Eilinen tiistai oli ohjelmaltaan koko tämän kolmipäiväisen muotiviikon tiukin. Vaikka ihan joka näytöksessä ja häppeningissä en ehtinytkään piipahtaa, kertyi fashion-päivään tunteja reippaasti yli kaksitoista.
Aamu alkoi kymmeneltä Swedish Fashion Talents -kilpailunäytöksellä. Aikaisemmin kilpailun profiilina oli nostaa esiin nuoria suunnittelijoita, mutta nyt riittää, että on ei-niin-etabloitunut. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Muutoksen myötä SFT-näytösten fiilis on kyllä aivan erilainen kuin muinoin. Jos ennen oli hiukan vaikea nähdä, missä menee oppilasnäytösten ja silloin Rookies-nimellä kulkeneen kilpailun välillä, nyt catwalkin täyttää jo varsin mietityn ja ammattitaitoisen oloiset mallistot.

Mukana on yleensä aina myös joku asuste- tai korusuunnittelija – jotka kieltämättä ovat catwalkilla hiukan toisessa asemassa kuin vaatemallistoja esittelevät designerit. Feswa onnistui kuitenkin tekemään tosi vaikuttavan näytöksen. Osalla malleista kantoi mukanaan (korujen lisäksi tietty!) isoja korujen mallisia veistoksia. Samalla sormukset tulivat esiteltyä hyvin luonnollisesti.
Päivän toinen näytös oli Lexingtonin. En ole koskaan identifioinut itseäni miksikään New England -tytöksi, mutta täytyy sanoa, että rennonboheemit neuleet ja etenkin ziljoonat versiot raikkaista raidoista kyllä kiinnostavat kovasti.

Ida Klamborn on yksi tuoreimmista supersuosikeistani. Kuvat eivät tee mitään oikeutta vahvalle ja hienolle – citysportchicfeminist-henkiselle mallistolle. Girl Talk -teeppari, puhtaanpunainen sadeparka ja takaa lyhyt, vyötäröltä vyötetty kauluspaita olisivat tervetulleita omaan garderobiini vaikka heti tänään.

Ihan kaikkia malliston vaatteita en kuitenkaan voi nähdä itseni päällä. Ja tässä tapauksessa sanon sen aivan täysin kehuna, sillä olen kyllä aivan täysin tietoinen siitä, että se suunnittelija, jonka suunnittelemat kaikki vetimet sopisivat Mintun garderobiin, ei voisi olla kovin luova tai rajoja rikkova. Sen verran pidän itseäni kuitenkin konservatiivisena pukeutujana, vaikka mielelläni välillä hiukan varovaisesti yritänkin rikkoa kaikkein ilmiselvimpiä pukeutumissääntöjä.
Toisaalta valkoinen verkkotoppi esmes mustan kiiltäväneuleisen poolon päällä, voisi olla vaikka miten kivan näköinen. Jos kokonaisuuden vielä kuorruttaisi mustalla räätälöidyllä jakulla ja vaikka pukuhousuilla, toppi olisikin ihan office-kelpoinen.

Toinen Ida, Ida Sjöstedt on kestosuosikkejani.


Epätavallisen lyhyen näytöksen aikana saatiin nähdä sesongin tulkinnat Ida Sjöstedtin signature-asuista, kultanappisesta sinisestä trenssistä, kevyestä kesämekosta ja glamour-chic -uimapuvuista. Malliston ytimen muodostaa kuitenkin huikean ihanat valkoiset juhlamekot, hääpuvut ja pitsiset takit ja jakut. Aivan kertakaikkiaan huikaisevan upeita kaikki!
Ei muotiviikkoa ilman vähän taiteellisemman ja konseptuaalisemman muodin suomaa piristysruisketta. Tällä kertaa pölyyntyneitä ajatuksia ja jämähtäneitä näkemyksiä tuuletti taideryhmä Amaze.


Voin tunnustaa ihan rehellisesti, että en ihan tasan tarkkaan ole jyvällä, mistä muotinäytösperformanssissa oli kyse. Jonkinlainen manifesti yksityisen sfäärin ja julkisen törmäyskurssista, miten vaatteet on meidä “koti”, kun emme ole kotona. Ja samalla myös kannanotto siihen miten kaikki privaatti muuttuu julkiseksi ja muuttaa muotoaan, kun päästämme vieraat ihmiset astumaan henkilökohtaiseen tilaamme. Tai jotain. 🙂
Ihan kaikkia näytöksiä ei vielä tähän mennessä olla nähty, mutta on vaikea kuvitella, että kukaan tai mikään voisi tehdä vahvempaa vaikutusta kuin eilisillan viimeinen, Diana Orvingin balettihenkinen show.

