Tajusin vihdoin itsekin, että garderobini kaipaa kipeästi pientä välikausi-piristys-injektiota. Te kaikki fiksut lukijat olette varmasti huomanneet saman ja vaistonneet oman kyllästymiseni kaikesta pukeutumiseen liittyvästä blääh-tunnelmasta, joka välillä on tihkunut rivien väleistä ihan tekstiin asti.

Koska tarkoitus ei ollut tehdä mitään suuria investointeja – vaan vain hankkia muutama kiva arkikäyttöön sopiva vaate päätin kääntyä edullisen luottovaatehtimoni, eli H&M:n puoleen. Heti etusivulta bongasin 50 % alekategorian (voimassa vielä tänään) – ja se lopulta ratkaisi, että nyt on hyvä hetki laittaa tilausta matkaan.

Parin perusteepaidan ja pikkareitten lisäksi ostoskoriin ja kassan kautta kotimatkalle päätyi:

1. Mustavalkoinen mekko. Oikeastaan hakusessa oli tämä mustavalkoinen Marc by Marc Jacobs -klooni, mutta tuntui, että kaikki Henkan vähänkään blogeissa levitellyt black-and-white -jutut on kadonnut postimyynnin valikoimista täysin. Himoamaani mustavalkoraitaista paitaakaan ei ollut enää jäljellä (mutta Suomen verkkokaupassa näköjään vielä on kokoja 36 ja 38 – now run!!). Sen vuoksi taidan jopa rohkaistua käymään oikein fyysisessä kaupassa…

2. Kirjava toppi/paita. Alennuskategoriasta löytynyt heräteostos. Itseasiassa olen jo pidemmän aikaa yrittänyt keksiä jotain luonnikasta vaihtoehtoa iänikuiselle t-paitojen käytölle. Ajattelin, että tuo toisi vähän eloa niinikään iänikuisille mustille hameille ja housuille. (eikö jo äänensävystäkin kuule, että lievää vakampaa kyllästymistä vanhaan vaatevarastoon on ilmassa!?). Toivottavasti toimii.

3. Musta vetskarijakku. Tämä oli tavallaan ihan pitkään harkittu hankinta. Jo Tukholman muotiviikoilla totesin, että ällistyttävän monessa ja keskenään hyvin erityylisessä mallistossa oli jonkinnäköinen versio ei ensisijaisesti päällystakkikäyttöön tarkoitetusta bikerista. Aion hankkia vastaavan joltain lempparimerkiltäni, mutta ensin täytyy testata, että osaanko sopeutua käyttämään tuollaista sisävaatteena.

4. Mintunvihreä mekko. Garderobini on kaivannut kipeästi mekkotäydennystä jo pidempään. Suurin syy on niiden kiistaton helppous työaamuina. Yksi vaate päälle – ja se on about sit siinä. Mintunvihreys aiheuttanee sen, että mekko saapi lepäillä muutaman viikon ennen ekaa ulkoiluaan, mutta eipä tuo haittaa. Tämä oli “aletangossa”, joten kotiuttamisen aika oli nyt tai ei koskaan.

Eiköhän näillä selviä taas hetken!

Kaikkein eniten tarvitsisin tällä hetkellä oikeastaan hyviä sisäliikunta/aerobic/energy/zumba -tossuja. Nykyiseni on hankittu lähinnä BodyPumpia ja crosstraineria varten, eikä niissä ole juuri nimeksikään sen paremmin tukea kuin vaimennustakaan.

Footnote: Olen kuullut huhuja, että jotkut bloggarit ansaitsevat rahaa siten, että piilottelevat kaupallisia linkkejä postauksiinsa. Meillä Indiedaysissä ei todellakaan toimita näin ja nuo tämänkin postauksen linkit on takoitettu vain helpottamaan samojen kamppeiden löytymistä.

Kuvat: H&M

Jatkan viime perjantaina aloittamallani linjalla ja uhmaan Tukholman talvea pukeutumalla vastoin vallitsevaa talvisen lumista säätilaa. Tai no, kengät olivat oikeastaan ainoat vähän vuodenaikakapinalliset, muuten oli tumput, huivit ja palttoot ihan niinkuin pitääkin. Tunsin silti olevani aika wild and crazy… Haha!

Jotenkin kyllä tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä keksiä kivoja asuja tähän aikaan vuodesta. Kaikki lehdet pursuilevat jo kevään trendejä, kevyitä vaatteita ja kirkkaita värejä. Voi miten tekisikään mieli sujauttaa jalat sandaaleihin ja viilettää ulkona (kauniisti päivettyneet) sääret paljaina. No, aamut eivät enää onneksi ole enää ihan niin tuskaisen pimeitä. Ehkä tämä talvikin tästä vielä antaa periksi…

• neuletakki, Marni for H&M
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Silläkin uhalla, että joku rohkenee olla sitä mieltä, että Mintun ompeluhommien kanssa on vähän niin ja näin, paljastan lempparikaavani tuoreimmasta 1/2013 Burdasta. Kieltämättä sitä tulee suunniteltua aika oleellisesti paljon enemmän juttuja kuin mitä sitten lopulta syntyy valmista. Keskeneräisiäkin projekteja kasaantuu hyllyille, kun aikaoptimisti ehtii aloittaa jotain, mutta homman loppuunviemiseen ei tilaisuutta sitten ihan heti olekaan.

