Liekö sitten syynä se, että ollaan siirtymässä kalojen aikaan, nyt juurikin täytenä mollottava kuu vai mikä, mutta tänään oli taas yksi niistä maanantaista, jolloin olo aamulla oli jostain syystä sen verran hauras, että halusin kunnollisen suojavarustuksen itseni ja maailman väliin. Siinä hommassa ei mikään toimi paremmin kuin napakkaa jerseytä oleva luottomekko ja pehmoinen mutta asiallinen lempparineuletakki.
Ja musta väri.

Musta on kiistatta monimerkityksellisin ja ristiriitaisin väri pukeutumisessa. Se voi henkiä juhlavaa ylevyyttä, syntistä seksiä, flirttailevaa naisellisuutta, ärhäkkää kapinallisuutta (riippumatta kapinan suunnasta tai kohteesta), kiistatonta auktoriteettia, klassista surua ja kurinalaista vaatimattomuutta. Musta on muodin ammattilaisten univormun väri siinä missä körttikansan, death metallin ja Suomen armeijan kadettien valinta.
Mikään muu väri kuin musta ei ole käyttöalueiltaan ja merkityksiltään yhtä laaja ja joustava.
Toki kiintoisaa mielikuvien laajenemista on muillakin väreillä – etenkin, kun se yhdistyy ideologiaan tai kansanliikkeeseen. Itsestäänselvin esimerkki on pinkki. Miten tuosta pikkutyttöjen ja teinien rakastamasta, infantiiliksi ja halvaksi mielletystä karamellisesta punaisen sävystä tuli yhtäkkiä katu-uskottava ja cool, kun se yhdistyi nykyaikaisen ”vahva-itsenäinen-nainen” -feminismin tunnusväriksi. Esimerkkinä toimii niin pinkkeihin “pussy-hat” -myssyihin pukeutuneet celebrityt kuin rokuun, mutta niinikään pinkkiin, street fashion outfitiin sonnustautuneet influencerit.
Sateenkaari ei nyt varsinaisesti ole väri – mutta kombona se on tehnyt lähes vastaavan imagomuutoksen, make overin, kuin pinkki.

Vastaan siis otsikon (vähän tyhmään – myönnetään!) kysymykseen, että musta jos mikä, voi olla molempia. Tai oikeastaan ihan mitä vaan – jopa kertakaikkisen tylsä vaihtoehto. Kuka ei olisi joskus huokaillut pukeutumisyhteyksissä ”ei aina mustaa, kun se on niin tylsää!”
Toimistolla mustat vaatteet toimittavat miellyttävästi camouflage-asuna. Toki juuri tässä tehtävässä toimisi myös harmaa ja tummansininenkin. Mutta siinä missä harmaa viestii pehmeyttä ja sopuisaa piiloutumista, tummansininen arvokkuutta, luotettavuutta ja hiljaista auktoriteettia, mustan suojeleviin ominaisuuksiin kuuluu ripaus hyökkäys on parasta puolustusta -asennetta.

No, mihinkään hyökkäykseen ei tänään todellakaan tarvinnut ryhtyä – kunhan nyt harrastin tavanomaista asemasotaa todo-listani kanssa. Yhdessäkään päivän kolmesta palaverista en ollut vetäjänä tai muutenkaan keskeisessä roolissa, joten suurin haaste oli – jos totta puhutaan – näyttää iloista, avointa ja yhteistyöhalukasta naamaa, kun työpisteellä odotteli palaverien loppumista järkky kasa kiireellisiä hommia.
Toista on huomenna – ohjelmassa on parikin tärkeää palaveria ja muutenkin työkalenteri on ihan täynnä yhtä sun toista. Eli mitä ihmettä sitä laittaisi päällensä huomenna? Hjälp! Löytyykö garderobistani mitään pinkkiä??

• mekko, Lindex
• neuletakki, Dagmar
• nilkkurit, Acne

Siis apua, miten huikean ihana hellekesä on hemmotellut koko Pohjolaa jo kuukauden päivät. Siis ihan mieletöntä, koska eihän tällaiset helteet yleensä kestä näin kauaa, vaikka osuisivat ihan keskelle niitä varsinaisia kesäkuukausiakin. Tuntuu, että kevät jäi käytännöllisesti katsoen väliin, mutta en todellakaan valita! Päinvastoin on ihanaa, kun kerrankin on kunnon sesonki kaikkien ihanien kesäjuttujen käyttämiseen. Niinkuin esim. aurinkolasien. Postaus on toteutettu yhteistyössä Instrumentariumin kanssa.
Pääsin tutustumaan aikaisemmin keväällä järjestetyssä Inspiration Weekend -tapahtumassa kevään uusiin aurinkolasitrendeihin ja Instrun uusiin malleihin. Täytyy tunnustaa, että olen pikkuriikkisen ehkä hurahtanut sanikoihin – eikä uutuuksien tutkiskelu ja sovittelu tehnyt mitenkään hyvää ikuiselle aurinkolasikuumeelleni.

