Pitkät blondit hiukset on erittäin vaikea pitää kiiltävän ja terveen näköisinä. Siis ainakin, jos blondius on peräisin purkista – luonnonvaaleilla saattaa olla helpompaa. Vaikka hiukseni eivät enää nykyään ole kuin pari astetta normaalia väriä vaaleammat, kuluttaa käsittely yhtäkaikki hiusta, avaa hiussäikeitä ja lopputulosena on matta, helposti hamppuuntuvan näköinen lopputulos.

Käytän aina supertehokkaiksi mainostettuja hoitoaineita ja suosikkini ovat pitkään löytyneet Aussien 3 Minute Miracle -sarjasta, joka pärjää mainiosti laadussa huomattavasti kalliimmillekin hiusnaamioille. Kokeilen kuitenkin aina tosi mielelläni kaikenlaisia uusia tuotteita ja olin tosi innoissani, kun sain testiin Sebastianin Trilliance -sarjaan kuuluvan shampoon ja hoitoaineen sekä Shine Crafter -hiustenmuotoiluvahan.

Testitulokset:

Sebastian Trilliance Shampoo

• Todella syväpuhdistavan oloinen shampoo. Ensimmäisellä käyttökerralla melkein kauhistuin, koska hiukset tuntuivan niin natisevan puhtailta. Se kun yleensä tarkoittaa hyvin kuivaa lopputulosta. Ilman hoitoainetta en tuota uskaltaisi käyttää, mutta eipä se muutenkaan tulisi kysymykseen.
• Trilliance shampoon tuoksu on raikas ja pesuainemainen. Eli voisin kuvitella, että karamellinmakeista hiustuotteista pitävien mielestä tuo on melkein liiankin puhdas hajumaailmaltaan. Omasta mielestäni se tuntuu kivan raikkaalta.
• Iso plussa tulee kivasti kimaltelevasta tökötistä. Glitteriharakkaesteetikon valinta ehdottomasti.

Sebastian Trilliance Conditioner

• Kristalliuutetta sisältävän hoitoaineen luvataan siloittavan hiuksen pintaa ja luovan luonnollisesti valoa heijastavan efektin.
• Koostumukseltaan Trilliance hoitoaine on yllättävän juoksevaa. Aluksi tuntui, että voiko niin litkusta tuotteesta olla mihinkään, mutta yllätyin todella positiivisesti. Hiuksista tulee todella pehmeät ja luonnollisesti kiiltävät.
• Ohuehkosta koostumuksesta on se etu, että hoitoaine on poikkeuksellisen riittoisaa, eikä sen pois huuhtelemiseen mene puolta ikuisuutta, mikä usein on tilanne kohdallani.

Sebastian Shine Crafter Wax

Olen testannut muutamia hiusvahoja aikaisemminkin – ja todennut, että ne ei todellakaan mitenkään sovi pitkien hiusten muotoiluun. Melkein jätin tämänkin purnukan Karkin polkkatukan iloksi, mutta vaalea briljantinkiiltävä voide oli niin houkuttelevan näköistä, etten malttanut. Ja kun testipakkauksen mukana tulleessa esitteessä vielä mainittiin, että kiiltovaha sopii käytettäväksi myös kosteisiin hiuksiin, päätin, että kannattaahan tuo nyt testata ennenkuin tuomitsee. Onneksi testasin! En muista, koska olisin viimeksi yllättynyt yhtä positiivisesti.

Shine Crafter -vaha antaa luonnonkiharille hiuksille kirjaimellisesti loistavaa kimmoisaa tukea ja luonnollisen oloisen lopputuloksen. Levitän reiluhkon pähkinän kokoisen nökäreen tasaisesti kosteisiin hiuksiin, keskittyen päällimmäisiin kerroksiin. Tukka saa kuivua vapaasti – niinkuin tavallisestikin – ja välillä käsillä kiharoita puristellen. Yhtään vahamaisuutta ei ole havaittavissa hiusten kuivuttua, tuskin edes sitä, että olen mitään muotoilutuotteita käyttänyt. Ainoa, mitä saattaa havaita on normaalisti vaikeasti piilotettavan hamppuisuuden häviäminen ja ihanan terveen kiillon.

Olin siis koko settiin todella tyytyväinen! Ja siksi olen erityisen iloinen, että yhdellä teistä on nyt mahdollisuus voittaa sama, kaikille hiustyypeille sopiva Sebastian-paketti!!

