Category: Lifestyle

Hauska festivaaliviikonloppu on nyt takana – kylläpäs olikin kivaa! Ja ihan mahtavaa, että loma jatkuu vielä. Tosi monet tuntuu palanneen tänään töihin, ainakin, jos facebook-päivityksiä katsoo. Yritän tässä nyt alkuviikosta saada vielä pari ompeluhommaa valmiiksi ja sitten keskiviikkona suuntaankin jälleen Tampereelle! Ihanaa!

Tässä kuitenkin vielä vähän fiiliksiä eiliseltä.

Sunnuntaina ehdittiin kierrellä vähän laiskanpulskeasti tsiigailemassa festarin “Arts”-osuutta. Mitään syvällisiä analyysejä en alkanut tehdä, mutta ihan mukavaa, että alueella oli kivaa äksöniä myös lavan ulkopuolella.

Oltiin myös vähän osallistuvia ja kannatettiin Plan-kampanjaa, joka edistää maailmanlaajuisesti tyttöjen koulutusmahdollisuuksia.

 

Sunnuntaina tajusin jälleen, miksi festarit on ihan huippu tapa kuunnella musiikkia. Yleensä sitä päätyy tapahtumaan parin-kolmen bändin ansiosta ja muusta tarjonnasta ei ole niin hajuakaan. Sitten sitä yllättyykin iloisesti ja tulee onnelliseksi, kun löytää jotain uutta mahtavaa, mistä ei ole aikaisemmin tiennyt mitään. Niinkuin nyt esimerkiksi Fatoumata Diawaran – säteilevän ja energisen artistin, joka sai musiikillaan niin hyvälle tuulelle, että muuta en enää oikein osannut kaivatakaan.

Vanha inkkari-fani ei voinut myöskään olla sulamatta, kun räväkkä ja karismaattinen Buffy Sainte-Marie esiintyi intiaanibändinsä kanssa. Taisin myös sivistyä siinä sivussa, sillä aikasemmin minulla ei ollut aavistustakaan, että juuri hän on tehnyt sellaiset biisit kuin “Palkkasoturi” ja “Up Where We Belong”…

Kolmantena festaripäivänä bloggari alkoi olla jo hiukan ryytynyt. Kyllä se vaan on kovvoo hommoo tuollainen riekkuminen, vaikka yöksi pääsikin aina kotiin. Haha! Asuvalinta noudatteli edellispäiviltä tuttua kaavaa eli toppi-shortsit-lipsut-aurikolasit -setillä mentiin sunnuntainakin.

 

 

 

  • toppi, tuunattu MTWTFSS:n teepparista
  • shortsit (Peetun), 2nd hand
  • lipsut, Havaianas
  • aurinkolasit, Dolce & Gabbana

Keikkakuvat: Annika Berglund

Eilen oli Tukholman Pride-viikon kohokohta – ainakin meille ei-Pridelaisille – eli mahtava, väriä, iloa, rakkautta ja solidaarisuutta huokuva Pride-paraati. Osallistujia oli kuulemma ennätysmäärä – kymmeniä tuhansia osallistui marssiin ja katsojiakin oli arvioiden mukaan puoli miljoona!

Fiilis oli jälleen kerran upea! Minttu oli tippa linssissä jo ensimmäisen “Dukes on Bikes” -motoristin kaasutellessa letkan kärjessä Slussenin mäkeä ylös. Onneksi sai pitää aurinkolaseja, sillä herkistelystä ei meinannut tulla loppua. Jossain vaiheessa tajusin toivovani, että samanlainen solidaarisuuden, toisen tukemisen ja itsensä hyväksymisen ilmapiiri leviäisi vähän laajemmallekin yhteiskuntaan. Eniten kosketti ryhmät, jotka muistuttivat, että kaikkialla tämän tyyliset marssit eivät todellakaan ole ookoo – ja että jossain päin maailmaa voi edelleenkin joutua vankilaan tai hirsipuuhun vain sen perusteella, että sattuu rakastamaan yhteiskunnan kannalta “väärin”…

Tämän Pride-kuvapläjäyksen myötä iloista, suvaitsevaista ja rakkautta täynnä olevaa sunnuntaita kaikille!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

… ja suurin niistä on rakkaus! <3 <3 <3

Aina oppii uutta. Niinkuin esimerkiksi, että pieni taskupeili on hyvä sisällyttää minimaalikseksi karsittuun festarivarustukseen… Tapahtui nimittäin jotain, mitä en ole koskaan aikaisemmin kokenut – ja peilin löytäminen festarialueelta osoittautui yllättävän hankalaksi.

