Ymmärrän, että monet ovat sitä mieltä, että oikeaoppiseen brunssiin kuuluu pekonia, pannukakkuja ja smoothieita. Ja että esillepano on vähintäänkin buffet, josta mättöä voi santsata niin kauan, että pyhämekon vyötärönauha huutaa hoosiannaa. Arvostan kyllä aina silloin tällöin itsekin tuota brunssin perinneversiota, mutta nyt annan vinkin aivan ihanasta brunssista, jonka perustana on valmis menu.
Itseasiassa tämä vinkki on jatkoa eiliselle. Trädgården klubin sisällä huseeraa nimittäin ekologiseen ja lähituotettuun ruokaan erikoistunut ravintola Växthuset. Lauantaisin kirpputorin aukioloaikoina Växhusetissa voi käydä lepuuttamassa jalkojaan ja nauttia mainion, brunssin nimellä kulkevan, aterian. Meillä oli jo myöhäinen lounasaika, kun käytiin syömässä, ja siitä syystä virtuaaliset lainausmerkit brunssi-sanan ympärillä.

198,- kruunun brunssiin kuuluu taivaallista taikinajuureen tehtyä maalaisleipää, valtava vuori ihanaa hummusta, marinoituja oliiveja, kruunuartisokkaa ja tomaattia (sellainen tosi maukas tapas-tyyppinen homma), erilaisista tomaateista ja vuohenjuustosta tehty salaatti, fenkolilta ja sitruunalta maistuva kasvissalaatti, muheva juustolla täytetty omeletti, chili-aiolia, jälkkäriä ja kahvia tai teetä.
Brunssimenu on siis fiksattu ja kaikille sama. Varmaan allergioiden tai vakaumuksen vuoksi olisivat tehneet muutoksia settiin, mutta muuten valinta oli tehty puolestasi. Itse olin aivan erinomaisen tyytyväinen, kaikki osat olivat maukkaita (omeletti ehkä tosin aavistuksen liian suolainen) ja maha tuli aivan täyteen. Ihan kaikkea ei edes jaksettu syödä, vaikka takana oli parin tunnin reipas kävelylenkki.

Iltaisin Växthuset muuttuu normaalilla valitaan-menusta-mitä-halutaan-syödä -periaatteella toimivaksi ravintolaksi. Paria ruokalajia, joissa on käytetty kanalientä, lukuunottamatta koko menu on luokiteltavissa kasvisruuaksi. Valtaosa sopii myös vegaaneille. Lisäksi kaikki mahdolliset raaka-aineet sekä oluet ja viinit ovat lähituotettuja ja luomuja. Arvostan.

Peetu tyytyväisenä brunssi nenän alla!

 
Niin ja se jälkkäri. Aivan mielettömän hyvää, juuri sopivan tahmeaa ja tuhdisti suklaalle maistuvaa brownieta, tuoreita mansikoita ja kermaisen pehmeää soijajäätelöä.
Omnomnomnomnom!

Toinen kesäloman jälkeinen toimistopäivä on takana. Oikeastaan ihan mukavaa ruksia asioita todo-listalta yksi toisensa jälkeen kaikessa rauhassa. Lähes autiolla officella ei hommat juurikaan keskeydy odottamattomasti eikä sähköpostiin tupsahtele kiireellisitä sammutusta vaativia tulipaloja.
Kesälomanpäättymisangstia lieventää kummasti myös se, että syyskuun alkuun suunnitelmissa ollut Berliinin reissu on nyt vahvistunut! Jeee!!

