Vielä tänään ja huomenna ehtii äänestämään suosikkibloggariaan Tukholman muotiviikolle! Kaikki perjantaina 21.1. klo 21.00 mennessä tulleet äänet lasketaan mukaan. Äänestysvastaukset osoitteeseen: muotiviikko@gmail.com.

Tarkemmat ohjeet löytyvät täältä: Äänestä muotibloggari Tukholman muotiviikolle vol. 3

Kävin kurkistamassa äänestystuloksia (mutta EN laskenut ääniä tarkasti…) ja nyt näyttää siltä, että kärjessä keikkuu neljä bloggaria (huom! Ei järjestyksessä!!):

• Stella, Paras aika vuodesta
• Nelliina, Nelliinan vaatehuone
• Veera, Tyyliä metsästämässä
• Lintu, PS. I love fashion

Lisäksi pari-kolme muuta bloggaria keikkuu aivan kärjen tuntumassa – joten ihan mitä tahansa voi vielä tapahtua!! Lopputuloksen päätät sinä, arvoisa blogien lukija!

Ja kannattaa muistaa, että kaikkien äänestäneiden kesken arvotaan Viking Linen risteilylahjakortti!

NY:n Newarkin lentokentän tax free alue on varsin… hmh… antoisa. Body Shop -ostosten lisäksi tuhlasin ylijäänyttä matkabudjettia mm. kissa-aiheisiin postikortteihin, Starbucks-kahvituliaisiin etc. sälään. Todellinen voimien koitos koettiin aurinkolasikaupassa, jota piti vain ihan ohimennen vilkaista.

Oikeastaan en ollut ollenkaan ostoaikeissa, vaikka ennen Costa Rican reissua pikkuisen haaveksinkin uusista sanikoista. Osaava, aivan hillittömän mukava ja oikeasti ammattitaitoinen nuori myyjäpoika poimi noin about ziljoonien aurikolasien joukosta upeat Tom Fordit. Jos vaikka madam haluaisi sovittaa näitä… Ihanat olivat, jopa melkein voisin sanoa lähestulkoon täydelliset. Mutta ihan aurinkolasien vaatimia dollareita ei sitten kuitenkaan reissusta jäänyt pyörimään tyhjänpanttina taskun pohjalle.

Mitä etua on siitä, että bf on innostunut aurinkolaseista ja on sitä mieltä, että hyvät sanikat on kannattava investointi? No, itse löysin himoitsemani Tom Fordin ihanat aurinkolasit tyylikkään tummanruskeassa pahvilaatikossa suureksi yllätyksekseni käsimatkatavaroitteni joukosta!

Ja kyllä ne vaan onkin hienot! Harvoin pystyn pitämään kunnon pleksejä – poskipäät ottavat kiinni pokan reunaan, jos yritän yhtäänkään liikutella kasvojen lihaksia. Tässä tapauksessa pitää virnuilla tosi leveästi ennenkuin pääsee minkäänlaiseen kosketukseen!

Vielä kun tuo aurinko ymmmärtäisi alkaa paistaa sekä enemmän että pidempään. 🙂

Viime perjantain väitöskaronkassa tuli leikittyä prinsessaa ihan koko rahan edestä… Hiukset kikkuralla, dimangit korvissa, punaa huulissa ja muutenkin hyvä meininki.

Itse väitöstilaisuus sujui mallikkaasti ja hyvässä hengessä. Ylpeänä olen saanut bongata ystävättäreni väitöskirjoineen niin YLEn uutisista kuin Tamperelaisestakin.

Iltajuhla pidettiin Hatanpään kartanossa, joka sopi tunnelmaltaan tilaisuuteen erinomaisesti. Vaikka kyllähän tietenkin hyvä ruoka, iloinen seura, lämminhenkinen ohjelma, tanssiin houkutellut hilpeä teinibändi ja säteilevä juhlien keskipiste, olivat ne, jotka takasivat ikimuistoisen juhlan.

Eipä niitä hopeisia – tai muuten diskreettejä – asusteita osunut kohdalle missään. Kas, enpä ehtinyt edes kauppaan. Vauhdissa päätin, että violetit sandaalit ja pikkulaukku ajavat saman asian. Yhdistelmä oli kieltämättä aika ärtsy, mutta tykkäsin kyllä itse kovasti! Valitettavasti kuvasta ei oikein erotu, että varpaankynnet ovat tismalleen puvun väriset. Ha ha!

Vielä kampaajalla napsaistu lähikuva hiuksista:

Periaatteessa aika klassista kiharahässäkkää on modernisoitu kreppaamalla osa haituvien päistä sähköiskun saaneen näköisiksi. Kampauksen teki Jari Lakka Hämeenkadun Glo Hairista.

