Nyt vihdoinkin vähän reportaasia viime keskiviikkoisesta Maybelline Baby Lips -lanseeraustilaisuudesta. Illan asu tulikin jo esiteltyä aikaisemmin (kiitos ihana Moksu kuvista vielä kerran!), mutta kun kerrankin pääsin osallistumaan tällaiseen lanseeraushäppeningiin, niin ansaitseehan se ihan oman juttunsa!
Tampereen lomani kulmakivet olivat alunperin kummitytön lakkiaiset lauantaina 31.5. ja seuraavana viikonloppuna akvarellikurssi Tampereella Taidekeskus Mältinrannassa. Siihen väliin oli löyhästi sovittu treffejä äiskän kanssa, visiitti Saarikyliin, tyttöilta parhaan tyttöjengin kanssa ja kaikenlaista muutakin kivaa. Oli kuitenkin aivan huippua, että kerrankin saatoin kiittää kutsusta ja ilmoittaa olevani tulossa, kun Maybelline Baby Lips -lanseerausmeili kolahti meiliboksiin. Tukholmasta kun ei ihan pysty yhtä iltatapahtumaa varten Helsinkiin lennähtämään.

Tadaa – Tampereen asemalla blues! Ei vais – ihan tolkuton kiire tuli junalle (tai lähinnä siihen bussiin, jolla ehti junaan…), mutta tässä sitä hymyillään jo virallishenkisessä selfiessä ihan muina koirina. Takana on “tää-ihana-silkkikimono-näyttää-liikaa-aamutakilta”-kriisi ja kolmen suortuvan kiharruksen jälkeinen “messy-bun-is-always-right-right?”-moment ja edessä on junaseikkailureissu Hesaan!

Piti oikein ikuistaa kello, sillä olin oikeasti todella hyvissä ajoin asemalla. Ja hyvä niin. Ukkosenkuuma kesäpäivä hikoilutti ihan riittävästi ilman mitään paniikki-stressiäkin. Hiukan piti laukata rautatieasemalle vievälle bussille, mutta jos sen olisi missannut, taksilla olisi ehtinyt vielä ihan hyvin. Eli mistään ihan oikeasta kiireestä tässä ei kuitenkaan ollut kyse.
Sen sijaan saatoin kyllä sanoa aika pian hyvästit ajattelemalleni kiharakampaukselle. Mintun kuontaloa ei fiksata kuudessa minuutissa, vaikka miten olisi harjoitellut – niin se vain on. Nappasin harjakihartimen mukaan (kummityttö kannusti: “kai siellä junan vessassa on pistorasia, tai sit meet Helsingin Stockan vessaan kihartaan loput”), mutta sitten totesin, että signature-kampaukseni, suttunuttura, toimii myös ihan hyvin.
Junamatka meni leppoisasti (mutta hikisesti, koska ilmastointi ei toiminut…) ja täysin aikataulussa blogipostausta kirjoitellessa.

En ole mikään suuri Helsinki-fani, tunnustettakoon se vaikka nyt tässä, mutta tällaisena kauniina, kuumana, alkukesän päivänä, kun Espa on täynnä ihmisiä, aurinko paistaa ja nuoret rokkipojat soittaa livenä vihaista nuorten rokkipoikien rokkia, Helsinkikin on aika jees.

Kukkapantoja, kuplivaa, kauniita hymyjä, Baby Lipsejä ja komeita kameroita. Ei ollenkaan huonot specsit kivalle tapahtumalle!

Tapahtuman tarjoilut olisivat oikeastaan ansainneet hieman paremmat kuvat, mutta arvoisa allekirjoittanut taisi olla sen verran nälkäinen, että tajusi homman vasta ihan liian myöhään. Näköjään vielä vuosikausien bloggaamisen jälkeenkin sitä on ensisijaisesti nälkäinen tamperelainen ja vasta toisekseen kuvia räpsivä bloggari.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että kivasti New York -tunnelmaiset tarjoilut olivat aivan mahtavat!

Noniin – vihdoin siis asiaan! Suomeen ollaan siis lanseeraamassa loppukesästä maailmalla jo ihan posketonta kulttimainetta keränneet Maybelline Baby Lips -huulivoiteet. Täällä Ruotsissa nuo on ollut jo jonkun aikaa markkinoilla ja tiedän, että monet vannovat täysin Baby Lipsien nimeen.
Suomeen Baby Lips -sarjasta lanseerataan kolme sävytettyä ja kolme neutraalia sävyä. Jonkin verran olen jo ehtinyt testailla huulivoiteita itse, mutta yritän saada vähän laajemman testiporukan kasaan kunnon vertailupostausta varten.