Jos nyt ihan totta puhutaan aurinkolasikokoelmani alkaa olla sen verran laaja, että en mitenkään varsinaisesti tunne olevani uusien puutteessa. Toisaalta käytän – ja vaihtelen – arskoja päivittäin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Silmäni alkavat helposti vuotaa kuin pienet vesiputoukset, joten tökkään mielelläni suojat silmilleni, kun vähänkään paistelee. Tuulisella säällä käytän aurinkolaseja, vaikkei paistaisikaan, silläkin uhalla, että näyttäisin muiden mielestä aivan hölmöltä.
Eli sikäli on mielestäni ihan perusteltua, että voin valita asuun ja fiilikseen sopivat sanikat vähän laajemmasta valikoimasta. Onhan sitä ihmisellä eri tyylisiä kenkiäkin – miksei sitten aurinkolaseja?!


Innostuin testailemaan Instrumentariumin pisteellä kevään uusista malleista niitä vähän erikoisempia, näyttävämpiä ja leikkisempiä. Juuri nyt houkuttaisi kovasti ihan pyöreät pokat liukuvärjätyillä linsseillä tai puolipeileillä.
Hiukan harmittaa, että olen joskus skidinä onnistunut hukkaamaan omalta äidiltäni perimäni huikeat pyöreät kilpikonnapokaiset aurinkolasit. Seitkytluvun alussa ei koossa säästelty ja ympyrät oli kuin harpilla piirretty.
Tosin nuo Instrun valikoimista löytyvät glamour-kaunokaiset eivät kyllä ole mikään huono vastine perintö-blehoille.

Virallinen aurinkolasipoussaus – kuva: Jere Viinikainen.

Nyt kun vaan saataisiin nauttia näistä ultimaattisista aurinkolasikeleistä koko kesän!

Pikkuhiljaa tässä alkaa toipua viikonloppuisesta häähuumasta… Kertakaikkiaan aivan mieletöntä, miten järkyttävän onnellisilta ja rakastuneilta Meghan ja Harry näyttivät aivan koko ajan. Täytyy tunnustaa, että tuli kyllä tiristettyä kyynel jos toinenkin lauantain aikana.
Palaan aivan varmasti vielä sekä upean tuoreen herttuattaren asuihin että vieraiden tyyleihin (I got one word for you: Amal Clooney!!), mutta tämän vuoden MET-gaala oli taas niin herkullinen, että palataan nyt ensinnä siihen hetkeksi.
Vuoden fashion-näkökulmasta ehdottomasti huikein tapahtuma keräsi jälleen yhteen muodin suurvaikuttajat, tyyli-ikonit ja A-listan celebrityt. Ei ihme, että ilmassa on pientä kilpavarustelun tuntua, mikä johtaa helposti ei niin tyylikkäisiin ylilyönteihin (I’m looking at you SJP).
Teema tänä vuonna ei ollut sen vähempää kuin: ”Heavenly Bodies: Fashion and the Catholic Imagination”. Kun ottaa huomioon, miten populäärikulttuuri on koko modernin ajan flirttaillut nimenomaan katolisen kirkon kuvastolla (vaikka muutkin ovat toki saaneet osansa!), ei ollut mikään yllätys, että puvut olivat kertakaikkiaan upeita!
Vaikka MET-gaalan puvut eivät sinänsä olekaan sovellettevissa ihan jokatytön bileasuiksi, on tapahtuman asema trendien edelläkävijänä kiistaton. Eli tästä nyt sitten vaan poimimaan mausteita omaan juhlapukeutumiseen. Itse ajattelin aloittaa metsästämällä jonkun kivan hiuspannan, missä olisi ylöspäin sojottavia piikkejä ja kultalangalla sekä paljeteilla/strasseilla koristellun juhlatopin.
Tässä inspiraatiota ja Mintun MET-suosikit:

