Kaksi muotiviikkopäivää takana ja vielä yksi edessä. Taidan toistaa pahasti itseäni, jos sanon, että just tällä sekunnilla pitäisi olla jo kiireesti menossa, jos haluaisi olla ajoissa ensimmäisessä näytöksessä? Niinpä en sano mitään vaan näpyttelen tämän “pikakuulumiset” -jutun valmiiksi ja toivon, että aikaan tulisi mutka minun edukseni. Haha!

Kahvia pahvimukista punaisten spottien loisteessa pressitoimistossa. Pahvimuki ei ole ehkä kovin luksus, mutta kaffe on kyllä mitä mainiointa!

Luokkaretkimeininkiä. En voi käsittää miksi Kungsträdgårdeniin pysytetyn paviljongin sijaan kakkoslava on siirretty Djurgårdenille. No, bussikuljetuksilla saavutetaan toki mainio luokkaretkitunnelma. Eh.

Eilinen alkoi hyvin H&M:n Design Awards -näytösellä.

Bongasin front rowlta suomalaisen Design Award ehdokkaan, säteilevän Sophie Sälekarin.

Voittajan, ranskalaisen Eddy Anemanin näytös oli vaikuttava – ihme, jos tästä nuoresta miehestä ei kuulla vielä jatkossa!

My Little Ponys front rowlla Ida Sjöstedtin näytöksessä.

Ihana, upea Ida Sjöstedt!
Lisää glamouria tääällä:

 

Ja mitäs me muuta tehtäisiin seuraavaa näytöstä odotellessa kuin selattaisi edellisen näytöksen kuvia kamerasta?

Maaginen kouludiskofiilis Cheap Mondayn näytöksen alussa.

Ruotsalaisen muodin tulevaisuuskin vaikuttaa erittäin lupaavalta. Muotiviikon aikana on eteen tullut useampikin nuori suunnittelija, jonka näytös on vakuuttanut näkemyksellään ja taidollaan. Yksi heistä on Caroline Kummelstedt.

Drinksutehdas ennen Dagmarin näytöstä.

Dagmarin upea näytös. Kokonainen, tasapainoinen ja linjakas mallisto. Tiistain suosikkini. Ehdottomasti! Tässä vielä vähän enemmän Dagmaria:

 

 
Huikea muotiviikkopäivä takana ja vielä yksi edessä (jos nyt tästä joskus pääsen liikkeelle). Tosiaan muiden muotiviikkovieraiden bongailu on ihan suosikkipuuhaani. Kaikenlaisia hassuja ja outoja asukokonaisuuksia on tullut nähtyä, mutta täytyy kyllä sanoa, että en mitenkään, mitenkään voi ymmärtää, että joku ottaa mukaan pienen koiransa näytökseen.

Tiesin jo aamulla, että tämän päivän asu ei matsaa vallitsevaan keliin lainkaan. Joskus se vain nyt menee niin. Ei voi mitään. Tänään on nimittäin Dagmarin näytös ja halusin ihan välttämättä laittaa päälleni heidän suunnitteleman mekkoni. Pikkuisen on kieltämättä viluttanut… Haha! Onneksi jäätävä pohjoisnapatuuli on tänään ollut vähän rauhallisempi. Toisaalta on sitä pahemmissakin asuissa kärvistelty joskus. Ja sääliksi melkein kävi sitäkin yhtä tosi-fashionistaa, joka kiikkeröi stilettokorkeilla sandaaleilla koko päivän…

Pistolitkin ovat saaneet vähän kyytiä, kun kengät koko ajan lumistuvat ja näytöksessä taas sulavat ja siitä sitten kastuvat. Kun tuon on toistanut noin kahdeksan kertaa alkaa hyvienkin kenkien sietokyky olla koetuksella. No, sanomalehteä sisään vaan, niin eiköhän ne tuosta tokene.

