Aika laittaa tämän vuoden Linnan juhlien puvut järjestykseen!
Yleisesti ottaen ilahduin monestakin asiasta naispuolisen juhlaväen glamouria tarkastellessani. Ensinnäkin näytti siltä, että suurin osa oli muistanut kammata hiuksensa. Vielä ihan muutama vuosi sitten vaikutti siltä, että moni oli päättänyt säästää kampaamokuluissa, mutta nyt kotoisia harakanpesiä ei juurikaan näkynyt. Tyylikkyyspisteitä ropisi myös monien valitsemasta sileästä tyylikkään elegantista kampauksesta! Miten ihanaa, että juhlakampaus ei enää tarkoita samaa kuin epämääräinen kiharaviritys.
Vuoden 2019 Linnan juhlat näyttivät olevan myös sillä tapaa merkittävä ajankohta, että naisväki vihdosta viimein skippasi sen pakollisen shaalin/sifonkihuitulan, joka jo vaikutti täysin lähtemättömältä suomalaiseleganssin kulmakiveltä. Huivivirityksen sijaan käsivarret saivat suojakseen elegantteja hihoja ja – henkilökohtainen suosikkini – viittamainen leikkaus teki todellisen entrén.
Plussaa ropisi myös rohkeista värivalinnoista ja ylipäätään tilaisuuden luonteen kunnioittamisesta.
Olen ennenkin sanonut – mutta sanotaanko se nyt taas – kuosillinen juhlapuku on hyvin haastava valinta ja lopputulos helposti arkinen. Etenkin näinä aikoina, kun kesämuodissa suositaan maksimekkoja, riittävän juhlavan yleisilmeen saavuttaminen on vaikeaa. Ehkä sen tribuutin kotipesälleen olisi voinut hoitaa muutenkin kuin persikanvärisin unikoin. Just sayin…
Mutta tarkoitukseni ei ole mollata ketään! Jotkut kuitenkin onnistuivat juhlaeleganssinsa kanssa paremmin kuin toiset. Tässä suosikkini ei missään erityisessä järjestyksessä:

Elina Knihtilä Katri Niskasen suunnittelemassa puvussa. Yksi illan täydellisimpiä power-woman -asuja! Syvä halkio tuo dramatiikkaa ja keveyttä muutoin varsin peittävään mekkoon. Päälaelta korkea kampaus sopii kokonaisuuteen aivan täydellisesti samoin kuin veistokselliset korut ja klassinen Hollywood red carpet -meikki. Rrrakastan viitaksi leviäviä hihoja ja tuo sangen vaativa sinappiin taittava keltainen sopii kantajalleen erinomaisesti. Jos nyt jostain pitää narista niin aavistuksen pienempi kirjekuorilaukku olisi ollut vähän tasapainoisempi…

Emma Saarnio, puku: Valentino. Meitä oli reilu kymmenen finne-leidiä katselemassa Linnan juhlien vastaanottoa mun luonani. Mekkala oli välillä aikamoinen, kun kilvan kommentoimme kättelyvuorossa olevien asukokonaisuuksia. Tasan yhden kerran koko porukka hiljeni totaalisesti, kunnes joku henkäisi: tää on kyllä kertakaikkiaan aivan mielettömän ihana. Silloin meistä kukaan ei tiennyt, että puku on Valentinon, kokonaisuus oli vain niin hengästyttävän upea. Valokuvista ei valitettavasti täysin välity se sadunomainen keveys, miten puku eli Emma Saarnion liikkuessa.
Sitä vaan ihmettelen, että miten voi olla, ettei tämäasu ole joka ikisen Linnan kuningatar -listan ykkösenä!?

