Olen jo pitkään yrittänyt löytää hyvän voidemaisen poskipunan. Ihoni on varsinkin talvisin tosi kuiva ja haluaisin jättää puuterin käytön aivan minimiin. Kakkumaisen perusposkipunan levittäminen siististi puuteroimattomille kasvoille on kuitenkin aivan mahdoton tehtävä.
Olen testannut aika moniakin erilaisia voide- tai moussemuodossa olevia ei-puuterimaisia poskipunia, mutta tähän asti kaikissa on ollut niin paljon puutteita, että mikään ei ole jäänyt testausta pidempiaikaiseksi tuttavuudeksi. Osa (varsinkin ne moussemaiset) antavat kyllä ihan kauniin sävyn, mutta viimeistään lounaaseen mennessä peilistä kurkistaa takaisin vitivalkoposkinen haamu. Mihin lie väri muutamassa tunnissa haihtunut… Jotkut voidemaiset punat ovat puolestaan niin rasvaisia, että hiukset tuntuu liimaantuvan kiinni poskiin, mikä ei tietty ole kovin toivottavaa.

Sain muutama viikko sitten testattavakseni Lumenen Rasberry Miracle -sarjan voidemaiset poskipunapuikot. Sen verran olin lukenut tuotteesta etukäteen, että odotukset olivat varsin korkealla. Poskipunapuikkojen helppokäyttöisyyttä, kestävyyttä, kauniin luonnollisia sävyjä ja samettimaista olemusta tuntuvat kehuvan käytännöllisesti katsoen kaikki.

Rasberry Miracle -poskipunat muistuttavat isoa huulipunaa. Hylsy myös toimii samaan tapaan – eli hopeisesta kannasta ruuvaamalla puikkoa saa enemmän esiin. Sävyjä on neljä: luonnollinen, hiukan rusehtava Aamun kajo (1), roosan koralli Ruusut hehkuvat (2), heleä roosa Kukkaniityllä (3) ja lämmin koralli Kesä hymyilee (4).
Meidän kolmihenkinen (Karkki, Peetu, Minttu) ja kuivaihoinen testaustiimimme ihastui poskipunapuikkoihin aivan välittömästi. Tuntuu aika hassulta, mutta Karkin sanoin: kaikki valikoiman sävyt näyttävät sopivan kaikille. Voidemainen väri sulautuu pehmeästi omaan ihoon, joka edelleen kuultaa alta kauniisti. Koska emme enää asu saman katon alla, meidän oli kuitenkin valittava suosikkimme. Peetulle sopii aina parhaiten puhtaimmat ja heleimmät punaisen sävyt, niinpä hän nappasi mukaansa Uumajaan roosan sävyn nro 3. Karkki viihtyy parhaiten lempeän lämpimissä sävyissä, joten hän omi korallin sävyn nro 4.

Itse olen pääasiassa käyttänyt erittäin luonnollisen sävyistä poskipunapuikkoa nro: 2, mutta myös aavistuksen aurinkopuuterimaisen efektin antava sävy nro 1 on ollut mieluinen.
Rasberry Miracle -poskipunien käyttö on helppoa. Sen kuin vain töpsyttelee puikosta hiukkasen väriä poskipäille heti meikkivoiteen päälle ja tasoittelee sormenpäillä. Pelkäsin etukäteen, että miten vaikea lopputuloksesta on saada luonnollisen näköinen – mutta voin kertoa, että se on ihan superhelppoa ja homma sujuu todella nopsaan.

