Jätin ihan tarkoituksella edellisestä Tukholmavinkkipostauksestani pois yhden kotikaupungissa vietetyn lomaviikkoni kulinaarisista highlightseista. Grand Hotel -hotellin seisova lounaspöytä on niin poskettoman hyvä ja elämyksenä ihana, että se ansaitsee ihan oman juttunsa.
Etsiskelimme Tinnin kanssa ihan randomisti jotain kivaa brunssia, jonne olisimme voineet mennä kesälomani viimeisenä sunnuntaina, kun Tinnin äiti ja kummityttäreni, Tinnin tytär Peppi, olivat myöskin täällä viettämässä Tukholma-viikonloppua.
Tukholma on aivan kertakaikkiaan upea brunssikaupunki! Ravintolasta riippuen tarjolla on monia erilaisia kattauksia (sekä buffet että á la carte) ja useita tyylejä, jotka miellyttävät erilaisia brunssiporukoita lapsiperheistä jatsifaneihin ja tähtiravintoloihin tottuneisiin ravintolavieraisiin – kaikki tarpeet tulee yleensä täytettyä paremmin kuin hyvin.

Siinä sitten täkäläisiä brunssimestoja interwebsistä selaillessamme totesimme, että näin kesäloma-aikaan ei olekaan niin itsestäänselvää, että täällä pääsisi nauttimaan urbaanin suositusta aamiaislounas-ateriasta.
Aika uskomatonta sinänsä, että suurin osa täkäläisistä suosituista brunsseista on kesälomalla juuri, kun kaikki ziljoonat turisti ovat täällä! Myös Grand Hotellin varsinainen brunch on kesäaikaan pois ohjelmistosta, mutta heidän smörgåsbord (seisova lounaspöytä?) on niin loistavan herkullinen, että eipä siinä muuta enää osaa kaivata!

Eli siis päädyimme virallisen brunssin sijaan nautiskelemaan Grand Hotelin huippuherkullisesta lounasbuffetista. 
Ja hyvä niin! Niin ihanaa ja yltäkylläistä makuilotulitusta en ole kokenut aikoihin!
Rakastuin erityisesti kaikkiin kymmeniin itsetehtyihin silleihin ja kalapöydän antimet sai muutenkin kaikki nirvana-levelit varsin korkealle. Salaatteja ja leikkeleitä on myös tarjolla ihanan laajasti. Itseasiassa niin paljon, että sinänsä erittäin herkullisen näköiset lämpimät jäivät käytännöllisesti katsoen maistamatta. Lihapullat saivat kylläkin seurueeltani erittäin kiitettävät arvosanat.

Mikään erityinen kalafani – kuten allekirjoittanut – ei todellakaan tarvitse olla. Grand Hotellin smörgåsbord on niin laaja, että kasvissyöjäkin kokee runsauden pulaa. Vegaanille tuo tosin on aika haasteellinen, joten jos kaipaa täysin eläinvapaata brunssia/lounasta, silloin tuskin kannattaa sijoittaa Grand Hotellin smörgåsbordiin.
Myös Grand Hotellin miljöö on niin hurjan ihana, että ihan pelkästään vain sen vuoksi kantsii tuolla käydä edes kerran.

Tinni, järjestyksen ihminen, pitää epävirallista ja vain inhimilliseen muistiin perustuvaa kirjaa seisovassa pöydässä syötyjen lautasellisten lukumäärästä. Kuulemma joskus parikymppisinä varhaisaikuisina vedettiin ainakin kahdeksan kierrosta, kun oltiin Tukholman risteilyllä. Pitää todennäköisesti paikkansa, mutta nykyään samaan suoritukseen ei pysty mitenkään, vaikka kuinka haluaisi. Haha!
Itse olen aika huono noutopöytäasiakas. Haluan maistaa mieluiten kaikkea, mutta en osaa ottaa vain atomin kokoista nökärettä eri annoksista lautaselleni.
Grand Hotellin smörgåsbord sai myös toivomaan, että olisi mennyt sinne heti avaamisen jälkeen ja sitten kaikessa rauhassa chillaillen nautiskellut samaan putkeen sekä aamiaisen että lounaan.

