Never say never.. 2000-luvun alussa olin niin kertakaikkiaan korviani myöten täynnä paita-mekon-alla -tyyliä, että olin valmis vannomaan, etten enää milloinkaan ryhdy moiseen hullutukseen. Yksi äärimmäisen harvoja pukeutumissääntöjäni on, että sellaisiin trendeihin, joita on jo kertaalleen käyttänyt, ei kannata koskea pitkällä tikullakaan. Nooh, säännöt on tehty rikottavaksi – etenkin ne itse itselle asetetut.
Joskus talvemmalla kerrospukeutuessani toimistolle laitoin pitkän suosikkineulemekkoni alle t-paidan. Aloin siinä sitten katsella peilistä, että eihän tuo hassummalta näytä ollenkaan. Silloin koko komeuden päälle tuli vielä neulepaita, mutta mielikuva kauluspaita + mekko -yhdistelmästä alkoi yhtäkkiä tuntua aika kivalta ajatukselta.

(Bloggari antaa terävänä ohjeita valokuvaajalle… :D)
Viime perjantaina päätin tehdä lempeän loikan ysärifiiliksiin ja läksin toimistolle kuvien kombossa. Aitoa ajankuvaa vahvistaa suosikkikorviksiksi nousseet hopeiset isot rinkulat.
En nyt taida uskaltaa heittää blogosfääristä tuttu “hitti vai huti?” -kysymystä teilaamisen pelossa. Omasta mielestäni tuo toimii kuitenkin ihan hyvin, eikä kokonaisuus ole mitenkään liian 90’s.
Pahinta tai vaarallisinta kerran elettyjen trendien uudelleen lämmittelyssä on, että näyttää siltä kuin olisi aina pukeutunut samoihin vaatteisiin, samaan tyyliin. En haluaisi antaa vaikutelmaa, että tyylini kehitys pysähtyi yhdeksänkymmentäluvulle. Haha!

• kauluspaita, Whyred
• neulemekko, H&M
• kengät, Acne

Joskus kohdalle osuu sellainen vaate, että kun sen on kerran laittanut päällensä, ei enää mitään muuta haluaisi pitääkään. Melkein täytyy laittaa kalenteriin ruksi niille päiville, jolloin se on ollut toimistolla, ettei nyt sentään ihan kovin monena päivänä viikossa ilmestyisi paikalle samoissa vetimissä. Lempparivaate tuntuu aina hyvältä valinnalta. Toisaalta se on turvavaate, mutta toisaalta se päällä olo on sen verran fiksu, ettei ole tarvetta kadota täysin kulisseihin.
Ihan aina ostohetkellä ei voi olla täysin varma, tuleeko vaatteesta lemppari vai ei. Ihastuin H&M x Kenzo -malliston mustaan, postimerkkimäisillä aplikaatioilla koristeltuun neulepaitaan jo valikoimaa netissä selaillessani. Silloin en vielä voinut aavistaa, että hankinnasta tulee niin rakastettu, että mielelläni pistäisin sen päälle vaikka joka päivä!

Asu on tosin eiliseltä.
Yritin saada postauksen valmiiksi jo eilen, mutta armas tietokoneeni päätti lopettaa yhteistyön täysin. Nyt, yön ja päivän levättyään, se päättikin jälleen herätä henkiin. Tosin kovalla metelillä tässä hommia tehdään, ja koneosasto käy niin kuumana, että kädellä ei kärsi koskea.
Sen verran pitkään nyt jo eläkeikäinen työjuhtani on osoittanut uupumisen merkkejä, että kai tässä pitää alkaa harkita uuden koneen hankintaa. Ei kyllä mitään käsitystä, millaisella tietsalla bloggari nykypäivänä pärjää. Mac Book Air himottaisi, mutta mahtaako siinä riittää vääntöä ja kapasiteettia kuvien ja videoiden kanssa touhuamiseen?
Toisaalta konevalikoimastani löytyy myös iPad Air 2, mutta sillä pidempien höpötyksien kirjoitteleminen on kyllä hiukan työlästä, vaikka muuten pätevä kaveri onkin. Eli joku kunnollinen Mac pitäisi saada pikapuoliin hankittua.

