Rakas blogini, Go 4 it vol. 2, on ehdolla vuoden inspiroivimmaksi blogiksi Inspiration Blog Awards -äänestyksessä. Kategorioita on yhteensä viisi: muoti, kauneus, lifestyle, sisustus ja ruoka. Go 4 it vol. 2 on ehdolla lifestyle-kategoriassa, joka näyttäisi olevan mennen tullen laajin kategoria ja täynnä toinen toistaan upeampia lifestylejä.

Olisi aika hitsin siistiä, jos saisin enemmän kuin yhden äänen… (äiti? Karkki?? Peetu???)

Eniveis kannattaa käydä äänestämässä suosikkejaan, sillä: (teksti suoraan tiedotteesta)

Jotenkin aika uskomatonta, että Filippa K viettää jo 20-vuotissynttäreitä! Kyllähän sen tajuan, että siitä hetkestä, kun kaikilla piti olla superjoustavat pillifarkut, joissa oli matala vyötärö ja kaksi kuparinappia, on enemmän kuin ne kuuluisat ziljoona vuotta. Siis juuri ne legendaariset housut, jotka määrittelivät yhden täkäläisen ysärin tavoitelluimmista identiteeteistä – kai vähintään jokatoinen meistä halusi tuolloin olla se “Filippa K -tjej”.

No, sittemmin Filippa K muokkaantui vielä enemmän yksinkertaista selkeyttä, hyviä materiaaleja ja ajattomia leikkauksia arvostavan urbaanin naisen vaatehtimoksi. Vaikka ihan alunperin tuntui, että kaavanpiirtäjän mallina on ollut se about kaksimetrinen kapealanteinen ruotsalaiskaunotar, jonka kroppa aikuisenakin muistuttaa enemmän pitkänhuiskeaa teinipoikaa kuin ihan oikeaa naista, kasvoi Filippa K:sta aika pian yritys, jonka liikevaihto- ja vientiluvut kilpailivat vanhojen talouden tukipilarien, autoteollisuuden ja mitänäitänyton kanssa.

Niin että ei voi muuta kuin kunnioittaa saavutusta – 20 vuotta mukana yhdellä maailman tuulisimmista bisnes-alueista. Respect!

Juhlaväki oli aikas naisvoittoista! Hetken luulin jo bonganneeni yhden miehenkin, mutta sitten kävi ilmi, että hän oli kuvaamassa tapahtumaa jotain julkaisua varten.

Kenkäaiheesta tulee lisää juttua vielä tänä viikonloppuna, mutta täytyy sanoa, että nuo matalankorkeat nilkkurit kuiskivat kyllä aika kiitettävän vahvasti nimeäni synttäri-iltana…

Eilisen asu tulikin jo postattua, mutta tässä vielä ihan in action. Niin lämmintä on ollut, että siirryin takaisin Acnen nahkarotsiin. Kevyempikin villakangastakki on ollut liikaa, kun päivälämpötilat huitelee melkein 15 asteessa.

Klassikkolaukun uudet värit.

Ai että olen tyytyväinen, että ymmärsin ostaa tuon samaisen pikkulaukun mustana mokkanahkaisena versiona NK:n joulualesta -40% alennuksella joskus aika hurjan monta vuotta sitten. Tykkään laukusta edelleen tosi kovasti ja malli on edelleen niin klassinen kuin vaan voi toivoa!

Klassikoista puheen ollen. 20-vuotissynttäreitten kunniaksi Filippa K on tuonut takaisin tuotantoon muutamia ikonisia malleja brandin alkutaipaleelta. Ne kuuluisat Filippa K -tjej -farkut (tai farkut ja farkut… enemmän ne kyllä muistuttaa legginsejä kuin farkkuja, mutta mikäs minä olen tässä asiaa määrittelemään..) ovat luonnollisesti mukana ja tosiaan muutamat muut mallit myös. Koko Limited Edition -mallisto löytyy täältä.

Taisin jo eilen mainitakin, mutta ihan vinkkinä kaikille, joilla on instagram tili: kantsii tagata kaikki Filippa K -aiheiset kuvat tagilla: #fk20yrs – paras kuva voittaa juurikin ne kuuluisat Filippa K:n ysärifarkut!

Synttärihulinoitten keskellä ehdin toki tutkia ajankohtaista tarjontaa ja vähän käydä sovittelemassakin. Karkille tiedoksi, että sitä fantastista kashmir-hupparia on edelleen saatavilla. Tosin voipi olla, että nykyään, kun neito kuitenkin asustelee omillaan eikä enää ole kaikkia viikonloppuja töissä, kashmir-paitojen akuutti tarve on saattanut hivenen vähentyä.