Toisaalta, niinhän me kyllä melkein tehtiinkin. Itse en ehtinyt syödä aamiaista ollenkaan (varhaisaamiaiset jää kyllä muutenkin helposti väliin) ja ihan rauhassa ehdittiin istua. Jopa niin rauhassa, että ihan viimeiseksi lopuksi kävin hakemassa vielä kaksi (kyllä, kaksi, 2) pientä palaa ananasta. Ihan kuin siinä vaiheessa sitä ei jo olisi aivan supertäynnä.

Grand Hotel on aivan ihana paikka muutenkin! Parhaimmillaan siellä voi herkuttelun lisäksi bongailla julkkiksia. Kaikki Tukholmassa visiitillä olevat superstarat, kuninkaalliset ja Nobel-palkintojen saajat yöpyvät yleensä aina tuolla.
On melkein sanomattakin selvää, että paikan palvelu on aivan huippuluokkaa. Eikä sitä tosiaankaan tarvitse olla mikään celebrity tai muu merkkihenkilö – kaikki ne kerrat, kun olen Grand Hotellissa ollut, asiakaspalvelu on ollut vähintäänkin moitteetonta ihan tällaiselle tavalliselle random-vieraallekin.

Reilu viikko lomanjälkeistä office-elämää takana ja mieli halajaa jo seuraavaa reissua. Juuri nyt sormet syyhyäisi varaamaan pidennetyn viikonlopun mittaista matkaa Lissaboniin. Tuntuu, että kaikki on käynyt siellä ja aivan tasan kaikki ovat rakastuneet kaupunkiin.
Pieni iltapuhde Airbnb-majoituksia selaillen ei mitenkään vähentänyt matkakuumetta. Tosi mielettömän kivan oloisia majoituksia löytyy ihan naurettavan edullisesti, jos (ja, meikäläisen tapauksessa, kun) on valmis matkustamaan eurooppalaisittain virallisen kesälomakauden, elokuun, jälkeen.
Haaveilen pastellisista taloista, romanttisista kujista, henkeäsalpaavista auringonlaskuista, kivasti kolkuttelevasta raitiovaunusta, pittoreskeista ravintoloista, käsinmaalatuista kaakeleista… niin ja jos nyt sille linjalle lähdetään, voisihan sitä bookata kivan Airbnb:n pariksi yöksi myös meren rannalta. Ihan siinä lähellähän se on.

Tänä kesänä en olekaan vielä päässyt viettämään kunnon biitsilomaa. Muutamana päivänä on toki tullut köllöteltyä hetki bikineissä, ja lähijärveni on sen verran lämmin, että ihan kovimpia sadepäiviä lukuunottamatta, olen käynyt joka päivä joko aamu- tai iltauinnilla.
Eli en siis missään tapauksessa valita! Kesä ei ole mielestäni vielä lähimainkaan loppu – ja jo tähän mennessä on tullut nähtyä, tehtyä ja koettua niin paljon kaikkea mahtavaa, että sen puoleen olen erinomaisen tyytyväinen. Tulossa on vielä kiihkeästi odottamani golf-kurssi ja kohta tytötkin palaavat kotiin Indonesian reissultaan niin saadaan viettää taas hetki yhdessä perheen kanssa.

Ja siis nyt täytyy varmaan piirtää risti seinään: minä, syksyn inhoaja numero yksi, odotan tosi innolla ja malttamattomana, että uusi sesonki alkaa. Varmasti ensimmäistä kertaa ikinä en tunnista pienintäkään pakokauhun pilkahdustakaan tunteitani tutkiskellessani, vaan koen pelkkää positiivista odotusta ja hinkuan syksyistä energiaa.
Näköjään sitä on täysin mahdollista haluta samanaikaisesti kahta toisilleen lähes vastakohtaista asiaa. Kesänpidennysreissu Lissaboniin (yhdistettynä pikaiseen rantalomaan) ja action-syksyn aloitus – molemmat löytyy toivelistani kärjestä.