Presentaatiossa saimme kuulla mm. että Maybelline-nimi on rakkaustarinan tulos ja että maailman ensimmäinen maskara, hiilestä ja vaselinista tehty, oli sekin Maybellinen ansiota. Sikälikin lanseeraustilaisuudet on tosi hauskoja, että aina niissä kuulee jotain kiinnostavaa uutta taustatietoa, vaikka kuinka kuvitteli olevansa konkari ja tietävänsä “kaiken”.

Upea kaunotar ja kauniisti äitiyttä hehkuva Moumou-Iina! Ja olisittepa nähneet, millä vähintään 12 cm koroilla tuo sissi veti koko illan. Itse olin muistaakseni jo siinä neljännen-viidennen raskauskuukauden kohdalla sitä mieltä, että painopisteen muuttumisesta johtuen en todellakaan harkitse muita kuin tasapohjaisia kenkiä..

Presentaation jälkeen saatiin kaikki valkata tarjottimelta suosikkimme testaukseen. Itse nappasin mukaan keltaisen “Intense Care” -huulivoiteen. Juuri tuona superkesäisenä päivänä tuntui, että 20 suojakerroin on jotain, mitä tulen huulivoiteeltani toivomaan tänä kesänä. (Niin että nyt saisi sitten ne helteet minun puolestani kyllä jatkua…)

Moksun kauniit sulkakorvikset lähikuvassa, huikea kukka-babylips-panta ja kaveriselfie viehättävän Dahlian kanssa. Kantsii tsekata kuvat Dahlian illan mekosta, harvoin on kietaisumekko niin lähellä klassikko Diane von Furstenbergin mallia.

Tietysti hetken mietin, että mitä järkeä on lähteä Tampereelta Helsinkiin vain yhtä iltaa varten. Voin kertoa, että se oli todellakin sen väärti! Itse tapahtuma oli todella kiva ja oli hienoa päästä tutustumaan maailmalla tosiaankin ihan kulttimainetta niittäviin tuotteisiin ihan etukäteen. Niinkuin aina, parasta oli kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Niin paljon hienoja, ystävällisiä, taitavia, hurmaavia ja uniikkeja tyyppejä tuli tavattua, että olen edelleenkin ihan pökerryksissä.
Yksi suurimmista lanseeraus-illan elämyksistä oli Krista Siegfridsin intiimi akustinen keikka. Artistin nimi oli toki tuttu fb-kavereiden päivitysten perusteella, mutta täällä svennelässä tulee harvoin sattumalta kuultua uutta suomi-musiikkia (tai ylipäätään yhtään mitään suomi-musiikkia, jos totta puhutaan). Lisäksi olen niin huono uus-ruotsalainen, että en ihan kauheasti jaksa innostua Euroviisuista. Sinä vuonna, kun Krista Siegfrids edusti Suomea, Minttua ei taidettu kutsua mihinkään skumpalla kostutettuihin teemajuhliin ja siksi koko häppening meni ohitse ilman merkintöjä.

Mutta se täytyy sanoa, että olin kyllä varsin vaikuttunut. Upea ääni ja todella hurmaava lavakarisma myös tällaisessa intiimissä tilaisuudessa. Ja juu, Cindy Lauperin alunperin esittämä, itselleni henkilökohtaisista syistä hyvin tärkeä biisi, True Colors, oli Kristan esittämänä ihan järkyttävän upea ja herkkä. Todella.
Viehättävä stara näytti pukeutuneen Angelica Blickin Bik Bok -malliston korkoihin ainakin ja kynnet olivat niin upeat, että hetken jo harkitsin, että pitäiskö sitä ihan oikeasti mennä joskus jonkun ammattilaisen käsiteltäväksi.

Kuvaseinä ei ollut ihan perinteinen.. Rekvisiittaa Maybelline Baby Lips -tyyliin oli tarjolla vaikka kuinka ja tarkoitus oli ottaa hassuja ja hauskoja kuvia. Kävin kyllä itsekin seinällä, mutta niitä kuvia ei nyt toistaiseksi ole tietääkseni näkynyt missään. No, ehkä parempi niin. Krista Siegfrids ja upea Mariela Sarkima tässä näyttävät mallia!

