En voi tajuta, mitä tässä parin viime vuoden aikana on tapahtunut!? Olen ollut aina melkoisen harkitsevainen ostiskelija – enkä ole milloinkaan tajunnut, mitä riemua on omistaa, sanotaan nyt vaikka useampaa paria mustia nilkkureita. Yhteen tarpeeseen on riittänyt yksi asia. Uutta ostetaan vasta, kun vanha poistuu kulumisen (tai pieneksi jäämisen… köh..) vuoksi käytöstä.
Sitten tapahtui jotain kummallista. Tajusin shoppailevani vähän sitä sun tätä, vaikken niin oikein tarvitsekaan, mutta ehkä kohta tarvin… Hyvää diiliä en yhtäkkiä voinutkaan sivuuttaa olankohtautuksella ja huomasin hamsteroivani asioita oikealle ja vasemmalle.

Olin jo vähän alkanut katsella ostokäyttäytymistäni sillä silmällä, kun törmäsin Moumou-Iinan Älä osta mitään haasteeseen. Bongasin jutun facebookista ja päätin ryhtyä toimeen saman tien. Mutta kuinkas sitten kävikään…
En tehnyt hommasta virallista, joten en oikein itsekään tajunnut, että nyt on tosi kyseessä. Viimeksi viime lauantaina, kun piti poiketa vain pikaisesti Söderillä hakemassa Tinnille tuliaisiksi yksi avaimenperä, päädyin mm. Monkiin hamstraamaan jotain randomeja paitoja, Marimekolle penaaliostoksille ja taisi sitä livahtaa NK:lla ostoskoriin parit Moleskinen muistikirjat.

Eli nyt on todellakin korkea aika julistaa vuoden kestävä ostolakko alkaneeksi!
Sisällytän haasteeseen vaatteiden & kenkien, asusteiden ja kosmetiikan lisäksi harrastustoimintaan ja kodinsisustukseen liittyvät asiat – näillä ehdoilla:
VAATTEET, KENGÄT & ASUSTEET

• En todellakaan tarvitse uusia vaatteita, asusteita tai kenkiä. En minkäänlaisia enkä mihinkään tarpeeseen. Jopa alusvaatteita tuli ostettua viime kesän ameriikan reissulla sellainen kasa, että en voi kuvitella, että oikeasti tarvitsisin jotain.
• Poikkeuksen muodostaa sukkahousut. Ne on kulutustavaraa, eikä sitä oikein voi säädellä, miten kauan yksi pari kestää.
• Toinen poikkeus on Karkin häät. Ihana lapsukaiseni on menossa naimisiin kesän lopulla ja haluan tietty olla juhlissa upeimmillani. Ensisijaisesti pyrin joko ompelemaan asun itse (kengät on jo!) tai esim. lainaamaan sen, mutta jos on pakko, ostaminen käy myös.
• Ja sit on ihan pakko laittaa varaus poikkeukselle ensi syksynä: H&M:n designer-mallistot on heikko kohtani, joten annan itselleni jo nyt luvan kahden asian hankkimiseen. Mutta vain kahden – eikä tyyliin ziljoonan eri jutun, niinkuin esim. tänä vuonna, vaikka mallisto ei ollutkaan mikään ykkössuosikkini.

KOSMETIIKKA

• Siis kertakaikkiaan Ei Ainuttakaan Meikkiostosta. Jösses, miten olenkaan onnistunut hankkimaan sellaisen arsenaalin kaikkia mahdollisia meikkejä? Onko ylipäätään mahdollista kuluttaa high-lighteria loppuun elämän aikana? En voi tietää, sillä itseltäni niitä löytyy vähän laskutavasta riippuen 6 – 8.
• Poikkeuksena ripsiväri ja meikkivoide. Ne on kulutustavaraa, joita ilman ei ihminen voi olla.
• Ihonhoito on pulmallisempi, sillä voiteita täytyy olla. Tarpeet muuttuvat vuodenaikojen ja ihon voinnin mukaan, joten mitään täyttä ostokieltoa en voi tähän julistaa. Sen sijaan lupaan olla ostiskelematta ilman harkintaa ja kurkistan ensin, josko varastoistani jo löytyisi jotain sopivaa. Esim. naamioita taitaa kyllä jo löytyä koko vuoden tarpeisiin.
• Ja koska olen niin hömppä, että liiallinen asketismi saa pidemmän päälle mieleni matalaksi, annan itselleni luvan yhden ihanan kosmetiikkajoulukalenterin hankintaan vuoden lopulla.