Jotenkin hassua, että oloni on hiukan vajaa, kun kesä näyttää menevän ohi ilman kunnon biitsi-päiviä. Ehkä se on vain pränttääntynyt alitajuntaan jo joskus lapsena niin voimakkaasti. Silloin kun tuli vietettyä enemmän tai vähemmän puolet kesästä rantsuelämästä nauttien.
Hiukan sama juttu kuin se, että en ole oikein valmis talven kanssa, jos en pääse edes joitakin kertoja lumilautailemaan. Lumilautailu ei tietty ole mikään lapsuuden juttu, mutta viime vuodet on ollut Tukholmassa niin lumettomia, että talven makuun ei pääse kunnolla kuin hiihtokeskuksissa.

(Unohdin piirtää liudan sydämiä tuon kahvilan kyltin viereen, mutta jotenkin supersiistiä, että yrittäjätkin kertovat selkeästi kantansa, eivätkä yritä hymistellen olla mieliksi kaikille)
Itsellenikin tässä muistutuksena pari virallista turistiasua alkukesän Bremenin reissultamme. Äkkiä sitä näköjään unohtaa, että onhan sitä oltu matkoilla ja koettu vaikka mitä! Kesä tuntuu aina hurjan lyhyeltä, mutta miten on mahdollista, että tuosta mahtavasta matkasta parhaassa likkaseurassa tuntuu olevan ikuisuus?
Mukavuus on avainsana kaupunkimatkailun päiväpukeutumisessa. Helppous toinen. Ja vaikka uskollisesti rahtaan aina valikoiman korkokenkiä kaikille city-reissuille, eniten käyttöä tulee kunnon tennareille. Kävellen sitä kuitenkin näkee ja kokee parhaiten kaikki ihanat pienet asiat, kauniit kukkaistutukset, porttikongit, aidan koristeet, seinän koristemaalin sävyn, etsetera.

Tänä kesänä on tullut ihan tehokäytettyä tuota Acne Studion hauskaa turre-paitaa. Tykkään hurjasti sekä paidan että printin kesäisen railakkaasta värimaailmasta ja kevyesti ironinen teksti “Sunshine Factory Nevada Sweden” on mielestäni tosi superhauska! 😀

• keltainen paita, Acne Studios
• sininen teeppari, Minimarket
• harmaa kynähame, H&M
• tummansiniset shortsit, Lindex
• tennarit, Adidas
• arskat, Dior
• musta laukku, Filippa K

Elokuu on vielä kesäkuukausi ja vaikka lomat olisikin pidetty, lyhyet viikonloppureissut saattavat hyvinkin kuulua vielä ohjelmaan. Itse vietin viime viikon lomafiiliksissä Tinnin kanssa Tukholmassa. Kotikaupunkikin voi olla aivan mahtava “matkakohde”, kun vain tekee normaalista arjesta poikkeavia asioita ja suuntaa kohti uusia seikkailuja.
Tässä muutama tuore vinkki Tukholmaan reissaajille – ja toki myös kaikille täällä asuville lukijoilleni!
1. Hornstulls STRAND

Södermalmin länsi-/etelärannalta löytyy kesäviikonloppuisin aivan mielettömän kivat markkinat. Lauantaisin ja sunnuntaisin aina syyskuun loppuun asti klo 11 – 17 avoinna oleva häppening tarjoaa kaikkea kivaa ja kiinnostavaa nuorilta taiteilijoilta ja käsityöläisiltä, yksityisten ihmisten kirpputoripöytiä, vintagea, kirjoja ja designia. Rantaan on parkkeerannut myös valtava määrä erilaisia Food Truckeja – eli ihanaa katuruokaa on joka makuun.
Strandin markkinoiden tunnelma on varsin urbaani ja jo pelkästään ihmisten katselu on hauskaa puuhaa. Miljöö on kaikinpuolin niin kiva, että nekin, joita kirppispöytien penkominen ei kiinnosta, viihtyvät rennossa menossa mukana.

Markkinoilta voi jatkaa rantaa pitkin pienen kivenheiton päähän Loopen-nimiseen karibialaiseen kesäravintolaan. Laiturin päälle rakennettu ulkoilmamesta tarjoilee suht edullista ja hyvää ruokaa, tunnelma on ihanan mutkaton ja iloinen – eikä mikään virkistä niin kuin vieressä liplatteleva ja kimalteleva järvi.
Mikäli rantaa jatkaa vielä pikkuisen eteenpäin, päätyy Tanton uimarannalle – joka on ehkä ainakin lapsiperheille kiva vinkki.
Väsäsin omin pikku kätösin tällaisen älyttömän hienon kartan Hornstulls strandin alueesta:

Markkina-alue löytyy kohdasta 1, karibialaisravintola Loopen kohdasta 2, uimaranta kohdasta 3 ja lisäksi merkkasin nelosella Aplacen viime keväänä avatun 2nd hand putiikin paikan (heti Hornstullin t-bana-aseman vieressä). Se on ehdottomasti pistäytymisen arvoinen, mikäli on kiinnostunut laadukkaasta fashion brand 2nd handistä.

