Olen jo pidempään miettinyt, miten toteuttaisin kivat monivärikynnet vähän hillitympänä versiona. Peetun kynsissä on nähty karamellikynsiä vähän joka lähtöön, mutta itselleni oikeasti moniväriset lakkaukset tuntuisivat ehkä vähän turhan hurjilta. Halusin monivärilakkauksen kahdella tai korkeintaan kolmella, toisiaan lähellä olevalla värisävyllä. Tosin ihan liian lähellä toisiaan sävyt eivät saa olla, koska silloin tulee vain häiritsevä olo, että jokin ei nyt täsmää.

Tänään istuskelin pitkästyneenä T-banassa (kyllä, meillä on nyt lukemattomuusviikko ja siksi en ollut nenä kiinni Metro-lehdessä tai pokkarissa, kuten tavallista) matkalla töistä kotiin. En varsinaisesti pohdiskellut mitään asiaa, kunhan nyt ajatukset vaeltelivat kaikenlaisessa jonninjoutavassa. Jossain vaiheessa ja ilman erityistä syytä, päähäni pälkähti Ruotsin Ellen juttu kevään tärkeimmistä trendeistä. Yksi trendeistä oli nimetty tyyliin “meren aarteet” – tai jotain muuta kekseliästä. Kuva- ja värimaailma ihastutti kuitenkin tätä horoskooppimerkiltään kalat olevaa bloggaria kovasti ja jäi varmaan siksi erityisesti mieleen. Meren houkuttelevat turkoosit ja heleät vaaleansiniset yhdistyivät jutussa auringon kimalluksesta ja kalansuomuista muistuttavaan hopean ja glitterin välkkeeseen.

Kotiin päästyäni yhdistin nämä kaksi – eli monivärikynnet ja “meren aarteet” -trendijutun:

Vaaleansininen ja mintunvihreä olisivat voineet olla vielä vähän lähempänä toisiaan ja kenties aavistuksen enemmän pastelliin taittavia. Tällaista eksperimenttiä varten en kuitenkaan viitsinyt käydä shoppailemassa edes niitä halpislakkoja. Jotenkin kuvittelin tuon värillisen lakan päälle levitetyn glitterilakan jotenkin tasaavan sävyeroja ja tekevän väreistä enemmän yhtenäiset. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt ja siksi merenneitokynteni ei kai nyt sitten ole varsinaisesti hillityt. Jostain syystä sinisen kynsilakan päällä näyttäsi olevan sinisävyistä glitteriä ja vihreän päällä vihreää…

Tykkään kuitenkin lopputuloksesta ja aion pitää nämä kyllä kynsissä huomenna töissäkin. Pitää yrittää keksiä jotain nudea ja hillittyä päällepantavaa, ettei tule ihan liian villi yleisilme.

Merenneitokynsiin käytetyt lakat ovat: Depend sävy 054 (mintunvihreä), Lumene Natural Code sävy 16 Go Glittery ja Depend sävy 295 (vaaleansininen).

Vappuna saapui vihdoin kauan ja hartaasti odotetut kesälämpötilat Tukholmaan. Tuntuu kuin elintila olisi kymmenkertaistunut kertaheitolla.

Partsille muutetaan heti, kun vaan hiukankin tarkenee. Eihän tuo nyt mikään maailman suurin aurinkoterassi ole, mutta hyvin mahtuu pöydän ympärille viisikin henkeä syömään. Pienellä säädöllä onnistuu myös aurinkotuolissa loikoilu. Paljon muuta en oikeastaan kaipaakaan.

Kevätaurinko on iholle aika julma. Niin ihanalta kuin paiste tuntuukin ja hinku saada vähän väriä talven harmaannuttamille poskille, on ainakin itseni ihan pakko pitää huolta myös kunnollisesta aurinkosuojasta. Nivean anti ageing voidetta on tullut siveltyä ahkerasti kasvojen iholle. Tuntuu tosi hyvältä ja taidan kyllä olla pikkuisen koukussa kaikkiin anti ageing -tuotteisiin.. Garnierin voiteessa on tymäkät 50 suojakertoimet. Tuon pitäisi myös vähentää aurinkoihottumaa, mikä on ihan loistava juttu, sillä kärsin yleensä aina inhottavasti kutisevasta ihottumasta alkukesäisin. Vielä tosin en ole päässyt ulkoiluttamaan bikineitä, mutta eiköhän sekin aika pian koita!