Lopputulos on kivasti raikkaan ja reippaan näköinen, ihan kuin olisi ollut ulkoilemassa ja sen jälkeen nauttinut super-vihersmoothien. Arkiaamuisin varsinkin arvostan todella paljon sitä, että parin punasipaisun avulla voin näyttää heränneeltä ja terveyttä puhkuvalta, vaikka fiilis olisi kaikkea muuta.
Suosittelen siis lämpimästi kaikille muillekin – ja etenkin, jos iho on kuivuuteen taipuvainen. Nyt noin neljän viikon aktiivisen testaamisen jälkeen ei ole oikeastaan mitään pahaa sanottavaa. Paitsi ehkä se, että kantsii muistaa kiertää poskipunapuikko takaisin alas, jos ei halua, että se liiskaantuu korkkiin. Mutta sekin taitaa olla enempi käyttäjän kuin itse tuotteen vika.

Tuoksujen käyttäjät voidaan jakaa karkeasti kahteen kategoriaan. Toiset pitävät parfyymiä asusteen kaltaisena, mielialan, asun ja tilanteen mukaan vaihdettavana asiana. Tiedänpä yhden, jonka mielestä on tärkeää, että jopa hajuvesipullo matsaa asuun, jonka kanssa tuoksua on tarkoitus käyttää.
Toisilla taas on käytössä vain yksi, korkeintaan kaksi hajuvettä, joista pikkuhiljaa muodostuu oma nimikkotuoksu. Itse kuulun ehdottomasti tähän jälkimmäiseen kategoriaan.
Yleensä vaihdan käytössäni olevaa tuoksua suurten elämänmuutosten yhteydessä. Hajumuisti on aika mielenkiintoinen asia, sillä pystyn palaamaan ajassa takaisin pelkästään tiettyä parfyymia tuoksuttelemalla. Esim. heti avioeron jälkeen käytin pullon Burberryn “Beat” -tuoksua ja saan edelleen välittömästi vatsani kipeäksi haistaessani sitä, vaikka tuoksu sinänsä on mielestäni yhä aivan ihana.
Olen miettinyt, että nyt olisi oikeastaan uuden tuoksun aika. Elämäntilanteeni on ainakin uusi ja kai tätä virallista crazy catwoman -aikakautta voisi juhlistaa parfyymin vaihtamisella. Periaatteessa en ikinä palaa takaisin kerran käytössäni olleisiin hajuvesiin, mutta sitten törmäsin aivan ihanaan, upean Gisele Bündchenin tähdittämään, Chanel 5 -promofilmiin:
 

Pitää ainakin käydä tuoksuttelemassa, miten voimakkaita ja miten paljon mielikuvia Chanel 5 on hajualitajuntaani tallentanut. Nyt tuntuu siltä, että voisin kyllä palata klassikkoon…
Kuva & video: Chanel

Koko lokakuu on omistettu rintasyövän vastaiseen kampanjointiin, mutta erityisesti tänään on virallinen “pukeudu pinkkiin” -päivä. Itse olen sitä mieltä, että tällaiset teemakuukaudet ja hyvän asian puolesta kampanjoinnit on todella mainio asia ihan yleensäkin. Erityisen hyödylliseksi koen tällaisen toiminnan juuri rintasyövän kohdalla. Kysymys kun ei ole ainoastaan varojen keruusta rintasyöpätutkimukseen, vaikka sekin on tietty hyvin tärkeää. Lisäksi tietoisuuden kasvattaminen muistuttaa ihan kaikille naisille omien rintojen säännöllisen tutkimuksen tärkeydestä. Aikaisin löydetty syöpäkasvain on aina helpommin hoidettavissa kuin pitkälle edennyt ja mahdollisesti laajalle levinnyt tauti.
Rintasyöpä on naisten yleisin syöpätyyppi Suomessa ja jopa joka kymmenes nainen sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa siihen. Ennuste on toki varsin hyvä, jos kasvain havaitaan varhain – tilastojen mukaan 89 % on hengissä viiden vuoden päästä taudin toteamisesta.
Itsellänikin on liipannut läheltä – ja muistan, miten hurjaa aikaa sairauden kanssa taistelu oli. Meillä kävi hyvin ja tuosta on jo niin monta vuotta, että syövän uusiutumisen riski on yhtä suuri kuin taudin saaminen kenen tahansa terveen kohdalla. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Tällaisien vakavien ajatusten siivittämänä haluan esitellä päivän teeman mukaiset kynteni. Kokonaan pinkkiin en tänään pukeutunut – niin paljon kyseistä sävyä ei garderobistani löydy. Työkaverit tuskin olisivat arvostaneet, jos olisin ilmestynyt toimistolle Karkin karamellinvaaleanpunaisessa OnePiecessä. Haha!
Yhdistin manikyyriin kolmea eri pinkkiä: vaalein on Essien viime vuoden Roosanauha -kampanjan limited edition sävy Pink About It. Purukuminpunainen Ciate on nimeltään Kiss Chase ja valloittava glitterinen Serendipity. Kimallusnimettömien alla on kerros purukuminpunaista. Aikas makoisa kokonaisuus, vaikka itse sanonkin!
(Osottautui muuten aika haastavaksi saada kaikki eri pinkin sävyt toistumaan luonnollisena kuvassa – tuo ylläoleva on ehdottomasti lähimpänä totuutta!)
 

