Joku voisi väittää, että nyt ollaan aika ei-sesonginmukaisissa postausaiheissa. Itse olen eri mieltä – aurinkolasit ovat ajankohtaiset aina! Sadekelillä silmien valosuojia ei juuri kaivata, mutta auringon ei tarvitse kuin vähän pilkahtaa ja jo lennähtää arskat nenälleni. Silmäni ovat kroonisesti herkät, helposti vetistyvät ja punoittavat. Oikeastaan tarvitsen arskoja paljon enemmän kevään ja syksyn kirpeänaurinkoisissa ja tuulisissa olosuhteissa. Varsinkin syksyllä tuntuu, että tuulen mukana lentää lisäksi koko ajan jotain pientä putua, joten laseilla on ihan fyysinenkin suojaustehtävä.
Tänä kesänä aurinkolasivarastoni kasvoi peräti kolmella parilla. Uutukaiset ovat vilahdelleet jo päivän asukuvien yhteydessä, mutta ansaitsevathan nuo nyt ihan omankin postauksen!

 
Olen suunnitellut hankkivani Ray Banin klassiset Aviatorit vaikka miten kauan ja nyt vihdoin sain toteutettua haaveeni. Loppukeväästä ostin kultapokaiset pilotit ruskealla liukuvärjätyllä linssillä. Halusin nimenomaan liukuvärin, sillä se on astetta paria vaaleampi kuin perusruskea ja siitä syystä erittäin sopiva myös ei ihan niin huippuaurinkoisiin päiviin, jolloin kuitenkin haluaa suojata silmänsä auringon haittavaikutuksilta.
Tykästyin pilottimalliin niin paljon, että alkusyksyllä hankin vielä toiset, mattahopeiset “flat metal” -versiot. Nuo poikkeaa klassikkomallista siten, että poka on aavistuksen leveämpi ja litteä. Linssissä on kevyesti peilimäinen pinta, mikä ei oikein hyvin tuosta kuvasta tule esiin. Hetki piti kyllä miettiä, että onko järkeä hankkia toisia Aviatoreita, kun niin monia muitakin malleja olisi olemassa. Kaipasin kuitenkin hopean sävyisiä aurinkolaseja, sellaisia en aikaisemmin omistanut ja lisäksi nuo ovat ainokaiset polaroid-lasini. Ja tykkään mallista kovasti!
Kolmannet aurinkolasit on rahoitettu osittain Indiedaysin Inspiration Day:stä saamallani lahjakortilla. Bossin hiukan kissamaiset lasit istahtivat nenälleni niin itsestäänselvän luonnikkaasti, että pakkohan ne oli lunastaa. Tykkään lisäksi hurjasti tuosta pokan yläreunan kalpeanroosasta sävystä.
Yhdet aurinkolasit kulkee aina varmuuden vuoksi käsilaukussani mukana. Tällä hetkellä suosikki- eli käsilaukkuasemaa on pitänyt flat metal aviatorit.

Tampereella, vanhassa kotikaupungissani, on tänään tullut lunta. Sinänsä siinä ei ole mitään ihmeellistä, onhan jo lokakuun puoliväli ohitettu. Täällä meillä Tukholmassa sinnitellään vielä kohtuullisesti plussan puolella jopa näin myöhään iltaisin, mutta kyllä tuuli sen verran jo kirpistelee poskilla, että eipä taida kestää kovin kauaa, kun täälläkin on jo ihan oikea talvi.
Talvivaateinventaarioni tulos on se, että takkiosastolla kaikki on ihan ookoo (vaikka toki kamelinkarvainen villakangaspalttoo ja vedenpitävä toppaparka mahtuisivat garderobiin), eikä kenkiäkään ole mikään pakko hamstrata (Primebootsit on tosin edelleen I want -listalla). Sen sijaan asusteosastolla on aika tyhjää. Hanskojen kanssa en enää jaksa alkaa leikkiä – hukkaan jokaikisen talvisesongin aikana noin ziljoona paria sormikkaita, joten olen päätynyt käyttämään H&M:n tuplapaketissa myytäviä halpiksia ihan vain siksi.
Lämmin, ihana huivi puuttuu ja voisin ensimmäistä kertaa vuosikausiin harkita myös pipan hankkimista.

