Ennen lomareissua intouduin puunaamaan kroppaa ja nassua kesäkuntoon. Normaalisti arkisin en muka  ehdi itseäni hemmottelemaan, mikä on kyllä ihan idioottimainen ajatus. Jo pienellä itselle omistetusta hetkestä saa valtavan hyvän olon.

Hemmottelukosmetiikan: Nivean ihanat kasvonaamiot ja Kicksin fantastisen vartalonkuorinta-aineen olen saanut blogin kautta testattavaksi. Nivean naamioita olen kyllä käyttänyt muutenkin. Tuollainen kerta-annoskoko on niin kätevä – etenkin tällaiselle satunnaiselle naamion käyttäjälle. Eipähän jää kalliit purkit kuivettumaan ja pieni pussi on kätevä ottaa mukaan reissuun, tyttöjen saunailtaan jne.

Saimme Nivealta testiin kaksi eri versiota. Itse olen käyttänyt ainoastaan tuota Q10-ryppyjä siloittavaa naamiota – ja tykkään siitä oikein kovasti. Karkki ja Peetu on testannut kosteuttavaa pure&natural -naamiota ja molemmat kuivaihoist neitokaiset ovat kehuneet ihon ihanaa tuntua ja kevyttä fiilistä, minkä siitä saa.

Kicksin Body Scrub on uusin lempparini ehdottomasti! Varsin karkeajyväinen sokerikuorinta tuntuu taivaallisen ihanalta koko kropassa. Käsittelyn jälkeen iho on kuulas, pehmeä ja kimmoisa!

Sucar Scrubista jää myös hyvä mieli, sillä se sisältää Fairtrade-ainesosia siinä määrin, että tuote on oikeutettu käyttämään virallista reilun kaupan -logoa.

Pikku vinkki kaikille sinkuille tai niille, joilta muuten puuttuu selän kuorinnassa tarvittavat apukädet: varrellisen harjan avulla homma onnistuu varsin mutkattomasti!

Tiedättekö mitä!? Minttu on nyt kesälomalla! Ha!

Elohopea on kivunnut koko viikonlopun reippaasti yli 25 asteen hellerajan. Me ollaan makoiltu auringossa, uitu (hämmentävän lämpimässä) järvessä, syöty aamiaista kolme tuntia viikonlopun lehteä lukien ja maailman tärkeimmistä asioista jutellen, hengattu kortteliravintolan terassilla margaritoja litkien ja  mietitty onko laituriin kiinnitetty pittoreski pikkulaiva markkinointijuttu vai oikeasti jonkun (oli oikeasti jonkun, ihanasti sekalaisen boheemi-hippi porukka nosti ankkurin auringon laskettua), hankittu oma pieni pallogrilli ja pidetty huikeat rillauspirskeet omalla partsilla. Ollaan myös nautittu siitä, että koko naapurusto tuntuu karanneen jonnekin. Ihanan rauhallista ja hiljaista kotikulmilla.

Ollaan myös naatiskeltu aivan häpeämättömästi mitään tekemättömyydestä. Vaikka onhan se oikeastaan vähän säälittävää, että sitä saa paremmatkin paha-tyttö-kicksit siitä, että lykkää pesutupavuoron maanantai-aamulle, vaikka oikeastaan olisi pitänyt pyykätä jo viikonloppuna. Haha! No, toisaalta aika mukavaa, että ei tarvitse esmes ryöstää pankkia tunteakseen itsensä pahikseksi.

Ehostusrutiinit siirtyivät myöskin lomamodeen välittömästi. Sipaus aurinkopuuteria, huulikiilto ja aurinkolasit  ovat enemmän kuin tarpeeksi, etenkin, kun meikkiin yhdistetään hölmö olen-vapaalla-ja-nautin-kesästä -hymy.

Tänään reipastuttiin grillailuhommien jälkeen sen verran, että vedettiin kesävärit kynsiin.

Peetu toi Australiasta sikäläisen halpiskynsilakan, jonka intensiivinen puhdas vihreä sävy suorastaan säteilee kesä-energiaa.

