Tukholmassa paistoi tänään aurinko. Siniseltä, pilvettömältä taivaalta.

Ihana valoilmiö ei toki kestänyt kauaa. Jo siinä vaiheessa, kun läksin toimistolta kotia kohti, oli auringonpaiste muuttunut kivasti syvenevän siniseksi hohteeksi. Lounasaikaan pistäydyin sattumalta (=alkuvuoden häilähteleväinen elämäntyyli on aiheuttanut sen, että edes pakastimesta ei löytynyt lunch lådaa mukaan otettavaksi…) ulkosalla ja olin suorastaan tikahtua, kun tajusin, että AURINKO paistaa suoraan silmiin! Ihanaa!

Tai no. Ihanaa ja ihanaa. Yllättävä ja odottamaton kohtaaminen auringon kanssa herätti henkiin monenlaisia tunteita, toiveita, ajatuksia ja haaveita.

Auringon lämmittämä kuiva asfaltti ilman jäätä, lumi- tai räntäkasoja = vaivatonta käpsyttelyä stiletoilla. Paljaana vilkkuvat nilkat, eikä muistoakaan ärsyttävän tiukasta piposta tai arkielämän vaiheissa yhtenään hukkaan joutuvista sormikkaista. Ja kyllä, tuon kuvan asukokonaisuuden adoptoisin erittäin mielelläni. Etenkin, jos se sattuisi olemaan jumpsuit. Mitä se ei kyllä taida olla…

Se tunne, kun lämmin tuuli hivelee paljaita sääriä. Se tunne, kun vielä iltasellakin on kiva pitää aurinkolaseja. Se tunne, kun sifonki lämmittää ihan tarpeeksi. Voisiko jostain ostaa tuon kuvan fiiliksen??

No, ihan hyvä, että saatiin tänään edes pientä esimakua ja lupausta aurinkoisista päivistä. Oikeastaan en kyllä voisi kuvitella elämää ilman vuodenaikojen vaihteluja ja tykkään talvesta ihan paljonkin, vaikka pimeydestä en olekaan oppinut nauttimaan.

Nyt jatketaan Karkin kanssa perjantai-tunnelmointia ja katsotaan teemaan sopvasti leffa Little Miss Sunshine.

Kuvista kiitos: aina yhtä ihana Stockholm Street Style

Päätin, että vuosi 2013 alkaa toisenlaisilla päätöksillä ja lupauksilla kuin tavallisesti. Tottakai toivon edelleenkin, että muistaisin käyttää hammaslankaa joka ilta, jaksaisin herätä aamulla tuntia aikaisemmin joogaamaan ja kuivaharjaamaan itseäni ennen töihin lähtöä – puhumattakaan niistä ihoa sileyttävistä ruokavalioremonteista…

Vuonna 2013 haluan voida hyvin ja muuttua kevyeksi vähän toisella tavalla.

• Teen sovinnon menneisyyteni kanssa, jotta se ei pilaa nykyisyyttäni. Ehkä vuoden tärkein päätös. Varmasti yksi loppuelämän tärkeimmistä päätöksistä!
• Lakkaan välittämästä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Se on heidän asiansa – eikä ne muutenkaan niin kiinnosta.
• Aika parantaa lähes kaiken – annan sille aikaa. Pffft, no annan annan.
• Olen tasan itse vastuussa onnellisuudestani. Teen kaikkeni, että en yrittäisi syyttää muita “huonoista fiiliksistäni”.
• (Tää on v a i k e e !!) Lakkaan vertailemasta itseäni muihin ja lakkaan olemasta kade heidän ihanista/kauniista/onnellisista ja ennen kaikkea täydellisistä elämistään!
• Kaikkiin avoimiin kysymyksiin ei vain yksinkertaisesti ole olemassa vastausta. Kun ei ole niin ei ole. Teen parhaani hyväksyäkseni tämän enkä jää vatvomaan ja analysoimaan asioita turhaan.
• Hymyile! Aina voi hymyillä enemmän. Ei vain bussikuskille ja kaupan kassalle vaan myös sille kanssaeläjälle, joka jätti taas aamun lehden kylpyhuoneen lattialle kastumaan tai kaverille, jonka stressaantunut kiukkuaminen kaikuu seinissä. Hekään eivät omista kaikkia maailman huolia, mutta en kyllä minäkään!

