Vietin reilun mittaisen viikonlopun Tampereella – henkisessä kotikaupungissani. Niinkuin eräskin ystäväni on sanonut: tytön voi viedä Tampereelta, mutta Tamperetta ei voi viedä tytöstä.

Koekäytin ahkerasti reissulla myös blogin kautta testiin saamaani Olympuksen PEN Lite -kameraa ja olen edelleenkin ihan nirvanassa. Rouva Automaattiasetuskin onnistuu saamaan ainakin omasta mielestään tunnelmaa tihkuvia kuvia. Arvostan!

Alkumatkassa oli pikkuriikkisiä ongelmanpoikasia. Tukholmaan hyökkäsi matkustuspäivänäni aivan järjetön lumimyrsky. Arlandan lentokenttä oli suljettu käytännössä koko päivän. Sinnikkyys (ja se tosiasia, että myös julkinen liikenne lentokentältä pois oli täysin jumissa) piti Mintun kentällä ja noin viisi tuntia myöhässä pääsin viimein matkaan.

Sitten Tampere! <3

Hämeenkatua ja muutenkin keskustaa koristavat jouluvalot ovat pysyneet samanlaisina ikiajat. Varmaan ensimmäisiä kaupunkimuistojani ovat juuri nuo ihanat valot. Sen vuoksi onkin  oikeastaan aika vaikea uskoa, että perinteiset kuviot loistavat tänä jouluna täysin LED-lamppujen turvin. Ympäristöystävällistä ja taloudellista!

Ystävättären itselleen joululahjaksi hankkima pikkuyllätys aiheutti akuuttia käsilaukkukateutta…

YKKÖSLUOKAN VINKKI:

Keskustorilla on aatonaattoon – eli 23.12. – asti ihana, tunnelmallinen Joulutori. Torilla on paljon kivoja kauppiaita ja houkuttelevia herkkukojuja. Yhdellä visiitillä ei tietty ehdi kovin monessa paikassa syömään, mutta voin suositella todella lämpimästi ainakin suolaisia ja makeita täytettyjä lättyjä tarjoilevaa Crepésiä!

Söimme lounaaksi suussasulavan herkulliset Savulohi-Lime lätyt. Reilun kokoinen annos täyttää juuri sopivasti ja kylmänä pakkaspäivänä kuuma mustaherukkamehu sopii loistavasti kyytipojaksi.

Itsenäisyyspäivätunnelmaa  Palomäentiellä.

Viralliset itsenäisyyspäiväkynttilät, kirjallisuus-edition.

Juuri ennen Ratinan Stadionin ilotulitusta ja Linnan Juhlien tv-lähetyksen tölläämistä. Omnomnom… 🙂

Katsokaa, miten hyvä kamera!! Kuvassa Mintun sormet.

Ja aamukahvimuki. <3

Juuri ennen sinistä hetkeä – mustavalkoinen maisema Pyynikillä.

Herätyskello soi aamulla viideltä, ulkona on pilkkopimeää, lämpimien peittojen alta poistuminen tuntuu lähinnä huonolta vitsiltä. Siinä vaiheessa, kun käsi vaistomaisesti napsauttaa seuraavaan torkun päälle, tiedät, että tästäkään aamusta ei selviä ilman kaaosta, stressiä ja hiuksenhienoa töistämyöhästymismarginaalia. Duunipaikan vaihdon myötä päädyin tehtäviin, jossa noudatettiin “suomalaisia toimistoaikoja”. Kun ottaa huomioon Suomen ja Ruotsin välisen tunnin aikaeron ja sen, että työmatkaani menee melkein tunti, voi aika helposti laskea, että kuuden bussiin olisi syytä ehtiä, jos mielii olla edes jossain määrin ajallaan toimistolla.

Herätyskello on siis soinut viimeiset noin kolme vuotta joka arkiaamu kello viisi. Olen saanut tosiaankin oppia, että on ihan eri asia nousta silloin tällöin tosi tosi aikaisin esim. lentokentälle lähdön tai jonkin muun erityisen syyn takia. Säännöllinen viideltä nouseminen on ihan toinen juttu. Univelkaa tuntuu kertyvän ihan väistämättä, vaikka miten yrittäisi mennä ajoissa nukkumaan – ja sen myötä aamuherätykset viikon edetessä yhä raskaamiksi ja raskaammiksi. Varsinkin näin syksyllä ja talvella, kun aamulla on aivan totaalisen pilkkopimeää, herääminen tuntuu välillä aivan ylivoimaiselta tehtävältä!

