Viime viikko kuului taas sarjaan kaikkee-muuta-paitti-treeniä… Alkuviikko lähti liikkeelle vahvasti, mutta jo keskiviikon Balance piti peruuttaa kampaajan takia. En voinut vaan lähteä Indiedays-bileisiin ilman, että kuontaloa vähän ruokottiin. Torstai meni ompeluhommissa ja muussa säätämisessä, vaikka aikaoptimistina olin suunnitellut ehtiväni pienelle lenkille kaiken lomassa. Viikonloppu meni kaikenlaisessa hulinassa, niinkuin täällä onkin jo raportoitu. Sunnuntaina käytiin Vesan kanssa kylläkin Rauhaniemessä saunomassa ja avannossa, mutta enempi tuo menee “hyvinvointi”-kategoriaan. Eipä sitä pikaista avantoon pulahtamista oikein uimiseksi voi kutsua. 🙂

TREENIT VKO 11

Maanantai, SATS Boxing 75 min

• Oli huippuhyvä boxingmaanantai! Tunnin pituus on oikeasti 75 min, mutta ohjaaja oli niin vedossa, että vedettiin ainakin 5 min yliaikaa. Lopuksi vielä venyteltiin Peetun kanssa pikaisesti salin puolella. Jotenkin ihana alku viikolle tuollainen kunnon treenisessio.

Tiistai, SATS Body Pump 55 min

• Ihan ookoo treeni, vaikka meinasi kyllä mennä hermo, kun ohjaaja ei oikein osannut uutta ohjelmaa. Muutenkin tuntuu, että varsinkin pumpissa menee helposti hermot, jos ohjaaja ei ole tehtäviensä tasalla. Se on kuitenkin niin “mekaaninen” tunti, että kaiken pitäisi toimia kuin kello. Nih! Ja kun en enää käy kuin harvoin pumpissa, ei niitä ohjelmia tule opittua ulkoakaan. Nojoo, paikat tuli kipeiksi, eli viesti oli mennyt perille – ja sehän se on pääasia!

Tällä viikolla onkin sitten paljon rauhallisempaa kaiken muun elämän kanssa – eli pitäisi ehtiä treenata taas vaihteeksi ihan kunnolla. Oikein mukavaa! Ja huomisesta lähtien on luvattu mieletöntä kevätkeliä, joten lenkkipolutkin voisivat kutsua taas.

Jotain uuttakin tekisi mieleni kokeilla, mutta en vaan keksi mitä. Tavallaan olisi hauska esimerkiksi verrytellä vanhoja tennis-taitoja, mutta tuollaiset lajit, jotka vaativat kovasti säätöä, on aika haastavia. Ei nyt tennis tietenkään ole pahimmasta päästä säätölajeja, mutta pitää siinäkin varata kenttä ja löytää pelikaveri ja kaikkea muuta vaivalloista… Muut pallolajit ei oikein iske, vaikka jotain sulkapalloa taitaisi olla helpompi päästä pelaamaan.

No nyt en voi todellakaan valittaa, että olisi ollut huono treeniviikko! Pitkästä aikaa kaikki meni todella putkeen. En ollut kipeä, eikä kaikenlaiset kissanristiäiset “haitannut” liikuntasuunnitelmia. Laajensin tajuntaa kokeilemalla ensimmäisen kerran supersuosittua Zumbaa – ja kylläpäs se vaan olikin hauskaa!

Sykemittari oli ekan kerran menossa mukana koko viikon. Ensin ajattelin, että tuskin se kovasti treenaamiseeni vaikuttaa. Yleensä en pidä vastenmielisenä liikkumaan lähtemistä – lähinnä prioriteetit välillä menee vain niin, että yksinkertaisesti liikkumiselle jää vähän vähemmän aikaa. Kaikkea kun ei millään ehdi. Ja sitten kun olen treenaamassa vedän yleensä – jos en nyt ihan täysillä, niin ainakin ihan kunnolla. Piruakos sitä seisoskelemaan, jos kerran olisi tarkoitus treenata.  Kovin paljoa en ainakaan tämän viikon aikana piitannut mittarin ilmoittamasta tehokkuusrajasta rasvanpolton ja kunnonkohotuksen välillä. Tuntuu, että pulssini nousee tosi herkästi ilmoitetun rasvanpolttorajan yli, joten lähes kaikki treeni meni alueella “Fitness”.