Jotta pidetään tämän postauksen aihepiiri kunnolla sillisalaattina, voin antaa vielä hyvän elokuvavinkin!
Kävin tänään illalla katsomassa Moonlight-elokuvan ja olen todella vaikuttunut! Hieno ja koskettava kasvutarina, upeaa kuvausta, uskottavia, monisyisiä henkilöhahmoja ja universaaleja tunteita. Vaikka tarina ei todellakaan ole mikään mukavuuden huipentuma, päällimmäinen fiilis leffan jälkeen on kuitenkin toivo ja luottamus siihen, että kaikesta voi selvitä. Kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan!

• neulepaita, H&M x Kenzo
• neulemekko, H&M
• kengät, Acne
• laukku, Rebecca Minkoff

Kansainvälisessä työyhteisössä on puolensa ja puolensa. Sosiaaliset latinot eivät aina ole samalla aaltopituudella suorapuheisen suomalaisen kanssa – ja välillä menee hermo, kun ruotsalaisten kanssa mikään ei etene salamavauhtia.
Toisaalta olosuhteiden pakosta johtuva kulttuurivaihto avartaa. Oman suun avaaminen ei tunnu niin isolta asialta, kun toiset hölisee tauotta niitä näitä. Ja kun kaikki on saatu keskustelujen, palaverien ja mielipiteiden kuulemisen jälkeen sitoutettua johonkin asiaan tai projektiin, sen takana seistään yhtenä rintamana.
Ihastuttava puoli monikansallisessa kollegalaumassa on myös kaikki mielettömät herkut, joita olemme eri tilaisuuksissa päässeet maistelemaan. Portugalilaisten vaalea sangria on kaikkien toimiston aw-iltojen takuuvarma hitti. Enkä ikinä unohda sitä, kun tiimimme espanjalainen pomo toi kokonaisen eläimen koiven erityisessä telineessä workshop-iltapäivää piristämään. Siitä sitten vuolimme ohuita lastuja, joita söimme pannulla oliiviöljyssä paahdetun, valkosipulilla ja tomaatilla hierotun leivän kanssa. Oih nam!

Tänä iltana makumatka suuntautuu kuitenkin vähän pidemmälle. Kiinasta kotoisin oleva, vasta muutaman vuoden Ruotsissa asunut kollegamme, on kutsunut koko tiimin kotiinsa juhlimaan kiinalaista uutta vuotta. Luvassa on kuulemma aitoja perinneruokia, jotka kuuluvat nimenomaan tähän juhlakauteen. Jos siis olen käsittänyt aivan oikein, Kiinassa vuoden vaihtumista saatetaan helposti juhlistaa viikko tai kaksikin. Vähän rennompaa kuin latautunut sekunttien laskeminen keskiyöllä.
Kysymyksessä on siis ihan rento illallinen kollegojen kesken, joten mitään erityisen spesiaalia asua en halunnut laittaa. Hiukan kyllä harmittaa, että Singaporesta rapiat 15 vuotta sitten ostamani silkkinen “Kiina-paita” ei mene päälle. Se olisi ollut mustien farkkujen kanssa ihan täydellinen valinta.
Punainen t-paita on drapeeratun pääntiensä ansiosta aavistuksen vähemmän arkinen kuin perusteeppari ja eikös punainen ole ihan kiinalaisen uuden vuoden väri? Toimii mielestäni ihan mukavasti. Roikkuvat korvikset tuovat vähän hajurakoa tavalliseen toimistopukeutumiseen.

Täytyy tunnustaa, että odotan jännityksellä illan tarjoiluja. Kollega kyseli silmät varsin veikeästi vilkkuen, että kuinka tulista ruokaa me kestetään! Haha! No, uskoisin, että en ole ensimmäinen, joka valittaa – sen verran jämäkästi tässä viimeaikoina on tullut heiluteltua chili flake -purkkia ruokaa laittaessa.
Ajattelin napata kameran mukaan ja yrittää kiristää illan hostilta suvussa sukupolvelta toiselle siirtyneitä salaisia perinneruokien reseptejä. Jos käy hyvä tsägä, voin raportoida sitten tänne teillekin!