Näytös pidettiin Moderna Museetissa ja paikalle mahtui varsin rajallinen määrä vieraita. Kun tulimme itse tilaan, hämmennystä ja keskustelua aiheutti sinne tänne catwalkia sijoitetut, selvästi käytetyt, kärkitossut. Eteerinen ja vaikuttava näytös, tai tässä tapauksessa olisi melkein enemmän paikallaan puhua esityksestä, alkoi sillä, että valkoisiin paitoihin ja paitamekkoihin pukeutuneet esiintyjät pukivat tossut jalkaansa.
Vielä tässä vaiheessa olin aika kysymysmerkkinä, mutta täytyy sanoa, että vaikka mallit (oikeasti tanssijat, mutta tässä vaiheessa kuvittelin vielä, että kyseessä on vain visuaalinen jippo) olisivat vain kävelleet kärkitossuilla, olisi vaikutus ollut varsin huikea. Ensimmäisen kierroksen jälkeen tunnelma tiivistyi ja “mallit” alkoivat tanssia.

Aivan uskomaton elämys koko show! Diana Orvingin liehuvat ja valuvalinjaiset leikkaukset eivät olisi voinut saada parempaa esittelyä kuin mitä ne nyt catwalkin mittaisessa balettinäytöksessä saivat. Kaikki osaset toimivat täydellisesti yhteen, myös koreografia ansaitsee suuret kiitokset.
Näytös teki vaikutuksen myös kovaksikeitettyyn ja paljon nähneeseen ammattitoimittajien porukkaan. En ollut todellakaan ainoa, joka poistui Moderna Museetista silmäkulmiaan kuivaillen.
Tällaisina hetkinä sitä on kyllä vain niin syvästi kiitollinen, että saa olla osa tätä, välillä aika hullunkuriselta ja turhankin pinnalliselta tuntuvaa muotimaailmaa!

Pikaiset terkut muotiviikolta! Päivät menee kyllä ihan älytöntä haipakkaa, kun ryntäilee näytöksestä ja tapahtumasta toiseen. Olen onnistunut hatchaamaan jo vaikka miten monta munaa Pokémon Go:ssa, kun pidän salaa koko ajan peliä taskussa päällä. Muotiviikkouskottavuuteni ei ihan kestä julkista pelaamista kaikkien supercoolien fashion-persoonallisuuksien keskellä… Haha!
Maanantai alkoi The Swedish School of Textiles – eli Textilhögskolan – valmistuvien oppilaiden näytöksellä. Fanitan yleensä aina koulujen näytöksiä, sillä niissä näkee aina tosi luovaa suunnittelua, missä ei vielä ole tarvinnut keskittyä kaupallisuuteen ja muihin rajoittaviin tosiasioihin. Ihan aluksi kävi myös Ruotsin vientikauppaministeri sanomassa muutaman painavan sanan muoti- ja tekstiilialan merkityksestä taloudelle. Tuli tosi hyvä fiilis, kun sai kuulla, että myös päättäjät ovat sitä mieltä, että tämä on tärkeää ihan kansallisella tasolla – ei vain kivaa meille muotiviikkovieraille.


The Swedish School of Textiles – näyttävä intro.

Katseiden ja kameratulituksen kohteena.
Nappasin myös parit front row -kuvat.

Eläinkuosiset päällystakit ja ylipolven saappaat on kova sana!

Black is the new black. Mikäli eilistä muotiviikkoväkeä on uskominen, musta on uusi musta. En muista, milloin viimeksi kaikki olisivat niin yksimielisesti valinneet pukeutua ikiaikaiseen fashion-turvaväriin. Tosin ehkä sateisella säällä oli oma vaikutuksensa. Tänään on taas paistanut aurinko olen bongaillut huomattavasti värikkäämpää väkeä catwalkin laidalta.

Whyred jätti vähän merkillisen jälkimaun suuhun. Sinne-tänne sinkoileva mallisto sisälsi toki hyvin leikattuja jakkuja ja mielenkiintoisia tulkintoja signature-parkasta, mutta merkilliset höyhen-aplikaatiot ja villakangas-kauluspaitapuuvilla -konstruktiot tuntuivat vähän liian oudoilta. Saa nyt sitten nähdä, että oliko kyseessä vain huomionherättämistarkoituksissa luodut muotinäytöskappaleet, vai onko kaikki todella tarkoitettu myyntiin.