Pienen muutoksen huomasin kuitenkin käyttäytymisessäni. Aikaisemmin, kun olen ollut menossa jumppaan – oli se sitten joogaa tai body pumpia – olen hengaillut odotusajan salin ulkopuolella omia asioitani miettien. Tällä viikolla innostuin kuhkimaan useammankin kerran crosstrainerilla ennen tuntia. Ihan niinkuin ne jotkut ärsyttävät treenihikarit… Haha!

TREENIT VKO 9

Maanantai, SATS Zumba 55 min

• Tosiaan ihka eka kerta Zumbassa. Kaiken hauskuuden lisäksi olin suorastaan häkeltynyt siitä, millaisia lukemia sykemittari osoitti koko tunnin ajan. Keskisyke oli 132 – ja tässä on siis mukana koko tunti alkuverryttelyistä lähtien. Maksimisyke oli 158. Harmi vaan, että nuo Zumba-tunnit on niin tajuttoman suosittuja, että pitää olla tosi kärppänä aina varaamassa tunteja, että olisi edes pieni tsäänssi saada paikka. Tunnin jälkeen venyttelin vielä salin puolella kymmenisen minuuttia.

Keskiviikko, Hammarbybacken lumilautailu noin tunti

• En olisi ikimaailmassa uskonut, että snoukkaamalla saa sykkeen nousemaan niin korkealle! Haha! Koko hässäkkään meni toki enemmän kuin tunti, mutta arviolta tunnin verran oli ns. tehokasta. Ja voin kertoa, että kyllä tuntui vielä seuraavanakin päivänä. 🙂 Snoukka-illan keskisyke oli huikeat 142 ja maksimi 163 (tuli varmaan hississä – haha!).

Torstai, SATS jooga 55 min, crosstrainer 15 min

• Ehdin sotkea crosstraineria sen verran ennen joogaa, että kroppa oli kivasti lämmin. Oikeastaan aika hyvä, sillä usein joogatunnin alussa tekee melkein kipeää, kun lihakset on niin jääkylmät… Oli ihan mukava joogata pitkästä aikaa, mutta en kyllä käsitä, miten mun selkäni on aina aivan törkeän kipeä joogatunnin jälkeen. Kaikki selkävaivaiset kun julistavat, että jooga on palauttanut heidät takaisin terveiden kirjoihin. Ehkä teen jotain totaalisesti väärin. Hmmh. Pidin sykemittarin ihan mielenkiinnosta päällä lopun rentoutukseen asti. Yllättävän korkealle pulssi nousee etenkin aurinkotervehdyksissä. Mittarin mukaan tunnin keskisyke oli 101 ja maksimi 140, mutta tuossa on siis mukana myös se vartin crosstrainersessio ennen tuntia.

Perjantai, SATS crosstrainer 30 min, lihaskunto & venytykset

• Lopetin perjantaina töissä vähän aikaisemmin kuin kollegani. Tarkoitus oli käydä vähän After Workillä, joten päätin mennä kuluttamaan aikaa toimiston lähellä olevaan Satsiin. Sotkin crosstraineriä, tein pikapikaa vähän selkälihasliikkeitä ja vähän perusteellisemmin vatsoja. Erittäin muodolliset venytykset vielä lopuksi. Parempi kai tuokin kuin ei mitään? Keskisyke oli 127 ja maksimi 153.

