Säästä puhumisella on ihan suotta kuivanderi ja tanttamainen maine. Vai voiko joku rehellisesti sanoa, etteikö kelit vaikuttaisi aika oleellisesti mielialaan, aktiivisuustasoon, pukeutumiseen ja ylipäätään elämänmenoon?

Nyt kuluva syksy on ollut armollinen. Lämpötilat ovat pysytelleet sen verran korkealla, että aiheesta saa jo iltapäivälehtikelpoisia kohulööppejä : LÄMPIMIN LOKAKUU ZILJOONAAN VUOTEEN – maailmanloppu lähellä!

Jokatapauksessa pimenevä syksy laukaisee kai jonkin sisäisen mekanismin ja pakottaa haaveilemaan ihoa hivelevästä auringosta, turkoosina kimmeltävästä merestä, laiskasta loikoilusta hohtavan valkoisella hiekalla ja mikäettei muutamista säväyttävistä adrenaliinikickseistä surffilaudalla…

Viime vuonna tähän aikaan olin lähdössä seikkailureissulle Costa Ricaan. (BTW.. Varsinaista mitä/miten/milloin -matkapostausta en ole vieläkään ko. reissusta tehnyt. Sori! Se on kyllä tulossa, kunhan saan siirrettyä kuvat Macille vanhasta PC:stä…).

Tänä vuonna kutkuttelee ajatus Balista.

En varsinaisesti kaipaa paikkaan, jossa ei ole turisteja, mutta en kuitenkaan haluaisi tuntea olevani anonyymissä turistihelvetissä, johon on asennettu aurinko ja meri. Edes ripaus alkuperäisyyttä, kultturia ja fiilis siitä, että kaikkea ei ole viritetty vain ja ainoastaan turistien viihdyttämiseksi, on melkein ehdoton vaatimus.

Mutta eikös Balilla olekin vähän kaikkea? Siis jos välttelee ihan niitä eniten ylikansoitettuja biitsejä, on mahdollista löytää vaikka mitä ihanaa? Vai elänkö  “Eat, Pray, Love” -leffan aiheuttamassa romanttisessa harhakuvitelmassa?

Bali houkuttelee tällä hetkellä eniten. Tosin moni tuttu on käynyt myös Egyptissä, jossain sukellus- ja biitsikohteessa – ja ollut tosi tyytyväinen. Toisaalta bf hinkuaa Intiaan, Mintusta se tuntuu vähän liian haastavalta, kun ajatus suljetussa Intia-resortissa ei tosiaankaan tule kysymykseen… Muita vaihtoehtoja on Vietnam, Kuuba ja bf:n vanha kotimaa Brasilia.

Surffaus on yksi Balin ehdottomista plus-puolista. Ja se, että itse matkakohteessa on kuulemma edelleen vähintäänkin edullinen hintataso. Niin, kyllähän sitä voisi mennä – ja menisikin – surffaamaan vaikka Kaliforniaan tai Hawaijille, jos hintataso paikanpäällä ei olisi niin suolainen.

Olisi tosi kiva kuulla lukijoiden kokemuksia Balista – ja miksei muistakin lempparikohteista. Thaimaa on nyt tällä kertaa pois laskuista, mutta muuten vinkkejä ihanista matkakohteista otetaan mieluusti vastaan!

Tässä tulevat lupaamani laiskurishoppailijan mielihyvävinkit Berliiniin ja muutama käytännössä hyväksi havaittu ohje suurkaupunkiviikonlopun viettoa varten.

Vinkki numero 1:

Tee suunnittelusta nautittavaa

Rrrakastan ajatusta lomasta, jolloin ei suunnitella mitään, tehdään aina, mitä mieleen juolahtaa ja mennään sinne minne nenä näyttää. Valitettavasti tuollainen asenne on parhaimmillaan yli kahden viikon pituisilla lomilla. Pikkuisen pidennetyllä viikonloppureissulla samalla periaatteella päätyy todennäköisesti pyörimään kaikkein ilmeisimpiin turisteille viritettyihin ansoihin ja syömään ateriansa hotellin ravintolassa. Siispä kartat, esitteet, iPad appit ja parhaat blogivinkit vain esiin, jättikokoinen kahvimuki kouraan ja päivän seikkailujen raameja suunnittelemaan!

Tähän kuvaan ei kyllä nyt varsinaisesti liity vinkkiä, mutta hämmästyneenä voin vain todeta, että kaikkea sitä näköjään voi ostaa automaatista. Tämä oli juuri yleisen vessan ulkopuolella ja tarjolla tosiaan mm. Acuvue ja FreshLook -laatupiilareita!!

