Hoksasin juuri, että olen aivan unohtanut mainita yhden supertärkeän jutun: olen kesälomalla!! Mitäs siihen sanotte! On aika leuhka fiilis olla vapailla juuri nyt, kun kelitkin on vähintään kohdallaan ja käytännöllisesti katsoen kaikki muut ovat lomansa pitäneet. Hiukan tosin haikeuttaa se, että Peetu lähtee jo viikon päästä takaisin Uumajaan – mutta toisaalta Karkki on vielä pari viikkoa kotosalla.
Viikonloppuna ollaan jo vietetty aivan ihanaa, virallista kesää. On uitu, grillattu, hengailtu biitsillä, paistateltu iltaa auringossa ja otettu lunkisti – asioita, joista kesässä erityisesti tykkääme. Peetu tuossa juuri totesi, että tuntuu kuin kesä olisi vasta alkanut. Ensimmäiset aamiaiset parvekkeella tuli nekin nautittua vasta nyt. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan sanoisin silti.

Huomenna suuntaamme tyttöjen kanssa pienelle lomareissulle Tukholman saaristoon, Nåttarö-nimiselle saarelle. Ei ole mitään käsitystä löytyykö sieltä toimivaa nettiyhteyttä näin high seasonin ulkopuolella – joten voipi olla, että tässä tulee pieni paussi postauksiin. Lupaan saunoa, uida ja grillata senkin edestä!

Tuossa hetki sitten oli hiukan puhetta siitä, millainen pukeutuminen on toimistolle ookoo ja millainen ei. Shortsien kohdalla mielestäni asia on tulkinnanvarainen ja lopputulos riippuu shortsien tyylistä, pituudesta, muusta stailauksesta, tilanteesta ja päivästä. Sen sijaan nyt (taas) niin trendikkäiden risafarkkujen kohdalla tilanne on täysin päivänselvä: reikäiset housut eivät kuulu toimistolle!
Omat supervaaleaksi pestyt trendifarkkuni olen saanut Espritiltä ja tykkään niistä oikein kovasti. Ne ei ole ihan niin hajalla kuin kaikkein rohkeimmilla fashionistoilla, jolloin polvi ja parhaimmillaan puoli säärtäkin pilkottaa paljaana repaleiden seasta. Silti nuo kurkistusreiät tuovat mielestäni hauskaa ja rentoa fiilistä. Ehkä yksi syy siihen, että niistä on tullut tämän kesän vapaa-ajan lempparifarkut on niiden uskomaton mukavuus ja hyvä istuvuus.

Kesätaivas! <3

Hiukan naisellisuutta hain kuitenkin tässä risafarkkuasussa – enkä niinkään mahotonta rouheaa rokkihenkeä. Pallollinen peplum-toppi ja musta-valkoinen pikkulaukku antoivat mielestäni sopivasti vastapainoa ja tunsin oloni ihan lomafiiniksi!

 

• paita, Vero Moda
• farkut, Esprit
• sandaalit, Clark’s
• laukku, Botkier

These sneakers tho…
En yhtään valehtele (tai edes liioittele kovinkaan paljoa), kun sanon, että olen jahdannut näitä mustaraitaisia Adidas Original Superstareja jo aikaisesta keväästä.
Ostoprosessi eteni juuri niinkuin sillä on tapana, kun oikeasti haluan jotain. Ensin tuumailin, että ihan kivathan nuo ovat, katselin eri sivustojen street style -kuvia ja innostuin vähän lisää. Sitten olin aivan varma, että haluan jotain muuta mielummin, koska kaikilla muilla jo on nuo. Ajattelin, että käynpä siitä huolimatta kuitenkin sovittamassa – tietääpähän sitten, miltä ne näyttää jalassa.