Ihan tuota samaa ei täältä varmaankaan löydy, mutta monilla merkeillä on nyt just tosi kivoja vihreän sävyjä.

Peetu veti vihreän kynsilakan päälle niinikään Australiasta tuotua hopeista diskopallohilelakkaa. Aika uskomatonta, miten sama sävy näyttää ihan totaalisen erilaiselta glitteripäällyksen kanssa ja ilman.

Varpaiden kynsiin Peetu laittoi vanhaa suosikkia Essien Bermuda Shorts -pinkkiä.

Mutta oijoi, nyt täytyy kyllä varmaan vähän levätä ja ottaa jotain huikopalaa, kun on ollut niin kovin ahkera ja saanut oikein kynnet lakattua! On tää lomailu vaan aikas nastaa!

Kaikki vähänkään pidempään Go 4 it vol. 2 -blogia säännöllisesti seuranneet ehkä muistavatkin, että Mintun hajuvesifilosofia on varsin yksinkertainen. Kerralla on käytössä tasan yksi tuoksu, joka mieluusti haluaa itsellensä etuliitteen lemppari-. Parfyymi on liittynyt aina elämänvaiheeseen – muutokset vaativat oman tuoksunsa ja joskus sitä huomaa vasta sen hetkiseen hajuveteen kyllästymisestä, että tarvetta olisi vähän suuremmallekin elämänmuutokselle.

Koko parfyymiä käyttävän ikäni olen siis elänyt “yhden tuoksun” periaatteen mukaisesti. Erityisesti muistan Chanel 5 -tuoksun, jota käytin kolme, neljä vuotta putkeen, mutta sitten tuli jokin henkilökohtainen talouskriisi ja jouduin vaihtamaan tuoksua. En tiedä päteekö sama muihin hajuvesiin, mutta ainakin Chanel 5:n kohdalla on niin, että EdT tai edes EdP ei tuoksu lähimainkaan samalta kuin oikea parfyymi. Ja se oli nimenomaan parfyymi, johon olin tuoksukoukussa.

Toinen – vähän vähemmän eksklusiivinen koukku oli Lancomen silloinen uutuustuoksu Treasure. Raskaana ollessani (odotin Peetua silloin) rakastin tuoksua yli kaiken. Olisin voinut vaikka juoda sitä, jos vaan maku olisi vähänkään vastannut hajua. Synnytyksen jälkeen en ole voinut kertakaikkiaan käsittää, miten olen voinut sietää moista superällömakeaa hajuvettä… Haha!!

Viimeaikoina olen törmännyt pariinkin fiksuun ja asiantuntevan oloiseen artikkeliin henkilökohtaisen tuoksumaailman merkityksestä. Ensimmäinen oli niinkin asiayhteyteen liittyen hassussa lehdessä kuin Dagens Industi. Kunnianarvoisa talouslehti ei todellakaan kosiskele minkään sukupuolista yleisöä turhanaikaisen heppoisilla jutuilla edes viikonloppuliitteissään. Toinen juttu oli Dagens Nyheterin kulttuurisivustolla. Valitettavasti kumpaakaan en löytänyt linkitettäväksi sähköisessä muodossa. Näiden artikkelien perusteella aloin kuitenkin katsella koko hajuvesimaailmaa ihan uudella tavalla.

Heräsin varsinkin siinä vaiheessa, kun kumpikin edellä mainituista jutuista vertasi hajuvesiä garderobiin. Eli toki – on olemassa tuoksumaailman vastineet pikkumustalle ja tummat-farkut-valkoinen-t-paita-musta-jakku -combolle; tuoksuja, jotka sopivat käytännöllisesti katsoen kaikkiin tilanteisiin. Mutta toisaalta asian voi myös kääntää niin, että hyvin harkitun, tyylikkään ja vaikuttavan asukokonaisuuden voi pilata IRL-kohtaamisessa järkyttävä himphamppu kookospähkinä-ananas-malibu-beach -tuoksu. Toisinpäin on ehkä vaikeampaa – ihan niinkuin tyylikkään asialliset silmälasit eivät yksin voi pelastaa totaalisen katastrofaalista asua – ei tuoksullakaan voi muuta kuin vahvistaa tai heikentää muun olemuksen lähettämiä signaaleja.

