Keväällä aloitin kunnianhimoisen projektin treenata itseni hyvään kuntoon ja raportoida kaikki viikon treenit täällä blogissa. Aika pianhan kävi ilmi, että parin vuoden takainen selkävamma ei ollutkaan yksi niistä asioista, joista selviää itsekurilla ja päättäväisellä asenteella. Sitkeästi pidin viikottaista “reenipäiväkirjaa”, mutta sitten lopulta itseänikin alkoi ärsyttää pelkkä selkävaivojen voivottelu ja treenijuttujen rehab-henkisyys – ja jätin koko homman vähin äänin.

Sittemmin olen saanut vihreää valoa fysioterapeutilta juoksemisen testailua varten ja minut on siirretty itsehoitoon muutamien reipashenkisten jumppaliikkeitten kanssa. Juoksemista olen yritellyt tismalleen saatujen ohjeiden mukaisesti – eli olen lähinnä tehnyt muutamien minuuttien juoksupyrähdyksiä kävelylenkeilläni, samalla selän vointia kuulostellen. Ihan mukavaa on ollut – kiitos kysymästä – mutta selkä on kyllä tullut kipeäksi joka kerta. Ja nyt jo tiedän ihan hyvin miksi.. Se varsinainen selkävamma siellä tietty kummittelee taustalla, mutta kaikki olisi ihan hyvin – tai ainakin paljon paremmin, jos vatsa- ja selkälihakset olisivat paremmassa kunnossa.

Pikkuisen tylsää, että ratkaisu löytyy ihan perinteisesti peilistä katsomalla ja itse tekemällä. Jotenkin olisi niin paljon helpompaa, jos voisi ratkaista koko asian vaikka jollain pillerillä tai jotain. Mutta kun ei ne tv-shopin jututkaan toimi ( ei niin, että olisin testannut…), pakko kai sitä on alkaa hommiin. Pari erityyppistä lihaskuntotreeniä viikossa (Body Balance, jooga, BodyPump esmes) ja pari juoksupyrähdyksiä sisältävää kävelylenkkiä. Eiköhän se siitä.

Tänään tein peruslenkkini, joka normaalisti vie noin 1 h 30 – 1h 35 min. Otin kameran mukaan, koska ajattelin, että haluatte tulla mukaan katsomaan, missä se Minttu lenkkeilee. 🙂

Lenkkipolku lähtee heti meidän ulko-oven vierestä. On tosi luksusta, että voi asua lähestulkoon Tukholman keskustassa, mutta vain parin metrin päässä alkaa iso luonnonsuojelualue.

Me asutaan ihan Tukholman ja Nackan kunnan rajalla. Ulkoilualue on Nackan kunnan puolella. Taustalla siintää city-laskettelurinne Hammarbybacken, jonka päälle kipuaminen toimii loistavasti lenkin alkuverryttelynä.

Sickla Sjö

Kuvanottohetkellä seison tuossa kartan vasemmassa yläkulmassa olevan punaisen palluran kohdalla.

Sunnuntaisin toinen Hammarbybackenin ankkurihisseistä on toiminnassa. Huimapäiset dh-lapsukaiset hilaavat itsensä hissillä ylös ja painavat sitten  tuhatta ja sataa mäkeä alas. Hurjan näköistä menoa jo pelkästään tuo ylöspäin meneminen. En voi tajuta, miten ne voi pysyä pystyssä ankkurin nykiessä satulaa ylös noustessa – saati sitten mitä rytyytystä alaspäin lasettaminen on….

Aika tasan tarkkaan tuossa kuvan keskellä näkyy kellanoranssi nostokurki. Se on meidän talon naapurissa. Uutta koulua rakentavat. Meidän talo ei näy – se on puiden takana piilossa, mutta suunnilleen kaksi milliä nostokurjesta oikealle on meidän talo.

Kaikenlaisia reittejä on tuohon viralliseen karttaan merkitty. Mintun polku kulkee tuon Sicklasjön rannassa. Sitä ei ole merkitty kunnolla karttaan, koska polku ei ole valaistu. Kääntöpisteeni on tuo silta Sicklasjön ja Nackasjön välissä, joka vie ulkoilualueelta asuinalueelle.

