“Yksi huone lisää” – se kai se on asunnonmyyjien ja kiinteistövälittäjien perusslogan, kun puhutaan minkä tahansa parvekkeentapaisen eduista keväisin ja kesäisin. Itse rakastan hengailla partsilla lämpimään vuodenaikaan. Suhteellisen iso ulkotila tuntuu tosiaan kuin yhdeltä lisähuoneelta ja ilta-auringon lämmössä istuskelu on asia, mitä todella kaipaan ja odotan koko pitkän pimeän talven. Jostain syystä erityisesti ulkona syöminen on ihan eri juttu kuin sisällä normi-ruokapöydän ääressä. Mikään maailmassa ei voita hyvää grilliruokaa (eikä sen tuoksua!!), eikä perinteitä kunnioittava fetasalaatti maistu koskaan niin hyvältä kuin silloin, kun sen voi kesän ensimmäisen kerran syödä omalla parvekkeella.

Suoritin mittavan raivaus- ja jynssäysprojektin parvekkeellamme vapunpäivänä. Ihme homma, että myös partsilla on samankaltaisia romunkeräystaipumuksia kuin rivarin tai talon pihanurkilla. Taloyhtiön siirtolavaa odottamaan päätyi pari hengenvaarallisen lahoa tuolia, yksi puhki ruostunut pikkugrilli, jo viime kesänä rätsähtänyt aurinkopeti ja epälukuinen määrä haljenneita tai lähes haljenneita ruukkuja. Pesin parvekkeen lattian, tuolit ja pöydän, huuhtelin säästetyt ruukut ja annoin silauksen öljyä kalusteille. Nyt on siistiä ja väljää – mutta myös karua ja tyhjää.

Tämän päivän pläni oli käydä ostamassa multaa ja kukkia – ja saada partsi ihan oikeasti kesäkuntoon. Multaa ostinkin, peräti kaksi sellaista keskikokoista säkkiä, mutta kukkien kanssa tuli tenkkapoo (tänka på – oletan?). Haluaisin nimittäin kerrankin vähän yhtenäistä fiilistä ja ajatellun oloisen kokonaisuuden kesäkeitaaseeni, tavallisen otetaan-mitä-sattuu -tyylin sijaan. Haluaisin paljon vihreää, mutta lisäksi myös kukkia, ruokapöydästä en voi luopua, vaikka sitten itselleni tärkeä aurinkopeti ei oikein mahdukaan, matto olisi ihana ja lisäisi huonemaista fiilistä.

Tein, kuten nykyään minulla on tapana ja käännyin Pinterestin puoleen parvekkeensisustusongelmieni kanssa. Tässä mood-boardin eniten inspiroivat palat:

Aika värikkäältä näyttää Mintun parvekehaaveet. Kyllä se taitaa olla niin, että ihana hippihenkinen hurlumhei-sekamelska on kukissa(kin) ihan positiivista? Ei meikäläisesta taida minimalistia saada tekemälläkään, vaikka kuinka haluaisi.. Juuri nyt, kun yöt ovat vielä aika kylmiä, olisi hyvä laittaa ulos orvokkeja. Jostain syystä ne ei vaan näytä silmään yhtä mannermaisen tunnelmallisilta kuin kukat noissa kuvissa…

Sen sijaan näyttää aivan itsestään selvältä, että joku kiva pieni räsymatto pitää jalkojen alle hankkia. Ja tunnelmallista tai ei, uusi aurinkopeti on must! Todennäköisimmin se tulee olemaan tämä oranssi, koska se sopii parhaiten bikineihini. Haha! Uudet tuolitkin olisi ihanat (vaikka nämä tai sitten nämä). Tai, jos jostain löytyisi joku nikkarointitaitoinen ja  -halukas, voisi meidän vinkkelipartsile rakentaa säilytystilaa sisältävän kulmasoffavirityksen ilman, että aurinkopetin vaatima tila on uhattuna.

Hmmm… Monenlaisia päätöksiä. But I’ll keep you posted!

Kuvat: Mintun Pinterestistä, mutta jostain syystä kuvien lisääminen ei sujunut yrityksistä huolimatta kuten ennen. Liekö syynä se, että olen siirtynyt käyttämään Chromea vai Pinterestin omat järjestelmäpäivitykset? Kaikkien kuvien alkuperäiset lähteet löytyvät eniveis täältä.

Vappu ei ole Ruotsissa mikään kaksinen rieha tai karnevaali – ainakaan täällä Tukholmassa. Uppsalassa ja Lundissa – eli suurissa opiskelijakaupungeissa, joissa yliopisto-opiskelijoiden määrä suhteessa muuhun populaatioon on huomattava – näkyy kevään juhla kuulemma hiukan paremmin katukuvassa.

Pikkuisen juhlatunnelmaa viriteltiin kuitenkin täälläkin. Peetu on edelleen reissussa ja siitä syystä jäi perinteiset itsetehdyt munkit/tippaleivät tänä vuonna nauttimatta. Sen sijaan popsittiin Karkin kanssa ihanat sushit ennenkuin lähdettiin tahoillemme liehumaan.