Mm. aivan ihana Pradan mekko löytyi Aplacen 2nd handistä. Valitettavasti kokoa XS, joten ei ihan meikäläiselle tarkoitettu löytö. 😀
Kartassa näkyy myös heti Hornstulls strandin alkupäässä elokuvateatteri Bio Rio (en ole merkannut sitä erikseen). Leffaan ei ehkä lyhyellä Tukholman reissulla tee mieli, mutta teatterin bistroa voin suositella lämpimästi. Ainakin paikan salaatit on tosi hyviä ja miljöö huippukiva. Lisäplussat nopeasta ja hyvin toimivasta, ilmaisesta wi-fistä.
Noilla kieppeillä on muutenkin hurjasti kivoja ruokapaikkoja, mm. Vurma (Bergsunds strand 31) ja Bistro Barbro (Hornstulls strand 13).
2. Kulturhuset

Keskellä cityn shoppailualuetta, Sergelin torin laidalla, sijaitsee yksi omista suosikeistani Tukholmassa, Kulturhuset. Sinne kannattaa painua, kun tungeksiminen kaupoissa alkaa käydä hermoille tai muuten haluaa pienen hengähdyshetken kaupungin vilinästä. Tarjolla on aina maksuttomia taidenäyttelyitä (tällä kertaa tsekkasimme suomalaista designia ja V Ave Shoe Repairin pääsuunnittelijoiden Astrid Olssonin ja Lee Cotterin upeita tanssinäytöksiin luomia asuja).
Kulturhusetista löytyy myös kirjasto (erittäin mukavat tuolit!), jossa voi käydä hetken lepuuttamassa koipiaan ja korviaan sekä maksuton kulttuurihenkinen temmellyspaikka lapsille.
Pohjakerroksen Kulturhuset Stories -ravintolan lounasta voin suositella lämpimästi! Jo pelkästään salaattipöytä, joka ei ole kovin laaja, mutta sitäkin herkullisempi, on todella hintansa väärti. Annokset on aika isoja, mutta tarjolla on myös kevyempi keittovaihtoehto. Kahviloita ja lounasruokaa löytyy myös Kulturhusetin 3. kerroksesta sekä ylimmästä kerroksesta, lisäksi hyvällä säällä myös katolla on ravintola, jossa on tosi ihania ruoka-annoksia!
3. Hotelliaamiainen (ja tervetuloa Hammarby Sjöstadiin!)

Epäilemättä tämän listan epämääräisin vinkki… mutta harva asia antaa yhtä välittömät olen lomalla -fiilikset kuin kunnon hotelliaamiainen! Toimii aivan yhtä hyvin niin kotikulmilla kuin pikareissulla, johon varsinaisia hotelliöitä ei kuulu.
Etenkin Turusta laivalla Tukholmaan tulevien kantsii miettiä, onko järkeä syödä aamupalaa superaikaisin ja todennäköisesti kiireellä jossain laivan buffassa – vai olisiko sittenkin kivempi nousta maihin ja nauttia rauhassa ihanasta hotelliaamiaisesta.
Me kävimme kotini lähelle avatun uuden hotellin aamiaisella, joka olikin varsin mainio, mutta ei ehkä nyt aivan Hammarby Sjöstad -reissun väärti, jos ei muuten tänne meikäläisen kulmille ole asiaa. Tosin jos pieni maksuton lautta-ajelu kiinnostaa, voi retkeen yhdistää noin vartin kestävän elämyksen Södermalmilta Sjöstadiin. (Lähtö Barnängsbryggan Södermalm, hotelli on parin korttelin päässä laivan ekalta pysäkiltä Lumabrygganilta. Lumasta, ihan lauttalaiturin vierestä, löytyy myös paikkakunnan ylpeys, erinomaista olutta paneva Nya Carnegiebryggeriet -panimo. Oluthifistelijät: FYI).

