Enää kaksi yötä ja sitten on perjantai ja Peetu tulee ja edessä on kiva ja niin odotettu tyttöjen kanssa vietettävä viikonloppu. Juttelin juuri Peetun kanssa puhelimessa ja sain (kun kysyin) pitkän listan asioita, mitä pitää hankkia kauppareissulta. Ja lisäksi tiukan kommentin “en halua kuulla enempää”, kun kerroin, että nykyinen ruokavaliomme Karkin kanssa on pääasiassa kaurapuuroa ja Nutrilettia (Mintun vain) ja siksi kaapeista ei löydy sitäkään vähää, mitä normaalisti silloin, kun maestro itse ei ole paikalla. Haha!
Huomaan, että yksi venähtäneen nutrauksen sivuvaikutuksia on se, että ajattelen paljon normaalia enemmän ruokaa. Siis mahdollisia tulevia aterioita, ravintolavaihtoehtoja ja jopa kaupassa käyntiä – vaikka viimeksi mainittu on asia, jota inhoan tehdä silloin kun se on välttämätön pakko.

Karkin Berliiniin lähtöön ei tosiaan ole enää kuin pari viikkoa. Hassua, että sekin on niin lähellä, kun tuntuu, että vaihdon alku on ollut aina asia, joka on horisontissa, mutta vasta joskus sitten oikeasti tulossa. Olen tosi iloinen siitä, että Karkki päätti lähteä vaihtoon. Itse olisin opiskeluaikana tosi mielelläni tehnyt sen, mutta kahden pikkulapsen äidille se ei todellakaan ollut mikään vaihtoehto. Hiukan haikeana muistan silloin olleeni, kun toinen hyvä ystäväni lähti vaihtoon Toulouseen Ranskaan ja toinen Kanadaan Thunder Bay:hin.
Jotenkin kuitenkin erityisen outoa, että yhtäkkiä molemmat tytöt ovat samanaikaisesti kaukana. Kummatkin ovat tehneet melkein vuoden mittaiset back-packer -reissunsa Aasiassa ja Australiassa, Karkki asui jonkin aikaa Uppsalassa ja nyt Peetu Uumajassa – mutta aina on kuitenkin jompikumpi ollut lähellä. Tukholmassa ainakin, jos ei ihan kotona asumassa.
Toisaalta olen kyllä oikein kiitollinen maailmankaikkeudelle siitä, että nämä erkanemiset on hoidettu näin portaittain. Ei olisi äiskän syrän varmasti muuta jaksanutkaan. Ja kyllähän se Karkki tuossa koko ajan muistuttaa (kun yritän esittää hellämielistä hänen lähtöpäivän lähestyessä) että kohta on kesäkuun alku ja Peetu tulee Tukholmaan kesätöihin (ja asumaan kotiin!). Niin että aika pehmeän laskeutumisen elämään ilman kotona asuvia lapsia tässä kyllä näköjään saa. Onneksi. Ehkä noudatan Karkin ohjetta ja käytän maalis-toukokuun aktiiviseen Tindraamiseen – ihan vain aikani kuluksi. 😛

Keskiviikon asun perustana on vanha tuttu combo: camo-tyylinen pliseerattu hame ja sävymaailmaan sopiva villatakki. Tällä kertaa yhdistin  niiden kanssa Filippa K:n nyörirypytetyn valkoisen paidan, joka yleensä päätyy syys- talvisesongilla kellariin, mutta nyt löysin sen roikkumasta käyttövaatteiden seasta. Ihan hyvin se toimii mielestäni myös näin, kun muut asun osat eivät ole liian kesäisiä.
Jatkuvat plussakelit ovat aivan ihana asia – en valita – mutta sulavat lumikasat, lunta ehti kuitenkin hiukan kertyä, aiheuttavat sen, että kadut ovat koko ajan märkinä ja sinne tänne kertyy yllätyssyviä lätäköitä, joita ei tajua ajoissa kiertää. Sikäli DvF:n mokkabootsit eivät todellakaan ole mikään ykkösvalinta olosuhteet huomioon ottaen. Onneksi paksu ja yllättävissä lätäkössä-piilee-jäätä -tilanteissa hyvin pitävä, harkotettu kumipohja suojaa varsin mallikkaasti  sekä mokkanahkaa kastumiselta että käyttäjää kaatumiselta.