Lasissa on sentään Proseccoa. Tärkeimmät vappuperinteet – eli kivoja kuplia lasissa – pysyy hengissä ilman muuta!

Käväistiin Camillan kanssa vähän katsomassa, millainen vappumeininki Tukholman keskustassa on noin kahdeksan aikaan aattoiltana.

Hirvee hulina käynnissä bilemestoilla Stureplanilla ja Birger Jarlsgatanin ytimessä! Haha!! No, täytyy kyllä sanoa, että en kyllä mitenkään kaipaa sitä järjetöntä sekoilevaa ihmistungosta ja ädläystä, mitä Suomessa suurimpien kaupunkien keskustoissa helposti vappuna on. Mutta onhan tämä autius suorastaan vähän koomista.

Ruotsalaisiakin vappuperinteitä on toki olemassa. Yksi niistä on kokko. Juhannuksena on täällä se salkoperinne, joten kokot poltetaan näin vappuna. Riddarholmenille oli kokoontunut aika liuta populaa kuuntelemaan kuoron esittämiä kevätlauluja ja katselemaan kokon sytyttämistä. Tunnelma oli rauhallinen ja melkein harras – vähän niinkuin Itsenäisyyspäivän ilotulituksissa Suomessa.

Me taidettiin olla yhdet hurjimmista sekoilijoista ja pahiksista koko Riddarholmenilla. Olihan Camilla ottanut meille mukaan pienet tujut lämmikkeeksi. Aikamoista kreisibailausta!

Vapun kunniaksi ulkoilutin ensimmäisen kerran uusia ihania karvanilkkureitani. Aivan uskomatonta, miten hyvät nuo ovat jalkaan, vaikka korkoa on kuitenkin jonkinverran. Paita on lainassa Karkilta.

• paita (Karkin), Forever21
• farkut, H&M
• nahkatakki, Acne
• nilkkurit, Filippa K
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kaulakoru, H&M

Äiti sanoi aina, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.  Itse olen mielelläni toistelemassa sitä saa, mitä tilaa…

Vappu on vähän niinkuin pikku-uusi vuosi – eikö vaan? Tästä alkaa virallisesti se lämpimämpi ja valoisampi vuodenaika. Samaan syssyyn voi tehdä lupauksia paremmasta elämästä itselleen. Ajattelin aloittaa miettimällä tarkemmin omaa kaikuani.

Ihanaa kevään alkua, kesän odotusta ja aurinkoa kaikille sinne ruudun toiselle puolelle!

Torstaina on taas (lue: vihdoin!) palkkapäivä. Kyllä sitä on vaihteeksi ehtinyt odottaakin… En ole tosiaankaan mikään shoppailija, mutta yhtä sun toista on kieltämättä ehtinyt kertyä hankintalistalle tiliä odotellessa. Ainakin ne nyt jo melkein pakkomielteeksi muodostuneet Dr. Martensit on pakko saada. 

Kampaajallakin pitäisi taas käydä. Ajattelin tehdä jotain, mitä en ole ikinä koskaan aikaisemmin tehnyt – mennä esimerkkivalokuvan kanssa leikattavaksi! Enkä minkä tahansa kuvan… Haluan nimittäin tismalleen samanlaiset otsahiukset kuin mitä Ainollakin on! Haha! Toivottavasti kampaaja (ja maailma) ymmärtää toiveeni..

Salakavalasti on jostain iskenyt myös ihan hillitön hinku saada värilliset peililasit! Ovat sitä sarjaa vaihteeksi, että ensin tuumasin, että ei vitsi vieköön, mikä karseen näköinen hullutustrendi ja että sopii varmaan, joo, jollekin muulle, mutta ei kyllä itselleni. No, tässä sitä taas ollaan… värillisiä, mieluiten sinisävyisiä, peililaseja himoamassa.

Aika lähellä täydellistä olisi Victoria Beckhamin Aviator-style peililasit. Tosin edukkaampiakin vaihtoehtoja löytyy takuuvarmasti, jos nyt saisi taas itsestään sen verran irti, että pääsisi tässäkin kuussa edes kerran kaupungille kirtelemään. Toinen vaihtoehto olisi nyt niin super-trendikkäät täyspyöreät aurinkolasit. Se olisi sikälikin kätevää, että sitten saisi hoidettua kaksi mitä suurella todennäköisyydellä aika lyhytikäistä trendiä “hoidettua” yhdellä hankinnalla. Ja aviatorit olisi ehkä järkevintä hankkia vähän klassisempana versiona niin niistä olisi iloa pitkään.

Tätä menoa kun taas jatkan henkilökohtaisia ostoskehäpäätelmiäni, kyllästyn koko aiheeseen ja tuumaan olevani erittäin hyvissä ilman yksiäkään uusia aurinkolaseja. Haha!

Kuva: n-a-p

Olen tässä nyt jo varmaan muutaman viikon miettynyt yhtä Todella Tärkeää Asiaa. Nimittäin pitäisikö hankkia Dr. Martensin maihinnousukengät?