• neuletakki, H&M
• t-paita, Minimarket
• farkut, Primark
• avokkaat, H&M
• laukku, Mulberry
• korvikset, Isabel Marant pour H&M

Tänä vuonna päätin, että en juokse ihan kaikissa muotiviikon näytöksissä. Osaltaan päätökseen vaikutti se, että oikeissa töissä sattuu olemaan juuri nyt sen verran hektinen vaihe, että vapaiden pitäminen ei oikein tullut kysymykseen. Kaikkein tärkeimmät näytökset on toki tullut nähtyä ja tänään illalla on ohjelmassa suosikki-Idat, Ida Sjöstedt ja Ida Klamborn.
Tämän päivän asun piti siis sopia sekä officelle että fashion weekin tunnelmaan. Ei nyt niin, että muutenkaan pukeutuisin jotenkin huomiotaherättävän eksentrisesti muotiviikoille, mutta vähän oli kuitenkin takaraivossa päivän molemmat ohjelmat.

Mustaan mekkoon voi luottaa aina. Se sopii niin toimistolle kuin muihinkin menoihin. Olen ollut aivan supertyytyväinen loppukesästä Lindexiltä hankkimaani valekietaisumekkoon. Se on erinomaisesti laskeutuvaa ja päällä mukavaa jerseytä, joka ei edes pakkasilla ala kiipeillä sukkahousuja pitkin.
Täysmusta asu olisi tietty tosi fashion, mutta jostain syystä en ole viimeaikoina kokenut enää oloani kotoisaksi ihan kokonaan mustissa. Niinpä hain hiukan vaihtelua värimaailmaan kahdella suursuosikillani: Filippa K:n harmaalla merinovillaneuletakilla ja Peetulta joululahjaksi saamallani fantastisella smaragdinvihreällä pashmina-huivilla.

Huivi on tässä nyt ensimmäistä kertaa asukuvissa, mutta työkaverit voi todistaa, että se on ollut koko alkuvuoden turvahuitulani toimistolla.  Office-AC:n vuoksi pieni lisälämpö on töissä tarpeen ympäri vuoden, varsinkin isommat palaverihuoneet on välillä varsinaisia jääkaappeja. Kevyt ja pehmoisesti lämmittävä pashmina on juuri sopiva karkoittamaan hyiset fiilikset.
Lisäksi olen sitä mieltä, että shaalin kaunis vihreä sävy on armollinen myös niinä bad-face-day -aamuina.
Nyt täytyy lähteä kipittämään muotiviikkohulinoihin! Raporttia ja street style kuvia on tulossa vielä vähän myöhemmin tällä viikolla. Reaaliaikaista matskua löytyy instatililtäni @minnapaakkulainen.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• huivi, saatu lahjaksi (Peetulta)
• kengät, Acne

[mittaustagi]

Ihan tosi nastaa esitellä omaa juhla-asuaan, kun on juurikin arvostellut ja riviin pannut monen monta ihanaa iltapukua. Noooh, sellaista se on ja nythän olen sitten itse asuineni mahdollisen arvostelun kohteena
Meidän työpaikan joulujuhlan teemana on tänä vuonna Gold, kulta – ja siihen piti tietty asussa pyrkiä. Halusin jotain jujua kokonaisuuteen ja hiukan hassuttelua myös. Ajattelin, että monet todennäköisesti valitsevat jonkun kullansävyisen mekon, vaikka ilmeisesti osa meidän Brand Marketing -osastosta on tulossa Tyttökullat-hahmoiksi pukeutuneina.

Kuvat on otettu viime viikonloppuna, kun testasin asukokonaisuutta. Sen vuoksi tuosta puuttuu esim. Henkalta hankkimani korvikset ja kultahilelakalla lakatut kynnet.
Olen aikas tyytyväinen asuuni. Se on joulujuhlamainen, teeman mukainen ja siinä on vähän hauskuutta – juuri niinkuin halusinkin. Lisäksi olen superiloinen siitä, että ainokainen omistamani oranssi huulipuna on tismalleen samaa sävyä kuin The Golden Girls -paitani printti!