Heta Ravolainen-Rinne edusti Paula Malleuksen suunnittelemassa kierrätysmateriaalista valmistetussa puvussa. Itse puku on kauniisti toteutettu ja istuu kantajalleen täydellisesti. Tässäkin juhlallista ryhtiä tuo viitta ja kokonaisuuden täydentää upeasti pukuun sommitellut Kalevala Korut.
Mielestäni Linnan juhlat on erinomainen tilaisuus tehdä asustaan statement esim. juuri kierrätyksen, kestävän kulutuksen tai materiaalien uusiokäytön suhteen. Sen sijaan politiikan tekeminen sinänsä ei kyllä kuulu itsenäisyyspäivän luonteeseen. Vaikka kai se on jo ihan perinne, että joku ylittää hyvän maun rajat edistääkseen asiaansa… Sinänsä ihana asua vapaassa maassa!

Laitetaan tähän väliin Jenni Haukio, vaikka hänen pukunsa ei oikeastaan ollut kyllä suosikkini. Ainakin lähetyksen aikana näytti siltä, että hän johtaa asunsa kanssa kaikkia äänestyksiä, niin pitäähän sitä nyt vähän kommentoida.
Täydet pisteet puvun uusimisesta ja uusiokäytön lähettämästä viestistä. Myös mekon väri, joka on oikeasti aika vaikea, sopii täydellisesti. Kampausta taisin hiukan kotikatsomossa mollata, mutta tarkemmin ajateltuna se on kuitenkin enemmän moderni ja tyylikäs ja vähemmän smurffi-hattu..
Sen sijaan en edelleenkään pääse yli siitä, että miehusta istuu huonosti. Ja että parhaimmillaankin kokonaisuus on vain aika kiinnostava.


Katri Kulmunin upean vihreän paljettimekon suunnittelijaa en löytänyt edes googlailemalla. Tässä on silti kokonaisuus, joka ei voisi olla täydellisempi – korostetut olkapäät, valuva siluetti, syvä sammalenvihreä sävy, sileä elegantti kampaus ja markkeeratut silmät. Ensin ajattelin alkaa niuhota kultaisesta pussukkalaukusta, mutta yhdessä korvakorujen kanssa ne muodostavat liiton, johon ei ole mitään lisättävää.

Mari Holopainen Sini Villin suunnittelemassa asussa. Super Woman -teemalla jatketaan. Tässäkin vaikutuksen teki epäperinteinen värivalinta ja rohkea muotoilu. Epäsymmetrinen veistoksellinen leikkaus vie ajatukset antiikin Roomaan, mutta toisin kuin yleensä, tässä ei olla lähelläkään sexy-tooga -ajatusta – vaan ennemminkin mieleen tulee gladiaattorien sotavetimet.

Sofia Vikman Anne-Mari Pahkalan luomuksessa. Meillä kotikatsomossa tämä asu jakoi kovasti mielipiteitä, mutta mielestäni se on mitä tyylikkäin tulkinta upseerien univormuista – mikä sopii erinomaisesti juuri itsenäisyyspäivään. Ekstra pluspisteet kenkävalinnasta! Ja täytyy kyllä sekin vielä sanoa, että olen tässä miettinyt, että noiden olkapäillä olevien somisteiden hipsut mahtaa kutkutella kivasti käsivarsia liikkuessaan.
Sellaista tänä vuonna, yleisarvosana reippaasti plussan puolella! Seuraavaksi sitten tämän vuoden Nobel gaalan asut…
Kuvista kiitos: Iltasanomat, Iltalehti & Hesari

Periaatteessa miellän pinkin kesäväriksi. Kuumassa ja aurinkoisessa ilmanalassa kovakin sävy pehmenee, tuo raikkautta ja tuulahduksen tropiikkia. Myös kevään haaleaan maailmaan se sopii jossain määrin – hassua sinänsä – mutta syksyllä mieli halajaa lämpimän murrettuja ja maanläheisiä sävyjä. Vai?
Omat vaatehankintani ovat viimeaikoina menneet pitkälti tyylillä: “jos saan puettua sen päälleni, hankin sen”. Ihan älyttömän montaa sellaista vaatetta, jonka alle hieno käsihärvelini sopisi, ei ole tullut vastaan, vaikka overzize onkin kuulemma trendikästä.