Etenkin DI:n artikkelissa puhuttiin vakuuttavasti vähintään viisi tuoksua sisältävästä “parfyymigarderobista”. Viisi eri tyylistä hajuvettä olisi kuulemma hyvä lähtökohta. Yksi tuoksu olisi arkinen “voimatuoksu” toinen arkeen niinikään sopiva “kutsuva tuoksu”, kolmas olisi raikas, vapaa-ajan aktiviteetteihin sopiva tuoksu, neljäs kepeä (ja ehkä vähän flirttaileva) tuoksu ja viides upea seksikäs iltatuoksu.

Juuri tällä hetkellä tämä “käytän-vain-yhtä-tuoksua-kerrallaan” -ihminen on täällä nyt tekemässä ihan täydellistä takinkääntöä. Jostain syystä artikkelien ajatusmaailma kolahti ihan täysillä. En vaihtele pukeutumistyyliäni mitenkään huikeasti, farkut/musta hame/valkoinen t-paita/jakku tai neuletakki -combolla selviän about 89 % :sta kohdalleni osuvista tapahtumista. Toisaalta haluan erottaa arjen ja juhlan, työpäivän ja vapaan, nimenomaan kaikilla pienillä jutuilla. Työasu muuttuu menovetimeksi bling-bling-korviksilla, lauantailorvailu ravintolaillalliseksi koroilla ja kultalaukulla – etc.

Erityisen herättävä oli DI:n artikkelin esittämä negaatio: miten suhtautuisit naispuoliseen (enneltä tuntemattomaan) neuvottelukumppaniin, joka asiallisesta ulkonäöstä huolimatta tuoksuu kookospähkinälle ja ananakselle? Juttua lukiessani annoin pisteet kirjoittajalle siitä, että hän ei sinänsä arvottanut ko. tuoksuja. Tärkeintä on siis tuoksujen kokonaisuus ja niiden lähettämä viesti. Ihan  niinkuin Matthew Williamsonin maksimekot voi olla tosi fail johtoryhmän kokouksessa voi laadukaskin hajuvesi lähettää vääriä signaaleja epäsopivassa tilanteessa.

Aloin todella miettiä käyttämäni tuoksun lähettämiä viestejä.

Tämänhetkisestä tuoksugarderobistani löytyy tuoksut:

Clinque: happy summer spray. Tuoksun historia on jotain niinkin epäromanttista, että kissa oli tiputtanut (ja tietenkin hajottanut tuhannen pirstaleiksi) edellisen “kylppärituoksumme”. Tämä versio Clniquen Happy-tuoksuista oli jossain kampanjatarjouksessa, kun viimeksi oltiin Peetun kanssa kimpassa laivalla. Ihan kiva ja raikas “kylppärituoksu” (eli kavereille lainattavaksi tai itselle, kun ei muuta keksi), mutta ei ole muodostunut kenenkään lemppariksi.

Chloé: Chloé Eau de Parfum. Joskus teininä olin tosi tosi jumissa yhteen Chloén tuoksuun (en muista nimeä, mutta pullossa oli reliefinä kaksi lintua…), itseasiassa niin jumissa, että vielä tänäänkin, kun tässä viattomana googlailin linkkiä, jonka voisin tänne teidän iloksenne ja helpotukseksenne laittaa, alkoi ihan vilpittömästi ällöttää, kun näin ne kuvat. Onneksi tämä, Karkilta saatu Chloé on raikas, aurinkoinen ja reipas.

Tommy Hilfiger: Eau de Prep. Tiedän, että en varsinaisesti ole mikään Hilfiger-baby (vaikka jossain niiden mainoksissa on ihan törkeen siistejä “aikuisempia” leidejä, joihin voisin kyllä hyvinkin samaistua…), mutta heidän Eau de Prep -tuoksusta, jonka sain blogin kautta testattavaksi varmaan yli vuosi sitten, olen tykännyt ja tykkään edelleenkin kovasti.

