Tähdet on ilmeisesti juuri nyt jotenkin erityisen hankalassa asennossa. Näin olen ainakin Twitterin ja Facebookin päivitysten perusteella ymmärtänyt. Sitten vuoden vaihteen en ole nähnyt yhtä monia unettomuudesta ja kaikenlaisesta muustakin hässäkästä kertovaa päivitystä, joten täysin tieteellisesti pidän todistettuna, että galaxi aiheuttaa nyt pientä kitkaa itse kunkin elämään.
Inhoan vilpittömästi, kun ihmiset tilittävät pitkäpiimäisesti jaaritellen surrealistisia uniaan, mutta viime yönä näin niin todentuntuisen unen, että vieläkin tuntuu hassulta, että se oli vain unta. Vaikka oikeasti olisi aika epätodennäköistä, että sattumalta maailman äärissä tapaamani kaveri ihan oikeasti soittaisi aamuyöstä ankaran bileyön loppuvaiheessa yöpaikkaa toivoen (saat kyllä silti soittaa, jos olet petiä vailla – ei sillä). Ja että ex-boyfriend olisi saman yön aamuna laittanut cocktail-pala -tyyppistä aamiaista ja järjestellyt astiakaappiin karsean rumia halpiskukkakuosisia kahvikuppeja normaalin itse dreijattujen mukien hurlumhein sijaan. Ja että sitten kävelisin pitkin sateen kastelemia katuja ja soittaisin Tinnille kysyäkseni, että “mitä mun nyt oikeesti pitäisi tehdä”.
Ensinnäkin täällä ei ole satanut moneen, moneen päivään ja noin kaaottisessa tilanteessa tietäisin kyllä kysymättäkin, miten pitää toimia. (Kaverille löytyy aina yösijaa, aamiaiseksi on leipäjuttuja tai luonnonjogurttia ja kukaan ei siirtele sivuun mun tärkeitä kuppejani!).

Eli jotain hämminkiä täytyy kyllä planeettojen asemissa olla.
Jos nyt siirrytään näihin maallisiin, niin täytyy sanoa, että on kyllä aivan mahtavaa, että iltaisin on jo niin valoisaa. Päivän asukuvia voisi helposti ottaa vaikka vielä puoli ysiltä illalla ainakin valo-olosuhteiden puolesta. Sen sijaan tällaiselle pörrötukkaiselle saattaa napakka kevättuuli olla välillä hiukka haasteellinen. Ensinnäkin muutenkin helposti vetistyvät ja punoittavat silmät oikein riemastuvat, kun vienossa tuulosessa yrittää olla räpsyttelemättä kuvanottohetkellä. Ja toisekseen karvat eivät oikein tunnu tietävän paikkaansa.

Onhan se toisaalta hienoa ja luksusta, että ongelmat on tätä luokkaa. Tosin pieni ongelma ei-toivotun kuvaustuulen lisäksi on se, että tänään on palkkapäivä, perjantai ja pikkuisen levoton olo. Tekisi mieli lähteä jonnekin, mutta minne…
Tai sitten ehkä otan vain lasin viiniä ja menen vaahtokylpyyn. Ei pöllömpi idea sekään. Vai?

 

• paita, & Other Stories
• hame (Peetun), H&M
• kengät, Vagabond

Sanotaan, että monilla pukeutuminen ja kampaustyyli jämähtää siihen aikaan, kun oli “parhaimmillaan”. Mitähän se nyt sitten kenelläkin tarkoittaa – ehkä sitä, milloin oli hauskinta tai milloin päätti vakiintua, perustaa perheen ja saada lapsia? Itse olen (luonnollisesti – duh!) sitä mieltä, että elän mukavasti ajan hermolla. Poimin trendeistä ne omimmat ja fuusioin olemassa olevaan tyyliini. Lisäksi olen aivan vakuuttunut kyvystäni ymmärtää myös niitä trendivillityksiä, joista en itse ihan niin kovasti innostu.
Tänä keväänä olen kuitenkin törmännyt jo kahteen juttuun, jotka tulevat täysin puun takaa, ja jotka eivät todellakaan tunnu mitenkään itsestäänselviltä.
Toinen trendeistä on leopardikuosi. Kyseinen villieläin on toki siinä mielessä klassikko, että se on aina jossain muodossa eri mallistoissa mukana. Välillä leo on suositumpi ja välillä vähemmän suosittu – sen kanssa voin elää. Mutta että siitä yhtäkkiä tuli yksi sesongin kuumimmista kuoseista, jota hipsteritkin käyttävät ilman, että ironiaa tarvitsee alleviivata. Sitä en kyllä olisi osannut ennustaa.

