Lomareissuni Tampereelle alkoi muutama päivä sitten herkullisesti, kun herätyskello (tai kaksi, jos totta puhutaan…) pärähti soimaan klo 3.30 aamulla. Pakkaushommat olin luonnollisesti aloitellut edellisenä iltana “hyvissä ajoin”, joten matkaan lähdettiin reippailla kolmen ja puolen tunnin yöunilla.

Virkeysaste oli Arlandan lentokentälle saapuessani suoraan sanottuna varsin vaatimaton. Onnistuin esimerkiksi käyttämään tismalleen väärässä päässä terminaalia sijaitsevaa turvatarkastusta, mikä Tukholman kentän mittakaavassa tarkoittaa ihan reipasta vähintään vartin kävelymatkaa geitille. No, onneksi ei sentään ollut mikään tajuton kiire.

Jossain vaiheessa siinä käppäillessäni tajusin, että vastaan tulee ihmisiä tutunoloiset, houkuttelevan näköiset pinkkiraitaiset paperikassit kädessään.

Ja aivan oikein! Victoria’s Secret on pystyttänyt pienen putiikin Arlandaan sitten viime lentomatkani. Pääosin parikymppisistä valtavia ostosmääriä kanniskelevista neitokaisista koostuva pitkälle kiemurteleva jono ei pelästyttänyt, vaan kävin kalastamassa itselleni kuuluisat pikkarit.

Ostosestoisen matka alkoi siis varsin lupaavasti. Ensimmäiset shoppailut oli suoritettu jo ennen maasta poistumista!

No, perillä odottikin sitten tällainen yllätys. Matkalaukkuni oli haljennut pohjasta ja koko vekotin oli tietty käyttökelvoton. Hetken jo kauhistelin, että mahtaako uuden matkalaukun hankinta niellä koko matkabudjettini…

Sen verran uskalsin kuitenkin repäistä, että nappasin Sokokselta mukaani ehkä maailman suloisimman glitterilakan! Lumenen Natural Code -sarjan valloittava konfetti-ilotulitus on ihana nimeään myöten: sävy nro 60 Magic Dust!

Aika mahtavan hyvin on Lumenen glitterilakat käyneet kaupaksi… Saalistamani Magic Dust oli viimeinen lajiaan – eikä valikoimaa ollut enää muutenkaan paljoa jäljellä. Kannattaa siis käydä apajilla, jos hyvälaatuinen ja edullinen ihanuus kiinnostaa.

Victoria’s Secretin pikkupöksyjä en ole vielä ehtinyt testailla. Tuo pitsinen one size malli on kuitenkin klassikko ja joustopitsi sellaista, joka kuulemma on täysin näkymätön tiukkojenkin asujen alla. Aivan mielettömän hienoa, jos se pitää paikkansa.

Tässä nyt sitten vielä kuvassa se pakkohankinta. Ihan konkurssiin en nyt sentään mennyt, mutta onhan se vähän kypsää kuluttaa matkabudjettia tavallaan turhalta tuntuviin asioihin. Edellinen matkalaukku, kun ei ollut kovinkaan vanha. Toisaalta tässä nähdään, että laatuun kannattaisi kyllä satsata… (mitä en kyllä tehnyt tälläkään kertaa – haha!).

Reissuun lähteminen on ihanaa, mutta pakkaaminen on ihan nightmare. Kaksi yötä pidemmillä reissuilla en edes yritä selvitä vain käsimatkatavaroilla, vaikka kokemuksesta tiedän, että se on mahdollista (terveisin nimimerkki: “kolmen ja puolen viikon inter-rail pelkän Kånkenin ja käsilaukun kanssa…). Lomareissu Tampereelle ei ehkä kuullosta kovinkaan kummoiselta pukeutumishaasteelta, mutta totuus on, että on huomattavasti helpompi valita vaatteita matkakohteeseen, jossa tietää, että lämpötila pysyttelee +20 lämpimämmällä puolella.

Juttelin Tinnin kanssa vain pari päivää ennen reissuani ja ohje oli: älä unohda lämpimiä vaatteita. Säätiedotusten mukaan Tampereen seudulle, jossa tulen pääosan lomamatkaani viettämään, on kuitenkin luvattu ihan kivaa, vaihtelevaisen puoliaurinkoista ja suht lämmintä keliä. Nice.

Ohjelmassa on kaupunkiriekkumista, mökkihengailua, tyttistapaamista, grillaustupareita ja yleistä olemista sekä Tampereella että Saarikylissä (joka on jo noin about lukioajoista asti ollut yksi tämän niin rakkaan extended familyni kiintopisteitä).