ONNELLISTA VUOTTA 2013 kaikille Go 4 it vol. 2 -blogin lukijoille!

Kävin tuossa juuri ennen joulua tsekkaamassa Tillskärarakademin syysmuotinäytöksen. Tillskärarakademi on täkäläinen vaatetusalan oppilaitos, joka vastaa ehkä parhaiten suomalaisia ammattikorkeakoulutason muotoilun, vaatesuunnittelun ja -valmistuksen koulutusohjelmia.

Oppilasnäytösten seuraaminen eroaa aika paljon tavallisista mallistonäytöksistä. Yhtenäisen kokonaisuuden sijaan catwalkilla marssii eri suunnittelijoiden luomuksia ja lopputulos on aina väistämättä enemmän tai vähemmän sillisalaattia, vaikka miten olisikin yritystä teemoittaiseen etenemiseen.

Toisaalta koulujen näytökset tarjoavat aina jotain tuoretta ja kivaa katseltavaa. Tällä kertaa pitää antaa myös erityiskiitosta äärimmäisen ammattimaisen oloisesti (oppilastyönä) järjestetystä tapahtumasta!

Tässä muutamia suosikkejani Tillskärarakademin syysmuotinäytöksestä. Ensimmäisen kuvan liukuvärjätty sifonkipaita on mielestäni todella ihana! Ja tuossa tokavikassa kuvassa pojan t-paitaa koristaa kuparista taottu koru tavallisen printin tapaan. Viimeisessä kuvassa on tapahtuman juontaja räväkässä cyber-kissanaisen outfitissaan.

OMG – jeee!! Go 4 it vol. 2 -blogin historian ihka ensimmäinen OMA VIDEO on nyt julkaistu!!

Video on osa Olympuksen kampanjaa, jossa haastetaan bloggareita hyppäämään vähän mukavuusalueensa ulkopuolelle. Monille bloggareille omien videoitten julkaisu on ihan arkipäivää – mutta täällä tosiaan uskaltauduttiin tuohon hommaan vasta ekan kerran. Jännää!!!

Indiedaysin Inspiration -juhlien goodie bagissä oli mm. Sally Hansenin Salon Effects -kynsitarroja. (Oi! Tuolla sivulla on kaikkia ihania… Pakko saada ainakin Kitty, Kitty ja Laced Up!!). Fanitan muutenkin eksperimentointia kynsikoristeluissa – niin kauan, kun se ei pidä sisällään mitään pysyvää geeli- tahi vastaavaa tekolisuketta. Siksi tuntui ihan luonnikkaalta valinnalta testailla kynsitarroja videolla.

Kysymyksessä on siis ensimmäinen tekemäni video evö, jotenka antakaa armoa. Lievää ankarampi editointi olisi kyllä tehnyt pätkälle hyvää (Karkki nauroi ihan kippurassa “äiti sä ET oo tosissas!!”), mutta valitettavasti editointitaitoni ovat yhtä kuin nolla.

Kameran video-toiminto on ihan tajuttoman helppo käyttää (käynnistys ja sammutus toimii yhdellä painalluksella erillisen napin avulla) mutta voipi olla, että standardiputkella olisi saanut tasaisempaa jälkeä aikaiseksi. Mutta nou hätä, sillä vaikka videon lopussa kyselenkin, haluatteko lisää filmejä vai ette, olen jo päättänyt, että ainakin yhden testin teen vielä, ennenkuin luovutan kokonaan.

Haha! Käsi ylös, kuinka moni jaksoi katsoa koko pätkän? Lisäpointsit sille, joka jaksoi myös kuunnella kaikki höpinät!

Tässä lopputulos vielä kuvamuodossa.