Sunnuntai, SATS Body Pump 55 min, crosstrainer 10 min

• Kävin pitkästä aikaa pumpissa. Onhan se pikkuisen tylsää, mutta hitsi vieköön, miten tuntui tehokkaalta. Kädet tärisee vieläkin, kun kirjoittelen tätä nyt illalla, vaikka tunti oli jo aamulla. Haha! Pulssini pysyi ihmeellisen alhaalla koko tunnin ajan. Vilkaisin mittaria, kun tehtiin rintalihasliikkeitä ja hämmästyin tosissaan, kun näin lukeman – 81! Silti vedin ihan täysillä ja niin kovilla painoilla kuin vain kykenin. Olin myös hikinen, hengästynyt ja tein kaikki liikesarjat perusteellisesti ja fuskaamatta. Siitä huolimatta treenin keskisyke jäin lukemaan 102 (sammutin kuitenkin mittarin ennen venyttelyjä…) ja maksimi 131 tuli ennen tuntia crosstrainerilla.

Yks räplää sen mittaria…

Tosi kiva ja hyvä treeniviikko takana. Siitä tulee niin kevyt ja iloinen mieli!

Ensi viikolle on bookattuna muutamia tunteja ja jos kelit pysyvät yhtä upean keväisinä kuin tähänkin asti, ajattelin uskaltautua oikein juoksulenkille… Uskaltautumisesta on todella kyse siksi, että toivoisin niin kovasti, että pääsisin siihen samaan ihanaan juoksufiilikseen kuin vielä muutama vuosi sitten. Kaipaan todella sitä käsittämättömän upeaa fiilistä “runner’s high”, minkä vaan juoksemalla voi saavuttaa. Samalla pelottaa, että selkä alkaa taas vihotella ja sitä saa taas kerran nilkuttaa kotiin itkua pidätellen. No, jos nyt lähtisi ihan varovaisesti testailemaan niin ehkä se siitä… 🙂

Ihan tässä oli tulla kiire. Lämpötilat huitelevat sellaisissa lukemissa, että lumet on jo aikapäiviä sitten hävinnyt kaduilta. Lähin laskettelurinteemme Hammarbybacken on vain 10 minuutin kävelymatkan päässä (monot jalassa), mutta siitä huolimatta sinne tulee raahauduttua ihan rikollisen harvoin. Nyt hoksasin, että kannattaa pitää kiirettä, jos vielä haluaa nauttia lähisnoukkahuumaa tänä talvena.

Kontrasti kevääseen valmistautuvien puistojen, lorisevien purojen ja pluskelissä yllättävänkin kauniisti valkoisena hohtavan rinteen välillä on niin hurja, että ihan oli pakko nauraa ääneen…

Rinteessä oli yllättävän rauhallista. Pelkäsin, että mesta on täynnä pikkuruisia hiihtolomanviettäjiä viipottamassa pitkin poikin, mutta paikalla oli meidän lisäksi vain ihan muutamia muita. Ihan mukavaa, että ei tarvinnut taistella elintilasta. Hammarbybacken on oikein kiva pieni “hiihtokeskus”, mutta ei todellakaan mikään suurensuuri. Sen jälkeen kun Skistar otti paikan hoitoonsa on hissikapasiteetti toiminut aivan moitteettomasti, eikä jonoja ehdi syntyä kuin nimeksi ruuhkaisinakaan päivinä. Rinteessä sen sijaan on varsinkin jonain kauniina talviviikonloppuina melkein tunkua…

JEEEEE!!! Vähänkö siis KIVAAA!!!

Kypärä on oikeasti Peetun ja ostettu silloin, kun tyttö oli neljävuotias… Lasit on myös Peetun siitä sattuneesta syystä, että neito päätti napata Mintun tyylikkään (jos nyt niin voi sanoa kypärästä…) hopeanharmaan kypärän ja matsaavat laskettelulasit mukaansa hiihtolomareissulle Trysiliin. No, onhan tuossa 4-vuotiaan tyylitajulla valitussa kypärässä ainakin sporttiset vauhtitarrat! 😀

Viihdyttiin Hammarbybackenilla pimeän tuloon asti. Sen jälkeen oli kyllä reidet ja pohkeet niin maitohapoilla kuin vain voi olla! Täytyy kyllä tunnustaa, että eniten voimille otti ankkurihissillä ylös nouseminen. Hissilatu oli jäisen niljaskainen ja reunoilta mukavasti sulanut niin että molemmat puolet viettivät mukavasti metikön puolelle. Ainakin meikäläisen hissityttötaidoilla kävi kyllä ihan treenistä pysytellä oikeilla raiteilla… Haha!

