Muistatteko vielä niitä ihkuja ysärin lenkkareita, joissa syttyi sivuihin pienet valot kävellessä? Rodarte on tehnyt valokorot hiukan aikuisempaan makuun…
Aika huikeat – vai mitä?
Loistava (kirjaimellisesti – ha ha!) ratkaisu, jos pelkää, että oma valovoima tanssilattialla ei riitä. 🙂
Lisää kuvia ja video: fashioning technology
Perjantaina on Indiedaysin viralliset lanseerausjuhlallisuudet. Aiheen tiimoilta on panikoitu ainakin yhdessä ja varmaan toisessakin blogissa. Mintun juhlamekosta oli täällä pikkuvihjeitä jo näkyvillä. Tänään on vuorossa asua täydentävien yksityiskohtien esittely.
Ja ei, en kiusaa tahallani tällaisella vähä-vähältä esittelyllä. Ensinnäkin detaljit häviävät mielestäni usein päivänasukuvissa yleiseen humuun. Etenkään kauniit laukkuni ei niissä oikein pääse esille. Ehkä tosin eniten siksi, että unohdan ottaa ne kuvaan mukaan poseeratessani… :D. Toisekseen hiuksiani vaivaa kertakaikkiaan katastrofaalinen kampaajan kosketuksen puute. Niin paljon en vihaa maailmaa, että julkaisisin itsestäni päivän asukuvia tässä kuosissa. Ha ha!
Perjantain asun asusteet:
Metallinen rannekoru – Warehouse
Kiersin tänään valehtelematta enemmän kuin puolet Tukholman putiikeista, jotka myyvät säällisen hintaisia koruntapaisia. Mistään ei löytynyt sielun silmien verkkokalvoille iskostunutta leveää läpinäkyvästä pleksistä väännettyä rannepantaa, johon olisi upotettu muutama sievä pieni pompulainen metalliniitti. Eipä tietenkään. Vaikka loppuvaiheessa olisin ollut valmis ylittämään budjettini ihan reilustikin. Lopulta paukkasin sisään Warehousen Sicklan putiikkiin ja päätin, että metallinen pompulaniittiranneke on ihan yhtä hyvä. Jollei parempikin. No ei ehkä sentään parempi kuitenkaan, mutta olen ihan tyytyväinen hankintaani. Rannekoru on kivasti vähän tummennettu – eli ei ihan kirkasta kiiltävää hopeaa, muttei myöskään patinoitu.
Kynsilakka, Essie Big Spender
Kynnet ajattelin sivellä Essien ihanaakin ihanammalla lämpimällä luumupinkillä sävyllä Big Spender. (Just love these names!!). Mietiskelin kyllä paria muutakin sävyä – lähinnä erilaisia vaaleita ja nudeja – mutta päädyin kuitenkin siihen, että mekon kasarimaisuus kaipaa sähinää ympärilleen.
Kengät, DinSko
Parhaimmat perus-maryjanet, mitä milloinkaan olen omistanut! Laskeskelen, että itse häppeningissä ja myöhemmin illan mittaan tulee seisoskeltua aika paljon. Silloin on erityisen tärkeää, että kengät istuvat hyvin jalkaan. Itse en ikinä panisi upouusia kenkiä tuollaisena päivänä. Tai no, jos nyt just joku mietti lahjoittavansa Louboutinin remmikengät mulle, niin voin toki tehdä poikkeuksen. Oikein mielelläni. Huom! Tavallinen avokasmalli ei käy, koska ne ei ikinä jostain syystä pysy jalassani! 😀
Silkkilaukku, Alice & Sens
Hauskasti pikselimössöprintillä painettu iltalaukku on ihan lempparini. Jostain syystä sitä on kuitenkin tullut käytettyä ihan hillittömän vähän. En käsitä, miksi pidän sitä niin hankalasti yhdisteltävänä. Nytkin päässä pyörii koko ajan, että äää, pitäskö sittenkin ottaa musta… Kotiraati on on kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että laukku on täydellinen perjantain asuun.
Te saatte antaa myös tuomionne… 🙂
Ja tosiaan – kampaaja on varattu huomiselle!
