Enää kaksi yötä ja sitten on perjantai ja Peetu tulee ja edessä on kiva ja niin odotettu tyttöjen kanssa vietettävä viikonloppu. Juttelin juuri Peetun kanssa puhelimessa ja sain (kun kysyin) pitkän listan asioita, mitä pitää hankkia kauppareissulta. Ja lisäksi tiukan kommentin “en halua kuulla enempää”, kun kerroin, että nykyinen ruokavaliomme Karkin kanssa on pääasiassa kaurapuuroa ja Nutrilettia (Mintun vain) ja siksi kaapeista ei löydy sitäkään vähää, mitä normaalisti silloin, kun maestro itse ei ole paikalla. Haha!
Huomaan, että yksi venähtäneen nutrauksen sivuvaikutuksia on se, että ajattelen paljon normaalia enemmän ruokaa. Siis mahdollisia tulevia aterioita, ravintolavaihtoehtoja ja jopa kaupassa käyntiä – vaikka viimeksi mainittu on asia, jota inhoan tehdä silloin kun se on välttämätön pakko.

Karkin Berliiniin lähtöön ei tosiaan ole enää kuin pari viikkoa. Hassua, että sekin on niin lähellä, kun tuntuu, että vaihdon alku on ollut aina asia, joka on horisontissa, mutta vasta joskus sitten oikeasti tulossa. Olen tosi iloinen siitä, että Karkki päätti lähteä vaihtoon. Itse olisin opiskeluaikana tosi mielelläni tehnyt sen, mutta kahden pikkulapsen äidille se ei todellakaan ollut mikään vaihtoehto. Hiukan haikeana muistan silloin olleeni, kun toinen hyvä ystäväni lähti vaihtoon Toulouseen Ranskaan ja toinen Kanadaan Thunder Bay:hin.
Jotenkin kuitenkin erityisen outoa, että yhtäkkiä molemmat tytöt ovat samanaikaisesti kaukana. Kummatkin ovat tehneet melkein vuoden mittaiset back-packer -reissunsa Aasiassa ja Australiassa, Karkki asui jonkin aikaa Uppsalassa ja nyt Peetu Uumajassa – mutta aina on kuitenkin jompikumpi ollut lähellä. Tukholmassa ainakin, jos ei ihan kotona asumassa.
Toisaalta olen kyllä oikein kiitollinen maailmankaikkeudelle siitä, että nämä erkanemiset on hoidettu näin portaittain. Ei olisi äiskän syrän varmasti muuta jaksanutkaan. Ja kyllähän se Karkki tuossa koko ajan muistuttaa (kun yritän esittää hellämielistä hänen lähtöpäivän lähestyessä) että kohta on kesäkuun alku ja Peetu tulee Tukholmaan kesätöihin (ja asumaan kotiin!). Niin että aika pehmeän laskeutumisen elämään ilman kotona asuvia lapsia tässä kyllä näköjään saa. Onneksi. Ehkä noudatan Karkin ohjetta ja käytän maalis-toukokuun aktiiviseen Tindraamiseen – ihan vain aikani kuluksi. 😛

Keskiviikon asun perustana on vanha tuttu combo: camo-tyylinen pliseerattu hame ja sävymaailmaan sopiva villatakki. Tällä kertaa yhdistin  niiden kanssa Filippa K:n nyörirypytetyn valkoisen paidan, joka yleensä päätyy syys- talvisesongilla kellariin, mutta nyt löysin sen roikkumasta käyttövaatteiden seasta. Ihan hyvin se toimii mielestäni myös näin, kun muut asun osat eivät ole liian kesäisiä.
Jatkuvat plussakelit ovat aivan ihana asia – en valita – mutta sulavat lumikasat, lunta ehti kuitenkin hiukan kertyä, aiheuttavat sen, että kadut ovat koko ajan märkinä ja sinne tänne kertyy yllätyssyviä lätäköitä, joita ei tajua ajoissa kiertää. Sikäli DvF:n mokkabootsit eivät todellakaan ole mikään ykkösvalinta olosuhteet huomioon ottaen. Onneksi paksu ja yllättävissä lätäkössä-piilee-jäätä -tilanteissa hyvin pitävä, harkotettu kumipohja suojaa varsin mallikkaasti  sekä mokkanahkaa kastumiselta että käyttäjää kaatumiselta.

 

• paita, Filippa K
• neuletakki, COS
• hame, H&M
• saappaat, Diane von Furstenberg