Asukuvauksien kautta päädyin sitten viimeiseen Tampereelle lähtevään junaan. Hiukan harmitti, että en älynnyt (lue: kehdannut) napata mukaani tilaisuudesta yhtä ihanan näköistä paahtopaistileipää, vaikka niitä oli vaikka kuinka paljon tapahtuman päättyessä vielä jäljellä. No, oli tuo Valion kolmioleipäkin itseasiassa ihan ookoo iltapala.
Tarkoitus oli upota paluumatkalla viimeisimmän Olivian ihmeelliseen maailmaan, mutta kävikin niin, että vanha hyvä ystävä Tampereelta sattui samaan junaan ja koko matka meni kuulumisia päivitellessä. Parempi niin!
Oli siis aivan loistava pikainen Hesan matka kesken Tampereen loman! Testituloksia Baby Lipseistä on tulossa aivan varmasti ennen lanseerauspäivää elokuun alussa.

Väitän olevani ns. “järkevä” shoppailija. Ostan harkiten, tarpeeseen, kestävää ja entisen kanssa yhteensopivaa – ja vain, kun tarjolla on ns. hyvä diili. Mutta joskus sitten pimahtaa… Olin viime viikolla – juuri ennen tätä Tampereen reissuani – kaupungilla etsiskelemässä kivaa, ei-virkamiesmäistä, jakkua. Mielessäni ajattelin jotain sellaista blogipiireissäkin tosi suosittua Chanel-henkistä vaaleaa bouckle-kankaista versiota, joka kävisi kivasti pieneen menoon, mutta olisi ookoo myös toimistolle. Jakkubudjetin ajattelin olevan maksimissaan siinä sadan euron kieppeillä- eli mitään merkkivaatehurmaa ei ollut tarkoitus kokea.
Ja kuinkas siinä sitten kävi… Eksyin TopShopiin, eksyin pläräämään TopShopin Kate Moss -mallistoa. Ja rakastuin.

Olen ihan tietoisesti vältellyt tutustumasta näihin uusiin TopShopin Kate Moss -mallistoihin. Silloin, kun niitä blogiurani alkuaikoina oli säännöllisesti, onnistuin aina hankkimaan jotain tolkkutoman ihanaa, mutta ei ehkä niin kovin järkevää, garderobiini.
Nyt en voinut kertakaikkiaan vastustaa ihanan paisley-kuvioista silkkikimonoa, vaikka se olikin kaikkea muuta kuin sitä, mitä lähdin hakemaan! En oikeastaan voi kuvitella, että lähtisin kimono päällä toimistolle, tuo ei ole erityisen monikäyttöinen ja hinta, no se oli about tupla ajateltuun budjettiini nähden (eurohinta onkin näköjään nettikaupassa huomattavasti edullisempi. Pah.). Kyllä siinä varmasti parikymmentä viestiä ja muutamat valokuvat singahteli kotona makutuomarina toimivalle Peetulle ennenkuin tohdin lähettää sen viimeisen, caps lockilla kirjoitetun tekstarin: “EIKU MÄ OTAN SEN!!”.
Puolustuksekseni sanottakoon, että useimmiten on kiva omistaa hauska statement piece, jota voi sitten yhdistellä niihin arkisempiin kokonaisuuksiin. Lisäksi kimonotakki on ihanaa, melko paksua silkkiä ja kaikinpuolin laadukkaasti ja nätisti tehty (mitä ei aina voi valitettavasti TopShopin vetimistä sanoa). Pieni morkkis kyllä iski siinä heti ostotapahtuman jälkeen, mutta sen jälkeen olen ollut kyllä enemmän kuin tyytyväinen.

Kynnet piti tietty laittaa heti rimmaamaan uuteen kaunokaiseeni. Ringfinger-manikyyrivillitykseni ei vain ota laantuakseen, joten sommittelin värisuoran sen mukaan. Kimonojakun varsin puhtaiden värien paisley-kuosi sisältää todella houkuttelevan valikoiman yhteensointuvia sävyjä. En ensin oikein osannut päättää, mutta sitten totesin, että valitsen värit ihan mahanpohjafiiliksellä.

Perusväriksi valikoitui Ciatén aavistuksen koralliin taittava punainen sävy “Play Date”. Nimettömiin laitoin virallista varpaankynsilakkaani, jota en ole varmaan ikinä käyttänyt sormien kynsissä – eli Lumenen Natural Code -sarjan ihanan uima-allas turkoosia “Live it Up”-sävyä. Sormussormien on jostain syystä aina kimallettava, joten turkoosin päälle lennähti vielä Lumenen Gel Effect -sarjan “Glistering Sea” (saatu blogin kautta).
Olen tainnut ennekin sanoa, mutta tuo Gel Effect -sarjan glitterilakka on ihan parasta evö. Kimallukset päätyvät kynsille ahdistelematta ja ilman sataa hitaasti kuivuvaa kerrosta. Arvostan!

