Meillä on tänään työpaikan pikkujoulut – tai “julbord” – niinkuin täälläpäin on tapana sanoa. Häppeningin teema on rock, mikä aiheutti pientä päänvaivaa, koska halusin hauskan ja teeman mukaisen asun, mutta en mitään hevirokki-naamiaispukua.
Hiukka on taas vaihteeksi kiire, mutta.. kengät check!
korut (saatu Glitterltä – kiitos!!)… check!
Hillitysti rock asu. check!
tiukka rokkimeikki. check!
puudelikiharat in making. check!
Huomenna lisää, nyt täytyy juosta!! Pussss!
Meillä oli tänään kunnia päästä Peetun kanssa VIP-shoppailemaan H&M:n huomisaamuna lanseerattavaa Isabel Marant -yhteistyömallistoa. Tässä pari kuumaa vinkkiä huomisia ostoksia varten liittyen mm. kokoihin etc.
Oli ihan mahtavan hienoa päästä pienellä varaslähdöllä ostoksille – etenkin, kun meillä kummallakaan ei olisi mitään mahiksia päästä jonottelemaan huomisaamuna. Karkki olisi toki ollut myöskin tervetullut, mutta ahkeralla opiskelijaneidolla oli jotkut asianajotoimisto-cocktailsit, jotka ajoivat tärkeyjärjestyksessä ymmärrettävästi tämän häppeningin ohi.
Ekana jonossa!! Haha! Peetu tuli jonoon suoraan töistä ja onnistui jumittamaan jonon ykköspaikan. Niin siistiä – vaikka se kyllä käytännössä tarkoitti sitä, että sitkeä neito ehti olla jonossa reilut puolitoistatuntia. No, en kyllä minäkään oikeastaan etuillut ketään, kun saavuin mäkkärihamppareitten kanssa jonoon noin 20 min Peetua myöhemmin.
VIP-shoppailu-iltaa rakennellaan. Tähän tuli virallinen valokuvaus-/sponsoriseinä. En kyllä nähnyt, että kenelläkään olisi ollut aikaa jäädä seinustalle kuvattavaksi. Poikkeuksellista ja virkistävää. Mutta ai että, että jäi vaivaamaan nuo paljettipöksyt. En yleensä ole mikään kokofasisti, mutta noitten kohdalla tuli sellainen emmäänykaioikeenvoi -olo. Mutta ei tuo H&M:n paljettihousuihminenkään mikään size 00 ole – ja ihan hemmetin hyvältähän ne näyttää…
No nyt ollaan oltu jonossa about tunti ja alkaa jo vähän tulla vilu. Tässä vaiheessa myös mietin, että taidan olla superjärkevä ihminen ja äiti, kun heti ensimmäisenä flunssasta toivuttuani ryntään tällaiseen härdelliin. Mutta first things first ja a man’s gotta do, what a...
Enää viisi minuuttia. Jonoa on jo kertynyt kiitettävät puoli kilsaa ja ovimies toistaa noin sadannen kerran, että kun hän avaa köyden, me emme saa juosta. Ilmassa on vähintäänkin keskisuuren maakuntaurheilujuhlan tuntua!
Teimme tiukan suunnitelman. Kolme asiaa, jotka halusimme ostaa (tyttöjen Smile-college, smokki-jakku, korvikset) kaapataan kainaloon ensimmäisenä. Seuraavaksi metsästetään “olisi kiva” -listalaiset (avokkaat, pellava-t, päällystakki ja se hörselöhame) ja vasta sitten käydään nappaamassa lasilliset samppanjaa ja aletaan sovitella saalista.
Kyllä, olisin hankkinut about puolet mallistosta vähintään, jos siihen olisi taloudellinen liikkumavara. Mutta ihan mielettömän siistiä, että näitä yhteistyömallistoja ylipäätään on. Pääseepähän ainakin vähän maistelemaan catwalk-tyylejä ihan sinänsä kohtuuhinnalla.
Huomisiin taistoihin tähtääville tiedoksi:
Kengät hävisivät alta aikayksikön kaikilta osastoilta. Eli ei vain naisten hapsubootsit vaan myös lasten tennarit ja miestenmalliston nilkkurit.
Yes – I <3 these earrings! Onneksi nuo on sen verran hillityt, että koko maailma ei ehdi kyllästyyn, kun överikäytän niitä seuraavat sata-aikaa.
Ihanat ranskalaishenkiset tarjoilut: macaronseja ja samppanjaa!
Tungos oli oikeastaan ihan siedettävä – enkä katkaissut yhtään kynttä – enkä saanut yhtään mustelmaa – joten aika ihmeen siisti VIP-shoppailutapahtuma näissä merkeissä.