Arvontaan osallistuminen:

1. Kerro tämän postauksen kommenttilaatikossa, mikä on hulluinta/hassuinta/kamalinta/kreiseintä, mitä olet hiuksillesi tai kampauksellesi tehnyt.
2. Jätä vastauksesi sunnuntaihin 3.3.2013 klo 23.55 mennessä.
3. Liitä vastaukseesi sähköpostiosoite, josta sinut tavoittaa (osoite tulee vain minun tietooni, eli ei ole mainosspämmivaaraa).

Kaikkien määräaikaan mennessä jätettyjen vastausten kesken arvotaan upea Sebastian-paketti, joka sisältää Trilliance shampoon ja hoitoaineen sekä Shine Crafter muotoiluvahan. Paketin arvo on huikeat 85 euroa!

Tapanani on innostua aina yhdestä kynsilakkasävystä tai -tyylistä kerralla. Jumitan sitten siinä, kunnes iskee totaalikyllästyminen tai jokin uusi inspis iskee.

Loppukesällä alkanut kimalluspakkomielle kesti yllättävän pitkään ja alkoi hiipua vasta alkutalvesta. Sen jälkeen olen elänyt kummallisessa “sävyvälivaiheessa”. Mikään ei ole oikein tuntunut siltä oikealta ja kynnet ovat saaneet olla lähinnä nudeina tai korkeintaan haalean vaalealla vähän siistittyinä.

Viimeksi lakkausta suunnitellessani alkoi tuntua, että nyt olisi kuitenkin oikea hetki saada vähän särmää kynsiosastolle. Täysin randomilla valikoitui Peetun kynsilakkalaatikosta aavistuksen kultaista terää sisältävä musta lakka. Mikään uutuus tuo ei ole, mutta tuntuu, että siinä kiteytyy kaikki, mitä just nyt haluan. Niin tavanomaista kuin musta kynsilakka nykyään onkin, on efekti ainakin toimistopukeutumisen yhteydessä kuitenkin vähän toinen kuin vaaleanpunaisella helmiäislakalla.

Käytössäni on musta, aavistuksen kullankiiltävä sävy L’Orealin jostain muutaman sesongin takaisesta spesiaalivalikoimasta. Tarkka sävynumero on näköjään kulunut pois pullosta, mutta käsitykseni mukaan vastaavia löytyy kyllä tällä hetkellä pilvin pimein eri valmistajien valikoimista.

Aivan mielettömän helppo tapa muokata tylsästä ponnarista kampaus on kiepsauttaa se ympäri solmun näköiselle venkuralle. Kikka toimii erinomaisesti, jos hiuksissa on edes aavistus töpöponnaria enemmän mittaa.

En tavallisestikaan pidä hiuksiani juurikaan auki – etenkään näin talvella – mutta juuri nyt alkaa tyvikasvu olla taas sellaisessa katastrofivaiheessa, että kiinnipito on ainoa ympäristöystävällinen vaihtoehto.  Perussöherönutturaan tulee turvauduttua lähes joka päivä, mutta oikeastaan ihan olemattomalla vaivalla pystyy saamaan vähän vaihtelua kampaukseen.

Maailman helpoin solmuponnari – tutoriaali:

Lopputulos näyttää siis kutakuinkin tältä. Eilen innostuin vielä palmikoimaan ponnarihännän ja mielestäni siitäkin tuli ihan kiva!

Vaihe yksi:

Hiukset laitetaan ihan normaaliin tapaan ponnarille halutulle korkeudelle. Korkeutta vaihtelemalla “solmu” saa vähän erilaisen ilmeen.

Vaihe kaksi:

Löystytä ponnaria hiukan ja tee keskelle sormilla pieni lokonen. Kiepsauta ponnari yläkautta lokosen läpi.

Vaihe kolme:

Perussolmu on nyt valmis. Halutessasi voit tarkistaa tilanteen peilistä ja tasapainottaa solmun löystyttämällä/kiristämällä hiuksia. Bloggari ei sitä tehnyt.

Vaihe neljä:

Piilotetaan ponnarilenksu. Erottele yksi suirula hiuksista ja kieputa se lenksun ympärille niin, että lenksu peittyy. Kiinnitä suirulan pää ponnarin alle pinnin tai hengettömän avulla.