Kivan kuivat kynsinauhat…

Video on kuvattu sunnuntaina ja nyt on siis torstai. Voin todeta, että kyllä, tarrat ovat kieltämättä kestäneet paremmin kuin kynsilakka. Kynsien päissä on toki havaittavaa kulumaa ja kynsinauhan puoleinen reuna on alkanut hiukan irrota. Toisaalta viime päivien ohjelmaan on kuulunut sekä kylpyhuoneen joulusiivous että käsintiskaamista, joten antaisin kestävyydelle kuitenkin vähintään tyydyttävän arvosanan.

Sally Hansen Salon Effects Real Nail Polish Strips -kynsitarroja on saatavilla Anttiloista, Citymarketeista, Prismoista, Keskiseltä ja Helsingin Stockmannilta. Ovh on 11.20€, mikä tuntuu hiukan tyyriiltä, mutta toisaalta ei näitä nyt muutenkaan ihan jokapäiväiseen käyttöön varmaankaan tulisi ajateltua. Ja tuolla hinnalla tuskin mistään kynsisalongista saisi hienoja leopardi-kynsiä…

Mutta hei – DID U LIKE MY VIDEO? NO??

Olen tainnut hehkutella täällä jo kyllästymiseen asti hienoa Olympus PEN Lite E-PL5 -kameraani, mutta nyt hokasin siinä niin hauskoja efekti-juttuja, että ihan pakko jatkaa vielä vähän.

Tuskailin tuossa – jälleen kerran – asukuvien ottamisen mahdottomuutta tähän vuoden aikaan. Siis oikeesti. Jos lähiympäristöön ei satu kuulumaan ketään kuvaushalukasta tai -kyvykästä, joka suostuisi räpsimään kuvia ulkoilmassa, on järjellisten kuvien ottaminen sisätiloissa tuskallisen haastava tehtävä. Jopa viikonloppuisin, jolloin periaatteessa voisi olla kotona päiväsaikaa kamerajalustan kanssa heilumassa, on sisällä helposti niin pimeää, että ilman salamaa kuvista ei tule mitään.

Mutta tämän ei nyt pitänyt olla ollenkaan mikään valitusvirsipostaus, sillä löysin hurmaavasta Olympuksestani aivan megahienon toiminon. ART-asetus antaa kuville automaattisesti jonkun enemmän tai vähemmän räyhäkkään efektin. Filttereitä on yhteensä kaksitoista – pehmeän pastellisesta soft focuksesta, reteisiin pop art-kuviin ja mustanpuhuvan dramaattisiin efekteihin. Näin salamvalon avulla otettuihin kuviin tulee ihan hauska tunnelma tylsän kovuuden sijaan. Ja mikä parasta ART-asetus nro 13 tekee yhdellä napin painalluksella samasta kuvasta kaikki 12 eri versiota. Kertakaikkiaan koukuttava leikkikalu!

Tässä on Minttu goes ART -session ehkä normaaleimman oloinen otos. Soft Focus -filtteri tasoittelee mukavasti pitkän työpäivän ja pimeän vuodenajan jäljet kasvoilta. Salamavalokaan ei aiheuta järkyttäviä varjoja silmien alle. Silti asu erottuu mielestäni ihan kohtuullisesti. Saattaapi siis olla, että tulen käyttämään tällä filtterillä otettuja päivän asukuvia muulloinkin kuin näin esittelymielessä.

Asu:

• haalari, MTWTFSS
• pellavajakku, Esprit
• nilkkurit, DonDonna
• vyö, Monki
• kaulakoru, vanhoja varastoja…

Pale&Light Colour -filtteri on kanssa suht “normaalin” oloinen (kuva vasemmalla siis). Voisin kuvitella, että tuolla saisi aivan fantastisen herkkiä tunnelmakuvia jossain vähän toisenlaisessa valaistuksessa. Aika makea on mielestäni tuo oikeanpuoleinenkin kuva. Cross Process on filtterin nimi. Tosin tuosta ei nyt kyllä juuri enää asun yksityiskohdat erotu…

