Ensin ajattelin, että suuntaan tämän sunnuntai-illan treenivinkin vain korkokenkiä käyttävälle kohderyhmälle. Sitten tajusin, että jalkapöydän ja varpaiden kipuilu on tuttua monille, riippumatta siitä, miten korkeita kenkiä on tapana käyttää.
Jalkapöydän lihaksien surkastuminen on melkoisen tavallista, mutta yksinkertaisilla treenijutuilla on mahdollista pitää homma hanskassa.
Treeni menee näin:

Istutaan lattialla varpaat paljaana. Sitten rullataan pyyheliina varpaiden avulla ruttuun. Homma toistetaan niin monta kertaa kuin mahdollista.

Tuloksena ei ole näyttäviä lihaksia, mutta toimiva kroppa on kai tärkeämpi. Eikö?
EDIT: pyyheliina, Marimekko, mjukikset H&M ja ihana himmeän hohtava matta nude-kynsilakka Lumene (matt effect, pilvipouta)

About puoli eteläistä Suomea vaikuttaa olleen jollain festareilla tänä viikonloppuna. Flow Helsingissä ja Porin Porispere on ainakin dominoinut Instagram-feediäni siihen malliin, että lukuunottamatta niitä muutamia onnellisia, jotka ovat saaneet nauttia perinteisestä mökkirauhasta, vaikuttaa jonkinlainen festarointi olleen tosi monien viikonlopun pääaktiviteetti.
Itse sain nauttia aurinkoisen lämpimästä ja inspiroivasta festivaalitunnelmasta viime viikonloppuna Karkin ja Peetun kanssa Stockholm Music & Arts -tapahtumassa. Kävin festarikuvia läpi ja huomasin, että sieltähän löytyy aineksia monenlaiseen inspiraatioon. Vähän kyllä noloa kuvata ihmisiä salaa ja takaapäin, mutta kivoja ja testaamisen arvoisia kampauksia tuli ikuistettua näiltä “festivaalinaapureiltani”.

Peetu yritti ylipuhua päähäni kukkapantaa, mutta en sitten tohtinut. Tässä tosi kivan nonchalantti ja rento tapa pukeutua hippikukkiin. Kokomusta asu tekee kokonaisuudesta vähemmän vaativan ja itseasiassa aika toteuttamiskelpoisen oloisen. Ei nyt niin, että harkitsisin kukkapantaa arkiasuni osaksi, mutta ehkä johonkin muuten simppeliin ja cooliin kokonaisuuten yhdistettynä ja juuri tuolleen kivasti kuminauhan ympäri kieputettuna, look voisi toimia hyvinkin jossain sopivassa tapahtumassa.

Ihanat palmikkokampaukset ovat olleet in ja hot ja cool vaikka miten kauan. Milloinkahan opettelisin tekemään edes sen yksinkertaisimman ranskanlettiversion? Vieruskaverin ponnari on tietty klassikko, mutta aina välillä pitää muistuttaa itseäänkin, että nätin boheemisti toteutettuna se on yksi parhaimpia tapoja pitää hiukset pois kasvoilta.

Suttunutturasta ei sen enempää – luullakseni kenellekään ei tule yllätyksenä, että hiukseni ovat pikaisella klassikkosykeröllä noin 90 % kaikesta ajasta. Toisaalta ihana kalanruotoletti ei ole kuulemma ollenkaan vaikea toteuttaa ja juuri tuollaisena “sivuversiona” se pitää ehdottomasti ottaa harjoittelulistalle.

Hattu ei nyt ole varsinaisesti mikään kampaus, mutta saman aihealueen inspiraatioon käy kyllä tämäkin. Kiva huopahattu ja hiukset pehmeän kiiltävänä putouksena toiselle olalle. Voisin kyllä hyvin ajatella toteuttavani tämän käytännössä. Pitäisi vain ensin löytää se hattu…

 
Karkki tässä näyttää, että paras kampaus sitten lopulta kuitenkin on kiiltävät, hyvinvoivat hiukset.