Costa Ricasta hankittu viheriäinen iltapuku pääsee ulkoilemaan jo ylihuomenna perjantaina hyvän ystävän (jeee, huippua Tuike!!) väitöskaronkkaan. Siis oikeasti jo ylihuomenna! Havaitsin nimittäin juuri, että tässä alkaa olla aika kohtuullisesti keskinkertaista kovempi paniikki löytää pukuun sopivat asusteet.

Kenkä- ja laukkuvarastostani löytyy lähinnä mustia ja mustia vaihtoehtoja. Jotenkin iänikuinen musta nyt poikkeuksellisesti tuntuu kovin mälsältä valinnalta. Puvun herkullinen vihreys kaipaisi kaverikseen väkisinkin jotain heleämpää.

Mielessäni kaavailin hopeisia juhlasandaaleita. Tai vaihtoehtoisesti suosikkimalliani sling-back -avokkaita just hopeisina tai helmenvaaleina. Clutch-valikoimaan toivoin jostain tupsahtavan niinikään hopeisen, tai puvun pääntiehen rimmaavin kristallein kuorrutetun, kovan rasiamaisen pikkuhassutuksen. Yllättäen mikään edellämainituista ei ole inkarnoitunut luokseni pelkästään toivomalla…

Jotta juhliin varustautuminen etenisi sopivan sumealla logiikalla, aloin tänään tutkailla nettikauppojen unelmatarjontaa. Vaan eipä taida edes net-a-porterin supertoimitukset tuoda tilauksia perjantaiksi Tampereelle.

Mutta JOS, niin valkkaisin jotkut kiiltävät korot…

Ylhäällä vasemmalla Oscar dela Renta ja vieressä Miu Miu. Alhaalla vasemmalta Gucci ja Jimmy Choo.

Ja pariksi pikkuisen kimaltavan laukkusen…

Ylhäältä Lanvin, Judith Leiber, Gucci ja Christian Louboutin.

Jaa-a. Kai mun tarttis tehrä asian eteen jotain muutakin kuin roikkua haaveilemassa netissä.. 🙂

Tämänpäiväistä fäshion-raportointia on tällä puolen lahtea dominoinut uutinen, että H&M:n premiummerkki COS rantautuu vihdosta viimen myös tänne henkkamaukan kotoseuduille.

Virallisten tietojen mukaan COS (Collection of Style) -putiikki avataan ihan keskustaan Biblioteksgatanille. Mitään tarkkaa avajaispäivää ei ole ilmoitettu, mutta tuskin H&M:n strategioihin kuuluu louisvuittonmainen liiketilojen panttaaminen kuukausikaupalla remontin takia.

Tukholman COS-putiikkiin tulee naisten, miesten ja lasten mallistot. Luvassa on selkeästi H&M:n hintoja tyyriimpiä tuotteita, mutta samalla kuitenkin selkeää designia, laadukkaita materiaaleja ja siten huomattavasti paremmin trendihampaan kulutusta kestäviä vetimiä.

Ainakin täkäläisissä medioissa on aika usein sanottu, että COS on henkkamaukan vastine Filippa K:lle. Itse en ole käynyt koskaan yhdessäkään COS-myymälässä, mutta kuvien perusteella vertaus ei ole kovin kaukaa haettu. Eikä siinä mitään. Maailmassa – tai maailmassa elävän naisen garderobissa – ei ole koskaan liiaksi kauniita, hyvinleikattuja, laadukkaista materiaaleista valmistettuja perusvaatteita.

Ihanihan ensimmäisenä haluan ilmoittaa, että spämmikammotuksen pitäisi olla nyt aisoissa, mikä on hienoa. Samalla katosi muutamia ihan oikeita ja ihaniakin kommentteja. I’m so very sorry – elikkä ottaa kyllä muakin päähän, mutta kai se nyt sitten parempi on kummiskin olla ilman spämmiä…

Sitten päivän aiheeseen.

Kuvasin eilisen sunnuntain päivänvalossa kaikki Costa Rican reissun ostokset ja hämmästyin itsekin. Olen yleensä äärimmäisen pidättyväinen lomareissushoppailija kahdestakin eri syystä: a) tiedostan, että lomalla sitä elää jossain rinnakkaistodellisuudessa, jossa kuvittelee kaikenmaailman rantsuhuituloitten ja buddha-paitojen olevan osa relevanttia pukeutumista vielä kotonakin, vaikka niin ei todellakaan ole, b) olen äärimmäisen huono heräteostojen tekijä ja lomareissulla sitä harvemmin tulee palattua samoille apajille niiden kuuluisien yksien yöunien jälkeen. Siihen nähden Costa Ricasta tarttui mukaan hämmästyttävä määrä kampetta.