 

• paita, Filippa K
• neuletakki, COS
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg

Tasan vuosi sitten kirjoittelin tähän samaan aikaan juttua nettideittailusta ja aikuisen sinkun ongelmista löytää edes potentiaalisia deittailututtavuuksia – saatika sitten sitä oikeaa. Silloin tuumasin, että mikä voisi olla pateettisempaa kuin viettää Valentine’s Day:n ilta listautumalla erinäisillekin deittisivustoille. No, nyt voin kertoa rehellisesti, että jotenkin tuolloin kuitenkin kuvittelin tilanteeni olevan vain väliaikainen. Että kyllä se siitä, nettideittaillen tai ihan livenä. Vuosi eteenpäin tuntuu niin kovin pitkältä ajalta.
Tänäiltana olisin voinut “lähteä ulos”. Tukholmassa on tänään useampikin Alla Hjärtans Dag -häppeningi, joka on suunnattu juurikin sinkuille – ja pariin paikkaan on kaveriporukoita menossa. Valitsin kuitenkin jäädä kotiin, koska vaikka miten rakastan Ystävänpäivän kaltaisia (ja ihan mitä tahansa muitakin, kaupallisia tai ei-kaupallisia) kalenterijuhlia, en kertakaikkiaan jaksa lähteä tapaamaan laumaa ihmisiä, jotka ovat lyöneet otsaansa “sinkku”-leiman.

Ja miksi en? Hyvä kysymys. Hyvä ystäväni Camilla, myöskin aikuinen sinkku, sanoo aina, että ei pidä kieltäytyä kutsuista vain mukavuussyistä, sillä koskaan ei voi tietää kenet tapaa ja mitä tapahtuu. Jos aina valitsee sohvan ja Netflixin, voi olla aika varma, että kukaan ihana ihminen ei ainakaan sattumalta astele elämääsi. Mutta silti valitsin jäädä kotiin juuri tänään.
Sitten viime vuonna tehdyn postauksen olen hiukan varovaisesti yritellyt myös deittailua. En ikinä kyennyt kirjoittamaan itselleni oikeaa “profiilikuvausta”, johon olisin itse ollut tyytyväinen, joten päätin testata Tinder -pikadeittiappia.

Tinderin perusperiaate on oikeastaan juuri se, mitä tavallaan haluankin. Eli se on jossain mielessä nettivastine baarissa hengaamiselle. Ihan samoin kuin muissakin, oikeassa elämässä tapahtuvissa kohtaamisissa, Tinderissäkin ensimmäinen vaikutelma tulee ulkonäöstä (kuvia voi laittaa käsittääkseni enimmillään kuusi) ja lyhyen esittelyn antamasta ensivaikutelmasta. Pinnallista, kyllä, mutta toisaalta netin ulkopuolella ensitapaaminen on aina enemmän tai vähemmän pintalähtöistä jokatapauksessa.
Parasta Tinderissä on se, että viestejä voi saada vain niiltä tyypeiltä, joita on itsekin likettänyt. Perinteisessä nettideittaamisessa ongelma ainakin omalla kohdallani oli se, että saatoin saada päivässä kymmeniä meilejä muka kiinnostuneilta miehiltä. Todella pian kyllä havaitsin, että suurin osa vain copy-pasteaa random-viestin kaikille vähänkään heidän haarukkaansa sopiville naisille. Useimmat olivat tuskin edes silmäilleet profiiliini kirjoittamiani asioita.

Eli plussat Tinderille siitä, että vain ne, joista itsekin olen tykännyt, voi laittaa viestin. Ja hei, täytyy sanoa, että suurimman plussan palvelu sai about heti siihen liityttyäni, kun viime kevään blogitreffeillä kuulin, että ihana ja mahtava blogikompikseni Nata on tehnyt todellisen superlöydön samaisesta palvelusta.
Hiukan olen siis tinderöinyt. Karkki ja Peetu olivat heti julistamassa, että ko. app on vain niille, jotka haluavat seksiseuraa – ja mieluiten heti nyt. Siihenkin olen törmännyt, kyllä, mutta uskoisin, että tässä on myös hiukan kysymyksessä se kuuluisa sukupolvien välinen kuilu. Alle kolmikymppiset käyttävät todennäköisesti Tinderiä ihan toisella tapaa kuin me aikuiset. Nelikymppiset miehet kertovat yleensä heti jo profiilissaan lyhyesti ketä ovat ja mitä hakevat – ja useimmat ovat ihan ainakin jossain määrin tosimielellä liikeellä.