Päätin lähestyä sekä epävakaista keliä että sekalaista reissuohjelmaani mahdollisimman hyvin ja erilaisiin komboihin sulautuvien palapelipalojen muodostaman matkapuvusto rungon kanssa.

Perusvärit luonnonvalkoinen, perus nahkaruskea, farkunsininen ja aksenttina voimakasta korallinpunaista.

• neule, Acne
• t-paita, Marni for H&M (just looove this t-shirt!!)
• korallit farkut, Filippa K
• pellavahame, Part Two
• sandaalit, Moheda

Puolipaniikissa yritin keksiä asioita, jotka matsaa edellisten kanssa värisävyjen, materiaalin ja tyylin suhteen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että onnistuin ihan ookoo. Kivoja asuyhdistelmiä tämän kuvan ja edellisessä kuvassa esiteltyjen vaatteiden kanssa löytyy onneksi aika paljon.

• vajaamittaiset farkut, H&M
• koralli neule, Filippa K
• luonnonvalkoinen neule, Acne
• t-paita, Acne
• sandaalit, Moheda
• cross-over-bag, Filippa K

En ole menettänyt toivoani! Uskon, että loma-ajalle osuu myös ihania lötköjä rantsupäiviä. Palapelipuvustoajatuksella nämä toimivat parhaiten keskenään, mutta ehdotomasti esmes farkkushortsit voisivat toimia myös city-kelpoisemman yläosan kanssa ja hippiprinsessan rantsumekkokin muuttuu ihan toisen näköiseksi Acnen neulepaidan kanssa.

• farkkushortsit, Filippa K
• bikinit, H&M (molemmat – ja on niille alaosat myös!)
• toppi, Monki
• sifonkipaita, Next
• neulepaita, H&M
• mekko, Peetun reissutuliainen
• lipsut, Havaianas

Pikkuisen juhlavampiin reissutilaisuuksiin varasin pääosin mustavalkoista systeemiä. Tosin ajatuksena on, että mm. edellisen kuvan sifonkipaita toimisi ihan mainiosti myös valkoisten vähän juhlavampien shortsien kanssa tai toisaalta musta pitsitoppi sopii yhdisteltäväksi myös ainakin farkkujen ja farkkushortsien kanssa.

• hihaton kauluspaita, Filippa K
• valkoiset shortsit, H&M
• hame, Mintun ompelimosta
• pitsitopi, Zara

Aloittelin eilen illalla “onnellisuutta metsästämässä” -juttusarjaan postausta itsekuriin, ääripäihin ja kultaiseen keskitiehen liittyen. Aika pian havaitsin, että olen sotkeutumassa omaan näppäryyteeni – eikä vieressä Vampire Diariesia intohimoisesti tölläävät Karkki ja Peetu mitenkään erityisesti lisänneet keskittymiskykyäni. Puolenyön aikaan päätin luovuttaa ja mennä nukkumaan.

Tänään nappasin tuon itselleni hyvin henkilökohtaisen ja tärkeän aiheen uudelleen käsittelyyn. Ankaran editoinnin ja uudelleen kirjoittamisen jälkeen olin valmis painamaan julkaisunappia. En tiedä mitä onnistuin klikkaamaan, mutta on se nyt taivaan ihme, että näiden bloggausvuosien jälkeen mitkään varoituskellot eivät kilise, vaikka ruudulle ilmestyy kysymys: “are you sure, you want to do this?”. Mitä siis julkaisuohjelmamme ei normaalisti todellakaan kysele. Painoin “kyllä” ja havaitsin, että olen palannut takaisin ruutuun yksi. Jäljellä oli se, minkä viime yönä draftina tallensin. Koko tämän illan työ oli haihtunut jonnekin.

Kiukkupäissäni deletoin koko jutunraakileen, mutta tulin katumapäälle ja kävin pelastamassa sen kuitenkin myöhempää käyttöä varten. Ehkä maailmankaikkeus halusi kertoa, että en halua julkaista tekstiä sellaisena kuin se oli. Tai että siitä on enemmän iloa, jos mietin vielä kerran, kuinka haluan asiani sanoa.

Pääpointtini on kuitenkin, että on aivan supertärkeää muista kehua ja kiittää itseään. Ihan. Joka. Päivä.

Tänään kehun itseäni, koska:

1. Olin reipas ja kävin hammaslääkärissä (enkä pyörtynyt tuoliin, vaikka ensin olin ihan varma, että taju lähtee nyt justiinsa)

2. Lähetin töissä hankalan meilin hankalalle ihmiselle, kun kukaan muu ei tohtinut/jaksanut/viitsinyt

3. En hermostunut, vaikka onnistuin hävittämään parin tunnin intensiivisen työn tulokset yhdellä delete-nappulan klikkauksella

Ja varmaan jotain muutakin vielä löytyisi, mutta nyt yritän keskittyä painamaan oikeaa julkaisunappia – ja sit painun viivana peiton alle kauneusunilleni… Hyvää yötä ja kauniita unia!!