Olin juuri kävelemässä sisään festivaalialueelle, kun tunsin pistävää kipua vasemassa silmässäni. Ajattelin, että ahaa, piilari on varmaan mennyt vähän ruttuun ja sivelin silmäluomea varovaisesti, että linssi asettuisi takaisin paikalleen. Kipu vain yltyi ja samalla, kun etsiskelin kavereitani, huomasin sairaanhoitoteltan. Marssin sinne ja kysyin olisko heillä peiliä, kun piilari on huonosti. Ei ollut. Hmmm. Bajamajoissa ei tunnetusti ole myöskään peilejä, joten lähdin silmäpuolena metsästämään kavereitani, jotka onneksi löytyivät pian sovitulta paikalta. Pienen kyselykierroksen jälkeen yhdeltä tutuntutulta löytyi puuteri, jossa oli peili. Kauhukseni huomasin, että piilari oli mennyt puoliksi!! Siis hajonnut silmään! Koskaan aikaisemmin en ole kokenut moista. Suuremman kappaleen sain poimittua pois silmästä, mutta pieni sirppi jäi silmään loppuillaksi. Vasta kotona, kunnon peilin ääressä sain sen ongittua pois… Huh huh!

Onneksi melkein koko illan paistoi aurinko, joten saatoin piilotella punaista silmääni aurinkolasien takana!

Hieno peilipallo on yksi alueelle pystytetyistä taide-installaatioista. Hieno näky – ja tyyliin ainoa peilin tapainen, jonka bongasin sen puuteripeilin lisäksi! Haha!

Piilarihässäkkä ei onneksi estänyt nauttimasta musiikista. Jamie N Commons oli uusi tuttavuus. Mielettömän ihanaa musaa ja mahtava ääni nuorella miehellä! TJEU

Farkut tuntuivat olevan virallinen festariasuste…

Upea painettu silkkisifonkitunika, design Lina Hanno.

Illan tähtihetki oli ehdottomasti upea, mahtava, karismaattinen – kertakaikkiaan aivan mieletön – PATTI SMITH! Ja bändi oli kanssa loistava!

Tässä vielä Stockholm Music & Arts -sivuilta bongattu kuva upeasta Patti Smithistä. Foto: Annica Berglund.

Elokuun illoissa on jotain käsittämättömän maagista. Kauniisti pimenevä taivas, lähes trooppinen lämpö, hyvä musiikki, ystäviä – hetkiä, jolloin todella voi olla iloinen ja kiitollinen siitä, että on olemassa!

Illan kohokohta oli ehdottomasti Patti Smith. Ilmeisesti myös aika monelle muulle, sillä tuntui, että väkimäärä harveni merkittävästi ennen illan viimeistä esiintyjää, joka oli Antony and the Johnsons Ruotsin radion sinfoniaorkesterin kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka ko. musiikki ei nyt taida ensimmäisenä päätyä soittolistoilleni, on kokonainen sinfoniaorkesteri lavalla aika vaikuttava elämys.

Sitten vielä kurkistus Mintun festariasuun. Koska ilma oli kuuma, tuumasin, että pärjään shortseilla, vaikka illalla vähän viilenisikin. Jalkaan laitoin Havainakset ja sifonkipaita suojasi sopivasti auringolta, mutta oli silti riittävän vilpoinen päällä. Olin erittäin tyytyväinen asuuni varsinkin siinä vaiheessa, kun Frida Hyvösen setin lopussa iski aivan järjetön ukkoskuuro. Keikka jouduttiin keskeyttämään, koska vettä tuli sellaisella voimalla, ettei mitään rajaa. Sadeviitta suojasi sopivasti yläkroppaa ja kassia – ja kuuron jälkeinen auringonpaiste kuivasi kintut ja lipsut nopeasti. Huonommin oli asiat niillä, joiden farkut olivat polviin asti litimärät, puhumattakaan sinänsä hyviksi festarikengiksi havaituista Converseista tai muista tennareista…