Olin siis Aivan Mielettömän Onnessani, kun pääsin mukaan Indiedaysin ja Philipsin Wake Up Light -kampanjaan! Olen nyt ehtinyt testailla lamppua muutaman päivän ajan – ja täytyy sanoa, että olen aivan totaalisen myyty jo nyt!

Aion kirjoitella tarkemmin kokemuksistani ja lampun toiminnoista, kunhan olen niihin itsekin paremmin perehtynyt – ja käyttökokemusta ehtinyt vähän kertyä. Jo näiden muutamien aamujen perusteella voin kuitenkin sanoa, että en olisi ikinä voinut uskoakaan, miten suuri merkitys sillä on, että jo ennen herätystä huoneen valaistustaso nousee lempeästi asteittain.

Itselläni ei ole varsinaisesti kokemusta kirkasvalolampuista tai korvakuulokevaloista. Monet ystäväni kyllä niitä (tai ainakin kirkasvalolamppua) käyttää ja tietääkseni ovat saaneet hyvän avun kaamosajan ikiväsymystä helpottamaan. Tuntuu siltä, että Philipsin Wake Up Light toimii vähän samaan tyyliin.  Alitajuinen pakottava tarve käydä parin kuukauden talviunille helpottaa ihan kummasti.

Alkoiko tehdä mieli omaa lamppua? No eipä hätää, sillä kampanjaan kuuluu ihan huippu arvonta.   Kilpailukysymys kuuluu näin: ”Vaikeuksia herätä? Kerro tarinasi ja perustele samalla, miksi juuri sinun pitäisi saada Wake-up Light.” Vastaukset sunnuntaihin 9.12. klo 23.00 mennessä tämän postauksen kommenttiboksiin. Paras vastaus voittaa Philipsin Wake-up Light -herätysvalon perusmallin, joka on arvoltaan 109 euroa.

Herätysvalon luksusmalli on arvonnassa Wake Up Lightin brändisivulla. Tuon hienomman lampun voi liittää iPhone– tai iPod touch -laitteisiin. Indiedaysin toimitus ja bloggaajat valitsevat palkittavat tarinat kummassakin kilpailussa – eli nyt kannattaa kaivella parhaimmat jutut ja ikimuistoisimmat pommiin nukkumiset esiin!

Kuulemma kymmenessä päivässä pitäisi jo huomata eron ihan omassa olemuksessaan ja varsinkin aamupäivän vireystasossa. Eli varmaankin joskus ensi viikolla kirjoittelen ihan seikkaperäisesti kokemuksistani herätysvalon kanssa. Siihen asti: osallistukaahan arvontaan ja ottakaa iisisti aamuisin!

Ihanaa joulukuun ensimmäistä päivää kaikille! Toivottavasti olette selvinneet lumimyräkästä. Täällä meillä on ollut mielettömän kaunis talvipäivä tänään. Lunta on juuri ja juuri sen verran, että kaikkialla näyttää puhtaalta ja raikkaalta. Aurinkokin pilkisteli päivällä pikkuisen ja pikkuruisia kimaltelevia lumihiutaleita leijaili hiljakseen maahan. Oli siis suorastaan ällösöpö ja hyperjouluinen sää!

Hermojakoettelevan pitkän odotuksen jälkeen tänään sai vihdoin avata ensimmäisen luukun joulukalenterista.  Tai ne sai joilla kalenteri sattuu olemaan. Kuten esimerkiksi Karkki.

Karkki on todellinen Body Shop -fani ja siksi ei varmaan ole mikään ihme, että neito alkoi himota putiikin joulukalenteria jo varmaan pari kuukautta sitten. Ostopäätös syntyi muutama viikko sitten ja sen jälkeen kalenteri on ollut hiplailtavana hyllyn päällä. Piinallisen pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen tänään oli vihdoin aika avata eka luukku.