Nyt tuntuu oikeastaan siltä, että tuoksugarderodisssani on muutama kiva tuoksu, mutta jos edes perustasolla ajattelisin oikeasti tuoksuja osana kokonaisuutta… Hmmm. Aika monta uutta tuoksua pitäisi hankkia. Tuntuu lähes samanlaiselta herätykseltä kuin kun joitakin vuosia sitten tajusin, että garderobistani ei löydy yhtään kunnollista jakkua…

Mintun tuoksugarderobisuunnitelma:

– kesälomatuoksu: Clinique: Happy Summer Spray.

– toimisto casual: Chloé: Chloé Eau de Parfum ja Tommy Hilfiger: Eau de Prep.

– when I’m free: Prada: Infusión d’Iris: Ainoa tuoksu everandever, joka on tullut edes lähelle Chanel vitosen intensiteettiä.

Hmmm. Näyttää siltä, että tuoksugarderobistani puuttuu aika monta olennaista rakennuspalikkaa. Tiedän, että blogiani ei kovin monet miehet lue, mutta mihinkäköhän tuoksuun sitä kannattaisi satsata näin kesäloman aattona?

Sebastian Professional on yllättävän tuntematon hiustuotesarja täällä Svennelässä. Siis, kun ottaa huomioon, että merkki on Suomessa hyvinkin suosittu ja monien ammattilaisten käyttämä.

Ilmeisesti Sebastian on kuitenkin päättänyt vakaasti iskostua myös ruotsalaisten tietoisuuteen. Olimme eilen Karkin kanssa heidän kaksi viikkoa Söderillä sijainneen pop up storen päättäjäispartyissa.

Peetu oli samaisen Sebastian Pop Up Storen avajaisissa pari viikkoa sitten ja kertoi, että tapahtumassa sai laitattaa itsellensä kampauksen iltaa varten. Tosin siinä vaiheessa, kun Peetu ja Liz olivat saapuneet paikalle, oli jonot jo niin mahottomat, että koko illan kiintiö oli täynnä.

Siitä viisastuneena hyökkäsin ajoissa paikalle ja pienen odottelun jälkeen pääsin istahtamaan kampaamotuoliin.

Jee – vähän kivaa – mun tukkaa laitetaan!!

Pienen jutustelun jälkeen hoksasimme, että kampaajalla ja Mintulla on yhteinen kieli. Vaasasta kotoisin oleva Nina on yksi Suomen Sebastianin kouluttajissa – ja tosiaan nyt nämä pari viikkoa Tukholmassa PR-hommissa.

Tämä kuva oli ihan pakko laittaa tänne, kun nuo takanani kammattavaksi jonottavat tytöt ovat niin jännittyneen näköisiä! Vakavaa puuhaa… Haha!

Karkki ei oikein osannut päättää, haluaisiko jonkun kampauksen vai ei. Ihanat aurinkolasit kuitenkin löytyivät ja juuri tismalleen oikean sävyisillä vaaleilla pokilla! Aurinkolasien takana häämöttää Karkin toinen löytö: megamageet statement-korvikset.

Kuumintahottia ruokarintamalla tällä hetkellä täällä on Food Trucks. Vietnamilaishenkisiä täytettyjä patonkeja tarjoileva Bun Bun on yksi ensimmäisistä Tukholmassa pyörivistä ruokarekoista.

Bun Bun oli eilen parkkeerattu ihan meidän iloksemme, pitämään huolta, että Sebastianin vieraat saavat sisuksiinsa jotain kiinteääkin. 🙂

Karkin illan asu jäi kovasta tahtotilasta huolimatta ikuistamatta kunnolla. Tässä kuitenkin näkyy kauniin mekon elegantti selkäpuoli…

… ja tässä kuvassa puolestaan mekon etupuolta koristava upea epäsymmetrinen kukkaprintti näkyy melkein kokonaan.