Pari asiaa jäi vielä metsästettäväksi huomiseen online-shoppailun avautumiseen. Yksi punaprinttinen college-paita Peetulle, valkoiset farkut Mintulle (joo! Ne on mun mielestä hienot!) ja jotain asusteita jäi vielä vähän vaivaamaan.
Mutta toisaalta – näihinkin ollaan jo tosi tyytyväisiä ja oli ihan mahtavaa päästä näin etukäteen jo ostoksille. Tarkempia esittelyitä ostoksista tulee, kunhan päästään kameran ja päivänvalon kanssa samoille sijoille.
Huomenna kannattaa pitää mielessä, että kaavoitus on aika “suora” ja mitoitus suht suuri – muuten oikeastaan ihan kaikki oli kyllä paljon kivemman näköisiä livenä kuin kuvissa!
Nyt ei saa tulla sanomaan, etteikö teitä olisi varoitettu! Tänään sarjassamme ensimmäinen ziljoonasta tulevasta Dr. Martens -asusta. Haha!
Ensimmäisen varsinaisen Dr. Martens -päivän huomioita:
Lisäksi ihmettelin, että mikä tässä ostopäätöksessä nyt sitten oli muka niin vaikeaa. Dr. Martensit tuntuvat hyvin luonnikkaalta ja positiivisella tavalla siltä kuin ne olisivat kuuluneet aina garderobiini. Kuitenkin siis niin, että se uusien kenkien aiheuttama onnellisuus, joka saa hymyilemään joka kerta, kun sattuu vilkaisemaan jalkojaan, ei himmentynyt piiruakaan!
Nyt NE on vihdoinkin minun!!
En edes muista, miten monta vuotta olen jankuttanut haluavani klassiset mustat Dr. Martensit. Jossain vaiheessa alkoi itsestänikin tuntua, että puhun vaan, enkä ikinä saa hankintaa tehtyä. Kieltämättä hiukan on jänskittänyt, että onko nuo liian rokut tyyliini, että näytän hassulta mammalta ärtsyissä nuorisokengissä…
Eilen oli palkkapäivä ja marssin suorin tein työpäivän jälkeen kenkäostoksille. Tuntuu melkein epätodelliselta, että kaiken sen jahkaamisen ja haaveilun jälkeen maihinnousukengät tosiaan ovat minun!
Hiukan koviltahan nuo näin alkuunsa vaikuttavat, mutta sehän kuuluu näiden kanssa ihan asiaan. Pikkuisen olen jo ehtinyt testailla kenkiä erilaisten asujen kanssa ja aivan loistavasti ne istahtavat eri tyyleihin. En voisi olla tyytyväisempi!
Tykkään hurjasti nahan himmeästi hohtavasta pinnasta, keltaisista tikkauksista, vaaleasta kumipohjasta ja konstailettomasta, vähän äijämäisestä tyylistä. Myös se, että kengät on selkeästi tehty kestämään vuosikausien käyttöä, ilahduttaa suuresti. Juuri tällaisia hankintoja haluan tehdä silloin, kun jotain ostan.
Sen verran olen nyt näihin rakstunut, että varmaan seuraavat ziljoona päivän asua tulee Dr. Martensien kanssa!
Juurikin tuossa uhosin, että kahdet uudet kengät tulevalle loppusyksy-/talvi-/alkukevätsesongille riittää. Mutta jo varastosta löytyvien (liian) korkeiden nilkkureitten ja (nyt taas ah-niin-trendikkäiden) mokkanahkaisten OTK-saappaiden lisäksi tajusin tarvitsevani välttämättä yhdet kävelykelpoiset nilkkurit, joissa on kuitenkin jonkin verran linjakkuutta ja ryhtiä antavaa korkoa.
Parhaimmillaan unelmieni arkinilkkurit olisivat kuin tässä Stockholm Street Style -sivustolta bongatussa asukuvassa (kiitos lainasta!). Malli on linjakas, muttei liian siro, tukeva korko toimii arjen epätasaisella alustallakin (kiila ei myöskään olisi yhtään hassumpi…) ja pari rokua solkea antaisi mukavasti potkua.
Pitänee lähteä uudelle kenkäkauppakierrokselle… Nilkkureitten olisi toisaalta kyllä pakko löytyä sieltä hintahaitarin edullisemmasta päästä. Edelliset ostoslistalle päätyneet kun paukuttavat budjettia jo ihan kiitettävästi.
Tiesittekö muuten, että ruotsiksi sanotaan “brittsommar”, kun tarkoitetaan syksyn keskelle pärähtänyttä kesäkeliä? Sinänsä aika sopivaa, että tänään nimipäiväänsä viettää juurikin Britt ja aurinkoisen päivän lämpötilat ovat huidelleet pariakymppiä hipoen. Yhä vaan aikaisemmin iltapäivällä laskeutuva pimeys ei kuitenkaa anna armoa – ja kyllä kroppa tietää – syksy on täällä eikä talveakaan tarvitse varmasti kauaa odotella.