Päivän herkullisimmat hopeasandaalit!
Stylein oli yksi eilisen suosikeistani. Kauniisti leikatut, coolin feminiiniset asut olivat järjestään toinen toistaan ihanampia.

Stylein luottaa kimonotyyliseen leikkaukseen ja valuviin linjoihin. Mallisto oli käytännöllisesti katsoen ilman printtejä, sävyinä musta, valkoinen ja tumma tiilenpunainen. Iskin tietysti silmäni juuri käytännöllisesti katsoen ainoaan printtivaatteeseen, elegantisti japanilaishenkiseen, pitkään valuvaan mekkoon.

Särmää Styleinin mallistoon toi muutamat todella kauniisti leikatut nahka-asut.
Kävin myös tutustumassa Studio Hejnen mielenkiintoiseen konseptiin. Heillä on muutama perusvaate – mekkoja käytännössä vain – jotka voi kustomoida tilausvaiheessa oman makunsa mukaan.


Tarjolla oleviin malleihin voi valita haluamansa värit muutamasta sävyvaihtoehdosta, helman pituuden, pääntien mallin, hihojen pituuden ja halutessaan mekon voi myös tilata omien mittojensa mukaan.
Idea tuntui sikälikin loistavalta, että samaa yritimme me Go 4 it -putiikin kanssa. Meillä oli kanssa jo silloin aikoinaan ajatuksena, että asiakkaat olisivat voineet tilata meidän malleja omilla mitoillaan ja valitsemastaan kankaasta valmistettuna. Homma meni silloin himaan hiukan sådär, mutta varmaan nyt nettiaikakautena tilanne on ihan toinen.

Toisesta eilisen suosikkinäytöksestä vastasi aivan mielettömän upeita nahkavaatteita valmistava Stand. Katsokaa myt tuota leopari-printillä pimpattua nahkatrenssiä rivin keskellä! Niiiin upea! Niinkuin kyllä niin monet muutkin malliston vaatteet.
Yritän tässä iltasella saada vielä jonkinmoiseen järjestykseen tämän päivän fiiliksiä. Saa nyt nähdä tuleeko nukkumatti ensin. Haha!

Tukholman muotiviikko starttasi tänään. Aamulla tuli herättyä siihen, kun kunnon rehvakas syyssade paukutteli ikkunalautoja. Pikkuisen kieltämättä hämmentävää, sillä mielikuvani on, että muotiviikoilla paistaa aina. Paitsi talven muotiviikoilla, jolloin yleensä saa kahlata polvia myöten lumisohjossa.
Tänään on siis satanut enemmän tai vähemmän koko päivän. Siitä varmaan jo arvaakin, että nämä asukuvat ei ole tänään otettuja. Ei, tässä olen juurikin valmistautumassa ottamaan svenne-au-pairin roolissa vastaan Tinnin The Syntymäpäivävieraita. Kuvien taustana Tinnin sisäpihan kaunis portti.

Tänään muotihulinoissa olen ollut kuitenkin käytännössä samassa asussa. Vanha rakas Diana Orvingin mekkoni alkaa pikkuhiljaa sanoa irti työsopimustaan – ja tietenkin sitä juuri silloin alkaa takaraivossa nakuttaa, että haluan käyttää juuri sitä.
Sadekeli ja muotiviikkoihin yleisesti liittyvä runsas kävely näytöspaikasta toiseen vaikuttivat sen verran kenkävalintaan, että päätin järkevästi laittaa hiukan matalammat korot jalkaan. Ilmankosteuden vuoksi päädyin myös pitämään hiukset kiinni perustötteröllä. Luonnonkihara tukka voi näyttää aika eksoottiselta koko päivän kestävän kosteuskäsittelyn ansiosta. Toisaalta en kyllä ihan älyttömästi tarvitse tekosyitä hiusten kiinni pitämiseen – yleensä kestän vapaana roikkuvia kutreja korkeintaan tunnin-pari.