HARRASTUSTOIMINTA

• Olen aloittanut kuluneen vuoden aikana monta uutta harrastusta: tarotit, kristallit, kristallikorut, bujoilun ja letteringin. Kaikkiin on tullut hankittua kirjaimellisesti aivan riittävästi sekä kirjallisuutta, että toteutusvälineitä. Ainahan sitä löytyy uudenlaisia kyniä ja kivempaa paperia, tarot-korttipakka, joka puhuttelee, kristalleja, joita ilman ei muka voi elää. Nyt saa kertakaikkiaan riittää! Luetaan nyt ensin ne kirjat, jotka on jo hankittu – ja opetellaan käyttämään niitä taroteja, jotka odottelee yöpöydällä vuoroaan. Kynienkään muste tuskin loppuu, vaikka harjoittelisinkin sen suositellun tunnin päivässä. Ja jos ihan oikeasti loppuu, niin sitten voin harkita tarvitseeko juuri se kynä korvata uudella.
• Olen myös palannut kuntosalille, mutta  kaikenlaista sisä- ja ulkotreeniin sopivaa vermettä löytyy kaapista enemmän kuin vuoden tarpeisiin. Poikkeus urheiluvaatteiden kohdalla sallitaan, jos sporttirintsikat jostain syystä osoittautuvat ei-toimiviksi.
• Toinen poikkeus on kristallikorujen materiaalit, mutta vain sillä ehdolla, että jonain päivänä oikeasti saan auki sen Etsy-kauppani.
• Lisäksi olen juuri virittelemässä ompelimoani takaisin lyöntiin, joten sillä saralla tulee varmasti joitakin hankintoja. Tosin kankaiden kohdalla pätee ehdoton kielto (Karkin häitä lukuunottamatta), mutta jotta niistä kankaista saa tehtyä vaatteita, jotain nappeja, vetoketjuja ja sen sellaista tilpehööriä pitää todennäköisesti ostaa.

KODINSISUSTUS

• Olen aloittamassa vihdoinkin tämän vuoden aikana sen keittiöremontin, jota olen suunnitellut sekä pitkään että hartaasti – eli siihen liittyen ostoksia tulee väistämättä tehtyä.
• Kieltolistalla on kuitenkin kaikki sälä: tyynynpäälliset, viltit, kaikki mahdolliset kodintekstiilit (siis ihmisen ei tarvitse ostaa puolivuosittain uusia lakanoita!), kynttilät, juomalasit, tarjoiluastiat, kaikki muutkin astiat, kodinkoneet ja hilavitkuttimet sekä kukkaruukut. Ja vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että käytettynä asioiden ostaminen on vähän vähemmän ei-okei, varsinkin astia-osastolla kielto koskee aivan ehdottomasti myös käytettyjä tavaroita.
• Keittiörempan lisäksi sallitut-listalle pääsee kuitenkin noin kahteen uuteen taiteeseen tarvittavat kehykset, parvekekukat keväällä ulos ja tietty multaa tarvitaan myös sisäkukille.

Pidän ostokieltoa voimassa vuoden – ja voin kertoa, että jo nyt aika tuntuu hurjan pitkältä. Suorastaan kauhistuttavalta. Tavoitteena onkin paitsi olla ostamatta, myös tajuta omia shoppailumekanismejani. Jotain mätää tässä on, kun kaappi kirjaimellisesti pursuilee kampetta, mutta silti pitää ostaa vielä yksi college-paita, kun se on niin kivan punainen ja halpa.
Vuoteen osuu monet synttärit, joulu ja todennäköisesti jotain muitakin kissanristiäisiä (ja tietty ne HÄÄT!) – enkä mitenkään halua, että kukaan ulkopuolinen joutuu kärsimään lakostani. Eli lahjat on sallittu, muodossa missä hyvänsä – mutta obviously itselle ostetut lahjat eivät ole okei!
Mitäs sanotte? Miltä kuullostaa? Tulenko onnistumaan? Lähdetkö itse mukaan? Edes kuukaudeksi?

