Ei tarvitse matkustaa sen pidemmälle kuin entiseen kotikaupunkiinsa, kun sitä jo oppii paljon kaikenlaista. Pääasiassa itsestään. Niinkuin, että miten voi olla mahdollista, että tämä on noin ziljoonannes kalenterin mukaan kesään ajoittunut matka, jolle lähden matkalaukku pakattuna täyteen vaatteita, mutta päädyn kulkemaan about samoissa vetimissä koko reissun ajan? Opin siis, että ikuisen aikaoptimistin lisäksi sisälläni asuu patologinen kesäsääoptimisti. Toki tällä reissulla ehti hiukan tuulettaa shortsejakin. Tällä hetkellä fiilis on kuitenkin se, että päälläni on ollut tasan kaikki mukaan varaamani lämpimät vaatteet, kaikki yhtäaikaa. Plus tennarit. Käyttämättöminä kotiin palaa epälukuinen määrä hellemekkoja ja parit bikinit – eikä niitä lipsujakaan paljoa mökkijuhannuksen jälkeen ole kaivannut.

Aikuinen – siis ilman lapsia – toteutettu visiitti Särkänniemeen oli myös avartava.  Eipä enää nykypäivän lapsukaiset voi lähteä iltasella kävelyretkelle katsomaan hylkeitä tai muuten vaan fiilistelemään Näsinneulan juurelle. Koko alue on suljettu fun factoryksi ja maksu peritään kaikilta porttien sisään hinkuaville. Nooh, maailma muuttuu Minttusein, niin se vaan on. Toisaalta tuollainen kaiken kattava ranneke on kieltämättä kätsy. Eipähän tarvise olla kaivamassa kuvetta jokaikisessä käänteessä.

En nyt mitenkään voi olla tässä leuhkimatta, että pienen kannustuksen ja tsemppauksen jälkeen uskaltauduin Särkässä hyppäämään sekä Tornadon että MotoGeen kyytiin!! En olisi ikinä uskonut, että selviän hengissä moisista yrjömyllyistä – saatika, että olisin sitä mieltä, että se oli ihan tajuttoman kivaa! Adrenaliini-kicksit pani polvet tärisemään ja tasaisin väliajoin piti muistuttaa itseään, että kannattaa välillä myös hengittää, mutta en muista, milloin olisi ollut niin kreisihauskaa!

Lomaviikko hulahtaa ohitse vielä nopeammin kuin tavalliset arkiviikot, mutta kotoa poistuminen kannattaa. Tuskin muistan enää aikaisia aamuherätyksiä ja työpaikan ovikoodeja. Vielä olisi muutama päivä lomaa jäljellä. Enhän ole epäreilu, kun itsekkäästi toivon muutamaa bikini-aurinkoista päivää tähän? Eihän se keleistä ole kiinni… mutta ihan aikuisten oikeesti olisi nyt kiva kerran tämänkin loman aikana vaikka ihan läkähtyä kuumuudesta. Lupaan, että en valita.

Matkailu avartaa välillä myös aivan ennalta-arvaamattomalla tavalla. Kehräsaaressa Tampereella törmäsin söpöön pieneen käsityöläisten pitämään putiikkiin. Siellä silmäni osui tutunnäköiseen nimeen…

Onkohan multa mennyt nyt jotain ohi, vai onko Moksu tosiaan ryhtynyt myös designeriksi? Vai onko nyt koittanut se hetki, kun bloggarienkin pitää tuotemerkkisuojata oma nimensä?

Kaikkea sitä oppii, kun matkustaa…

Oletteko koskaan miettinyt, mitä niille kaikille ravintoloihin, yökerhoihin, hotelleihin etc paikkoihin unohdetuille kamoille tapahtuu? No, nyt tiedetään ainakin, mihin Tukholman Tuhkimoitten kadottamat tavarat päätyy. Punainen Risti avasi toissapäivänä Söderissä uuden kirppiksen, jonne myytävät vaatteet, laukut, kengät ja asusteet tulevat pääosin Stureplanin ympäristön yökerhoista ja muutamasta viiden tähden hotellista. Saivat kuulemma kuusi jätesäkkiä täynnä kaikenlaista tavaraa vain parin-kolmen viime kuukauden ajalta. Myyntiin hyväksytään vain erittäin hyväkuntoista kampetta, pääosin merkkituotteita, mutta myös “muodikkaita” vetimiä muiltakin kuin design merkeiltä.

Ja pitihän tuo mennä katsastamaan, kun hintojenkin luvattiin olevan ihan hillittyä Punaisen Ristin kirppis -tasoa.