 Klassikko: väsynyt mutta onnellinen!

Ai hitsi vieköön, että nyt iski sellainen himo päästä jonnekin oikein kunnolla laskettelemaan. Kaikkein hienointa olisi päästä Alpeille… Siellä en ole käynyt kuin muutaman kerran – ja edellisestä kerrasta on jo aikaa vaikka miten kauan. Ja kyllä sitä kelpaisi reissu Åreen tai vaikka nyt sinne Trysiliin, missä Peetu on saanut nauttia kuulemma aivan täydellisistä snoukkakeleistä koko viikon!

Se oli sitten taas sellainen treeniviikko… Alkuviikko meni kaikenlaisessa säätämisessä, oli milloin mitäkin iltamenoa, showroom-vierailuja ja piti vähän juhlistaa synttäreitäkin. Vasta perjantaina pääsin kunnon treeni-modeen.

Viikon suurin edistysaskel on oikeastaan pulssimittarin saapuminen harjoittelukaveriksi. Tein tänäaamuna laitteeseen ohjelmoidun kuntotestin ja olin suorastaan hämmentynyt – mutta toki iloisesti yllättynyt – kun tuloksen mukaan kuntoni on tasolla “erittäin hyvä”. Ihan kaikki aikaisemmat juoksuvuodet eivät siis ole menneet hukkaan, vaikka selän rikkoontumisen jälkeen treeni on ollutkin enemmän tyyliä mummo. Ja tuosta selkähommasta on tosiaan ehtinyt kulua jo kaksi vuotta.

Kävin tällä viikolla myös työpaikan kaikille työntekijöille tarjoamassa kunto- ja terveystarkastuksessa. Siellä valittelin selkääni – ja sain komennuksen fysioterapeutille. Kuntotestissä sain erinomaiset tulokset sekä kestävyydessä että hapenottokyvyssä. Jotenkin vain sitä tulee suhtauduttua noihin työterveydenhoitajan tekemiin testeihin niin, että tottakai niissä kuuluukin saada parhaimpaan kategoriaan kuuluva tulos. Minäkö kilpailuhenkinen?? Ha ha!

TREENIT VKO 8

Prejantai, SATS crosstrainer 30 min + 20 min lihaskunto & venytykset

• Aika laiskanpulskea perjantai-treeni. Treffit Camillan kanssa ja vierailu Styleinin showroomilla painoi päälle ja lopulta päädyin vetämään vähän vastahankaisen puolituntisen crosstrainerillä varsin matalalla, noin 120, keskisykkeellä. Sen jälkeen tein selkä- ja vatsalihasliikkeitä ihan suht perusteellisesti ja venyttelin hätsynpikaisesti. Unohdin ottaa sykemittarin aamulla mukaan, kun töihinlähtökiireissäni pakkailin treenikassia, eli sen parempaa dokumenttia tästä ei jäänyt muistiin.

Lauantai, SATS Body Balance 55 min

• Lauantai-aamupäivän balance sopii kyllä hermoilleni oikein hyvin! Lämmin olo pehmoisen treenin jälkeen leviää koko kroppaan ja mahtavan hyvä tsemppimieliala pysyy koko päivän. Ainoa haaste on riipiä itsensä liikkeelle vapaan aamupäivän leppoisasta luen-aamulehteä-ja-juon-satalitraa-kahvia -tunnelmasta. Vasta SATSissa tajusin, että olishan sen pulssimittarin voinut ottaa tällaiseen vähän leppoisampaankin treeniin mukaan. Olisihan ihan mielenkiintoista tietää, paljonko pulssi oikeasti kohoaa balancen kaltaisessa muka-jumpassa…