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman kanssa.

Olen aina ollut aika huono käyttämään silmälaseja. Näköni on omasta mielestäni ollut vähän siinä kiikun kaakun, että tarvitseeko sitä nyt laseja vai ei. Lähipiiri on varmasti toista mieltä, kun en edes armaita lapsukaisiani tunnista kadulla ennenkuin ollaan ihan kasvotusten. On kuitenkin muutamia tilanteita, joista en mitenkään selviäisi ilman skarppia näköä ja silloin piilarit on enemmän kuin toivottu apu! Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Silmäaseman kanssa.
Se, että olen haahuillut menemään keskinkertaisen näköni kanssa jo pitkään, ei ole mikään salaisuus. Aikoinani, kun asuttiin vielä Tampereella, kävin GoGo:ssa jumpassa. Kun ensimmäisen kerran testasin aerobic-tuntia piilarit päässä, en lähestulkoon kehdannut tehdä yhtään mitään liikkeitä tajutessani, että kaikki näkee. Siihen asti olin jumppaillut omassa sumuisessa kuplassani vain musiikki ja ohjaajan ääni korvissani.
Ihan samanlaista kupla-ajattelua ei voi todellakaan toteuttaa rakkaimman talviurheilulajini, lumilautailun, kohdalla.

Löysin lumilautailun varmaankin ihan samassa boomissa kasarin ja ysärin vaihteessa kuin niin moni muukin. Ihastuin lajiin välittömästi, vaikka parit ensimmäiset kerrat rinteessä olikin todellisuudessa pääasiassa kuperkeikkaa ja pohjakontaktia lastenrinteeseen.
Hyvin nopeasti tajusin, että koko lumilautailun voi unohtaa, jos en pysty näkemään rinteen pinnan muotoja.
Vielä nytkin, vaikka lasissa onkin mojovat parisenkymmentä vuotta lumilautailua, en tunne olevani kunnolla tilanteen tasalla, jos en pysty lasketellessa näkemään, mitä laudan alla tapahtuu. Yllättäen alle tulevat jäiset läikät ja odottamattomat kovat kökkäreet saavat meikäläisen edelleenkin helposti nurin, joten koko nautinnon perustana on se, että en todellakaan surffaile omassa sumukuplassani – vaan että näköni on niin tarkka kuin mahdollista.

Tiedän, että on olemassa laskettelulaseja, joiden alle voi laittaa tavalliset lasit – mutta olen enemmän kuin epäileväinen niiden toimivuuden suhteen. Jo pelkästään laskettelulasien pitäminen kirkkaina, kun nassu hikoilee auringonpaisteessa tai lumi pyrkii sisään ilmastointiaukoista, on haaste sinänsä. Jos siihen vielä lisää ylimääräisen elementin, kuten laskettelulasien alla olevat tavalliset silmälasit, alkaa yhdistelmä kuullostaa ihan kaaokselta.
Tavallisesti käytän piilolaseja aika harvoin. Silmäni on tosi kuivat ja ei tarvitse mennä kovinkaan montaa tuntia, kun linssit on vaan ihan pakko saada pois päästä. Kaikkein hankalinta on tietty toimistolla ja varsin näin talvella, kun sisäilma on kuivaa, mutta myös rinteessä päivä saattaa venähtää niin pitkäksi, että lopulta tuntuu siltä, kuin linssit liimautuisivat kiinni silmiin.

Sain Silmäasemalta tätä postausta varten testiin ainakin itselleni täysin uudenlaiset Acuvue-linssit. Acuvuet on toki tuttu merkki ihan sieltä piilarinkäyttöni alkuajoilta asti, mutta näitä Oasys Hydraluxe -linssejä en ollut testannut aikaisemmin. Lyhyen, mutta intensiivisen testiperiodin jälkeen voin rehellisesti sanoa, että en ole milloinkaan kokeillut linssejä, jotka olisivat yhtä mukavat käyttää koko pitkän päivän!
(Näköjään olisi aika viedä tuo lautakin vähän huoltoon…)
Acuvue Oasys 1 Day with Hydraluxe onkin valmistajan mukaan täysin uudenlaisella tekniikalla valmistettu kertakäyttöinen piilolinssi, jossa linssin hyvät ominaisuudet, kuten kosteus, suljetaan linssin sisään. Linssimateriaali on hyvin hengittävää silikonihydrogeeliä, jonka ansiosta linssit takaavat silmille hyvän hapensaannin pitkässäkin käytössä. Linssin reunat on kaiken lisäksi muotoiltu erittäin ohueksi, joten ne eivät tunnu epämukavilta eivätkä reunat ala karhia luomia räpsytellessä (tavallinen vaiva muutoin ainakin itselläni – erityisesti, kun pidän linssejä toimistolla).

