Jil Sanderin kevätsesongille esittelemä oranssi muovikassilaukku herätti pienen myrskyn muotivesilasissa. Kuolleeksi julistetun it-bag -ilmiön uudelleensyntyä uhottiin ironiseksi luokitellun, linjakkaaksi värihuutomerkisi designatun kantovälineen nostaessa pakko-saada -kuumetta fashionistalaumoissa.

Itse tuumailin, että joopa-joo, eipähän tämä ole eka kerta, kun lähinnä kulutustavaraksi laskettavia halpislaukkuja nostetaan kontrastiksi ja kannanotoksi huippudesignin rinnalle (muistatte varmaan ainakin Marc Jacobsin Louis Vuittonille SS2007 suunnittelemat tiimari/asunnoton -tyyliset kivan ironiset kesäkassit?). Jotenkin en kuitenkaan jaksanut uskoa, että ylihinnoitellusta muovikassista tulisi myös kaupallinen menestys. Hype ja ostokäyttäytyminen kun eivät aina trendihullutusten kohdalla korreloi ihan suoraviivaisesti.

Jil Sanderin muovikassi – hienommin Market Acetate Bag –  on kuitenkin myyty loppuun (!!)  net-a-porterista… Kuulopuheiden mukaan Mrs H:n putiikissa niitä vielä olisi, mutta  nettikauppa myy kyllä jo eioota.  Huolimatta siis varsin rapsakan tuntuisesta 130 € hinnasta.

Jotain trendin läpilyöntipotentiaalista kertoo se, että H&M on jo nyt tehnyt ihan siistin rip-offin Jil Sandersin ilmeisestä menestysartikkelista.

Henkkamaukan oranssi muovikassin on osa viime viikolla lanseerattua Fashion against AIDS -kampanjaa. Hinnaltaan se on luonnollisesti vain murto-osan (199,- kruunua täällä meilläpäin) esikuvastaan. Ja loppunmyytyhän tuo budjettiversiokin on ainakin täkäläisen verkkokaupan puolella.

Jotain tässä nyt kuitenkin on, mitä en vaan niinku tajuu. Siis oikeasti – voiko oranssi muovikassi olla kuuminta hottia??

Nyt kävi niin, että päädyttiin Peetun kanssa TopShopiin ja iskettiin silmämme ehkä maailman suloisimpaan sähkönsiniseen pikkulaukkuun! Aikamme kinattiin kumpi näki sen ensin kunnes todettiin, että eiköhän olla järkeviä ja osteta ihanuus puoliksi… Toistaiseksi ei ole tullut vakavaa riitaa siitä, kenen vuoro on keikkua laukkukaramelli olalla.

Ihan klassinen stoori on se, että oikeastaan ensin vähän inhoaa tai ainakin vierastaa jotain juttua. Sitä vähän pyörittelee päässään ja seuraavaksi huomaa, että ko. asiasta on tullut ihan pakkomielle. En voisi edelleenkään kuvitella pukeutuvani kokosähkönsiniseen, mutta pienenä asun piristeenä väri toimii ihan hillittömän hyvin. Takaraivossa on jo hetken ollutkin jonkun pienen väriläiskän hankkiminen kevätgarderobia säväyttämään. Tavallaan tässä tuli vähän niinkuin kaksi-kärpästä-yhdellä-iskulla -tyyppinen ratkaisu. Tai oikeastaan neljä, koska yksi laukku ratkaisee samat kaksi dilemmaa sekä Peetun että Mintun garderobissa. Todellista tehokkuusajattelua!! :DD

Laukku on söpösti malliltaan vähän vanhanaikaisen koululaukun tai salkun näköinen, mutta kooltaan noin kolmasosa. Käsikahvasta kannettaessa salkkumaisuus korostuu. Olkaremmi on riittävän pitkä, että laukkua voi mukavasti kantaa ristiin olan yli.

Kooltaan se ei ole suurensuuri – eli Minttukin joutuu jättämään osan maallisesta omaisuudestaan kotiin. Ehkä asian kanssa tulee toimeen ja tosiaan voi kyllä kysyä, miksi käsilaukussa pitää aina olla niin paljon tavaraa. Harvoin sitä esimerkiksi lukee useampaa kuin yhtä pokkaria kerralla… 🙂

Laukkusöpöliini on suloisen pehmoista ja TopShopiksi varsin laadukkaan oloista nahkaa. Sisukset on jotain normivuorikangasta, kestänee sen minkä tarviikin. Lukko ei ole ehkä ihan maailman kätevimmistä päästä, mutta aina ei voi saada kaikkea.

Ihan samaa laukkua ei näytä olevan saatavilla TopShopin verkkoputiikista, mutta aikasmoisen ihana on tämäkin sähkönsininen laukku.

