En aio nyt valittaa siitä, että onpas nyt paljon kaikenlaista hässäkkää – kun yleensä tulee vain rutistua, jos on liian tylsää. Enkä aio alistua sille usein niin tyypilliselle ikinä-ei-ole-hyvä -asenteelle. Tai oikeastaan en ole ihan varma onko oikeasti niin, että eläisin juuri nyt jotain erityisen kiireistä tai stressaavaa elämänvaihetta. Aurinkokin on paistanut jo monena päivänä peräkkäin. Taisin silti just eilen illalla valittaa täällä blogissakin, kuinka väsyttää ihan hurjasti – ja tänään aamulla tuskin sain silmäni auki herätyskellon soidessa. Jostain syystä tuntuu, että tähän vuodenaikaan väsyttää ihan tauotta, vaikka miten yrittäisi nukkua hyvin, treenata ja syödäkin ainakin jotenkin ihmismäisesti. Joka-aamuista Berocca-latausta unohtamatta.

Tällä kaikella yritän sanoa, että sen lisäksi, että piipahdimme kollegoiden kanssa työpäivän jälkeen pikaisella ja mukavasti elvyttävällä AW:llä, tuntuu, että tästä torstaista ei juuri riitä muuta tarinoitavaa kuin että justiinsa pitäisi kyllä päästä nukkumaan – ja että harvoin (jos koskaan) olen törmäänyt minulla-ei-ole-mitään-päällepantavaa -päivään, joka olisi ollut niin totaalinen, että edes musta-harmaa-valkoinen -kombo ei olisi toiminut.

• kauluspaita, Sand
• neuletakki, Lindex
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Nahkavaatteiden huikean suosion siivellä myös kaikki nahkamaisen vaikutelman antavat, vahapintaiset vetimet ovat vahvassa nousussa. Olen skannaillut syksyn tarjontaa vähän sillä silmällä. Tavoitteena on ollut löytää nahkamaiseksi vahatut mustat farkut, jotka taipuisivat oikein yhdisteltynä pienempään juhlatyyppiseen häppeningiin ja esmes jakun ja valkoisen kauluspaidan kanssa myös toimistolle.

Joitakin ihan kivan näköisiä vahafarkkuja on osunut haaviin (mm. nämä Habitualin klassisen oloiset versiot aiheesta), mutta tilaaminen arveluttaa kuitenkin jonkin verran. Farkkujen ostaminen on muutenkin yksi maailmanhistorian haastavimpia tehtäviä ja sovittamatta hyvin istuvien löytäminen tuntuu vähintäänkin epätodennäköiseltä. Kun vielä lisäksi olen erittäin huono palauttelemaan nettiostoksiani, ei tunnu kovin järkevältä päätökseltä laittaa tilausta menemään.

TopShopin sivuilla törmäsin krokopainettuihin housuihin jo muutama viikko sitten. Housut ovat vähän vähemmän ihastuttavasti materiaaliltaan polyuretaania, mutta ainakin kuvien perusteella ulkonäkö vastaa hyvin vahattuja farkkuja.

Ensimmäinen reaktioni oli, että onpas kamalat. Sitten kävi niin, niinkuin niin monta kertaa aikaisemminkin. Oikeastaan aika hirveät krokohousut jäivät kummittelemaan takaraivoon. Huomasin rakentelevani päässäni erilaisia asukokonaisuuksia niiden ympärille (esmes mustan sifonkipaidan, korkojen, statemet-korvisten ja reteen laukun kanssa olisin valmis reilun viikon päässä häämöttäviin bileisiin…) ja yhtäkkiä housut alkoivat vaikuttaa hyvältä hankinnalta. Punttien vetoketjutkin näyttävät nykyään freesiltä silmääni – eikä ollenkaan rasittavan krimskramssulta, kuten aluksi.

Nyt olen onnistunut kehittämään pakkomiellettä lähentelevän ihastuksen TopShopin krokopainettuihin housuihin. En oikein osaa päättää toivonko vai enkö toivo, että niitä löytyy putiikista. Ilman sovittamista en noitakaan lähde tilaamaan. Jos niitä ei ole putiikissa, säästyn potentiaaliselta virhehankinnalta, mutta himotus jää vaivaamaan. Jos taas housuja löytyy, joko ne näyttää just niin kauhealta kuin polyuretaanihousut yleensäkin ja ymmärrän jättää ne muiden “löydettäväksi” tai sitten ne ovat niin hienot, että en voi muuta kuin kotiuttaa housut…

Eilisen aurinkoisesta ja kuivasta säästä innostuneena uskaltauduin laittamaan tänään jalkaani viime kevättalvella hankitut Diane von Furstenbergin mokkasaappaat. Keli oli onneksi aivan copy/paste eilisestä – paitsi lisättynä tukka-lähtee-päästä tyyppisellä rivakalla tuulella. Mutta tärkeintä oli toki, että mokkasaappaat eivät joutuneet kokemaan mitään supersademyrskyä. Kyllä hyvin suojasuihkeella käsitellyt mokkakengät kestää yllättävän huonoakin keliä, mutta suora rankkasade ei ole hyväksi kai millekään nahalle. Ja hyvin tehty suojaus tarkoittaa siis kahta ohutta kerrosta suojasuihketta. Toinen kerros lisätään, kun ensimmäinen on kuivunut – eli noin 15 – 20 minuutin päästä käsittelystä.