Luma by night!
4. Fotografiska

Tiedetään, Fotografiska on aina kaikilla vinkkilistoillani. Ei voi mitään, sillä mielestäni siellä on aina enemmän kuin riittävästi mielenkiintoista katsottavaa.
Tällä kertaa odotin eniten Irving Pennin näyttelyä Resonance: Works from the Pinault Collection. Se olikin tosi kiinnostava ja opin, että itselleni lähinnä muotikuvista tutuksi tullut taiteilija oli huomattavasti monipuolisempi. Erityisesti jäi mieleen eri ammatinharjoittajista otetut studio-kuvat.
Fotografiskan Like a Horse -näyttely osoittautui huomattavasti ennakko-odotuksiani kiinnostavammaksi. Luin jostain arvostelusta, että tuo on ihan must kaikille entisille tai nykyisille hevostytöille. Itse en kuulu todellakaan kumpaankaan ryhmään, joten ajattelin, että sillä ei ole minulle mitään annettavaa. Kuinka väärässä olinkaan!

Myös Akseli Valmusen koirienkloonauskuvat ja Berning & Di Battistan muokatut muotokuvat ovat näkemisen arvoisia.
Fotografiskan kiitelty ravintola on juuri tällä hetkellä kesälomilla (jonkinlaista kahvilatoimintaa siellä kyllä näytti olevan), joten sitä en päässyt vieläkään testaamaan. Sen sijaan söimme lounasta pihaterassin grilliravintolassa. Päivän lounas oli ainakin tuolloin oikein mainio, joten sitäkin voi hyvin suositella, vaikka ravintolan/terassin sijainti ei ehkä niin maailman houkuttelevin olekaan.
Eikä pidä unohtaa Fotografiskan museokauppaa. Parempaa ja kiinnostavampaa valokuvaukseen, muotiin ja ylipäätään kaikkeen ajankohtaiseen kulttuuriin liittyvää (kirja)kauppaa saa hakea!
5. Saltsjöbaden, Grand Hotel & uimala

Yksi tämän kesän ehdottomia highlightseja on Tinnin kanssa tehty päiväretki Saltsjöbadeniin. Ihan vain yhden päivän Tukholmareissulle kohde on ehkä vähän kaukana – jos siis toiveissa on ehtiä myös shoppailla, käydä näyttelyissä etsetera. Kaukanahan tuo ei varsinaisesti ole – vain 20 min bussimatkan päässä Slussenilta.
Pidemmälle reissulle suosittelen Saltista kuitenkin oikein lämpimästi! Etenkin, jos hakusessa on paikka, jossa voi hiukan rauhoittua kauniissa ympäristössä, nauttia meren läheisyydestä, viettää rantaelämää ja ehkä vähän SUPpailla.
Saltsjöbadenin upea Grand Hotel tarjoaa hulppeat puitteet majoittumiseen (en ole kylläkään testannut) ja ruokaravintola oli lähes täyteen bookattu visiittimme aikaan (emme sitten edes syöneet siellä).

Vietimme lähes koko päivän kauniissa ja historiallisesti ihanassa uimalassa. Suojaisa paikka meren rannalla tarjoaa ihanat auringonottomahdollisuudet ja suomalaisittainkin pätevän oloisen saunan. Naisille ja miehille on omat alueet, joten bikinit voi halutessaan jättää naulaan roikkumaan. Hiekkaranta on tosin kaikille yhteinen ja siellä näyttikin viihtyvän erityisesti lapsiperheet.
Uimalan kahvila on myös tosi suloinen ja söimme siellä tämän reissun parhaat salaatit!