Alicia Vikander – Ruotsin lahja elokuvia rakastavalle maailmalle. Louis Vuittonin ambassadorina jo useamman sesongin toiminut näyttelijä oli pukeutunut elegantin linjakkaaseen mustavalkoiseen asuun. Jostain syystä keeppi, hanskat ja koko kokonaisuus antaa nasevasti teeman mukaiset nunnamaiset vibat, vaikka tarkemmin ajateltuna, mikään osanen ei sinänsä ole sitä itseään.
Tästä myös kaikille en-halua-näyttää-allejani-mutta-shaali-tuntuu-ihan-tylsältä -ajatusten kanssa painiville kiva ja trendikäs vaihtoehto. Kevyestä kankaasta valmistettu kellotettu keeppi on helppo kantaa ja olkapäät pysyvät katseilta piilossa ilman, että kokonaisuudesta tulee liian puettu.

Blake Lively – spontaani ajatukseni MET-gaalaa katsellessani oli, että tämä asu on hienoin evö. Nyt hetken aikaa kuvastoa sulateltuani, olen tullut ehkä aavistuksen toisiin ajatuksiin, mutta edelleenkin Versacen signeeraama huikea luomus on mielestäni yksi illan upeimmista. Runsaat kirjailut, jalokivivärit, kulta ja kimallus sopivat teemaan täydellisesti ja Blake Livelyn uljas olemus kantaa vaativan puvun aivan just eikä melkein.
Tässä tuli myös erityisesti sellainen olo, että ehostuksella on haettu ikonien väri- ja tyylimaisemaa. Tosin en kyllä ole mikään ikonitaiteen asiantuntija, joten voin olla kyllä väärässäkin.

Gardi B – Jeremy Scottin (Moschino) suunnittelma yltäkylläinen asu toistaa myöskin ikonitaiteen koristeellisia elementtejä kiiltävin koristekivin ja runsaine helmiaplikaatioineen. Oman lisänsä symboliikkaan tuo Gardi B:n selkeästi näkyvä vauvamasu.

Madonna – tämän vuoden MET-gaalan teema oli kuin räätälöity Madonnalle. Kuka muu pop-taiteilija olisi yhtä itsestäänselvästi ottanut katolisen kirkon teemat ja kuvaston osaksi julkista esiintymistään? Ei kukaan, ainakaan samassa laajuudessa.
Madonnan uskotun lempparisuunnittelijan, Jean Paul Gaultierin (on vastuussa mm. Madonnan “Blond Ambition Tour” -kiertueen ikonisesta kultatötterökorsetista) suunnittelema asu ei ehkä ollut illan säväyttävimpiä, mutta en olisi mitenkään voinut jättää vanhaa idoliani pois listalta. Toisaalta tässä kuvassa ei ihan täysin näy, miten puvun miehustan verkko-osuuden muodostavat tyylikkäästi ristin…

Michelle Williams – klassisen runsaan ikoni-tyylin rinnalla bongasin myös pari tosi ihanaa klassisesta Jeanne d’Arc -henkisestä tyylistä inspiroitunutta asua. Louis Vuittonin haarniskamainen hopeaa kirjailua, nahkaa ja näyttäviä pyöreitä niittejä yhdistelevä juhlapuku osoittaa jälleen kerran, että ollakseen todella elegantti ja upea, ei todellakaan tarvitse esitellä ylenpalttisesti paljasta pintaa.

Rihanna – on kyllä aina ihan oma lukunsa. Vaikka miten ajattelen, että olen tottunut lukemaan fashion-kuvastoa ja osaan ymmärtää, että ei ole tarkoituskaan, että tässä olisi nyt esimerkki siitä, miten keski-ikäinen Minttu pukeutuu tyttären kihlajaisiin. Siitä huolimatta menee aina hetki, ennenkuin osaan sulatella Ms Tyylitaiturin huikeimmat asut.
Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen välittömästi MET-gaalan jälkeen, olisin ollut varsin epäileväinen Rihannan tyylin hienoudesta ja olisin julistanut Blake Livelyn ehdottomasti illan kuningattareksi. Nyt asiaa hetken sulateltuani alan olla toista mieltä, ja olen valmis liittymään siihen kuoroon, joka huokaillen ylistää Margielan signeeraaman luomuksen upeutta.