Tänään oli aika jännä päivä töissä (jatkuu huomenna…), töiden jälkeen kävin jumpassa ja vielä sen jälkeen yhden taidenäyttelyn avajaisissa Karkin kanssa. Nyt täytyy sanoa, että on takki sen verran tyhjä, että taidan painua samantien iltapesulle ja nukkumaan. Ehkä mun (non-existerande) assistenttini vois kirjoittaa puolestani vastauksia kaikkiin meiliboksissa odottaviin viesteihin, silittää puhtaan paidan huomista varten, ripustaa jumppavehkeet kuivumaan, ruokkia kissan, hieroa mun niskaani ja fiksata jonkun kivan lounaan mulle huomiseksi töihin mukaan otetettavaksi. Ai ei vai? No, jos olen tosi nopea, niin eiköhän sitä vielä tämän vuorokauden puolella ehdi nukkumaan.

• neuletakki, H&M
• hame, (Peetun) Mintun ompelimosta
• saappaat, Diane von Furstenberg

Ensin päivän tärkein uutinen: päivällä paistoi aurinko! Ihan oikeasti!! Ei kauaa, eikä se juuri lämmittänyt – muuta kuin mieltä – mutta kuitenkin. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, tämän päivän voi merkitä kalenteriin ja seuraava ruksi tuleekin sitten joskus helmikuussa, kun aurinko suostuu näkösälle seuraavan kerran. No niin, eipäs nyt heti aleta synkistelemään – vaan ollaan nyt iloisia siitä pienestä valosta, josta tänään saatiin nauttia.

Tänään ei siis tarvinnut vaivata Huntereita, vaan nahkakengät pysyivät kuivana mennen tullen työmatkoilla. Se olikin hyvä, sillä kotiinpaluu ei sujunutkaan ihan normaalien nuottien mukaan. Jossain Vattenfallin (tms…) systeemeissä oli sattunut pikkuriikkinen sähkökatko about lounasajan jälkeen ja se oli pysäyttänyt kaiken tunnelbanaliikenteen ja kaiken pendeltåg-liikenteen useammaksi tunniksi. Myös bussiliikenne oli ihan sekaisin, koska busseja siirrettiin korvaamaan kaikkein pahimpia raideliikenteen ongelmapaikkoja. Vielä neljältä liikenne oli aivan sekaisin, mikä tarkoitti normaalia runsaampaa talsimista. No, onneksi en ollut se nuori mies, joka oli jäänyt Vretenin tunnelbana-aseman hissiin 45 minuutiksi kahden koiransa kanssa.

Sattumoisin tiistain asukin synkkasi hyvin iltapäivän haalariäijätunnelmaan.

• haalari, MTWTFSS
• poolo, Oasis
• vyö ja kaulakoru, vanhoja löytöjä omista jemmoista
• nilkkurit, DonDonna

Irrallisilla kauluksilla saa helposti ajankohtaista ilmettä klassisiin asukokonaisuuksiin ja asennetta väsähtäneeseen neulepaitaan. Statement-kauluksia saa toki kaupastakin, mutta näpräilysormiani alkoi syyhyttää ja tuumasin, että eihän tuollaisen toteuttaminen voi kaksinen homma olla.

Niittien kiinnittämiseen meni ehdottomasti eniten aikaa, muuten kaulukset valmistuvat yhdessä hujauksessa.

Lopputoloksesta ei tietenkään tullut ihan sellainen kuin olin ajatellut, mutta aika hauskat kaulukset kuitenkin. Olen mallaillut noita muutamien asujen kanssa ja uskon, että niille tulee vielä hyvinkin käyttöä.

Niitit kävin ostamassa askartelukaupasta (hinta yhteensä noin 5 euroa), mutta muuten kaikki materiaalit löytyi kotoa. Kauluksiin ei mene kovin paljon kangasta, joten niihin on helppo saada vihdoinkin käytettyä niitä muista projekteista yli jääneitä tilkkuja, joita ei ole hennonnut heittää pois.