Sicklasjö on tosi suosittu melontapaikka.

Tuolla taustalla häämöttää Hammarbybacken, jonka päällä hetki sitten oltiin. Tosin tässä vaiheessa ollaan jo taas melko lähellä kotia. Jos olisi kesä, tässä vaihessa voisi käydä uimassa ja sitten vilistää vartissa kotiin. 🙂

Ensi viikon treeniohjelmassa on suunnitellusti sekä Balancea että Pumppia – ja tietty näitä juoksulla höystettyjä kävelylenkkejä. Kyl tää tästä. Maratonille ei taida ihan vielä uskaltaa ilmoittautua, mutta parempaan päin ollaan menossa…

Viime viikolla jatkui tylsä, mutta ilmeisestikin äärimmäisen tarpeellinen rehab-treenaus. Vältin hyppelyä ja juoksentelua, mutta tein ahkerasti (melkein) joka päivä fysioterapeutilta saamani jumppaliikkeet.

Tuo fysioterapia on muuten aika jännä juttu. En ole aikaisemmin käynyt missään vastaavassa ja välillä tuntuu, että ovatko nämä minun reaktioni ihan sellaisia kuin pitää. Viime tiistaina oli toka aikani fysioterapiassa. Ensimmäisen kerran jälkeen muistan olleeni aivan poikki ja nukahdin päänsärkyisenä huomattavasti normaalia aikaisemmmin. Jotenkin ajattelin tuolloin, että voihan se olla jotain muutakin väsymystä – eikä välttämättä johdu fysioterapiasta..

Tiistaina fiilikset itse käynnillä oli samat.. Aika “lällyn” oloisia perusjumppaliikkeitä testailtiin ja lisäksi fyssari “venyttteli” selkääni. Tuo venyttely tuntui lähinnä lääppimiseltä – eikä totta puhuakseni mitenkään erityisen tehokkaalta. Kun lähdin kotia kohti tunsin aivan jäätävää väsymystä ja vähintään yhtä jäätävää sokerihimoa. Jalat lyijynpainavina raahauduin kotiin, tankkasin vähän hunajaa ja taistelin pysyäkseni hereillä. Yhdeksältä illalla annoin periksi ja menin nukkumaan.

Vielä keskiviikkonakin tunsin itseni täysin voimattomaksi. Aamulla en voinut uskoa, että on jo aika herätä, vaikka olin nukkunut vähintäänkin reilut yöunet. Selkä tuntui aralta ja oli pakko liikkua pehmeästi ja varovaisesti. Vasta torstaina tuo väsymys alkoi helpottaa ja tunsin taas olevani enemmän oma itseni.

Paitsi, että nyt olen enemmän kuin ihmeissäni – mitä himputtia siellä fysioterapeutilla oikein tapahtuu??

TREENIT VKO 20

Maanantai, sauvakävely 40 min lihaskunto kotona 20 min

• Peetukaan ei mennyt Corepulseen, joten teimme yhdessä reippaan power walk -kierroksen Sickla Sjön ympäri ihanassa kevätillassa. Ja painelimme menemään niin, että tuli ihan kunnolla hiki – oikein mukavaa. Paitsi että vasta puolessavälin matkaa tajusin, että olin unohtanut sauvakävelysauvat kotiin… Oh well. :DD

Keskiviikko, SATS crosstrainer 30 min, lihaskunto 30 min

• Keskiviikoksi oltiin varattu Peetun kanssa Energy, mutta en uskaltanut lähteä hyppyyttään selkääni sitäkään vähää tunnille. Vetelin crosstraineria suht matalalla sykkeellä ja tein perusteelliset lihaskuntoliikkeet sillä aikaa, kun Peetu oli tunnilla. Ihan hyvä päätös, sillä tunnilla oli ollut sijaisohjaaja, joka oli kuulemma höykyttänyt ihan kunnolla…

Sununtai, pyörälenkki 1 h 30 min

• Mielettömän ihana kesäsää (melkein 25 astetta lämmintä!) houkutteli ulkoilemaan. Pyöräilin Peetun vanhalla mummopyörällä pitkin Söderin rantoja – ja oli kyllä ihan mahtavaa! Otin tosi rauhallisesti, mutta kyllä sitä ihan hyvän hien sai pintaan, vaikka ei millään mielettömällä racing-fiiliksellä ollutkaan liikkeellä.