Solange Knowles – pisara huumoria ja pehmeää kapinallisuuttaa saa aina Mintun sulamaan. Solange Knowlesin Iris van Herpenin suunnittelema puku ja itseasiassa koko asu oli kunnianosoitus ihan muille voimille kuin mitä katolinen kirkko perinteisesti edustaa. Puvun tarkoitus on toistaa voimakkaasti suojelevan, puhdistavan ja menneisyyden haamuista irti pääsemistä tukevan kristallin, mustan obsidianin olemusta.
Solange Knowlesilla oli myös mukanaan mustista Swarowski-kristalleista punotussa verkkokassissa puhdistavasta voimastaan kuuluisa “Florida Water” -pullo. Samaista vettä kutsutaan myös ikuisen nuoruuden lähteeksi, joten voi vain miettiä, millaisia noitahommia Solangella oli mielessä.

Zendaya – vaikuttaa vähän siltä, että Versacen tähti on jälleen nousussa, tai sitten vain MET-gaalan teema osui erityisen hyvin juuri heille. Jokatapauksessa tämäkin aivan huikean upea Jean d’Arc -asu on peräisin Donatellan valvovan silmän alta. Erityispisteet kertakaikkiaan onnistueesta  ja kokonaisuuteen sopivasta kampauksesta!
Tähän loppuun on nyt ihan pakko vinkata elokuvasta, jota olen odottanut malttamattomana teattereihin siitä lähtien, kun kuulin Peetulta, että tällainen on tulossa – eli vähintään viimeiset puoli vuotta:

Täytyy tunnustaa, että olen fanittanut ihan täpöillä kaikkia aikaisempiakin Ocean’s -leffoja, mutta ei tarvitse kuin katsoa tuo traileri ja olen aivan varma, että tässä tulee vuosikymmenen PARAS viihdeleffa ikinä!
Kuvista kiitos: Elle.se, Vogue.com, Popsugar.com

Ihan ensimmäiseksi: mitkä fantastiset kesäkelit sitä onkaan meitä hemmotellut! En muista, että viime kesänä olisi ollut montaakaan näin helteistä päivää. Ja että vielä illallakin tarkenee t-paidassa – priceless!
No, mutta päivän aiheena on kurkistus muutaman viikon takaiseen some-vaikuttajien Inspiration Weekend 2018 -tapahtumaan. Joku ehkä muistaa (ja postauksen lopusta löytyy #tagit, joilla voi tsekata) aikaisemmin, jo vuodesta 2013 järjestetyn Bloggers’ Inspiration Day -tapahtuman. Silloin konsepti oli se, että lauantaina päivällä on messujen tapainen tilaisuus bloggareille ja muille vaikuttajille – ja illalla sitten Inspiration Blog Awards.
Tänä vuonna koko tapahtuma on modernisoitunut ja muuttunut koko viikonlopun kestäväksi vaikuttajatapahtumaksi, jossa osallistujilla on huomattavasti aikaisempaa paremmat mahdollisuudet tutustua sekä mukana oleviin brandeihin että verkostoitua toistensa kanssa. Illallisten, esitysten, lounaiden, wellness-aktiviteettien ja muun sisällön anti on paljon rikkaampaa kuin aikaisemman, hiukan stressaavankin messumaisen tapahtuman rinnalla.
Itse tunsin ainakin, että palasin tapahtumaviikonlopusta kotiin monin verroin inspiroituneempana.

Omalla kohdallani Inspiration Weekend alkoi perjantai-iltana. Lennähdin Tukholmasta toimistolta työpäivän jälkeen ja laskeuduin suoraan herkulliselle illalliselle. Aivan huikean upeaksi remontoidussa Elannon vanhassa palkanmaksusalissa toimiva Väinö Kallio -ravintola tarjosi mahtavat puitteet bloggareitten tapaamiselle.
Suurkiitokset vielä näin pitään jälkeenkinpäin ihanalle pöytäseurueelle. Niin mahtava tavata pitkästä aikaa rakkaita vanhoja bloggarikollegoita – ja myös tutustua uusiin aivan huippukivoihin tyyppeihin!

Lauantai-aamu alkoi ihanalla ja lempeästi elvyttävällä, energisen Vastaisku ankeudelle -blogin Jennyn vetämällä venyttelypainoisella jumpalla. Ai että, kun olisi saanut videolle koko homman. Juuri tuollaista sitä aina välillä aamuisin kaipaa; pientä ravistelua kropalle ja mielelle, mutta ei kuitenkaan mitään hirmu seriöösiä kuten oikea aamujumppa tai kunnon jooga-rutiinin hoitaminen.
Muuten päivän ohjelmaan kuului mm. luovuuteen ja mindfullnessiin liittyvä luento, Nuxen huikean ihaniin luonnonmukaisiin tuotteisiin tutustuminen ja superherkullinen lounas.

