Tästä tulee nyt ziljoonan kuvan “unboxing” esittely uudesta ihanuudestani, Mulberryn kermanvärisestä Bayswater -laukusta.
Pienoisen säätämisen jälkeen hartaasti odottamani paketti vihdoin saapui torstai-iltana varttia vaille seitsemän UPS:in kyydissä kotiovelle. (Mistähän muuten johtuu, että UPS:in kanssa tuntuu aina olevan ihan älyttömästi kaikkea ihme säätöä, kun muut kuljetusfirmat hoitaa hommat helposti ja kätevästi?).
Valtavan kokoiselta tuntuvasta pahvilaatikosta paljastui kaunis pakerikassi, jonka sisuksissa kaunokaiseni majaili. Tosin aivan päällimmäisenä oli kaunis Mulberryn puulogolla varustettu kortti, jossa minulle toivotettiin iloista The Syntymäpäivää. Todella kiva ele mielestäni, vaikka ensin ajattelin, että hiukan creepyä, että tietävät taannoin täyttämistäni pyöreistä vuosista. No, varmaankin olen ihan itse syntymäaikani rustannut johonkin rekisteröitymislomakkeeseen – ei sitä tule niin ajateltua, kun täyttää vaan. Enpä vaan tajunnut ottaa onnittelukortista päivällä kuvaa ja nyt täällä on jo ihan umpipimeää.
Eniveis, olen sitä mieltä, että pakkaus on osa kokonaiselämystä ja olisi todella superkurjaa saada kallis hieno laukku vain johonkin kämäiseen kuplamuoviin pakattuna.

Pehmeä, flanellinen dust bag mahdollisia lepohetkiä varten. Mutta pussin sisältöähän tässä ollaan tarkastelemassa!

TADAAA!
Mitkään kuvat ei tee oikeutta laukun ihanuudelle. Nahka on aivan taivaallista, paksua, tasalaatuista, pehmeää ja taipuisaa. Ja se tuoksuu ihanasti laadukkaalle nahalle!
Olen aika niuho työn jäljen suhteen – etenkin, jos kyseessä jokin vähän tyyriimpi juttu. Eikun ei, kyllä syynään saumat ja päärmeet huolellisesti myös Henkalla. Sitä suuremmalla syyllä, olen onnellinen voidessani sanoa, että Bayswater on ilo silmälle! Hivelevän laadukas työ ihan pienintä yksityiskohtaa myöten on sellainen asia, josta olen kyllä valmis maksamaan. Tulee olo, että tästä riittää perittävää vielä lapsenlapsillekin.

Kyllä, halusin klassisen Bayswaterin osittain myös siksi, että mukana tulee pieni messinkinen lukko! Eihän sitä kukaan oikeasti käytä, mutta suloinen se on – enkä ole koskaan väittänyt olevani yltiöpäisen minimalismin kannattaja.
Ja siis lukko on aivan täydellinen. Tuo alareunassa näkyvä ruskea on heijastusta tuolin ruskeasta päällisestä.

Kaikki pienet yksityiskohdat! <3

Laukun tilavuutta voi säädellä sivuissa olevilla remmeillä.

Hiukan etukäteen pelkäsin, että näinköhän koko omaisuuteni, jota tapaan käsilaukussani kuljettaa, mahtuu uuteen Bayswateriin. Mutta se oli kyllä aivan turhaa hätäilyä – laukku on todellinen tilaihme.
Löysäsin remmejä melkein niin paljon kuin pystyy ja aloin asetella päivittäisiä välttämättömyystarvikkeita laukkuun.

• meikkipussi
• tärkeät tavarat pussi (sis. kissanomistajan vakion: tarrarullan, kynsilakan hätätilanteita varten, suolapurkin, varakuullokkeet, ompelutarvikkeet, pienen ristipääruuvimeisselin, nenäliinoja, varahuulirasvan ja kynän)
• aurinkolasit
• silmälasit
• kalenteri
• kuullokkeet
• kulkukortti
• junakortti
• lompakko
• työ- ja private puhelimet
• huulikiilto
• lääkekukkaro
• peili
• iPad

Tästä ei nyt saa ihan täysin oikeudenmukaista kuvaa, sillä laukku näyttää paljon täydemmältä, mitä on. Tuohon päälle sujahtaa vielä kevyesti lounaslaatikko ja varaneuletakki – varmasti jotain muutakin vielä. Ja lisäksi tiukkasin remmejä kummaltakin sivulta yhden reiän verran, kun tuntui, että tilaa on niin että riittää.