Latasin Tinderin puhelimeeni joskus viime keväänä, muistaakseni pääsiäisen aikoihin. Silloin chattailin aika intensiivisesti joidenkin tyyppien kanssa, mutta en varsinaisesti halunnut tehdä treffejä virallisesti. Muutamalle kerroin tarkalleen mihin baariin olen menossa ja milloin, mutta kukaan ei ikinä tullut koputtamaan olkapäähän. Sitten kävi niin, että puhelimeni varastettiin heinäkuun alussa ja sinne jäi kaikki tinderöinnit.
No, tulihan ne kaikki vanhat Tinderi-historiat mukana, kun sitten joskus syksyllä latasin appin vanhaan neloseeni. Satunnaisesti on siellä tullut vierailtua ja aina välillä on joku, jonka jutut yllättäen tuntuukin keskivertoa viihdyttävämmiltä. En edes oikein osaa sanoa miksi, mutta joidenkin kanssa tuntuu jo se todella rasittava mitä-sä-teet-mitä-sä-harrastat-onko-sulla-perhettä -peruskeskustelu paljon kiinnostavammalta kuin joidenkin toisten.
Niistä keskusteluista on kuitenkin vielä matkaa tapaamiseen ja tapaamisesta on noin valovuosi, ei, ziljoona valovuotta siihen, että jokin oikeasti klikkaisi.

 
En voi väittää, että olisin ollut mitenkään superahkera tapaamaan potentiaaliseksi kokemiani herroja, mutta ne harvat kahvila-treffit, joita olen viimeaikoina suorittanut (kauhea verbi, mutta tarkoituksella…) on kyllä tuntunut huomattavasti enemmän työhaastatteluilta kuin mukavalta tapaamiselta mahdollisesti kivan kaverin kanssa. Positiivista on se, että useimmiten en ole kokenut itse olevani se työnhakija vaan tyypit ovat esittäneet ihan täydellistä kesäharkkari-roolia “onko sulla muuta kysyttävää” -kysymyksineen…
Tiedän, että vika on aina molemmissa osapuolissa, tottakai. Mutta kertokaa mulle pliis, missä voisi tutustua järkeviin, tavallisiin, elämästä kiinnostuneisiin, vapaisiin miehiin – muualla kuin netissä tai mobiilissa? Ja Tinnille tiedoksi: täällä ei ole mitään avoimia makkaranvalmistuskursseja nyt keväällä!
PS. Kaikki kuvat on otettu tänään, Mintun kaupunkireissulta ja kotona. Nyt breikki diettiin ja suklaata ja New Girl Netflixistä!

Kuinka monta maanantaita on sallittua sisällyttää yhteen viikkoon? Toisaalta eihän tänään ole vasta kuin tiistai, mutta silti tuntuu kuin olisin rämpinyt läpi jo ainakin kolme maanantaita. Hiukan tahmeaa on ollut meininki toisin sanoen. Mitään ei tunnu ehtivän ja yöllä ei meinaa tulla uni. Vali, vali… No ei vaiskaan – kai se on ihan reilua, että välillä maantai-fiiliksiä on oikein yllin kyllin – toisinaan kun sitä pääsee kuin se kuuluisa koira veräjästä. Eli voin ottaa ehkä toisen valin takaisin.
Silloin, kun meininki noin ylipäätään hiukan takkuaa, ei ole mitään syytä kiusata itseään kokeellisella pukeutumisella. Rakkaat luottovaatteet antavat hyvää taustatukea, kun olo on muuten aavistuksen epävakaa.