Silmänruokaa ja materiaalia mielikuvitukselle tarjoaa Saltsjöbadenin vierassataman lukemattomat upeat veneet. Ehkä sieltä voisi löytyä myös kesätöitä jollekin suomenkielentaitoiselle veneilystä kiinnostuneelle nuorelle. Ainakin Googlen kääntäjän avulla suomennetut, viestiltään erittäin hämäräksi jäävät ohjeistukset viittaisivat siihen suuntaan. 😀
Virallinen bonusvinkki:

Kaikki Tukholman alennusmyynnit on nyt loppusuoralla. Se tarkoittaa toisaalta sitä, että valinnanvaraa ja esmes kokoja on vähemmän, mutta myös toisaalta sitä, että alennukset on huippuluokkaa ja parhaimmillaan sitä voi tehdä ihan uskomattoman edullisia löytöjä!
Virallinen bonusvinkki nro 2:

Tukholmassa on lukuisia ihania jätskibaareja, joissa saa herkullista käsintehtyä jäätelöä. Vain yhtä suosikkia on lähes mahdoton valita, mutta Vasastanissa, lähellä St Eriksplania sijaitseva Stockholms Glasshus kuuluu ehdottomasti listalle.
Supersuositun jätskibaarin makuvalikoima on kattava, jännempiä sesonkiherkkuja unohtamatta. Mikäli jonkun oudomman maun testaaminen jännittää, kannattaa pyytää pieni maistiainen ennen lopullista valintaa.

Kuvassa näkyy ehkä noin kolmasosa Glasshusetin valikoimista. Ensi kerralla aion maistaa täysin pikimustaa lakritsijäätelöä… tosin riskinä on, että se ei ole suomalaiseen suuhun tarpeeksi suolaista.

Onko siellä vielä joku, joka ei just nyt haluaisi lähteä pikku lomaselle Tukholmaan!?

Ruisrock-viikonloppumme Turussa ei ollut aivan pelkkää festarointia. Lauantaina kävimme nauttimassa tukevan lounaan Blankossa ennen päivän hulinoita. Kyllä sitä yhden kerran festareitten aikana on ihana saada syödä oikein pöydän ääressä istuen. Haha!
Voin suositella erittäin lämpimästi Blankoa kaikille mutkattomasta mutta herkullisesta ruuasta pitäville. Huolella valitut raaka-aineet ja asiantunteva valmistus tekevät annoksista erittäin hintansa väärtejä.
Itse päädyin pitkähkön pohdinnan jälkeen puhvelimozzarella-tomaattipastaan, joka oli kaltaiselleni tomaatinrakastajalle aivan täydellinen nappivalinta. Jo pelkästään tuon pastan vuoksi hinkuan takaisin Turkuun mahdollisimman pian.

Tinni tilasi punaisen peston ryydittämän lammaspastan, vaikka olikin kahden vaiheilla, ottaisiko saman annoksen kuin minä. Aikaisemmat ihanat kohtaamiset lammaspastan kanssa painoivat valintahetkellä enemmän – eikä tälläkään kertaa ollut aihetta muuta kuin hyristä tyytyväisenä.
Seurueemme nuoriso tilasi lankkupihvin ja argentiinalaisen lammasvartaan. Molemmat vakuuttivat olevansa supertyytyväisiä valintaansa. Ja hyviltä ne näyttikin.

Palvelu rennosti ja mutkattomasti sisustetussa Blankossa on ystävällistä, asiantuntevaa ja siihen nähden, että paikka oli osin Ruisrockin ansiosta pullollaan väkeä, myös varsin rivakkaa.
Mitä enemmän laitan itse ruokaa kotona sitä tärkeämmäksi itselleni on tullut ravintolavisiitin kokonaiselämyksen toimivuus. Siinä mielessä kokonaisuus Blankossa on kyllä ihan huippuluokkaa. Miljöö, palvelu ja ruoka ovat kaikki linjassa keskenään ja ehdottomasti visiitin väärti.

Aika jännä, miten sitä alkaa nähdä asioita eri tavalla, kun on asunut pitkään ulkomailla. Siis tunnen itseni ihan täysin suomalaiseksi eikä kontrasti Suomen ja Ruotsin/Tukholman välillä ole mikään poskettoman suuri. Eroja toki on, mutta hienovaraisemmin havaittavia ja vaikeasti sormella osoitettavia verrattuna perustaltaan täysin toisenlaisiin kulttuureihin.
Olen myös sisäistänyt joidenkin pienten asioiden eroavaisuudet, enkä enää nykyään paukkaa kaupassa kassalle punnitsemattomien hedelmien ja vihannesten kanssa. Liikenteessä on hiukan hankalampaa, mutta aika pian palautuu mieleen, että autoilijat eivät todellakaan pysähdy suojatien eteen, vaan jalankulkijan kuuluu kiltisti odottaa niin kauan, että liikenteeseen tulee riittävä rako.


