Karkki saatiin eilen muutettua ja samaan syssyyn tuli myös aloitettua remppaprojekti kotona. Aivan älytön kaaos! Yllättävän paljon sitä ehtii kuudessa vuodessa keräämään kamaa, joten setvimistä riittää. Bonuksena on tosiaan vielä se, että oikeastaan pitäisi tyhjentää kaksi huonetta, että saadaan maalattua, ja vasta sitten voi alkaa laittaa tavaroita paikoilleen. Tarkoittaa käytännössä sitä, että olohuone toimii tällä hetkellä lähinnä välivarastointitilana. Onneksi kesällä muutenkin asumme parvekkeella. Nyt tuo kesäolohuoneemme on suorastaan välttämätön!
Ihan pelkkää muuttamista ja remonttia elämä ei kuitenkaan ole. Kesä on sen verran hartaasti odotettu ajanjakso meillä, että ei tulisi mieleenkään keskittyä vain sisähommiin. Välillä karataan ulos aurinkoon ja leikitään kesälomaa. Viikonloppuna tulee rakas kummityttöni Tukholmaan visiitille, joten siitä ainakin tulee ihan luonnikas paussi puuhailuun. Ja täytyy toivoa, että kelit sallivat grillauksen. En ole vielä lähimainkaan saanut vuosittaista grilliherkkukiintiötäni täyteen!

Nahkatakki ei tunnu ihan ensimmäisenä mitenkään kovin kesäiseltä vaatteelta. Etenkään, jos kysymyksessä on kunnon rotsi; kevyet nahkaiset jakkuset on asia erikseen. Kuitenkin välillä illat ovat viileitä ja varsinkin, jos vielä tuulee, sitä kaipaa jotain perusneuletakkia lämpimämpää hartioilleen.
Nahkatakki on siitä loistava vaate, että kiistattoman viileän auran lisäksi se antaa kantajalleen sopivasti lämpöä ja hyvän suojan tuulta vastaan. Oikein asustettuna tuhdimpikaan rotsi ei anna yhtään syksyistä vaikutelmaa.

Oranssi on ehkä yksi kesäisimmistä väreistä, mitä on! Paitaa ja hehkuvaa huulipunaa enempää ei tarvita siihen, että muuten musta kokonaisuus henkii heinäkuuta.
Asukuvien ottaminen on muuten todella vakavaa puuhaa. Ei ihme, että pitää olla tiukin ilmein..

Tai sitten ei!! 😀

• paita, Asos
• mokkanahkahame, Monki
• nahkarotsi, BLK DNM
• tennarit, New Balance

En ole mikään hillitön jalkapallofani, mutta isompia kisoja, Euroopan mestaruuksia, MM-kisoja ja sen sellaisia, tulee vähäsen seurattua. Rakas ystäväni Tinni, joka on ainakin nimeltä ja muutamien asukuvien myötä tuttu monille teille, on se, joka alunperin opetti meikäläisen jalkapallohommiin. Tinnin kanssa on tullut vahdattua matseja milloin missäkin päin maailmaa – tosin ei kylläkään koskaan katsomossa livenä. Toisaalta etenkin tällaiselle ei-niin-ammattilaiselle penkkiurheilijalle on itseasiassa ihan plussaa, kun näkee ruudulta vähän tarkemmin, mitä siellä oikeastaan on meneillä ja joku asioista paremmin tietävä (Tinnin lisäksi) selostaa, mitä kentällä tapahtuu.
Olin aika pettynyt, kun Ruotsi ei päässyt jatkoon. En ole mitenkään sitä mieltä, että jatkopaikan menetys oli vääryys, mutta olisin halunnut, että Zlatan olisi saanut makeamman päätöksen maajoukkue-uralleen. Oletteko muuten nähneet Zlatanin viimeisen pelin ympärille rakennetun Volvo-mainoksen? En aio ikinä tunnustaa, että silmäni kostuivat mainosta katsellessa, mutta totuus on, että maestron uraa semi-tiiviisti kesästä 2000 alkaen seuranneena, fiilis on vahva. I say no more.
Kaikki tämä päämäärätön jalkishöpinä on vain johdantoa sille, mitä oikeasti haluan sanoa: siis miten ihan älyttömän mageeta, mahtavaa ja kerrassaan hianoo, että Islanti on mukana loppupeleissä!? En muista, että olisin ollut näin innoissani sitten sen, kun Kamerun joskus ysärillä teki MM-kisoissa vähän vastaavanlaisen entrén. Välillä iskee epäilys, että mitä järkeä koko jalkapallossa on, mutta tällaiset yllätykset muistuttavat, miksi klassinen draaman kaari pitää katsojat hyppysissään. Ja onhan se hienoa, että on selkeä ja ihanan symppis joukkue, jota kannattaa, kun oma joukkue on päätynyt katsomoon.