Kaulusten kaavoina voi käyttää minkä tahansa kauluspaidan kaavoja – kunhan vain malli miellyttää silmää. Itse en uskaltanut riskeerata kaulusprojektin etenemistä kaavojen etsiskelyllä. Ei olisi nimittäin ensimmäinen kerta, kun unohdun puoleksi päiväksi selailemaan kaavalehtiä. Päätin siis piirtää kaavat itse.

Pääntien kaareen otin mallia vanhasta neulepaidasta. Suurensin kuitenkin ympärysmittaa hieman, koska kaulus näyttää kauniimmalta, jos se istahtaa pikkuisen pääntien ulkopuolelle.

Itse kaulus muodostui vapaalla kädellä täysin fiiliksen mukaan.  Käytän kaavojen piirtämiseen ohutta silkkipaperia kunnon kaavapaperin sijaan. Siksi puolitylsälläkin lyijykynällä saa helposti reikiä paperiin. Jos nyt joku sattui ihmettelemään. 

Työn tässä vaiheessa on tärkeää tarkistaa, että assistentti on tehtäviensä tasalla! 

Silkkipaperikaavan avulla on helppo testata miellyttääkö kauluksen malli ja koko ennenkuin hyökkää saksien kanssa kankaan kimppuun. 

Piirretty kaulus on siis puolikas (daaa!), joten kappaleita pitää leikata yhteensä 4 (2 x kaksinkerroin taitetulta kankaalta). Kauluksenpuolikkaisiin kannattaa silittää suhteellisen jämäkkää tukikangasta – vähän tietty käytetystä materiaalista riippuen. Nyrkkisääntö on kuitenkin se, että irtokaulukset saavat mielellään olla aavistuksen tukevammat kuin vastaavat paidassa.

Kaulusten ompelu on ihan superhelppoa. Kappaleet laitetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan pussiksi. Suurin haaste on muistaa jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Valmiit kauluksenpuolikkaat kannattaa silittää tässä vaiheessa huolellisesti. Silitysraudan avulla voi vielä hiukan muokata kaulusten mallia – jos nimittäin tuntuu siltä, että symmetrisyydessä on toivomisen varaa.. 

Valmiit kauluspalat kiinnitetään yhteen joko edestä tai takaa – ja avattava kiinnityssysteemi laitetaan vastaavasti toiselle puolelle. Niittikaulukset on ommeltu yhteen takaa ja etupuolelle ompelin leveän satiininauhan kaulan ympärille solmiamista varten. Kaulukset voisi  ihan yhtä hyvin ommella yhteen edestä ja laittaa taakse vaikka hakasen tai lenksun ja napin.

Valmiit kaulukset voi koristella haluamallaan tavalla. Niinkuin kuvan valaistuksestakin näkee – tässä vaiheessa oli jo ehtinyt tulla iltapäivä.

Ihan alunperin ajatuksenani oli laitella niitit säännöllisesti kiertämään kauluksen reunaa symmetrisesti ja hillitysti. Tekovaiheessa niitit halusivat välttämättä  asettua tuolla tavalla toispuoleisesti – eikä minusta ollut väittämään vastaan.

Kyllähän niistä aika hienot kaulukset tuli! Tykkään kovasti tuosta muhkean mustan satiinirusetin dekadenttiudesta yhdistettynä klassisten (joskin aika pienikokoisten) pyramidiniittien kovuuteen.

Hunterin (hienot!! OBS!) kumisaappaat hankittuani olen huomannut jotain hämmästyttävää: olen salaa pikkuisen iloinen, jos kuulen sadepisaroiden ropinaa herätyskellon soidessa. “Jesss, tänäänkin voin laittaa ihanuus-kumpparini jalkaan ilman, että näytän idiootilta”. Toistaiseksi en ole keksinyt vielä yhtäkään asiaa, mihin olisin saappaissa tyytymätön. Ja oikeasti – jos jokin juttu saa sellaisen asian kuin marraskuisen maanantai-aamuun sateentihutuksen tuntumaan mahtavalta uutiselta, sillehän pitäisi suorastaan myöntää vähintään Nobelin rauhanpalkinto!

Punainen Henri Lloydin takki matsaa niin hyvin saappaitten kanssa, että päätin oikein kerrankin kuvata myös päällysvaatteet. Kaupanpäällisenä tällä hetkellä käytössä oleva arkimatkalaukkuni. Arkisin en juuri laukkua vaihtele – sen vuoksi sen kuvaaminen tuntuu vähän turhanaikaiselta.

Liuhunauhapaita on yksi ikilemppareitani, vaikka varsinkaan hihansuun silkkinauhat eivät nyt varsinaisesti ole mikään käytännöllisyyden huippusaavutus. Kauniin beige merinovilla/silkkineule on alunperin Stella McCarneyn H&M-malliston saaliita aikas monen vuoden takaa.

• neule, Stella McCartney for H&M
• farkut, H&M
• takki, Henri Lloyd
• saappat, Hunter
• laukku, Botkier