Molemmat tuotteet saatu blogin kautta.

Kuumailmapallot sinisellä taivaalla – mikä voisi olla enemmän Tukholma!! <3

Viime perjantaina koitti jälleen yksi kuukausittaisista huippuhetkistäni, kun postiluukusta kolahti uusi Elle. Aikoinaan ennustettiin, että muotiblogien lisääntyminen vähentäisi muotilehtien lukemista. En ole oikein taipuvainen uskomaan tuohon, sillä vaikka blogeista saakin monenlaista tietoa nopeammin, persoonallisia analyysejä trendeistä ja usein myös todella laadukkaita kuvia, mikään ei voita tuoreen, painava, kiiltavälehtisen magazinen nautiskelevaa selailua. En usko, että muotilehtien tyylijutut olisivat vähemmän subjektiivisia tai kosmetiikkajutut vähemmän korruptuneita kuin blogeissa – melkeinpä päinvastoin. Siitä huolimatta nautin kovasti aina siitä hetkestä, kun ainoa kotiin tilaamani lehti ilmestyy.

Tiedän monien kritisoivan sitä, että mitä kalliimpi ja “hienompi” muotilehti, sitä suurempi sivumäärä sisällöstä on pelkkiä mainoksia. Olen tässä(kin) suhteessa vähän vastarannankiiski. Tykkään katsella monien luksus-brandien mainoskampanjoita, jotka ovat yleensä tehty kalliilla rahalla ja monesti myös kauniita ja inspiroivia. Tuntuu myös, että mainoksien yhteisvaikutelmana syntynyt fiilis takaraivossa kiteyttää usein sen kuuluisan “ajan hengen” paremmin kuin jonkun yksittäisen tiimin tekemä editoriaali.

Ja sitten täytyy tunnustaa, että olen niin hillittömän lapsellinen, että tykkään hurjasti, kun lehden välissä on voide-, shampoo- tai muita kosmetiikkanäytteitä! Kerään tyytyväisenä talteen  kaikki näytehommelit, vaikka aika harvoin niitä kyllä kieltämättä tulee käytettyä.

Jos lehdessä sattuu olemaan tuoksunäytteitä, aina parempi. Availen kaikki tuoksunäyteluukut ja -lipareet, koska on aivan ihanaa, kun hieno lehti myös tuoksuu hyvälle. Yleensä en testaa hajuvesinäytteitä ollenkaan, vaan annan niiden vain tuoksuttaa lehteä. Joskus käy sitten myös toisin…

Perjantaina ilmestyneessä Ellessä oli Chloén uuden, viime helmikuussa lanseeratun tuoksun, L’Eau de Chloén näyte. Olin aivan myyty heti ensimmäisellä nuuhkaisulla!! Uskomattoman raikas ja kesäisen iloinen tuoksu, jossa hallitsee sitrusmaiset elementit, kuitenkin niin, että mukana on tarpeeksi makeutta ja syvyyttä. Nuuhkin ranteitani tämän tästä koko perjantai-illan lehteä selaillessani.

Nyt vain jännittää se, että mitenköhän lähellä tuo näytetuoksu on oikeaa. Vielä en ole ehtinyt kauppaan asti testaamaan, mutta jos tuoksu on lähellekään, ei todellakaan tarvitse miettiä, mikä hajuvesi on seuraavana ostoslistalla!

Perusarkimeikin tekemiseen on yleensä aikaa 0 – 4 minuuttia. Siinä ei paljoa pohdiskella, että nääs nääs laittaisinko sitä tai tota. Meikkipakin on oltava kunnossa, tavaroiden paikoillaan ja nassun laitto ihmismäiseen kuntoon tapahduttava luotettavasti, vaikka varsinainen herääminen tapahtuukin vasta bussia kiinni juostessa.