Vinkki numero 2:

Viralliset nähtävyydet saa ottaa myös rennosti

Jos on ensimmäistä kertaa (tai toista tai kolmatta tai…) kaupungissa, voi iskeä selittämätön tunne, että “pitäishän tuonne mennä, kun se on niin tärkeä nähtävyys ja mukana melki jokaisessa matkamuistopostikortissakin”. Mintun vinkki viikonloppulomailijalle: kannattaa valita 1 – 3 nähtävyyttä, jotka ihan tosi aikuisten oikeasti haluaa nähdä, muut kyllä sitten joko odottavat seuraavaan kertaan tai hyökkivät kuvattavaksi yllättävävissä kadunkulmissa.

Ja sit niihin Berliinivinkkeihin..

Hackescher Marktille pääsee tosi kätevästi sekä paikallisjunalla, bussilla että raitiovaunulla. Pienellä torilla, johon about kaikki kulkuvälineet pysähtyvät on mm. koko Euroopan vanhin panimo ja sen ravintola. Ja paljon muita kivoja yksinkertaisia ruoka-/lounaspaikkoja. Vielä näin lokakuussakin terasseille oli päiväsaikaan aurinkoisena viikonloppuna tunkua – eli voin vain kuvitella, mikä on meininki, kun kelit ovat vieläkin hienommat…

Hackescher Marktilta lähtee pohjoiseen katu nimeltä Rosenthaler Strasse. Ihan vajaan korttelin päässä sijaitsee kiva putiikkikeskittymä … Sieltä löytyy mm. erittäin kiva valokuvakauppa -galleria Lumas. Ja just tuota Lumasia etsiessämme päädyttiin siihen taivaalliseen suklaakauppaan… ja pariin muuhunkin tosi kivaan putiikkiin. Esmes putiikkiin, joka myy kaikenlaisia  nuorten suunnittelijoiden tuotoksia vähän DesignHouse Stockholm -tyyliin. Ihastuin ikihyviksi kierrätysnahasta valmistettuun läppärikoteloon, jossa kiinnityssolkena toimii vanha kissansilmä. En vaan mitenkään voinut perustella (edes itselleni) 15″ läppärikotelon hankintaa, kun omani on 17″ ja just saanut uuden sleeven…

Rosenthaler Strasselta lähtee sivukatu Alte Schönhauser Strasse, jonka varrella on mahtava määrä kaikenlaisia putiikkeja. Ainakin alkupäässä katu on fiilikseltään aika tavallinen (mutta silti ihan kiva!) shoppailukatu, jossa on sekä tavallisempia ketjuputiikkeja että hauskoja yksittäisputiikkeja. Jos on tulossa Hackescher Marktin suunnalta kannattaa viimeistään Mulackstrssen kohdalla kääntyä vasemmalle.

Pienen mutkan jälkeen voikin palata takaisin Rosenthaler Strasselle. Rosenthale Platzin jälkeen katu muuutuu tunnelmallisemmaksi ja tempoltaan rauhallisemmaksi. Samaa katua kun jatkaa eteenpäin osuu matkan varrelle tosi kivoja ravintoloita. Saman kadun ravintoloista ja lounaspaikoista (edullisia ja hyviä!) yksi Berliinissä yli 6 vuotta asunut suomalainen nuori kundi selitti monenkin olevan tosi in-cool-ja-pop. Epäilemättä… mutta kuulemma liian siististi ei kannata olla pukeutunut. Hih. Lounaalla kukaan ei kyllä tullut nillittämään ja ihan muuten vaan olis tehnyt kyllä mieli testata, miten paljon kysymyksessä oli urbaani kaupunkilegenda ja miten paljon oikeasti pukeutuminen vaikuttaa… 🙂

Ylipäätään hyväntuuliseen hengailuun (jonka päätavoite ei ole shoppailu tms. kaupallinen kanssakäyminen) suosittelen lämpimästi Kollwitz Platz ja Helmholtzplatz -aukioita lähikatuineen. Juuri sellaisia kivoja tunnelmallisia paikkoja, joihin unelmoi hukkuvansa viikoiksi, mutta tunnin-parin jälkeenkin tuntee elpyneensä kummasti. Sieltä löytyy tosi hassuja design-putiikkeja, joiden koluamiseen ei mene kauaa, mutta saa silti iloisen mielen pitkäksi aikaa, putiikin kakkoskerrokseen piilotettuja söpöjä kahviloita ja baareja, jotka osoittautuvat vintage-putiikeiksi, joissa joku saattaa juurikin ostaa tuolin tai sohvan, jolla satut istumaan.