No nyt on! On väriä ja kuosia ja silkkiä ja kimallusta ja vaikka mitä! Pidän itseäni edelleenkin varsin hillittynä ja klassiseen kallellaan olevana pukeutujana, mutta näin kesällä näköjään pukkaa rokkihippinuoruus väkisinkin läpi!
Kirjoittelen tätä postausta Inter City -junassa matkalla Helsinkiin. Hesassa on luvassa Maybellinen Baby Lips -huulivoiteiden lanseeraustilaisuus. On niin mahtavaa, että kerrankin satuin olemaan Suomessa, kun jotain tällaista tapahtuu, että hyppäsin tietty heti Helsingin junaan. Aivan järkky kiire tuli, tietenkin, muuten olisin nakittanut kummitytön nappaamaan kuvat illan asustani, joka koostuu – yllätys, yllätys – ihanasta silkkikimonostani, mustista Filippa K:n pellavashortseista, Lacosten kiilasandaaleista, H&M:n mustasta topista ja kultaisesta kettu-kaulakorusta (saatu blogin kautta).
Tällaisena blogihäppening-iltana luulisi kyllä, että löytyisi joku vapaaehtoinen kameran taakse – eli melkein uskallan luvata huomiseksi kuvia asusta!

Vaikka mieli onkin ollut vallaton nyt, kun kevätaurinko paistelee ja maisema muuttuu pikkuhiljaa vihreämmäksi, peilistä tuntuu tuijottavan takaisin tyyppi, jolle pari-kolme tuntia lisää unta ei olisi ollut ollenkaan pahitteeksi. Kevyt päivetys ei vielä ole ehtinyt tehdä taikojaan yleisilmeelle – päinvastoin – tuntuu, että huikaiseva valoisuus paljastaa varsin talvenharmaan olemuksen. Ja jostain syystä on myös niin, että työelämä ei ollenkaan tunnu noudattavan luonnon kiertokulkua. Lähes kaikki kollegat voihkivat, että voi, kun olisi ihana vaan olla ulkona, kun on niin hieno ilma ja samaan aikaan työtahti vain kiristyy. Loma-ajan lähestyessä pitää alkaa juosta kilpaa projektien valmistumisen kanssa – niinhän se on.
Onneksi kosmetiikkateolllisuus ojentaa auttavan kätensä. Muutamien harkittujen siveltimenvetojen avulla on tosi helppo luoda illuusio ainakin kahdesta yöunitunnista lisää. En nyt puutu varsinaisesti meikkipohjan tekemiseen, vaikka hyvä meikkivoide (vannon edelleen Lumenen BB -voiteen nimeen!) ja varjokohtiin sivelty valokynä toki ovatkin vankka perusta virkeämmän ilmeen feikkaamisessa. Mutta myös ehostuksen avulla voi saavuttaa huomattavaa edistystä. Tässä Mintun viisi vinkkiä virkeämpään ilmeeseen:

1. Lämpöä kasvoille aurinkopuuterin avulla. Kunnon kasarivinkki on, että sutia kannattaa pyöräyttää hiusrajassa kasvojen ympäri.

Luonnollisimman lopputuloksen saa mattapuuterilla, joka ei ole kovin punainen. Hileinen aurinkopuuteri sopii juhlakäyttöön ja jo päivettyneelle iholle korostukseen. Oma lempparini on Guerlainin Terracotta Bronzing Powder, sävy 01.

Talvenkalpealle iholle aurinkopuuteria kannattaa laittaa todella varovaisesti. Lopputulos on muuten helposti tunkkaisen ja suttuisen näköinen. Sitten vasta, kun päivetystä alkaa olla jo myös omasta takaa, voi puuteria huiskutella estottomammin kasvojen sävyjä syventämään.

2. Lämminsävyinen poskipuna. Mikään ei piristä ilmettä yhtä paljon kuin kevyt huiskaus luonnollisen sävyistä punaa poskilla. Itse olen sitä mieltä, että parhaimman lopputuloksen, joka antaa illuusion juuri tehdystä reippaasta kävelylenkistä raikkaassa ulkoilmassa saa, kun tupsuttelee punaa vain posken korkeimmalle kohdalle.