Toinen huomio liittyy Filippa K -perustytön mittasuhteisiin ja etenkin alaosien kaavoitukseen. Kuvan nahkahousut (taivaallisen ihanaa, pehmeää, joustavaa ja kauniin himmeästi hohtavaksi parkittua lampaannahkaa) olivat aivan upeat muuten, mutta kuten kuvasta ehkä näkyykin, puntti on noin puoli metriä liian pitkä. Lisäksi se koko, joka muuten tuntui hyvältä, oli vyötäröltä melkein parikymmentä senttiä liian iso. Enkä minä edes ole mitenkään erityisen kurvikas…

Yksi kollega sanoi tänään iltapäivällä töistä kotiin lähtiessään, vähän niinkuin hyvän illan toivotukseksi, että nyt on about pisin mahdollinen aika seuraavaan maanantai-aamuun. Vaikka miten yritän olla vastaan stereotyyppistä “I hate Mondays” -ajattelua, en voi sille mitään, että maanantaisin yleensä on jotenkin mäntti olo. Siis silloinkin, kun takana on elvyttävä, ihana viikonloppu ensin Suomityttöringin saunaillassa ja sitten lauantai ja sunnuntai Karkin ja Peetun kanssa leppoisasti hengatessa. (Sekä samalla raivokkaasti kotitöitä tehden, mikä ei ehkä kuullosta niin ihanalta, mutta puhdas koti ja pyykätyt vaatteet & puhtaat lakanat = zen).

Maanantainen työpäiväkin meni ihan mukavasti, eikä tuleva viikko stressaa millään lailla. Kaikenlaista kivaa on tulossa, saan mm. viettää taas keskiviikon koulutushommissa ja niistä päivistä tykkään aina ihan erityisesti.

Pieniä kulkuteknisiä ongelmia on tosin ollut. Aamulla Peetu missasi oman asemansa, kun keskustelimme jostain niin tiiviisti, mutta tyttö on aina niin hyvissä ajoin matkalla töihin, että mitään vaaraa myöhästymisestä ei ole, vaikka joutuikin palaamaan aseman verran takaisin. Itselläni taas kotimatka venähti melkein parituntiseksi, koska sinisen linjan tunnelbana-liikenne oli täysin pysähdyksissä. Sekään ei oikeastaan haitannut, koska päätin heti, että tämä on maailmankaikkeuden merkki siitä, että nyt on aika lukea pari kappaletta enemmän nyt työn alla olevaa kirjaa (John Green: An Abundance of Katherine).

Siitä huolimatta maanantai tuntui mäntiltä ja rasittavalta. Ilman mitään syytä. Eikä ollut ensimmäinen kerta.

Maanantaihin maastoutumista helpotti H&M:n mid-season salesta mukaan tarttunut lähestulkoon camo-kuosinen vekkihame ja metsänvihreä vanha COS-neuletakki. Neuletakki lämmittävässä villaisuudessaan auttaa kyllä sulattamaan pahemmankin angstin kuin täysin randomin maanantai-masiksen. Hame puolestaan on mukavuudessaan verrattavissa kotiverkkareihin. Mitä sitä muuta oikeastaan voi maanantaiselta toimistoasulta toivoa?

• neuletakki, COS
• hame, H&M
• kengät, Vagabond

Vähän toisenlaista asukuvaa tänään. (Kuvissa ei tosin näy juuri lainkaan paljasta pintaa, joten sinä, joka tulit blogiin googlen ja lupaavan otsikon houkuttelemana, voit ihan rauhassa jatkaa eteenpäin muille sivustoille…).

Vietin eilen ihanan perjantai-illan täkäläisten Suomi-kavereitteni kanssa. Suuntasimme suoraan työpäivän jälkeen hiukan Tukholman pohjoispuolelle Vaxholmiin. Reippailimme hetken kauniissa, kirpeässä syysillassa ja sitten suuntasimme yhden ystävän luokse saunomaan ja illalliselle.

Omg. Olisi varmaan korkea aika päivittää ulkoiluasusteet… Haha! Vaikka ihan hyvinhän sitä hiukan ikääntyneissäkin releissä saa reippailtua. Ei kai sitä ihan aina tarvitse tyylipisteitä keräillä?

Suomitytöt hämärtyvässä syysillassa. Jännä juttu, miten tuntuu, että keltaiset lehdet melkein kuin valaisevat juuri ennen pimeyden laskeutumista.

Lenkin jälkeen odotti lämmin sauna. Aivan mielettömän ihanaa!

Suomessa asuessani en ollut mikään kovin ahkera saunoja – etenkään ystäväpiirin himosaunojiin verrattuna, jotka lämmittivät saunan monta kertaa viikossa. Nyt, kun saunaan pääseminen ei enää ole mikään itsestäänselvyys, olen oppinut todella arvostamaan niitä hetkiä, kun pääsen lämmittelemään kunnon löylyihin.

Välillä käytiin vilvoittelemassa ulkona. Yöllä taisi olla jo aste, pari pakkasta. Ja ihan mielettömän upea täysikuu.