Tiedän hyvin, että voi tuntua vähän jännältä miettiä piilolasien hankintaa, jos on koko ikänsä käyttänyt vain laseja. Itsekään en olisi todellakaan valmis luopumaan kokonaan kakkuloista, mutta yleensä liikkuessa on kyllä paljon helpompi olla ilman mitään ylimääräistä nenän päällä.
Jos vähän vielä arveluttaa, niin voin kertoa, että Silmäasemalla on menossa tosi kiva kampanja “Kokeile piilolinssejä 5 päivää 5€”. Eli käytännössä kaikki asiaankuuluvat palvelut: opastus ja piilolinssien sovitus (arvo 30€) sekä linssit viideksi päiväksi kuuluu samaan viiden egen hintaan. Myös jälkitarkastus on osa pakettia.
Eli jos on yhtäänkään ollut ajatuksissa, että tekisi mieli testata piilareita, mutta ei ole oikein saanut aikaiseksi tai tohtinut – nyt on ihan paras hetki ryhtyä tuumasta toimeen!

Siis arvatkaa mitä!?!
Vähän tyhmä kysymys, kun se lukee jo otsikossa, mutta aaaaaah, miten olen täpinöissäni! Me lähdetään perjantaina Karkin kanssa vähän reiluksi viikoksi Kaliforniaan!!
Koko reissu tuli suunniteltua vähän ex tempore, kun blogi- ja muotiviikkohommien kautta tutuksi tullut Peppe mainitsi IG feedissään, että heidän Santa Monican koti on vielä jotkut satunnaiset viikot kesällä ilman vuokralaisia. Aikaeron vuoksi kuulutus oli tullut eetteriin meidän aikaa keskellä yötä ja näin sen, kun vielä sängyssä heräämistä yritellessäni selailin Instagramia. Hetken aikaa löi päässä tyhjää, kunnes tajusin, että Santa Monica on ollut yksi kohta “unelmieni matkakohteet” -listalla vaikka miten kauan!
Long story short – erinäisten suunnitelmateknisten vaiheiden, jotka sisältävät mm. kahden viikon reissun Tinnin kanssa elokuussa, majoitus tapahtuisikin Peppen naapurissa ja että lähden matkaan itsekseni, on tilanne nyt se, että lennähdämme enkelten kaupunkiin Karkin kanssa nyt perjantaina ja majoitumme tosiaan Peppen luona! Kiva extra hauskuus matkafiilikseen, kun on saanut nähdä paljon kuvia tulevasta majapaikasta Livet & L.A. -blogissa. (Kantsii muuten ottaa seurattavaksi, vaikkei olisi Los Angelesiin matkustamassakaan).
Käytännöllisesti katsoen joka kerta, kun olen lähdössä jonnekin reissuun, sieltä ruudun toiselta puolelta tulee aivan loistavia matkavinkkejä. Eli nytkin huutelen niiden perään!
Muutamiin ravintoloihin ollaan jo tehty Karkin kanssa pöytävarauksia ja liput Warner Bros. -kierrokselle hankittu. Peppen kirjoittaman matkaoppaan, Mitt Los Angeles, tilasin välittömästi, kun päätin lähteä reissuun – ja kirja on täynnä loistavia ideoita, mitä kannattaa tehdä ja nähdä. Siitä huolimatta olisi ihan mahtavaa saada vielä lisää vinkkejä ja inspiraatiota ja ihan kokemuksia siitä, millaista on olla turisti noilla kulmilla.
Tässä nyt jo vähän matkalaukku tärisee!!
(ja kaikille murtovarkaille tiedoksi: tälläkään kertaa meillä ei jää koti tyhjäksi, koska kissat)

[mittaustagi]