Olen meikannut samaan tyyliin oikeastaan koko ikäni. Eye-lineria – sellaista kakkumaista, pensselin ja veden avulla käytettävää – aloin käyttää lukion tokalla, enkä ole siitä sen jälkeen luopunut. Ikä on tuonut muutaman muutoksen. Tietenkin. Ennen en juuri piitannut pohjustuksesta, kunhan nyt tupruttelin sen verran puuteria, että poskipuna leviää tasaisesti. Nykyään hyvä meikkivoide on ihan must. Kaikki mahdolliset hileet, glitterit ja hohteet ovat myöskin pudonneet pois arkikäytöstä. En nyt tiedä uskonko siihen, että helmiäinen vanhentaa… jotenkin vain kaikki mattavaihtoehdot tuntuvat helpommin siisteiltä.

Meikkivoiteena käytän Max Factorin Xperience -sarjan sävyä 55 Fair Sugar Cane, joka onkin jo melkein lopussa, niinkuin kuvastakin näkee… Balin reissun jälkeen sekoitin mukaan tujauksen sävyä 85 Deep Soapstone – ja taidanpa tehdä niin yhä edelleen siinä toivossa, että rusketuksesta olisi jotain jäljellä. (ei ole). Silmänalusiin ja nenänpieliin sipaisen likilegendaarista YSL:n valokynää

Meikkivoiteen kiinnitän irtopuuterilla. Tällä hetkellä käytössäni on Cliniquen irtopuuteri sävy 03. Se tuli ostettua hetken mielijohteesta (varmaan oli niin hyvät “osta kaksi saat lahjan” kampikset käynnissä) ja ihan hyväähän tuo on… Normaalisti käytän aina Diorin irtopuuteria, muistaakseni sävy 01 ja siihen taidan kyllä palata, kun tuo on käytetty loppuun. Edellisestä Diorin puuterista on käytössä edelleen tuo tosi kätevä suti.

Aurinkopuuteri on erittäin uusi tuttavuus meikkiarsenaalissani. Karkki on aina ollut vannoutunut aurinkopuuterin käyttäjä. Viime kesänä sain sitten kädestä pitäen opastusta, miten sitä kuuluu käyttää ja sain vielä Karkilta lahjaksi tuon Guerlainin terrakottapuuterin, sävy 01. Aurinkopuuteria sudin tuolla Smashboxin jättipensselillä lommoposkien kohdalle, kiertämään kasvoja pitkin hiusrajaa ja leuan alle. Näin voi fuskata vähän kolmiulotteisuutta ja hehkua kasvoille.

Poskipunana käytän Maybellinen Mineral Pure Blush sävyä 20 Moonlight Mauve. Tuon olen saanut blogin kautta joskus sata vuotta sitten, mutta yhä se vaan kestää! Karkin mielestä tuo on ihan liian pinkki ja sisältää vielä hohdetta, mutta lisään sitä vain ihan aavistuksen pikkuruisen huiskauksen posken korkeimpaan kohtaan tuomaan valoa ja reippaan oloista ilmettä. 🙂

Luomivärejä käytän aika säästeliäästi ja jos (kun) tulee kiire aamulla, luomiväri on se, mistä ensimmäisenä tingin. Perusmeikki syntyy Face Stockholmin pellavaisenvaalealla mattaluomivärillä sävy Mist ja varjostus Make Up Storen lämpimän ruskealla sävyllä Cashmere. Joskus, kun haluan vähän enemmän kontrastia, käytän varjostukseen aikoinaan Tampereen blogimiitissä saamaani MACin satin-luomiväriä sävy Folie. MACin luomiväreissä on tosin niin paljon pigmenttiä (mikä on siis periaatteessa hyvä ja positiivinen asia!), että niitä ei juuri kiireessä levitellä vähän sinne päin…

Silmien rajaus on itselleni tärkeämpää kuin luomiväri. Luotto-eye-liner on ollut jo vuosia Chanelin kakkumainen rajauspaletti. Se on ihan voittaja ja monikertaisesti korkean hintansa väärti!

