Keväällä Lindexiltä hankkimastani “orvokkitunikasta” on kesän ja nyt alkusyksyn aikana tullut varsinainen luottovaate. Olen yleensä todella huono tekemään heräteostoksia ja pakon edessä kassalle päätyy yleensä erilaisia versioita mustista perusvaatteista. En osaa edes ihan tarkalleen sanoa, mikä tuossa suurikuvioisessa huitulassa alunperin viehätti. Ehkä se oli kirjavuudesta huolimatta helposti yhdisteltävät sävyt, ehkä kuosin huivimaisuus.
Joskus sitä näköjään kuitenkin kantsii tehdä päätös fiilispohjalta, vaikka järki yrittäisikin väittää, että asiaa ei ole nyt pohdittu yön yli. Orvokkitunikaksi nimeämäni vaate on ollut yksi tämän kesän eniten käytettyjä.
Periaatteessa se toimisi pituutensa ansiosta myös mekkona, mutta itse olen yhdistänyt sen aina joko pidempään hameeseen tai housuihin.

Yksi rennoimmista stailauksista on tunika lempparifarkkujen kanssa. Kesäisen lämpimät kelit houkuttelevat myös jatkamaan sandaalien käyttöä. Kun mittari näyttää reilusti yli 20 astetta, ei paljaiden nilkkojen esittely toimistolla tunnu mitenkään oudolta. Vaikka tosiaan ollaankin jo syyskuun syksyisemmällä puoliskolla.
Karkin kanssa juuri puhuttiin toimistopukeutumisesta ja todettiin yhteen ääneen, että kesällä tuntuu pukeutumiskoodi olevan koko loma-ajan kestävä casual friday. Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa skarpata, silittää kauluspaidat ja muutenkin ryhdistäytyä. Säätila antaa onneksi vielä pienen tekosyyn pehmeään laskuun fiksumpaan pukeutumiseen, mutta pikapuoliin on kyllä pakko antaa periksi ja jättää kesäisen rennot työasut odottamaan seuraavaa lomasesonkia.
Tänään mentiin kuitenkin vielä aika vapaalla tyylillä. Tämän kesän toinen hankinta, alesta löytyneet Swedish Hasbeensin sandaalit, ovat nekin osoittautuneet aivan loisto-ostokseksi. Paksu nahka kesyyntyi ihan parin käyttökerran jälkeen ja nyt kengät tuntuvat pehmeiltä kuin tohvelit jaloissa.

Säätiedotusten mukaan ilmat alkaa nyt pikkuhiljaa viiletä (vaikka vielä toissapäivänä viikonlopulle luvattiin hellelukemia..), joten kai tässä olisi aika alkaa kaivella vaatekaapeista esiin taas normaalit toimistounivormut. Sen lisäksi olen suunnitellut, että ensi viikonloppuna pitää tehdä pieni inventaari ja katsoa, mitä on ihan pakko hankkia loppusyksyn ja talven varalle. Varsinkin talviset päällysvaatteet on helposti sen verran isompi investointi, että en todellakaan halua jättää niitä minkään impulssisostoksen varaan.
No, onneksi tässä nyt tuntuu olevan vielä aivan mainiosti aikaa siihen, kun ihan oikeasti pitää alkaa miettiä palttoita ja huopatossuja.

• tunika, Lindex
• toppi, H&M
• farkut, Lindex
• sandaalit, Swedish Hasbeens
• laukku, Michael Kors