Mutta eihän niitä ollut sovitettavaksi asti niin missään! Puna-, valko- ja vihreäraitaisia Superstareja kyllä, mutta ei mustaraitaisia – ja muuthan ei nyt tosiaankaan tullut kysymykseen.
Seuraavassa vaiheessa tsekkailin nettikauppoja ja mitä havaitsenkaan – loppuunmyyty joka paikassa! Kaikki pahan pakkomielteen ainekset alkavat olla kasassa. Kun tähän vielä lisätään se, kun Peetun Lontoossa asuva kaveri tuli käymään Tukholmassa ja meille visiitille, jalassaan uudenhohtavat mustaraitaiset Superstarit. Niitä ihastellessani hän kertoi, että tossujen saaminen oli ollut hänellekin kuukausien projekti – niin totaalisesti ne oli ollut myyty loppuun koko Lontoosta. Ja lisätään vielä sekin, kun kävin Karkkia moikkaamassa Berliinissä ja jo ensimmäisessä kaupassa meitä valistettiin, että ko. malli on loppuunmyyty koko kaupungista – ollut jo kauan.

“15 muotiostosta vuodessa” -projektini on opettanut paljon itsetuntemusta. Tällä kertaa tajusin, että olisin ehkä (mutta todellakin vain ehkä) saattanut jättää nämäkin tennarit hankkimatta, mikäli niitä olisi ollut tarjolla milloin vain, missä vain. Nyt, kun juuri tuo väri oli niin totaalisen loppuunmyyty joka paikasta, muodostui melkeinpä haasteeksi saada hankittua oma pari.
Välillä tuntui, että Adidaksen kaltainen yritys käyttää ihan hyödykseen sitä “pakko-saada” -fiilistä, mikä tulee, kun jotain, mitä on pikkuisen halunnut, onkin tosi vaikea saada. Eihän se nyt voi olla niin vaikea valmistaa mustaraitaisia standardi-tossuja, kun kerran muita värejä on saatavana ihan helposti?

Olin jo melkein luopunut toivosta ja lopettanut koko metsästyksen, kun Peetu kertoi nähneensä Nellyssä samaisia tennareita. No, eihän siellä silloin ollut jäljellä kuin jotain ihan älyttömän isoja kokoja, kun pääsin itse muutaman tunnin jälkeen paikalle. Ihan pettymyksissäni ja (lähes) tylsyyksissäni klikkasin itseni Adidaksen omaan verkkokauppaan vain havaitakseni, että siellä olikin poikkeuksellisesti lähestulkoon kaikkia kokoja tarjolla!
Ja mitä vielä – pientä korvausta vastaan tossuihin saa myös oman tekstin!!

Niinhän siinä nyt sitten kävi, että en voinut vastustaa oman nimen lisäämistä kauan kaivattuihin tennareihini – vaikka jos totta puhutaan – en kyllä tunne oloani mitenkään erityisen aikuismaiseksi tämän päätöksen kanssa. Haha!

 
No, onhan ne nyt niin hienot ja ihanat ja mahtavat ja “Minttu”-tekstikin niin vaan upea!! I’m in lööööv! <3

Niin – sanoinko jotain niistä sporttivaikutteista? Tässä jälleen yksi todiste aiheesta. Peetun viime keväänä pääsiäisen aikoihin tekemältä Lontoon reissulta kotiutui mukaan mekko, josta on muodostunut todellinen suosikki kaikenlaiseen ei-urheilulliseen ulkoiluun. Mikään toimistovaate tuo ei siis ole – vaan käytössä erilaisissa pienemmissä ja isommissa biletyshäppeningeissä.
Periaatteessa mekko on hyvä versio joustavasti erilaisin stailauksin moneen menoon muuttuvasta LBD:stä. Näyttävien, tyyliin sopivien korujen, juhlavan laukun ja korkojen kanssa se käy fiksumpaankin edustukseen. Toisaalta tennareitten ja nahkatakin kanssa mainio asu vaikka puistokonserttiin.