Suhtaudun pienellä huvittuneisuudella Suomessa asiakaspalvelijoiden keskuudessa ilmenevää piirrettä, että asiakasta “opetetaan” käyttäytymään oikein käyttämällä piilokettuilevaa ja holhoavaa sävyä. Yleisesti olen kyllä sitä mieltä, että suomalainen asiakaspalvelu on Ruotsin-vuosieni aikana kehittynyt aivan valtavasti ja suurin osa tapaamistani on iloisia, ammattitaitoisia, auttavaisia ja valmiita venymään tehdäkseen asiakkaan tyytyväiseksi.
Harmi vain, että yleisin palvelumuoto tuntuu olevan itsepalvelu. Mielestäni en ole kovin kranttu ja ymmärrän hyvin, että henkilökunnalla on usein paljon parempaakin tekemistä kuin pokkuroida joidenkin randomien asiakkaiden takia. Silti tuntuu ihan älyttömältä, että melkein jokaikisessä kahvilassa ja lounasravintolassa oletetaan, että asiakkaat vievät itse astiansa pois kouluruokalatyyliin.
Jotenkin on ihan  älytöntä, että maksettuaan sellaiset 15 euroa kahvista ja kakkupalasta, sitä pitää vielä alkaa siivota ennen lähtöään. Passiivisagressiiviset “viethän astiasi pois” -kyltit saavat fikausintoni putoamaan nopeasti lähelle nollaa. Toisaalta minkäs teet, kun kaikkialla on sama meininki…

Loistavista asiakaspalvelijoista pitää ihan erityisesti mainita Suomen taksit! Ai, miten ihanaa, kun joku tulee avaamaan oven, nostaa laukun takakonttiin ja hinnasta ei tarvitse alkaa neuvotella. Näin ei todellakaan ole meillä Tukholmassa.
Vain aniharva taksikuski tuntuu täällä olevan ylpeä ammatistaan ja kiinnostunut tekemään hyvää työtä. Jos nyt matkalaukun kanssa saattaakin saada nostoapua ilman eri pyyntöä, on muuten meininki se, että rahat pois keinolla millä hyvänsä – mieluiten mahdollisimman vähällä vaivalla toki.

Muutenkin Suomessa on mielestäni vielä tosi paljon jäljellä sellaista vanhaa kunnon reili meininki -ajattelua. Toisia ei yritetä vedättää, eikä sitä tarvitse olla mahdollisen huijaamisen varalta koko ajan varpaillaan. Se tuntuu tosi rentouttavalta!
Pieniä kulttuurieroja olen siis havaitsevani entisen ja nykyisen kotimaani välillä. Tosin usein kyllä mietin, että mahtaako erot johtua ennemminkin siitä, että muutin pienenpuoleisesta kaupungista Tampereelta selkeästi suurempaan Tukholmaan.

Aikuisena uuteen maahan muuttaminen on johtanut siihen, että sitä on vähän ulkopuolinen joka paikassa. Vielä 17 Tukholman-vuoden jälkeenkin tunnen, että olen uusi kaupungissa. En esimerkiksi tajua, mistä ihmiset vouhkaavat, kun Slussenia alettiin pistää uuteen uskoon. Tiedän, että se on ollut monille ikäisilleni todella tärkeä paikka heidän nuoruudessaan, mutta itselläni ei ole sellaista suhdetta kaupunkiin.
Toisaalta suomalainen meininki on muuttunut tosi paljon, enkä tunne olevani sisällä siinäkään. Sellaiset pienet asiat kuin esim. Kirkkopuiston muuttuminen Tampereella, korostaa ulkopuolisuuden tunnetta. Ei siellä ole enää niitä keinuja, joissa me Tinnin kanssa aina keinuttiin. Eikä edes niitä, missä keinuttiin Karkin ja Peetun kanssa, kun oltiin mummulassa käymässä.
Kaikki kuvat on ihanalta mökkisaunareissultamme Tinnin kanssa Saarikyliin. Kyllä Suomen luonto vaan on kertakaikkiaan upea!