Tälle viikolle on nyt bookattuna pitkästä aikaa boksingia. Sitä onneksi pystyy tekemään ihan hyvin hyppyjä vältellen. Samoin keskiviikoksi ollaan varattu Energy, mutta hiukan tässä vielä harkitsen, uskallanko sinne mennä vai en…

Torstaina on seuraava visiitti fysioterapeutille. Täytyy kyllä tunnustaa, että tuon viimeviikkoisen kokemuksen jälkeen suorastaan pikkuisen jännittää mennä sinne. En mitenkään haluaisi taas olla ihan kanttuvei montaa päivää. Toisaalta, jos sillä saa taas selän kuntoon, olen kyllä valmis kestämään ihan mitä tahansa…

Jos tämän viikon liikuntahommat pitäisi kiteyttää yhteen sanaan, se olisi “mummotreenausta”. Niinkuin viime viikon treeniraportissa kerroin, aloitin tämän viikon käymällä vihdosta viimein näyttämässä selkääni lääkärille. Ja lääkärin tuomio oli aikas yksiselitteinen: välilevypullistumahässäkkä on tulehtunut (siitä syystä se on ollut tässä viime viikkoina kipeämpi kuin aikaisemmin) ja minkäänlainen vähänkään rankempi liikunta ei tule missään tapauksessa kysymykseen. Niin, oikeastaan sain komennon pysyä poissa kokonaan ryhmäliikuntatunneilta, mutta varsinaisesti pannaan joutui “vain” hyppiminen ja juokseminen. Eli kaikki, mikä tärähdyttää selkää. Niinpä maanantaille varattu Sats CorePulse vaihtui sauvakävelylenkkiin. Vähän kyllä harmitti, koska on niin älyttömän hauska käydä jumpassa yhdessä Peetun kanssa, mutta kyllähän olen sen jo itsekin huomannut, ettei CorePulse taida olla ihan parasta mulle just nyt.

Keskiviikon Energystä en voinut luopua. Tuumasin, että mulla on sen verran pokkaa, että kehtaan hillua mukana niin, että jätän kaikki hypyt tekemättä. Kieltämättä välillä teki pahaa, kun näin mikä mummo sieltä peilistä katsoo takaisin, mutta koitin psyykata itseäni tajuamaan, että ilman tätä vaihetta, en pääse koskaan takaisin kunnon hyppykuntoon.

Torstaina pääsin jo tapaamaan ensimmäisen kerran fysioterapeuttiani. Mitään suurta ahaa-elämystä en siellä kokenut, enkä valitettavasti myöskään sitä ihmeparantumista, jota olin luonnollisesti salaa toivonut. Sain kuitenkin kotiin tuomisiksi pinon (tylsiä…) treeniohjeita ja komennuksen venytellä kunnolla joka päivä. Tähän asti olen ollut reipas ja tehnyt kiltisti sekä tunnollisesti kaikki harjoitteet. Uskon myös, että jaksan jatkaa, jos edes minipientä edistystä on havaittavissa – sen verran kypsä olen tappelemaan ikuisen kivun ja harmin kanssa!

TREENIT VKO 19

Maanantai, sauvakävely, 1 h 15 min

• Joopajoo – treeniviikon mummoversio lähti uskottavasti käyntiin räjähtävällä sauvakävelysessiolla. MBT-kengät jalassa ja (hiukan liian pitkät) sauvat kädessä sulauduin erinomaisesti kaikkien muiden rehab-tyyppisesti urheilevien eläkeläisten joukkoon. Sen verran oli pakko nokittaa, että kipusin sauvoineni (tai oikeastaan ne on Vesan – siksi ne on mulle vähän liian pitkät) tuohon meidän lähellä olevan laskettelurinteen huipulle. Sykemittarin lukemat kipusivat parhaimmillaan yli 155 – siinä olisi kyllä monella mummolla tekemistä!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Mummoversio energystä toimi oikeastaan ihan hyvin. Kyllähän siinä ihan treenatun olon saa aikaiseksi, kun keskittyy tekemään kaikki liikkeet huolellisesti, vaikka varsinaiset hypyt jäisivätkin väliin. Syke ei tietenkään noussut niin korkealle kuin normaalisti, mutta kyllä se siinä 130 hujakoilla kuitenkin pysyi aerobisten biisien aikana. Ja selkä kiitti mummoilusta. Ei tarvinnut yhtään irvistellä lopputunnista!