Vinkki numero 3:

Ole joustava

Melkein itsestäänselvyys on, että matkustipa sitä sitten Amazonasiin, alueille, joista ei ole edes tehty karttaa (onhan niitä vielä, onhan??), kannattaa olla valmis muuttamaan lennossa huolellisestkin tehtyjä suunnitelmia. Hyvä ystäväni Tinni, jonka kanssa tuli reissattua enemmänkin joskus, tykkäsi ja tykkää edelleen suunnitella matkoja lähes minuuttiaikataulun mukaan. Helpottavaa ja rentouttavaa meille kanssamatkustajille, kun aina on olemassa suunnitelma, johon tukeutua. Mutta suunnitelmien tekeminen on riemu sinänsä – se että seurataanko niitä, on ihan toisarvoista.

Virallista turistihauskaa… Velotaxi – eli fillaritaksi – ei takuuvarmasti ole mikään “aito” tapa liikkua Berliinissä. Kuski tuntui enemmän turistioppaalta kuin kuskilta – siihen malliin tuli nähtävyysfaktaa lyhyen pyrähdyksemme aikana. Kivaa oli kuitenkin, eikä edes mitenkään erityisen kallista.

Vanhan Itä-Berliinin eri kaupunginosat taitavat olla in yksi toisensa jälkeen. Juuri tällä hetkellä kovimman muodonmuutoksen on kokemassa Scheunenviertelin alue. Uusia putiikkeja plopsahtelee kadunkulmiin kuulemma ihan viikottain ja kivoja ravintoloita löytyy helposti sivukaduilta. Kehityksen miinuspuoli on se, että muodikkaaksi muuttuvilla alueilla ei ehkä ole enää ihan sikahalpaa. Mutta näin yhden viikonlopun kokemuksella voin todeta, että etenkin ulkona syöminen tuntui edelleen näillä kulmilla Tukholman hintatasoon tottuneena, jopa edulliselta. Ja kun ottaa huomioon, että Suomessa ravintolassa käyminen tulee vieläkin kalliimaksi, niin aika kivalla budjetilla tuolla voi vielä naatiskella illallisensa.

Kaverini synttäreitä juhlittiin hyvin aitoberliiniläiseen rennonboheemiin tyyliin sisustetussa ravintolassa EINS Essenundtrinken. Ruoka oli aivan mielettömän hyvää! Tarjolla oli kaikenlaisia italialaisvaikutteisia herkkuja, yrttisiä antipastoja ja uskomatonta leipää. Lisäksi henkilökunta on äärimmäisen ystävällistä ja ravintoloitsijan itse suoraan Italiasta tuottamat viinit ja oliiviöljyt (mums!) voi ostaa myös mukaansa. Suosittelen ehdottomasti!! Osoite: Eichendorffstraße 1

Testasin synttäreillä yhden toisen juhlavieraan kameraa, kun kehuskeli, että sillä tulee niin hyviä kuvia. Ja niin kyllä tulikin!! Haastavassa puolihämärässä iltavalaistuksessa jopa parempia kuin digijärkkärillä. Olympus XZ-1 on ihan pakko saada omaksi! Ihan superpakko!! Pääsisi raahaamasta järkkäriä ja toisaalta kiukuttelemasta pokkarin sådär tasoisia kuvia… Taidankin kirjoittaa seuraavaksi joulupukille.

Historia on lähellä Berliinissä. Siis lähihistoria. Berliinissä kannattaa kaiken keskellä pysähtyä, vaikka sitten vaan ihan pieneksi hetkeksi ja miettiä, miten uskomattoman tosi lähellä on ne ajat, jolloin näin tosi lähellä tapahtui asioita, joista nyt saadaan lukea jostakin kauempaa.

Jokin aika sitten aukesi Tukholman keskustassa Americana Classic Vintage -putiikki. Kauppa on ihan täydellinen taivas kaikille, jotka tykkäävät amerikkalaisesta tyylistä. Tangot ja hyllyt notkuvat niin sporttihenkisiä baseball-takkeja, cheerleader-asuja ja college-paitoja kuin western-henkisiä bootseja, cowboy-paitoja ja muita herkkuja kuten vintage farkkuja ja boy scout -paitoja.

Hintatasoltaan Americana on selkeästi edullisempi kuin muut Tukholman varsinaiset vintage-liikeet, kuten esim. Beyond Retro. Toki tarkoin valikoiduista ja hyväkuntoisista vaatteista saa maksaa enemmän kuin kirpputorilla, mutta yleisvaikutelma hinnoittelusta on yllättävänkin edullinen. Esim. villakankainen kevyesti topattu baseball-takki, jossa on nahkaiset hihat irtoaa 400,- kruunulla.