Acnen terrazzo black väriseen Canada -huiviin ihastuin jo kesällä, kun Tinni oli täällä ja kävi ostamassa tyttärelleen, kummilapselleni, harmaan version Tukholman-tuliaisiksi. Materiaali on aivan ihanan pehmeää villaa ja kuosi tuo mielestäni juuri tismalleen kivasti ilmettä ja kolmiulotteisuutta. Ensi perjantaina on palkkapäivä… Vaikuttaa vähän siltä, että kotimatka tulee kulkemaan Acnen putiikin kautta.

Toinen ostoslistalla oleva asia on & Other Storiesin kashmir-villainen neulehuivi ja -pipa -setti kauniina vaaleanharmaana. Näitä en ole vielä käynyt tsekkaamassa livenä, mutta olen aika varma, että myös sekä huivi että pipa päätyvät helpottamaan henkilökohtaista talvesta selviytymistäni. Useammassakin blogissa olen törmännyt ko. komboon eikä kellään ole ollut pahaa sanottavaa neuleiden laadusta. Edullisesta kashmirista ei aina voi olla niin varma, joten lopullisen päätöksen teen tietty vasta face-to-face -kontaktin jälkeen.
Kuvat: Acne ja & Other Stories

Sain juuri katsottua loppuun “How I met your mother” -sarjan ja haluaisin sanoa pari sanaa. Jos et halua spoilereita, suosittelen skrollaamaan seuraavaan kuvaan – siitä lähtien puhutaan taas vain vaatteista.
Mutta siis HIMYM. Sarjan päätösjakso lähetettiin viime keväänä ja muistan, miten facebook-feedini täyttyi pettyneistä, suorastaan vihaisista statuspäivityksistä ja kommenteista. Nyt täytyy sanoa, että en todellakaan ymmärrä miksi. Siis kyllähän ehdimme tutustua ja ihastua “äitiin” vain niiden muutamien jaksojen aikana, joissa hänen tarinansa kerrottiin, ja tietenkin on surullista – etenkin lasten kannalta – että hän sitten menehtyi sairauteensa, mutta silti? Mistä ihmeestä johtui se suorastaan agressiivisen pettyneiden reaktioiden tulva?
Mielestäni sarjan loppu oli aivan briljantti! Siis että koko HIMYM, yhdeksän tuotantokautta, oli oikeastaan vain noin vartti, maksimissaan 20 minuuttia “oikeassa elämässä”. Eli koko jutun idea on se, että Ted selostaa lapsilleen jotain, minkä hän varmasti itse on tarkoittanut olevan “miten tapasin äitinne”, mutta käytännössä nyt, kuusi vuotta lasten äidin poismenon jälkeen, haluaakin ehkä eniten tietää, onko lasten mielestä ookoo, mikäli hän alkaa deittailla Robin-tädin kanssa. Siis miksi ihmeessä muuten olisi tarpeen piinata lapsiparkoja kaikilla niillä tarinoilla?
Itsekin saatan ehkä joskus silloin tällöin sortua kertomaan juttuja, jotka polveilevat (päämärättömästi? liikaa?) melko runsaasti, mutta ajatuksenani on aina, että haluan kuulijan ymmärtävän kontekstin ja omat sekä ympäristön motiivit. Sikäli olen hyvin samoilla linjoilla Tedin kanssa, että tottakai lasten on saatava kuulla koko tarina, että he ymmärtävät, miksi iskä nyt haluaakin ehkä mennä ihan aikuisten deiteille sen henkilön, joihin lapset ovat tutustuneet vain Robin-tätinä, kanssa.
No, ei tästä aiheesta enempää. Pikkuisen on nyt tyhjä olo, kun sarja on katsottu – vähän samanlainen fiilis itseasiassa, kun on lopettanut jonkun intensiivisen romaanin lukemisen. Tuntuu hassulta, että ei enää tapaa niitä tyyppejä, joihin on ehtinyt tutustua, niin fiktiivisiä kuin ne ovatkin. Ihan heti en kyllä halua aloittaa mitään uutta sarjaa. Ensi viikko pitää käyttää univelkojen parsimiseen. Hetken aikaa pitää siis odottaa, että uskallan heittäytyä taas ihanaan “vain yksi jakso vielä” -kierteeseen.