Sunnuntai, sauvakävely, 1 h 15 min

• Tein saman lenkin kuin maanantaina – nyt jo paljon leppoisammalla mielellä. Vain viikon jälkeen tuntuu, että selkä voi jo paremmin ja usko siihen, että jonkunnäköistä valoa tunnelin päässä voisi vaikka ollakin, alkaa pikkuhiljaa nostaa päätänsä. Sunnuntain sauvakävelylenkillä aloin jo ihan vakavissani miettiä, että pitäisköhn sitä sittenkin hankkia ihan omat, oikean mittaiset kepukat hommaa varten. Lisäksi mietin, että pitäiskö alkaa tervehtiä kaikkia vastaan tulevia sauvakävelijöitä. Vähän samaan tapaan kuin motoristit ennenvanhaan tai TKL:n bussikuskit moikkailivat toisiaan. Ollaan vähän niinkuin samaa porukkaa.

Ihan nasta Tukholma-maisema on palkinto siitä, että on jaksanut kiivetä Hammarbybackenin päälle. Mäki on aika suosittu intervalli-treenipaikka ja kaikenmaailman urheiluseurat etc. juoksuttavat jäseniään pitkin rinnettä. Tänään oli myös ankkurihissit pyörimässä ja lauma muovihaarniskoihin pukeutuneita DH-tyyppejä veti ensin itsensä hissillä ylös ja sitten kuolemaa ja luiden katkomista uhmaten laskivat tuhatta ja sataa hiekka ja nurmi pöllyten alas rinnettä. Oli siinä mummolla ihmettelemistä!

Noiden varsinaisten treenien lisäksi olen siis tehnyt vatsan, selän ja jalkojen lihasten tasapainoa vahvistavia lihaskuntoliikkeitä torstain fysioterapeuttikäynnin jälkeen. Ei nyt tosiaankaan varsinaista treenihommaa, mutta mainitaan nyt tässä “mummo edition” -postauksessa kuitenkin.

Ensi viikolle on varattuna energy keskiviikolle, mutta muuten ajattelin pysytellä dementia-hiihdon parissa. Paitsi, jos tänne tulee se luvattu lumisade (luvattiin tosin jo viime perjantaille, mutta onneksi ei ole näkynyt!), voin mennä hiihtelemään SATSin crosstrainereillä. Periaatteessahan crosstrainerissa on aika sama liikerata kuin sauvakävelyssä.

Vaikuttaa vähän siltä, että tästä, mitä alkuvuodesta ajattelin tsemppaavaksi treenijuttusarjaksi, tuleekin aika kuntoutuspainotteinen ainakin nyt hetkeksi, mutta aion silti jatkaa näitä viikottaisia raportteja siitä huolimatta. Fysioterapeutti ei luvannut, että kykenen vielä vuoden päästä juoksemaan maratonin… mutta kenties jo kahden vuoden päästä! 🙂

Niinhän nämä ihanaiset pyhät saavat sisäisen kalenterin ihan sekaisin. Eilen jäi postaamatta viikon treenit, kun jotenkin ei vaan tullut tajuttua, että on jo sunnuntai. Heh. No, suurta murhetta tuosta nyt tuskin kellekään tulee. Laitetaan viime viikon laihanläntä treenisaldo tänne nyt tämän extra-sunnuntain kunniaksi.