Ilahduin aivan valtavasti, kun törmäsin Åhlénsilla Carin Westerin lepakkohihaiseen neulekaunokaiseen. Pinkki kiinnitti huomioni, mutta ihan jo vanhasta tottumuksesta aloin rutiininomaisesti etsiskellä, josko neule löytyisi myös mustana.
Ja löytyihän se. Mutta kas kummaa, ilahtumisen tunne jäi puuttumaan. Hetken mietin, että pitäisikö hankkia molemmat värit, kunnes mieleen palautui Karkin ikivanha ohje: mikäli vaate ei saa tanssahtelemaan pukukopissa, sitä ei kannata hankkia. Vastoin kaikkea itsetuntemustani ja ennakkokäsityksiäni ainoastaan pinkki aiheutti riemua.

Siispä musta neule jäi kauppaan ja nyt olen hyvin tyytyväisenä sitä mieltä, että pinkki on varsin erinomainen syysväri!
Haluatteko muuten tietää, miten yksikätinen saa hiuksensa ylös tötterölle?
Pienellä harjoittelulla se sujuu ihan mainiosti: ensin hiukset kieputetaan tötteröksi, tötterön latva nostetaan pään päälle, latva pidetään paikoillaan päälakea seinää vasten nojaten siihen asti, että ehtii sujauttaa vasurilla ison hiussoljen pitämään komeuden paikoillaan. Helppo homma! Haha!

Korvikset on vanhat Kalevala Korut, mun äidin lempparit, joita se piti aina, kun olin pieni. <3

• neulepaita, Carin Wester
• housut, H&M
• kengät; Acne
• korvikset, Kalevala Koru

Yritin hikipäässä etsiä linkkiä vanhaan asukuvaan, jossa näkyisi alkuperäinen aakkoshame. Se oli blogin aamuhämärissä ihan suosikki ja muistan aivan selvästi, että tuosta ballerinapituisesta täyskellohameesta on useampikin setti kuvia. Eikä vain minun päälläni – vaan myös sekä Karkin että Peetun asustamina.
Se olisi nimittäin ollut täydellinen johdanto tähän tämänpäiväiseen asuuni. Alkuperäinen aakkoshame oli melko raskaasti laskeutuvaa mustaa viskoositvilliä, kauttaaltaan kuvioitu kirjaimilla kuin joku olisi heittänyt sen päälle laatikollisen niitä sellaisia valkoisia muovisia kirjaimia, joita näkee (taas) trendikkäiden hipster-kahviloiden ilmoitustauluissa. Malliltaan kapeavyötäröinen (siksi se varmasti sitten lopulta putosi pois kaikkien meidän asuvalikoimista…) ja erittäin laajahelmainen suosikki saapui perheeseen tyttöjen muotialan yrittäjänä työskenneeltä isoäidiltä (ehkä joku vielä muistaakin Turo Tailorin sisaryhtiön Estaten kasarin loppupuolelta?)
No, tämän hamosen kanssa ei ole ihan yhtä mukaansatempaavaa stooria, sillä löysin sen ihan yksinkertaisesti Henkkamaukalta, kun olin hermoromahduksen partaalla etsimässä jotain päällepantavaa, jonka saa puettua yhdellä kädellä. Silti sukulaissieluisuus tuohon vanhaan rakkaaseen hameeseen lämmittää kovasti mieltä. (Mihinkähän se muuten sitten lopulta joutui? Ei kyllä aavistustakaan.. varmaan jommalle kummalle lapsoselle..)

Eikös Mintun asukuvajuttujen perinteisiin kuulu säätilojen päivittely? Haha! No, pitää nyt sitten sanoa, että onpas ollut kertakaikkiaan aivan upea syksy! On ollut niin aurinkoista ja kuulaan kirpsakkaa, että vain yhä aikaisemmin laskevasta auringosta tajuaa, miten pitkällä syksyssä sitä oikeastaan ollaankaan. Ja tietty siitä, että nyt kun on Halloweenit lusittu, saa vihdoinkin alkaa luvan kanssa hehkuttaa joulua!
Pitkähihaisten vaateratkaisujen hankaluus on johtanut siihen, että ponchojen lisäksi olen alkanut kulkea huivi harteilla toimistolla. Hiukan kyllä arveluttaa, että tuleeko siitä liiaksi, povarimummo/iltanuotiolla istuskelija/kotimyyssailu -fiilikset, mutta minkäs teet. Onneksi en palele helposti – päinvastoin – inhoan, jos on liian kuuma.