Toinen trendeistä on traktoripohjaiset klompsukengät. Siis nyt jo? Kuvittelin, kun Peetu hankki nuo kuvissa näkyvät kengät, että kyseessä on nyt rakkaan tyttäreni super-ironinen fashion-statement. Mutta ei – yllätyksekseni saman tyylisiä kenkiä on ilmestynyt muillekin bloggareille ja vieläpä laajan lukijakunnan hurraa-huutojen siivittämänä.
Tiedän olevani varsinainen takinkääntäjän perikuva, mitä trendityyppisiin asioihin tulee, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tässä on esitelty kaksi selkeästi huippusuosittua juttua, jotka eivät varsinaisesti puhuttele itseäni ollenkaan. En tietty myöskään tuomitse. Mielestäni Peetu näyttää tosi raikkaalta leopardikuosisessa trikoohameessaan ja valkoisissa klompukengissään. Jotain on kuitenkin tapahtunut, koska kykenin yllättymään molempien trendien suosiosta ja yleisyydestä.
En kai vaan – voi kauhistus – ole tulossa vanhaksi?? 😀

 

• trikoomekko, H&M
• neuletakki, Primark
• kengät, H&M
• korvikset (Mintun), Dybern&Kern
• kello, Michael Kors

 
No hei – eihän se töihin ja arkeen palaaminen ollut ollenkaan niin vaikeaa, miltä eilen tuntui! Ihan mukavahan se oli taas nähdä kaikkia kivoja kollegoita, kuulla pääsiäiskuulumisia ja taivastella yhdessä mahottoman hienoa kesäkeliä. Ja sitäpaitsi eräillä oli selkeästi ollut vauhdikkaammat pääsiäisenpäättäjäisbileet eilen – lievää vahingoniloa saattoi tuntea sitäkin itseaiheutettua väsymystä kohtaan! Haha! Vielä kun päivän sai aloittaa hyvällä ja rakentavalla palaverilla, joka tuntui vievän yhtä duunin ikuisuuskysymystä monta askelta parempaan suuntaan, niin mikäs tässä oli työviikkoa aloitellessa. Etenkään tällaista lyhyttä.
Sen verran oli kuitenkin annettava periksi suojaväripukeutumiselle, että mitään keväistä väri-iloittelua en tänään kyennyt päälleni pukemaan. En, vaikka eilisessä pinkkihuurussa ajattelinkin, että tästä lähtien pukeudun ainoastaan ja vain tuohon kevään hurmaavaan huipputrendiväriin. Olisi se kyllä toisaalta ollut sikälikin aika haasteellista, että varsinaisesti en taida omistaa muuta pinkkiä vaatetta kuin ihanan huivini.

 
Varsinaisen keväisenä ei tänään toisin sanoen toimistolla keikuttu. Toisaalta ihan umpitalvinen ei päivän kokonaisuus silti ole. Jakun tapaan käytetty valkoinen kauluspaita keventää hiukan tunnelmaa ja Cheap Mondayn syysnäytöksestä pari-kolme sesonkia sitten saatu tekstipainettu t-paita on mielestäni aika vuodenaikoihin sitoutumaton. Fiksuutta fuskasin H&M:n jersey-kynähameella – ja tietty kauluksilla myös.
Näillä mentiin siis tänään – ja huomenna voikin todeta, että työviikko on jo puolessa. Eipä ollenkaan hassumpaa.