 

• mekko, Dagmar
• kengät, Acne
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Hei ihanat! Tässä pikapikaiset kuulumiset ensimmäiseltä muotiviikkopäivältä! Ihan tällä sekunnilla pitää hypätä suihkuun ja suunnata kohti uutta huippua päivää. Maanantai meni suunnilleen näin:

Aamulla pressi-tilausuudessa saimme kuulla mm. että muoti on yksi olennaisimpia tekijöitä Ruotsin maa-brandia kehitettäessä, kovalla työllä ja pienellä onnella pärjää jopa muotibisneksessä ilman riskirahoitusta ja että vuonna 2012 muotisektorin viennin arvo Ruotsissa oli 138 miljardia kruunua, mikä on enemmän kuin metalli- ja elintarviketeollisuus yhdessä. Nih.

Bernsin peilisalin ulkopuolella kiertää paras pressihengailuparveke.

Jotkut sinnikkäät uhmasivat kipakkaa pakkasta ja suoraan pohjoisen ytimestä puhaltavaa jäätävää tuulta ja uskaltautuivat katumuotikuvailemaan. Respect!

Seating käynnissä. Tuo pandareppuinen ilmestys kuvan keskellä on euroviisutähti Loreen.

Pääsalin katonrajassa kiertää parveke, jossa meikkaajat ja kampaajat + muut assistentit katselevat näytöksiä. Niinkuin nyt esimerkiksi vaikka tätä Whyredin näytöstä:


Mmmm. Ei muotiviikkoa ilman samppanjakuplia!

Aika vaikea on tuo Mintun oikea nimi. Välillä meni kuitenkin ihan kirjaimelleen oikein! Haha!

Fashion Week faces!! Cin cin!

BACKin näytös entisessä kirkossa Skeppsholmenilla. Huikea tila ja vaikuttava näytös.

Ihokristalleja ja itämaisnaivia stailausta BACKilla.

Oriflamen meikkauspiste pressitoimistossa ei ollut kovinkaan kovassa käytössä. Kaikki oli niin tyytyväisiä omaan ehostukseensa?

Sen sijaan pressitoimiston Toni&Guy -kampauspysäkillä istuskeli koko ajan väkeä kutrejansa laitatuttamassa.

Tyylikäs, entistä aikuisempi Stylein.
Eilisen lempparinäytökseni oli kuitenkin ehdottomasti Carin Wester!!

(Kuva: Kristian Löveborg)

Olen aina tykännyt Carin Westeristä, mutta eilen esitelty mallisto oli jotenkin tasapainoisempi, kokonaisempi ja käytettävämpi kuin monet aikaisemmin. Heti näytöksen jälkeen oli lämmin ja hyvä olla – ja se jos mikä kertoo onnistuneesta mallistosta!
Veikkaisin, että bloggarisuosikiksi nousee kuitenkin kivan ja funkyn malliston esitellyt Hunkydory. Monta asua voisin itsellenikin hankkia – ja hyvin leikattu takki on aina hyvin leikattu takki. Silti kyllä tuli pikkuisen creepy olo… sen verran lähellä Isabel Marantin signature-tyylejä oli monet kokonaisuuksista. Toisaalta isot pisteet live musiikista. Kuka ei rakastaisi mallistoa, jonka avausbiisinä on “Waiting for my man”? Livenä.


 
Yksi suurimpia riemuja muotiviikolla on muiden vieraiden bongailu. Front row on aina kuvaamisen arvoinen.

Tänään käynnistyi jälleen Mercedes Benz Fashion Week Stockholm täällä Tukholmassa. Esittelyvuorossa on syys-/talvi 2014/2015 -sesongin mallistot. Otin tosiaan oikein lomaa varsinaisista päivätöistäni, että pääsen nauttimaan esteettä fashion-hulinasta.
Line Up on tälläkin kertaa varsin vaikuttava. Tämän päivän ohjelmassa on ollut mm. Whyred, Busnel, Back, Hunkydory, Carin Wester ja J.Lindeberg. Tietty aina tuntuu siltä, että jotain puuttuu – tällä kertaa esmes The Local Firm tai Hope ei ole mukana ollenkaan. Mutta tosiaan – en missään nimessä valita.