Tykkäsin erittäin paljon kaikista “Creative Morning” -nimellä kulkevan tilaisuuden osista. Inspiraatiota tuli niin kropan kuin mielenkin kautta, oikeastaan mitään aistia unohtamatta. Erityinen plussa siitä, että lounaalla, samoin kuin perjantai-illan päivällisellä, osallistujien paikat oli määrätty paikkakortein. Se piti huolen siitä, että tapahtumassa tuli ihan oikeasti juteltua ja tutustuttua ihan uusiin vaikuttajakollegoihin, eikä vain jumitettua niiden kanssa, jotka tuntee jo entuudestaan.
Lauantai – ja koko Inspiration Weekend 2018 – huipentui itsestäänselvästi Inspiration Blog Awards -gaalaan. Tosin tuokin tapahtuma oli kokenut muutoksen siinä mielessä, että ennen varsinaisen tapahtuman alkua vaikuttajille oli järkätty ihka omat etkot!
Etkoilla oli mukana paljon tapahtuman yhteistyökumppaneita ja ennen virallisen häppeningin alkua sitä ehti hyvin käydä meikkauttamassa itsellensä kunnon juhlalookin, tutustumassa tämän sesongin aurinkolasitrendeihin, kuulla kuumimmat kuvausvinkint Olympuksella ja tietty hengailla hyvällä fiiliksellä vanhojen hyvien blogikamujen kanssa.

Itse gaala oli sekin kiva tilaisuus – vaikka totuuden nimissä tämä blogiveteraani tunsi itsensä kyllä välillä todella veteraaniksi. Todistin kuitenkin itselleni sammaloitumattomuuteni sillä, että tykkäsin itseasiassa aivan vilpittömästi yhdestä gaalan esiintyjästä. Joku piispa tai pappi oli sen nimi, jotain kirkollista mahtipontisuutta oli esiintymisessä myös. Nyt kun näen tuon kirjoitettuna, en ole enää ollenkaan niin varma, että mihinkähän suuntaan se todistelu nyt oikein meni! Haha!
Aikojen muutoksesta kertonee jotain sekin, että juomia oli tarjolla moneen menoon, mutta pisin jono oli Novellen pisteelle, jossa tarjolla oli alkoholittomia (superherkullisia!!) mocktaileja. Menestyksen salaisuus ei voi piillä vain siinä, että siellä juomia sekoitteli kaikkein hurmaavin baarimikkokaksikko.
Hiukan harmittaa, että en sitten tohtinut napata ketään kolleegaa hihasta ja pyytää ottamaan ihan oikeita asukuvia Inspiration Blog Awards -asustani. Tykkäsin itseasiassa kovasti kokonaisuudesta ja lisäksi muiden kuvia katsellessa tajusin, että ulkona olisi ollut aivan mielettömän ihana iltavalo, jossa on mahdollista saada ne kaikkein parhaimmat ja ihanimmat kuvat ikinä.
No, sellaista se on, kun on liikkeellä yksin. Ja tottunut siihen, että kanssaihmisiä pitää yleensä vähän lahjoa ja maanitella kuvien ottamiseen.
Onneksi on nämä valokuvaseinällä otetut viralliset kuvat. Taisin hokata, että muuten ei kuvia asusta tule, joten parasta visiteerata kuvattavana mahdollisimman monta kertaa. 😀

• paita, Dagmar
• hame, Lidlin Heidi Klum -mallistosta
• laukku, Carin Wester
• kengät, Acne