Siinä se nyt on, valmiina pakattuna ensimmäistä yhteistä reissua, huomista työpäivää, varten!
Toistaiseksi en ole muuta kuin aivan hillittömän iloinen ja onnellinen tästä itselleni hankkimastani The Syntymäpäivälahjasta!
(Ja pliis, ei kiitos yhtään kommenttia siitä, miten nyt Brexitin jälkeisen punnan kurssin heikentymisen jälkeen säästäisi varmasti vielä yhdet 10 % hinnasta. Tiedän kyllä, mutta kieltäydyn ajattelemasta. Te malttavaisemmat voitte nyt käydä tyhjentämässä Mulberryn loppualen.)

* Juttu sisältää kaupallisia linkkejä

Kesäalet osuu oikeastaan aivan mitä parhaimpaan aikaan. Nyt vielä on se tunne, että kesä on alussa ja sesonkiin sopivien hankintojen tekeminen on täysin ajankohtaista. Itse en ole vielä edes kunnolla ehtinyt kaivelemaan kaikkia kevyempiä vaatteita esiin.
Kesäkengät hain kuitenkin kellarista jo jokin aika sitten ja havaitsin varastoissani pari vakavaa puutetta. Mustat, arkikäyttöön tarkoitetut sandaalini on joutunut kokemaan niin monta yllättäen iskenyttä kesäsadetta, että olisi kyllä korkea aika rekrytoida jotkut vähän siistimmät toimistokäyttöön. Ja juuri tajusin, että ruskeat Mohedan puukenkäsandaalini päätyivät viime kesän lopussa täysin loppuun palvelleina mappi-ööhön.
Ja tottakai aina voi pitää pienen ikkunan auki “muut”-osastolla. (Tosin yksiäkään juhlasandaaleita en saa ostaa, vaikka kuinka tekisi mieleni! Nykyisellä varastolla pitää kyllä pärjätä tällä hetkellä tiedossa olevat juhlat. Katsotaan sitten talvialessa uudelleen). Kenkä-guruni Veeran blogista bongasin aivan täydelliset punaiset kiilakorot ja just nyt tuntuu kyllä siltä, että ne – tai jotkut niitten systerit – on ihan pakko tilata!
Päätin poimia parhaimmat löydöt tänne omalle muistilistalleni. Ihan kaikki ei kyllä ole alessa, mutta kaikki ovat silti kyllä aikamoisia löytöjä!
Mustat arkisandaalit:

• Mustat Mademoiselle R -sandaalit. Rakastamani kiilakorko ja naisellinen (mutta ei söpöilevä) rusetti varpaiden päällä. Nirunarupohja ehkä kuitenkin aavistuksen turhan rento toimistokäyttöön.
• Aivan ihanat plato-pohjaiset sandaalit Asokselta – ja ihan kivassa alessa myös!
• Koko porukan ihanimmat mustat arkisandaalit löytyi kuitenkin Zalandolta. Aion yrittää pitää jäitä hatussa ja odotella hetken, josko nuo tulisivat kesäaleen – mutta voi olla, että ei. Parhaimmat mallit yleensä myy loppuun ennenkuin päätyvät aleen.

Ruskeat arkisandaalit:

• Mokkanahka ja kiilakorko – ihanat kesän merkit näissä Elloksen sporttihenkisissä sandaaleissa.
• Asoksen nudet sandaalit on ehkä hiukan vaaleammat, mitä olin ajatellut, mutta todella kiva malli ja aika hyvä alennus kyllä ehkä muuttaa mieleni.
• Astetta – tai aika montakin astetta – aikuisemmat on Zalandolta löytyneet nude/beige/snake -sandaalit. Malli ja korko on kuitenkin aivan täydelliset – ja jotenkin nämä ehkä olisi enemmän toimistolle sopivat kuin kiilapohjaiset sisarensa.
• Edelliset olisi kyllä se järkiostos, mutta jotenkin ihan hurjasti viehättäisi herkulliset – ja todella hyvässä alessa olevat Sam Edelmanin korkkipohjaiset sandaalit. Saa nyt sitten nähdä, voittaako täällä järki vai tunne. 😀

Kesän parhaat huithapeli-sandaalit:

Ei ollut edes tarkoitus valita vain punaisia sandaaleja, mutta näin siinä nyt näköjään kävi. Kesän 2016 parhaat ja käyttökelpoisimmat huikentelevaisuuteen taipuvaiset sandaalit ovat punaiset!