 
Heinäkuun viimeinen viikko on jo perinteisesti Tukholmassa omistettu sateenkaaren väreille. Mm. kaupungin bussit ja monet julkiset rakennukset liputtavat Pride-viikon kunniaksi. Pohjoismaiden suurin homo-, bi-, trans- ja queer-identiteettien tapahtuma näkyy katukuvassa – ja hyvä niin.
Itse olen jo perinteisesti samana viikonloppuna järjestettävällä Stockholm Music and Arts -kaupunkifestarilla. Halusin kuitenkin osoittaa respektiä myös Pridelle, joten tunnustan väriä kynsilakan avulla.

 
Pikkuisen hankalaa, kun Pride-lipussa sateenkaarivärejä on kuusi ja keskivertokädessä kynsiä vain viisi. Ratkaisin asian siten, että oranssin ja punaisen sijaan valitsin yhden oranssinpunaisen sävyn.
Käytetyt kynsilakat:

• violetti: H&M:n minilakka, sävy “Purple” ja Maybellinen Color Show, sävy “Tutti Fruity” kynsien kärjissä (Maybelline saatu blogin kautta)
• sininen: Essie, sävy 679 “Mesmerize”
• vihreä: Viva la Diva, sävy 56 ja Lumenen Natural Code -sarjan sävy 12 “Go crazy”
• keltainen: Orly, sävy “Spark”
• punaoranssi: Ciaté, sävy PP106, “hopscotch”

 
Happy Stockholm Pride -weekend to ya all!! <3

Loppuu ne pitkätkin lomat, mutta aijettä kun lyhyet lomat ne vasta vilahtavatkin nopiaan ohitse. Kaksi viikkoa ei nyt toisaalta ole mikään ikuisuus, ja oma on ollut valintani ripotella kesävapaat pitkin poikin lomakautta. Tiedän, että tykkään toimia juuri näin – vain lomanloppumisblues saa haikailemaan pidemmän yhtäjaksoisen loman perään. Vaikka olisihan se hienoa olla joskus useampi viikko putkeen pois töistä. Silloin haluaisin kuitenkin toteuttaa jonkun unelmissa muhineen pidemmän reissun – road tripin jenkeissä mieluiten, tai ehkä vaelluksen Nepalissa tai jotain muuta, mitä en ole ikinä tehnyt, mutta aina halunnut.
Maanantaina otetaan siis taas suunta suolakaivokselle – eikä siinä oikeastaan mitään pahaa tai ikävää ole. Duunihommat on tällähetkellä erittäin jees ja kesällä toimistolla on aika kiva, normaalia selkeästi lunkimpi meininki. Jotenkin sitä vain aina toivoo, että olisi ehtinyt lomalla vielä enemmän, vaikka kaikkea kivaa onkin tullut tehtyä. Nyt on onneksi vielä huominen ja sunnuntai aikaa loikoilla auringossa (jaksaisi nyt vaan paistaa…), maalata akvarelleja, lukea kirjoja, leikkiä kisujen kanssa (Sunshine on edelleen ihmeissään ja vähän närkästyneen oloinen, mutta muuten menee hienosti pikkuruisen Sailor Moonin kanssa). Kaappien siivoamisen jätän suosiolla seuraavaan kertaan.
Lisäksi päätettiin heittäytyä Camillan kanssa hurjaksi ja käydä huomisiltana oikein katsastamassa vähän Tukholman yöelämää. Viimeisin hipsterhitti Musikaliska on kuulemma tosi nasta mesta ja huippu-dj:tten soittamasta musiikista pääsee nauttimaan ilman tuntikausien jonottamista.

