Mulla on ongelma. & Other Stories -verkkokauppa avattiin eilen. Erehdyin vierailemaan sivustolla – ja nyt haluaisin tilata sieltä tasan aivan kaiken. Aika iso ongelma.
Kaiken lisäksi tilaukset toimitetaan ilman postikuluja. Pitänee varmaan ryhtyä luovaan ongelmanratkaisuun tässä…
Kuvat: & Other Stories
Seuraava vaihe miellyttävän treenielämän saavuttamisessa taitaa olla täydellisen treenikassin löytäminen.
Käyn noin 95 % jumpalla keskustan SATSeissa. Eli otan kamppeet aamulla mukaan töihin, pysähdyn keskustassa (missä muutenkin vaihtaisin junaa), käyn treenaamassa ja jatkan sitten matkaa kotiin. En juurikaan luota siihen, että jaksaisin arki-iltoina lähteä enää yhtään minnekään, kun olen kerran päässyt kotiin – ainakaan nyt vielä, kun illat ovat edelleen pimeitä. Teoriassa voisin käydä viikonloppuisin lähiSATSissa, mutta yleensä päädyn kyllä ulkoilemaan mielummin, kun kerrankin on valoisaan aikaan vapaata.
Kånken on käynyt mielessäni hyvänä vaihtoehtona jo monta kertaa. Nykyään niitä näkee taas jo vähän kaikilla, eikä enää ole vaaraa siitä, että leimautuisi epätoivoiseksi wanna-be-hipsteriksi Kånkenia kanniskellessaan. Toista se oli muutama vuosi sitten, kun Peetu hankki oman hienon farkunsinisen reppunsa.
Tiedän omistaneeni aikoinaan klassisen army-vihreän Kånkenin, mutta se on tainnut päätyä jonkin muuton yhteydessä järjestetyn tehopuhdistuksen mukana kirpparille. Muuta selitystä en keksi sille, ettei edes Peetu mummunsa kanssa löytänyt sitä Mintun lapsuudenkodin vintiltä. No, muistaakseni olin jo onnistunut hävittämään selkätukena toimivan istuinalustan eniveis.
Nykyinen treenikassini on hopeisine traktoriprintteineen oikeastaan aika söpö. Valitettavasti se on vaan niin järkyttävän epäkäytännöllinen, että nyt, kun olen jo kahtena peräkkäisenä viikkona käynyt peräti kaksi kertaa jumpassa (eli olen säännöllinen jumpassakävijä!) menee aivan totaalisesti hermot sen kanssa! Oikeastaan tasan ainoa hyvä puoli siinä pienen söipöisyyden lisäksi on se, että kassi on kooltaan tosi suuri – eli kamppeet ja lounaat ja vaihtokengät ja mitä näitä nyt on, mahtuvat ihan heittämällä mukaan.
Huonoja puolia on sitäkin enemmän: Kassi on lörppöä materiaalia, eli sitä ei voi laittaa seisomaan sen paremmin t-banan lattialle kuin pukuhuoneen penkillekään. Säkkimäisestä kassista ei ikinä löydä mitään ilman tajutonta mylläämistä. Leveät kangashihnat eivät oikein pysy olalla, mutta ovat liian pitkät kädessä kannettavaksi. Kiinnityksenä on vain yksi neppari – eli lumi sataa laukkuun sisään ja kaikki näkevät hikiset treenivetimet.
Kånkenissa olisi hyviä puolia vaikka millä mitalla:
Tuntuu, että olen löytänyt sen täydellisen vaihtoehdon! En piittaa liian yltiösporttisista repuista/laukuista ja ehkä juuri siksi Kånkenin retrohenkisyys viehättää. Oikeissa treenikasseissa on myös monta ongelmakohtaa (liian pullukka malli on hankala t-banatungoksessa, kädessä kantaminen hankalaa ja hihnan laittaminen olan yli ei toimi samasta syystä), vaikka periaatteessa ne on valmistettu juuri tätä tarvetta varten. Sporttireput taas näyttää helposti ihan idioottimaisilta kädessä tai vain olalla kannettuna. Kånken toimii mielestäni sekä kädessä, olalla että ihan “repusti” kannettuna.
Ainoa ongelma tällä hetkellä taitaakin olla, että minkäköhän kaikista ihanista väreistä sitä oikein valitsisi…
Meidän perhe on lisääntynyt tällä viikolla peräti kolmella (3!!) uudella hienolla laukulla.