No, televisiosarjat ja fiktiiviset tuttavuudet sikseen. Tämän perjantaisen toimistoasuni hovihankkijana on toiminut lähes ainoastaan H&M. Vetoketjukauluksin ja -hihansuin varustettua & Other Stories -kauluspaitaa lukuunottamatta kokonaisuuden kaikki muut osat on peräisin sieltä.
Hame on alunperin Peetun, mutta muutaman lainakerran jälkeen se taisi muuttaa vähän pysyvämmin garderobiini. Jakku on viimesyksyinen hankinta samoin keinonupukkiset nilkkurit. Sekä hametta että jakkua olen käyttänyt tosi paljon, mutta tänään ensimmäistä kertaa yhdessä. Molemmissa on saman oloinen, hiukan kolmiulotteinen struktuuri ja kuosiin kudottu kuvio. Mielestäni ne toimii tosi kivasti yhdessä juuri materiaalityypin samankaltaisuuden ansiosta.

Mustavalkoisuudesta huolimatta tämä on mielestäni aika pirteä ja valoisa yhdistelmä. Kuosin lisäksi yhdistävänä tekijänä on myös rouheat metallivetoketjut sekä kauluspaidassa että jakussa. Hameessakin olisi ollut, mutta ne nyt jäi näkymättömiin jakun alle.

 

• jakku, H&M
• hame, H&M
• kauluspaita, & Other Stories
• nilkkurit, H&M

Muutama viikko vielä ja sitten päästään taas kisaamaan H&M:n viimeisimmän yhteistyömalliston antimista. Tuntuu jo melkein henkilökohtaiselta kliseeltä hehkuttaa aina näitä, mutta tänään nettiin lävähtäneet (laillisesti, luulisin…) kuvat lupaavat taas niin kertakaikkiaan mahtavaa suunnittelijan signature-tyyliä, että eihän tässä muuta voi.
Alexander Wang for H&M on juuri niin sport-streetsmart-chic kuin suunnittelijan oikeatkin mallistot. Ajatuksena kuulemma on, että periaatteissa samoilla vetimillä voi mennä salille, toimistolle tai öihin. Ei ole mikään salaisuus, että olen aivan hulluna kaikkiin sporttihenkisiin streetwear-juttuihin ja siksi kyllä tämäkin yhteistyömalllisto tulee tekemään ison loven syysbudjettiini.
Tässä alustava listaus hankintatoiveista ja toivehankinnoista.

Salisandaalit – pakko saada! Ehdin jo elää Birkenstock-aikani edellisen buumin aikana ysärillä, nyt haluan astetta edgymmät AW:t. Anorakkikaan ei ole hassumpi, eikä mustat housut; sen sijaan en ole vyö-ihmisiä, joten se ei päädy listoilleni, vaikka periaatteessa tykkäänkin oversized-lukko -ideasta.

Aivan järkyttävän makea parka! Oikeastaan garderobissani ei ole aukkoa juuri tuollaiselle takille, mutta on se vaan niin hieno, että pistän varmaan kiertoon ne pari muuta. Tässä näkyy myös AW-kalsarisetti, jossa Rihanna edusti New Yorkin fashion weekillä.