Että voikin pieni lomanen virkistää ihmistä! Sitä ei todellakaan aina tarvitse lähteä millekään supermatkalle maapallon toiselle puolelle saadakseen pienen hengähdyshetken arjen keskellä. Viikonloppu hotellissa irrottaa ihanasti rutiineista ja olo virkistyy kummasti, vaikka ei olisi poistunut kovinkaan pitkälle kotoa. Postaus toteutettu yhteistyössä Holiday Innin kanssa.
Vietin viime viikonlopun Helsingissä ja yövyin uudistetussa Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti -hotellissa. Odotin etukäteen kovasti lomaviikonloppuani. Koko talvi ja kevät on ollut tosiaankin monella tapaa haasteellinen, joten pieni irtiotto arjesta oli enemmän kuin tervetullut ja kaivattu.
Hotellissa vieraana oleminen on mielestäni ihanaa. Sitä jotenkin solahtaa ihan toisenlaiseen todellisuuteen ja tosiaankin ihan Helsingin reissulla tulee sellainen olo, että nyt sitä ollaan oikein matkalla.

Ihan ensimmäisenä uudistunut Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti ilahdutti valoisalla, avaralla ja etenkin selkeällä vastaanottoalueellaan. En ollenkaan käsitä hotelleja, joiden vastaanottotiskit on kätketty johonkin baari-/ravintolahässäkän sekaan niin, että siinä saa pyöriä matkalaukkunsa kanssa pitkän tovin, ennenkuin tajuaa, mistä mahdollisesti voisi saada avaimen huoneeseensa. Ruoholahden Holiday Innissä vastaanotto on heti pääovia vastapäätä, niinkuin oikein onkin.
Mitä odotan hotellihuoneelta? Se riippuu tietty paljon millaisella matkalla olen, mutta kun on kysymys työmatkasta tai täynnä ohjelmaa olevasta viikonloppureissusta, vastaus on varsin selvä: hyvää sänkyä, freesiä kylppäriä, toimivaa langatonta verkkoa, riittävästi tilaa niin, että matkalaukun saa levitettyä mukavasti ja vaatteet roikkumaan henkarille. Lisäksi hajuherkkänä toivon, että huone olisi mahdollisimman hajuton.

Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti on uudistanut myös kaikki huoneet. Olin erittäin tyytyväinen toimivaan ja mukavaan viikonloppukotiini. Erityispisteet superihanasta sängystä! Ja myös siitä, että kunnon muhkea kylpytakki kuuluu Superior-huoneen vakiovarustukseen.
On kuitenkin kaksi asiaa, jotka kiinnittivät erityisesti huomioni. Toinen on hotellin valtavan kodikkaaksi, toimivan ja kutsuvan oloiseksi uudistettu Open Lobby ja toinen aivan erinomaisen ihana, ystävällinen ja huomioiva palvelu.
En muista olisinko ikinä kokenut sellaista tunnetta missään hotellissa vieraillessani, että voi, kun olisi enemmän aikaa hengailla lobbyssa. Jotenkin tuntuu, että en. Ruoholahden Holiday Inn on kuitenkin onnistunut saamaan niin kivan tunnelman aulatiloihinsa, että näin itseni siellä näpyttelemässä tietokonetta työpisteillä, pelaamassa lautapelejä perheen kanssa, lueskelemassa lehteä kahvikuppi toisessa kädessä ja niin edelleen.


Myös ravintolatilat on uudistettu raikkaaksi ja kotoisiksi. Tällä reissulla söin hotellilla vain aamupalaa, mutta kovin houkuttelevalta paikka vaikutti muutenkin. Holiday Inn Helsinki West Ruoholahden ravintolassa on nyt kaikille tarjolla huippuhyvä avajaisetu: 2 lounasta yhden hinnalla maanantaista perjantaihin (voimassa 5.5. asti). 
Pistetäänpäs tähän hyväksi lopuksi vielä kunnon arvonta! Voit voittaa yhden yön majoituksen kahdelle hengelle Holiday Inn Helsinki West Ruoholahti -hotellissa jättämällä kommentin tähän postaukseen. Lahjakortti voimassa 6 kk antopäivästä. Arvomme yhden voittajan kaikkien kommentoineiden kesken –  kampanjaan kuuluu Go 4 it vol. 2 -blogini lisäksi myös viisi muuta bloggaria, joten kannattaa käydä kommentoimassa myös heidän postauksiaan, jos haluaa maksimoida voittomahdollisuutensa! Arvontaan voi osallistua kampanjablogipostauksissa 27.5.2018 asti. Kilpailun tarkemmat säännöt löytyvät täältä. 