Noin puoli muotiblogosfääriä tuntuu olevan matkalla NRJ Fashion Awardseihin tänä iltana. Torstai-illaksi Tukholmasta Helsinkiin piipahtaminen tuntui huokuttelevalta ajatukselta, mutta oli valitettavasti teknisesti täysin mahdoton toteuttaa. Ensin ajattelin, että tuleehan noita, kaikenmaailman pippaloita, mutta nyt kun istun kotona ja luen kaikkia asupohdinta- ja tälläytymispostauksia hiplailen kieltämättä pikkuisen haikeana kutsukorttiani. Onneksi Rules by Mary on järkännyt illaksi kevätmalliston lanseerauksen kunniaksi kekkerit Café Operaan, että on edes jotain.
Tämän päivän pressitoimistokierroksella törmäsin uutuuteen, joka voisi olla paikallaan muutamallekin tämän illan juhlijalle… Nimittäin yltiösievät kokoontaitettavat pehmoiset Sex and the City -ballerinat, jotka voi sujauttaa jalkaan, kun päkiät huutavat niin paljon armoa, että juhlien puheensorina jää kakkoseksi. Tai ainakin sitten taksissa matkalla kotiin.
Jokainen SATC-neito on saanut omanlaisensa kengät. Vasemmalla Carrien kimaltavat vaaleanpunaiset, tummanvioletit satiiniset kuuluvat Mirandalle, Samanthan kuparille siftaavat liskopainetut ballerinat jättikokoisella “timangilla” ovat ehkä eniten makuuni ja reunimmaisena tyttömäiset hopeiset kuuluvat Charlottelle.
Carrien kengät vielä yksityiskuvassa. (Mun on siis niiiiin pakko saada parempi kamera!! Eihän näistä saa mitään käsitystä…)
Pohja on tukevan tuntuista muovia. Tosin takuuvarmasti loskakelillä liukas – eikä tyyliin sopivasta drinkkikuvioinnistakaan taida paljon pystyssäpysymisapua herua kotimatkalla.
Ballerinat taittuvat tosi näpsäkästi ja menevät uskomattoman pieneen tilaan. Ihan mini-clutchiin näitä tuskin saa ängettyä, mutta mitään matkalaukkua ei tosiaankaan tarvita.
Ballerinojen mukana tulee sievä pieni pussukka, johon kengät voi sujauttaa siististi korkkareilla kepsuttelun ajaksi!
Mitä mieltä olet, onko taitettavat vaihtokengät taas yksi hullu humputus vai bilejalkojen pelastus?
Ainiin… myyntiin näitä on tulossa ainakin täällä Tukholmassa Åhlénsille ja hintaa on noin 60 euroa.
(Vaihdoin kuvat takaisin tinypicsiin, kun meistä ei oikein photobucketin kanssa tullut kavereita… Toivottavasti toimii!)
Kävin tsekkaamassa Vagabondin ensin kevään mallistoja. Olen kyllä ehkä enemmän “Bronx-tyttö” -eli tykkään extrememmistä mittasuhteista, korkeammista koroista ja ärtsymmästä designista kuin mitä järkevän ja käytännöllisen oloinen Vagabond tarjoaa. Silti varastoistani löytyy enemmän Vagabondia kuin Bronxia ja kyllähän keväällekin on tarjolla monia malleja, jotka järkevyytensä lisäksi ovat ilo silmälle.
Harmaan eri sävyjä yhdistelevät kiila-peep-toe-nilkkurit on käsitelty hauskan eläväpintaiseksi. Nahassa on hiukan nupukkimainen tuntu, mutta jo silmällä näkee, että se on vähemmän herkkä käytössä. Nappanahkaisesta kanttauksesta ja kivasta isosta soljesta (aatella, että kaiken kookkaan ei tarvitse olla rouheaa…) isot plussat!