Alkuviikko meni taas ihan reippaasti ja hyvällä tsempillä. Sitten alkoi pääsiäisloma ja kaikenlainen muu häitsääminen. Karkki ja Peetu lähtivät tosiaan isänsä kanssa Åreen, joten Energy-tunnit, joilla tavallisesti käymme kimpassa, jäivät nekin väliin. Eilen sain raahattua kaikenlaisesta hurvittelusta ja herkuttelusta velttoutuneen alter egoni pienelle hölköttelylenkille. Ja voin ihan rehellisesti kertoa, että ei kyllä ollu kovin kivaa… Haha! Askel painoi aivan vietävästi ja tasamaakin tuntui hirmu ylämäeltä. No, sellaista se joskus on – ja parempi silti mennä vaan – kuin olla menemättä. Olo oli jälkeenpäin ihan tarpeeksi palkitseva. Ja palkitsinkin sitten itseni ihanalla kiinalaisella kanawokilla. 🙂

TREENIT VKO 14

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Peetu oli edelleen Helsingin reissullansa, joten perinteinen maanantai-treenimme Boxing jäi väliin. Eihän sinne voi yksin mennä – tiedä jos vaikka saisi jonkun kamalan kovaa lyövän äijän parikseen. Zumba oli taas tosi hauskaa ja ohjaaja ihanan energinen sellaisella ei-ärsyttävällä tavalla. Näillä tanssillisemmilla tunneilla on kyllä tosi tärkeää, että ohjaaja on hyvä. Törmäsin tunnin jälkeen pariin suomalaiseen, joiden vakitunti tuo on. He sanoivat, että ko. ohjaaja oli sijainen – ja että tunnin vakiohjaaja ei ole läheskään yhtä hyvä. No, saa nähdä – voi olla, että menen tuonne vielä silti uudelleen joskus, kun Boxing ei sovi aikatauluihin.

Tiistai, SATS Crosstrainer 20 min, Body Pump 55 min

• Ehdin vetää kunnon hikisen crosstrainer-session ennen pumppia – ja se tuntui kyllä todella hyvältä. Pumpissa on toki pieni alkulämmittely ja kyllähän ensimmäisessä jalkasarjassa pulssi kohoaa, mutta muuten tuntuu, että kroppa ei pääse kunnolla vaihtiin, jos ei ehdi vetää pientä aerobista alkuverryttelyä. Kaiholla muistelen aikoja GoGolla, kun ensin käytiin aerobic-tunnilla ja sitten perään pumpissa. Hyvä fiilis (ja karsee nälkä!) tunnin jälkeen. On tuo vaan tehokas ja hyvä tunti meille, jotka emme niin tuosta salilla tehtävästä punttitreenistä piittaa.

Sunnuntai, lenkki 45 min, lihaskunto 20 min

• Hölköttelin (ja välillä myös vähän kävelin…) hampaat irvessä tuon 45 min. Ei vaan kulkenut sitten millään. Keli oli kyllä aivan loistava, aurinkoinen ja kivan lämmin. Mutta kun ei vaan sujunut, niin ei sujunut. Kotona yritin paikkailla mälsän lenkin aiheuttamaa turhautumista tekemällä vatsoja, selkälihaksia ja tavallisia sekä ojentajapunnerruksia. Fiilis oli lopulta kuitenkin ihan ookoo ja onnittelin itseäni, että tulipahan tuokin nyt tehtyä.

Tuota juoksemista ja sen vaikeutta olen tässä nyt pohtinut paljonkin. Kyllä, kieltämättä selkä vaivaa edelleen, mutta jotenkin se ei kuitenkaan ehkä sittenkään ole ainoa syy takkuiluun. Tai ei se selkä niin hurjasti vaivaa noilla ryhmäliikuntatunneilla. On totta, että mun välilevypullistumani onnistuu painamaan jotain hermoa. Lenkillä sen huomaa siitä, että oikea jalka alkaa pikkuhiljaa puutua – tai siitä ikäänkuin katoaa kaikki voima. Kuitenkin uskon, että jos saisin tämän satunnaisen lenkkihölköttelyn vähän säännöllisemmäksi, juoksu alkaisi myös pikkuhiljaa sujua paremmin. Ihanaa jossittelua, mutta yritän tällä vaan motivoida itseäni. 😀 Ja ei, en ole saanut vielä(kään) varattua aikaa fysioterapeutille.