Ei mutta hei, nyt on kyllä aivan pakko alkaa kihartaa hiuksia ja vetää lilaa luomeen, että en aivan myöhästy koko juhlista! Kutsussa oikein erikseen ilmoitettiin, että ovet sulkeutuvat klo 18.30 – eli parempi yrittää olla edes suht ajoissa.
Oikein mukavaa perjantai-iltaa myös sinne ruudun toiselle puolelle!!

• t-paita, tilattu Etsyn kautta (ABC Studios)
• hame, TFNC London (asos.com)
• laukku, Michael Kors
• kengät, H&M

[mittaustagi]

Tänään tapahtui jotain poikkeuksellista. Peräti kolme eri työkaveria kehui asuani spontaanisti toimistolla! Tykkään itsekin kovasti raitamekostani, mutta en pidä sitä kuitenkaan mitenkään poikkeuksellisen erityisenä. Normaalisti meillä töissä ei ole sellainen kulttuuri, että kommentoisimme toistemme pukeutumista suuntaan tai toiseen, joten siksikin olin niin yllättynyt.
Olen siinä mielessä itsenäinen ja moderni, että en juurikaan mieti toisten mielipiteitä tai tykkäämisiä asuja valitessani. Pukeudun niinkuin haluan ja mikä tuntuu hyvältä. Siitä huolimatta huomasin tänään, miten mahdottoman mukavalta kehut tuntuvatkaan.
Yritin googlata, mistä tulee “kehu nainen päivässä” -ajatus, se kun tuntuu olevan ihan vakiintunut lausahdus. Arvoisa hakukone löysi vain joitain randomeita juttuja ja ala-arvoisia vauva.fi -keskusteluketjuja, joten niistä ei ollut paljoa apua taustojen selvittämisessä.

Mikään ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että kehut tuntuvat mukavalta silloin, kun niitä saa. Itselläni oli tosi hyvä mieli tänään koko päivän, mikä johtuu varmasti osittain ainakin mekon keräämistä positiivisista kommenteista.
Kehujen antaminen ei vaadi paljoa, eikä maksa mitään. Siksi päätin, että näin joulukuun ensimmäisenä päivänä aion ihan joulukalenterityyliin kehua naisen päivässä, parhaana kaksi tai enemmänkin.
Näin joulun alla, jos milloin, on ihan paras hetki levittää ympärilleen hyvää mieltä, positiivista energiaa ja tukea lähimmäisten itsetuntoa. Mikään näistä ei maksa mitään eikä ole itseltä pois. Maailman helpoin tapa tehdä tästäkin hetkestä hiukan parempi meille kaikille.

Kehujen vastaanottaminen ei ole sekään maailman helpoin juttu, jos ei niiden antaminenkaan. Olen yrittänyt opetella pois suomalaisille tyypillisestä vähättelystä “no tää on nyt vaan tällanen ikivanha riepu” tai “joku halppislöytö Henkan alesta vaan” etsetera, ja pääsääntöisesti vastata kehuihin “voi kiitos” -tyyppisesti. Periaatteessa se on toiminut ihan kohtuullisesti, mutta tänään huomasin, että jo toisen mekonkehujan kohdalla aloin virittää selittelyjä edullisesta alehankinnasta.
Tuntuu siis siltä, että me ihan kaikki tarvitaan treeniä sekä kehumisessa että kehujen vastaanottamisessa. Siksi ajattelinkin nyt heittää haasteen kaikille teille siellä ruudun toisella puolella: tehdäänkö niin, että ihan viralliseen joulukalenterityyliin annetaan tästä jouluun asti ihan jokaikinen päivä jollekin naiselle vilpittömät kehut? Samaa naista saa toki kehua vaikka miten monta kertaa, mutta imaginäärinen kalenteriluukku aukeaa vasta, kun kehut suuntautuu jollekin, jota ei aikaisemmin tässä kuussa ole huomioitu.

Laitetaan kaikki hyvä ja positiivinen energia kiertämään. Palkinnoksi siitä saa myös ihan älyttömän hyvän mielen itselleen. Voisiko olla parempaa joululahjaa!?

• mekko, H&M
• kengät, Acne
• laukku, Mulberry