Viime päivät on mennyt aika tiukasti Karkin muuttohommissa. Yllättävän paljon puuhaa riittää, vaikka muuttajan maallinen omaisuus ei vedäkään vertoja nelihenkisen lapsiperheen kamamäärälle.

Me apujoukot pidettiin sen verran paussia, että ehdittiin poiketa Beyond Retron kesäPartyssa. Samalla elvytetään melkein vuoden tauolla ollut, rakastettu kategoria – Peetun vetimet!

Mukana kuvioissa myös Greta (vas.) ja Dun (oik.).

Kesähattuhommaa mietittiin porukalla. Itse olisin kannattanut klassista olkihattua, mutta tiedän, että olen aivan totaalisen surkea käyttämään mitään päähineitä. Talvella olen tietty pakotettu kantamaan pipaa pakkasilla, mutta muuten oikeastaan ainoastaan juoksulippis on ainoa, mihin pystyn. Peetu sen sijaan himoitteli sekä jenkkilippaa että tosi söpöä matruusin hattua. Sailorilätsä olisi sikälikin hauska, että tänään neito aloittaa kesäduuninsa Viking Cinderellalla!

Löysimme kokonaisen tangollisen täynnä toinen toistaan valloittavampia shortsihaalari-playsuiteja! Party-tyyppisten shoppailutapahtumien miinuspuoli on sovituskoppeihin kertyvät järkyttävät jonot. Edes illan aikana luvattu 20 % alennus ei innostanut jonottamishommiin ja siksi tuokin supersöötti selästä avoin playsuit jäi sovittamatta.

Aurinkolasien testailuun ei mitään sovituskoppeja tarvita onneksi. Pyöreiden arskojen metsästykseni jatkuu edelleen; en ole raaskinut investoida suuresti himoitsemiini Hyde’s -laseihin vieläkään. Beyond Retron jättimolluskat on aika hauskat, mutta ehkä kuitenkin kaipailen hiukan enemmän cooliutta (kuin hassuutta…) aurinkolaseiltani. Kätevä kyllä kuvata itsensä lasit päässä. Jotenkin sillä tavalla saa huomattavasti paremman käsityksen siitä, miten ne sopii – kuin vain peilistä katsomalla.

Peetu ja Greta testailivat hurjan suloisia kukkapantoja. Tosin kuulemma Gretan kaveri tekee vieläkin hienompia ja niinpä molemmat päättivät hankkia uniikit käsityönä tehdyt kukkapannat Beyond Retro -pantojen sijaan.

Ja sitten vielä – tadaa – Peetun vetimet!!

• raitapaita (Mintun), Marimekko
• hame, Mintun ompelimosta
• laukku, Marc by Marc Jacobs
• kengät, Vagabond
• kaulakoru (Mintun), H&M

Stressi on salakavala ja vaarallinen olotila. Pitkään jatkuessaan se aiheuttaa kaikkea mahdollista kurjaa sydän- ja verisuonitaudeista astmaan ja lihavuuteen. Stressin kokeminen on subjektiivista, mutta yhteistä on se, että ihminen ei tunne hallitsevansa tilannetta, kaikkea – töitä, vaatimuksia, murheita, muutoksia, paineita – on vain yksinkertaisesti liikaa.

En väitä, että stressi olisi pelkästään asennekysymys, vaikka toisinaan joidenkin ihmisten kanssa sitä puistelee mielessään päätä ja miettii, että miten tuostakin muka voi stressata… Avainkysymys on hallinnan tunne. Mikäli se puuttuu, muuttuu ulkopuolisesta yksinkertaisen näköinen tilanne epämääräistä painetta ja stressiä aiheuttavaksi. Ei ole mikään ihme, että sekä yksityis- että työelämän puolella juuri ne asiat, jotka vaikuttavat voimakkaasti itseen, mutta joihin ei pysty vaikuttamaan mitenkään, aiheuttavat eniten stressiä. Esim. läheisen kuolema, jätetyksi tuleminen, työpaikan konkurssi tai irtisanominen ovat aika ekstremejä stressinaiheuttajia.

Muistan lukeneeni joskus tutkimuksen, jossa todettiin, että johtopaikoilla – teoriassa erittäin stressaavissa tehtävissä – työskentelevillä ei ole havaittu keskimääräistä enempää työperäistä stressiä, vaikka näin voisi helposti kuvitella. Yksi syy on varmasti se, että tuollaisissa hommissa myös päätösvalta oman ajankäytön ja töiden järjestelyn suhteen kasvaa.