Berliini on ehdottomasti yksi lempparikaupungeistani. Energinen, suvaitsevainen, yllätyksellinen, tunnelmallinen, herkullinen, vaihteleva ja innostava. Vaikka en ole käynyt kaupungissa kuin kaksi kertaa aikaisemmin, tuntuu kuin jollain lailla tuntisin sen jo omakseni. (vanhoja Berliini-juttujani voi lukea täältä: Berliini).
Lennot on nyt varattuna syyskuun ensimmäiselle viikonlopulle. Torstaista sunnuntaihin vietän lomaa hyvän ystäväni ja todellisen Berliini-konkarin Camillan kanssa ja seuraavat ma-ti meneekin sitten töiden merkeissä. Löydettiin aivan mielettömän ihanan tuntuinen ja todella hyvät arvostelut saanut asunto Airbnb:n kautta Prenzlauer Bergin kulmilta. Nyt vain ainoa päänsärky on se, miten saada takaisin Booking.comin kautta varaamastani melkein kolme kertaa kalliimmasta asumuksesta veloitettu ennakkomaksu. No, tähän asti olen saanut ihan hyvää palvelua Booking.comilta, joten eiköhän tuokin järjesty. Airbnb:tä en ole aikaisemmin käyttänyt, mutta majoitusvalikoima ja hintojen edullisuus tekivät kyllä vaikutuksen.
Yksi ihana vaihe reissuun valmistautumisessa on matkasuunnitelmien teko. Itse olen enemmän sellainen “moodboard”-tyyppi – eli keräilen fiiliksiä, ajatuksia ja atmosfäärejä, joita haluan kokea ennemmin kuin aikatauluttaja, jonka päivät on suunniteltu täyteen pakollisia aktiviteetteja.

 
Siellä ruudun toisella puolella on varmasti muitakin Berliinin matkaa suunnittelevia. Heille vinkiksi Rantapallo.fi:stä bongaamani “Bloggareiden Berliini” -jutun. Ihan kaikkea en ole vielä ehtinyt lukea – onhan tässä aikaa – mutta vaikuttaa siltä, että tuolta jos mistä, löytää hyviä vinkkejä vähän epäperinteisempään Berliini-lomaan. Ainakin Tempelhofin puistoksi muutetun lentokentän haluan ehdottomasti kokea – siitä vinkkasi mm.  Laura S. Urbaani Viidakkoseikkalijatar -blogista. Onneksi tuo ei taida muodostua miksikään ongelmaksi, sillä Camillan suosikkiravintola, vietnamilainen from Hanoi with Love sijaitsee ihan Tempelhofin vieressä.
Varsinainen shoppailu on omien ajanviettotoiveideni alapäässä. Netistä kun nykyään löytää yleensä kaiken helpommin ja halvemmin. Pupulandian Jennin vinkkaama 2nd hand putiikki Made in Berlin vaikuttaisi kuitenkin vierailemisen arvoiselta paikalta. Camilla puhui myös jostain Zalandon outletista, jossa kuulemma kantsii käydä – onko kukaan muu kuullut tuosta aikaisemmin? Dahlian blogista bongasin myös tärkeän, ajankohtaisen vinkin: Berliinissä on edelleenkin käteinen valttia. Hyvä muistutus ihmiselle, joka elää täysin korttipakkansa varassa, eikä milloinkaan pidä edes muodollisia kolikoita lompakossaan.
Jonkin verran on siis matkasuunnitelmat alkanut hahmottua. Kaikenlaisia vinkkejä otetaan silti oikein mielellään vastaan. Erityisesti kaipaisin jotain vinkkiä kivoihin iltamenoihin. Berliinin klubiskene on kuuluisa ja legendaarinen, mutta mihin tällaisen myöhäisnuorenaikuisen kannattaisi mennä? Ehkä joku livemusiikkiklubi tms. missä voisi tavata vähän ihmisiä…