Ostelen silti säännöllisesti lempparikaavalehteäni Burdaa. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä vastustamattoman hienoja kaavoja lehdestä löytyy!

Juttuhan on siis niin, että osaan (todennäköisesti edelleen…) kaavoittaa kaikkea perushameesta suureen hääpukuun ihan alusta asti itsekin. Jotenkin sitä vaan pääsee niin kovin paljon helpommalla, vähemmällä mittailulla ja etenkin hommaan ryhtymisen aloituskynnys on huomattavasti matalammalla, kun lähtökohtana on valmis kaava. Yleensä en malta olla muuttelematta kaavaa hiukan sieltä ja vähäsen täältä, mutta vain erikoistapauksissa enää nykyään piirtelen kaavoja ilman valmista pohjaa.

Juuri tästä syystä meinaa iskeä pienenpieni kärähdys aina, kun olen lehtikiskalla ja punnitsen, että olisko tämä nyt se Burda, jonka olisi syytä päätyä kaavalehtipinon jatkeeksi vai ei. Kaikissa numeroissa ei todellakaan ole sellaisia kaavoja, joita edes teoreettisesti haluaisin koskaan valmistaa vaatteeksi asti. Mutta kun ne kirotut lehdet on (ihan ymmärrettävistä syistä toki!) muovitettu – eikä kansikuvan perusteella voi todellakaan päätellä, mitä sisältä löytyy.

Tässä on päällimmäiset suosikkini tämän vuoden ensimmäisestä Burdasta, joka siis löytyy nykyään myös suomeksi ja on myynnissä reilut pari viikkoa tästä eteenpäin.

Hyvä perushameen/suoran hameen kaava on aina hyvä hankinta! Suosittelen piirtämään kunnolliselle kaavapaperille, joka on hiukan kestävämpää kuin tavallinen silkkipaperi – ja merkitsemään kaavaan omat muutokset. Burdassa tuo malli on toteutettu nahasta, mutta sama kaava käy ohjeita soveltaen myös tavalliselle kankaalle.

Tiedän aivan hyvin, että ompeluhommiin käytettävissä oleva aikani on hyvin minimaalinen ja siksi valitsen mielelläni nopeasti toteutettavissa olevia malleja. Edellisen kuvan toppi ja tämän kuvan tunika ovat tehty samalla kaavalla – vain eri pituisina. Tämän aion testata käytännössä as soon as possible. Varastoistani löytyy muutama silkkikangas, jotka olisivat parhaimmillaan juuri tuollaisena äärimmäisen simppelinä, valuvan oloisena toteutuksena.

En nyt ole aivan varma puhuuko tässä nyt sisäinen harakkani vai mitä, mutta tosi kivaltahan tuokin kaava näyttää. Vähän paksummasta napakasta jerseystä toteutettuna tuloksena olisi mukava lisä office-vaatetukseen.

Jos edelliset olivat tyyppiesimerkkejä nopeasti valmistuvista persuvaatteista, joita laiska ompelija ei jaksa kaavottaa itse, on tämä ihana retrohenkinen mekko hiukan toista maata. Tai mekko sinänsä ei ole niin kummonen tai erityisesti tavallista kotelomekkoa mutkikkaampi toteutettava, mutta tuo irroitettava, helmin koristeltu, pääntiekaarroke hiukan kiinnostaa. Projektiosastolle menee, mutta onhan se hyvä, että sielläkin aina jotain uutta pyörii.

Tämän lisäksi tammikuun Burdasta löytyy kivan näköinen villakangastakin kaava ja parikin muuta ihan ookoo mekon kaavaa. Eli jos olet kuin minä, että hankit vain joitakin kaavalehtiä vuodessa ja toivot, että juuri niistä löytyisi sopivassa suhteessa käyttökelpoista peruskauraa ja kivan näköisiä inspiraatiojuttuja (eikä niinkään niitä, ylityöstettyjä saksalaishärpäkkeitä…), tässä on tosi hyvä numero, jonka hankkimisesta ainakin itse olen tosi tyytyväinen!

Tänään en aio kirjoittaa montaa sanaa päivän asun kyytipojaksi. Syynä on yksinkertaisesti se, että jutusta tulisi todennäköisesti pelkkää narinaa. OooOoo, miten voi väsyttää, OoooOoo, miksi talvi vaan jatkuu ja super-OooOoo: miksi pitikin unohtaa aamulla avaimet kotiin. Etsetera. Näitä päiviä on joskus.