Aidon oloista (ja myös makuista!) chili-soosia ruokarekan vietnamilaispatonkeja vauhdittamaan.

Tosin ihan mukavasti näissä on potkua ilman ylimääräisiä lisukkeitakin. Ja voin kertoa, että makuelämys on aivan taivaallinen! Suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos satutte törmäämään Bun Buniin Tukholmassa liikuskellessanne.

Food Truck -poitsu pitää tilanteen hallinnassa!

Ja tässä nyt vihdoin vähän parempia kuvia Ninan loihtimasta kauniista palmikkokampauksesta.

Kauniit palmikot – eikö!? Sen sijaan tuo muu tukkareuhka näyttää kyllä ainakin tässä kuvassa taas harvinaisen söheröiseltä.

Aika taiteellinen päälaki! Kuva on vähän epätarkka, mutta yritin säätää siihen kaikilla (olemattomilla) taidoillani vähän terävyyttä. Kupoli ansaitsee mielestäni tulla esitellyksi ja tämä on tasan ainoa kuva tuosta vinkkelistä.

Olen hippiprinsessa!

Mutta oli siis oikein hauska ja iloinen ilta! Hyvää musiikkia, pikkuisen shoppailua, kampaushemmottelua, hyvää ruokaa ja juomaa kivassa seurassa. Voisi sitä lauantai-iltansa huonomminkin viettää!

Ja hei – lopuksi vielä Lakritspuck!

Istuskelin eilen parvekkeella ilta-auringossa ja lueskelin toimiston lehtihyllystä löytämääni STYLEBY-lehteä.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että olin positiivisesti yllättynyt lehden toimituksellisessa sisällössä tapahtuneeseen kehitykseen! STYLEBY:n alkuaikoina ostelin irtonumeroita aika säännöllisesti ihan vain kannatuksen vuoksi, mutta jossain vaiheessa intoni lopahti, koska sisältö ei sitten kuitenkaan vastannut toiveitani. Tai täsmällisemmin sanottuna lehti ei ylipäätään onnistunut viihdyttämään, innostamaan, yllättämään tai ilostuttamaan mitenkään erityisesti, vaikka Elin Kling -fani olenkin ollut jo aikojen alusta asti.

Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että STYLEBY on löytänyt oman kielen ja tavan tulkita muotia. Sävy on välitön ja henkilökohtainen, asenne asiantunteva ja lukijan tietopohjaa ja älykkyyttä kunniottava – ihan niinkuin parhaissa blogeissa. Turha ammattitoimittajamainen etäännyttäminen loistaa poissaolollaan. Paperille painettu lehti mahdollistaa kuitenkin sekä kuva- että tekstipohjaiset laajemmat reportaasit huomattavasti luonnikkaammin kuin blogiformaatti.

Täytyykin ottaa STYLEBY takaisin irtonumero-ostoslistalleni. Jos sisältö ja tyyli on nyt juuri lukemani lehden tasoa nykyään, taisin löytää uuden lempparin svenne-Ellen rinnalle.

Leppoisa lukuhetkeni sai äkkinäisen käänteen noin about lehden puolivälissä. Lyhyt juttu meikkipensselien merkityksestä kauniin ehostuksen luomisessa herätti tajuamaan, että omat sutini ovat olleet käytössä ilman kunnollista puhdistusta aivan hävettävän kauan…

Lehti sai siis siirtyä sivuun (hetkeksi) ja siirryin välinehuoltohommiin.

Kuulemma tavallinen käsin tiskaukseen tarkoitettu astianpesuaine toimii hommassa oikein hyvin. Itse käytin luottopesuainetta, jolla pesen kaikki silkki- ja kashmir-vaateenikin – eli nestemäistä Marseille-saippuaa.

Tässä samalla esittelyssä kaikki sutini “suihkunraikkaana”.

1. Random-tuuhea luomivärisivellin. En muista, mistä tämä on peräisin, mutta tykkään vinosta muodosta ja tuuheasta karvoituksesta. Sopii erittäin hyvin varsinkin jauhemaisten mineraaliluomivärien levitykseen.