Ensimmäisen lomanjälkeisen työpäivän kunniaksi tässä vielä vähän muistoja Gotlannin reissulta.
Aika usein kuulee bloggarien valittavan, että kun ei oikein kehtaa pyytää ketään ottamaan asukuvia – paitsi tietty toista bloggaria, jolle palvelun voi korvata yleensä samoin tein. Itselläni on aivan sama juttu ja varsinkin, kun viimeisimmissä ihmissuhteissani miespuolinen henkilö on ollut vähintäänkin vastahakoinen/kärsivä/ei-neuvoja-tai-toiveita-kuunteleva tai muuten vain yleisesti ärsyyntynyt siitä ajasta, minkä blogin pitäminen vapaa-ajastani lohkaisee, en ole ollut mitenkään erityisen hanakka pyytämään apua ystäviltäni. Tai saatika neuvomaan, millaisen kuvan haluaisin.
Normaalisti ihmisille riittää lomamuistoja ikuistettaessa yksi kuva per kuvauskerta – mahdollisesti saatetaan ottaa jopa kaksi kuvaa. Ylläoleva ilta-asukuva on Tinnin ottama (kiitos kovasti hun!!) ja ohjeistin, että ota tosi monta niin ehkä yksi on hyvä. Löysin muistikortilta kolme kuvaa. Mutta toisaalta – mekko (Matthew Williamsonin Lindex -mallistosta) on toki täällä nähty ennenkin, joten miksi suotta keskittyä outfitiin, kun ikuistettavana on kaunis keskiaikainen Visby! Mekon sinisyys ja ilta-auringon kullankeltaisuus näkyy eniveis mainiosti. Ehkä onkin vain parempi, etten kovasti huutele ohjeita kuvausvaiheessa?
Maanantai-illan kevennykseksi pitää vielä kertoa yksi juttu, jonka ihan vakavissani luulin olevan urbaani legenda. Visbyssä on nimittäin ihan oikeasti ihmisiä, jotka juovat “drinkkiä”, jossa sekoitetaan rosé-viiniä ja Fantaa!!

Siis seriously!? En ole koskaan maistanut (enkä aio!), mutta pelkkä ajatuskin johtaa mielleyhtymät suoraan ikävään vatsatautiin… Vähän happoa sekoitettuna appelsiinilimsan ätläkkyyteen. Ei voi olla hyvää.
Mutta vuosikaudet on tosiaan Tukholmassa pyörinyt huhua, että kauhusekoitus on coolin menoporukan ykkösjuoma rantabileissä. Olenpa nähnyt jonkun täkäläisen juottolan tarjoavan sekoitusta myös liitutaululle rustatulla drinkkilistallaan. Vitsinä, luulin. Mutta ei, nyt on oikein kuvatodisteet, että jotkut oikeasti tilaavat ja juovat rosé-viini-Fanta -litkua.
Lisää “pics-or-it-did-not-happend” -osastoa:

 
Meidän viereiselle aurinkopetille pölähti kölliskelemään ei enempää eikä vähempää kuin kymmenen vähäpukeista vesipoolonpelaajanuorukaista rosé-viiniä ja Fantaa litkimään. I say no more .. 😀