Nahkavekkari pääsi välittömästi hankinnan jälkeen luottovaatekastin peruspilariksi. H&M:n Marni-malliston neuletakki on ollut kestosuosikki jo vaikka miten pitkään. Yhdessä ne muodostaa naisellis-sporttisen yleisilmeen, joka auttoi tsemppaamaan tämän tiistai-maanantain läpi.
Ihan kaikki ilmassa roikkuneet haasteet ja takaiskut eivät ole kuitenkaan realisoituneet. Eilen, kun olin tekemässä blogipostausta, tietokoneeni alkoi yhtäkkiä temppuilla. Ensin iPhoto ja muut kuvankäsittelyohjelmat lakkasivat toimimasta, avoimena olevat kansiot sulkeutuivat itsestään ja lopuksi koko näyttö tuli täyteen pikkuruisia, liikkuvia pisteitä. Ihan kuin joku olisi kaatanut näytön päälle kasan pientä konfettia, joka väheni ja lisääntyi hiiren liikkeiden ja skrollauksen mukaan.
Kerran aikaisemmin tietokoneeni on crashannut kesken bloggaamisen. Silloin tuumasin, että laitteen käynnistäminen uudelleen on aina hyvä keino korjata pikkuongelmat. Vaan konepa ei suostunut käynnistymään – ei enää ikinä – vaikka silloisen työpaikkani tietokonegurut yrittivät sitä tekohengittää. Nyt ajattelin olla viisaampi ja iskin ensimmäisenä irtokovalevyn kiinni tietsaan ja sain kuin sainkin tehtyä back-upin. Samalla kirjoittelin eilistä postausta konfettinäytön vilkkuessa silmissä..

Täytyy kyllä sanoa, että sekä kirjoittaminen, mutta varsinkin kuvien käsittely, oli aika mielenkiintoista puuhaa näyttökuvan hajotessa ja muuttuessa koko ajan. Nukkumaan mennessä oli aavistuksen merisairas olo. Haha!
Sammutin tietokoneen eilen illalla hyvässä järjestyksessä – ensin kaikki ohjelmat ja sittten itse laitteen. Toivoin kai, että hyvät yöunet auttaisi myös Maciä korjaamaan matkan varrella tulleita pikkukolhuja.
Ja tiedättekö mitä!? Tänään, kun nyt illalla avasin koneen, se toimii aivan loistavasti, jopa nopeasti, eikä näytön kuvassa ole mitään vikaa!! Jei!! Tästä hyvästä pitäisi kyllä varmaan vähentää yksi maanantai niistä imaginäärisistä kolmesta, jotka olen muka tässä kahden päivän aikana elänyt. Aika isolta ja rasittavalta harmistukselta tuli säästyttyä, jos tietokoneen ongelmat olivatkin vain ohimeneviä. Vielä en oikein uskalla täysin luottaa hyvään tuuriini.

 

• neuletakki, Marni for H&M
• hame, TopShop
• kengät, Vagabond

Nyt seuraa jatkoa edelliseen Elovena-puuropostaukseeni. Olen siis mukana Indiedaysin ja Elovenan kampiksessa ja sen tiimoilta olen viettänyt ihanaa puuroviikkoa! (Pientä tervetullutta ja terveellistä vaihtelua muuten suht mukavasti sujuvaan Nutrilettailuun samalla).
Puuro käy melkein mistä tahansa ateriasta: aamupalasta, lounaasta, välipalasta, herkkuhetkestä, treenitankkauksesta ja miksei illallisestakin. Itse nautin Elovenaa mielelläni useammankin kerran päivässä – sen verran kätevästi peruspuurosta saa varioitua kaikenlaista hyvää ja erilaista.
Tässä parhaimmat reseptini, yksi nimikkopuuro viikon jokaiselle päivälle!

Maanantai – tuo viikonpäivistä julmin – on usein varsin ristiriitainen kokemus. Toisaalta sitä haluaa vähän hemmotella itseään ja pehmentää kaikkea maanantaimaisuutta. Toisaalta kaikenlaiset reipastus- ja terveyskuurit alkavat yleensä juuri viikon alussa. Eli mikä sopisikaan paremmin maanantain nimikko-Elovenaksi kuin:
HYVÄN MIELEN MANSIKKAHERKKUSMOOTHIE

• 1 annospussi Valkosuklaa-Mansikka pikapuurojauhetta
• 1 dl vaniljajogurttia
• 2 rkl rahkaa
• n. 1 dl maitoa
• 1/2 pussia pakastemansikoita
• 2 tl hunajaa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja huruttele tasaiseksi. Lisää maitoa sen verran, että saat haluamasi koostumuksen. Jäisten mansikoitten avulla smoothiesta tulee melkein kuin pehmistä – vain huomattavasti terveellisempää. Maanantai on pelastettu!