Ensimmäisen muotiviikkopäivän asu on tarkoituksella aika mukava mataline kenkineen. Nyt on nimittäin ensimmäistä kertaa niin, että kakkoslava ei olekaan Kungsträdgårdeniin pystytetyssä paviljongissa vaan Djurgårdenilla. Varmuuden vuoksi skippasin korot, jos vaikka tulee ihan älytön määrä käveltävää…
Iron Girl -paita lisää toivottavasti tarvittavan määrän fashion-kredibiliteettiä asuun. Haha!

(Kiva valaisu tässä kuvassa! Minttukin pääsi kerran oikein spot light -loisteeseen! :D)

• swetari, Rika
• kauluspaita, COS
• hame, H&M
• kengät, Dr. Martens

Yritän olla tosi reipas Instagramissa muotiviikon aikaan. @minnapaakkulainen olen minä ja “virallisella” hastagilla #mbfwsthlm löytynee kaikkea muutakin hauskaa.

Aina ei voi onnistua.
Tiedän, että täällä armaassa blogissani, jossa suhtaudutaan shoppailuun periaatteessa, jos ei nyt penseästi, niin ainakin varsin pidättyväisesti, on viime aikoina esitelty ihan luokaton määrä uusia hankintoja. Syytän Peetua. Neito kun on ensimmäistä kertaa elämässään ihan oikeissa päivätöissä ja saa ihan oikeaa kuukausipalkkaa. On ihan mahtavaa, että silloin voi täydentää garderobin aukkoja hyvillä hankinnoilla.
Ja erittäin shoppailupidättyväinen Minttu on kieltämättä kannustanut. Peetulla on edessä monta vuotta KTH:n luentosaleissa, joten nyt on hyvä tehdä ostoksia, jotka hankintahetkellä ovat hiukan kalliimpia. Toisaalta juuri niistä saa eniten iloa sitten, kun opiskelijabudjetti ajaa syömään kaurapuuroa ja estää valuuttaa vaativan irroittelun fashion-alueella.

Yksi Peetun I wish -listan ykkösistä on ollut jo pitkään Dr. Martensit. Olen ollut omiini niin mielettömän tyytyväinen (okei, kolme paria Compedia meni niiden kesyttämiseen, mutta sen jälkeen: mukavuustaivas!), että suosittelin ehdottomasti niiden hankintaa. Peetun kenkävarastosta löytyy useamman vuoden käytön jälkeen yhä hyvässä kunnossa olevat Vagabondin mustat maihinnousukengät, joten mustat Martensit olivat tästä syystä poissa laskuista.
Harkinnan alla on ollut hot pinkit (ei-kiiltonahkaiset) versiot, valkopohjaiset kukalliset ja punaisia kiiltonahkaisiakin mietittiin hetki. Peetu on ollut reippaana huutelemassa täkäläisen Huuto.netin sivuilla lupaavan oloisia pareja, mutta mikään ei ole osunut kohdalle. Riemulla ei ollut rajoja, kun Brandoksen alesta löytyi upeat violetit kukalliset 16-reikäiset 40 % alennuksella.

Homman piti olla aivan varma nakki. Meillä on kotona yhdet 38-kokoiset 16-reikäiset Dr. Martens 1460 -malliset kengät. Ja ne sopivat paremmin kuin hyvin sekä Mintun että Peetun jalkaan.
Voin kertoa, että itku ei ollut kaukana, kun piti todeta, että upeat, ihanat, kauniit ja tyttömäisen herkänrouhet maihinnousukengät on aivan liian pienet!!