Noniin, se olis sitten kesäloman loppu tässä. Pikkuisen ihmetyttää, että milläköhän keinoilla sitä saa itsensä huomenna toimistolle, mutta eiköhän se siitä. Pitää vain laittaa herätyskello soittamaan normaaliin aikaan vartin yli kuusi, siitä se sitten mene autopilotilla eteenpäin toivottavasti ihan vanhasta muistista. Se hyvä puoli näissä viime päivien ei-niin-aurinkoisissa lomakeleissä on ollut, että eilen tuli silitettyä kasa toimistovaatteita valmiiksi kaappiin odottamaan. Ei siis tarvitse pelätä, että hyökkään takaisin sorvin ääreen lomaunivormussani, Filippa K:n farkkushortseissa ja jossain epämääräisessä nirunarutopissa. Ainakaan toivoakseni.
Tänään on kyllä kesäkelit hemmotelleet ja päästiin vihdoinkin vähän makoilemaan Peetun kanssa bikinit päällä tuohon meidän brygganille. Sain luettua loppuun Gotlannin hotellin pokkarihyllystä löytyneen Jeanette Wintersonin “Ei appelsiini ole ainoa hedelmä” -romaanin (ruotsiksi tosin…). Ihan mielenkiintoinen lukukokemus tällaiselle normaalisti vain kevyitä pokkareita ahmivalle peruslukijalle. En kyllä voi väittää, että olisin ollut ihan koko ajan kympillä mukana kaikissa lyyrisissä fantasia-jaksoissa.
Viimeisen lomapäivän ohjelmaan on kuulunut myös iltauinti lähijärvessä (edelleenkin jaksaa harmittaa, että tuo ihan vieressä oleva kanaali, merivettä siis, ei ole uimakelpoinen!). En ollut uskoa silmiäni, kun näin, että järvivesi on mittarin mukaan vain karvan verran alle 26 astetta! Aikas ihanaa!!
Kuumaa on kyllä ollut muutenkin. Sisällä kämpässä aivan paistuu. Ikkunoita vaan ei oikein uskalla pitää kovin isolla auki, kun Sailor Moon on niin pieni ja hölmö ja käsittämättömän nopea käänteissään. Tosin tänään on kyllä ollut niin älyttömän lämmin, että kissatkin vaan makaa reporankana.

Töihin paluu on taas kerran pistänyt miettimään omaa garderobia ja miten sen eri osa-alueet voisi saada toimimaan saumattomasti keskenään. Vähemmälläkin pärjäisi, jos olisi edes jonkinlaiset suuntaviivat tiedossa. Ja kiinnostavaan, vaihtelevaan pukeutumiseenkaan ei välttämättä tarvitse mitään ihan tolkutonta vaatevarastoa.
Nämä ajatukset lähtivät itseasiassa hyrräämään päässäni Tinnin kanssa Gotlannissa reissatessani. Kauniisti ja inspiroivasti pukeutuva ystäväni on mm. todennut, että keltainen on hänen värinsä. Niinpä kaikki aksentit pelaavat kivalla tavalla yhteen ja tuovat vaihtelua mihin tahansa kokonaisuuteen.
Reissun jälkeen päätin, että teen kaikkeni, jotta edes toimistovaatevarastoni muodostaisi jonkinlaisen kokonaisuuden ja että yritän opetella käyttämään edes joitakin muita värejä suojavärieni mustan, valkoisen ja harmaan lisäksi.

Toinen asia, johon haluan keskittyä vielä tähän astista enemmän on se, että hankin vain hyviä, laadukkaita ja ajattomia vaatteita kaikenkarvaisten “pikahankintojen” sijaan. Tosin omassa käytössäni nuo pikahankinnatkin kestävät yleensä vuosikausia – eli sikäli en harrasta mitään kertakulutusta, mutta laadukkaampien ja harkitumpien hankintojen käyttämisessä on ihan toisenlainen ilo ja mielihyvän tunne kuin jossain keskinkertaisenookoossa alehankinnassa.
Tosin nyt täytyy tunnustaa, että ennen näitä pohdintoja tulin tilanneeksi sekä Henkalta että Nellyltä vähän alekampetta, hyviä ostoksia mielestäni kyllä, joita ei ole vielä täällä blogissa esitelty. Eli ihan uudenvuodenlupaustyyppiseen uuteen alkuun ei täydellisen garderobin metsästyksessä päästä tälläkään kertaa.

Nyt täytyy sanoa, että en oikein tiedä Tinnin ihanan Gotlannin ilta-asun yksityiskohtia. Aurinkolasit on Miu Miu, korut Lapponia ja sandaalit ostettu Tinnin muutaman viikon takaiselta Italian reissulta. Muuten pyydän saada palata aiheeseen. Aivan ihanan inspiroiva asukokonaisuus eniveis!
EDIT: toppi on Hoss, ostettu Barcelonasta ja housut Alan Red, ostettu Muotikuusta.