Mahdollinen ulkoilu ja viimeiset lomapäivät vaativat tietty arvoisensa kynsilakan. Oikeastaan olin ajatellut, että laitan jotain sinisen tai vihreän sävyä, mutta lakkahyllyn edessä olivat sitten keltainen, oranssinpunainen ja tähtiglitteri, jotka vaativat päästä käyttöön. Peetu se taisi olla, joka huomasi, että kombosta tulee aivan klassiset supersankari-vibat. No, sehän oikeastaan sopii vallan mainiosti.
Juuri nyt tuntuu, että tarvitsen supervoimia sekä huomiseen ulkona riekkumiseen että etenkin siihen, että saisin päivärytmin taas käännettyä toimistoystävälliseen tahtiin. Vaikka täällä onkin ollut varsin pilvistä, lämpötilat ovat kuitenkin päiväsaikaan olleet niin poskettomat, että sitä oikeastaan alkaa vasta kunnolla heräillä toimimaan näin yhdeksän kieppeillä illalla. ja sehän sitten puolestaan tarkoittaa sitä, että nukkumaan ei tosiaankaan pääse mitenkään liian aikaisin…
Wonder Woman -manikyyriin on käytetty vanhoja suosikkejani Essien oranssinpunaista “Fifth Avenue” -sävyä ja Orlyn puhtaankeltaista sävyä “Spark”. Viralliset supersankaritähdet ovat peräisin Nelly.comin alesta hankkimastani Wet’n’Wild -sarjan “Hollywood Walk of Fame” -lakasta.

 
Eiköhän näillä pärjää..

Kesäkelejä odotellessa yritän pitää tunnelmaa yllä kaikin mahdollisin keinoin. Peetu tuossa vieressä pakkailee kamoja huomenna alkavaa Bråvalla -festaria varten ja tekee lähtöä partioleirin suunnittelukokoukseen – molemmat erittäin virallisia k e s ä -aktiviteetteja.
Itse olen tässä juuri viestitellyt noin ziljoonan tekstarin ja kuvaviestin verran Tinnille Italiaan. Bestiksen lomaohjelmaan kun osui myös visiitti Pradan outletiin ja taisin innoissani heittää pienen “toivottavasti löytyy” -tyyppisen tilauksen ilmaan. Valitettavasti himoitsemaani Double-Zip Totea ei sattunut olemaan missään koossa eikä minkään värisenä outletin valikoimissa juuri tänäiltana (Tinni: mähän sanoin, että Emmi sanoi, että sinne pitää mennä heti aamulla, kun se aukeaa!!). Oh well. Parempi kai niin. Voi tässä sitten hyvillä mielin alkaa suunnitella omaa Italian reissua…

Pääasiassa olen kuitenkin yrittänyt pitää kesätsemppihenkeä yllä suhtautumalla aiheeseen horjumattomalla kyllä se vielä tästä -asenteella (säätiedotukset tosin eivät kyllä anna minkäänlaista taustatukea tähän…). Yksi selkeä esimerkki olkoon vaikka se, että laitoin varpaiden kynnet viralliseen kesäkuosiin.
Toki kynnet on aivan ihana lakata milloin vain hyvälaatuisella glitterilakalla, mutta kesällä varsinkin se on todella tarpeen. Jos aikataulu tai lompakko ei anna myöten käydä laitatuttamassa pitkäkestoisia geelilakkauksia tai esim. Minxejä, on syytä miettiä tarkasti, kuinka paljon ja miten usein haluaa varvasmanikyyriään kohennella.
Itse kuulun siihen kategoriaan, että tykkään, kun kaikki on kivasti laitettu, mutta aikaa tai jaksua ei todellakaan riitä taukoamattomaan itsensä puunaamiseen.

Glitterilakat ovat ihan yleisesti hämmästyttävän hyvin kynsissä pysyvää sorttia. Kaikkein paras ja pitkäkestoisin kaikista testaamistani hilettä sisältävistä kynsilakoista on Lumenen Gel Effect -sarjan sävy Kimallus (saatu blogin kautta!). Ylipäätäänkin nuo Lumenen Gel Effect -lakat ovat pysyvyydeltään ihan omaa luokkaansa ja siihen kun vielä yhdistää glitterilakkojen yleisen kestävyyden niin päästään jo aikas hyvään käyttömukavuuteen.
Lisäksi isohileisen kimalluslakan etu on se, että etenkään varpaista pieniä lohkeamia ei todellakaan huomaa. Win-win kesämeininkejä ajatellen! Kaikkien olemukseen glitterivarpaat ei tietenkään ole ne omimmat, mutta meille muille: todella hyvä kesämanikyyrivinkki.