Tadaa – valmista tuli! Joku fiksumpi olis saattanut katsoa peiliin ennen kuvan ottoa – ja todeta, että ponnarilenksu pilkottelee pikkuisen edelleen. En näytä kuuluvan siihen porukkaan. Mutta periaate selviää tästä varmasti kuitenkin. Mielestäni tuo viimeinen vaihe kruunaa koko jutun ja tekee sen, että kiepsautus näyttää oikeasti vähän solmulta.

Jos nyt joku sattuu ihmettelemään, miten vaalennetut ja muutenkin aika tanakasti käsitellyt hiukseni näyttää niin kiiltäviltä  ja hyvinvoivilta – kaiken lisäksi tähän aikaan vuodesta, voin kertoa, että viimeisin aseeni elotonta kuontaloa vastaan on tässä:

Sain Aussielta testiin uudet Miracle Shine shampoot ja hoitoaineet – ja olen ollut niihin todella tyytyväinen. Etenkin tuo tämän sarjan 3 Minute Miracle on aivan fantastinen. Olen kyllä tykännyt kaikista Aussien 3 Minute Miracle -hoitoaineista, joita olen kokeillut, mutta tämä Miracle Shine -sarjan version on pakko olla niistä kaikista parhain!

Jotenkin vielä ymmärrän sukkia syövät pesukoneet, mutta meillä asuu joku musta-aukko, johon häviää mm. kameran USB-piuhoja. En voi käsittää, miten kykenen hävittämään kyseisen aika oleellisen tarpeellisen kapistuksen noin neljän metrin matkalla omasta huoneestani olohuoneen sohvalle. Musta-aukko tuntuu sijaitsevan korvien välissä, sillä normaali taktiikka (mieti askel askeleelta taaksepäin, mitä tapahtui…) ei toimi. Muistan aivan hyvin, miten irrotin laturin ympärille kieputetun USB-johdon ja olin siirtymässä olkkariin lataamaan kuvia kamerasta koneelle. Tuossa välissä tapahtui jotain sähläystä – ja sen lopputuloksena piuha on totaalisen hävöksissä. Kämppä on käännetty nurin moneen kertaan. Ja kyllä, olen katsonut myös jääkaapista ja pakastimesta…

Tämä pitkä johdanto siksi, että oli tarkoitus tehdä oikein video-tutoriaali, mutta piuhan hukkumisen vuoksi on nyt tyytyminen kuva-avusteiseen juttuun. Onneksi hienosta Olympuksesta voi siirtää kuvat langattomasti iPhonen kautta koneelle.

Elikkä onnistuin ensimmäisen kerran saamaan aikaiseksi kunnollisen liukulakkauksen kimalteilla ja ajattelin todistaa täälläkin, että ei se niin vaikeaa ole! Youtuben tutoriaaleissa käytetään usen meikkisieniä tms. häivytyksen tekemiseen. Periaatteessa ihan hyvä idea, mutta aina testatessani, olen kyllä saanut kaiken mahdollisen lakan tarttumaan sieneen – eikä häivytyksestä ole ollut tietoakaan.

Puhtaat lyhyeksi viilatut kynnet lakataan ensin aluslakalla ja sitten halutulla pohjavärillä. Mitä kirkkaampi tai tummempi sävy värilakassa on, sitä näyttävämpi tulee lopputuloksesta. Ensimmäisten kerrosten kannattaa antaa hiukan kuivahtaa, mutta ei niiden nyt ihan vimpan päälle kuivat tarvi kuitenkaan olla.

(Ja kas, niin hän on laittanut kuvat väärään järjestykseen! Oh well.) Olen ollut varsin laiska käyttämään aluslakkaa, enkä ole ehtinyt kokeilla kovinkaan monia merkkejä. Mavalan Super Base on ollut mieluinen kyllä. Olemukseltaan se on hyvin ohut ja kuivuu nopeasti sekä lisäksi täyttää tehtävänsä – eli suojaa kynttä. Ei kai sitä muuta tarvita?

Värilakaksi valitsin varsin hillityn vaaleanrusehtavan sävyn: Max Factor, Cappucino (saatu blogin kautta). Näin joulun jälkeen tuntui, että punaisen lakan kanssa yhdistelmästä olisi tullut liian jouluinen ja tummistakin tuli otettua pikku överit tuossa syksyllä. Lähes nude kimalluskombo toimii myös toimistolla.

Kimallusliukulakkaukset on olleet aivan hillittömän suosittuja ainakin niillä foorumeilla, joita itse seurailen. Yleensä pohjana on kilometrin mittaiset akryyli- tai geelikynnet. En ole oikein saanut makua rakennekynsiin ja juuri nyt en kestä edes sitä, että omat kynteni kasvavat onnetonta nysää pidemmäksi. Mutta hei, kimalteet sopii minikynsiin ihan yhtä hyvin!