Tämän päivän muotiviikkoilut piti lopettaa jo ennen varsinaisia iltameininkejä. Peetu lähtee huomisaamuna superaikaisin junalla takaisin Uumajaan ja kyllä tyttären haliminen on tärkeämpää kuin mikä tahansa näytös tai fashion-bile. Neito on kuulemma syksyn aikana tulossa pari kertaa Tukholmassa käymään, mutta jo etukäteen on varoitettu, että pitää varautua siihen, ettei kotiin tulla kuin nukkumaan. Haha!
Kaikenlaista kivaa ehdin kuitenkin tänäänkin nähdä ja kokea. Koitan saada kuvia vähän järjestykseen, niin saadaan ensimmäiset fiilikset myös tänne blogiin. Tunnelmapaloja löytyy myös Instagramista salanimellä @minnapaakkulainen.

• mekko, Diana Orving
• sandaalit, Lacoste
• kaulakoru, Coruu (saatu blogiyhteistyön kautta)

26 astetta lämmintä, aurinko paistaa ja pehmeä tuuli tuntuu tulevan jostain päiväntasaajalta. Voisiko olla enää täydellisempää säätä viimeisenä virallisena kesäperjantaina?
Lounastunnilla kävin tekemässä pienen kävelylenkin ja oli aivan tikahtua mustassa mekossani. Kotimatkalla jo aloin haaveilla, kuinka hyppään tämän kesän suosikkishortseihini ja vain nautin tästä, ihan lahjalta tuntuvasta ihanasta säästä! Melkein tekisi mieleni toivoa, että tätä herkkua jatkuisi vielä pitkään, mutta näin loppukesällä pitää iloita juuri tästä hetkestä. Ei tarvitse olla mikään kotimeteorologi tietääkseen, että kohta saa taas kiskoa villaneuletta niskaan.

Niin ja hei – minähän olen taas lomalainen! Nyt alkoi tämän kesän viimeinen kesälomanpätkä, joka tulee pääasiassa vietettyä muotiviikolla ja Berliinissä. Ensin on kuitenkin edessä ihana viikonloppu täynnä mukavia juttuja.
Tänään illalla on hyvän ystäväni Camillan synttäri-illalliset ja huomiseksi on sovittu treffit ihanien bloggari-naisten kanssa. Jossain välissä pitäisi ehtiä vähän pyykätä ja pakatakin, mutta otetaan nyt peruna kerrallaan.
Nyt pitää alkaa valmistautua iltaa varten. Lämmintä on kyllä luvattu koko yöksi, mutta en nyt taida silti kuitenkaan shortseissa viitsiä lähteä synttäreille. Toivotaan, että vaatekaapin aukaiseminen aukaisisi myös luovan ongelmanratkaisun virrat. Yleensä kyllä tilanne on päinvastainen ja ainoa päähän mahtuva ajatus on “mulla ei ole mitään päälle pantavaa – aargh!”

Puhe oli myös, että mahdollisesti katetaan illallinen Camillan pihalle, joten mitään kovin pönöttävää asua en halua laittaa. Ehkä jos pidänkin shortsit ja laitan sen kanssa kultakimallustopin? Nääs-nääs, päätöksiä-päätöksiä…

• shortsit, H&M
• t-paita, Filippa K
• kauluspaita, Cheap Monday
• laukku, Rebecca Minkoff
• sandaalit, Lacoste
• korvakorut, Coruu (saatu blogiyhteistyön kautta)

Muutaman sadetta vihmovan, pistävätuulisen syyspäivän jälkeen Tukholmaan palasi kesä. Viikonloppuna oli jo ihan mukavaa, ulkona tarkeni jälleen ilman takkia, eikä yölämpötilatkaan vaatinut enää ikkunan kiinnipitämistä. Rakastan nukkua ikkuna auki!
Maanantaista lähtien on ollut päivä päivältä lämpimämpää. Tänään rikkoutui helleraja ja viikonlopuksikin on luvattu huippua kesäkeliä. Aivan ihanaa – ja erityisesti siksi, että rakkaat bloggarikollegat, Emilia ja Maria, ovat tulossa Tukholmaan visiitille. Ehkäpä sitä Minttukin pääsisi ensimmäisen kerran tänä kesänä oikein terassille viinilasilliselle!
Kesäiset kelit vaatii luonnollisesti kesäiset vaatteet. On se ihmisen mieli aika mielenkiintoinen, sillä viime viikolla, kun oli tosiaan ihan viileää ja syksyistä, ajatus harhaili jo muhkeisiin neuleisiin, murretun pehmeisiin syysväreihin ja kynttiläntuoksuun. Nyt taas, kun aurinko helottaa ja lämpötila senkuin kohoaa, tuntuu kesäsävyt juuri oikealta valinnalta.