Americana sijaitsee ihan ydinkeskustassa, vain muutaman kymmenen metriä Hötorgetista, osoitteessa Gamla Brogatan 23.

Putiikissa on tosi ihana fiilis ja siellä tuntee olonsa tervetulleeksi, vaikka olisi vain katselemassa ja fiilistelemässä. Putiikinpitäjä Gina kertoi, että myös kaikessa sisustuksessa on yritetty käyttää mahdollisimman paljon kierrätettyjä materiaaleja. Seinäpanelit ovat peräisin spångalaisesta purkutalosta ja vaaterekit rakennettu Gamla Stanin putkiremonttitaloista kerätyistä putkista.

Varsinaisen valikoiman lisäksi tarjolla on aina sesonkiin sopivaa kampetta. Juuri nyt Halloween-pukua etsivä voi löytää vaikka mitä hauskoja vampyyrimekkoja ja noitaviittoja spesiaalitangosta. Ensi lauantaina Americana juhlii aitoamerikkalaiseen tyyliin Halloweenia myymälässä ja tarjolla on muun mukavan lisäksi kuulemma ihan poskettoman hyviä alennuksia!

Viikonloppuisin putiikissa on mahdollisuus saada (erinomaista) palvelua myös suomeksi. Peetu on nimittäin aloittanut muutama viikko sitten työt Americanan viikonloppuapulaisena. 🙂

Putiikissa on pääasiassa myytävänä vaatteita, mutta muutakin kivaa löytyy. Kuulemma useampikin jenkeissä vaihtarivuotensa viettänyt on käynyt hamstraamassa ameriikan karamelleja aivan innoissaan.

Halloween-pukujen lisäksi väliaiakaisessa valikoimassa on hyvä valikoima ihania  juhla- ja iltapukuja. Kaikkien hinta tasaraha 200,- kruunua! Minttu iski silmänsä turkoosinvaaleansiniseen aavistuksen kiiltävästä lurex-langasta neulottuun kaunokaiseen. Uuden vuoden juhlista ei vielä ole tietoa, mutta taidan kuitenkin tänään kotimatkalla käydä katsomassa, vieläkö se roikkuu siellä.

Americanalla on muuten myös verkkokauppa ja kaikki tilaukset toimitetaan Eurooppaan ilman rahtikuluja!

Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. 🙂

Eli paljon terkkuja Berliinistä!!

Lennähdettiin tortai-iltana tänne. Reissun pääjuttu on hyvän kaverin synttärijuhlat tänäiltana (lauantai). Eilen hilluttiin ympäriinsä uskomattoman kauniissa aurinkoisessa syyskelissä, shoppailtiin vähän ja saattaa olla, että pisteltiin menemään parit bratwirstitkin. 🙂

Aurinkoisesta kelistä huolimatta on ollut pirteän kirpsakka ilma, joten uutukainen takki on ollut justiinsa passeli.

• takki, Henri Lloyd
• lederhosen, (Peetun) 2nd hand, ostettu Beyond Retrosta
• tennarit, Converse
• laukku, Filippa K
• arskat, Tom Ford
• huivi, saatu blogin kautta, en kyllä muista mistä, sori…

Berliinin valotapahtuma toi hauskoja valoshowhommeleita pitkin kaupunkia. Monet nähtävyydet on valaistu tosi upeasti. Tässä kuitenkin Minttu sinisellä penkillä.

Nyt lähdetään tsekkaamaan muurimuseo ja pyörimään vähän lisää kaupungille ennen illan juhlallisuuksia.

Tsüss!

Kello on jo ainakin vähintään ziljoona, illan todo-lista edelleen loppumaton, enkä ole edes alkanut vielä pakata huomista reissua varten. Lähtö on kuitenkin jo aamulla aikaisin… Loistavasti palvellut pikkuisen isompi Samsonite pitäisi kaivaa kellarista. Yhden yön Helsingin matkaa varten ei nyt ihan hillittömästi tarvitse kampetta, mutta kun on vähän sunnuntai-suunnitelmia, on parempi varustautua kunnon laukulla.

Matkalaukkuun pitää pakata jotain kivaa sekä Indiedaysin palaveria että Voicen muotiviikkoa varten. Vahvoja jatkoon pääsijöitä ovat ainakin uusi Åhlénsilta hankittu jakku ja prässihousut, Peetulta lainattu Ramones-paita ja nahkashortsit sekä yhdet kivat korot.

Kun vielä joku tulisi ja tiskaisi nuo tiskit ja lakkaisi mun kynnet, niin eihän tässä muuta tarvitsisi tehdä kuin miettiä kuka kihartaisi mun hiukset ja… ja nukkumaankin pitäisi ehtiä!