Kevyesti kuivahtaneen pohjalakkauksen päälle vedetään ensin yksi kerros kimallusta kynnen puolivälistä kärkeen.

Ensimmäinen kimalluskerros saa olla melko ohut. Nopsalla, kevyellä kädellä vetäistään kiillelakkaa noin kynnen puolivälistä, tai vähän alempaa, kärkeen asti. Kandee kuitenkin jättää ainakin 1/3 kynnestä ilman kimalletta, muuten liukuefekti jää aika vaisuksi.

Parhaiten liukulakkaus onnistuu aika isohileisellä lakalla – silloin liu’usta tulee helpommin selkeä. Itse käytin tuota uutta raksuani – eli Ciaten multihilelakkaa.

Toinen kerros kimallusta töpsötellään kynnen kärkiin. Hilelakkaa voi tässä vaiheessa annostella suht reilulla kädellä – ei kuitenkaan ihan kökkeröksi asti. Lakkausalue on noin puolet edellisen kiiltoalueen pinnasta.

Ta-Daa! Hieno, diskreetti kimallusliukulakkaus on valmis! Bonuksena tulee lisäksi paremmin elämää kestävät kynnenkärjet. Paksuin lakkakerros on juuri siinä herkimmin kuluvassa kohdassa ja muutenkin hilelakka rapisee ja lohkeilee paljon vähemmän kuin tavallinen värilakka.

Ihmevoide joka tasoittaa ihoa välittömästi, hävittää ryppyjä ja heleyttää yleisilmettä – kuullostaako tutulta? Tuntuu, että vähän joka toinen valmistaja lupailee vaikka mitä taikoja tapahtuvaksi heidän ihmevoiteidensa ansiosta. Monia olen kokeillut, mutta nyt oikeasti ensimmäisen kerran törmännyt tuotteeseen, joka todella pitää sen, minkä lupaa. Sain testattavaksi Bio Rich Anti-Aging Anti-Wrinkle Serumin ja oikeasti hämmästyin, mitä yksi tuote voi saada aikaiseksi!

Kovin montaa päivää en ole vielä tuota Bio Richin seerumia ehtinyt testailla, mutta koska tulokset ovat oikeasti nähtävissä aivan välittömästi, halusin vinkata tästä heti. Eli kysymyksessä on Suomessa kehitetty uutuus, joka vaikuttavasta monimutkaisten sanojen listasta tuoteselosteessaan huolimatta, pitäisi sopia myös kaikkein herkkäihoisimmille.

Seerumilla on sekä välittömästi näkyvä vaikutus, että ihon rakennetta pidemmällä aikavälillä korjaava vaikutus. Tuntuu aika oudolta, mutta tuote kuuluu levittää vasta meikkivoiteen päälle. Piti oikein lukea muutamaankin kertaan käyttöohjeet ennenkuin uskoin, että tosiaan, ensin meikkivoide ja vasta sitten seerumi.

Eilen oli vuoden pimein päivä – ja sen kunniaksi yksi tuttuni järjestää aina joka vuosi valon juhlat (Ljusfest). Ehkä tuosta kuvasta ei nyt ihan hillittömän selvästi käy ilmi, miten tuo seerumi on kirkastanut ja tasoittanut ihoa, mutta voin kertoa, että livenä muutos on ihan selvästi havaittavissa!

Ihan kaikkien meikkivoiteiden päälle en tuota kuitenkaan suositele. Käytän usein sellaista Max Factorin meikkivoidetta, jossa on mukana myös primer ja sen kanssa seerumi antaa jo vähän turhankin pakkeloidun lopputuloksen. Sen sijaan ihan tavallisten meikkivoiteiden (käytössäni on mm. Max Factorin ja Maybellinen versiot) kanssa se toimii tosi hyvin. Ihon pinta tulee miellyttävän tasaiseksi ja lopputulos on niin matta, että puuteriakaan ei juuri tarvitse. Seerumi kannattaa taputella nätisti meikkivoiteen päälle, liika jynssääminen saa vain kaiken kasaantumaan.