Yritän saada vielä tänään illalla esittelyyn tämän päivän vain hillitysti “pukeudu pinkkiin” -teeman mukaisen asuni. Jotenkin tuntuu, että se pitäisi saada blogiin juuri tänään, vaikka periaatteessahan samalla teemalla mennään koko kuukausi.
Huomasin juuri suomalaista kalenteria vilkaistessani, että huomenna on “tyttöjen päivä”. En muista, että tuollaista olisi aikaisemmin juhlittu – vai olenko vain ihan pihalla. Tosi kiva ajatus mielestäni! Toivottavasti se vakiintuu äitien-, isän- ja naistenpäivän kaltaiseksi merkkipaaluksi vuosikalenteriin.

Juuri nyt haluan toivottaa kaikille mukavaa viikonlopun alkua – ja naiset – muistakaa tutkia rintanne!

 
Heinäkuun viimeinen viikko on jo perinteisesti Tukholmassa omistettu sateenkaaren väreille. Mm. kaupungin bussit ja monet julkiset rakennukset liputtavat Pride-viikon kunniaksi. Pohjoismaiden suurin homo-, bi-, trans- ja queer-identiteettien tapahtuma näkyy katukuvassa – ja hyvä niin.
Itse olen jo perinteisesti samana viikonloppuna järjestettävällä Stockholm Music and Arts -kaupunkifestarilla. Halusin kuitenkin osoittaa respektiä myös Pridelle, joten tunnustan väriä kynsilakan avulla.

 
Pikkuisen hankalaa, kun Pride-lipussa sateenkaarivärejä on kuusi ja keskivertokädessä kynsiä vain viisi. Ratkaisin asian siten, että oranssin ja punaisen sijaan valitsin yhden oranssinpunaisen sävyn.
Käytetyt kynsilakat:

• violetti: H&M:n minilakka, sävy “Purple” ja Maybellinen Color Show, sävy “Tutti Fruity” kynsien kärjissä (Maybelline saatu blogin kautta)
• sininen: Essie, sävy 679 “Mesmerize”
• vihreä: Viva la Diva, sävy 56 ja Lumenen Natural Code -sarjan sävy 12 “Go crazy”
• keltainen: Orly, sävy “Spark”
• punaoranssi: Ciaté, sävy PP106, “hopscotch”