Oikeastaan lisääntymisluku olisi voinut olla neljä, mutta Mintun net-a-porterista tilaama MK:n laukku on seilannut aivan häkellyttävien yhteensattumien vuoksi viimeiset kymmenen päivää Tukholman alueen DHL:n hoivissa. Juuri nyt tuntuu siltä, että kyseinen laukku ei tule ikinä saapumaan perille. Mutta se on toinen juttu. Nyt esittelyssä Karkin hankkimat kolme ihanuuslaukkua.
Tämä on virallinen teaseri… 🙂
Ja tässä jälleen virallinen blogiassistentti tärppänä tehtäviensä tasalla.
Mulberryn musta hobo täydellistä pehmeästi joustavaa nahkaa. Koko on mukava “keskisuuri” – eli tuo käy hyvin arkikäsilaukusta, mutta toimii myös vähemmän juhlavissa ulkoilutilanteissa aivan loistavasti.
Laadun tuntee sormissaan, voi haistaa hyvän nahan tuoksussa ja näkee yksityiskohdista. Jokainen pikkuinen niittikin on koristeltu Mulberry-puun kuvalla. Tukevaa kantohihnaa koristaa kaunis palmikkoletti ja jokainen sauma on kantattu kauniisti.
Marc Jacobsin putiikin alesta Karkki löysi hienon, pikkuisen keskimääräistä kookkaamman clutchin. Oli kuulemma viimeinen kappale ja aivan pakko kotiuttaa. Nyt täällä hikipäässä yritän keksiä veruketta, jonka varjolla kehtaisin pyytää tuota lainaksi. Tosin eipä ole mitään clutchia vaativaa tilaisuuttakaan tiedossa, joten hyvin ehtii vielä viilata vuorosanojaan.
More details – just love them!
Clutchin lisäksi Karkki löysi Marc Jacobsin putiikin alesta (kaikki aletuotteet – 40 %) aivan mielettömän kivan shopperin. Laukun väri on hienosti violettiin taittava harmaa/nude. Sävy, joka sopii Karkin garderobiin aivan täydellisesti. Kooltaan tuo on selkeästi isompi kuin Mulberryn hobo – eli laukku sopii hyvin koulukirjojen ja tietokoneen raahaamiseen yliopistolle.
Laukussa on yhdistelty varsin nerokkaasti pehmeää ja kaunista lammasnappaa sivuosiin sekä jämäkkää ja kestävää naudan nappaa kovimmalle rasitukselle joutuvaan keskiosaan. Erinomaista on myös, että laukussa on vetoketju, vaikka shoppereissa niitä harvemmin näkee. Ihana Tukholma kärsii valitettavasti kaikkien suurkaupunkien vitsauksesta – eli taskuvarkaista – ja siksi vetoketju etenkin isommissa laukuissa on ihan ehdoton.
Karkki sanoi, että taisin innostua melkein yhtä paljon paperikasseista, joissa laukkuihanuudet majailivat kotimatkan aikana kuin itse laukuista. Mutta hei, katsokaa nyt miten kivasti Mulberrykin kiittelee vielä paperikassin pohjallakin! Ja ihan sivuhuomautuksena voin sanoa, että tykkään huomattavasti paljon enemmän tuosta Mulberryn harmaa-kultaisesta visuaalisesta ilmeestä kuin siitä vanhasta ja vähän tunkkaisen oloisesta viininpunainen-punakulta lookista.
“Viikon fashion-puheenaiheet” -listan kärkipäässä on tällä viikolla ollut ehdottomasti uutinen H&M:n uuden, & Other Stories -nimisen putiikkiketjun lanseerauksesta. Myymälöitä tulee seitsemään kaupunkiin Euroopassa (Barcelona, Berliini, Köpis, Lontoo, Milano, Pariisi ja Tukholma) ja lisäksi avataan verkkokauppa, joka toimittaa myös Suomeen.
Lehdistötiedote tuli jo muutama päivä sitten, enkä ensin ajatellut tehdä juttua koko aiheesta. Muutin mieleni, koska a) tuntuu, että uuden ketjun ympärillä kiertää jos jonkinmoista huhua ja spekulointia ja b) kävin tutustumassa siihen vähään materiaaliin, mitä netistä – pääasiassa & Other Storiesin omalta facebook-sivulta – löytyy ja taisin vähän hurmaantua.