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Enää kaksi viikkoa jouluun – miten ihanaa!! Oikeastaan vähän allekin, sillä tasan kahden viikon päästä tähän aikaan sitä varmaan on jo ihanassa konvehtikoomassa sohvannurkassa villasukat jalassa lukemassa joululahjadekkaria.
Tuntuu myös siltä, että oma jouluni alkaa jo jouluviikon torstaina, kun Peetu tulee kotiin – ja perjantaina sitten Karkkikin. Niin hurjan kivaa saada pitkästä aikaa viettää kunnolla aikaa koko perheen kanssa!
Tämä toinen adventtiviikonloppu on mennyt oikeastaan kokonaan jouluvalmisteluissa. Tosin kelit on ollut täällä niin upeat, että sekä eilen että tänään tein piiiiitkät lenkit valoisassa ja ihanan kuivan kirpsakassa syysilmassa.
Muuten olen kuunnellut joululauluja, suunnitellut aattoillan menuta ja käärinyt lahjoja pakettiin. Kynttilälyhtyjen loiste ja glögin makuinen tee täydentää ihanasti tunnelman. Love Actually -leffaa olen pihtaillut vielä – ei sitä kuitenkaan kertaa enempää per joulu kykene katsomaan. Ehkä sitten ensi viikonloppuna.

Kaksi innokasta karvakuonoa hyörii auttamassa joulupuuhissa. Jostain syystä ainakaan nuo meidän otukset eivät osaa hahmottaa häntäänsä kynttilöiden lähellä, vaikka muuten osaavatkin varoa elävää tulta.
Kumpikin on onnistunut käräyttämään häntäkarvansa tavallisessa kynttelikössä. Lyhdyn sisällä kynttilän liekki on vähän paremmin suojassa. Ja kyllähän noista Elloksen Marocco-lyhdyistä tulee muutenkin aivan ihana, kauniisti koristeellinen valo!

Niin kovaksi äityi joulukuume täällä, että oli pakko hankkia keittiön pöydälle pieni minikuusi. Sen voi kuulemma sitten joulun jälkeen istuttaa parvekkeelle ruukkuun – eli tsägällä saan nauttia siitä vielä useana tulevana jouluna.
Tosin allekirjoittaneen track record ruukkukasvien kanssa ei ole kovin vakuuttava. Tuppaavat jostain syystä muuttumaan elottomiksi keppikukiksi, vaikka mitä tekisin.
Pidän kovasti perinteisistä joulun väreistä, punaisesta, vihreästä, luonnonvaaleasta ja kullasta. Aina säännöllisesti mietin, että nyt tänä vuonna stailaan joulumme modernisti musta-valkoiseksi tai trendikkäästi pinkin ja hopean sävyihin, mutta ei sitten kuitenkaan tunnu omalta.
Joulunalusaikaan kuuluu ihana pellavainen, luonnonvärinen pöytäliina ja kynttilät. Juhlapäivänä yleensä vaihdan ihan joulunpunaisen pellavaliinan (näyttääkin olevan tuo punainen alennuksessa juuri nyt Elloksella), joka luo kauniin taustan kattaukselle ja valkoisille pellavaserveteille.

Pakettien väsääminen on mielestäni niin kivaa! En yleensä pyydä lahjoja kaupassa pakettiin (paitsi jos on kyse jostain erityisen ihanasta putiikista – tai NK:sta…), koska haluan fiilistellä paketointihommien kanssa.
Tänä vuonna meidän paketit saavat kauniit pahviset pakettikortit ja pienen havunoksan koristeeksi.
Ai että muuten on kissojen mielestä ehkä maailman parasta, kun pääsee assisteeraamaan lahjojen paketoinnissa! Voi sitä kahisevan paperin, kiemurtelevan narun ja houkuttelevan takkuisten havunoksien määrää!! 😀