Loppuu ne pitkätkin lomat, mutta aijettä kun lyhyet lomat ne vasta vilahtavatkin nopiaan ohitse. Kaksi viikkoa ei nyt toisaalta ole mikään ikuisuus, ja oma on ollut valintani ripotella kesävapaat pitkin poikin lomakautta. Tiedän, että tykkään toimia juuri näin – vain lomanloppumisblues saa haikailemaan pidemmän yhtäjaksoisen loman perään. Vaikka olisihan se hienoa olla joskus useampi viikko putkeen pois töistä. Silloin haluaisin kuitenkin toteuttaa jonkun unelmissa muhineen pidemmän reissun – road tripin jenkeissä mieluiten, tai ehkä vaelluksen Nepalissa tai jotain muuta, mitä en ole ikinä tehnyt, mutta aina halunnut.
Maanantaina otetaan siis taas suunta suolakaivokselle – eikä siinä oikeastaan mitään pahaa tai ikävää ole. Duunihommat on tällähetkellä erittäin jees ja kesällä toimistolla on aika kiva, normaalia selkeästi lunkimpi meininki. Jotenkin sitä vain aina toivoo, että olisi ehtinyt lomalla vielä enemmän, vaikka kaikkea kivaa onkin tullut tehtyä. Nyt on onneksi vielä huominen ja sunnuntai aikaa loikoilla auringossa (jaksaisi nyt vaan paistaa…), maalata akvarelleja, lukea kirjoja, leikkiä kisujen kanssa (Sunshine on edelleen ihmeissään ja vähän närkästyneen oloinen, mutta muuten menee hienosti pikkuruisen Sailor Moonin kanssa). Kaappien siivoamisen jätän suosiolla seuraavaan kertaan.
Lisäksi päätettiin heittäytyä Camillan kanssa hurjaksi ja käydä huomisiltana oikein katsastamassa vähän Tukholman yöelämää. Viimeisin hipsterhitti Musikaliska on kuulemma tosi nasta mesta ja huippu-dj:tten soittamasta musiikista pääsee nauttimaan ilman tuntikausien jonottamista.

Mahdollinen ulkoilu ja viimeiset lomapäivät vaativat tietty arvoisensa kynsilakan. Oikeastaan olin ajatellut, että laitan jotain sinisen tai vihreän sävyä, mutta lakkahyllyn edessä olivat sitten keltainen, oranssinpunainen ja tähtiglitteri, jotka vaativat päästä käyttöön. Peetu se taisi olla, joka huomasi, että kombosta tulee aivan klassiset supersankari-vibat. No, sehän oikeastaan sopii vallan mainiosti.
Juuri nyt tuntuu, että tarvitsen supervoimia sekä huomiseen ulkona riekkumiseen että etenkin siihen, että saisin päivärytmin taas käännettyä toimistoystävälliseen tahtiin. Vaikka täällä onkin ollut varsin pilvistä, lämpötilat ovat kuitenkin päiväsaikaan olleet niin poskettomat, että sitä oikeastaan alkaa vasta kunnolla heräillä toimimaan näin yhdeksän kieppeillä illalla. ja sehän sitten puolestaan tarkoittaa sitä, että nukkumaan ei tosiaankaan pääse mitenkään liian aikaisin…
Wonder Woman -manikyyriin on käytetty vanhoja suosikkejani Essien oranssinpunaista “Fifth Avenue” -sävyä ja Orlyn puhtaankeltaista sävyä “Spark”. Viralliset supersankaritähdet ovat peräisin Nelly.comin alesta hankkimastani Wet’n’Wild -sarjan “Hollywood Walk of Fame” -lakasta.

 
Eiköhän näillä pärjää..