2. Make Up Storen eye liner -sivellin. Käytän lähes ainoastaan kakkumaista eye lineria ja hyvä pensseli on aivan must. Make Up Storen suti täyttää kyllä tehtävänsä, mutta en ole siihen mitenkään erityisen tyytyväinen. Käytössä se on liian lörppö (pitäisi olla paljon jäntevämpi!) ja harottaa ikävästi. Parempi pitäisi hankkia, mutta mistä?

3. Puuterihuisku on alunperin tullut Diorin puuterin mukana. Aikaisemmin käytin aina Diorin irtopuuteria ja noita samanlaisia huiskuja on kertynyt varastoon jo muutama. Nykyään käytän irtopuuterina vähän mitä sattuu (juuri nyt Clinique), mutta Diorin suti on edelleen ihan paras.

4. Face Stockholmin kulmakarvapensseli toimii hyvin. Tosin olen aika noviisi kulmakarvojen meikkaamisessa, joten en osaa sanoa, olisiko joku muu parempi. Toisaalta miksi vaihtaa toimivaa konseptia.

5. Aurinkopuuteria levitän Smashboxin supertuuhealla sudilla. Se on ihana!!

6. Haha! Aivan paras kulmakarvojen kampaamiseen. (Kyllä, kaikki te naiset, jotka ikinä olette käyneet papa-kokeessa, tiedätte kyllä mikä tämä on…). Kiitokset harjasta rakkaalle lääkäriystävälleni!

7. Minipieni H&M:n pensseli on maailman paras sumusilmärajausten suttaamiseen. Valitettavasti tuo on aika vanha, enkä ole nähnyt vastaavaa enää valikoimissa. Olisin nimittäin ostanut pari varalle. Sen verran kiva kapistus minipensseli on.

8. – 12. Body Shopista pari vuotta sitten hankittu sutisetti on ihan päivittäisessä tehokäytössä. Littanat luomiväripensselit annostelevat väriä just sopivasti luomille ja niiden käyttö ei vaadi mitään supervakaata ja harjaantunutta kättä. Käytän myös tuota pienintä juuri luomiväreihin, enkä huulipunan levitykseen, niinkuin kai kuuluisi. Iso poskipunasivellin näyttää pesun jäljiltä aika takkuselta (niinkuin muutkin siveltimet näköjään…), mutta se on aivan ihana käytössä. Tykkään siitä, että se on litteä eikä hurja pörrö, niinkuin poskipunapensselit yleensä.

Puhtaat siveltimet kuivumassa ilta-auringossa! Kyllä nyt kelpaa, kun voi sutia puhtailla välineillä nassuansa. Eikä puuhaan mennyt edes kovin kauaa – eli mikään ei tosiaankaan estä ottamasta pesuhommaa vähän säännöllisemmäksi iltapuhteeksi.

Ja hyvin riitti vielä ilta-aurinkoa, että ehdin lukea STYLEBYn loppuun!

Juuri nyt olen aika jumissa kampaukseeni ja pitkiin hiuksiini. Melkein joka kerta, kun olen kampaajaalla, heitän “haluan leikata hiukseni” -tyyppisiä koukkuja veteen, mutta yleensä saan aina vastaukseksi “ei, nämä ei ole todellakaan kuivat tai pilalle vaalennetut (kunhan vain latvat leikataan),” tai “ihanat tapuisat pitkät paksut hiukset sulla – oletko nyt aivan varman, että haluaisit leikata…”. Ja ei, en todellakaan ole varma haluanko lyhyet hiukset. Tiedän, että tietty polkkamitta sopii itselleni ihan hyvin – ehkä jopa paremmin kuin nykyinen pitkä – mutta jotenkin tunnen vain olevani enemmän kotonani, kun hiukseni ovat pitkät. Tarvitsen paljon karvoja… Haha!

Pitkien hiusten miinuspuoli on se, että kesäkuumalla ne voivat olla todella hiostavat. Jos on vähänkään aurinkoa tai hellelukemia hipovia olosuhteita, hiukset on ihan pakko pitää kiinni.