Samaan syssyyn tehtailin vielä sormiinkin uuden värikokonaisuuden. Halusin jotain raikasta ja aurinkoisen iloista kynsiini – käsiä kun tulee tuijoteltua aina, kun tekstintuotanto näppiksellä meinaa hyytyä. En ole vieläkään päässyt “ringfingermani” -maniastani, joten vaikka aika pian oli selvää, että muut kynnet tulevat puhtaan valkoisiksi (Yves Rocher: Blanc Perlé, saatu blogin kautta), piti nimettömien väritystä vähän fiilistellä.
Ensimmäinen ajatus vähän merihenkisestä manikyyristä jäi taka-alalle, kun tajusin haluavani vähän lämpöä, tai suoraan sanottuna kesäistä kuumuutta, elämääni. Siispä Kure Bazaarin kuuma oranssi sävy Afrika (saatu!) alle ja Ciatén punasävyiset irtohileet päälle.

Raikas ja kuuma – eikö vaan?
Sen verran pitää kyllä vielä jaella näitä noviisi-vinkkejäni, että irtohileitä käytettäessä kantsii ne kimalteita kaipaavat kynnet tehdä ensin alusta loppuun ja vasta sitten muut. On nimittäin aavistuksen rasittavaa yrittää lakata piiloon viereisille kynsille pölissyttä punaista hilettä vaalealla lakalla… Taisi olla ihan toinen kerta, kun testailin irtohilettä ylipäätään – ja aina muulloin sitä on tullut laitettua kaikille kynsille. No, aina oppii! 😀

Nyt vihdoinkin vähän reportaasia viime keskiviikkoisesta Maybelline Baby Lips -lanseeraustilaisuudesta. Illan asu tulikin jo esiteltyä aikaisemmin (kiitos ihana Moksu kuvista vielä kerran!), mutta kun kerrankin pääsin osallistumaan tällaiseen lanseeraushäppeningiin, niin ansaitseehan se ihan oman juttunsa!
Tampereen lomani kulmakivet olivat alunperin kummitytön lakkiaiset lauantaina 31.5. ja seuraavana viikonloppuna akvarellikurssi Tampereella Taidekeskus Mältinrannassa. Siihen väliin oli löyhästi sovittu treffejä äiskän kanssa, visiitti Saarikyliin, tyttöilta parhaan tyttöjengin kanssa ja kaikenlaista muutakin kivaa. Oli kuitenkin aivan huippua, että kerrankin saatoin kiittää kutsusta ja ilmoittaa olevani tulossa, kun Maybelline Baby Lips -lanseerausmeili kolahti meiliboksiin. Tukholmasta kun ei ihan pysty yhtä iltatapahtumaa varten Helsinkiin lennähtämään.

Tadaa – Tampereen asemalla blues! Ei vais – ihan tolkuton kiire tuli junalle (tai lähinnä siihen bussiin, jolla ehti junaan…), mutta tässä sitä hymyillään jo virallishenkisessä selfiessä ihan muina koirina. Takana on “tää-ihana-silkkikimono-näyttää-liikaa-aamutakilta”-kriisi ja kolmen suortuvan kiharruksen jälkeinen “messy-bun-is-always-right-right?”-moment ja edessä on junaseikkailureissu Hesaan!