Ai että, kun onkin ollut upeat ja kesäiset kelit! Ei mitenkään voisi uskoa, että ollaan jo melkein syyskuun puolessa välissä. Vain aina vain aikaisemmin pimenevät illat kavaltaa, että ollaan jo syksyn puolella. Jopa illat ja yöt on niin lämpimiä, että voisi helposti kuvitella tuon alitajuisesti kammoksumani vuodenajan olevan huomattavasti kauempana. Ei niin, ettenkö arvostaisi sesonkiin kuuluvaa kotoilua kynttilänvalossa, höyryävä teekuppi kädessä, Gilmore Girlsien pyöriessä Netflixissä. Jotenkin vain valossa ja auringonpaisteessa on helpompi hengittää. Jos ei ole syysihminen, niin sitten ei ole.
Viime viikonloppu oli ihan superihana kaikin puolin. Sen lisäksi, että sää oli vähintäänkin nautinnollinen, Peetu tuli pikavisiitille Uumajasta. Ei toki äiskää moikkaamaan, vaan johonkin konserttiin, joka oli kuulemma ihan pakko nähdä. Ehdittiin kuitenkin hengailla perheporukalla myös. Käytiin jopa saunomassa meidän lähellä olevassa yleisessä saunassa, joka jopa suomalaisella mittakaavalla on saunaksi ihan kelvollinen.

Lämpimät säät sallii kesämäisen pukeutumisen, vaikka kalenterin mukaan olisikin jo aika kaivaa neuleet esiin ja varautua kerrostelemaan vaihtelevaa viimaa vastaan. Peetun viime talven New Yorkin reissulta hankkima Leviksen farkkutakki on ollut koko kesän rakastetuin ja eniten käytössä ollut päällysvaate. Sinänsä loistohankinta, että kun ne viimat sitten vihdoin saapuvat, toimii takki hyvin sisälläkin jakun tapaan puettuna.
Farkkutakin kanssa rimmaa täydellisesti deniminsiniset New Balancet, Peetun viime syksynä “koulunaloituskengiksi” hankkimat tennarit. Huulipunan lisäksi asu ei muuta väriä kaipaakaan.

Ehkä joku siellä ruudun toisella puolella muistaakin asun mustan pellavahameen? Se taitaa olla yksi viimeisiä tuotoksia, joita Mintun täysin suunnittelemattomasti parisen vuotta sitten telakalle joutuneesta ompelimosta on valmistunut. Aina välillä – lähinnä, kun katse osuu vaatehuonetta kansoittaviin kangaskasoihin – iskee pieni ompelukipinä, mutta vielä en ole päässyt niin pitkälle, että olisin oikeasti kaivanut koneen esille. Mutta kyllä vielä jonain päivänä.
Ehkä pitäisi ajatella niin, että voisi aloittaa jonkun ihan uuden ompeluprojektin. Tällä hetkellä yksi suuri syy siihen, miksi en pääse tuumasta toimeen, on kaikki keskeneräiset tekeleet, jotka ajattelen tekeväni valmiiksi ensin ja vasta sitten voisi alkaa suunnitella jotain uutta.
No toisaalta, makuuhuoneremppakin on vielä vaiheessa, joten ehkä puran puuhastelutarpeeni ensin siihen, ennenkuin alan suunnitella mitään mittavampia ompeluhommia.
Onhan tässä tätä syksyä edessä ja pimeitä iltoja, jolloin ehtii näprätä kaikenlaisten puhdetöiden kimpussa.

• t-paita, Monki
• hame, Mintun ompelimosta
• farkkutakki, Levi’s
• tennarit, New Balance

Ruotsin kuningasperheen tuorein tulokas, prinssi Carl Philipin ja prinsessa Sofian poikavauva, prinssi Alexander, kastettiin viime perjantaina. Reipas pikkuinen käyttäytyi ainakin tv-klippien perusteella rauhallisesti ja oli esimerkillisen valppaana koko tilaisuuden ajan. Itse juhlatilaisuus oli kaunis ja jotenkin intiimi ja välitön tunnelmaltaan, vaikka kameroita oli pakostikin varmasti ihan jokaisessa mahdollisessa kulmassa.
Itse olen kuitenkin kaikkein eniten kiinnostunut siitä, että mitä niillä nyt tällä kertaa oli päällään!

