Tässä vähän kuvia eiliseltä!

Tommy Hilfigerin Denim Partyn VIP-förfest pidettiin Biblioteksgatanin Flag Ship Storessa. Ihan huippumahtavaa, että iki-bloggarikompis Silver oli kanssa paikanpäällä! Tosi hauska nähdä pitkästä aikaa!

Kunnioitin ameriikka-henkisen brändin bileitä pukeutumalla aitoon USA:n olympiajoukkueen edustuspaitaan.Tukholman reissaajille tiedoksi, että Hilfigerin putiikki sijaitsee osoitteessa Biblioteksgatan 16. Sisäänkäynti samaan putiikkiin myös korttelin toiselta puolelta Birger Jarlsgatanilta.

Hilfigerin vaatteet ei ehkä noin yleisesti ole ihan täysin Mintun tyyliä, mutta muutamatkin farkut näyttivät kyllä tosi lupaavilta. Erityisesti yksiä mustia, vähän vahamaisesti kiiltäviä, pitää kyllä mennä katsastamaan vielä paremmalla ajalla.

Selkeästi jotkut ovat sen verran tärkeitä henkilöitä, että kykenevät käyttämään Versace for H&M -malliston vetimiä jo viikkoa ennen varsinaista lanseerauspäivää..

Farkkujen lisäksi kenkävalikomassa oli monia kivoja perusjuttuja.

Putiikissa pidetyn VIP-tapahtuman jälkeen suunnattiin entiseen leffateatteriin Astoriaan, jossa juhlat jatkuivat. Täytyy sanoa, että kyllä oli aikasmoisen mahtavat bileet. Peetun mielestä oli täysi vääryys, että häntä ei oltu kutsuttu mukaan tapahtumaan, jossa esiintyi mm. Shout out Louds ja Familjen.

Tähän sopiikin loistavasti Shout out Loudsin avausbiisi – tämän päivän dagens soundtrack:

Viime viikonlopun reissu Tampereelle oli enemmän kuin onnistunut! Yllättävän paljon sitä ehtii, vaikka oikeastaan en ollut perillä kuin puolitoista päivää. Välillä tuli kyllä vähän hiki, kun ravasin paikasta toiseeen tyypillisen ylioptimistisien aikataulujeni kanssa.

Tampereen reissusta vähän lisää myöhemmin, mutta nyt on ihan pakko kertoa kivasta putiikkitapahtumasta, jossa olin viime torstaina.

Tyypillisesti putiikkitapahtumat ainakin täällä ovat sellaisia, että saadaan kutsu, ilmoittaudutaan mukaan, mennään paikanpäälle, tavataan tuttuja ja nautitaan tarjolla olevaa ruokaa ja juomaa kunnes on aika lähteä pois. Jälkeenpäin ehkä 5 % vieraista muistaa, minkä putiikin vieraina olivat ja miksi.

Americana järkkäsi viime viikolla aivan toisenlaisen putiikkitapahtuman.

Tapahtuma oli suunnattu tiukasti farkkufaneille ja denim-hifistelijöille.  Kuvittelin itsekin tietäväni jotain aiheesta, mutta tässä porukassa ei paljoa yleispätevällä denimin historiatiedolla briljeerata.

Mats ja Johan Indigoferasta kertoilivat näkemyksiään laadusta, kestävyydestä ja perinteistä. Molemmilla on pitkä työura takana sekä Levi’s että JC -farkkujen tuotannossa ja markkinoinnissa. Eikä jäänyt kyllä hetkeäkään epäselväksi, että tyypit todella tiesivät, mistä puhuivat. Mintulle tuli kyllä sellainen olo, että pitäisi varmaan vähän kerrata eri kudontatapoja ja muuta olennaista…

Näytillä oli myyntihinnaltaan yli 1000 euron farkut. Pääosin hinta muodostuu laadukkaasta, käsityönä 100 % kasveilla värjätystä denim-kankaasta ja työn laadusta. Muuten 1000 eurolla ei saa mitään erityistä, kuten Swarovski-kristalleja tai kullattuja niittejä. Farkkuja valmistettiin kuulemma alle 40 paria ja noin puolet on myyty. Tosin kuulemma pääasiassa Japanin markkinoille.

Peetu oli denim-iltana Americanan ovella pitämässä kirjaa vieraslistalaisista. Tosin tässä on kyllä menossa ihan jotain muuta säätöä. 🙂

No olihan siellä vähän tarjoiluakin aitoon American Vintage -tyyliin!

Tämä on ehkä vähän turhanaikainen postaus, mutta ei voi mitään. Ihan pakko hehkuttaa täälläkin, kun olen niin innoissani!!