Tällä hetkellä suosikkini on Lumenen Touch of Radiance -sarjan poskipuna sävy 10, Kuulaus. Pitkään käytin kylmän sävyisiä pinkkejä värejä, mutta Karkin neuvosta testasin persikkaa – ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Nyt tosin tekisi mieleni seuraavaksi testata voidemaisia poskipunia ja sorbettivärejä etc. uutuuksia. Jotenkin voisin kuvitella, että ne sopisivat varsin mainiosti just kevät- ja kesäkasvoille.

3. Nuden värinen rajauskynä. Aivan ehdoton ilmeen kirkastaja, josta olen ollut riippuvainen jo vuosia! Siinä missä valkoiset sun muut värilliset sisärajaukset silmissä tekevät vain teennäisen ja meikatun ilmeen, toimii nude aivan täydellisenä vähäunisten silmien maskeeraajana. Plussaa myös se, että samalla kynällä voi piirrellä piiloon mitä tahansa kasvojen pikkuvirheitä ja läikkiä. Lopputulos on luonnollinen ja kevyt.
Oma luottokynäni on M.A.C.:in – ja tosiaan jo aika vanha. Nykyään niiden kynät on mustia, mutta sama sävy löytyy edelleen valikoimista. Lisäksi ainakin IsaDoralla on hyvä nude kajal.

4. Markkeeratut kulmakarvat avaavat katseen. Kirjoittelinkin tästä jo kokonaisen postauksen (jonka voi lukea täältä). Sen verran kuitenkin aiheesta vielä, että en edes pirteimpinä päivinäni enää tunne näyttäväni kunnolla hereillä olevalta, jos kulmat ovat miten sattuu. Kannattaa siis testata tätä vinkkiä!

5. Matta high-lighter kulmien alle. Ei varsinaisesti mikään uusi juttu, mutta itselläni korostusväri eksyy kulmien alle useimmiten vain juhlameikissä. Kimalteiset high-lighterit ei toimistomeikissä kovin freesiltä näyttäisikään, mutta matan luomivärin avulla saa juuri sopivasti hiukan lisää valoa katseeseen.

Käytän tuollaista kapeaa sutinysää high-lighter-luomivärin levitykseen. Juju on se, että sitä on tosiaan ihan kapea viiru kulmakarvojen ulomman puolikkaan alapuolella. Myös voidemainen valokynä käy tähän tarkoitukseen hyvin, mikäli täysin mattaa luomiväriä ei satu varastoista löytymään.
Itselläni on käytössä Face Stockholmin Matte Eye Shadow luomiväri, sävy Mist.
Todelliset meikkitaiturit tietävät varmasti ziljoona muutakin vinkkiä, mutta näiden viiden avulla on mahdollista luoda nopeasti illuusio aavistuksen virkeämmästä tyypistä jopa hektisinä arkiaamuina, jolloin halua, aikaa tai kykyä hillittömään kikkailuun ei ole.

 
Ei tälle tyypille varmasti pahaa tekisi, vaikka ihan oikeasti joskus nukkuisi ne pari tarvittavaa lisätuntia. Mutta aika uskottavasti menee läpi hereillä olevasta. Haha!

Jahuuu!! Nyt se olis sitten muutama päivä vapaata – vähänkö mahtavaa!? Ajattelin kohta pinkaista pienelle lomanaloitusjuoksulenkille, kun on niin mahtavan makea kelikin, mutta laitetaan nyt ensin esittelyyn viralliset pääsiäiskynteni.
Olen ihastellut Instassa ja facebookissa ihmisten huippuhienoja “tipu kuoriutuu munasta” ja “pääsiäispupu jakaa munia” -tyyppisiä kynsiin väsättyjä minitaideteoksia. Ajattelin tunnustaa rajallisuuteni siveltimenkäyttäjänä ja päätyä hiukan helpompaan, mutta silti juhlasesonkiin sopivaan keltainen + glitteri -tyyliin.

Lakkauksen inspiraationa toimi pääsiäiseen olennaisesti kuuluvat, kauniin kiiltäväpaperiset suklaamunat. Nämä herkut on Karkin tuomisia parin viikon takaiselta juristiopiskelijoiden kanssa tehdyltä Brysselin reissulta. Käsintehty suklaa on aivan taivaallisen hyvää – ja onneksi myös tuntuu sen verran luksukselta, että perinteisiä pääsiäisen suklaaövereitä á la Mignon-munat, noilla ei kehtaa tehdä.
Pääsiäispraliiniaiheinen kynsilakkaus syntyy keltaisella pohjalakalla ja viime viikonlopun Inspiration-tapahtumassa Lumenelta saadulla geeliglitterilakalla.