Yksi Peetun tämän kesän suosikkikomboista on ollut Dagmarin raitaneulemekko yhdistettynä alelöytöön, Minimarketin ihanan malliseen bomberiin ja jo monta sesonkia kunniakkaasti palvelleihin Carin Westerin tolppakorkoihin. Hiukan meitä huvitti, kun neito oli lähdössä ensimmäisen kerran tuossa asussa ulos ja tajuttiin, että sehän on kuin ruotsalaisen muotisuunnittelun mainosesittely! Vakkarikaulakorua lukuunottamatta (Ideakoru) kaikki asun osat ovat täkäläistä designia. Oikeasti asuun kuuluisi myös Filippa K:n pieni musta vetskarilaukku, mutta se nyt jäi valitettavasti kuvaushetkellä jonnekin lojumaan.
Neulemekko on ikivanha, mutta jäänyt hiukan vähälle käytölle. Alunperin ongelmaksi muodostui kai se, että se on olkaimeton ja siksi aavistuksen hankala. Sitten mekko koki saman kuin monet muutkin vaikeat, mutta hienot vaatteet: se hautautui vaatekaapin uumeniin ja unohtui. (Vaikeat ja ei-hienot kun päätyy melko nopeasti kierrätykseen)
Makuuhuoneiden vaihdon yhteydessä kaapit tuli luonnollisesti myös tyhjennettyä ja monenmoista aarretta putkahti taas ilmoille. Muistelisin, että käytin joskus mekkoa myös pitkänä puolihameena ja tykkäsin kovasti. Nyt onkin suunnitelmissa, että kehittäisin jonkun vastaavan kokonaisuuden, joka sopisi loppukesäisiin fiiliksiin. Ja siis mekko on virallisesti Mintun, mutta aina, kun ollaan saman katon alla, garderobien rajat on varsin häilyvät.

Minimarketin valkoinen bomber on tosiaan Peetun kesäalelöytö. Todella kauniisti istuva takki on ollut jo vaikka missä menossa mukana ja säilynyt yllättävän freesinä ei-niin-biletyksen-kestävästä väristään huolimatta. Festareille suosittelin tosin Peetua ottamaan mukaan jonkun muun takin – ja hyvä olikin, sillä Way Out West rankkasateineen olisi varmasti ollut kaunokaiselle vähän liikaa. Etenkin, kun takkia ei saisi vesipestä ollenkaan.

• mekko, Dagmar
• takki, Minimarket
• sandaalit, Carin Wester

Vajaan viikon päästä alkaa taas Tukholman muotiviikko. Tai viikko ja viikko  – eihän häppening ole enää moneen sesonkiin kestänyt kuin kolme päivää. Ja muutaman kerran koko ohjelman olisi erittäin helposti saanut puristettua kahteen päivään, sen verran harvakseltaan näytöksiä ja muita tapahtumia on ollut avajaispäivän jälkeen.
Monet vanhat Ruotsi-muodin peruspilarit ovat valinneet joko pitää näytöksensä jollain muulla muotiviikolla (Lontoo tai New York on useimpien valinta) tai sitten Tukholmassa ihan erillisenä tapahtumana varsinaisen häppeningviikon ulkopuolella. Acne on yksi niistä, jotka on häippässyt pysyvästi isommille catwalkeille, Tiger of Sweden – jonka päätösnäytös & bileet aikaisemmin oli muotiviikon must – samoin ja jopa joka sesonki upeasti tuotetuilla näytöksillään uskollisesti ilahduttanut Cheap Monday on valinnut nyt jo toista kertaa jäädä pois Tukholman muotiviikoilta.

Vieraiden määrään ohjelman harventuminen ei ole erityisesti vaikuttanut. Jonot ovat aivan yhtä pitkiä ja salit täyteen ahdettuja kuin ennenkin. Kansainvälistä pressiä ja bloggareita istuu front rowlla ihan entiseen tapaan.
Ensi viikon maanantaina on sitten SS17 -sesongin esittelyn aika. Ohjelma näyttää täydemmältä kuin pitkään aikaan ja suureksi ilokseni myös Dagmar on mukana, vaikka marssittivatkin catwalkilla kiitosta saaneen mallistonsa jo parisen viikkoa sitten Kööpenhaminan muotiviikolla. Monta mahtavaa uudempaa tulokasta, Ida Klamborn etunenässä, löytyy myös ohjelmaluettelosta.
Eli tulossa on aivan varmasti hyvin kiinnostava ja antoisa muotiviikkoelmys jälleen kerran. Rakastan sitä tunnetta juuri ennen näytöksen alkua, kun valot hetkeksi pimenee, koko sali hiljenee ja sitten – bam – musiikki alkaa soida, valot lävähtää päälle ja näytös alkaa! Vaatteet on tietty pääosassa, mutta parhaimmillaan koko kokonaisuus, meikit, hiukset, stailaus, musiikki, valot etc. muodostaa inspiroivan elämyksen, joka tuntuu koko kropassa.