Täytyy kyllä tässä ihan julkisesti tunnustaa, että olen pikkuisen kade Karkille tuosta kalenterista. Mikä sen mahtavampaa kuin saada joka päivä joku ihana kosmetiikkayllätys? Kaukaa viisaana Karkki myös tarkisti etukäteen, että kaikilla kalenterin tuotteilla on vaihto-oikeus. Jos vaikka sattuisi niin, että joku tuote ei itselle sovikaan – tai jos meikkiyllärit ovat sävyltään epäsopivia.

Aika kallis tuo kalenteri oli – noin 1200 kruunua – mutta tuotteiden yhteenlaskettu arvo on kuitenkin suunnilleen tuplasti tuon verran… Nyt täällä pihinä mietin, että saisikohan kalenterin nyt alennuksella, kun joulukuu on jo alkanut. Tuskinpa vaan.

Tämän päivän yllätys oli käsien puhdistusgeeli. Melkein alkoi naurattaa, miten hyvin se sopii käsihygieniasta tarkalle Karkille! Kaikesta päätellen tyttö on itsekin enemmän kuin tyytyväinen. Ja koska Karkki on joviaalisti luvannut, että saan lainata kaikkia (tai ainakin melkein kaikkia) kalenterista ilmestyviä tuotteita, pääsen minäkin nauttimaan hienon kalenterin antimista.

Vaan kyllähän se olisi hienoa, jos olisi ihan ikioma kalenteri. Voihan sen aloittaa päivän tai pari myöhässäkin? Eikö voikin?

Tulikin sattumalta vietettyä oikein kulttuuriviikonloppu. Peetun kummitäti vinkkasi, että Suomessa ilmeisesti aika suosittu näytelmä, Mister Finland, oli täällä Finlandsinstitutetissa yhden näytöksen mittaisella pikavisiitillä. Aika harvoin tulee lopulta käytyä teatterissa, mutta nyt päätettiin saada aikaiseksi.

Finlandsinstitutet on hyvin kotimaansa näköinen. Siisti, selkeä, funktionaalinen, raikas ja hyvin marimekkoinen.

Karkki:

• takki, Tiger of Sweden
• housut, Cheap Monday
• laukku, 2nd hand
• saappat, Vagabond

Minttu:

• takki, Boomerang
• mekko, Marimekko (saatu blogin kautta)
• saappaat, Diane von Furstenberg
• laukku, Filippa K

Teatterin jälkeen oltiin taas niin vetkuja, että päätettiin, ettei jakseta laittaa ruokaa. Olisi pitänyt käydä kaupassakin ja kaikkee. Päädyttiin siis päivällistämään yhteen ehdottomasti lemppariravintoloistani Tukholmassa – eli mutkattoman viihtyisään ravintola Richeen.

Fiilis Richessä on toisaalta hiukan pariisilainen – vaikka paikka onkin todellinen tukholmalaisklassikko.

Klassikko ja instituutio sinänsä on myös Richen käsittämättömän herkullinen, mehevän maukas hampurilainen! Kyytipoikana pikkelsimajoneesia, herkkukurkkua ja tiukkaa sinappia.

Hampurilainen on sen verran tuhti, että siitä lähtee isompikin nälkä. Ilmeisesti monetkaan eivät yleensä syö annosta loppuun, koska tarjoilija lautasia kerätessään oikein erikseen kommentoi, että meillä taisi olla kova nälkä… Tai sitten vain noilla kulmilla ei ole totuttu näkemään naisia, jotka ihan oikeasti syövät. 😀

Oh well. Lasku saapui pöytään vitsikkäänä konstellaationa. (Uutuus sitten viime visiitiin – toivottavasti “kiva idea” ei ole kovin pitkäikäinen..) No, ruoka oli jälleen kerran moitteetonta – eikä tarjoilijan kommenttikaan ollut selkeästi ilkeällä mielellä sanottu – joten Riche saa pitää tiukasti paikkansa lemppariravintoloitteni lyhyellä listalla.

Valokuvia, teatteria ja ravintola-aterioita sisältänyt viikonloppu on ollut oikein nautinnollinen. Karkki tosin pisti vielä piirun paremmaksi ja kävi teatterissa myös perjantaina. Nyt ajateltiin seuraavaksi tsekata Kate Perry -dokumentti televisiosta (ehkä myös uusin Solsidan) – ja sitten onkin hyvä aloitella uutta viikkoa!