Piti oikein ikuistaa kello, sillä olin oikeasti todella hyvissä ajoin asemalla. Ja hyvä niin. Ukkosenkuuma kesäpäivä hikoilutti ihan riittävästi ilman mitään paniikki-stressiäkin. Hiukan piti laukata rautatieasemalle vievälle bussille, mutta jos sen olisi missannut, taksilla olisi ehtinyt vielä ihan hyvin. Eli mistään ihan oikeasta kiireestä tässä ei kuitenkaan ollut kyse.
Sen sijaan saatoin kyllä sanoa aika pian hyvästit ajattelemalleni kiharakampaukselle. Mintun kuontaloa ei fiksata kuudessa minuutissa, vaikka miten olisi harjoitellut – niin se vain on. Nappasin harjakihartimen mukaan (kummityttö kannusti: “kai siellä junan vessassa on pistorasia, tai sit meet Helsingin Stockan vessaan kihartaan loput”), mutta sitten totesin, että signature-kampaukseni, suttunuttura, toimii myös ihan hyvin.
Junamatka meni leppoisasti (mutta hikisesti, koska ilmastointi ei toiminut…) ja täysin aikataulussa blogipostausta kirjoitellessa.

En ole mikään suuri Helsinki-fani, tunnustettakoon se vaikka nyt tässä, mutta tällaisena kauniina, kuumana, alkukesän päivänä, kun Espa on täynnä ihmisiä, aurinko paistaa ja nuoret rokkipojat soittaa livenä vihaista nuorten rokkipoikien rokkia, Helsinkikin on aika jees.

Kukkapantoja, kuplivaa, kauniita hymyjä, Baby Lipsejä ja komeita kameroita. Ei ollenkaan huonot specsit kivalle tapahtumalle!

Tapahtuman tarjoilut olisivat oikeastaan ansainneet hieman paremmat kuvat, mutta arvoisa allekirjoittanut taisi olla sen verran nälkäinen, että tajusi homman vasta ihan liian myöhään. Näköjään vielä vuosikausien bloggaamisen jälkeenkin sitä on ensisijaisesti nälkäinen tamperelainen ja vasta toisekseen kuvia räpsivä bloggari.
Voin kuitenkin vakuuttaa, että kivasti New York -tunnelmaiset tarjoilut olivat aivan mahtavat!

Noniin – vihdoin siis asiaan! Suomeen ollaan siis lanseeraamassa loppukesästä maailmalla jo ihan posketonta kulttimainetta keränneet Maybelline Baby Lips -huulivoiteet. Täällä Ruotsissa nuo on ollut jo jonkun aikaa markkinoilla ja tiedän, että monet vannovat täysin Baby Lipsien nimeen.
Suomeen Baby Lips -sarjasta lanseerataan kolme sävytettyä ja kolme neutraalia sävyä. Jonkin verran olen jo ehtinyt testailla huulivoiteita itse, mutta yritän saada vähän laajemman testiporukan kasaan kunnon vertailupostausta varten.

Presentaatiossa saimme kuulla mm. että Maybelline-nimi on rakkaustarinan tulos ja että maailman ensimmäinen maskara, hiilestä ja vaselinista tehty, oli sekin Maybellinen ansiota. Sikälikin lanseeraustilaisuudet on tosi hauskoja, että aina niissä kuulee jotain kiinnostavaa uutta taustatietoa, vaikka kuinka kuvitteli olevansa konkari ja tietävänsä “kaiken”.

Upea kaunotar ja kauniisti äitiyttä hehkuva Moumou-Iina! Ja olisittepa nähneet, millä vähintään 12 cm koroilla tuo sissi veti koko illan. Itse olin muistaakseni jo siinä neljännen-viidennen raskauskuukauden kohdalla sitä mieltä, että painopisteen muuttumisesta johtuen en todellakaan harkitse muita kuin tasapohjaisia kenkiä..

