Vielä muutama sesonki sitten en olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan. Olen huomannut salakavalasti lämpiäväni räiskyvällä printillä varustettuihin swetareihin. Siis kotoisammin collage- eli kolitsipaitoihin.

Tässä asussa on kyllä kaikki muukin kohdallaan. Olen tuntenut vakavaa viehtymystä myös talvisempia maksihelmoja kohtaan, mutta jotenkin en ole ihan saanut niitä toimimaan haluamallani tavalla. Tässä voisi olla ratkaisu. Pitkä tulppaani on suoraa maksia kevyempi, mutta siluetti on kuitenkin saman oloinen.

Preppy-kauluksia olen käyttänyt runsaasti, mutta oikeastaan vain valkoisena. Tästä asusta inspiroituneena taidan tsempata ja silittää ne garderobista löytyvät mustatkin kaulukset. Reppuun en kyllä ryhdy, mutta iänikuisen superpikanutturan voisi kyllä vaihteeksi sitaista ylös päälaelle.

Lisää vain reilu hyppysellinen syysaurinkoa – ja kokonaisuus on täydellinen!

Kuva: Stockholm Street Style

Lauantai-illan iloksi hiukan juhla-asuinspiraatiota.

Karkin mekko on Filippa K:n ja 100 % silkkiä. Ajattoman linjakkaan leningin jujuna on satiininkiiltävän kokonaisuuden vastakohtana mattamusta helma ja ehkä yksi kauneimmista koskaan näkemistäni selkäleikkauksista. Ericin Paul Smith -puku on aivan fantastista ohutta italialaista villkangasta.

Karkin asu:

• mekko, Filippa K
• nilkkurit, Rizzo

Ericin asu:

• puku, Paul Smith
• paita, Eton
• kengät, Johnston & Murphy
• vyö, Filippa K
• taskuliina, J.Lindeberg

Tyylikäs pari valmiina juhliin!

Käytiin eilen Karkin kanssa StarStudio pr-toimiston showroomilla ihastelemassa ensi kevään korutrendejä. Meidän kaltaisten harakoitten silmät alkoivat kiilua jo ensimmäisen esittelypöydän kohdalla. Niin paljon kaikenlaista ihanaa killutinta oli esillä. Pienen kiertelyn jälkeen ensimmäinen häikäistys alkoi tasaantua ja ne oikeasti omat lempparit erottautua massasta. Tässä meidän molempien – Karkin ja Mintun – suosikit esittelyssä.

Superhyper-kollaasi kaikista tähän postaukseen ajatelluista kuvista syntyi Picasassa ihan sattumalta. Se kuitenkin kuvaa niin osuvasti sitä koruöverifiilistä, missä visiitin jälkeen oltiin, että se sopii hyvin tähän alkuun. Pääsee niinsanotusti fiilikseen mukaan! 😀

Ihan rehellisesti sanottuna en ole täysin varma kuuluuko korumaailman uutuus, ruotsalainen Endra, nyt välttämättä siihen omaan supersuosikit-kategoriaan. Idea on siis se, että valmiiseen, neppareilla kiinnitettävään nahkaiseen tai ripsikankaiseen rannenauhaan kiinnitetään kolme kappaletta haluamiaan nappeja. Nappeja on valtava määrä erilaisia ja ne kiinnittyy rannekkeeseen suuren nepparin tapaan.

Saimme askarrella omat rannekorut ja pitäähän tuotokset esitellä täälläkin. Valitsimme molemmat mustan nahkaisen nauhan. Nappuloiden valinnassa päädyimme syvään henkilökohtaiseen symboliikkaan (hee, hee) ja siksi Karkin rannekorussa komeilee peace-merkki, sydän ja pääkallo, kun taas Mintulla samaisen peace-merkin kaverina on yin&yang-merkki ja tiilenruskealla pohjalla teksti “happy”.  Ihan hauskathan noista tuli, vaikka onnistuin kotimatkalla jo hukkaamaan jinin ja jangin. Se siitä tasapainosta elämässä! 😀

Varsinaista hyper-bling-bling -osastoa edustavat ElenaGlorian muhkeat pukukorut.