Kuvaseinäkuvat: @henri_ilanen – muut your’s truly

*postaus sisältää mainoslinkkejä

Huhtikuun viimeinen päivä – oh my!
Koko Suomi on jo varmaankin jo hikipäässä virittäytymässä vappufiiliksiin. Kaikkien näiden svenne-vuosieni aikana olen pikkuhiljaa tottunut siihen, että huhtikuun viimeinen/toukokuun ensimmäinen ei suinkaan ole yksi vuoden ihanimmista, hauskimmista, kepeimmistä, visuaalisesti nautittavimmista (ja ei, en puhu serpentiini kaulassa vappunaamari päällä kaupungilla örveltämisestä, mutta sen te nyt varmasti tajusitte sanomattakin…) ja rennoimmista juhlapyhistä joka kokoaa yhteen ystävät ja on avoin kaikille. Ensimmäisinä vuosina täällä en voinut ollenkaan ymmärtää, että kukaan ei suunnitellut vappuasujaan tai vappubrunssilla/-lounaalla/-silliksellä/-piknikillä tarjottavia herkkuja.
Nyt olen jo tottunut siihen, että vappu tarkoittaa vain yhtä randomia punaista päivää kalenterissa. Eli vapaapäivää töistä meille onnellisille toimistorotille. Ja tänä vuonna myös tämä aatto muodostui vapaapäiväksi, koska työpaikallani on tapana varsin usein määrätä viikonlopun ja pyhien väliin jäävät yksittäiset irtopäivät (klämdag på svenska) vapaapäiviksi. (Tunnit vähennetään täkäläisistä “pekkasista” (onko niitä vielä Suomessa?) – eli mitään ekstralomapäiviä nämä eivät ole).
Olen nauttinut pitkän viikonlopun rauhasta ihan hurjasti. Viime talvi ja alkukevät on ollut aika raskas ja välillä on tuntunut, että en oikein milloinkaan ehdi kunnolla hengähtää ja ladata akkuja. Nyt olen viettänyt ihanaa ja itsekästä viikonloppua, suunnitellut kesän reissuja (yksi niiiiin ihana reissu tulossa!! Insta-seuraajat sen jo näkivätkin…), tehnyt piiitkiä kävelylenkkejä lähimetsässä ja ihan häpeämättä töllännyt putkeen Netflixiä eilisen sadepäivän aikana.
Aikaa on ollut jopa niin paljon, että olen ehtinyt miettiä, mitä hankintoja haluan tehdä vielä tälle kevätkaudelle. Ja jos nyt ollaan realistisia, näillä leveysasteilla “kevätkausi” kestää helposti juhannukseen asti, vaikka välillä olisikin kesäisempää.

Tykkään tuosta ensimmäisen kuvan outfitista aivan hurjasti! Voisin nähdä itseni pukeutuvan siihen lähestylkoon juuri sellaisena kuin se on. Tai no, metallinkiiltävät nilkkurit olisi itselleni kyllä too much, vaikka kaikki metallic onkin juuri nyt niin trendikästä. Ehkä hopeiset sandaalit voisivat olla hyvä vaihtoehto – tai ihan vaan valkoiset tennarit?
Ruutua garderobistani löytyy suorastaan hämmästyttävän vähän. Aika usein, kun jokin klassikko palaa katukuvaan, voin hyvin käydä shoppailemassa omassa vaatekaapissani. Yllättäen en ole näköjään milloinkaan hankkinut mitään kunnollista ruutukuosia.
Löysin Elloksen valikoimista parikin kivaa välikausitakkia. Vasemmalla lemppariykkössuosikkini Dagmarin klassinen, kaunis glencheck-ruutuinen kevyt villakangastakki. Se on juuri nyt näköjään mehevässä alessa, joten varmaan pakko satsata, vaikka hinta edelleenkin on aika suolainen. Dagmarin vaatteet ei kyllä ikinä ole olleet pettymys. Täydellinen leikkaus, todella laadukkaat materiaalit ja työn jälki tekevät sen, että on ihan oikeutettua puhua investoinnista.
Taikka sitten päädyn lempeänsävyiseen, punaisella pimpattuun glencheck-ruutuun Elloksen omasta mallistosta. Kampanjahintaan saisi näköjään tuonkin, joten tässä täytyy nyt hiukan miettiä…

Toinen juttu, mikä todella kiinnostelee juuri nyt, on pinkki bisnes-henkisissä asukokonaisuuksissa. Tykkään tosi paljon tästä trendistä, missä pehmeä ja feminiiniseksi koettu väri on osana muodollisempaa ja coolimpaa pukeutumista.

Elloksen valikoimissa on parikin La Redouten lämpimän vaaleanpunaista alaosaa, jotka mielelläni kotiuttaisin molemmat. Noista saisi täydellisen pukeutumispalapelin osasen kaikkiin loppukevään tapahtumiin, äitienpäivän lounaalle, lakkiaisiin, konfirmaatiojuhliin etcetera. Ja laittaisin myös toimistolle vähän vähemän juhlavasti stailattuna.
Elegantti hame, jossa on kaiken lisäksi taskut (!!), löytyy täältä (klick) ja kesäisen tyylikkäät housut täältä (klick).