Välillä silti ihmetyttää, että mikä mahtaa enää tänä päivänä olla muotiviikkojen pointti. Ennenvanhaan homma oli aika selvä. Tarkoitus oli hyvissä ajoin esitellä sitä seuraavana tulevan sesongin mallistot sisäänostajille ja toimittajille. Näytösten jälkeen ensinmainituilla oli kivasti aikaa miettiä, mitä haluavat asiakkailleen tarjota ja jälkimmäisillä fiilata trendijuttujaan. Tavallinen kuluttava muotikansa oli lähestulkoon tietämätön siitä, mitä kutsuvierastilaisuuksien suljettujen ovien takana tapahtui.
Nykyään tilanne on täysin toinen. Style.com (nykyisin Vogue Runway) oli varmaankin ihan ensimmäinen, joka julkisti järjestelmällisesti catwalk-kuvat kaikista näytöksistä, maailman merkittävimmiltä muotiviikoilta, vain päivän-parin viiveellä. Joskus jopa vain tunteja näytöksen päättymisen jälkeen. Sitä mukaa, kun bloggarit alkoivat saada jalkaansa muotimaailman oven väliin ja kutsuja näytöksiin, lisääntyi myös välitön kuvaraportointi.
Tällä hetkellä kaikki mahdollinen tieto uutuuksista leviää lukemattomia some-kanavia pitkin täysin ilman viivettä. Bloggareitten, toimittajien ja muiden viran puolesta informaatiota levittävien lisäksi muotitalot itse pommittavat instaa, snapchattia, omia facebooksivujaan ja tietty kotisivuilla on saatavilla täydellinen kuvaraportti näytöksistä reaaliajassa. Todella monet ovat valinneet myös muodin demokratisoitumisen nimissä streamata näytöksensä nettiin niin, että kuka tahansa voi tuntea istuvansa kadehditulla ykkösrivin paikalla.

Tähän kun vielä lisää stylistien, mallien, valokuva-assareitten ja muun fashion-työväen omien some-tilien kuva- ja videovirrat, ei tulevien sesonkien mystiikasta ole paljoakaan jäljellä. Eikä siinä mielestäni ole mitään äkyttämistä – näin maailma toimii nykyään.
Kaikesta tästä herää kyllä vähintäänkin ihmettelemään, että mihin muotiviikkoja enää tarvitaan? Eikö catwalkilla tänään esitelty SS17 -sesongin look, joka leviää tuhannesta tuutista tajuntaan, tunnu jo vanhalta ja kulahtaneelta, eilisen uutisilta, sitten kun se vihdoin kuuden-seitsemän kuukauden kuluttua vihdoin roikkuu kaupan rekillä? Yksi muodin suuria viehätyksiä kun kuitenkin on sen antama kihelmöivä uutuuden, muutoksen ja mahdollisuuden tunne.
Jotkut muotitalot on ratkaissut asian niin, että ovat karsineet näytösten määrän kahteen vuosittaiseen (Tukholmassa ei ikinä ole ollutkaan kuin Spring/Summer ja Autumn/Winter -näytökset, mutta maailmalla on lisäksi Cruise ja pre-Fall sekä couture-taloilla couture-näytökset). Sen ansiosta catwalkilla esitellyt vetimet on mahdollista laittaa myyntiin välittömästi näytöksen jälkeen.

Juuri nyt tuntuu siis siltä, että muotinäytösviikot eivät ehkä tule elämään enää kovin pitkään ainakaan tässä perinteisessä muodossaan. Sitä suuremmalla syyllä aion nauttia ihan täysillä näytösten luovasta ja inspiroivasta ilmapiiristä. Niin kauan, kun siihen vielä on mahdollisuus.
Ensimmäinen kuva: Ida Sjöstedt, muut Mintun viime helmikuulta – eli Tukholman AW 2016 muotiviikolta – ottamia.