Täytyy sanoa, että olin suorastaan pikkuisen yllättynyt siitä, miten voimakkaita värejä monet, prinsessa Sofiaa lukuunottamatta, olivat valinneet. Olen yrittänyt hiukan vaihtelevalla menestyksellä haarukoida interwebsiä, että löytäisin asujen alkuperän. Kiinnostelisi kovasti, mistä prinsessa Sofian siskon Linan preussinsininen mekko on peräisin – vaikka ei se kyllä taitaisi lopulta olla ihan tyyliseni. Sen sijaan hänen elegantit harmaat pumpsit löysin Zalandolta – ja vieläpä aivan kohtuulliseen hintaan! Menee välittömästi harkintalistalle – noissa kun olisi itselleni tarpeelliset kiinnitysremmit varsin tyylikkäästi toteutettuna.
Kuninkaallisten pukeutumisbudjetit on sen verran oman hintahaarukkani ulkopuolella, että sieltä ei varsinaisesti mitään suoria shoppailuvinkkejä voi napsia, mutta ideoita senkin edestä.

Prinsessa Sofian upeasta guipure-pitsistä valmistettu kapealinjainen jakku-hameyhdistelmä on Ida Sjöstedtin käsialaa. Sanapari “valkoinen” ja “pitsi” antaa helposti aika lällyn ja romanttisen vaikutelman. Tässä kuitenkin pitsin suuret kuviot ja erittäin kapea siluetti tekevät kokonaisuudesta ihanan modernilla tavalla heleän ja samalla jopa hiukan skarpin.

Suosikkipukeutujani prinsessa Madeleine oli valinnut Erdemin sinisävyisen kukallisen mekon. Ilmettä siihen luo erityisesti 3/4-pituiset hihat ja näyttävät valkoiset kaulukset. Kokonaisuus on astetta arkisempi kuin pitsiin sonnustautuneilla perheenjäsenillä. Se onkin aivan paikallaan ja etiketin mukaista, koska hän ei ollut paikalla sen paremmin äidin kuin kumminkaan roolissa.

Mielestäni prinsessa Madeleinen mekko on kertakaikkiaan hurmaava! Jotain tuon tapaista voisin hyvinkin haluta toimistovaatteeksi itselleni. Ehken ihan noin näyttävän kukkakuosin kera, mutta samalla idealla. Muutenkin kun olen ihan heikkona valkoisiin kauluksiin, näen jo silmissäni tulevan lempparimekkoni.
Yritin etsiä kunnon verkkokauppakuvaa – tai edes linkkiä – kyseiseen Erdemin mekkoon, mutta tuloksetta. Onhan se toki jo Resort 2016 -mallistoa, mutta mielelläni silti ajattelen, että se on myyty kaikkialta loppuun sen vuoksi, että mekko nähtiin ihanan prinsessa  päällä perjantaina.

Kruunuprinsessa Victoria oli valinnut ylleen huikaisevan upean, vahvan korallinpunaisen Elie Saab -pitsimekon. Kesän aikana hankittu päivetys korostuu kauniisti ja prinssi Alexanderin tuore kummitäti suorastaan hehkuu. Suloisen pikkuprinsessa Estellen mekko matsaa ihanasti äiskän asuun. (Estellen mekko: Tartine et Chocolat ja suloiset ballerinat: Bonpoint).

Juuh – ei ihan heti painu Mintun ostoslistalle tämä mekko! Ei riittäisi edes n-a-p:in kuuluisa -70% loppualet shoppailuhimojen nostattamiseen.. Haha!

Sokerina pohjalla pikkusuloisuus prinssi Oscar, jonka miniherrasmiehelle hyvin sopiva haalariasu tulee samasta osoitteesta kuin isosiskonkin asu – eli Tartine et Chocolatilta.
Kuvista kiitos: Svensk Damtidning, Expressen, Net-a-Porter