Seuralaiseni ihastui ikihyviksi näihin mehevän oransseihin herkkuihin. Ja täytyy kyllä sanoa, että yhdistettynä hänen luumunpunaisiin sukkiksiin näky oli kieltämättä makea! Itse diggailen uudenlaista koronmuotoa, joka onnistuu olemaan samalla kertaa vagabondmaisen järkeväntukeva ja kuitenkin siro ja muotoiltu. Jotenkin voisin helposti kuvitella nämä hiukan pin up -tyyliseen pukeutumiseen…
Luunvalkoiset sandaalit olisivat muuten varsin tylsät – pikkusen korkeat, muttei sit kuitenkaan, pikkuisen sirot, mut kumminkin järkevät lestiltään – mutta nilkkaan kaksinkertaisin soljin kiinnitettävät pannat ovat kiistatta täynnä asennetta.
Vagabond on flirttaillut hippiromantiikan kanssa jo muutamissa edellisissä kesämallistoissaan. Oikeastaan näistä kevyesti western-hippi -henkisistä puukkareista ei ole muuta sanottavaa kuin että en tiedä tulenko koskaan niitä hankkimaan, mutta jos ne löytyisivät kenkähyllystäni käyttäisin ne takuuvarmasti puhki.
Sirot perusnilkkurit – miksi ne päätyivät tänne blogiin? Perusteluja on muutamakin: a) kengän mittasuhteet on täydellinen esimerkki nilkkuri”varren” pituudesta, joka on erittäin pukeva, vaikka omat sääret ei muistuttaisikaan 13 vuotiaan kasvupyrähdyksen jälkeisiä mittoja, b) kengän kärjen malli – kauniisti, pyöreästi kapeneva ketunnenä-muoto c) väri + materiaali – mokka ja sähkönsininen.
Mitäs tykkäsitte Vagabondin uutuuksista?
Bronx ei petä ensi keväänäkään! Tsekkailin eilen kevään 2010 mallistoa ja monta paria olisin voinut napata mukaani samantien.
Sekä niitit että gladiaattoriestetiikka tuntuu jo niiiin loppuunjauhetulta ja kyllästyttävältä… Paitsi kun kysymyksessä on patinoidut hiotut nappiniitit ja riisuttu design ilman turhia härpäkkeitä ja remeleitä.
Pradan kevät 2009 -mallisto on saattanut väikkyä mielessä näitä suunnitellessa. Kunnollisesta pohjasta lisäpisteitä!
Nää. On. Pakko. Saada.
Vähän maltillisempiakin korkohommeleita ja kivoja vetskareita.
Bronx on testaillut catwalkeilta tutuksi tullutta korotonta korkkarimallia. Omaan silmääni nuo näyttävät jotenkin oudoilta..
Ilmeisesti kamerakaan ei tykännyt, kun juuri näistä kengistä otetut kuvat olivat kaikki enemmän tai vähemmän epätarkkoja.
Kyllä näillä varmaan kävellä voi, mutta jotenkin huteralta rakennelma vaikuttaa. Valitettavasti pressitoimistossa ei ollut näytillä kokonaisia pareja, joten en päässyt kokeilemaan käytännössä.
Mitäs tykkäät – iskeekö Bronxin kevätmallit? Entä onko tuo “koroton” malli mielestäsi kiva? Uskaltaisitko testata?
Muistatteko, kun DinSkon pressitilaisuuden jälkeen vouhkasin mainiosta syysmallistosta? Mahtavan upeat nahkaiset Maryjanet saivat kaikken korkeimman “Me likes” -arvosanan. And guess what!? Nyt niitä on tullut kauppoihin!
Tänään päivällä oli pari tiukkaa möteä liittyen reilun viikon päästä olevaan muotibloggarireissuun, joka tuo vieraakseni Tukholmaan ihanat bloggarikollegat MouMoun, Annan, Nadjan ja Jenni!:n. Hetken mielijohteesta pähkäsin sisään DinSkon Drottningatanin putiikkiin ja siellähän nuo unelmaiset, ketunnenä-kärkiset Maryjanet odottelivat hakijaansa.
Edelliset Maryjanet onkin jo sen verran räsät, että olisi ollut muutenkin jo aika päivittää kenkävarastoa…
Ihana korko + riittävästi ytyä päkiän alla. Täydellistä!
Hinnaltaan kenkulit olivat budjetti-ystävällistä DinSko-tasoa, vaikka nahkaa ovatkin. Kruunuissa maksoin 399,- ja hintalapun mukaan eurohinta on 44,90.
You likes too? No?