Laiskanpulskeaa lauantaita vaan sinne ruudun toisellekin puolelle!

Mintun lauantai alkoi noin tunnin Skype-sessiolla tällä hetkellä Filippiineillä viihtyvän Peetun kanssa. (Viimeisimmät kuulumiset: Bangkokista ostettu puhelin hajosi vajaan kuukauden käytön jälkeen, mutta muuten elo on mahtavaa ja ihanaa!). Aamiaisen ja perusteellisen lehtien lukemisen jälkeen suunnattiin Karkin kanssa valokuvamessuille.

Fotomässan oli ehkä vielä enemmän valokuvauskampemessut kuin valokuvia esittelevä tapahtuma. Löydettiin kuitenkin ihan kattava ja monipuolinen valokuvanäyttelykin.

Messukierroksen jälkeen oltiin sen verran uuvuksissa ja nälissämme, että päätettiin jättää ruuanlaitto väliin – ja suunnattiin naapurissa sijaitsevaan Göteborg-nimiseen ravintolaan.

Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun ilmoitin pitkästä, pitkästä aikaa haluavani syödä lihaa… Karkki pyöritteli silmiään – ja tuumasi, ettei ole koskaan tehnyt mitään liha-lihaa. Ja koska itse olen kokkikoulussani vasta ihan alkutaipaleella, ei tullut mieleenikään alkaa valmistaa testiateriaa supernälkäisenä.

Mmmm… Oli kyllä niin hyvää!! Lihaa tulee syötyä nykyään todella aniharvoin – harvemmin kuin kerran kuussa, mutta tänään taas maistui aivan erinomaisesti!

Kaikki piti luonnollisesti ikuistaa Instagramiin. Haha!!

Illalla piti vielä mennä katsomaan uusi Bond tai Twilight, mutta molemmat oli loppuunmyyty. Nyt Karkki huutelee keittiöstä, että pop cornit on valmiina ja Quantum of Solace odottaa käynnistämistä!

Sahramin tuoksu kuuluu ruotsalaiseen jouluun aivan olennaisesti. Kauniin keltaiset Lusse-pullat saavat värinsä ja tyypillisen makunsa juuri sahramista. Periaatteessa sesonki alkaa vasta ensimmäisestä adventista, mutta Karkki on hinkunut Lussekatteja jo niin pitkään, että tänään niitä piti sitten saada. Tässä herkullisten joulupullien ohje teillekin!

Karkin parhaat Lusse-pullat

Aineet

50 g hiivaa
100 g voita
5 dl maitoa
1 purkki rahkaa
2 g sahramia
1 1/2 dl sokeria
1/2 pikkulusikka suolaa
noin 17 dl vehnäjauhoa

Koristeluun:
rusinoita

Voiteluun:
1 muna

Tee näin:

Murustele hiiva kulhoon. Sulata voi, lisää maito ja lämmitä ne maksimissaan 37°:een. (Karkki käytti paistolämpömittaria!). Kaada hiivan päälle kulhoon. Lisää loput aineet. Alusta taikina tasaiseksi. Anna taikinan nousta puhtaan pyyhkeen alla noin 30 min. Kuumenna uuni 225°:een. Leivo pullat jauhotetulla työtasolla. Tee pienistä pötkylöistä kivoja S-kirjaimia ja tunge ässän kiharoihin rusinat. Laita pullat uunipellille (älä unohda leivinpaperia!) ja anna nousta vielä noin 20 min. Voitele pullat kananmunalla ja paista uunin keskiosassa noin  5-8 min.

Voit toki tehdä myös näin:

Karkin mielestä pullissa ei kertakaikkiaan voi olla liikaa rusinoita. Perinteinen lussekiehkura ei oikein sovellu mallin puolesta rusinoiden yliannosteluun, joten osa taikinasta päätyi pienen sämpylän kokoisiksi sahrami-rusinaherkkupalleroiksi.

Lusse-pullien kanssa sopii loistavasti juomaksi esim. jouluglögi. Tosin kylmä maito toimii ihan yhtä hyvin varsinkin uunikuumien herkkujen kanssa.