Suurimmat spekuloinnin aiheet ovat olleet & Other Stories -ketjun hintataso ja “suuntaus”. Monet puhuvat Henkan “luksusmerkistä”. Jossain vaiheessa joku oli tietävinään, että hinnat tulevat olemaan lähellä ylintä segmenttiä, sellaista Acne/Marc by Marc Jacobs -tasoa. Tulevien myymälöiden osoitteet tukevat tätä teoriaa. Kaikki putiikit avataan kunkin kaupungin classyimmalla kadulla. Mielestäni mitään yksiselitteisen selkeää tiedotetta ei aiheesta kuitenkaan ole annettu (“quality at an affordable price“), mutta varsin luotettavan tuntuisista tietolähteistä olen kuullut, että hinnoittelu olisi samaa luokkaa COSin kanssa.
Jos hinnat ovat tosiaan samoilla linjoilla kuin H&M:n toisella ketjulla COSilla, täytyy tyylin olla selkeästi erilainen. Ainakin täällä on käyty aika paljon keskustelua siitä, pystyykö Henkkamaukka löytämään riittävän erilaisen markkinaraon & Other Storiesille niin, että uusi ketju ei syö vanhojen myyntiä. Ilmeisesti tavoitteena on trendikkäämpi ja monimuotoisempi tarjonta. Valikoimissa tulee olemaan vaatteita, kenkiä, laukkuja, asusteita ja kosmetiikkaa naisille.
& Other Stories -facebook-sivulta löytyy monta ihanaa sneak peakia siihen, mitä tuleman pitää.
Satuin katsomaan tämän laukuntekovideon ihan ensimmäisenä – ja täytyy sanoa, että materiaali-, käsityö-, ja laatunörtti minussa oli vähintäänkin innostunut. Ei lupaa kovin hyvää budjetille, jos ensimmäiset kamppeet on ostoslistalla jo ennen ennenkuin koko putiikki on edes avattu….
Mutta en voi sille mitään – kyllä – tämän kaltainen kerronta vetoaa ja saa haluamaan myös tuotteita. Fiksua, kaunista, hauskaa ja sydämellä toteutettua markkinointia. Tykkään siitä, enkä häpeä tunnustaa, että muhun osui ja upposi.
Mistään ei selviä, ovatko nämä nyt niitä keväällä myymälöistä löytyviä juttuja, mutta olisi ehkä vähän hassua, että julkaisisivat vain randomeita fiiliskuvia. Vai? No, voisin jokatapauksessa haluta tuon mekon vaikka heti!
En yhtään epäile, etteikö H&M pystyisi hanskaamaan high fashionin kanssa flirttailevaa tuotelinjaa. Hyvää treeniä on ollut mm. kaikki ziljoonat suunnittelijayhteistyöt viimeisen about kymmenen vuoden aikana. Henkilökohtaisesti toivon, että & Other Stories pystyisi tekemään juuri sen, mistä olen yhteistyömallistoissa niin tykännyt – eli toteuttamaan ajankohtaisia asuja, kohtuullisen laadukkaista materiaaleista ja tinkimättä ihan liian paljoa hyvin työstetyistä yksityiskohdista ilman, että hintataso karkaa aivan liian korkeaksi.
Ja ah – kenkiä! Ehkä en just noita, jotka on tuossa kuvassa, haluaisi jalkaani, mutta tuossa alla olevassa videossa vilahtaa lopussa sellaiset mustat…
Ja jotta tämä – varsin kritiikittömältä vaikuttava – postaukseni olisi linjan mukainen loppuun asti, sanon vielä, että nämä & Other Stories -videot ovat minusta niiiiin kivoja. Kuin oikeita lyhytfilmejä!
Nyt suorastaan jännittää itse putiikin ja valikoiman näkeminen. Kaikki tämä ihanaakin ihanampi markkinointiviestintä on nostanut odotukset aivan uuteen sfääriin. Miten mikään fyysinen kauppa voisi ikinä yltää samalle tasolle? Toisaalta H&M ei ole mikään noviisi näissä geimeissä – ja markkinointilupausten onnistuneessa lunastamisessa on näyttöä jo pidemmältä ajalta…
Kuvat ja filmit & Other Stories facebook-sivulta. Kiitos lainasta!