Halusin esitellä eri filttereiden erot mahdollisimman realistisesti. Mitään kuvaa ei ole käsitelty sen enempää kuin mitä nyt ylimääräiset rojut on rajattu pois. Vasemmalla oleva kuva otettu filtterillä nimeltä Gentle Sepia. Tuolle olisi kyllä tehnyt hyvää, jos siihen olisi lisännyt vähän valoa jälkikäteen, mutta ihan tunnelmallinenhan tuo on noinkin. Sen sijaan Dramatic Tone -filtterillä otettu kuva on aikas hurja. Voisin silti kuvitella, että tällä voisi saada huikeita kuvia maisemista ja luonnosta.

Kaikkein taiteellisimmat filtterit ovat Key Line (vas.) ja Watercolor (oik.). Asukuvaukseen nuo ovat ehkä vähän turhan raisut, mutta aloin heti suunnitella, että jos valokuvattavana olemista vastustavasta Sunshinesta onnistuisi joskus räppäämään kivan kuvan, voisi näillä filttereillä saada aikaan hyvinkin hauskan sisustustaulujutun…

Tässä nyt oikein kuvassa tuo Olympuksen kampanjaa varten testikäyttöön saamani ihana Olympus PEN Lite E-PL5! Indiedaysin Olympus-sivuilla on muuten menossa kilpailu, johon kannattaa ehdottomasti osallistua! Saitilta löytyy kolme kysymystä, joista vähintään yhteen vastaamalla osallistuu kilpailuun, jossa voi voittaa oman Olympus PEN Lite E-PL5 -kameran, arvo 699,90 euroa! Aika mahtavaa!!

Mikä tekee joulusta joulun? Pimeässä tuikkivat valot, kynttilöiden rauhoittava lämpö, glögimausteiden tuoksu, punaiseen villapaitaan pukeutuva ystävä, jouluruokien maut, Sylvian joululaulu, rakkaudella paketoidut lahjat?

Jotenkin tuntuu, että tärkeintä joulutunnelman saavuttamisessa ja oikeaan taajuuteen virittäytymisessä, on jouluperinteet. Toisilla se tarkoittaa sitä, että myös vaatehuoneen seinät kuurataan kloritella puhtaaksi tai että joulukortteja kirjoitellaan satamäärin yötä myöten ennen viimeistä postituspäivää (“no Virtasille ei kyllä lähetetä mitään – ei niistäkään oo kuulunut moneen jouluun”… etc. Kyllä te tiedätte..)

Parasta jouluperinteissä on se, että ne saa ja pitää luoda itse. Mintun jouluperinteisiin kuuluu esimerkiksi “luova” suhtautuminen joulukorttien lähettämiseen. Tänä jouluna sukulaiset saavat joulukortiksi Peetun yo-kiitoskortin. Haha! Erottuupahan ainakin joukosta…

Kaikki ruotsalaiset (vain semi-karkea yleistys…) katselevat jouluaattona telkkarista Aku Ankan joulushown. Oikeasti. Sille jo pitkästi yli kolmekymppiselle työkaverillenikin ohjelma on jo kymmeniä vuosia sitten lakannut liittymästä erityisesti Aku Ankkaan. Kyseessä on rakas perinne, joka merkitsee joulua – ja sillä hyvä.

Meillä joulunodotukseen liittyy olennaisesti Love Actually -leffa. Villasukat jalassa, lämpimään vilttiin kääriytyneenä, sohvan nurkkaan käpertyneenä elokuvan töllääminen virittää juuri oikeanlaiseen joulutunnelmaan. Elämä voi olla ihanaa, vaikka se harvoin on täydellistä, tilaisuuksiin kannattaa tarttua, kun ne osuu kohdalle, ihmiset on pohjimmiltaan hyviä, kunnon ystäviin voi luottaa aina – ja tärkeintä on kuitenkin rakkaus.