 
Happy Stockholm Pride -weekend to ya all!! <3

Loppuu ne pitkätkin lomat, mutta aijettä kun lyhyet lomat ne vasta vilahtavatkin nopiaan ohitse. Kaksi viikkoa ei nyt toisaalta ole mikään ikuisuus, ja oma on ollut valintani ripotella kesävapaat pitkin poikin lomakautta. Tiedän, että tykkään toimia juuri näin – vain lomanloppumisblues saa haikailemaan pidemmän yhtäjaksoisen loman perään. Vaikka olisihan se hienoa olla joskus useampi viikko putkeen pois töistä. Silloin haluaisin kuitenkin toteuttaa jonkun unelmissa muhineen pidemmän reissun – road tripin jenkeissä mieluiten, tai ehkä vaelluksen Nepalissa tai jotain muuta, mitä en ole ikinä tehnyt, mutta aina halunnut.
Maanantaina otetaan siis taas suunta suolakaivokselle – eikä siinä oikeastaan mitään pahaa tai ikävää ole. Duunihommat on tällähetkellä erittäin jees ja kesällä toimistolla on aika kiva, normaalia selkeästi lunkimpi meininki. Jotenkin sitä vain aina toivoo, että olisi ehtinyt lomalla vielä enemmän, vaikka kaikkea kivaa onkin tullut tehtyä. Nyt on onneksi vielä huominen ja sunnuntai aikaa loikoilla auringossa (jaksaisi nyt vaan paistaa…), maalata akvarelleja, lukea kirjoja, leikkiä kisujen kanssa (Sunshine on edelleen ihmeissään ja vähän närkästyneen oloinen, mutta muuten menee hienosti pikkuruisen Sailor Moonin kanssa). Kaappien siivoamisen jätän suosiolla seuraavaan kertaan.
Lisäksi päätettiin heittäytyä Camillan kanssa hurjaksi ja käydä huomisiltana oikein katsastamassa vähän Tukholman yöelämää. Viimeisin hipsterhitti Musikaliska on kuulemma tosi nasta mesta ja huippu-dj:tten soittamasta musiikista pääsee nauttimaan ilman tuntikausien jonottamista.

Mahdollinen ulkoilu ja viimeiset lomapäivät vaativat tietty arvoisensa kynsilakan. Oikeastaan olin ajatellut, että laitan jotain sinisen tai vihreän sävyä, mutta lakkahyllyn edessä olivat sitten keltainen, oranssinpunainen ja tähtiglitteri, jotka vaativat päästä käyttöön. Peetu se taisi olla, joka huomasi, että kombosta tulee aivan klassiset supersankari-vibat. No, sehän oikeastaan sopii vallan mainiosti.
Juuri nyt tuntuu, että tarvitsen supervoimia sekä huomiseen ulkona riekkumiseen että etenkin siihen, että saisin päivärytmin taas käännettyä toimistoystävälliseen tahtiin. Vaikka täällä onkin ollut varsin pilvistä, lämpötilat ovat kuitenkin päiväsaikaan olleet niin poskettomat, että sitä oikeastaan alkaa vasta kunnolla heräillä toimimaan näin yhdeksän kieppeillä illalla. ja sehän sitten puolestaan tarkoittaa sitä, että nukkumaan ei tosiaankaan pääse mitenkään liian aikaisin…
Wonder Woman -manikyyriin on käytetty vanhoja suosikkejani Essien oranssinpunaista “Fifth Avenue” -sävyä ja Orlyn puhtaankeltaista sävyä “Spark”. Viralliset supersankaritähdet ovat peräisin Nelly.comin alesta hankkimastani Wet’n’Wild -sarjan “Hollywood Walk of Fame” -lakasta.

 
Eiköhän näillä pärjää..

Kesäkelejä odotellessa yritän pitää tunnelmaa yllä kaikin mahdollisin keinoin. Peetu tuossa vieressä pakkailee kamoja huomenna alkavaa Bråvalla -festaria varten ja tekee lähtöä partioleirin suunnittelukokoukseen – molemmat erittäin virallisia k e s ä -aktiviteetteja.
Itse olen tässä juuri viestitellyt noin ziljoonan tekstarin ja kuvaviestin verran Tinnille Italiaan. Bestiksen lomaohjelmaan kun osui myös visiitti Pradan outletiin ja taisin innoissani heittää pienen “toivottavasti löytyy” -tyyppisen tilauksen ilmaan. Valitettavasti himoitsemaani Double-Zip Totea ei sattunut olemaan missään koossa eikä minkään värisenä outletin valikoimissa juuri tänäiltana (Tinni: mähän sanoin, että Emmi sanoi, että sinne pitää mennä heti aamulla, kun se aukeaa!!). Oh well. Parempi kai niin. Voi tässä sitten hyvillä mielin alkaa suunnitella omaa Italian reissua…