Olen kai kertonut jo teille, että jalkani on jotenkin hassut tai ehkä kävelen kummallisesti? En nimittäin pysty lainkaan käyttämään mitään ballerinoja, avokkaita tai muita klassisen minimalistisia avonaisia kenkiä, sillä ne eivät yksinkertaisesti pysy jalassani. Olen testannut ziljoonia eri malleja, ostohetkellä tiukkoja ja löysiä kokoja, koron korkeudelta vaihtelevia versioita sekä kaikkiin näihin yhdistettynä niitä suutarilta saatavia mokkaläpysköitä, jotka asennetaan kenkään nilkan ja kantapään väliin. Edes kahdet mokkaläpyskät päällekäin eivät saaneet suosikiksi pyrkiviä avokkaitani pysymään jalassa muutamaa askelta pidempään.
Tämä on ollut aikamoinen probleemi, sillä rakastaisin käyttää etenkin ballerinoja, mutta myös stilettikorkoiset pumpsit himottaisi. Erilaiset kiinnityssysteemit, nilkan ympäri menevät remmit, mary jane -tyyppiset ratkaisut ja muut viritykset muuttavat muuten perusmallisenkin kengän ilmettä perusteellisesti. Remmikenkien fiilis on kaikkea muuta kuin minimalistinen, pahimmillaan jopa tanttamainen tai lapsellinen.
Onneksi jalassapysymisongelmaani riittää ratkaisuksi kantapäästä avoin slingback -malli. Valikoima ei tietenkään ole ihan yhtä laaja, mutta melkolailla ihania klassisia juhlakäyttöön sopivia malleja kuitenkin löytyy.

Ballerinojen ja muiden kovaan arkikäyttöön tarkoitettujen kenkien kohdalla tilanne on huonompi. Vaikuttaa ihan siltä, että matalimmillaankin slingback-kengissä on matala kitten heel. Ja vaikka miten haluaisin tykätä jostain, minkä nimi on kissanpentukorko, ei tuo malli sovi todellakaan karjalaisiin pölkkyjalkoihini. Eikä kittenit toisaalta ballerinojen korvikkeena erityisen hyvin sen paremmin tyylillisesti kuin teknisestikään toimisikaan.
Reilu viikko sitten Karkki yllytti, että lähdetään shoppailemaan. Harasin vähän vastaan, kun tuumasin, että kaikki alennusmyynnit on jo päättynyt, enkä oikeastaan varsinaisesti tarvitse mitään. No, en ole kovin vaikea ylipuhuttava ja kun vielä tuli mieleeni, että onhan edessä ne messut (joilla olin siis nyt maanantaina Berliinissä) ja ainahan sitä messukenkien menevä aukko garderobista löytyy, läksin lapsukaisen kaveriksi kauppoja kiertelemään.

Rizzo taisi olla ihan ensimmäinen kauppa, mihin työnsimme nokkamme sisään ja varmaan jo tämän kuvakavalkadin jälkeen tiedätte, mihin iskin ensimmäisenä silmäni. En kyllä voinut uskoa todeksi, että löysin omaa kokoani olevat, mokkanahkaiset, nahkavuoriset ja -pohjaiset nirunaruballerinat ja vielä supermahtavassa alessa (1299,- -> 399,- kruunua)!
Hiukan kyllä ensin mietin, että pitäiskö olla kahden vaiheilla, mutta sitten näpräsin narut niin, että ne menevät suoraan kengän ympäri nilkkaan, kun tehdasasetuksissa narut meni jalkapöydän päällä ristiin. Ballerinojen ilme selkeentyi kertaheitolla ja asia oli sillä selvä.

Aivan mielettömän ihanaa, että nyt on vielä luvattu upeita aurinkoisia ja lämpimiä intiaanikesän päiviä. Kelpaa painella meikäläisenkin ballerinoissa pitkin katuja! Yritän ehtiä napsaista oikein asukuvankin uusien kaunokaisten kanssa ennenkuin syksy ihan tosissaan saapuu.
Mutta vinkkinä siis teillekin, että edelleen kantsii poiketa tsekkaamassa Rizzon loppuale, jos sattuu olemaan täällä Tukholmassa – ja eikös Helsingissäkin ole putiikki.