En itseasiassa tykkää tavallisesti keltaisesta sävystä kynsilakassa. Tämä samainen Orlyn “Spark” on siitä huolimatta tainnut koristaa kynsiäni jo ainakin parina, kolmena pääsiäisenä aikaisemminkin. Kiitettävän hyvänä on koostumus pysynyt, vaikka lakka on jo tosiaan ihan reilusti vanhaa. Levittyi tänään ihan yhtä helposti ja kuivui nopeasti kuin uutenakin. Kaksi kerrosta tuo kyllä vaatii. Yhdellä kerroksella jälki on epämääräisen hailu ja läikikkään oloinen.

Lumenen glitterilakka kuuluu merkin uudehkoon geelilakkojen perheeseen. En ole tuota vielä muuten kokeillut, mutta Inspiration Day:ssä sutaisin pikkuisen testin peukalon kynteen ja se ainakin pysyi kuin peruskallio paikallaan siitä lähtien. Levittäminen leveän pensselin avulla on tosi helppoa ja nopeaa. Sen verran geeliglitterilakka taitaa ainakin erota tavallisesta glitterilakasta, että geelimäisen koostumuksen ansiosta glitteriä on paljon helpompi annostella kynnelle. Ihan perinteisen glitterilakan kohdalla kun on joskus se ongelma, että kynnen päälle ei tahdo tarttua kuin pari hassua hilettä. Etenkin siis, jos kimallus on koostumukseltaan aika isojakoista, niinkuin esim. tässä Lumenen geelilakassa.

 
Kun suunnittelin, että haluan tehdä jonkun pääsiäiseen sopivan kynsilakkauksen edellisviikonlopun tummanpuhuvan ja nyt jo aikas ränsistyneen gaalamanikyyrin tilalle, ajattelin, että tästä keltainen + glitteri -yhdistelmästä tulee pääasiassa aika hassu. Nyt kun olen ehtinyt ihastella lopputulosta pienen hetken, olen sitä mieltä, että tuohan on ihan tosi hieno!
Mutta nyt lenkille! 🙂

Kirjoittelin joku aika sitten Peetun uudesta kulmakarvojen fiksauspaletista – ja siitä, miten hurjan suuri merkitys siisteillä merkatuilla kulmilla on yleisilmeeseen. Olen aika vähän aikaa sitten vasta alkanut opetella kulmakarvojeni muotoilua. Aikaisemmin se tuntui sekä hankalalta että tarpeettomalta. Hetken aikaa harjoiteltuani tajusin, että siistikin meikki voi näyttää tosi nuhjuiselta, jos kulmat ovat hujan hajan. Toisaalta taas ojennuksessa olevat karvat antavat illuusion huolitellusta lookista, vaikka muu meikki olisi aivan minimaalinen.
Muutama helppo askel auttaa jo hyvään alkuun täydellisten kulmakarvojen metsästyksessä. Laadukkaat ja omaan sävymaailmaan sopivat tuotteet ovat ihan must.

 
Oma kulmien meikkaus arsenaali koostuu Face Stockholmin kakkumaisesta runsaspigmenttisestä väristä (sävy: Myrrah) ja Lumenen sävytetystä muotoiluvahasta (Soft Brown, saatu blogin kautta). Litteä vinoharjaksinen sivellin toimii parhaiten kakkuvärin levittäjänä.
Viisi askelta huoliteltuihin kulmakarvoihin onnistuu aloittelijaltakin, kun kerran minultakin.

 
Askel 1: Kulmakarvojen harjaaminen ylöspäin ja ojennukseen. Vaikka mitään muuta ei ehtisi tehdä, kannattaa karvat edes sukia siistiksi. Paraskaan luomiväri ei pelasta tilannetta jos kulmat sojottavat sinne tänne.

 
Askel 2: Irtokarvojen nyppiminen. Hifistelijät voivat tehdä tästäkin vaiheesta vaikka mitä taidetta. Meille “vain” siistejä, luonnollisen näköisiä kulmia metsästäville sanoisin, että kannattaa nyppiä kaikki kulmien alla olevat irtokarvat sekä mahdollisesti kulmien välissä olevat haituvat. Muuten on ehkä turvallisinta jättää pinsetit rauhaan.

 
Askel 3: Klassinen muotoiluvinkki on, että kulmakarvojen pituus on hyvä, kun voi vetää suoran viivan suupielestä silmän ulkokulman kautta kulmakaaren päähän. Joku jäätyneen näköinen tyyppi tuossa kuvassa ei tiedä sen paremmin missä sijaitsee suupieli kuin silmäkulmakaan. Yritetään antaa sen olla häiritsemättä.