Tuokin ruututakki tuossa! Niin elegantti ja kepeän keväinen!


Periaatteessa en miellä itseäni miksikään pehmeäksi kukkamekkotyypiksi. Ei tosin tarvitse tehdä kovinkaan perusteellista tutkimusta allekirjoittaneen tyylistä kautta aikojen, kun voi todeta, että kukkamekot ovat olleen ihan keskeinen osa garderobiani since forever.
Yritin hiukan kaivella vanhoja varastoja, mutta näyttää siltä, että liuhuiset kukkamekot ovat aina päätyneet kategoriaan “kierrätys”. Ilmeisesti olen kuvitellut jokaisen villityksen olevan vain juuri sitä. että ei ole mitään järkeä säilöä niitä kivempiakaan, koska tämä on nyt vain sellainen ohimenevä vaihe.
Juuri nyt hakusessa on siis tummasävyinen, olemukseltaa liehumainen kukkamekko. Pituus voisi olla mitä tahansa juuri polven ylle ulottuvasta jopa puolisääreen laskeutuvasta helmasta. Kiva mekko olisi potentiaalinen suosikkivaate tälle keväälle. Sellaisenaan se menisi niin moneen tilaisuuteen ja stailattuna vielä useampaan.
Itse voisin ajatella, että pukisin alle valkoisen kauluspaidan tuomaan ryhtiä toimistolle. Muuten rouhea neulepaita ja tennarit -yhdistelmä tai biker-nahkatakki ja nilkkurit voisivat olla kivan edgy menoasu.

Elloksen valikoimista löytyi useampikin ihana, tummasävyisyydessään juuri oikean tyylinen kukkamekko. Luulen, että päädyn joko tuohon keskellä olevaan Espritin mekkoon tai sitten astetta boheemimpaan versioon oikealla. Näyttäisi olevan ihan alessa oikeanpuolimmainen ihana kukkaliuhu. Sikäli hyvä, kun budjetti paukkuu jo tässä kesäsuunnitelmia tehdessä. Toisaalta toimistolla – ja kun tietää miten ailahteleva kevätsää voi välillä olla tosi viileä – olisi pitkät hihat ihan selkeästi plussaa. Sikäli siis tuo vasemmalla oleva keltakukkainen mekko olisi ihan timantti vaihtoehto.

En varsinaisesti todellakaan tarvitse enää yksiäkään aurinkolaseja. Jotenkin sitä vaan joka kevät tuntuu, että tarjolla on ihanimpia arskoja ikinä.
Tänä keväänä kaikkein trendikkäimpiä on värikkäät ja leikkisät lasit, linssit sateenkaaren väreissä ja hauskat metallipokat tai näyttävät muovikehykset. Kuuminta hottia (kukaan ei taida enää sanoa niin??) on kapeat kissamaiset aurinkolasit.

Itse taidan olla sen verran nössö, että jätän kaikkein huikeimmat trendiblehat muille, mutta kaikkea tosi kivaa ja ihanaa löytyy vähän perinteisimmissäkin malleissa. Tässä suosikkini Ellokselta:

• • pastelliset pinkit peililasit ihanilla kissamaisilla metallikehyksillä, Vogue
  • upeat siniset linssit trendikkäin läpinäkyvin muovikehyksin, Spektre
  • perinteiset pilotit magein turkoosinvihrein linssein, Michael Kors
  • supersuloiset korallipinkit arskat, Ray Ban

 
Street Style -kuvat täältä, muut kuvat Ellos

Käsi ylös, kuinka moni heräsi viime yönä vahtaamaan suoraa lähetystä tämän vuoden Oscareista?
Itse olin laatinut mielestäni täydellisen strategian: menen aikaisin nukkumaan, laitan kellon yöllä soimaan ja juhlallisuuksien loputtua painelen tyytyväisenä toimistolle. Ihan niin ei kuitenkaan käynyt. Aikaisin nukahtamisen kanssa oli vähän niin ja näin, joten kun puhelimen herätys alkoi pikkutunneilla iloisesti pimputtamaan, ei tullut mieleenikään nousta ylös.
Onneksi erinomaista kuvamateriaalia on yllin kyllin tarjolla! Upeiden pukujen ja toinen toistaan häikäisevämpien lookien selailu sujuu, vaikkei itse ohjelmaa olekaan vielä ehtinyt katsella.
Tämän vuoden Oscars-muoti ei tarjonnut mitään järisyttävän erikoisia asukokonaisuuksia. Pari vähän merkillisempää viritystä bongasin, mutta ainoastaan 89-vuotiaan ohjaajan, Agnès Vardan ihastuttavan kukikas Gucci-asu ansaitsee maininnan.
Huimaavan elegantteja ja hengästyttävän hienoja lookeja näkyi punaisella matolla sitäkin enemmän. Ankaran pohdinnan ja harkinnan jälkeen valitsin mielestäni ne kaikkein upeimmat.