• Leveistä nauhoista tehdyt hehkuvan oranssinpunaiset nirunarusandaalit, Kurt Geiger.
• Pastelliin taittavat lohenpunaiset selkeälinjaiset sandaalit, Benetton. Ihan kohtuullisessa alessa ja kivan puhdaslinjainen malli.
• Veeran blogista löytyneet karpalonpunaiset kiilasandaalit on myös aika kivassa alessa.
• Eniten ehkä kuitenkin tekisi mieleni Höglin laadukkaita oranssinpunaisia sandaaleita. Malli ei ole huikentelevainen – päinvastoin, tukevan koron ansiosta melkein arkinen. Mutta väri on aivan mielettömän ihana ja klassisen mallin ansiosta näistä olis varmasti tosi paljon iloa myös tulevina kesäsesonkeina.

Taas vaihteeksi siis päätöksien äärellä. Mitään hurjan huikentelevaisia shoppailuja ei nyt todellakaan ole tiedossa, kun tuli hankittua se yksi laukku, mutta korvaavat kengät loppuunkävellyille ei kai ole mitään ylenpalttista luksusta.
Kuvat: Ellos, Asos, Zalando ja Bootz

Peetu päätti, että tänä kesänä hän ei halua mennä kesätöihin.
Itse sain ensimmäisen työpaikkani elokuvateatteri Nordiasta Tampereella, kun olin juuri täyttänyt 15. Siitä lähtien olen ollut töissä ja jotenkin selkäytimessä on sellainen automatiikka, että työ on ihmisen mitta.
Elokuvateatterin lipunrepijän paikka ei ollut ensimmäinen palkkatyöni. Jo edellisenä (tai ehkä jo sitä edellisenä?) kesänä oltiin Tinnin kanssa sekä lapsenvahtina että vahdittiin uunista tulevia leipiä ja leivonnaisia Tinnin tädin leipomossa Peipohjassa. Muutaman viikon pesti leipomossa oli varsin opettavaista aikaa. Tinnin yrittäjätäti ei päästänyt pentuja helpolla, vaikka työajan jälkeen saimmekin ihan vapaasti ratsata pakastimesta tanskalaisviinereitä evääksi uimarannalle.
Leipomon omistaja, Tinnin täti Kaarina, oli hiukan pelottava, mutta samalla aivan mahtava esikuva. Silloisen 13-vuotiaan Mintun maailmankuva oli toki hiukan erilainen kuin nykyään, mutta muistan ihailleeni jo silloin (ja silloisella ymmärrykselläni) sitä, että Tinnin täti oli tehnyt ihan itse ja ihan tyhjästä itselleen juuri sellaisen elämän kuin halusi. Sen lisäksi, että hänellä oli koko ajan ziljoona tanskalaista viineriä ja tosca-kakkua pakastimessa.
Työpäivä Kaarinan leimossa alkoi neljältä aamulla, joten päivisin jäi hyvin aikaa hengailla uimarannalla. Aikana ennen nettiä viihteenä toimi lähinnä radio, Sinä/Minä -lehti ja Kaarinan kirjahylly. Aika monta kirjaa tuli kahlattua läpi sinä kesänä ja sitäkin useampi sivu kirjoitettua farkkukangaskantiseen, imelään hajuveteen hukutettuun päiväkirjaan.