Joku Tuhkimo on hukannut molemmat punaiset spittarinsa. On siinä prinssillä hommaa, kun pitää sovitella molempia kenkiä keittiöpiikojen jalkoihin…

Satuin olemaan paikalla hetkeä ennen ovien aukaisemista ja ehdin kurkistella herkkupaloja jo vähän ikkunan takaa. Itseasiassa oven taakse ehti kertyä pieni jonokin ja siinä odotellessa päätin, että hyökkään ensimmäisenä bongaamani ihanan Marc by Marc Jacobsin clutchin kimppuun.

Päätin tosin siinä odotellessani, että kipuraja menee 50 euron kohdalla. Sen enempää en ole valmis maksamaan clutchista, jota en varsinaisesti juuri nyt tarvitse ja joka ei oikeastaan ole sen värinen, mitä olen etsiskellyt. No, hinta oli sitten 60 euroa. Kanniskelin laukkua mukanani pitkin putiikkia, kun tsuumailin muuta tarjontaa ja mietiskelin, että onhan se kivan värinen, ajaton ja helposti yhdisteltävissä… Mutta sitten pysyin päätöksessäni ja tuskin olin irroittanut näppini siitä, kun toinen haukka nappasi laukun parempaan talteen.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan putiikista lähtenyt…

Clutchista eroamisen aiheuttamaa ahdistusta lievitti aika oleellisesti nämä a-i-v-a-n upeat Bossin mustat avokaat!

Kenkulit ovat pääosin kiiltonahkaa, mutta kanta ja korko on mokkaa. Kaunokaiset ovat varmaankin olleet jonkun parhaimmat pyhäkengät, sillä kaikesta näkee, että niitä on pidetty todella kauniisti. Nahka on aivan virheettömässä kunnossa, korkolaput ja puolipohjat aivan juuri laitettu. Ja ne sopivat jalkaani aivan täydellisesti!!

Kotiin Bossit lähtivät noin 40 eurolla – eli tunnen tehneeni todella hyvät kaupat! Ja vielä hyväntekeväisyyttä samalla – win-win, as I understand it! 🙂

Röda Korsetin luksus-kirppis löytyy osoitteesta Hornsgatan 56

Saan varsin usein kysymyksen, että osaisinko suositella jotain halpaa ja kivaa hotellia, suht hyvällä paikalla Tukholmassa. Tavallaan ihan luonnollinen kysymys, annanhan paljon muitakin vinkkejä Tukholmaan liittyen. Mutta toisaalta sitten kuitenkin aika hassua tiedustella yöpymisvinkkejä joltakulta sellaiselta, joka asuu itse kaupungissa. Harvoinhan sitä omassa kotikaupungissaan yöpyy hotellissa. Nyt on tilanteeseen tullut muutos – ja osaan antaa ainakin yhden vinkin! Tukholmaan on nimittäin avattu oma Omenahotelli.

Tukholman Omppu sijaitsee kätevän kävelymatkan päässä ydinkeskustasta osoitteessa Torsgatan 10. Lähin T-bana-asema on Hötorget, josta hotellille kävelee reilut viisi minuuttia. Hotellin alakerrassa (varsinaista aulaa tai respaa Omenahotelleilla ei taida olla missään) pitää majaansa sporttihenkinen, mutta yllättävänkin viihtyisän oloinen Allstar-ravintola.

Sekä hotelli ja ravintola ovat olleet toiminnassa jo joitakin viikkoja, mutta eilen juhlittiin varsinaisia avajaisia. Ja mehän olimme Peetun kanssa tietysti paikanpäällä todistamassa menoa.

Paikalla oli ihan kunnioitettava määrä kaikenlaisia ruotsijulkkiksia. Peetu alkoi heti epäillä, että mahtaakohan ravintolan omistaja olla itsekin joku julkkis tai ex-urheilija, kun on saanut niin paljon paikallisia celebrityjä liikkeelle. Hollywoodissahan tuntuu olevan melkein sääntö, että jokainen vähänkään itseään kunnioittava stara on ainakin jollain pikkusormenpuolikkaalla mukana ravintolabisneksessä.

Nyt täytyy tunnustaa, että me ollaan kyllä sen verran urpoja, että ei tunnistettu sen paremmin ravintoloitsijaa kuin suurta osaa vieraistakaan. Aika paljon oli sellaisia tv:stä/lehdestä tutut kasvot -tyyppisiä ahaa-elämyksiä, mutta ihan oikeasti taisin tunnistaa vain kauniisti raskaana olevan Carolina Gynningin.