Aurinkoisuus tähän aikaan vuodesta on tuntunut kyllä aivan ihanalta lahjalta. Ihmeesti valo virkistää, vaikka sitä saisi vain pienen annoksen keskellä päivää. Olen kyllä ollut kovasti sen tarpeessakin, sillä jostain syystä olo on ollut ihan poikkeuksellisen superväsynyt viimeaikoina. Työpäivän jälkeen tekisi mieli lähinnä painua suoraan peiton alle. Ehkä korkeintaan jotain moneen kertaan nähtyä hömppäviihdettä á la How I Met Your Mother viihdykkeeksi.
Kai se on se viime viikolla kärsitty pikku vilustuminen ja kaikki hässäkkä töissä, mikä pistää väsyttämään. Tai sitten se on vain se alitajuinen sisäinen kello, joka kehottaa painumaa talviunille!

Paras resepti tässä taitaa olla se, että antaa vain itselleen aikaa elpyä. Turha pinnistely ei yleensä johda yhtään mihinkään hyvään. Hyvinvointia lisää myös ihan kummasti se, jos jaksaa raahautua edes pienelle happihyppelylle ulos valoisaan aikaan. Muuten voikin sitten keskittyä pehmeisiin villashaaleihin kääriytymiseen ja lemppariteen hauduttamiseen!

• paita, Asos
• hame, H&M
• huivi, Acne
• tennarit, Puma

Jokunen hetki sitten jaettiin rapakon takana tämän vuoden Emmyt. Kuka minkäkin pystin kävi pokkaamassa on kylläkin sivuseikka, sillä tapahtuman kiinnostavinta antia on mitä niillä oikein oli päällä.
Parasta huvitusta syysdebbiksen loitolla pitämiseksi on nautiskella energisoivista väreistä ja ehkä jopa alkaa pikkuhiljaa suunnitella omaakin pikkujouluasua. Ei nyt niin, että tässä varsinaisesti olisi ehtinyt vielä mikään paha kaamos-blues iskeä, mutta juhla-asujen suunnittelu on ainakin omasta mielestäni aina mukavaa – ja tätä nykyä tuntuu, että se on usein yksi juhlien hauskimmista vaiheista. Riippuu tietty kovasti juhlista, mutta ainakin, jos kyseessä on randomit “firman pikkujoulut”.
Puhdas punainen, fuchsia ja syvemmät viininpunaisen sävyt ovat klassisia syyskauden juhlavärejä. Tämän sesongin uutuus ja trendihitti näyttää olevan vanhan säännön, jonka mukaan pinkkiä ja punaista ei saisi yhdistää samaan asuun, rikkominen. Kaveriksi kelpaa mainiosti metallinkiiltävät asusteet tai klassikkosyntinen hohtava musta.
Yläkuvassa Kendal Jennerin tyrmäävän upeassa kokonaisuudessa yhdistyy kaikki trendikkäät detaljit. Plussaa mustaksi lakatuista kynsistä ja sileästä kampauksesta.

Mandy Mooren asussa yhdistyy värin lisäksi kaksi muutakin trendiä: muhkeat hihat ja koko kintun paljastava halkio.

Marisa Tomein peilihopeat avokkaat on aivan ykkösvalinta pinkki-punaisen unelmapuvun kaveriksi.

Taraji P. Hanson väläyttelee hänkin jalkaa koko pituudeltaan. Harsoinen versio Superwoman viitasta ei ehkä ihan joka pikkujouluihin istu, mutta hauska idea kuitenkin!