Lapsuudenkodissani arvostettiin työntekoa. Yksi syy – tai ansio – siihen, että olen kouluttautunut ompelijaksi on se, että ensimmäisen kerran, kun abivuonna hain yliopistoon lukemaan kauppatieteitä, äiti oli sitä mieltä, että on hyvä olla joku takaportti, jos pääsykokeet eivät menekään ihan suunnitelmien mukaan. Ja hyvä olikin, menihän siinä aika monta vuotta, ennenkuin sitten oikeasti pääsin yliopistoon. Silloin monta kokemusta ja yhtä Go 4 it:ia rikkaampana.
Kun aloitin kauppatieteen opinnot Tampereen yliopistossa Karkki oli parivuotias ja odotin Peetua.
Mikään ei olisi voinut olla mahtavampaa kuin opiskella! Rakastin vilpittömästi jokaista hetkeä! (Tai no, siis konseptuaalisesti jokaista hetkeä, mutta olihan se välillä aavistuksen raskasta).

En muista, että olisin ollut yhtenäkään kesänä opintojeni aikana töissä. Välillä tein jotain kesäkursseja, mutta yleensä taisin olla kodinhoitovapaalla. Jo silloin se tuntui tosi huikealta. Että sitä vaan voi olla omien lapsiensa kanssa kotosalla ja voida hyvin. Olla stressaamatta. Tunsin oloni tosi etuoikeutetuksi.
Mielestäni on hyvä, että nuoret ja nuoret aikuiset oppivat tekemään töitä, mutta on myös hurjan tärkeää, että he oppivat, että joskus on tärkeämpi pitää huolta itsestään.
Peetu olisi päässyt kesätöihin tänäkin kesänä, jos olisi halunnut. Sen sijaan hän päätti lukea kesän aikana kaksi nykyisiä arkkitehtiopintoja laajentavaa kurssia ja olla menemättä töihin. Kaupunkiviljely ei ehkä ole se, mikä ratkaisee Peetun työnsaannin tulevaisuudessa, mutta hurjan kiinnostavalta kurssi on tuntunut myös näin äiskän näkökulmasta. Ja ensi viikolla laitetaan parsa-perunat parvekkeelle kasvamaan!
Töiden tekeminen on tärkeää, mutta aina silloin tällöin on tärkeä pysähtyä ja miettiä, että onko se kuukausipalkka todella kaikkein tärkein asia – vai voisiko sitä tehdä jotain muuta. Jotain, mikä ei näy välittömästi pankkitilillä, mutta antaa valmiuksia, kokemuksia ja lisää hyvinvointia.

Super-sateisen viikonlopun jälkeen tänään oli jo taas hiukan lämpimämpää ja kesäisempää. Aamulla mittarissa oli kuitenkin vain vaivaiset 15 astetta, joten sukkikset ei ollut ollenkaan liioittelua.
Peetun perusarkiunivormuun kuuluu vanhan Asokselta hankitun luottohameen lisäksi yleensä t-paita, New Yorkin reissulla hankittu farkkutakki ja tennarit.

• t-paita, Levi’s
• hame, Asos
• farkkutakki, Levi’s
• tennarit, New Balance

Tiesittekö, että Mulberryn ikiaikainen klassikkolaukku, Bayswater, on saanut uudet muodot? Vuosi sitten muotitalon taiteellisena johtajana aloittanut espanjalainen pitkän linjan laukku-guru Johnny Coca tuumasi ensi töikseen, että hänpä pystyy tekemään monien rakastamasta mallista vieläkin paremman.
Aika rohkea veto lähteä uudistamaan laukkua, joka on Mulberryn kaikkein eniten rakastettu, eniten kopioitu ja edelleenkin parhaiten myyvä malli. Jotenkin sitä itse yrittää elää sellaisen if it’s not broken, don’t fix it -periaatteen mukaan, mutta toisaalta modernisoidaan ja uudistetaanhan sitä monia muitakin asioita, joten en nyt halua vastustaa uutta Bayswateria ihan vain periaatteesta.