Itsekin tykkään tosi paljon sporttisesta tyylistä urheilutilanteiden ulkopuolellakin. Silloin on tosin tärkeää pitää huolta kokonaisuuden tasapainosta. Liian monta sporttielementtiä yhdessä asussa – ja sitä näyttää helposti siltä kuin olisi pinnaamassa liikuntatunnilta. Vähän sama kuin maskuliinisten ja feminiinisten tyylien kanssa tasapainoillessa. Yleisilme ei ole kovin vakuuttava, jos näyttää siltä kuin olisi aamukiireessä eksynyt väärälle vaatekaapille.
Peetun asussa Carin Westerin sandaalit on tietyllä tavalla myös hiukan sporttiset – johtuu varmasti värityksestä ja valkoisista nauhoista. Toisaalta kampaus, niukat korut ja sandaalien korkeus merkkaa kokonaisuuden todellisen merkityksen. Tämä on siis Peetun perjantainen “lähdetään-tyttökavereitten-kanssa-vähän-ulos” -asu.

• mekko, TFNC London
• kengät, Carin Wester

Yksi jokakesäisistä pukeutumisdilemmoista on, onko shortsit sopiva asu toimistolle vai ei. Tai no, tänä kesänä kelit ovat pitäneet huolta, että ihan hurjasti ei ole tarvinnut pohtia hellepäivien työvaatetusta. Päinvastoin on ollut varsinainen haaste pukeutua edes pikkuisen kesäisesti jäätymättä ihan totaalisesti. Nyt kuitenkin on ollut sen verran lämmintä, että päätin yrittää yhdistellä fiksuimmat shortsini office-kelpoisiksi.

Jos totta puhutaan, olen hämmästyksekseni huomannut, että sisälläni asuu varsinainen toimistopukeutumiskonservatiivi. Ei niin, että meillä nyt olisi varsinaisesti mitään pukeutumiskoodia, mutta kyllä tuntuu aika erikoiselta, kun jotkut kollegat on ihan selkeissä rantavaatteissa töissä. Ihan jo pelkästään siksi, että ilmastointi on aina sen verran kovalla, että itse en tarkene edes lyhythihaisella paidalla – saatika sitten minimittaisella nirunarumekolla.

Filippa K:n mustat pellavashortsit alkavat olla jo hiukan ikääntyneet, mutta skarpin jakun kanssa kokonaisuudesta tulee ihan toimistokelpoinen. Sopiva ainakin tällaiselle päivälle, kun ei nyt vielä ole mitään edustusta vaativia palavereita tai tapaamisia.

 

• t-paita, Lanvin for H&M
• shortsit, Filippa K
• jakku, H&M
• sandaalit, Lacoste

Kai se on sitten parasta aloittaa shoppailutunnustusten teko. Mihinkään varsinaiseen mopojen karkailuun en ole toki päätynyt, mutta kun ottaa huomioon tämän vuoden viidentoista muotiostoksen kiintiön, voisin sanoa, että ihan kaikkein järkevimpiä päätöksiä ei sitten ehkä kuitenkaan ole tullut tehtyä. Mikään ostos ei sinänsä kylläkään kaduta, mutta joidenkin kohdalla olisi todella voinut katsoa peiliin ja miettiä, että haluanko todella kuluttaa yhden ostokseni juuri tähän.
Adidaksen klassinen musta verkkatakki on vähän siltä väliltä. Tykkään siitä ihan hurjasti – ja olen pitkään ajatellut, että se olisi aivan mainio täydennys vaatevarastooni. Tarkoitukseni on käyttää takkia ihan jakkuna, eikä ainakaan nyt ensialkuun minään urheiluvaatteena. Aion asustaa sen fiksuihin musta-valkoisiin asukokonaisuuksiin ja uskon, että se taipuu myös toimistolle ainakin sellaisina päivinä, kun ei ole edustusta vaativia palavereita.

Malli on tosiaan superklassinen, musta väri helposti yhdisteltävissä ja kaiken lisäksi taskuissa on vetoketjut! En nyt väitä, että verkkatakki sinänsä olisi maailman järkevin ostos. Ehkä olisin tarvinnut enemmän ihan klassista jakkua – tai vaikka kivaa neuletta, mutta taisin hieman hurmaantua, kun Adidas-outletissa oli kesäale ja 50 % lisäale jo valmiiksi edullisista outlet-hinnoista…
Täytyy myös tunnustaa, että on kyllä vähän Peetun syytä, että läksin verkkatakkikaupoille. Tyttö oli siellä itse ensin ja tehnyt kaikenlaisia kivoja ja superedullisia löytöjä. Nyt meillä on sitten samanlaiset takit. Mallailin yhden illan Peetun ostosta päälleni ja innostuin niin kovasti, että oli pakko mennä ostoksille seuraavana päivänä. Todettiin vielä, että eipä me enää juurikaan samoissa piireissä pyöritä, niin ei se haittaa, vaikka omistaisimmekin samoja vetimiä.