Terkkuja Berliinistä! Saavuin juurikin kotiin pidennetyn viikonlopun mittaiselta reissulta ja arvatkaapas kerta, mitä vaatekappaletta tuli hankittua matkalaukun täytteeksi useampikin kappale? No, juuri niin – tasaraitaisia t-paitoja hyvinkin!
Olen aina tykännyt, että raitateeppari on kiva, freesi ja vähän leikkisämpi vaihtoehto perinteiselle mustalle ja valkoiselle paidalle. Ja toisaalta myös vähän vähemmän “leikkisä” kuin printtipaidat. Se sopii hyvin esmes rennompien toimistoasujen osaseksi. Olen täysin tunnustuksellinen t-paitojen väärinkäyttäjä – tai ainakin vähintään ylikäyttäjä – joten kaikesta pienestä vaihtelun mahdollisuuudesta ropisee kyllä plussapointseja.

Karkki ja Peetu tekivät kesän alussa reissun Tampereelle. Matkan pääasiallinen tarkoitus oli tavata mummua – eli äitiäni – mutta samalla tytöt ehtivät tehdä pientä nostalgiahenkistä kotiseutututkimusmatkailua. Molemmilla oli vuosikausia siitä, kun olivat viimeksi käyneet lapsuuden kotikaupungissaan.
Pyynikkifiilistelyjen lisäksi tyttöjen ohjelmassa oli hiukan shoppailua. Ihan tarkkaan en tiedä, mihin kaikkialle kaupunkikierros suuntautui, mutta molempien matkalaukusta löytyi kotona Marimekon klassikko Tasaraita t-paita. Karkilta punavalkoraitainen ja Peetulta mustavalkoinen versio.

Täytyy kyllä sanoa, että parempaa pukeutumispalapelin peruspilaria ei garderobiin olisi voinut hankkia!
Varsinkin Peetu on käyttänyt raitapaitaansa tosi paljon koko kesän ja vaikka millaisissa kokonaisuuksissa. Tässä yksi lemppariasuista mustan nappiminarin, valkoisten Birkenstockien, pinkin huulipunan ja retrohenkisten aurinkolasien kanssa. Ja mikä parasta – nyt näyttää siltä, että vielä ensi viikonlopuksikin on luvassa sen verran reilusti yli parinkympin meneviä lämpötiloja ja auringonpaistetta, että kesäiselle outfitille on yhä käyttöä!

• t-paita, Marimekko
• hame, Monki
• sandaalit, Birkenstock
• arskat, Dolce & Gabbana

Kasarihenkistä musta-kultaa, sinistä kauluspaitaraitaa (ja raitaa muutenkin), hopeavallankumous ja fashion-väen uusin pakko-saada-laukku. Nuo taisivat jäädä päällimmäisenä mieleen Tukholman muotiviikon vieraiden asukokonaisuuksia skannatessani.
Totuushan on se, että monesti catwalkin ulkopuolella näkee vähintään yhtä inspiroivia lookeja kuin itse näytöksissäkin. Poimin pari-kolme mielestäni vahvinta trendiä muutaman otoksen kuvakavalkadiin. Mintun garderobin päivitykseen tulee inspiraatiota ainakin seuraavista havainnoista:

• Kultaiset yksityiskohdat mustassa asussa (raidat, napit, aplikaatiot) näyttää taas muutaman sesongin jälkeen tosi kivasti elegantilta, mutta silti vähän edgyltä.
• Sinivalkoinen kauluspaitaraita uudella twistillä piristää konservatiivisen asun. Hakusessa joku mielenkiintoinen leikkaus toteutettuna klassisesta puuvillabatistista.
• Raidat t-paidoissa ja muutenkin <3
• Sisustustrendienkin uusvanha lempparimetalli, hopea, on raikas ja ihana (& tosi IN) vaihtoehto punaisemmille metalleille. Taisin saada varsinaisen tartunnan hopeakuumeesta muotiviikon aikana.
• Sametti toimii, mutta on vasta hiipimässä suosikkilistoille.
• Gucci on uusi Saint Laurent (eli fashion-väen viimeisin laukkumerkki-innostus)
• Käärmekuosit kengissä – hauska ja helppo tapa lisätä vähän särmää muuten simppeliin asuun. Toimii lisäksi klassisesti “kaiken kanssa”.