Minttu ulvoo kuuta… 🙂

Saunomisen yhteydessä testailimme Lumenelta saamiani “Artic Spa” sarjan vartalonhoitotuotteita. Tuotteissa on käytetty tupasvillan kukinnosta saatavaa uutetta. Tiedotteen mukaan tupasvillan sokerit kosteuttavat ihoa ja antioksidantit suojaavat, mineraalit puolestaan ravitsevat ja edistävät ihon hyvinvointia.

Miedon tuoksuiset ja kermaisen täyteläiset tuotteet saivat osakseen hyväksyviä kommentteja. Itse tykästyin varsinkin kuivalle iholleni hyvin sopivaan, runsaaseen, mutta silti melko nopeasti imeytyvään vartalovoihin.

Saunan jälkeen nautimme herkullista, samana päivänä poimituista kanttarelleista tehtyä kanttarellilasagnea ja juoruilimme pitkälle yli puolenyön.

Ulkoilu, saunominen ja hyvien ystävien seura = parhautta parhaimmillaan!

Tiedättekö sen tunteen, kun on ajatellut johonkin kivaan puolijuhlalliseen, mutta ehkä henk. koht. syistä aika tärkeään tilaisuuteen jotain asua, mutta sitten se vaan ei jostain syystä onnistu. Asu voi ihan oikeasti olla aikalailla mietitty ja stressitön – mutta jokin ihan pikkuriikkinen, kaikessa yksinkertaisessa selkeydessään lähes itsestäänselvyydeltä tuntuva detalji pitäisi vielä hankkia. Mutta sitten sitä vaan ei löydy.

Itselleni kävi juuri näin. Tarvitsin asuani varten selkeän, simppelin mutta mielellään kauniisti leikatun, mustan sileän neulepaidan mieluiten v-pääntiellä. Ajattelin, että poikkean poimimassa sen ihan pikapikaa matkalla töistä kotiin. Koska budjetti ei nyt juuri tällä hetkellä anna myöden millekään huikentelevaisille hankinnoille, mitään suloista kashmir-vaihtoehtoa en ottanut edes harkintaan. Otin siis suunnan kohti ketjuputiikkeja.

Rampattuani läpi keskustan perusvaatehtimot Henkasta American Apparelliin & Lindexiin ja Åhlénsista Cubuksen kautta Weekdayhin totesin, että sellaista mustaa perusneuletta, joita kuvittelin hyllyjen notkuvan kaikkialla, ei näköjään taideta edes valmistaa.

Epätoivon edetessä aloin joustaa kriteereistäni. Mutta kyllä se pörröinen oli aivan too much, eikä poolokaulus ehkä sitten olekaan se mun juttuni, eikä t-paita ole sama kuin “sileä neule”.

Jälleen kerran totesin, että hyvä, kauniisti istuva perusvaate kannattaa ostaa, jos sellaiseen sattuu törmäämään. Kyseinen vaatekappale osaa nimittäin tehdä täydellisen katoamistempun sillä hetkellä, kun sitä kipeästi tarvitsisi ja ajattelee vain äkkiä poiketa sellaisen ostamassa.

Kuinka tässä sitten kävi? No, kävi niin, että päädyin kotiin Weekdayn alesta löytämäni Love-printtipaidan kanssa… Ei mulla muuta. Onneksi on perjantai.

Pidempään blogiani seuranneet ehkä muistavatkin, että joskus aikoinaan olin semi-aktiivinen Buzzador-tyyppi. Buzzadorin idea on siis sellainen, että mukaan ilmoittautuneet saavat testattavakseen tuotteita ja palveluita. Näistä sitten kerrotaan (ja mahdollisesti annetaan näytteitä, kampanjasta riippuen) kavereille ja tutuille ja lopuksi kerrotaan, mitä mieltä testattavista asioista ollaan oltu.

En ole enää pitkiin pitkiin aikoihin ilmoittautunut mukakaan mihinkään Buzzador-kampanjaan, mutta koska en ole myöskään irtisanoutunut, saan kaikki tiedotteet edelleen. Syystsemppi 2013 -projektini suhteen (tästä lisää myöhemmin) oivallisella hetkellä saapunut kampanjailmoittautuminen Gainomax-proteiinijuomien testiryhmään sai “sortumaan” mukaan pitkästä aikaa.

Hain testipaketin pari päivää sitten postista. Ja kukas se sieltä esitteen takasivulta kurkisteleekaan?! Ei kukaan muu kuin hurmaava bloggarikollega MouMou eli Moksu!! Tulin niin iloiselle mielelle, kun bongasin neidon esitteestä. Kyllä se vaan niin on, että olemalla reipas, ahkera, iloinen, luotettava ja hyvä, pääsee ihan mihin tahansa!

Jos nyt joku tämän perusteella innostui Buzzador-hommista, tässä on linkki ilmoittautumiseen. Minttu löytyy tuolta salanimellä Minna_P. Haha!