Olen aivan varma, että takille tulee paljon käyttöä, vaikken sen hankintaa juuri nyt, tässä tilanteessa, ehkä kaikkein fiksuimpana pidäkään. Sporttivaatteissa on sekin hyvä puoli, että ne voi aina siirtää täysin urheilukäyttöön, kun ne lakkaa viehättämään arkikäytössä.

Olen tainnut joskus mainitakin, että ihan tuossa meidän naapurissa, kävelymatkan päässä, on Tukholman Adidas-outlet -putiikki. Yllättävän harvoin siellä tulee poikettua, vaikka aikaisemmin, kun asuimme ihan toisella puolella kaupunkia, useinkin suunnittelin retkiä ko. myymälään. Onhan siellä toki joitakin kertoja tullut toki käytyä näiden viimeisen kuuden vuoden aikana. Milloin on haettu edullisia tossuja koulun jumppatunneille, milloin täsmäshopattu edullisia urheilusukkia – mutta varsinaisesti shoppailemassa ei oikeastaan koskaan.
Tänä kesänä on ollut hiukan toisin. Erityisesti Peetu (mutta myös minä – tunnustan!) on poikennut Adidas-outletissa useammankin kerran – ja poistunut aina ihan mukavan saaliin kanssa. Ostoksia tulee esittelyyn, kunhan saan niitä kuvattua. Vielä vähän kaihertaa, että pitäisikö käydä hakemassa samanlaiset sportti-bikinit, mitkä Peetukin osti… Hinta on tosi edullinen, mutta bikinivarastoni on kyllä juuri nyt aika hyvässä kuosissa.

Molemmat totesimme, että on aika merkillistä, että vasta nyt ramppaamme outletissa, vaikka tosiaan ollaan asuttu sen naapurissa jo yli kuusi vuotta. Peetu sen sitten lopulta sanoi ääneen todetessaan, että hänen tyylinsä on varmaankin muuttunut viimeisen vuoden aikana huomattavasti sporttisempaan suuntaan.
Itse olen aina tykännyt sporttisista elementeistä arkipukeutumisen yhteydessä, mutta kun jatkoimme tyylipohdintojamme, tajusin, että niinhän  se tyylin kehittyminen yleensä käy. Osa vanhoista vaatteista ei enää tunnu ollenkaan hyvältä, vaikka ne kuinka sopisivat teoriassa kokonaisuuteen. Monet vanhat suosikit jäävät ihan käyttämättä. Toisaalta sitä huomaa inspiroituvansa täysin uudenlaisista yksityiskohdista, vaikka perustyyli pysyisikin samana.

Useimmiten, ja ehkä parhaimmillaan, tyylin kehittyminen onkin täysin intuitiviinen asia. Vanha poistuu ja uudet raikkaat elementit saavat lisää tilaa. Itse koen, että tyylini ei ole juurikaan muuttunut vuosikausiin, mutta vanhoja kuvia katsellessa sitä tajuaa juuri nämä hienoiset muutokset.

Vaikka tässä olenkin Adidaksen outletia kovasti mainostanut (ihan vapaaehtoisesti ja ilman korvausta…), sen verran täytyy nyt tarkentaa, että nuo Peetun jalassa olevat ihanat Boostit eivät ole sieltä vaan joululahja Mintun työpaikalta. Ensin Peetu konfiskeerasi nuo välittömästi omaan käyttöönsä, mutta palautti sitten reunahuomautuksella, että “vähän olivat pienet”. Hiukan naftit ovat itsellenikin – etenkin juoksukäytössä – kaupunkihengailuun silti oikein hyvät.

 

• t-paita, Urban Outfitters
• hame, Asos
• tennarit, Adidas