Kohta saa siis kaivaa taas vuosien saatossa kertyneet viimassaselviytymistaidot takaisin käyttöön. Eikä hyvistä varusteistakaan ole haittaa – näin perimätieto kertoo.
Jostain käsittämättömästä syystä Mintun kenkävarastoon on kertynyt kaikenlaisia huikentelevaisia korkonilkkureita ja mokkanahkaisia ihanuuksia, jotka toki ovat aivan upeita asun jatkeita aina, kun a) ei ole liukasta, b) ei sada mitään c) kaduilla ei ole nillkoihin asti loskaa tai d) ei ole mitenkään erityisen kylmä. En nyt voi väittää, että Tukholmassa olisi aina liukasta, sataisi (lunta, vettä, räntää, pieniä kiviä…) tai muutenkaan kammottavat kelit, mutta yllättävän vähän sitä kykenee mokkanahkaisilla stiletolla painella menemään sen jälkeen, kun nämä ihanat brittsommar-päivät on nautittu loppuun.
Tein pientä inventaariota kävely- ja sääkelpoisista kengistäni ja totesin lopputuoksen aikas laihaksi. Vagabondin kivat pitkävartiset bikersit palvelivat uskollisesti kolme talvea, mutta sitten varren vetoketju sanoi totaalisesti irti sopimuksensa. Ja jos totta puhutaan, viime talvi taisi mennä aikaslailla Peetun Vagabondin maihinnousukenkiin luottaen. Peetu kun ei itse niitä Aasian ja Australian aurinkorannoilla paljoa itse kaivannut.
Tein viikonloppuna pienen alustavan kenkäkauppakierroksen ja tutustuin Tukholman tarjontaan. Kaikenlaisia ihanuuksia olisi tietty tarjolla, mutta päätin, että kaksilla kunnollisilla matalilla kengillä aloitetaan.
Ensinnäkin ihminen tarvitsee yhdet hyvät ratsastussaappaat. Katselin kaikkia hienoja sirolinjaisia bootseja, mutta jotenkin koin oloni niissä ihan liian tätimäiseksi. Toisaalta viimeiset vähintäänkin ziljoona vuotta, jossei enemmänkin, on tullut hiihdeltyä erilaisissa biker-versioissa, joten sekin tuntui niiiin pitkästyttävältä vaihtoehdolta. (Ja onhan ne ihan oikeasti kivikaudelta peräisin olevat tummanruskeat Vagabondin bikersit vielä kellarissa, jos siitä kohtaa alkaa pistää. Tosin niitä ei voi käyttää kovin märällä kelillä, koska pohjat tuli aikoinaan käveltyä rikki Doriksen lattialle hajonneisiin kaljatuoppeihin…).
Åhlénsilla törmäsin Primeboots-saappaisiin ja rakastuin palavasti samalla sekunnilla. Engineer High-14, väri: Old Crazy Black + messingin väriset yksityiskohdat = täydellisien bootsien inkartoituma! Malli on klassinen ratsastussaapas, mutta rouhea nahka ja muotoilu viittaavat ennemminkin työkenkiin kuin rouvamaisiin perussaappaisiin. Åhlénsin valikoimasta ei valitettavasti löytynyt tuota versiota, jossa vetskari on keskellä takana, kuin ruskeana – ja toisaalta ihan hyvä. Kun bootsien hinta huitelee lähellä 450 euroa, on ehkä syytä nukkua toisenkin yön yli, ennen lopullista ostopäätöstä.
Viime talven – ja Peetun maihinnousukenkien suurkulutuksen – jälkeen on päivänselvää, että toisiksi kunnon kengiksi on hankittava ankaran sään ja myrskyn kestävät maihinnousukengät.
Tuli sellainen olo, että olen tainnut jankuttaa täällä blogissa Dr. Martensien hankintaa jo niin kauan, että alkaa jo hävettää. Ehkä nyt vihdoinkin saan ne kiikutettua kotiin asti. Haha! Pientä mutkan tynkää tosin on havaittavissa, sillä ensimmäisellä vilkaisulla näyttäisi siltä, että tuo musta perusmalli keltaisilla tikkauksilla on totaalisen loppu ihan joka paikasta. Kiiltonahkaista kyllä löytyisi – eikä sekään välttämättä mikään hassumpi vaihtoehto olisi – ja kaikkia mahdollisia muita värejä. Mutta sen verran taidan kuitenkin olla konservatiivi, että peruskenkien on oltava perusmustat. Hullutellaan sitten jonkun muun kanssa…