 
Askel 4: Sain tosiaan Lumenelta testikäyttöön paljon kehutun kulmavahan. Täytyy kyllä sanoa, että tuote on ehdottomasti kaikki kiitokset ansainnut. Olen tosiaan aivan koukkuuntunut kulmien korostamiseen, enkä mielestäni näytä edes kunnolla heränneeltä, mikäli karvat ovat luonnontilassa. Tässä on pieni ongelma, sillä aamuisin meikkaamiseen on aikaa melko tarkkaan 4 min 32 sek. Värillinen kulmavaha antaa shokkikiireaamuisin (= joka arkiaamu) nopeasti juuri riittävästi väriä ja ryhtiä, että olo on kuitenkin ihan huoliteltu.

 
Kulmavaha on kuin pieni ripsari. Käytössä tuo on aivan mielettömän kätevä: pyörökierreharja selvittää karvat ja laittaa ne ojennukseen, vahan sisältämä väri korostaa riittävästi arkikäyttöön ja vaha pitää kulmat ojennuksessa koko työpäivän.

 
Askel 5: Kulmaväri levittyy parhaiten pienellä litteällä vinopäisellä pensselillä. Sävy kannattaa valita huolellisesti. Liian tummasta tulee helposti “maalatun” ja halvan näköinen lopputulos ja liian lämmin tai keltainen näyttää likaiselta ja tukkoiselta. Väri levitetään karvojen sekaan ja niiden suuntaisesti lyhyin vedoin. Niinkuin muussakin meikkaamisessa, myös tässä pätee se, että on helpompi lisätä kuin ottaa pois. Eli aluksi vain hitunen väriä siveltimeen ja sitten, kun muoto ja ennenkaikkea oma tyyli on löytynyt, voi intensiteettiä lisätä turvallisesti.

 
Käytössäni oleva kulmakarvaväri on varsin vaalea, vaikka olen aina ajatellut, että kulmani ovat melko tummat. Sävyltään se on aika paljon harmaaseen taittava kylmä keskiruskea.

 
Valmista tuli!Kyllähän tuo melko hereillä olevalta näyttää – eikö vain!?

Reilu viikko sitten kerroinkin jo, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjaan ja sen tiimoilta aloitin kymmenen päivän detox-kuurin. Tänään litkin viimeiset tipat Défiligne-juomasta ja kropan kevätsiivous on tehty.
Otin jokaisena kuuripäivänä detox-selfien, jonka julkaisin Instagram-tililläni (minnapaakkulainen – jos joku haluaa tsekata!). Tarkoitus oli seurata homman etenemistä ja tietty toiveissa oli, että kymmenen päivän jälkeen ero aikaisempaa olisi sekä silminnähtävä että häikäisevä.
Ihan niin hurjaa total make overia en saanut aikaiseksi, mutta ihan kivoja tuloksia kuitenkin.

Oikealla ylhäällä kuva tasan kymmenen päivää sitten. Perjantai-iltana olo oli aivan järkyttävän väsynyt ja ryytynyt. En melkein kehdannut edes julkistaa tuota ensimmäisen päivän selfietä, mutta kun kerran oli sovittu, että näin tehdään, niin sitten tehdään kanssa. Lauantaina silmänaluset on vielä ihan yhtä mustat, mutta sunnuntain selfiessä muikistelee jo paljon reippaamman näköinen detoxaaja.
Join joka päivä ohjeen mukaisesti litran detox-mehua. Défiligne-juoma tulee tiivisteenä ja korkin mittakupin avulla se laimennetaan juontikuntoon. Maultaan mehu on niin hyvää, että aluksi tuntui, että voiko tämä tosiaan tehota jollain tapaa. Miedon persikan tai vesimelonin aromit maistuvat päällimmäisenä ja taustalla on vieno vihreän teen aavistus. Ei siis tosiaankaan tarvinnut pakottaa detox-juomaa kurkusta alas. Päinvastoin!

Maanantaina ja tiistaina oli jo usko mennä. Tunsin oloni hiukan pirteämmäksi, mutta mustat silmänaluset ja väsynyt ilme vain tuijotteli takaisin kuvista. Keskiviikon kuva näyttää aavistuksen pirteämmältä – saattaa kyllä johtua myös valaistuksesta.
Kaikki selfiet on täysin ilman filtteriä, koska halusin, että mahdollinen “edistyminen” tulee selvästi esille. Pariin kuvaan lisäsin tosin hiukan valoa, koska niistä olisi muuten tullut aivan liian pimeitä. Kuvat on otettu iPhone 5s:llä.