Jalkapallosta takaisin perusasioihin.
Ihan valtavan ihanaa, että on ollut mahtavat kesäkelit jo vaikka miten pitkään! Välillä on sadellut toki, juhannuksenakin, mutta sekin on ollut sellaista lämmintä ja virkistävää kesäsadetta – eikä mitään terveisiä Pohjoisnavalta-myrskyä, niinkuin usein vielä kesäkuussa saattaa olla. Tänäänkin aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on huidellut hellelukemissa.
Tämän päivän toimistoasuni perustana on Lindexiltä hankkimani sini-valkoraitainen mekko. Aivan ihana vaate kuumalla kelillä! Materiaalissa on riittävästi elastaania ja leveän helman sivusaumoihin kätketyissä taskuissa kulkee puhelin ja muu pikkusälä helposti palaverista toiseen. Pitäisi kyllä olla laitonta tehdä työvaatteeksi tarkoitettuja vetimiä ilman kunnon taskuja!
Ostin mekon joskus toukokuun puolessa välissä ja siitä lähtien se on ollut ihan ykköslempparini. Vähän suorastaan harmittaa, ettei samaa mekkoa ollut myös kokomustana ja vaikka vielä jonkin muun värisenä – olisin aivan varmasti ostanut kaikki vaihtoehdot. Hyviä työvaatteita ei tunnu ikinä olevan tarpeeksi.

• mekko, Lindex
• neuletakki, Filippa K
• sandaalit, Clark’s

Hirmuinen haipakka on taas ollut mukamas! Tänään aamulla kello soi vähän neljän jälkeen. Olin mielestäni ihan hyvissä ajoin, mutta etukäteen tilaamani taksi soitti olevansa paikalla, kun olin vielä aamutakki päällä paklaamassa cc-voidetta nassuuni. No, pieni pikafiksaus ja olin viidessä minuutissa täysissä pukeissa matkatavaroiden kanssa alhaalla.
Syy hässäkkään on puolivuosittainen bloggarin huippuhetki, Bloggers’ Inspiration Day ja Inspiration Blog Awards Helsingissä.
Päivähäppening oli mielestäni antoisin pitkään aikaan – ja siitä lisää vähän myöhemmin. Nyt on jo ihan hillitön kiire saada gaala-mode päälle!
Tässä kuitenkin päivätapahtuman asuni. Kaapuhässäkkä on uusi hankinta Monkilta ja tykkään siitä tosi paljon!

• Kaapu, Monki
• Hame, H&M
• T-paita, minimarket
• Tennarit , Adidas Originals
• Laukku, Michael Kors

Aivan mielettömän mahtava synttärijuhlaloma New Yorkissa on takana! Saavuimme kotiin toissapäivänä, mutta vielä eilenkin pää oli niin täynnä lumisadetta jetlagin ansiosta, että minkään järkeväksi laskettavan jutun kirjoittaminen ei olisi voinut tulla kysymykseen. Olen tosi pahoillani siitä, että en ehtinyt päivittää blogia kertaakaan matkan aikana. Matkoilla on aina niitä lunkeja, rauhallisia hetkiä, jotka olisin voinut käyttää bloggaamiseen. Sen sijaan päätin hengittää sisään ja ulos, nauttia siitä, että olen ikimuistoisella matkalla maailman upeimpien tyttärieni kanssa.
Käytin puoli talvea ja osan syksyä ristiintaulukoiden parhaita – ja “mest prisvärda” – ravintoloita ja kivoimpia turistikohteita. Yli tuhat kuvaa muistikortilla vaatii kuitenkin hiukan aikaa, joten päätin jakaa vinkit kolmeen eri osaan: 1) nähtävyydet, 2) ravintolat (ja kahvilat & muu syöminen) ja 3) shoppailu.