Samalla vähän vilausta eilisestä asustani. Peilin kautta kuvaaminen ei edelleenkään ole varsinaisia vahvuusalueitani, mutta näkee tästä nyt kuitenkin tuon kivan tummansinisen epäsymmetrisen mekon, jonka sain Karkilta lainaan (Twist&Tango) ja Maison Martin Margielan H&M-malliston kaulakorun yhdistelmän. Toimii mielestäni ihan mainiosti ja sopi illan teemaan hyvin.

Bio Rich Anti-Aging Anti-Wrinkle Serum vaikuttaa myös syvemmällä ihossa, joten näiden välittömien vaikutusten lisäksi pitäisi myös pidemmällä aikavälillä tapahtua positiivisia asioita. Lisäksi seerumi suojaa ihoa ympäristön vaikutuksilta, joten aika mielettömän monipuolinen tuote on kysymyksessä. Tuskin maltan odottaa, kuinka luvatun 2 – 4 viikon jälkeen ihoni on tasaisempi ja heleämpi ihan pysyvästi!

Enveis, voin siis suositella lämpimästi tätä kaikille meille “ei-enää-parikymppinen” -ikäisille! Loistotuote myös viimehetken joululahjavinkiksi tai itselle esmes uuden vuoden juhlia ajatellen.

Ja tosiaan tänään päiväkin on jo aavistuksen eilistä pidempi. Eli valoa kohti ollaan menossa – sekä iho että vuodenaika!

OMG – jeee!! Go 4 it vol. 2 -blogin historian ihka ensimmäinen OMA VIDEO on nyt julkaistu!!

Video on osa Olympuksen kampanjaa, jossa haastetaan bloggareita hyppäämään vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monille bloggareille omien videoitten julkaisu on ihan arkipäivää – mutta täällä tosiaan uskaltauduttiin tuohon hommaan vasta ekan kerran. Jännää!!!

Indiedaysin Inspiration -juhlien goodie bagissä oli mm. Sally Hansenin Salon Effects -kynsitarroja. (Oi! Tuolla sivulla on kaikkia ihania… Pakko saada ainakin Kitty, Kitty ja Laced Up!!). Fanitan muutenkin eksperimentointia kynsikoristeluissa – niin kauan, kun se ei pidä sisällään mitään pysyvää geeli- tahi vastaavaa tekolisuketta. Siksi tuntui ihan luonnikkaalta valinnalta testailla kynsitarroja videolla.

Kysymyksessä on siis ensimmäinen tekemäni video evö, jotenka antakaa armoa. Lievää ankarampi editointi olisi kyllä tehnyt pätkälle hyvää (Karkki nauroi ihan kippurassa “äiti sä ET oo tosissas!!”), mutta valitettavasti editointitaitoni ovat yhtä kuin nolla.

Kameran video-toiminto on ihan tajuttoman helppo käyttää (käynnistys ja sammutus toimii yhdellä painalluksella erillisen napin avulla) mutta voipi olla, että standardiputkella olisi saanut tasaisempaa jälkeä aikaiseksi. Mutta nou hätä, sillä vaikka videon lopussa kyselenkin, haluatteko lisää filmejä vai ette, olen jo päättänyt, että ainakin yhden testin teen vielä, ennenkuin luovutan kokonaan.

Haha! Käsi ylös, kuinka moni jaksoi katsoa koko pätkän? Lisäpointsit sille, joka jaksoi myös kuunnella kaikki höpinät!

Tässä lopputulos vielä kuvamuodossa.

Kivan kuivat kynsinauhat…

Video on kuvattu sunnuntaina ja nyt on siis torstai. Voin todeta, että kyllä, tarrat ovat kieltämättä kestäneet paremmin kuin kynsilakka. Kynsien päissä on toki havaittavaa kulumaa ja kynsinauhan puoleinen reuna on alkanut hiukan irrota. Toisaalta viime päivien ohjelmaan on kuulunut sekä kylpyhuoneen joulusiivous että käsintiskaamista, joten antaisin kestävyydelle kuitenkin vähintään tyydyttävän arvosanan.

Sally Hansen Salon Effects Real Nail Polish Strips -kynsitarroja on saatavilla Anttiloista, Citymarketeista, Prismoista, Keskiseltä ja Helsingin Stockmannilta. Ovh on 11.20€, mikä tuntuu hiukan tyyriiltä, mutta toisaalta ei näitä nyt muutenkaan ihan jokapäiväiseen käyttöön varmaankaan tulisi ajateltua. Ja tuolla hinnalla tuskin mistään kynsisalongista saisi hienoja leopardi-kynsiä…

Mutta hei – DID U LIKE MY VIDEO? NO??