Kun näin ensimmäiset kuvat uudistetusta mallista, spontaani reaktioni oli “voi, ei – ovat tehneet siitä köyhän naisen Céline Trapèzen”! Ja siis tosiaankin Johnny Coca on ollut Célinellä luomassa tuota bloggarien suosikkilaukkua, joten vaikutelmia ei ole tarvinnut hakea kaukaa. (Fun fact: tämän hetkisen laukkuhimotuslistani ykkösenä oleva Célinen Trio Bag on myös Johnny Cocan käsialaa).
Vielä nyt hetken asiaa sulateltuanikin olen sitä mieltä, että modernisoitu, virtaviivaisempi ja kevyemmän oloinen uusi Bayswater ei ole mieleeni. Sen sijaan huomaan, että uudistuksen myötä olen rakastunut vanhaan malliin! Olen aina kyllä tykännyt klassisesta Bayswaterista, mutta ikinä en ole varsinaisesti harkinnut sen hankkimista. Ennenkuin nyt.
Päivällä kilahti sähköpostiin uutiskirje, jossa ilmoitettiin Mulberryn alen alkamisesta. Sen jälkeen en ole saanut mielestäni kermanvalkoista klassista Bayswateria.

Alennus ei ole mikään päätähuimaavan suuri – eikä valkoinen todellakaan mikään maailman paras väri käyttölaukuksi tarkoitetulle asialle.
Toisaalta kuka tietää, miten kauan klassista Bayswateria enää saa? Syksyksi sitä on ilmeisesti tulossa vielä, mutta on vaikea kuvitella, että kahta samannimistä laukkumallia pidettäisiin rinnakkain valikoimissa. Ja on mulla ennenkin ollut valkoinen arkilaukku, silloinen oli sitäpaitsi ihan vitivalkoinen.
Pankkitillä on hiukan laukkuhankintaan korvamerkittyjä säästöjä, mutta toisaalta tässä on juurikin tulossa kauan odotettu makuuhuoneen remppa. Jossain vaiheessa taisin jo päättää, että uudessa makkarissa säästöistä on enemmän iloa kuin uudesta laukusta.
Nääs, nääs… Päätöksiä, päätöksiä…
BTW. Mikäli erinomainen vertailu vanhan ja uuden Bayswaterin välillä kiinnostaa, kantsii klikata tänne: The Mulberry Bayswater is Redesigned: Here is a Breakdown
EDIT: (perjantai-iltana klo 22.37 Suomen aikaa): Tilasin laukun ja kaikkien mutkien kauttakin nyt tuntuu siltä, että tämä oli ment to be!
Kuvat: Mulberry.com

Kesäinen toimistopukeutuminen on haasteellista monessakin mielessä. Ensinnäkin sitä tietty haluaisi olla edes jotenkin kesäinen – erotuksena siis muun vuoden perusharmaaseen työunivormuun. En tosin ymmärrä niitä, jotka ilmestyvät konttorille rantsumekoissaan, mutta pieni ripaus sesongin fiilistä maustaa kyllä kivasti asun kuin asun.
Toisekseen säätiedotukset lupailevat ihan mitä sattuu. Sääriippuvaisena ennusteaddiktina tsekkailen paikallisen Ilmatieteen laitoksen nettisivut useamman kerran päivässä ja en liioittele yhtään, kun sanon, että ennuste jopa saman illan säätilaksi vaihtelee aivan laidasta toiseen. Illalla saatetaan luvata seuraavaksi päiväksi sadekuuroja ja nippanappa viidentoista-asteen lämpötiloja. Fiksuna siinä sitten aamulla tuumaan, että enpä anna hetkellisen auringonpaisteen hämätä, vaan pistän kuitenkin vähän lämpimämmät vaatteet päälle. Vain löytääkseni itseni hikoilemasta koko armaan päivän. Positiivinen ongelma toki, että sää on kauniimpi kuin luvattu, mutta ai että inhoan olla kuumissani!

Kolmas kiusa on toimiston AC. Vaikka ulkona olisi miten järkyn ihana helle, sisällä konttorilla on aina tasaisen viileä. Onnistun vilustuttamaan itseni melkein joka kesä, koska en muista, että sisälle pitää pukeutua suht lämpimästi, vaikka ulkona olisi millainen helle. On aika ikävä tunne, kun sandaaleissa värjöttelevät paljaat varpaat alkavat olla niin kohmeessa, että on pakko painua ulos aurinkoon sulattelemaan niitä.
Aika positiivisia ongelmiahan nämä ovat – ja suurimmasta osasta selviää kerrospukeutumisella ja tilanteen hyväksymisellä. Ei se nyt ole niin kauheaa, jos joskus joutuu kantamaan mukana ylimääräistä neuletakkia.