Lupita Nyong’o alkaa olla vakivieras kaikilla paras asu -listoillani, eikä tämän vuoden Oscars gaala ole poikkeus. Atelier Versacen raskaasti valuva, epäsymmetrinen kultaluomus on kirjaimellisesti häikäisevä!
Danai Gurira kalpean vaaleanpunaisessa Gabriela Hearst -luomuksessa ja rouheassa stailauksessa on upea myöskin.

Tässä vielä Lupita Nyong’on asu suoraan edestä. Kampaus ja meikki täydentävät lookin kerrassaan hienosti!

Hello Boss Lady!! Jane Fonda on kertakaikkiaan jäätävän upea valkoisessa Balmain-puvussaan. Pääntien leikkaus, särmä olkalinja, pitkät hihat ja tasapainottava laahus luovat silmiä hivelevän silhuetin. Asusteet, meikki ja kampaus alleviivaavat kokonaisilmeen. Erityismaininta laukusta!
Valkoinen oli yksi tämän vuoden Oscareitten selkeimpiä trendejä. Mielestäni se on hiukan vaikea väri juhlapuvulle, koska siitä tulee niin helposti morsiuspukumaiset fiilikset. Onnistuneet toteutukset ovat toisaalta sitten sitäkin hienompia.

Jennifer Garnerin Versace-puku on erinomainen esimerkki siitä, miten klassinen Hollywood-glamour päivittyy taitavissa käsissä täysin nykypäivään. Sähkönsinisestä silkkisifongista valmistettu luomus flirttailee kreikkalaisten jumalattarien kuvastolla, mutta antaa silti vahvan ja voimakkaan yleisvaikutelman.
Myös kampaus ja muu stailaus on kuin kunnianosoitus Oscarsien historialle, mutta samalla Jennifer Garnerin koko olemus huokuaa modernia voimaa.

Jennifer Lawrence on vaan niin ihana! Ehkä vielä jonain päivänä tulee se hetki, että kyseinen girl crushini ei päädy listoilleni, mutta sen aika ei ole vielä.
Modernia kasaria henkivä stailaus rimmaa täydellisesti Diorin taidokkaan kultapaljettiluomuksen kanssa.


Jennifer Lawrencesta oli pakko laittaa oikein monta kuvaa. On se vaan niin ihana!
Vaikka niin on kyllä tuo mekkokin. Varsinkin tästä viimeisestä kuvasta näkee helposti, miten huikean taidokkaasti paljeteilla on saatu aikaiseksi muotoa ja elävyyttä puvun pintaan.

Mary J. Blige niinikään valkoisessa, erittäin elegantissa Atelier Versacen luomuksessa. Jotain jaloa kreikkalaista on tässäkin. Veistoksellisuus, drapeeraukset ja epäsymmetrisyys sen varmasti tekevät.
Iltalaukku puhuu mielestäni hiukan eri kieltä kuin puku ja muu stailaus, mutta ei tartuta pikkuasioihin. Erittäin hyvä valinta jättää kaulakoru kokonaan pois ja antaa puheenvuoro kristallein kuorrutetulle miehustalle.

Silkkisifonkia näkyi tämän vuoden Oscars-puvuissa todella paljon – eikä mikään ihme. Harva materiaali kykenee yhtä vaivattomasti luomaan elegantin keveyden ja utuisen saavuttamattomuuden auran samalla, kun kankaan alta kuultava iho luo kihisevää jännitettä.
Zendayan Giambattista Valli -puku on erinomainen esimerkki tästä.
Enkä voi nyt olla toistamatta itseäni, mutta onhan tässäkin päivänselvästi vahvat kreikkalainen jumalatar -fiilikset. Tai jumalatar nyt ainakin. Kampausta, koruja ja meikkiä myöten!
Oletteko samoilla linjoilla? Ketkä oli sinun suosikkisi?
Kuvista kiitos: Elle.se ja Vogue.fr