Tänään en aio kirjoittaa montaa sanaa päivän asun kyytipojaksi. Syynä on yksinkertaisesti se, että jutusta tulisi todennäköisesti pelkkää narinaa. OooOoo, miten voi väsyttää, OoooOoo, miksi talvi vaan jatkuu ja super-OooOoo: miksi pitikin unohtaa aamulla avaimet kotiin. Etsetera. Näitä päiviä on joskus.
Onneksi sain lohtukietoa kaulaan Peetun Kambozasta lähettämän ihanan pehmeän silkkihuivin. Kaveriksi puin hailean harmaan-vihreän hameen ja lämpöisen tweed-tyyppisen vihreän neuletakin. Vihreä on toivon, uudistumisen ja kasvun väri – eikö niin? Ehkä juuri tänään tarvitsin erityisesti kaikkea tuota. Ja posiitiivistahan tässä on se, että taaskin alkaa yksi maanantai olla pulkassa!
- neuletakki, COS
- t-paita, Primark
- hame, Twenty8Twelve
- huivi, saatu Peetulta <3
- saappaat, Diane von Furstenberg
2 Comments
Takerruin heti tohon otsikkoon, ootko lukenu ton kirjasarjan? Ite luin kaks ekaa osaa, mutta kolmannen vein mukanani Suomeen jouluna ja jätin sinne ennen kun palasin Espanjaan. Jotenki kirjasta toiseen oli samat jutut koko ajan… Sulla on ihanan omaperäinen tyyli näin btw 🙂
Voi kiitti!
Mmmm… Joo, aloin lukea kirjasarjan ensimmäistä osaa, mutta en kyllä päässyt siinä kuin ehkä jonnekin sivulle sata, kun alkoi ärsyttää… Olisi varmaan pitänyt lukea se englanniksi, voi olla, että käännös oli vaan niin kökkö. Tuntui, että juttu ei luistanut ollenkaan. Eli lukematta jäi.