Henkalta hankkimani kynähame on ollut luottovaatteeni jo niin pitkään, että kävi mielessä, josko se olisi aika päivittää. Kesäisyyttä asuun tuo Lindexiltä hankkimani huivimainen huitula, jonka Peetu risti ensinäkemällä orvokkitunikaksi.
Adidaksen kevyet polypropeenitennarit ovat olleet aivan ykkössuosikkini koko kevään. Hengittävän materiaalin ansiosta jalat pysyvät paljon virkeämpinä kuin perinteisissä lenkkareissa ja diskreetin värimaailman ansiosta ne tuntuu kivalta vaihtoehdolta melkein kaikkien asujen kaveriksi.
Sattui muuten aika mukavasti päivän asuun sopiva ulkoilija hiippailemaan kuvan taka-alalla! 😀

• tunika, Lindex
• hame, H&M
• tennarit, Adidas
• laukku, Michael Kors

Lakkiaisviikonloppu on jo takana, mutta muuten kesän juhlakausi on parhaimmillaan edessä. Itselläni ei ole varsinaisesti perinteisiä perhejuhlia tulossa, mutta mikään ei estä silti inspiroitumasta kuninkaallisten nyt kesän alussa eri tilanteissa väläyttelemistä eleganteista tyyleistä. Häät, rippijuhlat ja muut perhejuhlat ovat tilaisuuksia, joissa prinsessojen herkän pastellisten kesäisten asujen toimivuus on taattu.
Prinssi Oscarin ristiäisten aikaan olin ikimuistoisella Pietarin matkallani ja siksi välitön asuraportointi jäi nyt tällä kertaa väliin. Mutta sesonki on tosiaan vasta alussa ja vielä on hyvä aikaa toteuttaa omia sovelluksia kuninkaallisten tyyleistä.

Prinsessa Sofia oli ristiäisissä mielestäni aavistuksen vaisu. Antonio Berardin vaaleansininen puku on kyllä kaunis – ja viittahässäkkä on mielestäni aivan ihana. Sen sijaan helman kissankelloleikkaus, pannukakulta näyttävä päähineentapainen ja sen muotojen kanssa ristiriitaisen kulmikas laukku eivät olleet mielestäni ihan kymppivalintoja.

Prinsessa Madeleine on aina ilmestyksenä omaa luokkaansa – ja jotenkin tuntuu, että hän on saanut takaisin vähän aikaa kadoksissa olleen hehkunsa. Aluksi oudostin hennon beige-roosan mekon huikaisevia kellohihoja, mutta varsinkin silloin, kun hän pitää sylissä suloista pikku Leonorea hihat asettuvat itseasiassa tosi kauniisti. Mekko on Roksandan käsialaa.

Onnistunein asu prinssi Oscarin ristiäisissä oli mielestäni kruunuprinsessa Victorialla. Kokovalkoinen mekko on ruotsalaisen By Malinan valmistama. Valkoinen versio on valmistettu erityisesti juuri ristiäisiä varten, mutta mustana ja punaisena sitä löytyy vielä By Malinan verkkokaupasta.

Ja siis en vaan kestä, miten järkyttävän suloinen prinsessa Estelle voikaan olla! Niin reippaan ja ihanan – ja kuitenkin jotenkin hyvin aidon ja onnellisen oloinen pieni tyttö.
Katsokaa nyt näitä serkuksia:

Voi olla, että tulee svenne-hovissa hiukan hulinaa, kun tytöt tuosta vielä vähän kasvavat!
Bonuksena vielä Britti-kuninkaallisia.

En ole mikään varsinainen Kate Middleton -fani, mutta päivän “mitä-laittaisin-päälleni-sukujuhliin” -teemaan asu sopii kyllä mielestäni oikein hyvin. Kuningatar Elisabethin 90-v synttäreillä miniä edusti valkoisen ja hennon roosan sävyissä. Takki/takkimekko on aikaisemminkin nähty Alexander McQueen ja korvissa kuningaskunnassa kohinaa herättäneet Balenciagan näyttävät helmiäishohtavat korvikset.
Kuvat: Elle.se, Expressen.se, Svenska Damtidning ja Hello Magazine