Tiistaina nautitaan ystäväni Tinnin kehittämää banaanipuuroa. Ei ole mikään uutuus laittaa banaania puuron sekaan, mutta keittiötaituriystäväni oivallus on lisätä hedelmä jo ennen kypsennystä. Minuutti-pari mikrossa pehmentää banaaninkin maun aivan suloisesti.
TINNIN BANAANIPUURO

• 1 dl Elovena Luomukaurahiutaleita
• 1,5 dl vettä
• 1/2 banaani
• ripaus suolaa
• maitoa puuron kanssa, jos haluat

Pilko banaani lautaselle. Kaada päälle kaurahiutaleet ja vesi, mausta halutessasi suolalla. Kypsennä 1 – 2 min mikrossa, sekoita ja nauti!

Keskiviikon kehonrakennuslounas sisältää superpaljon proteiinia, mutta on silti kevyt ja hyvin sulava. Inhoan raskaan ruuan aiheuttamaa tukkoista oloa kesken työpäivän. Annospikapuurot on toimistollakin tosi kätsyjä lounaseväitä ja purkki raejuustoa säilyy hyvin pari-kolme päivää jääkaapissa. Elovena Plus -annospussit on vähän isompia ja sisältävät jo valmiiksi maitoa, joten ne on sopivan täyttäviä ja käyvät ihan kunnon ateriasta.
PROTSKUTANKKAAJAN PUUROLOUNAS

• 1 annospussi Täysjyvä Kaura & Maito pikapuuroa
• 2 dl vettä
• 3 rkl raejuustoa

Valmista puuro pussin ohjeen mukaan, lisää raejuusto ja nauti! Annospuuropussit ovat siitäkin käteviä, että puuron kypsentämiseen ei tarvitse edes mikroa. Lisätään vain kiehuva vesi hiutaleiden joukkoon ja annetaan muhia minuutin verran ja herkku on valmista.

Torstain nimikkopuuro päätyy blenderiin vatsaa hellivien vihannesten ja raikkaan sitruunan kanssa. Broccoli on yksi vihannesmaailman supertehotoimijoista ja yhdessä kauran kanssa lopputuloksena on varsinaista superfoodia. Tykkään nautiskella treenin jälkeen välipalana täyttäviä mutta keveitä vihersmoothieita. Tuntuu, että silloin kroppa on kaikkein vastaanottavaisimmillaan kaikille vitamiineille ja hivenaineille.
TORSTAIN TEHOSMOOTHIE

• 1 annospussi Elovena pikapuuroa
• muutama herkullinen broccolin varsi (pakastetut käy myös)
• 1 avocado
• 1 sitruunan mehu
• noin 1 dl vettä

Pilko kurkku ja broccolit vähän pienemmäksi ja laita blenderiin. Ota avocadosta kivi pois ja koverra sisus. Purista sitruunan mehu ja laita kaikki ainekset blenderiin yhdessä kaurahiutaleitten kanssa. Lisää riittävästi vettä. Pakastettujen vihannesten kanssa vettä ei tarvitse niin paljoa, mutta onhan se kiva, että smoothie menee pillistä läpi.

Perjantain nimikkopuuroksi valikoitui suosikki-iltapalani: ihanan mausteisesti lämmittävä kupillinen peruspuuroa maustettuna tuoreella inkiväärillä ja kanelilla.
VILUKISSAN VÄLIPALA

• 1 annospussi Luomukaurapikapuuroa
• 1,5 dl vettä
• peukalonpään kokoinen palanen tuoretta inkivääriä
• kanelia
• (ripaus suolaa)

Kiehauta vesi ja kaada se kaurahiutaleiden päälle. Raasta sekaan inkivääriä ja sirottele päälle kanelia. Lämmin puuro yhdessä inkiväärin ja kanelin kanssa toimii kuin sisäinen takka ja villapaita yhdessä!