Olen ollut periaatteessa vailla siistejä, mutta mielellään vähän rokuja kävelykenkiä – ja tuossa vaiheessa Dr. Martensit ovat olleet yksi harkintalistalla olevista vaihtoehdoista. Nyt kuitenkin on käynyt niin kuin niin monta kertaa aikaisemminkin: olen suunnitellut nauhakenkien hankintaa sen verran pitkään, että olen itseasiassa aivan kyllästynyt koko ideaan.

Sitten tajusin, että olen käyttänyt tänä talvena ehdottomasti eniten Peetun Vagabondin maihareita (sori muruuuu!!) ja jopa hiukan haikeana mietin, että ne pitää a) luovuttaa takaisin oikealle omistajalleen ja b) laittaa talviteloille. Pienen miettimisen jälkeen tuumasin, että perus-mustat kasireikäiset Dr. Martensit voisivat olla täydellinen vaihtoehto. Tai sitten ei.

Siis, jos kyseessä olisi ainoastaan kenkä, tässä ei olisi mitään vaikeaa. Hyvä, silmää miellyttävä, laadukkaaksi ja pitkäikäiseksi tunnettu klassikkotuote sopii Mintun garderobiin kuin mansikankivi hampaankoloon. (ehe ehe)

Mutta sitten on se toinen puoli… En mitenkään haluaisi viestiä pukeutumisellani olevani mummo, joka joko yrittää epätoivoisesti pukeutua nuorekkaan rohkeasti tai joka on niin pihalla, että hankkii tukevat hyvät kengät tajuamatta lainkaan niiden lähettämiä viestejä.

Tiedän, että monet inhoavat ajatusta, mutta tällaisissa tapauksissa trendien levinneisyys on kaltaiselleni kuluttajalle helpotus. Viestit laimenevat ja alakulttuuriassosiaatiot hälvenevät, kun jokin juttu leviää niin, että “se on jo kaikilla”.

Nyt pitäisi vaan päättää, että onko Dr. Martensien hankkiminen ookoo vai ei? Mistä ihmeestä senkin nyt sitten tietäisi??

(Tietääkö joku muuten, mitä tarkoittaa Brandoksella mustien maihareitten perässä oleva Z? Muissa saman mallisissa tsetaa ei ole…)

Kuva: Brandos (ja ei, Mintun blogissa ei ole edelleenkään klikkituottoa antavia mainos- tai yhteistyölinkkejä…)

Tänään on Peetun 20 vee synttärit. Heräsin aamulla ennen kasia ja soittelin hetimiten tällä hetkellä Brisbanessa majailevalle ex-teinille. Tuntuu niin omituiselta, että tyttö on edelleenkin siellä kaukana. Eipä sitä niin aina jatkuvasti tule ajateltua, mutta näin synttäripäivänä äiskän ikävä jo melkein 6 kuukautta reissussa viihtyneen lapsen perään on kova. No, Mintun aamulla oli Peetulla jo alkuilta ja iloinen synttärijuhlinta oli käynnissä. Eihän sillä siellä mitään hätää ole – päinvastoin – ihan mahtavaa, upeaa ja elämää rikastuttavaa aikaa. Enkä missään tapauksessa toivo, että Peetu nyt lennähtäisi takaisin koti-ikävissään. Päinvastoin. Niin loistavaa ja mahtavaa, että on tuollainen mahdollisuus elää ja kokea.

Silti olisi ihana halata näin synttäreinä (ja muulloinkin) ja toivottaa onnittelut ihan henkilökohtaisesti. Ikävä tuntuu välillä ihan fyysisenä kipuna. Ja haikealta tuntuu sekin, että reissuun lähti juuri ylioppilaaksi valmistunut nuori neito, melkein lapsi ja kotiin palaa parikymppinen aikuinen. Kypsempi, viisaampi, kokeneempi… Niin sen pitää mennäkin – vastakohta olisi vielä kauheampaa – mutta kyllä tämä lasten kasvaminen ottaa välillä lujille. Luopumisen tuskaa ja iloa samanaikaisesti…

Peetun synttäreitten ja Mintun haikeilun kunniaksi Peetun tuoreimpia reissukuvia. Australiasta tällä kertaa.

Tässä viimeisessä kuvassa Peetulla on ensimmäisen työpaikan virka-asu. Muutaman viikon tytöt marssivat pitkin aurinkoisia Melbournen katuja ja yrittivät saada ihmisiä vaihtamaan sähkö-/kaasuyhtiötä. Alunperinkin siis Peetun ajatus oli tehdä töitä Australiassa ja molemmilla on vuoden voimassa oleva Working Holiday viisumi. Muutaman viikon tytöt olivat töissä myös eko-maatilalla jossain Adeleiden lähettyvillä (äiti on hyvin perillä…) ja seuraavaksi olisi ohjelmassa baarimikon/tarjoilijan hommia kyläkapakassa noin parin tunnin ajomatkan päässä Brisbanesta.

Upeaa syntymäpäivää vielä kerran ihana rakas Peetu! <3 <3 <3