Taisin olla vielä H&M:n Anna Dello Russo -malliston aiheuttamassa huumassa, sillä jostain syystä en voinut vastustaa jättimäisiä violetteja dimangi-korviksia ja vähintään yhtä hillittömän kokoisia cocktail-sormuksia. On se vaan onni, että pressitoimistoilla ei voi shoppailla…

Varsinkin Karkki ihastui Happy Blingin pillerirasia-clutcheihin. Itseäni saattoi ihan aavistuksen haitata laukkujen melko läpinäkyvä inspiroituminen hippasen tyyriimmistä esikuvistaan. Varsinkin tuon alemman version Karkki sanoi kuitenkin ottavansa käyttöön ihan milloin tahansa.

Aika monta astetta hillitympää koruinspiraatiota tarjoaa by Mile. Koruissa on selkeä käsityön jälki ja materiaalit (hopea, kupari ja terässekoitus) tosi kivasti maanläheisen viimeistelemättömän oloisia. Kaikkiin koruihin on mahdollista saada hakattua myös oma teksti.

Sif Jakobs Jeweleryn montteerilla päästiin taas kunnon kimallusmeininkiin. Kirkkaaseen, mustaan ja savun väriseen pleksimuoviin on upotettu ketjua tai Swarovski-kristalleja. Ei voi mitään, mutta pakko tunnustaa: kyllä mulle toimii!

Kun nyt lähdettiin tunnustusten linjalle niin voin kertoa, että nämä – oikeasti siis pienille tytöille tarkoitetusta korusarjasta löytyneet renkulat ovat ehkä ihanimmat, mitä olen nähnyt pitkään aikaan. Mielestäni tuota Pearls for Girls sarjaa myydään ainakin laivalla… Joten ensi keväänä, kun nuo tulevat myyntiin, on aivan pakko hankkia pari itselle!

Kaikkein suurimman vaikutuksen meihin molempiin teki kuitenkin aivan uusi korumerkki This Old Dark Machine. Kauniit, herkät, rajut ja ajatuksia herättävät korut on kaikki suunnittelijan itse käsin valmistamia.

Linnunkäpäläsormus Mintulle, Karkille setti ensimmäisen nivelen alla sormessa pidettäviä herkkiä hopearinkuloita. Siinä taas hyvää alkua (jatkoa) Wish Listille.

Syyskenkävarastossani on ammottava, nauhakenkien tai muiden matalien kenkien mentävä aukko. Oikeastaan olin päättänyt hankkia helpot trenditohvelit, mutta tässä vitkutellessani törmäsin Åhlénsin kenkäosastolla näihin kaunokaisiin:

Minimarketin Plateau Paige -nauhakengät  hyppäsivät tajuntaan, kun pahaa-aavistamatta laiskasti yleiskiinnostuneena skannasin tarjontaa. Niissä on kaikki täydellistä: siro muoto, kaunis kiiltonahka, klassinen herrainkenkäleikkaus ja jostain ehkä pikkuisen käsittämättömästäkin syystä paksu pohja tuntuu poikkeuksellisen raikkaalta. Voin vakuuttaa, että livenä nuo ovat vielä upeammat kuin kuvassa.

 Aplacen nettikaupasta nuo kaunokaiset irtoisivat noin kolmella sadalla eurolla. Pitäisköhän aloittaa joulupukille kirjoittelu saman tien? “Rakas joulupukki, olen ollut tooosi kiltti koko vuoden…” 😀

Raf Simonsin ensimmäistä varsinaista mallistoa Diorille voi kuvata vain yhdellä sanalla: täydellinen. Siitäkin huolimatta, että se ei todellakaan ole yhtä mielikuvituksellisen runsas kuin edeltäjänsä Gallianon. Eikä se myöskään ravistele muodin ja taiteen rajoja, kyseenalaista pukeutumisen konstruktiota tai haasta käsitystämme vartalon, ihon, ruumiillisuuden ja muodin välisestä vuorovaikutuksesta. Sen sijaan Simons onnistuu risteyttämään Diorin feminiinisen perinnön ja modernin minimalismin tavalla, jota ei voi kuin ihailla.

Klassinen Dior-silhuetti tiimalasivyötäröineen, stilettoineen ja sensuellisti pyöristyvine olkapäineen on tallella. Kuitenkin Simonsin käsissä design on saanut aivan mielettömästi voimaa, särmää ja vahvuutta. Mikä helpotus, että enää ei tarvitse leikkiä sen paremmin kaupunkisoturia kuin rokkiprätkämimmiäkään viestiäkseen älä mulle ala -asennetta pukeutumisellaan.