Tässä on tutoriaali neljästä simppelistä palmikosta koostuvaan nutturaan. Olen siis edelleenkin aivan surkea laittamaan hiuksia, mutta tähän ei tarvita mitään “ranskalainen-/kalanruotoletti”-tyyppisiä erityistaitoja (joita itselläni mm. ei ole), vaan ihan tavallinen letitys riittää.

Kesäinen, helppo, nopea ja rento – just the way I like it!

Sen verran hikaroin, että menin investoimaan tuollaisiin pikkuruisiin “näkymättömiin” silikoniponnarilenksuihin. Eihän ne nyt tietenkään oikeasti ole näkymättömiä (niinkuin ei ne silikoniset rintsikoitten olkaimetkaan, jos ei joku sitä vielä ole tajunnut…), mutta nutturahommeleissa kuitenkin helpommin häivytettävissä olevia, että kokonaista yhden euron maksannutta lenksupakettia voin pitää ihan hyvänä hankintana.

Mutta siis itse kampaukseen. Kuvittelin, että tämä tulee jostain Pinterest-jutuistani, mutta näyttää siltä, että olen fuusioinut useamman inspiraatio-kampauksen yhdeksi lettinutturaksi!

Aluksi hiukset jaetaan neljään osaan ja letitetään ihan tavallisesti. Itse tykkään sellaisesta puolitiukasta palmikosta, joka on vähän hippi, mutta kuitenkin oikeastaan aika siisti. Ihan löysästi letittämällä saa tosi boheemin lettinutturan ja siististi ja tiukasti palmikoimalla kampaus kelpaa vaikka oikeussaliin.

Valmiita lettejä kannattaa löystyttää vähän yläpäästä (päänahan läheltä). Muutoin valmis nuttura voi pingottaa ikävästi.

Valmiit palmikot laitetaan löysästi ponnarille. Itse en kiepauttanut silikoniponnaria kertaakaan – vaan laitoin sen vain sellaisenaan pitämään lettejä nipussa.

Toinen silikonilenksu laitetaan lettinipun alareunaan. Tässäkin vain laitoin kuminauhan lettien ympärille – enkä edes yrittänyt saada mitään tiukempaa ponnaria aikaiseksi.

Lettinippu kiepautetaan ympäri kahden keskimmäisen letin välistä. Omat pitkät hiukseni vaativat kaksi kieppiä, mutta voisin kuvitella, että nuttura näyttää tosi kivalta myös lyhyemmillä hiuksilla ja vain yhdellä kiepautuksella.

Seuraavaksi tarvitaan hengettömiä. Omasta mielestäni yksi/letti – eli neljä kpl – riittää aivan mainiosti. Liukkaisiin hiuksiin tarvitaan ehkä enemmän.

Jokainen letinpää kiinnitetään omalla hengettömällä siten, että palmikoimaton häntä ja kumilenksu jäävät piiloon.

Halutessaan nutturan voi myös koristella esmes tuorein kukkasin, drinkkisateenvarjoin tai jätskiannoksen pingviinitikulla – mikä nyt näin kesäaikaan kustakin tuntuu hauskimmalta.

Sain jo joskus keväällä postia Glitteriltä ja paketista löytyi mm. nämä kaksi kivaa kukkapinniä. Blogilahjukseksi saadut kukkapinnit tekevät nutturasta kivan kesähippimäisen. Jostain syystä hiuskoristeet sopivat mielestäni ihan hyvin myös vähän minimalistisempaan tyyliin. Ehkä tuo on vähän sama juttu, kuin melko raisut kynsilakkauksetkin, jotka toimivat, vaikka muuten tyyli olisi hyvinkin kurinalainen.

Kiva ja rento kesäinen palmikkonuttura on nopea ja helppo tehdä. Kampaus toimii aivan loistavasti myös märkiin hiuksiin – eli after-beach ja after-sauna -hetket pelastuvat tämän avulla. Plussana seuraavan aamun kivat surffi-hippi-palmikkokiharat!