Nuorempana en juuri piitannut fiksailla kulmakarvojani, kunhan nyt välillä nypin pahimpia villityksiä pois. Nykyään taas tuntuu, että katse ei oikein “aukea” eikä ilme pysy koossa, jollei kulmakarvat ole huolitellut. Kulmien muotoiluun käytän Face Stockholmin kulmakarvapuuteria, sävy Myrrah. Ja voin vakuuttaa, että sävy on luonnossa aavistuksen vaaleampi ja huomattavasti hiekkaisempi (harmaampi??) kuin miltä se kuvassa näyttää. Olen kovasti tykästynyt tuohon puuterimaiseen kulmakarvaväriin. Se on koostumukseltaan riittävän “rasvainen”, joten väri pysyy hyvin paikoillaan koko päivän, kuitenkin lopputulos on paljon pehmeämpi ja luonnollisempi kuin kulmakynällä piirretty.

Ripsarina on tällä hetkellä Max Factorin False Lash Effect Fusion -mascara. Se on mielestäni ihan ookoo ja toimii, mutta ei kyllä voita suosikkiani, joka kuuluu tuohon Max Factorin Xperience -sarjaan.

Huulipunista tulikin eilen juteltua jo pitkät pätkät.  Tuossa keskellä on Max Factorin Vibrant Curve Effect -huulikiilto, sävy 14 Majeste. Niitä olen käyttänyt tyhjäksi jo useamman putkilon. Kiva, luonnollinen sävy ja mukavan tahmaamaton fiilis. Häipyy kylläkin huulilta tosi nopsaan, mutta mikä huulikiilto ei.. Vieressä on tuo eilen esitelty Max Factorin uutuus, joka nyt tekee tuloaan vakikäyttöön. Kuvassa on myös huultenrajauskynä, jota käytän useimmiten, kun muistan tai ehdin. Eli en kovin usein… Se tulee Make Up Storelta ja sävy on Something Borrowed. Tykkään oikeasti tuosta huultenrajauskynästä ja sillä saa hyvän luonnollisen näköisen hymyn, mutta jotenkin se ei vaan istu arkisiin askelmerkkeihin..

Ja täytyy huomauttaa, että tämän postauksen kirjoittamiseen meni moninkertainen aika verrattuna siihen, mitä oikeasti meikin tekemiseen menee! 😀

Perjantain toimistoasuna toimi trikoinen raitahamonen, joka sai pikkasen skarpimpaa seuraa mustasta jakusta. Tykkään tosi kovasti tuosta Lindexin pohjepituisesta hameesta. Harmittaa vain, että siihen on jo ihan parin käyttökerran jälkeen venynyt aikamoiset polvipussit. Istun töissä käytännössä kaiket päivät, joten vaikea sitä on välttääkään. Pitäisi olla sellainen materiaali, joka palautuu vähän reippaammin. Hameessa on kyllä elastaania, mutta ei ehkä ihan tarpeeksi. Muuten se on materiaalitaan polyester-viskoosi -sekoitetta. Täytyy nyt toivoa, että tuo viskoosi-osuus kutistuisi pesussa sen verran, että ei ihan samantien tarvitsisi laittaa tuota “mökki-vaate”-pinoon. Ei, meillä ei ole mökkiä, mutta kutsun niitä (ihan liian montaa) vaatekappaletta mökkivaatteikseni, jotka ovat liian uusia tai hyviä meneen heitettäväksi, mutta liian kulahtaneita normaaliin arkikäyttöön…

Mielestäni tuo cappucino-sävyinen kynsilakka toimii hyvin vähän seilorihenkisen kokonaisuuden kanssa. Joku kirkas punainen olisi ollut ihan liian obvious, tuo sen sijaan luo jännää pientä tyylikontrastia asuun. Ja tiedoksi kaikille niille, jotka ihmettelevät: sormeni voivat aivan hyvin, en vain jotenkin osaa poseerata luontevasti, kun itselaukaisija on toisessa kädessä… 😀

Testasin tänään koko päivän eilen saamaani Max Factorin Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Tohdin lähteä liikkeelle tosi raisusti ja aloitin tuolla kaikken neutraaleimmalla sävyllä Melody Brown. Tiedotteen mukaan huulipunien toisen pään pitäisi olla “tumma ja voidemainen” ja toisen “vaalea ja hohtava”. Tässä Melody Brown -sävyssä molemmat ovat silmämääräisesti arvioituna yhtä tummia, mutta koska tämä tänään käytössäni ollut tuntui todella ihanan voidemaiselta, oli varmasti kyseessä juuri tuo “tumma ja voidemainen” -pää.