Tämän viikon treenihommat alkoivat oikeastaan aikas loistavasti. Olin tosi reipas ja jätin menemättä mm. Filippa K:n VIP-shoppailu-iltaan, Odd Mollyn putiikin pirskeisiin, yhden uuden myymälän avajaisiin ja Rodeo-lehden After Work -mingeliin vain, koska halusin mielummin huhkia SATSin ryhmätunneilla. Aatelkaa, mikä määrä ilmaista skumppaa jäi kittaamatta! Haha!

Reipashenkisen viikon jälkeen heräsin lauantai-aamuna jäätävään migreeniin. Ei muuta kuin peruuttamaan aamuksi varattu Body Balance, kylmä kääre otsalle ja takaisin pehkuihin. Koko lauantai meni tajuttomassa jomotuksessa, enkä saanut oikeastaan yhtään mitään aikaiseksi. Yleensä kyllä migreenilääkkeet auttavat itselläni ihan hyvin, mutta ei nyt sitten tällä kertaa. Vaikka nukuin yön suhteellisen hyvin ei migreeni ollut hävinnyt mihinkään sunnuntai-aamunakaan. (Vali vali…) Elikkä aamuksi varattu Body Pump peruutukseen vaan.

Illansuussa olo alkoi tasaantua sen verran, että päätin lähteä lenkille. Kaikki, jotka ovat joskus kunnon migreenikohtauksen kokeneet, tietävät, että vielä sen jälkeenkin, kun särky on loppunut, on aikamoisen tönkkö olo. Niinpä en haaveillutkaan mistään tehokkaasta hikilenkistä. Laitoin kyllä juoksuvehkeet päälle, mutta itse lenkki oli pääasiassa kävelyä, muutamaa hölköttelypätkää lukuunottamatta.

TREENIT VKO 13

Maanantai, SATS Boxing, 75 min

• Ihana maanantai-perinne Peetun kanssa. Tällä kertaa ohjelmassa oli tosi paljon potkuja – ja se kyllä tuntui varsinkin seuraavana päivänä. Ohjaaja on entinen karateka ja karate-valmentaja, minkä kyllä huomaa. Vedettiin ihan täysillä ja oli taas niin kivaa!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Ihastuttiin Energy-rääkkiin viime viikolla niin paljon, että päätettiin alkaa käydä tunnilla useamminkin. Tällä kertaa en ollut ihan niin kuollut kuin viimeksi, mikä johtuu eniten varmasti siitä, että osasin jakaa voimani vähän paremmin.

Torstai, SATS Energy, 55 min

• Energy kahtena peräkkäisenä päivänä oli Peetun idea. Oli tehnyt saman jo viime viikolla… Täytyy kyllä tunnustaa, että edellisen päivän hyppelyt tuntuivat vielä pohkeissa sen verran tömäkästi, että kovin korkealle ei kyennyt pompahtelemaan. Hyvä meininki siitä huolimatta.

Sunnuntai, kävely- hölköttelylenkki, 60 min

• Tämän illan lenkki oli kyllä melkein enemmän rehabiä kuin liikuntaa, mutta menköön nyt tänne. Pimenevät kotikulmat olivat mukavan seesteinen ympäristö ja raitis ilma teki hyvää migreenitokkuraiselle pääkopalle.

Huomenna on maanantai, mutta piiitkästä aikaa ilman boxingia. Peetu on nimittäin edelleen Helsingin reissullansa, enkä to-del-la-kaan aio mennä yksinäni tunnille. 🙂 Sen sijaan olen bookannut Zumban. Jotain muitakin tunteja olen varannut niin, että eiköhän tuostakin ihan hyvä viikko saada. Sen verran tämän illan lenkkikin alkoi taas kutkuttaa juoksuhermoja, että viimeistään pääsiäisen vapaitten aikana pitää kyllä päästä ihan kunnolla juoksemaan.