No mitä tällainen stressi-höpinä tekee täällä blogissa? Sitä vaan, että tajusin tuossa yhtenä päivänä, että vaikka kaikkea stressiä ei voikaan poistaa, muuttamalla suhtautumista sen aiheuttajiin lisääntyy hyvinvointi aika eksponentiaalisesti.

Mintun stressinkäsittelyohjelmaan kuuluu kolme vaihetta:

1. Etäännytä itsesi tilanteesta – yritä katsoa sitä ulkopuolelta ja saada mittasuhteet kohdalleen. Ehdottomasti useimmat (työ)asiat ovat täysin merkityksettömiä esim. 50 vuoden, 5 vuoden tai viikon päästä. Tosi pahassa paikassa voit kuvitella, että elämäsi onkin elokuva (Kaurismäet toimivat itselläni usein aika hyvin) ja tässä nyt vaan esitetään yhtä hankalampaa kohtausta, että koko leffa ei olisi ihan lame.
2. Keksi ainakin yksi asia, miksi asiat eivät ole ollenkaan niin huonosti, miltä ensiksi tuntuu. Töissä tuumaan aina stressin pyrkiessä iholle, että ei tässä kuitenkaan missään lasten ensiavussa olla töissä, kukaan ei kuole, vaikka kaikki taulukot eivät olisikaan iltaan mennessä viimeistä pilkkua myöten viilatut. Niille, jotka oikeasti ovat töissä lasten ensiavussa, toivotan voimia!
3. Listaa joka ikinen päivä vähintään viisi (5) konkreettista asiaa, joista voit olla onnellinen/iloinen/tyytyväinen. Tarkoitus on hämätä ajattelua ja johdattaa alitajuntaa pois stressin helposti itseään ruokkivasta kehästä mukaviin ja hyvinvointia lisääviin asioihin.

Kohdassa 3 on tärkeää olla konkreettinen ja todella nostaa aktiivisesti tietoisuuden tasolle niitä juttuja, jotka kaiken keskelläkin ovat hyvin. Ohimennen tajunnassa vilahtava mmmm…. noo… toi nyt ei oo ihan niin syvältä… ei vielä riitä panemaan kapuloita stressirattaisiin.

Mintun tämän tiistain viisi ihanuusasiaa:

1. Aamuherääminen kehräävä kisu kainalossa
2. Kuukausi sitten äitiyslomalta palannut kannustava, rohkaiseva ja tsemppaava kollega
3. Väkevä kesäniityn tuoksu lounaskävelylenkin varrella
4. Peetun tekemä herkullinen trendipapupastaillallinen, josta jäi vielä lounaslaatikko huomiselle
5. Kohta tv:stä ilmoille pärähtävä True Blood S06E02 – I wanna make bad thing with you

Yksi kuluneimpia vinkkejä näin parhaimman alennusmyyntiajan tuiskeessa on perinteisesti, että kannattaa satsata klassisiin perusvaatteisiin ts. pukeutumispalapelin perupilareihein. Itse olen sitä mieltä, että juuri alesta kannattaa hankkia se hurlumhei-huitula, jolle sitten lopulta ei tule niin järkyttävän montaa käyttökertaa, mutta ne muutamat hymyilyttävät vielä vuosien päästä.

Mintun nahoissa asuu tosin aika angstinen heräteostelija; muka spontaanienkin päätösten takana on jo melkoisesti taustatyötä, hintavertailua ja alustava päätös diilistä, kun sopiva yksilö sattuu kohdalle. Voisin kuvitella, että tuo “pysy klassikoissa” -vinkki sopii erityisesti niille, jotka todella hamstraavat kaikennäköistä hassua alesta vain siksi, että hinta (tai aleprosentti) muuttaa perusvetimen “löydöksi”. (Tosin en kyllä ole ikinä onnistunut tapaamaan tuollaista alennusmyyntihaukkastereotyyppiä, joka ostaa määrättömästi kamaa vain halvan hinnan vuoksi. Olisin melkein valmis väittämään, että kyseessä on urbaani legenda…)

Toisaalta klassikot eivät ole klassikoita syyttä suotta. Valkoinen kauluspaita, keskisiniset pillifarkut, perusruskeat nilkkurit – toimii aina ja käytännöllisesti katsoen tilaisuudessa kuin tilaisuudessa. Oikeastaan tuo univormu pitäisi julistaa LBD:n parhaimmaksi kaveriksi. Molemmista löytyy varsin helposti versioita, jotka imartelevat millaisia kurveja – tai millaista lompakkoa – hyvänsä.

Klassikoihin kannattaa investoida. Oli ale tai ei.

Inspiraatiokuvasta kiitos: Stockholm Street Style