Kengät ehdottomasti, reppu todennäköisesti, paita mahdollisesti.

Mekko – aivan ehdottoman pakko saada! Kuvien ankaran tarkastelun jälkeen väittäisin, että tuo “wang”-panta mallin kaulassa on erillinen koru. Ja se sopisi kyllä itselleni oikein hyvin!

Ainakin paita, mutta luulen, että housutkin olisivat mitä makeimmat edgyn toimistolookin täydentäjät.

Housut ehkä. Tämä on kyllä ennemminkin hieno kuva kuin “pakko saada” -listan ykkönen. Pipa on kieltämättä ihan makea ja hauskan näköinen kuvissa, mutta jotenkin vain tyyliltään ihan liian lähellä lapsuuden hiihtopipoja ja siksi en pysty arvostamaan sitä ihan loppuun asti.
Muutaman viikon aikana pitäisi yrittää löytää poikaystävä – tai edes ystävä poika – joka sopii Alexander Wang for H&M miesten malliston vetimiin. Aika älyttömän hienoja mielestäni!

Tässä ei toki ollut vielä koko mallisto, loput kuvat voi käydä tsekkailemassa täältä: Alexander Wang for H&M: Collection revealed in full.
H&M:n sivuilla voi muuten ilmoittautua malliston lanseerausbileittein livestream-vieraaksi. Juhlat tosin alkavat about kuuden tunnin päästä tästä ja itse taidan kyllä olla silloin tiukasti unten mailla. 🙂
Kuvat: Independent

Odd Molly esitteli viime viikolla ensi kesä-/kevätsesongin mallistonsa. Tapahtuman aurinkoisen rento, suolaisille surffilaineille tuoksuva henki huokui jo polaroid-kuvin koristellusta kutsusta. Kysymyksessä oli vanhaan ihanaan viime vuosisadan vaihteen talossa Östermalmilla sijaitsevaan asuntoon pystytetty näyttely perinteisen muotinäytöksen sijaan.
Suuri Odd Molly -uutuus SS15 -sesongille on uima- ja ranta-asujen sekä sisustustekstiilien lanseeraus.

Tapahtuman aluksi tarjottiin ihana, salaatti- ja dippikasvispainotteinen lounasbuffét. Siinä tuorepuristettua vihermehua maistellessani en voinut olla ajattelematta, että varmaankin jossain Kaliforniassa on juuri tällaista. Elegantti, perinteikäs asunto oli sisustettu boheemin tyylikkäästi; etno- ja retrohenkiset tekstiilit toimivat vastakohtana rennoille sisustuselementeille, kupariputkille, paljaille hehkulampuille, suurille viherkasveille, 2nd hand huonekaluille, kitaroille, skeitti- ja surffilaudoille.
Orgaaninen, suurimmalta osalta vegaani, luomulounas tuoreine kasviksineen vahvisti mielikuvaani kaliforniamaisesta terveyshippimeiningistä.

Jotenkin olen aina ajatellut, että en ole varsinaisesti Odd Molly -tyyppi. Tuntuu, että heidän koristeellinen ja folkloristinen tyyli jakaa porukan todella selkeästi kyllä tai ei -leireihin. Periaatteessa olen aina tykännyt Odd Mollyn tatuointimaisesta logosta ja kivasti käsintehdyn oloisista neuleista. Joitakin (valtavan ihania) silkkisiä alusvaatteita lukuunottamatta en ole kuitenkaan koskaan omistanut mitään ko. merkiltä, enkä varsinaisesti ole ollut kiinnostunutkaan. Vaikken mikään virtaviivaisen tai progressiivisen skandinaavisen suunnittelun lähettiläs olekaan, Odd Molly on tuntunut aina turhan näperrellyltä ja koristeelliselta.
En voi väittää, että vieläkään lämpenisin kaikille Odd Molly -luomuksille, mutta pressitilaisuus aukasi kieltämättä silmäni näkemään monia ihanuuksia, jotka aikaisemmin on korvieni välissä hautautunut kaikkien folklore-paituleitten alle. Rakastuin yli kaiken erityisesti sisustustekstiileihin ja koko tyyliin, miten ne oli pressitilaisuudessa stailattu. Tuon ylläolevan kuvan lisäksi napsin noin ziljoona fiiliskuvaa vain sisustuksesta – jotain tuon tapaista haluaisin toteuttaa myös meillä kotona…