Nykyään, kun kaikki perheenjäsenet on aikuisia, joulupaketteja ei kuusen alle kerry mitenkään erityisen runsaasti. Useimmiten sovimme jostain tarpeellisesta isommasta lahjasta niin, että lahjan saaja tietää, mitä on saamassa.
Tykkään kuitenkin laittaa aina jotain pientä yllätystä pakettiin myös. Pitäähän sitä nyt olla vähän jotain avattavaakin aattoiltana.
Tänä vuonna meidän perheen vilukissan paketista löytyy aivan supersöpöt pehmeävuoriset villasukat. Pieni kirjailtu kisunassu ja hauskat korvat ilahduttavat toivottavasti lahjan saajaa. Nuo on niin suloisen pehmoiset ja ihanat, että ihan tekisi mieli tilata itselle samanlaiset!

Olen hehkuttanut täällä jo tosi moneen kertaan Elloksen Premium Quality -pellavatekstiilejä. Ne on vaan niin hyviä ja laadukkaita.
Nyt jouluna ajattelin ilahduttaa perheen kodinperustajaa setillä valkoisia pellavaservettejä. Sellaiset on hyvät olla olemassa, mutta niitä ei ehkä ihan ensimmäisenä tule itse hankittua. Ajattomat valkoiset servetit palvelevat kattauksessa vuodesta toiseen. Ja ehkä siinä olisi sitten samalla pieni vihje, että äiskän saa kutsua ihan milloin vain syömään!

Olen nyt hankkinut käytännöllisesti katsoen kaikki joululahjat. Vielä pitää ehtiä käydä laittamassa postiin Suomeen menevät paketit ja hankkia pari pienempää joulumuistamista.
Onneksi suurimman osan ostoksista voi tehdä netissä. Elloksellakin on tosi kätsyt joulusivut, joilta löytyy hurjasti hyviä lahjaideoita. Express-toimituksella myös mattimyöhäiset tontut ehtivät saada lahjansa ajoissa perille.

*kaikki kuvissa näkyvät linkatut tuotteet saatu Ellokselta

[mittaustagi]

Kirjoittelin reilu viikko sitten ikänäöstä – ja miten itse kirjaimellisesti kompastuin siihen. Aluksi en tajunnut yhtään, mistä on kysymys, mutta pikkuhiljaa selkisi, että ikänäköhän se ihmistä vaivaa, vaikkei miksikään vanhukseksi itseään tunnekaan. Kun optikkoni kertoi, että kerran monitehosilmälasit hankittuaan, sitä ei olisi paluuta silmälasittomaan elämään, kieltäydyin aivan kategorisesti kyseisistä kunniasta. Nyt olen testannut vajaat pari viikkoa kahta eri tapaa korjata ikänäköä piilareilla ja täytyy sanoa, että olen oikein tyytyväinen kokemuksiini. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Alconin kanssa.

Olen ollut jo jonkin aikaa varsin kyllästynyt ja väsynyt siihen, että maailma on koko ajan vähän epäskarppi. Vanhojen miinuslasieni kanssa olen selvittänyt työhön ja vapaa-aikaan liittyvät selkeät kaukonäköä vaativat tilanteet, kokousten presentaatiot ja leffassakäynnit, mutta muuten olen elänyt aikamoisessa sumussa. Tämä on tärkeä taustatieto sikäli, koska näkötarkastuksessa nykyinen optikkoni painotti, että ikänäköön on erilaisia ratkaisuja ja on hyvin paljon omista tavoitteista, toiveista ja tottumuksesta kiinni, mikä tuntuu toimivan parhaiten.

Sain optikolta kaksi hyvin erityyppistä piilarisettiä testattavakseni – toinen “multifocal” vastaa ehkä eniten monitehosilmälaseja ja “toric”, jossa monitehoisuus jaetaan eri silmille.

Multifocal-linsseissä idea on se, että terävä lähinäkö on piilarin keskellä ja terävä kaukonäkö reunoilla. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että näkökenttä ja sen tarkkuus muuttuu pupilin mukaan. Hiukan karrikoituna voisi sanoa, että hämärällä näkee kauas ja kirkkaassa lähelle. Osittain tuo pitää kyllä paikkansakin, sillä hämärässä lukeminen tuntui testiaikana näiden linssien kanssa hiukan hankalalta, mutta heti, kun sytytin lukulampun, näkö terävöityi huomattavasti enemmän kuin mikä vaikutus pelkällä lisävalolla olisi ollut.
Lisäksi optikko suositteli käyttämään aurinkolaseja, jos lähtisin ajamaan autoa hyvin kirkkaassa auringonvalossa multifocal-linssit päässäni. No, tähän lyhyeen testijaksoon ei osunut sen paremmin superaurinkoisia päiviä kuin autolla ajamistakaan, joten se jäi nyt testaamatta.