Rantahuitulaosastoa tuli tietty kartutettua – etenkin, kun muutamaa tuntia ennen koneen lähtöä ajoitettu pakkauksen aloitus ei houkuttanut kaivelemaan edellisten reissujen saronkeja mistään kellarin syövereistä. Ja ei kovinkaan yllättäen perillä tuli kiskottua matkapakkauksiin päätyneet farkut jalkaan tasan nolla kertaa…

Kivan hippirenttumainen rantakassi oli oikeastaan tämän ostoksen “hankinta”. Vasta hotellilla huomasin, että kassin sisällä oli samankuosinen, mutta ohuemmasta kankaasta valmistettu saronki. Toivottavasti tuo kuului hintaan… ja jos ei, laskun voi lähettää Mintulle. Tykästyin kovasti sekä laukun pussukkamaiseen malliin että sarongin 100 % puuvillaa (harvinaista!) olevaan materiaaliin. (Lisäksi kuvassa Karkilta konfiskeerattu Forever21-toppi).

Toinen huitula on 100 % modaalia, epäsymetrinen olkapäät paljastava leikkaus. Santa Teresassa tosi hot. Saapa sitten nähdä onko Tukholman kesäyöt ikinämilloinkaan yhtä rantahippirelax… Kotiseutuplussaa kuitenkin harmaasta väristä??

Virallinen kiertuepaita tuli hankittua aivan hillittömän ihastuttavasta, taide-ateljee-/kahvila-/putiikki-/etc -kombinaatiosta. Kolme toinen toistaan ihastuttavampaa nuorta neitoa teki herkullisen ihanansekavia taidehässäköitä, paistoi suussasulavia fajitaksia ja painoi persoonallisia surffiteeppareita pienessä tönössä savisen Santa Teresa -boulevardin varrella. Samasta puljusta on peräisin Karkin ja Peetun tuliaisteepparit, jotka mahdollisesti päätyvät esittelyyn vielä jonain päivänä.

Pikkumustahuitula, jota ihan oikeasti ja vakavasti ajattelin voivani käyttää myös Tukholmassa…  Tykkään kovasti mekon halterneck/painijanselkä -leikkauksesta ja musta on nyt kuitenkin aina musta!

Pari paria hillittömän kokoisia uistimia (joo, korviksia) tarttui mukaan yhdestä lukuisista turisti-ish-putiikeista. Oikeastaan tämä poikkesi valtavirrasta siinä, että suuri osa kamppeista oli paikallisten tai ainakin costaricalaisten käsityöläisen/yrittäjien omia tuotoksia. Kuten esmes nuo ylemmät, tummanruskeasta langasta virkatut ja simpukankuoren kappalein koristellut korvikset.

Jos lomapaikkamme Santa Teresa olikin enemmän hippi, tosi paljon rantsu ja lähes pelkästään surf, löytyi Costa Rican pääkaupungista San Josésta ihan toisen tyylistä shoppailua.

Ihana graafisennaisellinen mustavalkoinen mekko löytyi paluumatkalla, kun pysähdyttiin yhdeksi yöksi San Joséen. Mekko on ehkä täydellisin ja eniten “Mintun tyylinen” Chanel-rip off sitten 90-luvun alun. Tuskin maltan odottaa tarpeeksi lämpimiä kelejä, että voin esittää viileää uudessa mekossani! Ainoa miinuspuoli on se, että mielikuvituksessani asusteena olalla roikkuu aito musta (joskus myös beige) Chanel 2.55… Ha ha!

San José oli tosiaan muutenkin shoppailupaikkana ihan toista maata kuin ihana hippi-backpacker-surfparatiisi Santa Teresa. Silti suorastaan hämmennyin itsekin, kun hyvän ystäväni karonkkaa varten etsimäni iltapuku ihan oikeasti tuli vastaan Costa Ricassa…

Tässä pikkuriikkinen kurkistus ihanuuteen:

Se on siis kirkkaan (lime)vihreä, kiiltävää satiniimaista materiaalia, täyspitkä ja tosi avonainen…

Ja tosiaan aikaisemmin oli puhetta karonkan etikettisäännöistä. Käsittääkseni voimassa on vähän samankaltaiset värikoodit kuin häissäkin, mutta vain päinvastoin. Eli väittelijä pukeutuu mustaan ja vieraat yrittävät sitä vältellä… Sikäli ehkä tuo shokkivihreä on ihan bueno valinta? Vaikka nyt kyllä kävi niin että mekko valitsi Mintun – eikä toisinpäin! 🙂