Odd Mollyn toinen uusi aluevaltaus, sisustustekstiilien lisäksi, on uima-asut. Ei kovin yllättäen täälläkin voimakkaimpana nousee esiin bohochic-henkiset surffihippivibat. Ja kyllä, mielestäni sekä bikinit, uikkarit ja muutkin ranta-asut ovat todella ihania!
Oma bikinivarastoni kaipaa kipeästi päivitystä ja tällä hetkellä tuntuu varsin todennäköiseltä, että nuo huippusuloiset korallinpunaiset biksut vasemmalla muuttavat luokseni heti, kun tulevat myyntiin.

Viimeisteltyjä yksityiskohtia myös uikkareissa. Me likes!

Pressitilaisuudessa ei ollut varsinaista näytöstä, mutta paikalla oli liuta Odd Mollyihin puettuja malleja, jotka hengailivat tunnelmaan sopivasti korttia pelaten, kirjoja lueskellen ja polaroid-kuvia toisistaan näpsien. Mielestäni tosi ihastuttava – ja erittäin tehokas – tapa kommunikoida brändin syvin olemus vierailijoille. Kuvassa mallin päällä silkkinen rantaponcho, johon rakastuin ihan täysillä. Ensi kevään ostoslistalla alkaa olla jo tungosta…

Kaikkein eniten viehätyin tosiaan Odd Mollyn uusista aluevaltauksiin, sisustustekstiileihin ja ranta-asuihin, mutta muutakin kivaa löytyi. Kuvan niiten koristeltu nahkatakki sopisi täydellisesti toimistokäyttöön. Siro leikkaus ja unelmanpehmeä nappanahka pehmentää perinteistä rotsi-fiilistä. Kävisi oikein mainiosti osaksi Mintun työpukeutumispalapeliä. Oikealla jälleen unelmien silkkiponcho.



Tähän loppuun vielä ihan ammattilaisen (Mattias Nordgren) ottama kuva inspiroivasta Odd Molly -makuuhuoneesta. Täytyy tunnustaa, että vaikka vähän itsellenikin yllätykseksi ihastuin tulisesti useampaankin vaatteeseen, sisustus teki kaikkein suurimman vaikutuksen. Ihan sormia syyhyttää ainakin pienten muutosten tekeminen kotiin. Tekstiilien avulla tekee jo ihmeitä… Matonkin voisi uusia.

Viimeinen kuva: Mattias Nordgren – muut Mintun omia

Syyspukeutumisinspiraatiota netistä kalastellessani törmäsin ikiaikaiseen girl crush -kohteeseeni: Kate Mossiin. Tajusin, että tarvitsen poolokauluksellisen jättineuleen, jonka hihat on niin pitkät, että hanskoja ei tarvita. Paidan kaveriksi vielä pari kauniisti kulunueita farkkuja ja elegantit aurinkolasit. Paritkin teknisistä syistä varsin vähälle käytölle jääneet korkonilkkurit varastoista kyllä jo löytyykin.

 
Pikaisen tutkimuksen jälkeen löysin ainakin Zaralta vastaavan neuleen. Materiaali vain on tuossa hiukan akryylinen, joten taidan vielä jatkaa haravointia.
Mistä tuli mieleen, että Shopbop.comissa on nyt kolmen päivän ajan kaikki – 25 % alessa. En taida uskaltaa klikata itseäni mestoille – palkkapäivä kun on vasta reilun viikon päästä…
Kuvat: Style.com & Zara