Satuin tulemaan töistä kotiin juuri, kun Peetu oli eteisessä avaamassa pakettia. Innosta sanattoman tohkeissaan, tietenkin. Ja se hetki, kun ensimmäinen kenkä nousee laatikosta. Ooh ja iih ja wau, mutta heti näkee, että onpa se pieni. Ja sitten se hetki, kun tyttö yrittää kiskoa kenkää jalkaansa. Saa sen ahdettua sisään. Katse kertoo jo kaiken ja sitten: “äiti, tää on ihan liian pieni”.
Kengäthän ne vaan on ja on maailmassa pahempiakin pettymyksiä ja jollakulla ei ole kenkiä ollenkaan, mutta täytyy sanoa, että itku ei ollut kaukana.

 
Tästä traumaattisesta kokemuksesta on jo hetki – eli henkinen tasapaino on palannut talouteemme. Peetu laittoi Brandokselle kyselyn kengistä ja sai ystävällisen vastauksen nopeasti. Valitettavasti heillä ei ollut tarjota tilalle uusia samanlaisia, mutta sehän on alekenkien kohdalla ihan jo melkein oletettavaa. Palautus sujui vaivattomasti ja helposti – eli Brandoksen suhteen ei ole mitään valitettavaa.
Jos tässä nyt jotain toivoisi olisi se, että kaikki nettishoppailevat kanssaihmiset kävisivät jättämässä palautetta jotain ostettuaan. Vain jo sellainen tieto, miten hyvin koko vastaa “normaalia” olisi tässäkin tapauksessa auttanut Peetua tekemään oikean johtopäätöksen.
Edelleenkin kyllä ihmettelen, että miten 38 saattoi olla niin pieni. Kokeilin nimittäin itsekin noita jalkaani ja kysymys ei todellakaan ollut mistään pienestä erosta. Omat kolmekasini sujahtavat jalkaan mukavasti ja ovat sellaisella ihanalla “monomaisella” tavalla (lumilautailijat ymmärtänevät ainakin… :D) vähän väljät. Nuo violettikukkaiset kaunokaiset olivat niin pienet, että en saanut ahdettua jalkaani sisään ollenkaan. Väittäisin, että koko oli lähempänä 36:tta kuin 38:a. Outo juttu, mutta aina ei voi onnistua.

Tässä männäviikolla saapui vielä yksi joululahjapaketti. Jotain, jota lahjan saaja (in this case, Peetu) on himoinnut ja kuolannut jo varmaankin vuoden verran ihan konkreettisesti ja vieläkin pidempään yleisellä “haluaisin jonkun sellaisen…” -tasolla.

Että “paketti” (yksikössä) saapui on kuitenkin lievä understatement. Naurettiin lopulta Peetun kanssa ihan ääneen, kun ensin melkoisen isosta pahvilaatikosta (sellainen kahden reilun käsilaukun kokoinen boksi) kuoriutui kiva Shopbop-laatikko, sen sisältä pienempi ruskea pakkauslaatikko (ei mukana kuvissa) ja vasta sen sisältä se varsinainen, odotettu, Michael Kors -rasia. Fashion versio venäläisestä maatuskanukesta?

Ja sieltä viimeisestä kuoriutui esiin Peetun superkauan himoitsema upea teräksenvärinen rannekello! Michael Kors Silver Slim Runway Watch on mittasuhteiltaan trendikkään maskuliininen, mutta muuten tyylikkään linjakas, ajaton ja elegantti. Upea kello on täysin vailla trendiversioille niin tyypillistä meluisaa muotoilua ja överiblingiä. Kelpaisi kyllä paremmin kuin hyvin myös Mintulle.

Tässä kaunokainen vielä Mintun ranteessa. Ai hitsi vieköön, kun alkoi tehdä mieli uutta rannekelloa!! Tai ehkä käyn vain vaihdattamassa patterit ikivanhaan Swatchiini. (Aika pudottava taso, btw, noissa vuonna 2007 tehdyissä postauksissa… Haha!)