 

• kauluspaita, Whyred
• hame, H&M
• t-paita, Cheap Monday
• kengät, Vagabond

Piti tässä ihan seesteisesti tulla juttelemaan Peetun tämän päivän asusta – ja miten kauniisti sävyt sopivat tähän oljenkellanruskeaan alkukevään värimurrokseen. Mutta oikeasti nyt pitää ihan ensimmäisenä kertoa päivän tärkein shoppailu-uutinen: Shopbopista saa tämän ja huomisen ajan 25 % alennuksen kaikista tuotteista – jo alennetut mukaanlukien!!! Koodilla INTHEFAMILY14 lähtee tilauksen loppusummasta pois 25 prossaa. Tosin muutamat high end brändit eivät ole mukana kampanjassa, mutta käytännössä kaikki kuitenkin.
Ja nyt jo blogimaailmassa tavaksi muodostuneeseen tyyliin voin sanoa, että en tee yhteistyötä Shopbopin kanssa enkä hyödy tästä hehkuttamisesta mitään. Piti vain vähän päästellä höyryjä, kun olen onnistunut hassaamaan koko illan tarjonnan haravoimiseen hyvien löytöjen toivossa. Puuhan lomassa ainakin neljä tuottetta toivomuslistallani myytiin loppuun. Klikkasin sitten kotiin peräti kaksi laukkua… Vähän on heräteostostyyppistä hermostuneisuutta ilmassa, vaikka molempia olenkin käynyt virtuaalisesti silittelemässä säännöllisesti jo tammikuusta alkaen.
Ai mitkä laukut? No tämä Kate Spaden vadelmanpunainen shopperi kesäiseksi työkassiksi ja tämä taivaansininen Rebecca Minkoff tekemään seuraa ylitöitä puskevalle sitruunankeltaiselle Marc by Marc Jacobsilleni. (linkit näyttävät ohjaavan ihan outoihin väreihin, mutta shopperi on siis tulossa vadelmanpunaisena ja cross-body bag taivaansinisenä hopeisilla yksityiskohdilla).

Mutta palataksemme Peetun asuun, mielestäni tuo kaunis kuivan kaislan tumma beige ja syvä kirkkaanpunainen sopii todella hyvin yhteen. Oikeasti täällä on monessa paikassa jo todella keväistä, melkein vehreää. Omassa pihassa pensasaidoissa on melkein kunnon lehdet ja kirsikkapuissa ensimmäiset kukat kukkivat. Jos pääsiäisenä on yhtäkään lämmintä päivää niinkuin on luvattu, saadaan varmasti nauttia ihanasta vaaleanpunaisesta kukkapörhellyksestä poikkeuksellisesti jo näin huhtikuun puolella.
Meri pitää varmaankin rantoja vielä sen verran viileänä, että kaislat eivät ihan vielä ole kesäterässä. No, aika aikaistahan se oikeasti vielä on. Eikös vappuna kuulu yleensä sataa vähän lunta?



 

• merinovillaneule, Dagmar
• hame, Monki
• kengät, minimarket
• niittikauluri, Mintun ompelimosta
• huulipuna, M.A.C. Russian Red

Koko ihanan Aussie Blog Awards 2014 gaalan ajan roikotin olkapäällä kameraa. Ajatus oli napsia fiiliskuvia ja ehkäpä nakittaa joku rakkaista bloggarikavereista näppäämään muutamia asukuvia. Vessakäytävä oli juuri sopivasti valaistu, siellä ikuistettiin todistettavasti vaikka miten monta gaalamekkoa. Kohdallani kävi kuitenkin toisin. Siinä vaiheessa, kun oltiin Oi mutsi mutsin Elsan kanssa miettimässä, että josko sitä vielä jatkoille jonnekin, tajusin, että kameraan ei ole tallentunut ainuttakaan kuvaa.
Mutta onneksi on näitä “virallisia” kuvia kuitenkin. Kredsit kaikista kolmesta kuvasta kuuluu Aussielle/Lilylle/Trendille, kuvaajat: Heli Roosmäe ja Julius Konttinen.