Sunnuntai, SATS crosstrainer 40 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Sykemittari näytti voimansa jo heti ensimmäisellä käyttökerralla! Kilpailuviettini heräsi heti. No, kilpailin tietenkin vain itseäni vastaan, mutta kuitenkin. Crosstrainerillä sujahti mukavasti 40 min teiniäitejä ja jotain fashion diaries -tyyppistä öö-luokan tositeeveesoopaa tuijotellessa. Keskisykkeeksi arvioisin noin 125. Punttipuolella vedin ihan perusteellisen yläkroppa-selkä-vatsa -lihastreenin. Keskisyke noin 100 kieppeillä, vaikka yritinkin pitää ihan reipasta tahtia. En ole vielä keksinyt, pystyykö tuolla mun mittarillani tallentamaan keskisykkeitä treenin eri vaiheille. Tuskin. Koko treeni oli siis 1 h 10 min, keskisyke 116 ja maksimi treenin aikana 134.

Ja kyllä vain – olen koukussa sykemittariini jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen! Tuskin maltan odottaa, että saan tallennettua useampia harjoittelukertoja. Sitten voin tehdä tilastoja ja seurantaa ja tavoitetaulukoita ja …. ja havaitsen löytäneeni sisäisen treeni-insinöörini! 😀

Vanheneminen sinänsä on lakannut olemasta varsinaiseti kivaa jo aika kauan aikaa sitten. Synttärit sen sijaan ovat aina ihan yhtä upea juttu. Facebook täyttyy toivotuksista, Peetu leipoo lempparikakkuani, pöydän ympärille kerääntyy liuta rakkaita nauttimaan Vesan tekemästä loistavasta illallisesta ja kaiken muun kivan lisäksi sitä saa vielä lahjojakin!

Nyt riittää taas pokkareita luettavaksi työmatkoille ja aamiaistreffit Grand Hotelliin on sovittuna. Tässä kuitenkin esittelyssä vimpain, joka tulee varmasti värittämään jokasunnuntaisia Treenaus-postauksiani… Paketista paljastui hieno hiekanvärinen Polar-sykemittari!

Nyt tulee sitten Mintustakin oikein kunnon insinööri-urheilija. HA! Aikaisemmin olen seuraillut sykettäni ainoastaan kuntosalivempeleissä kiinteänä olevien mittareitten avulla muutaman kerran treenin aikana. Keskisykkeen olen arvioinut ihan fiiliksen mukaan. Nyt siihen tulee muutos!

Sykemittari tallentaa liikunnan aikana kaikenmaailman tietoa, joista saa vaikka mitä analyysejä (hmmm… huomaako tästä, että olen vasta selannut mukana tullutta manuaalia??). Periaatteessa en ole erityisen kiinnostunut esmes treenin aikana kulutetusta kalorimäärästä, koska treenaan ensisijaisesti hyvän olon ja terveyden vuoksi. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten sitä sekoaa hifistelemään. 😀

Aikaisemmin olen testannut sykemittarin käyttöä joskus 90-luvun lopulla. Silloin en jaksanut innostua leikkimään tekniikkapelleä. Ja sitäpaitsi silloiset mittarit olivat niin rumia, että eihän sellaisen kanssa viitsinyt lähteä edes lenkille, saatika sitten ihmisten ilmoille. Tämä FT40 on niin söötti (näkyyhän nuo kevyet pintapainetut kukkaset kuvassa??) just sopivalla sporttisella tavalla, että voisin jopa ajatella yhdistäväni sen tietynlaisten asujen kanssa ihan arkikäyttöönkin.

Jahas, nyt ei tarvitse muuta kuin voittaa luontainen vastustukseni kaikkia maailman manuaaleja kohtaan… Ja sitten vaan kuntotasoa testaamaan ja harjoittelutunteja keräämään!