Ensi viikonlopuksi on tiedossa kafferep äiskän kanssa, kevytkenkäilyä ja kikattelua ystävien kanssa ja bf:n kainalossa koisimista. Lisäksi ohjelmassa on hyvää ruokaa, saunomista ja nostalgiatrippi kasarille…

Kuka arvaa, mihin olen menossa??? Suomen ehdottomasti parhaimpaan kaupunkiin tietty – mutta mihin…. ;D

Ajattelin jopa, että voisin laittaa pitkästä aikaa vaikka arvonnan pystyyn. Mitä mieltä ollaan arvonta yes/no? (Kysymys tuskin on liian vaikea… haha!)

Säästä puhumisella on ihan suotta kuivanderi ja tanttamainen maine. Vai voiko joku rehellisesti sanoa, etteikö kelit vaikuttaisi aika oleellisesti mielialaan, aktiivisuustasoon, pukeutumiseen ja ylipäätään elämänmenoon?

Nyt kuluva syksy on ollut armollinen. Lämpötilat ovat pysytelleet sen verran korkealla, että aiheesta saa jo iltapäivälehtikelpoisia kohulööppejä : LÄMPIMIN LOKAKUU ZILJOONAAN VUOTEEN – maailmanloppu lähellä!

Jokatapauksessa pimenevä syksy laukaisee kai jonkin sisäisen mekanismin ja pakottaa haaveilemaan ihoa hivelevästä auringosta, turkoosina kimmeltävästä merestä, laiskasta loikoilusta hohtavan valkoisella hiekalla ja mikäettei muutamista säväyttävistä adrenaliinikickseistä surffilaudalla…

Viime vuonna tähän aikaan olin lähdössä seikkailureissulle Costa Ricaan. (BTW.. Varsinaista mitä/miten/milloin -matkapostausta en ole vieläkään ko. reissusta tehnyt. Sori! Se on kyllä tulossa, kunhan saan siirrettyä kuvat Macille vanhasta PC:stä…).

Tänä vuonna kutkuttelee ajatus Balista.

En varsinaisesti kaipaa paikkaan, jossa ei ole turisteja, mutta en kuitenkaan haluaisi tuntea olevani anonyymissä turistihelvetissä, johon on asennettu aurinko ja meri. Edes ripaus alkuperäisyyttä, kultturia ja fiilis siitä, että kaikkea ei ole viritetty vain ja ainoastaan turistien viihdyttämiseksi, on melkein ehdoton vaatimus.

Mutta eikös Balilla olekin vähän kaikkea? Siis jos välttelee ihan niitä eniten ylikansoitettuja biitsejä, on mahdollista löytää vaikka mitä ihanaa? Vai elänkö  “Eat, Pray, Love” -leffan aiheuttamassa romanttisessa harhakuvitelmassa?

Bali houkuttelee tällä hetkellä eniten. Tosin moni tuttu on käynyt myös Egyptissä, jossain sukellus- ja biitsikohteessa – ja ollut tosi tyytyväinen. Toisaalta bf hinkuaa Intiaan, Mintusta se tuntuu vähän liian haastavalta, kun ajatus suljetussa Intia-resortissa ei tosiaankaan tule kysymykseen… Muita vaihtoehtoja on Vietnam, Kuuba ja bf:n vanha kotimaa Brasilia.

Surffaus on yksi Balin ehdottomista plus-puolista. Ja se, että itse matkakohteessa on kuulemma edelleen vähintäänkin edullinen hintataso. Niin, kyllähän sitä voisi mennä – ja menisikin – surffaamaan vaikka Kaliforniaan tai Hawaijille, jos hintataso paikanpäällä ei olisi niin suolainen.

Olisi tosi kiva kuulla lukijoiden kokemuksia Balista – ja miksei muistakin lempparikohteista. Thaimaa on nyt tällä kertaa pois laskuista, mutta muuten vinkkejä ihanista matkakohteista otetaan mieluusti vastaan!

Viime viikonlopun Berliinin reissulta ei Mintun matkalaukkuun eksynyt kovinkaan montaa ostosta. Itseasiassa käväisi kyllä mielessä, että pitäis varmaan tehdä shoppailupostaus bf:n löydöistä. Herran garderobi täydentyi Berliinissä ainakin pikkutakilla, liivillä, rannekellolla ja muistaakseni parilla paidallakin. Eikä ole ensimmäinen kerta, kun shoppailukalaonni tuntuu olevan täysin siinä osoitteessa… No, Minttu ei ole ikinä ollutkaan mikään heräteostojen tekijä ja siksi matkoilla tulee harvemmin hankittua mitään erityistä, jos ei sitä ole etukäteen varta vasten suunnitellut.

Jotain kivoja juttuja tuli kuitenkin hankittua. Sattumalta löydettiin aivan mielettömän ihana suklaakauppa, kun etsittiin yhtä Mintun edellisellä Berliinin reissulla bongaamaa valokuvagalleriaa.