Onneksi sain lohtukietoa kaulaan Peetun Kambozasta lähettämän ihanan pehmeän silkkihuivin. Kaveriksi puin hailean harmaan-vihreän hameen ja lämpöisen tweed-tyyppisen vihreän neuletakin. Vihreä on toivon, uudistumisen ja kasvun väri – eikö niin? Ehkä juuri tänään tarvitsin erityisesti kaikkea tuota. Ja posiitiivistahan tässä on se, että taaskin alkaa yksi maanantai olla pulkassa!

• neuletakki, COS
• t-paita, Primark
• hame, Twenty8Twelve
• huivi, saatu Peetulta <3
• saappaat, Diane von Furstenberg

Eikö niin, että jos aamulla lämpömittari näyttää plussaa ja sen perusteella laittaa jalkaansa Converset, niin silloinhan on kevät? Eikö niin? Ai ei vai?

Saattaa olla, että lisään aamuiseen säätilatsekkaukseen lämpömittarilukeman katsomisen lisäksi myös ikkunasta ulos vilkaisemisen. (Selvennökseksi: meillä on sellainen lämmityksenhallintajärjestelmä, joka näyttää ulkolämpötilan eteisessä, josta ei ole ikkunaa ulos.) Oli kyllä juu plusasteita ja töihinlähtöaikaan ei tainnut myöskään varsinaisesti sataa räntää. Mutta eihän tänään mikään tennarikeli ollut. Päinvastoin. Aika kamala – pardon my French – räntätalvipäivä. Toimistopäivänä tosin ei ulkona juuri tarvitse hillua, joten olen edelleen sitä mieltä, että valkoiset conssit valkoisen kauluspaidan parina toimii tosi hyvin.

Kuvissa näkyy myös nailoninen aito ysärivyö, johon olen onnistunut rakstumaan uudelleen. Toisinaan muotipyörän pyörähtely tuottaa vain mielihyvää! (Toisinaan tietty vain tuskaa… I say one word: sähkönsininen ripsari!)

• haalari, MTWTFSS
• kauluspaita, H&M
• vyö, InWear
• tennarit, Converse

Tulkaa tapaamaan mun uutta valloittavan ihanaa laukkuani! Ihan melkein olin unohtaa esitellä kaunokaiseni. Onneksi törmäsin siihen eilen vaatekaappia penkoessani.

Laukun kotimatka oli tuskallisen kiemurainen ja kesti pitkään – aivan liian pitkään. Vika ei toki ollut net-a-porterin. Paketti saapui Tukholmaan vain puolitoista vuorokautta tilauksen tekemisen jälkeen siitä huolimatta, että kassalla maksaessani sain varoitustekstin, että näin aleryysiksen aikaan toimitukset saattavat kestää normaalia pidempään.

Täkäläisen DHL:n palveluhalusta, -alttiudesta ja asiakasystävällisestä joustavuudesta voisin kyllä sanoa pari sanaa. Mutten sano. Palaute on jo jätetty sinne minne se kuuluu – eli palveluntarjoajalle – ja kaikkeen kahnaan vaikutti myös monet inhimilliset tekijät, joita olen aina valmis ymmärtämään.

Pääasia on se, että laukku sitten lopulta päätyi kotiin! (täytyy sanoa, että jossain kuljetusprosessin vaiheessa en ollut ollenkaan varma, että näkisin laukkua koskaan…)

Mutta niin hän saapui kotiin ja onnistui siinä harvinaisessa tempussa, että on livenä vieläkin ihanampi kuin kuvissa. Tykkään ihan mielettömästi tuosta lopulta aika hillitysti metallinkiiltävästä pinnasta ja pronssinen (oikeastaan vähän kuparinpunaiseen taittava) sävy on ihan täydellinen.

En käsitä laukkuja, joissa on vain yksi suuri tila eikä mitään taskuja. Pienessäkin laukussa pitää mielestäni olla lokeroita, taskuja ja vetskarillisia tavaranpiilotuspaikkoja. Arvatkaapa, onko uusi laukkuni täydellinen myös tämän suhteen? No ON se!!

Yhdistelen mielelläni eri sävyisiä metalleja, joten pronssin ja kullan liitto sopii itselleni varsin mainiosti. Kultaketju on ehkä vähän aikuismainen, mutta samalla tietty klassikko. Pitkää yhteistä matkaahan tässä suunnitellaan. Olkahihnojen keskikohdalla on nahkaiset palat, jotka auttavat vaatteita – etenkin neuleita – pysymään siistinä.

Olkahihnat kulkevat chanel-tyyliin vapaasti laukun läpässä olevien reikien läpi, mikä mahdollistaan sen, että sitä voi käyttää joko baguette-tyyliin kainalolaukkuna tai olanyli cross body -tyyliin. Arvostan

Nyt ei sit muuta kuin hirvee määrä bile- ja juhlakutsuja tänne kiitos, että pikkuinen pääsee näkemään maailmaa! Ihan randomi ulosmenohässäkkä toimii myös. Vapaaehtoisia?