Olin aivan lyyrinen onnesta koko Aussie-gaalan. Syynä siihen oli se, että kerrankin ja todella, todella pitkästä aikaa tuntui, että about kaikki vanhatkin bloggaaja-kaverit olivat paikalla!! Toki muutama puuttuikin (Stella, Irene ja Silver ainakin – varmaan joitakin muitakin), mutta niin paljon riitti kuulumisten vaihtamista ja jälleennäkemishaleja, että lopulta en voinut kuin hämmästellä, miten hauskoja ja mahtavia ihmisiä blogihommien kautta onkaan voinut oppia tuntemaan. Niinkuin esimerkiksi Sallan ja Veeran – niin huippuja tyyppejä!

 
Tästä viimeisestä kuvasta näkee kyllä erittäin selkeästi, miksi Mintun asukuvia otetaan yleensä noin 30 ruutua, että saadaan pari hyvää blogiin. Merkillinen asento ja jäätynyt ilme sikseen – tässä nyt kuitenkin näkyy hiukka paremmin minimarketin ystiksestä hankitut juhlakengät, jotka btw ovat mielestäni tosi hienot!
Aussie Blog Awards 2014 -asukokonaisuus:

• mekko, Matthew Williamson – Lindex
• kengät, minimarket
• laukku, Karen Millen
• kaulakoru, Glitter (saatu)

Menin hetkeksi aivan sanattomaksi, kun näin sähköpostilaatikossa V AVE Shoe Repairin konkurssiloppuunmyynnistä kertovan uutisen. Kyllä olen ihan liiankin tietoinen siitä, että yrittäjän elämä ei aina ole kovin helppoa; ankarasti kilpaillulla ja ailahduksille alttiilla muotialalla vieläkin vaikeampaa. Mutta silti tuntuu suoraan sanottuna surulliselta ja kurjalta, että taas yksi persoonallinen brändi joutuu pakkaamaan piirustuskansiot, kangasnäytteet ja mittanauhat – ja laittamaan lapun luukulle. Jotenkin olin ajatellut, että V Ave Shoe Repair oli kuitenkin yksi niitä tasaisista menestyjistä. Maltillinen laajeneminen ulkomaille, etenkin USA:n itärannikolle ja Japaniin tuntui takaavan riittävän asiakaskunnan skandinaavisen dekonstruoidun avantgardimuodin uranuurtajille.
Vaikka kyllähän sitä muotipiirit aina spekuloivat kaikenlaista. Niinkuin että miksi yksi Tukholman muotiviikon vakiotähdistä jättää yhtäkkiä sesonkinäytökset väliin. Ja siis tosiaan kokonaan väliin – eri asia on tietty ne, jotka ovat siirtyneet isommille catwalkeille paksumpien sisäänostajalompakkojen näkösälle Kööpenhaminaan, New Yorkiin, Lontooseen ja jopa Pariisiin. Silti en halunnut uskoa, että pidättyväisyyden takana on taloudelliset vaikeudet.
Nyt olisi sitten viimeiset hetket lunastaa itselleen V AVE Shoe Repair -vetimiä. Vaikka tätä ikonista punaista mekkoa – kolmas vasemmalta – tuskin konkurssiloppuunmyynnistä löytyy. Yksi henkilökohtaisen fashion elämäni voimakkaimpia elämyksiä oli, kun kyseinen mekko avasi FASR:n näytöksen joskus muistaakseni 2007 (elikkä silloin esitettiin SS2008 mallistoa – pitänee paikkansa?). Olisi aikas makea saada tuo omaan garderobiin seuraavia gaaloja odottamaan. Noh, tämä tämänkertainen gaalailu on kyllä koetellut lompakkoa sen verran, että taidan korkeintaan uskaltaa pyörähtää konkurssiloppuunmyynnissä sen loppuvaiheessa, kun aleprosentti on 90 %.