Nämä (ja ne kaikki loputkin näytöskuvat) tallennan päällimmäiseksi inspiraatiokansiooni. Juuri tismalleen näin haluan pukeutua! Täytyy tunnustaa, että ikuinen heikkouteni teknisiin materiaaleihin ja sporttireferensseihin on varmasti yksi syy lisää siihen, että tämä vaan kertakaikkiaan toimii!

Kuvista kiitos: Style.com

Jos ei paria välilaskua ja muutamien tuntien lentokenttähengailuja lasketa, en ole koskaan käynyt New Yorkissa. Mieli on kyllä kovasti tehnyt ja jossain vaiheessa sinne on kyllä ihan pakko päästä. Toistaiseksi olen tyytynyt ahmimaan kaikki mahdolliset NY-aiheiset matkaraportit ja kuuntelemaan (vain pikkuriikkisen aavistuksen kateudesta vihertäen) kavereitten reissukertomuksia.

Shoppailu on oikeastaan aika väistämättä yksi New Yorkin matkan ohjelmanumeroista. Yksikin kaveri kertoi viettäneensä yhden kokonaisen päivän maailman suurimmaksi mainostetussa Macy’s -tavaratalossa !!

Hoksasin juuri, että kevyeen NY-henkiseen shoppailufiilikseen voi päästä ihan kotisohvalta – Macy’sin nettikauppa toimittaa nimittäin myös Suomeen (ja Ruotsiin)! Taisin ihan vahingossa surffailla vähän Michael Korsin laukkuja ja päädyin tuonne. Kovin perusteellista hintavertailua tulli- ja postituskuluineen en ole vielä ehtinyt tehdä, mutta itse tuotteet ovat kyllä selkeästi vähintään 30 pinnaa edullisempia kuin Tukholman putiikeissa. Esmes monikäyttöinen vetoketjulla suljettava tote, jota olen tsiigaillut vähän sillä silmällä, irtoisi aika kohtuuhintaan…

Lisäksi kävin uteliaisuuttani kurkistelemassa Nicole Richien Macyn omalle merkille Impulselle suunnittelemaa mallistoa. En ole mitenkään erityisen suuri Nicole Richie fani enkä juurikaan pukeudu hänelle tunnusomaiseen bohemian luxury -tyyliin. Siksi olin vähän ihmeissäni, että päädyin ihastelemaan useampiakin malliston vetimistä.

Olen kaipaillut pikkuisen skarpimpia toppeja töissä jakkujen ja neuletakkien alla käytettäväksi. Valkoinen kauluspaita toimii tietty aina, mutta silti olisi kiva saada vähän vaihtelua. Ihastuin tähän solmutoppiin kovasti. Pääntie on riittävän avara niin, että solmuke asettuu hiukan perinteistä kasaritanttamallia alemmaksi. Värikin olisi just eikä melkein…

Graafinen lepakkohihainen neulepaita oli oikeastaan juuri se vaate, joka pysäytti tutkimaan mallistoa tarkemmin. On vaikea kuvitella neulepaitaa, joka olisi enemmän tyyliseni kuin tämä. Rrrrrakastan vyötäröpituista väljää mallia, vinoja pitsireikärivistöjä, ranteet paljastavia hihoja, väriä, eikä materiaalissakaan (viskoosi/puuvilla) ole ainakaan näin “paperilla” mitään vikaa.

Itselläni ei ole kyllä mitään käsitystä, mikä tuon Impulsen laatutaso noin yleensä on. Sitähän on tuntemattomista tapauksista täysin mahdoton nettikuvien perusteella päätellä.

Pikainen googlaus osoitti, että ainakin Nicole Richie viihtyy itse tosi hyvin mallistonsa asuissa.

Itseasiassa tuo mustavalkoinenkin paita sopisi mainiosti täydentämään Mintun garderobia. Ihan tässä nyt alkaa vaikuttaa siltä, että pitää laittaa tilausta Macy’sille menemään…

Lähestulkoon kaikki blogeissa esiintyvät nettikauppajutut ovat nykyään erilaisia yhteistyövirityksiä. Niinpä  taitaa olla paikallaan mainita, että tämä postaus EI ole millään tavalla sponsoroitu tahi muutoin laskettavissa kaupalliseksi mainokseksi. 🙂

Kuvat: Macy’s logo – Wikipedia, vaatekuvat – Macy’s, Nicole Richie – Just Jared