 

“Sattuneesta syystä” festariasukuvissa oli pikkupakko pitää aurinkolaseja päässä. Te ette olisi halunnut nähdä, miltä mun vasen silmäni näyttää! 😀

 

  • paita, Next
  • toppi (alla), Uniqlo
  • shortsit, Primark
  • aurinkolasit, Polaroid
  • lipsut, Havaianas

Ja liittyen tähän facebookissa laajalti levitettyyn artikkeliin. Ei, en nähnyt yhtä ainutta henkilöä, joka olisi ollut edes silmin nähden huppelissa. Vaikka siis tuossa kaljanmyyntipisteen edessä pönötänkin kuvattavana… 🙂

Tänään alkaa kolmipäiväinen Stockholm Music & Arts -festari – JEI! Liput tuli hankittua jo maaliskuussa hetken mielijohteesta. En tainnut siinä vaiheessa tunnistaa kuin pari-kolme silloin varmistunutta esiintyjää, mutta tuumasin, että nastaahan sitä on kerran kesässä festareilla hengailla. Etenkin, kun siihen ei liity tuskaista matkustamista mihinkään hyttysiä ja liejua täynnä olevaan korpeen, jääkylmiä containeriin rakennettuja suihkuja ja telttamajoitusta… Skeppsholmenille pääsee mukavasti tunnelbanalla ja yöksi pääsee omaan punkkaan puhtaiden lakanoiden väliin nukkumaan.

Sittemmin tapahtuman line up on vahvistunut ja varmistunut – ja täytyy sanoa, että näyttää vähintäänkin lupaavalta! Tänä iltana odotan erityisesti Patti Smithiä bändeineen. Olen kuullut suorastaan ylistäviä kehuja ystäviltä ja fb-tutuilta, jotka ovat tässä kevään ja kesän mittaan kombon nähneet. Ainoa pikkuriikkinen harmistus on se, että ihana Amanda Jenssen perui lauantain esiintymisensä…

Hihi! Festivaalirannekkeet paikallaan! Tuntuu melkein hassulta. 😀 Ihan oikeasti hassu on tuo ylempi ranneke, jossa lukee “18”. Kaikki täysi-ikäiset saavat sellaisen ja se oikeuttaa nauttimaan olutta ja viiniä festivaalialueella. Toki vain sellaista, joka on ostanut sieltä paikanpäältä – omia juomia ei sovi ottaa mukaan… Jotenkin sen ehkä vielä ymmärrän (mutta vain jotenkin), mutta se, että omien eväiden tuominen alueelle on kielletty, tuntuu t o d e l l a kummalliselta. Siis, kun on maksanut ensin 1500,- kruunua festarilipusta, on pakotettu “nauttimaan” ylihinnoiteltua ja yleensä laadultaan keskinkertaista ravintoa, jota alueella myydään. Ymmärrän, että varmaankin kalliilla rahalla tapahtuman ravintoloitsijaksi päässyt taho ei toivo, että ihmiset pitävät omaa piknikkiään alueella, mutta tuollainen määräily on kyllä niin epäruotsalaista. 🙂

Festarivarustukset lähtevät matkaan vanhassa Tukholman muotiviikon kangaskassissa. Se on kätevästi pikkuisen tavallista kangaskassia suurempi, joten siihen mahtuu mainiosti mukaan  kaikki tarvittava:

  • sadeviitta (kivan epämääräistä keliä taas vaihteeksi luvattu. Heräsin tänään aamulla seiskalta ja olen siitä lähtien seurannut viikonlopun säätiedotusta. Tähän mennessä se on vaihdellut täydestä auringonpaisteesta taukoamattomaan sateeseen – ja kaikkeen siltä väliltä.)
  • aurinkorasva* (= parantumaton optimisti)
  • aurinkolasit (just niin, parantumaton optimisti)
  • saronki (toimii sekä huivina, jos tulee kylmä, että istuinalustana)
  • kashmir-neule* (menee pieneen tilaan, on kevyt ja lämmittää ihanasti)
  • kukkaro (no kai sitä on sitten taivuttava syömään jotain siellä…)
  • huulirasva* (ulkoilmassa huulet jostain syystä tuntuu koko ajan kuivilta)
  • cashew-pähkinöitä ja paahdettuja manteleita (ANARKIAA! Omia eväitä!! Ja energiaa tiiviissä ja terveellisessä muodossa. :))