Pääasiassa olen kuitenkin yrittänyt pitää kesätsemppihenkeä yllä suhtautumalla aiheeseen horjumattomalla kyllä se vielä tästä -asenteella (säätiedotukset tosin eivät kyllä anna minkäänlaista taustatukea tähän…). Yksi selkeä esimerkki olkoon vaikka se, että laitoin varpaiden kynnet viralliseen kesäkuosiin.
Toki kynnet on aivan ihana lakata milloin vain hyvälaatuisella glitterilakalla, mutta kesällä varsinkin se on todella tarpeen. Jos aikataulu tai lompakko ei anna myöten käydä laitatuttamassa pitkäkestoisia geelilakkauksia tai esim. Minxejä, on syytä miettiä tarkasti, kuinka paljon ja miten usein haluaa varvasmanikyyriään kohennella.
Itse kuulun siihen kategoriaan, että tykkään, kun kaikki on kivasti laitettu, mutta aikaa tai jaksua ei todellakaan riitä taukoamattomaan itsensä puunaamiseen.

Glitterilakat ovat ihan yleisesti hämmästyttävän hyvin kynsissä pysyvää sorttia. Kaikkein paras ja pitkäkestoisin kaikista testaamistani hilettä sisältävistä kynsilakoista on Lumenen Gel Effect -sarjan sävy Kimallus (saatu blogin kautta!). Ylipäätäänkin nuo Lumenen Gel Effect -lakat ovat pysyvyydeltään ihan omaa luokkaansa ja siihen kun vielä yhdistää glitterilakkojen yleisen kestävyyden niin päästään jo aikas hyvään käyttömukavuuteen.
Lisäksi isohileisen kimalluslakan etu on se, että etenkään varpaista pieniä lohkeamia ei todellakaan huomaa. Win-win kesämeininkejä ajatellen! Kaikkien olemukseen glitterivarpaat ei tietenkään ole ne omimmat, mutta meille muille: todella hyvä kesämanikyyrivinkki.

Samaan syssyyn tehtailin vielä sormiinkin uuden värikokonaisuuden. Halusin jotain raikasta ja aurinkoisen iloista kynsiini – käsiä kun tulee tuijoteltua aina, kun tekstintuotanto näppiksellä meinaa hyytyä. En ole vieläkään päässyt “ringfingermani” -maniastani, joten vaikka aika pian oli selvää, että muut kynnet tulevat puhtaan valkoisiksi (Yves Rocher: Blanc Perlé, saatu blogin kautta), piti nimettömien väritystä vähän fiilistellä.
Ensimmäinen ajatus vähän merihenkisestä manikyyristä jäi taka-alalle, kun tajusin haluavani vähän lämpöä, tai suoraan sanottuna kesäistä kuumuutta, elämääni. Siispä Kure Bazaarin kuuma oranssi sävy Afrika (saatu!) alle ja Ciatén punasävyiset irtohileet päälle.

Raikas ja kuuma – eikö vaan?
Sen verran pitää kyllä vielä jaella näitä noviisi-vinkkejäni, että irtohileitä käytettäessä kantsii ne kimalteita kaipaavat kynnet tehdä ensin alusta loppuun ja vasta sitten muut. On nimittäin aavistuksen rasittavaa yrittää lakata piiloon viereisille kynsille pölissyttä punaista hilettä vaalealla lakalla… Taisi olla ihan toinen kerta, kun testailin irtohilettä ylipäätään – ja aina muulloin sitä on tullut laitettua kaikille kynsille. No, aina oppii! 😀