Kuten täällä on jo moneen kertaan todettu, en erityisesti tykkää käyttää huulipunia, en halua juurikaan väriä huulilleni, enkä todellakaan tykkää, jos huulet tuntuvat tahmaisilta. Silti käytän koko ajan jotain huulikiiltoa tms. eli en myöskään halua olla au naturel.

Varsin haastavan työpäivätestin (kuiva toimistoilma, paljon puhelimessa puhumista etc) jälkeen olen kyllä positiivisesti yllättynyt. Tuo käyttämäni pääty antoi hiukan huulikiiltoa enemmän hohdetta huulille, mutta yllättäen huomasin pitäväni siitä! Väri on tarpeeksi neutraali muuten ja kestävyys huulilla moninkertainen verrattuna käyttämiini huulikiiltoihin. Suurin miinus tulee varmaan siitä, että tuota en uskaltanut lisätä ilman peiliä!

Työpäivän jälkeen testailin kotona myös muut huulipunasävyt.

Melody Brown -sävyn toinen pää on persikkaisempi ja selkeästi toista päätä hohtavampi. Ensin karsastin koko sävyä, mutta kun levittelin sitä huulilleni, totesin, että tämähän näyttää ihan kivalta. Jotenkin sellainen kreisi mutta hillitty vähän Maria Montazami -tyyliin.  Haha! Tästä ei todennäköisesti tule mitään arkisuosikkia, mutta voisin hyvinkin ajatella käyttäväni joskus, kun hiuksetkin olisi oikein kiharalla ja rusketus kohdallaan. 🙂

Colour Effect Flipstic -huulipunien idea on, että kahden eri pään avulla voi luoda monia eri vaihtoehtoisia lopputuloksia suosikkisävyistään. Ajattelin vähän, että mitähän ideaa on laittaa päällekäin kahta näin lähellä toisiaan olevaa sävyä… Mutta huomaatteko tuon eron kuvassa (ei saa katsoa silmiä, yritän kiivaasti olla räpyttelemättä… :D)? Itse ainakin huomasin, ja lopputulos on mielestäni jopa luonnollisempi kuin kohdassa yksi – eli kun huulillani on vain tuota mielestäni neutraaleinta sävyä. Aika huippu homma, että molemmat punat ovat samassa hylsyssä. Eivätpähän pääse eksymään toisistaan käsilaukun syövereihin.

Seuraavksi testasin Gipsy Red -punan “vaalea ja hohtava” -päätä. Puikossa sävy näyttää hurjan kullanoranssiselta. Huulissa sävy on aavistuksen luonnollisempi, mutta ei todellakaan mitään, mitä ottaisin arkikäyttöön. Sen sijaan aloin kyllä kieltämättä heti haaveilla kesän ilta-auringossa vietetyistä kullanhohtoisista hetkistä, rantahiekasta varpaiden välissä, vastaleikatun nurmikon tuoksusta… Niin, luulenpa, että tämä sävy saa uuden mahdollisuuden sitten, kun posket eivät enää loista kalpeina ja matsaaminen oranssikukalliseen bikini-toppiin käy vähän kivuttomammin.

Gipsy red -huulipuikon “tumma ja voidemainen” -pääty tarjosikin sitten huulipunaelämyksen vailla vertaa! Oranssinpunainen täyteläinen ja oikeasti hoitavan oloinen huulipuna tuntui kieltämättä aivan erinomaiselta huulilla. Mutta täytyy kyllä sanoa, että en tunnistanut peilikuvaani tuon jälkeen! Eihän se itseasiassa tuossa kuvassa ollenkaan hassummalta näytä, mutta olo on vähän sama, kun joskus nuorena värjäsin hiukseni mustaksi (tai “musta tulppaani” oli sen – silloin trendikkään – violettiin taittavan mustan sävyn nimi). Monet kehuivat silloin, että voi kun sulle sopii musta ja silmätkin tulee paremmin esiin, itse en vain tunnistanut itseäni peilikuvasta…

Näiden kahden sävyn kanssa voisi värin syvyyttä ja intensiivisyyttä varioida varmasti ihan miten paljon. Tässä olen lisännyt vain tuota kultaa edellisen kuvan aika paksun punakerroksen päälle. Kuvassa ero ei näy niin kovin hyvin, mutta livenä tuosta tuli kyllä sellainen kesä-sorbetti-kulta-pommi ettei mitään rajaa. Ei edelleenkään mitään, mitä luonnikkaasti käyttäisin, mutta todellakin jotain, mitä mielelläni ihailisin jollakulla muulla.