* = saatu blogin kautta

Lupasin The Artist Way -“kurssin” loppusanoissa jatkaa tsemppipostauksien tekoa. Tässä on yhdeksän kohdan lista “Näin menestyt” -ohjeita. Ihan alunperin olen bongannut sen jostain netistä, tulostanut paperille ja liimannut kalenterini kansilehteen. (Kyllä, olen sen verran old school, että rrrakastan ihanaa Mulberryn kalenteriani, jonka paperisivuille voin raapustella menojen lisäksi ajatuksiani, lukemattomia to do– ja muistilistoja, tsemppimietelauseita ja etenkin liimailla suloisia pieniä kissan muotoisia post it -lappuja…) Ohjeet ovat olleet kalenterissa jo niin pitkään (ja selkeästi toimineet tosi hyvin!! Haha!), että en todellakaan muista enää alkuperäistä lähdettä.

Kuten kaikki elämänohjeet etc. nämäkin kannattaa tulkita omasta näkökulmastaan lähtien ja ottaa avuksi juuri niiden omien tavoitteiden saavuttamiseksi.

 

Source: reddit.com via Minna on Pinterest

 

 

NÄIN MENESTYT

1. Kuuntele oikeita ihmisiä

Pidä suu kiinni ja korvat auki näiden ihmisten kanssa: läheiset, asiakkaat, asiantuntijat ja ne, jotka tietävät enemmän kuin sinä. Älä ota taloudellisia neuvoja ihmiseltä, jolla ei ole rahaa tai terveyteen liittyviä ohjeita huonosti voivalta lääkäriltä. Älä kuuntele itseäsi, jos päässäsi on epärohkaisevia ajatuksia.

2. Lopeta valittaminen, ketään ei kiinnosta.

3. Älä ole tyhmä, laiska tai välinpitämätön

4. Keskity asioiden toteutukseen

5. Keskity positiiviseen

Ajatuksesi, sanasi ja tekosi vievät sinua kohti haluamaasi. Valittaminen etäännyttää sinua tavoitteistasi.

6. Hyvä asenne ei yksinään riitä

Ajatukset, sanat ja teot ratkaisevat.

7. Usko ottamiisi riskeihin.

Ota riskejä ja usko menestykseesi.

8. Älä usko myytteihin, jotka vetävät sinua alaspäin.

9. Tee enemmän töitä.

Jos haluat tulla rikkaaksi, sinun pitää tehdä enemmän ja järkevämmin töitä. Jos haluat olla onnellinen, sinun pitää luopua kaikista niistä asioista, jotka tekevät sinusta onnettoman.

 

En pidä itseäni kovin kaksisena sisustajana. Kotimme huonekalut on hankittu matkan varrella – ja lähinnä tarpeeseen ennemmin kuin sisustusmielessä. Lopputulos on mielestäni kuitenkin kodikas, toimiva ja meidän näköinen. Viihtyvyys on itselleni paljon tärkeämpää kuin joidenkin sisustusnormien noudattaminen – enkä haluaisi asua minimalistisen tyylikkäässä kodissa, vaikka sellaisia ystävieni luona saatankin kovasti ihailla.

Sisustusinnokkuuttani kuvaa aika hyvin se, että pianon yläpuolella olevat kolme valokuvataulua roikkuvat edellisen asukkaan seinään jättämissä koukuissa. Karkki ripusti taulut siihen muuton tiimellyksessä reilut kolme vuotta sitten lähinnä turvaan muuttoapulaisten kulkuväyliltä. Siinä ne ovat roikkuneet siitä lähtien…

Tunnustinkin tuossa taannoin, että olen onnistunut koukkuuntumaan korviani myöten Pinterestiin.  Uuden harrastukseni, kuvien “pinnailun”, oheistuotteena olen löytänyt sisäisen sisustajani! Aloin keräillä randomisti bongailemiani, omaa silmääni miellyttäviä sisustuskuvia “Home” -nimiseen kansioon. Yhtenä päivänä avasin kansion ja huomasin hämmästyksekseni, että kuvissa oli selkeä punainen lanka!