Kuinkas Tapaninajelut ja -tanssit sujuvat siellä ruudun toisella puolella?
Meidän piti tänään mennä Karkin kanssa tuohon meidän lähimäkeen vähän kurvailemaan lumilaudalla. Aamusella alkanut vesitihkusade ei ollut hellittänyt siihen mennessä, kun yön töissä ollut neito puoli kolmen aikaan kömpi keittiöön aamupalalle. Päätettiin, että ei täällä ole mitään superreippausvaatimuksia ja palattiin viltin alle sohvalle ja aseteltiin suklaakonvehtikulho sopivasti molempien ulottuville.
Läppärit sylissä surffailtiin niitä näitä, kunnes Karkki alkoi huokailla, että se hänen Marc by Marc Jacobsin nahkatakkinsa on loppuunmyyty joka paikasta. Olin pikkuisen hoona, kun en ollut edes tajunnut, että kyseinen biker on päätynyt ostoslistalle. No kun kuulemma se eilen Mulberrylta tilattu laukku oli niiiin paljon edullisempi kuin suunniteltu Del Rey, että säästyneet rahat pitäisi saada välittömästi sijoittaa täydelliseen rotsiin.
Äidin ensimmäinen velvollisuus on rientää auttamaan pulassa olevia lapsukaisiaan ja niinpä ryhdyin surffailemaan nettikauppojen alennusmyynneissä minäkin.
Ja kuinkas sitten kävikään…
Net-a-porterin alesta löytyi peräti 50 % alennuksella söötti Michael Korsin olkalaukku. Sloan metallic python-effect leather shoulder bag on juuri sellainen yleispätevähkö bilelaukku, jota olen epäaktiivisesti etsiskellyt jo pidempään. Se on omaan makuuni sopivasti bling-bling. Kyllä juhla-asusteet vähän saa röyhistellä. Toisaalta se toimii erinomaisesti myös neulepaita-farkut -combon updeittaajana vähän vähemmän gaalahenkisissä kokoontumisajoissa. Kooltaan se vaikuttaa oikein passelilta tällaiselle en-mitenkään-saa-elämääni-kirjekuorilaukkuun -tyypille ja diggailen täysillä sitä, että olkahihnaketjun voi pitää myös pitkänä.
Isompi laukku on siis Karkin eilinen tilaus Mulberryltä, musta Effie Hobo.
Nyt Karkki on kiertelemässä ihan livenä ale-tarjontaa… Saa nähdä onko nahkatakkirahat huvenneet, kun neito pääsee takasin kotiin. Haha!
Tiedän, että olen erittäin altis mainonnalle. Rakastan hyviä mainoksia, fiksua ja kivaa markkinointia – enkä pode huonoa omatuntoa siitä, että vaihdan mielipiteitäni, jos siltä tuntuu.
Silti en todellakaan osannut odottaa, että vain yksi ainokainen mainosvideo saisi aikaiseksi niin totaalisen takinkääntämyksen. Suoraan inhoa lähestyvästä väheksynnästä himotuimmaksi halujen kohteeksi. Näin kävi, kun katsoin järkyttävän ihanan Elin Klingin (taidan olla vähän rakastunut… <3) tähdittämän Louis Vuitton Mini Bags -videon.
Tähän asti Luikkarit ovat lähinnä aiheuttaneet pahoja lähiö-viboja… En tiedä miten on muualla, mutta täällä Tukholmassa eri kokoiset ja malliset Vuittonit ovat etenkin “lähiö-muijien” suuressa suosiossa. Siis en nyt halua kuullostaa (liian) elitistiseltä, mutta sekä aitoja että kopioversioita aiheesta pyörii kaupungilla niin paljon, että vähemmästäkin menee maku.
Mainoksen voima on ihmeellinen! “Play again” -nappia painaessani tuskin edes muistan, että olen joskus suhtautunut nihkeästi jopa klassiseen LV-logoon…
Suloiset laukkuihanuudet on tulossa kauppoihin vasta kevätsesongille – eli joulupukin listalle tuo ei vielä ehdi. Toisaalta ihan hyvä, että ehtii vähän säästää. Tai oikeastaan vähän enemmän, sillä jo nyt on sellainen olo, että yksi malli ja yksi väri ei riitä mihinkään.