Toric-linsseissä on idea puolestaan se, että toinen silmä näkee erinomaisesti kauas ja toinen erinomaisesti lähelle.
No, miltä ratkaisut tuntuivat?
Voin vilpittömästi sanoa, että molemmat vaihtoehdot ovat huomattavasti parempia kuin elämä ilman linssejä! Mikä ihana vapauttava tunne, kun ei tarvitse koko ajan sahata silmälaseja nenälle ja pois sieltä. Kuinka valtavan upeaa, kun maailma kirkastuu ja muuttuu terävämmäksi. Välillä tuli jopa sellainen hullu olo, että onko kaikki ihmiset aina nähneet minut näin tarkasti? Jotenkin sitä siinä omassa sumussa kulkiessaan on ollut olo, että koska minä en näe muita, eivät muutkaan näe minua.
Sain optikolta viiden päivän testipaketin kumpaakin eri piilarivaihtoehtoa. Nyt testijakson jälkeen en ihan täysin osaa päättää, kummasta tykkäisin enemmän, mutta ehkä elämä eriparisilmien kanssa on hiukan hankalaa.
Multifocal-linsseihin oli mielestäni huomattavasti helpompi sopeutua. Hiukan sitä sai totutella etenkin kauemmaksi katselemista, mutta puolivälimatka – eli tietokone-kanssaihminen -akseli toimi välittömästi, eikä lähinäkemisen kanssa ollut hämärässä lukemisen lisäksi mitään ongelmia. Puhelimen näyttö on sen verran kirkas, että pokemonit ja tekstarihommat sujuivat alusta asti erinomaisesti.
Ainoa havaitsemani miinuspuoli multifocal-linssien kanssa oli se, että tunsin varsinkin parina ensimmäisenä päivänä silmäni illalla melkoisen väsyneiksi. En tiedä johtuuko se siitä, että näön tarkenns vaihtelee koko ajan vai mistä. Viiden päivän testiaika on tosin sen verran lyhyt, että ehkä väsymys menisi tottumuksen myötä ohitse. Edellisestä ajasta, kun käytin säännöllisesti piilareita, on kuitenkin jo useampia vuosia.

Yksisilmäisyys tuntui aluksi melkoisen haastavalta noin niinkuin ajatuksena, mutta kun sitten laitoin linssit päähän, se olikin varsin helppoa. Toric-linssien kanssa elämiseen totuttelemisessa meni hiukan kauemmin, mutta näkö on näiden kanssa oikeastaan vieläkin tarkempi. Lähinäkö erityisesti on ihan supertarkka ja kauaskin näen tosi hyvin. Välimaasto aiheuttaa hiukan hankaluuksia ja liikkuessa tuntuu helposti kuin vähän huimaisi. Ehkä tuohonkin ajan kanssa tottuu.
Eripariset linssit, lähinäkö vasemmassa ja kaukonäkö oikeassa silmässä toimii mielestäni hyvin melko staattisissa tilanteissa. Esimerkiksi töissä myös tietokone-etäisyys toimii hyvin, kun aivoilla ja silmillä on aikaa tottua välimatkaan. Superskarppi maailma ilahduttaa kovasti, mutta tosiaan pään heiluttelu ja kääntely nopeasti sekä yleinen liikehtiminen esim. kaupungilla alkaa helposti huiputtamaan.

Olen ensi viikolla menossa taas käymään optikolla ja tilaukseen menee ainakin multifocal-linssit, mutta riippuen vähän siitä, kuinka isoissa erissä noita myydään, voisin kyllä harkita rinnalle pienen erän eriparisilmäisiä toric-linssejäkin. Molempia saa onneksi Dailies AquaComfort Plus -laatuna, joka ihanasti ei tunnu yhtään miltään silmissä ja jopa meikäläinen kuivasilmäinen pystyy kevyesti käyttämään niitä koko päivän.