All I want for Christmas is you – on kai Love Actuallyn sanoma yhteen lauseeseen kiteytettynä. Koska aina kaikki toiveet eivät toteudu – ainakaan ihan välittömästi – listasin muutaman jutun, jotka kilpailevat joululahjatoivelistani kakkospaikasta.

1. Sain muutama joulu sitten Karkilta ja Peetulta joululahjaksi Essence-sarjan punaviinilaseja. Saman sarjan viinikarahvi saatiin ystäviltä tuparilahjaksi jo aikaisemmin. Elegantit punkkulasit ovat mielestäni tuon sarjan onnistunein osa, valkkarilaseja en ole edes harkinnut hankkivani. Sen sijaan matalat cocktail-lasit olisivat aivan ihanat! Tiedän, että samppanjaa ei kuulu nauttia laakeista laseista, mutta olisi siinä vaan jotain 20-lukuisen dekadenttia!
2. Hemmottelulahjakortti johonkin ihanaan kylpylään tai kauneushoitolaan olisi taivaallinen yllätys! Jotenkin sitä aina sortuu priorisoimaan jotain muuta kuin hierontaa tai kauneushoitoja. Lahjakortti toimisi hyvänä muistutuksena, että itsestäänkin pitää pitää huolta.
3. Koru, jolla on merkitystä. Kyllähän sitä tulee käytettä ihan randomeja pukukorujakin – varsinkin korvikset ja kaulakorut ovat helposti sitä sarjaa. Sen sijaan sormuksilla on itselleni aina suurempi merkitys, enkä juurikaan vaihtele käyttämiäni sormuksia. Just nyt on vasemmassa kädessä sellainen tilanne, että sinne mahtuisi hyvin cool, voimaa antava sormus. Täydellisin löytyy Ideakorulta.
4. No enhän mä nyt sitten ole voinut päästää mielestäni niitä Vuittonin syötävän suloisia Mini Bagejä. Kuvan malli ja väri käy oikein hyvin, jos joulupukki-kulta sellaisen löytää ylimääräisenä pyörimässä jostain Korvatunturin pajan nurkista!
5. Marimekon punaiset Mariskoolit ovat olleet himotuslistallani jo vaikka miten pitkään. Ongelmana vain on se, että haluaisin niitä samantien ainakin kuusi kappaletta. Mikä on kustannussyistä johtanut siihen, että en ole hankkinut ensimmäistäkään. Mielikuvissani tarjoilen upean punaisista kulhoista marjaisaa jälkkäriä tai vaikkapa alkupalaksi tujauksen pikanttia borsh-keittoa…
6. Puhtaat kauniit lakanat – ja niiden väliin pujahtaminen – on ehdottomasti henkilökohtaisen voi hyvin -listani top vitosessa. Lexingtonin raikkaan ruudulliset lakanat olisivat enemmän kuin tervetulleet piristämään aavistuksen mälsän oloista liinavaatevarastoani.
7. Karkki on himoinnut jo varmaan kesästä lähtien Mulberryn mustaa Del Reytä. (Ja juu, tytöllä on rahatkin säästettynä, mutta ostopäätöksen tekemiseen menee se aika, mikä siihen menee.. ;D) Kun viimeksi poikettiin Mulberryllä laukkua ihastelemassa, erehdyin silittelemään suloisia villa/silkki-huiveja. Ja sen kokemuksen jälkeen on hyvin vaikea kuvitella voivansa selviytyä talvesta ilman tuollaista lämmittävää ihanuutta.
8. Ja kun nyt tässä oikein toivomaan alettiin niin pistetään nyt toivomusläjän päällimmäiseksi vielä lentoliput Australiaan! Muutama viikko lämpimässä ei tekisi pahaa ollenkaan ja voi miten ihana olisikaan päästä moikkaamaan sitä maailmalla huitelevaa lapsukaista. Ikävä on kova.

Mutta tosiaan. Tavaraa saa rahalla, mutta ne oikeasti tärkeät asiat ovat ihan jossain muualla.

Kuvat: Ideakoru, Stockmann, Iittala, Mulberry, Hotels.com, Louis Vuitton ja Sturebadet.