Lomamoodi, mitenkähän sen kiteyttäisi? Tiedän, että edelleen on olemassa ihmisiä, joilla on sen verran runsaasti lomapäiviä käytettävissä, että ne ikuisuusprojektiksi meillä muilla luokiteltavat kaapit tulevat ihan oikeasti siivottua. Meillä muilla fiiliksen löytämisen tulee tapahtua aikas sukkelaan, muuten ne arvokkaat vapaat valuvat joko tekemättömien töiden stressaamisen tai, mikä melkein vielä pahempaa, siihen kuuluisaan “ei mihinkään”.
Tiedän kokemuksesta, että kotona vietetty kahden viikon loma voi tuntua todella upealta, rentouttavalta ja energiaa antavalta vapaa-ajalta tai loputtomalta sunnuntailta, jolloin ei oikein saa mitään tehtyä, paitsi pingotettua siitä, että nyt pitäis rentoutua, koska kohta taas alkaa ne työt.
Paras keino maksimoida lomafiilis on mielestäni lähteä heti välittömästi töiden loppumisen jälkeen pois kotoa. Lyhytkin poikkeus normaalista riittää katkaisemaan liiallisen yhteyden arkiminään. Itselläni ei ole mitään “tsekkaan meilit lomallakin” tai “tietty työkännykkäni on aina mukana” -ongelmia. Kun olen lomalla, olen vapaalla – ja toisinpäin. Töiden jättäminen toimistolle ei siis ole mikään ongelma, mutta välillä pitää kyllä tsempata lomafiiliksen ylläpitämisessä silloin, kun ei ole reissussa eikä säätila anna toivottua taustatukea.

Kaikki on jostain syystä niin paljon helpompaa, kun on lämmintä ja aurinko paistaa. Pukeutuminenkin.
Tässä on yksi Gotlannin reissun ilta-asuistani. Meidän iltaohjelma tarkoitti lähinnä sitä, että käytiin illallisella ja mahdollisesti satunnaisilla drinksuilla, mutta varsinaista yöelämää vietettiin käytännössä hotellihuoneessa jalkapallon MM-kisoja vahdaten. (Tai Tinni vahtasi ja Minttu simahti, mutta teoriassa olin kuitenkin mukana…). Eli ilta-asu ei tällä(kään) kertaa tarkoita mitään bileasua vaan sitä hetkeä, jolloin raaskin luopua Filippa K:n farkkushortseista ja edes yritin näyttää vähän ihmismäisemmältä.

Heti ensimmäisenä iltana tajusin kyllä, että tännehän olisi tosibloggari raahannut puoli garderobiaan päivänasukuvattavaksi. Niin kauniita kadunpätkiä, ihania värisävyjä ja suloisia taustoja ei kyllä heti löydy edes täältä rakkailta kotikulmiltani Tukholmasta.
Mutta viime viikon Gotlannin reissun yksi ilta-asuistani koostui siis aika peruspalasista, jakusta, t-paidasta ja hameesta. Jakun olen ommellut itse (Burdan kaavoilla) ja se on 100 % pellavaa. Matkalaukun virkaa toimitti itselläni Peetun partio-rinkka. Olen ollut ko. rinkan kanssa menestyksellisesti melkein viikon reissulla Roomassa ja Etelä-Italiassa Reggiossa, joten tuumasin, että eiköhän sama kantoväline toimi mainiosti myös about saman pituisella kotimaan matkalla.
Ja toimihan se, ainoa ongelma oli se, että suurin osa kamppeista, ja erityisesti tuo pellavajakku, oli aivan tuhannen rypyssä kuljetuksen jälkeen. Luonnonkuitujen hyvä puoli on onneksi se, että ne oikenevat helposti, kun vaan joku muistaa ripustaa ne henkarille ja pitää hetken esmes kostessa kylppärissä, jossa joku on juuri käynyt suihkussa. Etenkin villa, silkki ja pellava suoristuvat ihan uskomattoman hienosti pienellä, luonnollis-ekologisella kosteuskäsittelyllä.

 

• jakku, Mintun ompelimosta
• t-paita, Primark
• hame, H&M
• sandaalit, Clarks
• laukku, Filippa K
• aurinkolasit, Hugo Boss