 

 

 

Tässä kuvassa on aivan ihana tunnelma! Voisin niin kuvitella itseni korallinpunaisen sohvan nurkkaan selailemaan 60-luvun New Yorkista kertovaa kirjaa karvatyynyn viereen käpertyneenä. Tumma puulattia ei ehkä ole sitä ominta itseäni, mutta vaalean pehmoisen maton kanssa toimii näköjään oikein hyvin.

 

 

Lämpimät sävyt, erityisesti lempeä koralli, tuovat kodikasta pehmeää tunnelmaa. Musta-valkoiset kuosit ryhdistävät ja erilaisia kuviointeja yhdistelemällä syntyy mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Taulukollaasiseiniä kansiossani on noin ziljoona. Sellaisen toteuttaminen ei onneksi vaadi välttämättä mitään suuria investointeja. Kivoja valokuvia, pieniä julisteita, kehystämisen arvoisia kortteja löytynee jo valmiiksi varastoista. Tietty aito grafiikka, taulut ja valokuvataide olisi hienoa (hienompaa), mutta jotenkin helpompi lähteä toteuttamaan, kun voi ajatella, että kaiken ei tarvitse maksaa puolta omaisuutta.

 

 

Keittiössä arvostan eniten lämminhenkistä kutsuvaa tunnelmaa. En juuri laita ruokaa, mutta ymmärrän toki käytännöllisyydenkin merkityksen… 😀 Vierastan siitä huolimatta yltiömoderneja tehokeittiöitä – haluaisin, että omassa kodissani olisi rustiikki-italialainen hurlum-hei -meininki, ja tietenkin siihen sopiva tyyli. Keittiö on mielestäni kodin sydän ja toivosin, että siellä olisi tilaa myös muuhun puuhailuun kuin vain suorituskeskeiseen ruuan valmistamiseen.

Source: google.se via Minna on Pinterest

 

 

Vaakasuora suorakaidekaakelointi tuo mieleen valkoisen tiiliseinän. Siinä on jotain kodikasta ja vähemmän steriiliä kuin perinteisissä neliön mallisissa kaakeleissa. Inspiraatiokansiossani on myös vähintään yksi kuva valkoiseksi maalatusta tiiliseinästä – sekin on tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava. Huomasin vasta nyt, että molemmissa näissä keittiökuvissa kaapistoissa on samanlaiset vetimet!

 

 

Sama hiukan rustiikki, lämminhenkinen tyyli jatkuu kylppärissä. Vanhahtavan oloiset altaat ja hanat ovat mielestäni todella hienot. Oikeastaan haluaisin, että altaiden yllä roikkuisi peilit antiikkikehyksissä, mielellään vielä vähän keskenään erilaisissa. Toisaalta kylpyhuoneessa jos missä arvostaa sitä, että peilipintaa on riittävästi. Lavuaarien metallijalat raamittavat tosi kivasti tilaa. Tietty usein säilytystilaa on sen verran vähän, että allaskaappi on lähestulkoon pakollinen, mutta näin haaveillessa sitä voi onneksi toteuttaa myös niitä vähän epäkäytännöllisempiä unelmia!

 

 

Kylpyamme on ihan must! Mieluiten sekin vähän vanhanaikaisen oloinen, tassuilla seisoskeleva malli. Ja tarpeeksi iso, että siihen mahtuu tarvittaessa kaksikin henkilöä loikoilemaan… Ammeen läheisyydessä pitäisi olla hylly tai helposti siirreltävä hyllykkö, jolle voisi asetella kylpemisen tärkeät tykötarpeet, kuten muotilehdet ja sampanjalasin.

 

 

Nyt menee kieltämättä aika raskaasti haaveilun puolelle, mutta kyllä vaan olisi aivan täydellisen mieletön tuollainen kattokorkeus ja mahtavat ikkunapinta-alat! Huikaiseva valo ja uskomaton tilan tuntu – täällä ei heti kaadu seinät niskaan. Kodikas sisustus tuo lämpöä ja elämän tuntua tilaan, joka muuten saattaisi helposti tuntua kolkolta ja tehdassalimaiselta (mitä se epäilemättä alunperin onkin).