Tässä vielä dagens:

•  jakku, H&M
• hame, Lindex
• t-paita, H&M
• nilkkasukat, David
• kengät, Pertti Palmroth

Hei – taisin sortua tavoistani poiketen vähän valittamaan eilen… Sorry, ei ollut tarkoitus!

Sitäpaitsi päivä oli oikeasti ihan kiva ja rauhallinen, töissä kaikki sujui kommelluksitta ja kotona odotti Peetun tekemän aivan mielettömän herkullisen risoton jämät. Ja eikä vaan ne, sillä postilaatikossa pötkötteli muhevan oloinen, lupaavasti kilahteleva pehmustettu kirjekuori!!

Kuoresta löytyi mahtava setti yhden suosikkimerkkini, Max Factorin, uutuusmeikkejä. Oikeasti olen sitä mieltä, että Max Factor pesee monet selektiivisen kosmetiikan tuotteet ihan kuus-nolla. Esim. heidän mascarat – monet eri versiot – ja meikkivoide on ollut vakikäytössäni jo tosi pitkään. Ja vaikka välillä aina ajattelen siirtyväni johonkin “hienompaan” merkkiin, palaan aina Max Factoriin, koska se vaan toimii niin hyvin!

Olin siis enemmän kuin innoissani, kun sain eilen tuon minulle testattavaksi lähetetyn meikkipaketin. Kynsilakat ovat Glossfinity-sarjaa, jota jo itseasiassa testailin tuossa aikaisemmin keväällä. Nyt sain uusia sävyjä hyväksi havaitsemastani tuotteesta. Kivaa! Paketissa oli isot  pullot sävyjä 85 cerise ja 120 disco pink sekä pikkupullo Max Effect -sarjan kynsilakkaa sävy 26 cappucino.

Lisäksi paketissa oli kaksi kaksipäistä Colour Effect Flipstick -huulipunaa. Ajatus on, että toinen pää on intensiivisempi matta ja toinen heleämpi ja kiiltävämpi. Värejä voi käyttää joko yksinään tai erikseen, jolloin lopputuloksena on oikeastaan loputon määrä variaatioita suosikkisävyistä.

Itse sain sävy-yhdistelmät Gipsy Red ja Melody Brown. Ensinmainitussa on kaunis oranssinpunainen ja kullankiiltävä pää ja jälkimmäinen on oikeastaan aika hillityn nude molemmista päistä. Ensitestailuun päätyi – ei niin kovin yllättäen – tuo hillitympi Melody Brown. En ole todellakaan mikään huulipunien käyttäjä, mutta saapas nyt nähdä, tämä tuntuu aivan huulirasvalta ja vaikuttaa kevyeltä, joten meistä voi vaikka tulla kaverit.  Sitä ärsyttävää tahmaisuutta, mitä joissakin huulikiilloissa on, ei näissä ole ollenkaan. Kauppoihin Colour Effect Flipstick -huulipunat on tulossa toukokuun alussa ja hintaa asettuu johonkin 10 euron pintaan.

Ehdin myös testailla paketissa ollutta Max Effect -lakkaa. Oikeastaan olisin halunnut lakata Glossfinity-sarjan lakalla, koska tiedän jo kokemuksesta, että ne kestävät siistinä uskomattoman kauan. Tuon sarjan lakkoja meillä ei kuitenkaan ole kuin tosi kirkkaita sävyjä ja jotenkin nyt oli sellainen olo, että haluan jotain hillittyä, melkein nudea.

 Cappucino-sävy on kaunis, vähän jopa marjapuuronpunaiseen vivahtava beige. Sinisävyisen pigmentin ansiosta tämä toimii varmasti erityisen hyvin tummansinivoittoisten asukokonaisuuksien kanssa.