Lauantaina vahvistetaan vastustuskykyä ja hurutellaan herkullinen ja superpaljon C-vitamiinia sisältävä hedelmäsmoothie.
FLUNSSANKARKOITUS-SMOOTHIE, HEDELMÄ-EDITION

• 1 dl vadelmilla maustettuja pikapuurohiutaleita
• 1 greippi
• 2 veriappelsiinia
• kypsä mango
• 1 rkl pellavansiemeniä
• noin 1,5 dl hyvää tuoremehua

Kuori hedelmät ja laita yhdessä vadelmilla maustettujen kaurahiutaleiden, pellavansiemenien ja tuoremehun kanssa blenderiin. Huruttele tasaiseksi. Lisää tuoremehua tarpeen vaatiessa, ettei smoothiesta tule liian paksua.

Sunnuntaina istutaan pitkään ruokapöydän ääressä. Hörpitään kaffetta, luetaan lehteä ja kerrataan menneen viikon juttuja (tai vain hölistään sekavia kissoille, jos satun olemaan yksin kotona). Yleensä aamiaisen jälkeen alkaa kuitenkin aina kaikenlaista aktiviteettiä sisältävä härdelli, joten on tärkeää saada vatsa kunnolla täyteen ja vitamiinivarastot tankattua. Elovena Plus -annospusseissa on mukana maitoa ja ne on myös kooltaan vähän isompia, joten sen avulla selviää pitkälle iltapäivään.
SUNNUNTAIN SUPERPUURO

• 1 annospussi Metsämarja & Maito pikapuuroa
• 2 dl vettä
• 1 rkl chia-siemeniä
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 1 rkl auringonkukansiemeniä
• muutama manteli
• mustikoita

Kiehauta vesi ja kaada puurohiutaleiden päälle, anna hautua hetki. Lisää muut herkut, sekoita, anna vetäytyä hetki – ja nauti!
Tässä on siis tämän hetken ja tämän vuodenajan puurosuosikkini. Tottakai kesällä tulee suosittua tuoreita marjoja ja vihersmoothie maistuu herneiltä, mutta puuro on kyllä siitä hyvää, että sitä voi varioida aivan loputtomiin.
Lisää ihania ohjeita voi käydä kurkistelemassa täällä kampanjasivulla. Siellä on menossa ihana lukijakilpailu, jossa omaa suosikkireseptiään kommentoimalla voi voittaa runsaan tuotepaketin sekä Iittalan Elovena-aiheisen mukin.
Lukijakilpailu ja lisää puuroreseptejä löytyy siis kampanjasivulta – eli täältä!

Jotenkin uskomatonta, että taas on perjantai. Epätodellinen olo johtuu varmasti osittain siitä, että lähdin jo maanantaina lounaan jälkeen toimistolta työreissulle Saksaan ja palasin takaisin sorvin ääreen vasta torstaina puolen päivän jälkeen. Kun ottaa huomioon, että meillä tehdään perjantaisin vain noin kuuden tunnin työpäivä, en ole ollut yhteensä laskettunakaan kuin vähän reilun toimistopäivän verran oikeasti toimistolla.
Hurjasti on kuitenkin viikon aikana tapahtunut ja kaksi intensiivistä koulutuspäivää yhden meidän Saksan tehtaittemme yhteydessä oli kyllä äärimmäisen inspiroiva ja opettavainen kokemus. Jostain syystä koulutuksessa oleminen ei tunnu samalla tavalla työltä kuin, no, se tavallinen työ. Vaikka siis kysymyksessä olisikin aika välittömästi omaan työhön sovelletavissa olevasta teknisestä trainingistä – eikä mistään ihanasta “löydä-itsesi-parempana-työntekijänä” -inspiraatio”koulutuksesta”.