Ihana lomani Suomessa alkaa olla lopuillaan. Jotenkin kuvittelin, että ehdin muka jossain välissä päivitellä blogiakin, mutta paatunut aikaoptimisti oli tietty suunnitellut niin paljon kaikkea ohjelmaa ja tekemistä koko reissun ajaksi, että lopulta oli pakko perua jo tehtyjä suunnitelmiakin.
Äitiä ehdin toki tavata nyt pitkästä aikaa kunnolla ja useampana päivänäkin. Ihan mahtavaa, että hän on edelleen varsin hyvissä voimissa ja positiivisella mielellä. Silti tuntuu jotenkin raskaalta, kun tiedän, että seuraavan kerran tavataan vasta myöhään syksyllä. Pitkätkään puhelut kun eivät korvaa sitä, että saa olla läsnä, koskettaa ja halata – ja välillä olla vaikka ihan hiljaa yhdessä, jos siltä tuntuu.

Viikon mittaisella reissulla ei mitenkään ehdi joka paikkaan, tapaamaan kaikkia, joita haluaisi, tekemään jokaista juttua, jonka oli suunnitellut. Vapriikin mielenkiintoiset näyttelyt jäivät tällä kertaa väliin – enkä ehtinyt edes Museo Milavidaan katsomaan Valentinon haute couture -luomuksista koottua näyttelyä, vaikka etukäteen ajattelin, että se on ihan must.
No, ihmisten kohtaaminen, rakkaiden vanhojen ystävien tapaaminen on kuitenkin aina itselleni se ykkösasia. Ja pääsin Tinnin mökille saunomaan maailman parhaaseen saunaan ja uimaan 20 asteiseen Roineeseen. Kesää on vielä jäljellä vaikka kuinka, mutta tiedän jo nyt, että tuo ihana mökkihetki tulee olemaan ehdottomasti yksi kesäni highlighteista.

Vaikka blogini onkin ollut varsin hunningolla tässä lomaillessani, kameran muistikortti on täyttynyt ihanista kesämuistoista.
Tarkoitus oli tehdä “leidit Ruisrockissa” -tyylinen postaus lähes samantien, kun lähdimme Turusta kohti Tamperetta. Se tulee nyt sitten vähän viiveellä, mutta tässä esittelyssä rokkisunnuntain asuni.

Taisi olla viides tai kuudes kerta ikinä, kun olin Ruisrockissa – ja aina on ollut ihan mahtava keli, aurinkoista, lämmintä ja kesäistä. Vaikka Suomen kesä on ollut poikkeuksellisen viileä ja varsin sateinen, Ruisrock-viikonloppu oli jälleen myös säiden puolesta mitä mahtavin.
Kuumassa ja pölyisessä ympäristössä lipsut olivat ainoat järkevät jalkineet. Varpaat olivat tosin varsin vakuuttavan mutapölyn peitossa aina päivän päätteeksi, mutta siitä selvisi hyvällä huuhtelulla. Ensimmäisenä festaripäivänä erehdyin paikalle tennareissa ja niitä ei taida saada käyttökelpoiseksi ilman pesukonetta.

Superohuesta puuvillasta tehty maksimekkoni on ikivanha hankinta ihka ensimmäiseltä visiitiltäni Primarkiin Lontoossa. Hyvin se on näköjään kestänyt varsin ahkeraa käyttöä huitulaisuudestaan huolimatta.
Lievästi espanjalaishenkinen neuletoppi on alehankinta H&M:ltä. Tykkään siitä oikeastaan ihan kovasti, mutta jotenkin se on hankala yhdisteltävä. Paljaat olkapäät vaatii aika lämpimän kelin, mutta neule on sen verran paksua, että oikeastaan sen kanssa tulee helposti kuuma.
Helteisessä Ruisrockissakin kävi niin, että olin melkein koko päivän pelkällä mekolla. Toppi oli vain ihan liikaa kovassa helteessä.

Ihanat kuvat on ottanut Tinni majapaikkamme (Tinnin tädin upea rivitalokoti) vehreässä puutarhassa. Ihan tuli kaipuu omaan pihaan – niin mukava oli chillailla auringossa aamukahvia hörpiskellen ennen päivän hulinoita!

• toppi, H&M
• mekko, Primark
• lipsut, Havaianas