Loppukiri! Detox-juoman nauttimisen lisäksi rukkasin hiukan normaalia ruokavaliotani. Aluksi ajattelin jättää pois myös kahvin, mutta sitten tajusin, että se on aivan turhaa, sillä jo juomassakin on hiukan kofeiinia. Muuten jätin pois kaiken näkyvän sokerin, eläinrasvat (paitsi maitotuotteita en), lihan ja alkoholin. Ei mikään erityisen suuri ruokaremontti siis, mutta jotenkin en jaksa innostua mistään kovin äärimmäisyyksiin menevistä dieteistä.
Viimeiset päivät olo oli aivan mahtava! Taisin olla ihan ärsyttäväkin kaikessa energisyydessäni. Haha! Myös unen tarve väheni aivan ihmeellisesti. Normaalisti olen kanttuvei, jos takana on vain seitsemän tunnin yöunet. Nyt saatoin herätä ihan itsekseni ja tarpeeksi nukkuneena vain kuuden ja puolen tunnin unien jälkeen. Uskomaton juttu!

Tässä vielä virallinen ennen ja jälkeen kuvapari. Ehkä suurin ero on fiiliksessä – mikä välittyy mielestäni myös kuvista. Tunnen oloni reippaammaksi, kaikenlainen ärsyttävä turvotus on häipynyt, iho vaikuttaa kimmoisammalta ja heleämmältä. Kuvissa posket näyttävät yhtä pyöreiltä sekä ennen että jälkeen, samoin eron freesiysasteessa voi selittää sillä, että toinen kuva on otettu perjantai-iltana rankan työviikon päätteeksi ja toinen sunnuntai-iltana hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että detox-kuuri toimi mainiosti. Mangostanihedelmää ja vihreää teetä sisältävä Défiligne-juoma laittaa vauhtia sekä neste- että rasva-aineenvaihduntaan. Yksi suuri etu juoman nauttimisessa on se, että kun litran päiväannosta lipittelee aamusta alkaen, ei kuuri pääse “unohtumaan” kesken iltapäivän verensokerikuilunkaan kohdalla.
Sisäistä kevätsiivousta olen juhlistanut myös ulkoisilla jutuilla.

Jostain luin, että tämän kevään ehdoton hittiväri kynsissä on puhdas valkoinen. Pitihän tuo tietenkin kokeilla. Sen verran olen kuitenkin jumittautunut “ringfinger” -manikyyriin, että nimettömiin oli pakko saada vähän kultahilettä. (Lumenen lakka saatu blogin kautta, sävy 39, Hiekkaa purossa).
Kampanjapaketissani tuli myös pikkupullo Yves Rocherin valkoista lakkaa. Aikaisemmin en olekaan YR:n lakkoja testannut, mutta oikein mainiosti tuo tuntuu pysyvän kynsissä. Lisäplussaa edullisesta hinnasta ja lakkapullon minikoko tuntuu tosi hyvältä silloin, kun haluaa vain testata jotain sesongin hullutusta. Niinkuin nyt esimerkiksi vitivalkoiseksi maalattuja kynsiä.
Toinen tärkeä kevätilmeen piristäjä on huulipuna!

Kyllä – luitte aivan oikein – huulipuna. Minulla!
Syytän tästä Lumenen paksun kynän mallisia punia, joiden myötä opin käyttämään väriä huulillani. Porttiteoria osoittautui jälleen toimivaksi ja meitsi käyttää nykyään aivan suvereenisti jopa ihan perinteisiä huulipunia.
Yves Rocherin kampanjapaketissa oli mukana aivan täydellinen kevätväri huulille. Sävy 71 Rose Poudré näytää raikkaalta ja valoisalta kevätkalpealla iholla. Se on riittävän roosa muttei kuitenkaan liian hallitseva.

 
Tykkään oikein kovasti!
Tuntuu, että nyt kevät saa tulla – olen valmis kaikin tavoin! (No okei, ehkä jotkut kengät vielä…)
Mikäli nyt heräsi innostus testata detox-kuuria tai hankkia vähän uusia kevätmeikkejä, kannattaa klikata Yves Rocherin sivuille. Koodilla YR30 saa nettikaupassa 30 % alennuksen aivan kaikista tuotteista! Kampanjakoodi on voimassa 3.4.-10.4.