Tänä keväänä perinteiset “kevätpastellit” näyttävät jäävän ihan paitsioon. Estradille (lue: kauppojen tangoille) on rynninyt kasapäin toinen toistaan sähäkämpää kirkasta väriä. On sähkönsinistä, fuksiaa, pytonin vihreää, appelsiinia, sitruunaa, limeä ja puhtaita kauniita punaisia, sinisiä ja vihreitä – kuin suoraan koulun väriympyrästä karanneina.

Värit ovat ihania – ei siinä mitään. Ne piristävät pitkän pimeyden ja talven uuvuttamia ihmisparkoja paremmin kuin paketillinen monivitamiinitabletteja. Silti ainakin itseäni kammoksuttaa pukea kovin kirkkaita värejä ihan talven kalmankalpeaksi haalentamaa ihoa vasten. Inspiraatiokierroksellani netissä havaitsin, että vähempikin riittää. Pikkuriikkiset väriläiskät muuten neutraalissa asussa toimivat jopa tehokkaammin kuin huutomerkiksi pukeutuminen.

Ihastuttavat mokkaiset fuksianpunaiset kengänkärjet valaisevat muuten aika talvisen asukokonaisuuden. Uskallusta ei kuvan pukeutujalta puutu muutenkaan. En tiedä löytyisikö itseltäni pokkaa yhdistää krokokuvioista ruskeaa laukkua juuri noiden kenkien kanssa samaan asuun, mutta kengät nyt kyllä ainakin on ihanat ja sopii hyvin housuihin ja takkiin. Kuva StockholmStreetStyle.

Proenza Schoulerin asun voisin pukea päälleni sellaisenaan heti huomenna! Aivan mielettömän suloinen musta-valkoinen mekko saa kivasti särmää varpaidenkurkistelusaappaista ja mahtavan tujauksen auringonvaloa tuo ihana puhtaankeltainen laukku. Joka muuten btw on juuri sellainen laukku, jota olisin tällä hetkellä vailla. Riittävän iso, että sinne sujahtaisi uusi 17″ MacBook Pro, lunchlåda, lompakko, mukana raahattavat meikit ja kaikki muukin maallinen sälä, mitä nyt vaan on pakko aina pitää mukana.

Tässä Facehunterin kuvassa viehättää erityisesti väriyhdistelmät. Hailakan maanväriseen takki + housut yhdistelmään on saatu aivan käsittämättömästi vauhtia puhtaan vastavärisellä vihreä/oranssi -kombolla. Yläosan mittasuhteet ovat lisäksi oikein minimalistisen linjakkaat. Sen sijaan pikkuriikkisen liian lyhyet liuhulahkeet näyttävät omituisilta omaan silmääni. Liuhulahkeiden kuuluu olla pitkät. Kaikki muut lahkeet saavat puolestani olla ihan minkä pituisia haluavat, mutta liuhulahkeiden tulisi olla täyspitkät. Nih. 🙂

Ehkä kaikkein herkullisimmin kirkkaat tehostevärit säihkyvät pehmeän puuterisia nude-sävyjä vasten. Kuvan Chloén mekko on aika dramaattinen, mutta voisin hyvin kuvitella viihtyväni esmes pellavaisessa maksimittaisessa mekossa – tai jopa jumpsuitissa – ja kirkkaanpunaisissa ballerinoissa.

Ilmeisesti Kate Moss voi myydä Mintulle ihan mitä vaan. TopShopin Kate Moss -mallistot alkavat suureksi harmikseni olla historiaa, joitain vihoviimeisiä häntiä on enää jäljellä ale-osastoilla. Longchamp-yhteistyö sen näyttää sen sijaan olevan voimissaan. Tänään näkökenttään iskeytyneet kevään laukkumalliston kuvat aiheuttivat vakavaa huimausta. Mikä on vähintäänkin hämmästyttävää, sillä parhaimmillaankin Longchampin laukut ovat mielestäni, tylsiä, laskelmoituja, rasittavan keskivertoja ja muka-hienoja.  Jostain syystä Longchampin Kate Moss -laukut ovat yhtäkkiä kivoja, sopivasti pikkuisen persoonallisia, melko klassisia, mutta kuitenkin vähän edgyjä…

Vai johtuuko kaikki vaan siitä, että ei-niin-kovin-monta-päivää-sitten ulkona oli jo ihan kevät, mutta sitten talvi teki yllättävän – ja ihan liian voitollisen – salamahyökkäyksen takavasemalta? Longchampin Kate Moss -kuvat tukevat loistavasti pyrkimyksiä paeta lumista pakkasenkylmää todellisuutta. Haluan loikoilla riippukeinussa ilta-auringon paisteessa pelkät farkkushortsit ja nirunarutoppi päälläni. Nyt heti. Ihana, uusi, klassinen mutta hiukan boho-twistillä höystetty nahkalaukku sopisi kyllä kuvaan ihan täydellisesti. 🙂