Ensimmäinen shoppailuvinkkini on, että kantsii tsekata hintataso, jos on kiinnostunut amerikkalaisten designereitten tuotoksista. Diane von Furstenberg, Marc Jacobs, Alexander Wang etc.. Hinnat vaikuttaa olevan aikasmoisen paljon alempana kuin kotona NK:lla (tai Stockalla Suomessa, voisin kuvitella).
Peetu bongasi ihanat klassiset Calvin Klein t-paidan ja collegen Urban Outfitterisiltä – todella edulliseen hintaan.

 

• paita, Calvin Klein
• hame, Asos
• takki, Whyred
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• huivi, Acne
• kaulakoru, Ideakoru (yhteistyön kautta saatu)
• tennarit, Adidas Superstar (Mintun)

[mittaustagi]

Arvatkaapas, mikä tuntuu hippasen epäreilulta? No se, että Instagram suorastaan tulvii toinen toistaan mehevämmän näköisiä Runebergintorttuja – ja täällä lahden toisella puolella niistä ei tiedetä yhtään mitään! Universumissa on virhe!
Tykkään ihan älyttömästi sellaisesta muhevanpehmeäntiukasta versiosta, missä on aidoilta vadelmilta maistuvaa hilloa (eikä mitään teollista punaista liivatejuttua..), jota kiertää ohut sokerikuorrutenauha. Tortun ei tarvitse olla mitenkään iso, mutta sopivasti kostea ja vähän “raskas”. Niinkuin huomaatte, täällä on tänään käytetty tovi jos toinenkin Runebergintortuista haaveilemiseen.
Joskus muinoin facebookissa kiersi testi, taisi olla peräti Hesarin tekemä, missä sai testata, miten hyvin osaa erilaiset suomenkielen oikeinkirjoitussäännöt. En enää muista, millaisen tuloksen sain – varmaan jonkun keskinkertaisen, kohtuuhyvän, mutten mitään huippupisteitä tosiaankaan. Yksi kysymyksistä käsitteli Runebergintortun oikeaa kirjoitusasua. Muistan hyvin, että se meni pieleen silloin ja tuskin tuo nyt käyttämänikään muoto täysin oikein on. No, kommunikaatio se on kuitenkin se tärkein näissä hommissa – ainakin omasta mielestäni.
Toisaalta väärät kirjoitusasut ja reippaat kielioppivirheet saattavat vaikeuttaa tai jopa estää viestin menemisen perille. En valitettavasti ole itsekään mikään täydellisen kieliopin taitaja, mutta täytyy sanoa, että erikseen kirjoitetut yhdyssanat aiheuttavat niin vakavaa kutinaa ihon alla ja surinaa korvien välissä, että en enää pysty keskittymään siihen, mitä kirjoittaja yrittää sanoa. Koskee molempia kotimaisia.

Runebergintortusta sujuvasti kielipoliisihommiin ja sieltä kulman kautta päivän asuun…
Tai ei – ensiksi haluan hehkuttaa sitä, että tänään oli valoisaa – siis päivänvaloa – kun läksin töistä kotiin! Mikä fiilis! Toki meillä on hiukan lyhyempi työpäivä perjantaisin, mutta silti! Hymyilin ja hymistelin itsekseni koko matkan toimistolta tunnelbanalle. (Olisi tehnyt mieli laittaa tuohonkin huutomerkki, mutta joku raja sentään…). Eikä siinä vielä kaikki – kotikulmille saavuttuani oli edelleen ei-pimeää. Työmatkani kestää kuitenkin noin 50 minuuttia.
Eli ei muuta kuin vahvaa uskoa nyt vain siihen, että kohta se ihana, odotettu k:lla alkava juttu on täällä. Kevät! Mikä ihana sana!