Sporttibaarin tyyliin sopivasti oltiin käyty Peetun kanssa treenaamassa ennen avajaisia. (Treenikassin mukana raahaaminen oli ehkä vähän vähemmän glamouria, mutta mitäs pienistä…) Treenin jälkeen oli tietty ihan jäätävä nälkä. Onneksi iloiset tarjoilijapojat ja -tytöt lennättivät eteen superherkullisia minihampurilaisia ja suupalan kokoisia club sandwichejä. Napsimme alkupaloja sellaisella vauhdilla, että siinä vaiheessa, kun about kilometrin pituinen jono barbecue buffetiin alkoi vähän hälventyä, oltiinkin jo ihan kylläisiä.

Ruokatrendeistä hyvin perillä oleva Peetu valisti, että minihampurilainen on tällä hetkellä aivan kuumintahottia sormisyötävätarjoilurintamalla. Ei mikään ihme siis, että trendiherkät tukholmalaiset ovat tämän bonganneet. Itseasiassa olemme taineet saada muutamassakin viime tapahtumassa juuri samantyylisiä minihampurilaisia. Paitsi, että niiden nimi ei kuulemma ole ollenkaan mikään hampurilainen vaan slider. Aina sitä oppii jotain uutta. 😀

Kun on julkkiksia, pitää olla myös julkkistenkuvausseinä. Varsinaiset ja viralliset kuvaussessiot ovat tässä vaiheessa jo ohi, mutta Peetu poussaa kiltisti Mintulle. Ihan hyviä päivänasukuvia tuolla iPhonellakin näköjään saa.

• takki, vintage (Americana)
• farkut, Cheap Monday
• tennarit, Marimekko <3 Converse
• treenikassi, Lindex

Ajattelin tulla vain ilmoittamaan, että nyt se on todistettu omin silmin, sokerihiiren ja macarons-addiktin elämä on pelastettu – ne on oikeasti tulossa tänne!

Tarkemmasta päivämäärästä ei ole edelleenkään tietoa, mutta putiikin ja minikahvilan sijainti on Grev Turegatanilla, noin numerossa 15. Paikka on ihan helppo löytää, vaikka Östermalm ei olisikaan tuttu. Stureplanilta vaan sisään Sture Galleriaan, suoraan eteenpäin ja toiselta puolelta ulos, tiukka vasen ja Ladurée löytyy heti tokasta talosta, vastapäätä Filippa K:n Grev Turegatanilla sijaitsevaa flagshipstorea.

Saisivat vain nyt nuo ovetkin auki…

Satutko olemaan Tukholmassa nyt torstaina 26.4.? Jos olet yhtään pikkuriikkisenkään kiinnostunut shoppailusta, vaatteista, sisustuksesta, kauneudenhoidosta, hyvinvoinnista tai hyvästä ruuasta niin tuolloin kannattaa todellakin suunnata Biblioteksgatanille. Luvassa on ihan mahoton shoppailuilta, myöhempään iltaan auki olevia kauppoja, hyviä tarjouksia, musiikkia, tarjoiluja, kilpailuja ja goodie bagejä!

Häppening leviää myös Biblioteksgatanin ympäristöön, poikkeaville pikkukaduille ja jopa Birger Jarlsgatanin merkkiputiikkeja on innostunut mukaan. Tässä muutamia esimerkkejä tarjouksista:

• BLK DNM, 30 % alennus farkuista, musiikkia ja tarjoilua
• Burberry, putiikissa kilpailu, jossa voi voittaa Burberryn trenssin (!!)
• Filippa K, 20 % alennus osasta tuotteista, ilmainen ompelupalvelu ja goodie bag kaikille
• Hope, 15 % alennus kaikesta
• Zink Grill (ravintola), tarjouksia
• Rizzo, 20 % alennus kaikesta
• Whyred, 20 % alennus kevätmallistosta

Ja paljon kaikkea muuta, mutta tässä ne mielestäni tärkeimmät!

Berliini on aivan mielettömän kiva kaupunki. Paljon nähtävää ja tekemistä, ihana tunnelma ja leppoisa meininki – sehän on todettu täällä jo aikaisemminkin. Peetun reissu oli vähintäänkin onnistunut – kuulemma niin mahtavaa ei ole ollut vielä ikinä missään!

Ja mikäs siinä, kun on parhaat kaverit matkassa ja retkeilymajassa saa nukkua pinkin kuplavolkkarin sisällä!

EDIT: on kyselty, minkä merkkinen Peetun t-paita on tässä Berliinin reissullelähtökuvassa. Paita on tosiaan jo varmaan pari vuotta vanha ja ostettu Brysselistä, joten voipi olla hankala löytää samanlaista rakastuneet robotit -paitaa. Mutta merkki on nyt tarkistettu niskalapun virkaa toimittavasta sisäpainatuksesta ja siellä lukee: Springfield.