 

 

Tässä on näköjään yksi niistä valkoiseksi-maalattu-tiiliseinä -kuvista, joita olen keräillyt. Ja yksi taulukollaasiseinä lisää. Rrakastan myös tilan korkeutta, ikkunoista tulvivaa valoa ja korkeuseroja. Kasvit, simppelin oloiset huonekalut ja vihreälle ovelle johtavat tikapuuportaat antavat fiiliksen kuin kyseessä olisikin viihtyisänboheemi sisäpiha – eikä keittiö/oleskeluhuone niinkuin se todellisuudessa taitaa olla.

 

 

Värit, valtavat ikkunat, ihanan epäviimeistelty kodikas tunnelma. Keittiön lattia saisi tosin mieluiten olla joko puuta tai sitten klassinen musta-valkoinen klinkkeriruudukko.

 

 

Yllättäviä väripilkkuja – kyllä kiitos! Yleisväritys kodissa saa mielestäni olla mielellään aika neutraalilla musta-valkoinen-beige-harmaa-puu -akselilla, mutta ripaus sitruunankeltaista piristää kyllä kummasti.

 Joskus kuulin sellaisen jutun, että jokaisessa kodissa pitäisi olla ainakin yksi keltainen yksityiskohta, kodin aurinko. Siitä lähtien keittiömme seinällä roikkui Karkin tai Peetun päiväkodissa askartelema puhtaan keltainen aurinko aina siihen asti, kun oikea aurinko oli haalistanut sen kaikkea muuta kuin kauniin väriseksi. Tällä hetkellä meillä ei ole sisustuksessa mitään, mikä viittaisi aurinkoon. Olisikohan aika hankkia kimppu keltaisia kukkia piristykseksi?

 

 

Miten hauska idea! Vispilöistä tuunattu kattolamppuhommeli ei ehkä ole ihan niin helppo toteuttaa kuin miltä se ensisilmäyksellä näyttää. Tosin tykkään kovasti myös sellaisista kattolamppu-comboista, joissa hehkulampun näköisistä johdon päässä roikkuvista jutuista on koottu näyttävä kokonaisuus. Varmaan sillä on joku nimikin, mutta sisustus-name-dropping ei todellakaan kuulu vahvuusalueisiini. 🙂

 

 

Aivan ihania ruokailuvälineitä! Nuo olisivat tosi kauniit yhdistettynä johonkin valkoiseen selkeälinjaiseen astiastoon. Vaikuttaa vähän siltä, että pitää alkaa kierrellä vanhojen tavaroiden liikkeissä… Tosin tykkään kovasti meidän nykyisistä ruokailuvälineistäkin. Hackmann Memory -sarja on kivasti moderni ja vanhanaikainen samanaikaisesti. (Ja aaaaargh!! Juuri nyt huomasin tuolta Hackmannin sivuilta, että sarjan valmistus on lopetettu! Meillä ei ole lähimainkaan tarpeeksi ruokailuvälineitä, enkä mitenkään haluaisi mitään muuta sarjaa…)

 

 

Olen asunut aikoinaan paritalossa, talossa ja rivitalossa. Kaikissa niissä oli enemmän tai vähemmän pihaa, talossa ihan reilulla kädellä enemmän.  Tykkäsin puuhastella pihassa varsinkin silloin, kun tytöt olivat pieniä. Aluksi oli nastaa, kun itselläkin oli jotain tekemistä samalla, kun piti vahtia taaperoitten hiekkalaatikkoleikkejä. Myöhemmin oli kiva puuhastella yhdessä pihahommissa. City-kauriit kävivät tosin aina yöllä pistelemässä poskeensa Karkin kesäkurpitsaviljelmän kukkaset.

Lapsuuteni asuin kerrostalossa ja nyt, kun olen palannut tuohon asumismuotoon, en todellakaan kaipaa pihan asettamia velvollisuuksia. Silti tykkään ihan mielettömästi sotkea sormeni multaan ihan pikkuisen – ja muutenkin viettää aikaa parvekkeella. Hiukan isompi partsi tai jopa terassi olisi unelma… Sen verran nykyistä isompi, että ruokapöydän lisälevyä ei tarvitsisi aina kääntää alas, kun haluaa ottaa aurinkoa. Eikä tuollainen baaritiski suoraan keittiöön olisi yhtään hullumpi!

Old stuff