Presentaation jälkeen saatiin kaikki valkata tarjottimelta suosikkimme testaukseen. Itse nappasin mukaan keltaisen “Intense Care” -huulivoiteen. Juuri tuona superkesäisenä päivänä tuntui, että 20 suojakerroin on jotain, mitä tulen huulivoiteeltani toivomaan tänä kesänä. (Niin että nyt saisi sitten ne helteet minun puolestani kyllä jatkua…)

Moksun kauniit sulkakorvikset lähikuvassa, huikea kukka-babylips-panta ja kaveriselfie viehättävän Dahlian kanssa. Kantsii tsekata kuvat Dahlian illan mekosta, harvoin on kietaisumekko niin lähellä klassikko Diane von Furstenbergin mallia.

Tietysti hetken mietin, että mitä järkeä on lähteä Tampereelta Helsinkiin vain yhtä iltaa varten. Voin kertoa, että se oli todellakin sen väärti! Itse tapahtuma oli todella kiva ja oli hienoa päästä tutustumaan maailmalla tosiaankin ihan kulttimainetta niittäviin tuotteisiin ihan etukäteen. Niinkuin aina, parasta oli kuitenkin kohtaamiset ihmisten kanssa. Niin paljon hienoja, ystävällisiä, taitavia, hurmaavia ja uniikkeja tyyppejä tuli tavattua, että olen edelleenkin ihan pökerryksissä.
Yksi suurimmista lanseeraus-illan elämyksistä oli Krista Siegfridsin intiimi akustinen keikka. Artistin nimi oli toki tuttu fb-kavereiden päivitysten perusteella, mutta täällä svennelässä tulee harvoin sattumalta kuultua uutta suomi-musiikkia (tai ylipäätään yhtään mitään suomi-musiikkia, jos totta puhutaan). Lisäksi olen niin huono uus-ruotsalainen, että en ihan kauheasti jaksa innostua Euroviisuista. Sinä vuonna, kun Krista Siegfrids edusti Suomea, Minttua ei taidettu kutsua mihinkään skumpalla kostutettuihin teemajuhliin ja siksi koko häppening meni ohitse ilman merkintöjä.

Mutta se täytyy sanoa, että olin kyllä varsin vaikuttunut. Upea ääni ja todella hurmaava lavakarisma myös tällaisessa intiimissä tilaisuudessa. Ja juu, Cindy Lauperin alunperin esittämä, itselleni henkilökohtaisista syistä hyvin tärkeä biisi, True Colors, oli Kristan esittämänä ihan järkyttävän upea ja herkkä. Todella.
Viehättävä stara näytti pukeutuneen Angelica Blickin Bik Bok -malliston korkoihin ainakin ja kynnet olivat niin upeat, että hetken jo harkitsin, että pitäiskö sitä ihan oikeasti mennä joskus jonkun ammattilaisen käsiteltäväksi.

Kuvaseinä ei ollut ihan perinteinen.. Rekvisiittaa Maybelline Baby Lips -tyyliin oli tarjolla vaikka kuinka ja tarkoitus oli ottaa hassuja ja hauskoja kuvia. Kävin kyllä itsekin seinällä, mutta niitä kuvia ei nyt toistaiseksi ole tietääkseni näkynyt missään. No, ehkä parempi niin. Krista Siegfrids ja upea Mariela Sarkima tässä näyttävät mallia!

Asukuvauksien kautta päädyin sitten viimeiseen Tampereelle lähtevään junaan. Hiukan harmitti, että en älynnyt (lue: kehdannut) napata mukaani tilaisuudesta yhtä ihanan näköistä paahtopaistileipää, vaikka niitä oli vaikka kuinka paljon tapahtuman päättyessä vielä jäljellä. No, oli tuo Valion kolmioleipäkin itseasiassa ihan ookoo iltapala.
Tarkoitus oli upota paluumatkalla viimeisimmän Olivian ihmeelliseen maailmaan, mutta kävikin niin, että vanha hyvä ystävä Tampereelta sattui samaan junaan ja koko matka meni kuulumisia päivitellessä. Parempi niin!
Oli siis aivan loistava pikainen Hesan matka kesken Tampereen loman! Testituloksia Baby Lipseistä on tulossa aivan varmasti ennen lanseerauspäivää elokuun alussa.