Varsinaisten koulutuspäivien lisäksi olen oppinut monta asiaa itsestäni ja selviytymiskyvystäni. Maailmankaikkeuden mittakaavassa ei ehkä ole kovinkaan suuri asia, että onnistuin ajamaan vuokra-autolla, saksaa puhuvan navigaattorin opastamana (ensimmäinen kerta evö, kun tapaan navigaattorin), pitkin iltaruuhkaisia autobahneja noin parin sadan kilometrin päähän Münchenin lentokentästä olevaan, keskellä ei-mitään sijaitsevaan hotelliini. Ja sitten toista reittiä tehtaaltamme takaisin lentokentälle, iltapäiväruuhkassa, tankkaamaan auton (siis miten näissä moderneissa autoissa on niin vaikea saada edes bensaluukkua auki!) ja löytämään palautuspaikan lentokentältä. Varsinkin paluumatka kaikenlisäksi vielä pikkukiireessä.
Aikoinaan ajoin tosi paljon autoa. Laskin joskus huvikseni, että saatoin ajaa 100 km päivässä monta kertaa viikossa vain kodin, työpaikan ja omien sekä lasten harrastusten väliä suhatessani. Eli en todellakaan ole mikään noviisi ratissa. Jossain vaiheessa pakollisia kuljettajakilometrejä kertyi päivässä/viikossa niin paljon, että ajattelin inhoavani autolla ajamista.

Nykyään autolla ajaminen on mielestäni superhauskaa. Mutta niin kai se on, että jotkut asiat on kivoja, kun itse saa päättää, milloin niitä tekee, mutta tylsää, kun on pakko.
Asiasta ziljoonanteen… eli tämän päivän asuun. Ahlénsilta hankittu kynähame on tehnyt paluun tehokäyttöön ja taas kuiviksi sulaneet jalkakäytävät sopivat hyvin vähän korkeammillekin nilkkureille.

 

• neule, Acne
• kauluspaita, Filippa K
• hame, frkn
• nilkkurit, H&M

Kaurapuuro on yksi niistä asioista, jotka jakaa ihmiset kahteen leiriin: toiset rakastaa vilpittömästi ja toiset eivät voi sietää. Itse kuulun puurofaneihin ja siksi onkin tosi hauskaa, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Elovenan kampanjaan, jossa on tarkoitus kertoa omista puurokokemuksista ja ennenkaikkea kehitellä uusia, herkullisia puuroreseptejä.

Olen aika varma, että ne, jotka eivät tykkää puurosta, ovat joutuneet – suorastaan ehkä jopa pakotettu – syömään sitä lapsena ja siitä sitten juontuu vastemielisyys. Itse en muista, että meillä olisi koskaan syöty kaurapuuroa, kun olin pieni. Varmasti sitä jossain tarjottiin, mutta varsinaisesti muistan, kun liityin partioon ja siellä oli aina reissuilla aamulla kunnon puuroa. Ai että se oli minusta hyvää – ja ai että monet pitivät minua omituisena mieltymykseni kanssa! Sama toistui myöhemmin riparilla, missä kaikki coolit söivät leipää aamiaiseksi, mutta minä olin tyytyväinen kaurapuuroni kanssa.
Siitä lähtien kaurapuuro on ollut olennainen osa ruokavaliotani. Eikä tosiaankaan pelkästään, koska se on terveellistä, ravitsevaa ja edullista – vaan siksi, että tykkään siitä niin paljon! Kyllä edelleenkin jotkut toimistolla katsovat hiukan ihmetellen, kun vedän tuhdin lautasellisen puuroa lounaaksi.
Ihan peruspuuron lisäksi käytän kaurahiutaleita paljon erilaisten aamiaisten, välipalojen ja smoothieiden valmistuksessa. Tässä herkkuaamiaiseni, maustamattomaan jogurttiin tehty tuorepuuro, joka on ollut nyt viimeaikojen lempparini.

RISE & SHINE
Ainekset:

• 1 ½ dl maustamatonta jogurttia
• 1 dl vadelmilla maustettuja Elovena pikapuurohiutaleita
• 1 dl pakastemustikoita
• 1 rkl pellavansiemeniä
• 1 rkl chia-siemeniä

Valmistus:
Sekoita ainekset ja anna mehustua. Joskus teen tämän valmiiksi jo illalla jääkaappiin, mutta pikapuurohiutaleet on siitä hyviä, että ne turpoavat varsin nopeasti – eli aamullakin kyllä ehtii.

Oletko puurofani tai haluaisitko tulla sellaiseksi? Täältä löytyy lisää kivoja reseptejä ja samalla voit osallistua lukijakilpailuun, jossa omaa suosikkireseptiään kommentoimalla voi voittaa runsaan tuotepaketin sekä Iittalan Elovena-aiheisen mukin.
Lukijakilpailu ja lisää puuroreseptejä löytyy siis kampanjasivulta – eli täältä!