Itselläni on sellainen huono tapa, että pinoan silittämistä kaipaavat vaatteet pesun jälkeen vaatekaapin tankohyllyn alle epämääräiseksi kasaksi. Perusajatus on tietenkin se, että ne silitetään siitä aivan heti seuraavaksi ja ripustetaan nätisti henkarille. Ei tule varmastikaan yllätyksenä, kun tunnustan, että näin ei kovin usein käy (joskus sentään!). Lopputulos on se, että silitettävien pino kasvaa ja alimmaiseksi jääneet hiukan unohtuvat. Pinon alimmaiset unohtuvat luonnollisestikin siksi, että niiden silittäminen käyttövalmiiksi ei ole tuntunut houkuttelevalta juuri sillä hetkellä.
Kaikki tämä kuullostaa varmasti jonkun pedantimman ihmisen korvissa aivan kauhistuttavalta. Positiivista vaatteen vetovoimakykyyn perustuvassa silitysjärjestyksessä on se, että kyllästymiseen asti käytetyt vaatteet saavat hetken lepoa. Ja mikä iloinen jälleennäkeminen, kun kerran päättää, että nytjumankekka pistetään sileäksi koko pino, ja kasan alimmaisena pilkotteleekin vanha lempparihame!
Toimistolla oli tosin tänään helmikauluspaidan ja neuletakin kaverina ihan vaan farkut. Illaksi halusin vaihtaa jotain vähän perjantaimaisempaa.
(Ja kyllä, tämän viikonlopun ohjelmassa on todellakin myös hiusten tyvikasvun värjäys!)

• paita, Forever21
• neuletakki, Filippa K
• hame, frkn
• nilkkurit, Acne

[mittaustagi]

Juuri tismalleen tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä tekstiä, istun sängylläni detox-teetä kupissa ja mietin jatkaisinko bloggaamisen jälkeen Greys Anatomyn vai Suitsin katsomista. Varsinaista Friday Night Fever -fiilistä – haha!
Mutta oikeesti – tänään on ollut ihan mahtava juhlaperjantai. Aamu alkoi töissä ihan mielettömällä aamiaisella. Siis tarkoitan sellaisella superluxushotelliaamiais-tason extraihanalla aamiaisella, että ei mitään rajaa. Syy siihen, että koko firmalle tarjottiin tällainen mahtava aamiainen oli se, että vihdoinkin saavutimme viisi vuotta sitten asetetun (silloin todella utopistiselta tuntuneen) tavoitteen. Tavoitteen saavuttaminen on tietty hienoa ja toimitusjohtajan puheen aikana tuli kieltämättä sellainen fiilis, että minäkin, vaikka olenkin vain yksi markkinointiosaston monista rivityöntekijöistä, olen ollut osallinen siihen, että nyt ollaan koko firmana siellä, missä haluttiinkin.
Juhlafiilistä on lisännyt se, että vihdoinkin sain laitettua matkaan The Syntymäpäivän kutsut. Alunperin oli tosiaan tarkoitus dissata koko merkkipäivä, mutta ystävien painostus yhdistettynä siihen tosiasiaan, että normaalisti en milloinkaan jättäisi väliin syytä juhlia, antoi viimeisen sysäyksen juhlavalmisteluille. Niinkuin sanotaan – aina on hyvä syy avata vielä yksi skumppapullo..

Perjantain asustani sain työkaverilta kommentin: “oletpas tänään sporttinen”. Olin hiukan yllättynyt, mutta toisaalta hyvin samaa mieltä. Neuletakki – ja varsinkin resorien raidat – antaa kivasti street-sport fiiliksiä. Ja ehkä martensit myös voi jonkun silmään näyttää sporttiselta. Neuletakki on muuten tasan ainoa aleostos, jonka olen tehnyt tänä vuonna. Merinovillaiset hihat ja selkäosa viettelivät vilukissan edullisen hinnan ohella.

 

• neuletakki, H&M
• housut, Lindex
• kengät, Dr. Martens