Koska olen aivan totaalinen noviisi sykemittareitten suhteen, olen tosi iloinen, jos jollakulla olisi jakaa kokemuksia. Miten laitetta olisi paras käyttää? Onko kaikista ohjelmista hyötyä vai seuraatteko sykettä vain mielenkiinnosta?

Taisin viime sunnuntaina uhota, että tulossa on mainio jumppaviikko. Noh, alku oli ihan lupaava. Boxingissa oli maanantaina ihan loistomeininki, mistä osittain kuuluu kiitos uudelle ohjaajalle – aivan timangi äijä! Sitten onnistuinkin viettämään mahataudissa puolet viikosta, joten varattuja SATS-tunteja piti peruutella yksi toisensa jälkeen. Tauteilun jälkeen olo oli vielä aika hutera, eikä sitä heti pääse mihinkään hulluun vauhtiin. Niin se vaan on. Ihmettelenkin oikeastaan eniten, että mahtaakohan sellaista normaalia treeniviikkoa olla olemassakaan? Ehkä se on vaan urbaani legenda tai moderni myytti tai jotain…

Eniveis laajensin tällä viikolla tajuntaani treenauksen suhteen aivan totaalisesti uuteen lajiin. Lajiin, johon aikaisemmin olen suhtautunut erittäin alentuvasti ja vähätellen tuhahtaen. Niin, pitää kai se tunnustaa… Kävin siis dementiahiihtämässä (= Nordic walking, uh… siis… sauvakävelemässä!!) ja  – hör och häpna – se oli mielestäni sekä kivaa että tehokasta!! OMG! En olisi ikinä uskonut, että päästän suustani nuo sanat, mutta niin se nyt vaan on. Näköjään ennakkoluuloton asenne on ihan hyvä ohjenuora myös treeni-nimisellä elämänalueella. 😀

TREENIT VKO 7

Maanantai, SATS boxing 75 min

• Tosiaan tunnilla oli uusi ohjaaja, joka veti aivan törkeen raskaan treenin. Tuli sellainen olo, että hänellä on enemmän kokemusta nyrkkeilyjunnujen valmentamisesta kuin aerobic-saleissa huseeraamisesta. Aivan mahtava fiilis ja hauskaa anger managementia pitkästä aikaa. Uusi ohjaaja skippasi kokonaan venytykset eli koko 75 min vedettiin täysillä. Venyteltiin Peetun kanssa tunnin jälkeen noin vartin verran.

Perjantai, kahvakuula 40 min

• Perjantaina aloin olla taudin jälkeen sen verran kunnossa, että tunsin jaksavani tehdä vakiohjelmani kahvakuulalla. Video on kokonaisuudessaan 40 min sisältäen lyhyen lämmittelyn ja venytykset. Treeni sujui ihan hyvin ja videon avulla kaikki lihasryhmät tulee tehtyä ihan perusteellisesti.

Sunnuntai, sauvakävely 1 h 20 min

• Reipas kävelylenkki hellyyttävästi vihmovassa vesisateessa. Aluksi tuntui tosi ällöltä ja ajattelin välittömästi, että joko saa lähteä kotiin… Mutta sitten pääsin kunnon rytmiin ja hyvään hikeen ja lopulta olin tosi hypersuperreippailumielellä. Haha! MBT-kengät täydensi mahtavan treenifiiliksen.

MBT-kengät on ehdottomasti paras yksittäinen asia, mitä olen kipeän selkäni kuntoutuksessa kokeillut. Voisin melkein kirjoittaa niistä ihan kokonaan oman jutun tänne – sen verran mullistava tuo pullukkapohjainen kenkä on itselleni ollut. Ja tehostaahan se jalan ja alaselän lihasten käyttöä, vaikkei varsinaisesti mitään ongelmia tuolla alueella olisikaan.

Tänään sauvakävelylenkillä huomasin, että myös se on varsinaista terapiaa selälle. Pieni rytmikäs kiertoliike ja kevyt lihastyö tuntui todella hyvältä. Itseasiassa niin hyvältä, että ei hävetä ollenkaan tunnustaa, että aion marssia sauvat kädessä useammankin kerran!