Tämä viikko oli varmaan treenien puolesta niin stereotyyppinen “normiviikko” kuin vain voi olla. Ehdin treenata kolme kertaa, mikä tuntuu aika vähältä, mutta on kuitenkin paljon enemmän kuin ei yhtään. Suunnitelmat olivat taas paljon massiivisemmat, mutta sen jälkeen, kun sekä tiistain Body Pump että torstain Zumba piti peruuttaa työjuttujen takia, tiesin, että ei tästäkään nyt mitään huipputreeniviikkoa tullut. En anna sen kuitenkaan haitata vaan tuumaan, että parempihan se on että suurista suunnitelmista tulee yli puolet toteutettua. Paljon vähemmän tulisi treenattua, jos jo lähtökohtaisesti suunnittelisi vain vähän – ja sitten niistäkin jäisi kolmasosa toteuttamatta… 🙂

TREENIT VKO 12

Maanantai, SATS Boxing, 75 min

• Tällä kertaa ohjaaja pysyi aikataulussa ja tunti oli todella 75 min. Meillä oli Peetun kanssa tunnin jälkeen niin hillitön nälkä, että päätettiin hipsiä himaan syömään ja sovittiin, että  “venytellään kotona”. Haha! Ehkä joskus olen onnistunut venyttelemään kotona muutakin kuin lenkin jälkeiset pikavenytykset, mutta en ikinä koskaan mitään perusteellisempia kuvioita. Eikä niin tapahtunut tälläkään kertaa, mikä kostautui tiistaina. Paikat olivat todella jäykkänä ja selkäkin jotenkin kipeämmän oloinen, vaikka tavallisesti se ei juuri jaksa reagoida mitenkään boxingiin.

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Oltiin pitkästä aikaa jumpassa niin, että Karkkikin oli mukana. Tai siis Karkki ja Peetu treenaa kyllä yhdessä – ja me Peetun kanssa, mutta kolmistaan ollaan oltu viimeksi SATSissa joskus joulun aikoihin. Energy on Karkin lempparijumppa (spinningin lisäksi) ja menin tunnille ihan odottavaisin mielin, vaikken oikein tiennyt, mitä on tulossa. Ja olihan meillä ihan mielettömän kivaa… Tai ainakin ne ensimmäiset parikytminuuttia, joista vielä muistan jotain kunnollla. Sen jälkeen muistan lähinnä keskittyneeni haukkomaan happea ja pysymään pois jaloista. Aivan hillittömän nastaa!! Tietää ainakin tehneensä jotain! 😀

Lauantai, Tracy Andersonin “sääritreeni” 20 min ja kahvakuula 30 min

• Päätin testata saamani treenivinkit ihan käytännössä. En nyt oikein tiedä liikkeiden erityissopivuudesta juuri säärien treenaamiseen. Tai ainakin omien säärieni ongelma on lähinnä se, että pohkeet ovat vähän liiankin lihaksikkaat (johtuu perintötekijöistä eniten ja ihan vähän treenaamisesta!) enkä mielelläni haluaisi niihin enää yhtään enempää lihaksia. Hyppelystä tuli kuitenkin ihan kiva hengästys ja hiki. Sen jälkeen kahvakuulailu tuntui oikeastaan kivemmalta kuin ihan kylmiltään aloitettuna. Siinä videossa, jonka mukaan tuon 30 min kahvakuulatreenin teen, on kyllä muutaman minuutin lämmittely, mutta ei siinä oikeastaan ehdi varsinaisesti lämmetä.

Ensi viikolle on suunnitelmissa maanantai-tradition boxingin lisäksi enemmänkin Energyä Karkin ja Peetun kanssa. Kivaa! Lenkillekin haluaisin päästä. Jotenkin vain pitäisi saada tuo selän tilanne stabiloitua ensin. Viime viikolla ja varsinkin nyt viikonloppuna, on ollut ihan uskomattoman hieno kevätkeli, yhtäkuin täydelliset juoksuolosuhteet. Siitä huolimatta en oikeastaan edes kyennyt tosissani ajattelemaan, että uskaltautuisin oikeasti taas juoksemaan… Sen verran ikävästi tuo selkä on taas koko viime viikon vihoitellut. Ehkä sitä ensi viikolla olis jo aika saada aikaiseksi varata käynti fysioterapeutille. Taisin mennä lupaamaan sen itselleni siitäkin huolimatta, että inhoa yli kaiken lääkärissä käyntiä! ;D