Olisin voinut ostaa koko kaupan tyhjäksi!! Tarjolla oli kaikenlaisia kauniita käsintehtyä konvehteja, muotoon valettuja pieniä suklaaveistoksia ja ylellisen oloisia lahjapakkauksia.Itse innostuin eniten Euroopan eko-merkillä ja Fair Trade -leimalla varustetuista suklaalevyistä. Vaihtoehtoja oli vähintään ziljoona! Kaikista suklaantuottajamaista oli omat versionsa ja erilaisia maustettuja vaihtoehtoja niin, että pää oli mennä pyörälle.  Ja jokaikisessä oli vielä tosi hieno piirretty käärepaperi. Olisin halunnut kerätä koko sarjan. Aavistelin, että en raaski edes syödä niitä, koska kääre on niin hieno, mutta voin kertoa, että tällä hetkellä levyjä on enää kaksi jäljellä.

Kauniiden (ja hyvien!!) suklaalevyjen lisäksi pienestä suklaapuodista jlöytyi jotain ihan mahtavaa! (Tai luullakseni mahtavaa, sillä vielä en ole päässyt maistamaan…) Nimittäin suklaahippusia, jotka on tarkoitettu sulatettavaksi kuumaan maitoon = luksushyperihananmahtavaa kaakaota!!

Tuotiin koti- ja kissavahtina toimineelle Peetulle tuliaisiksi purkillinen vaniljalla maustettua ja purkillinen perussuklaakaakaota. Jo nyt harmittaa, etten ostanut muitakin makuja… Ainakin chilillä maustettu tumma suklaa olisi varmasti ollut todella hyvää. Eikä inkiväärikään varmasti olisi ollut yhtään hassumpaa. Lupaan raportoida makuelämyksistä kunhan päästään maistelemaan herkkuja.

Vaatepuolella en päässyt hurmioitumaan aivan yhtä perusteellisesti kuin suklaaosastolla. Myönnän, että en kyllä tehnyt kovin kovasti edes töitä sen eteen. Oikeasti Berliinin reissu oli omistettu ihan muulle kuin shoppailulle ja välillä hyvä niin. Aina silloin tällöin livahdimme kivan näköisen putiikin ovesta sisään ihan riippumatta siitä, mitä siellä oli myytävänä. Jostain näistä hauskan näköisistä, jännästi sisustetuista pikkupuodeista löysin pari neutraalinväristä tuubitoppia, joita tajusin kaivanneeni monituisten läpikuultavien sifonki- ja pitsipaitojeni alle.

Topit – tai oikeastaan monitoimiasusteet – osoittautuivat berliiniläisen nuoren suunnittelijan luomuksiksi. Kidneykaren -merkillä myytävät saumattomat, laadukkaan oloisesta mikrokuitumaisesta materiaalista valmistetut tuubit taipuvat topin lisäksi niin minihameeksi kuin alaselän lämmittäjäksikin. Merkillä on näköjään verkkokauppakin, mutta tuota nudea ei sieltä näytä löytyvän – sen sijaan haaleanvaalea harmaa kylläkin.

Aion kyllä kirjoittaa Berliinistä pienen huithapeli-shoppailijan vinkkipostauksen, joka on suunnattu kaikille, jotka eivät missään tapauksessa halua viettää romanttista viikonloppulomaa säntäilemällä vaate- ja kenkäkaupasta toiseen, mutta jotka mielellään piipahtavat persoonallisen hauskassa pikkuputiikissa tutkailemassa kivoja tavaroita, kun sellainen sattumalta osuu kohdalle. Pitää nyt vain ensin saada kaikki omat karttamerkinnät järjestykseen. Missä sitä oikein tulikaan oltua.. 🙂

Eli paljon terkkuja Berliinistä!!

Lennähdettiin tortai-iltana tänne. Reissun pääjuttu on hyvän kaverin synttärijuhlat tänäiltana (lauantai). Eilen hilluttiin ympäriinsä uskomattoman kauniissa aurinkoisessa syyskelissä, shoppailtiin vähän ja saattaa olla, että pisteltiin menemään parit bratwirstitkin. 🙂

Aurinkoisesta kelistä huolimatta on ollut pirteän kirpsakka ilma, joten uutukainen takki on ollut justiinsa passeli.

• takki, Henri Lloyd
• lederhosen, (Peetun) 2nd hand, ostettu Beyond Retrosta
• tennarit, Converse
• laukku, Filippa K
• arskat, Tom Ford
• huivi, saatu blogin kautta, en kyllä muista mistä, sori…

Berliinin valotapahtuma toi hauskoja valoshowhommeleita pitkin kaupunkia. Monet nähtävyydet on valaistu tosi upeasti. Tässä kuitenkin Minttu sinisellä penkillä.

Nyt lähdetään tsekkaamaan muurimuseo ja pyörimään vähän lisää kaupungille ennen illan juhlallisuuksia.

Tsüss!