Zoe Kazan toteuttaa pinkki + punainen yhtälön vähän murretummilla roosan ja viininpunaisen sävyillä.
Nyt vaan sitten odottelemaan, että postiluukusta alkaa tulvia kutsuja pikkujouluihin ja muihin loppuvuoden kissanristiäisiin!
Kuvat: Popsugar

Jos joku olisi kymmenen vuotta sitten sanonut, että jonain päivänä olen sitä mieltä, että Victoria Beckham on paitsi hurmaava, huumorintajuinen ja kaikin puolin fiksulta vaikuttava bisnesnainen myös kertakaikkiaan loistava designer, olisin nauranut itseni tärviölle. Näin on kuitenkin käynyt ja tänä päivänä olen sitä mieltä, että VB on yksi niistä  ajankohtaisista kiinnostavista suunnittelijoista, jonka malliston jokainen asu olisi enemmän kuin tervetullut garderobiini.
Tiedän, että aika moni on edelleen sitä mieltä, että tiukin ilmein, posket lommolla poseeraava ex-spaissari vaikuttaa synkeältä tiukkikselta. Ei tarvitse kuitenkaan kuin vilkaista rouva Beckhamin YouTube-kanavaa tai Instagram-filmejä, niin huomaa välittömästi, että Victoria ei todellakaan suhtaudu itseensä kuolemanvakavasti. Ihastuttavaa kuivaa brittihuumoria ja herkullista itseironiaa on tarjolla yllin kyllin.

Lisähohtoa VB:n persoonaan antaa koko ihana Beckhamin perhe. Kaikki neljä lasta vaikuttaa mukavilta, maanläheisiltä ja hyväkäytöksisiltä. Eikä tuosta Mr. Beckhamistakaan ole mitään pahaa sanottavana…
Designerina ja omaa nimeään kantavan muotitalon taiteellisena johtajana Victoria Beckham seisoo kuitenkin tukevasti omillaan. Ehkä kuuluisuudesta oli ihan alussa jotain hyötyä, kontakteja ja pääomaa ainakin löytyi. Muuten kyllä tuntuu, että taustasta saattoi olla enemmänkin haittaa. Onhan maailma täynnä kaikenmaailman celebrityä ja vaikuttajaa, jotka lanseeraavat “oman malliston” ties missä yhteydessä. Kun tavoitteena on vakavasti otettava muotitalo, tuollaiset mielleyhtymät eivät erityisesti auta asiaa.
Vuosikausien määrätietoinen ja kunnianhimoinen työ on kannattanut. Tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävä Victoria Beckham -brändi on ollut jo pitkään arvostettu toimija kansainvälisessä muotimaailmassa.
En voi sanoa, että olisin ollut ihan aivan alusta asti VB:n kannustusjoukoissa, mutta nyt jo ties miten monen vuoden ajan olen ollut hurmaantunut klassisen kauniista, mutta silti erittäin ajankohtaisesta, feminiinisen sensuellista, mutta kuitenkin muotokieleltään  raikkaasta ja tunnistettavasta signature-tyylistä. Victoria Beckham nainen on vahva ja tietää, mitä tahtoo – ja uskaltaa myös näyttää pehmeän puolensa.
Tässä kavalkadi kuvia pari päivää sitten Lontoon muotiviikolla esitellystä kevät/kesä 2020 -mallistosta. Kuten sanottu, haluaisin omaan garderobiini tyyliin aivan kaiken alkaen kengistä aurinkolaseihin, jakkuihin ja päätyen ihaniin, yllättävän rouheisiin röyhelöihin. Onneksi aina voi kuitenkin inspiroitua ja laittaa toteutukseen sen, minkä jo valmiiksi vaatekaapista löytyvillä vetimillä pystyy!












Kuvat: Victoria Beckham, Victoria Beckhamin Twitter-tili ja Elle.se

Tiedän, että olen tämän viimeisen kreisikiireisen vuoteni aikana skipannut kaikki klassiset pukukavakadipostaukseni aina Linnan juhlia myöten. Nyt on kuitenkin oma lehmä sen verran tanakasti ojassa, että aivan pakko saada vähän ekstrainspiraatiota.
Loppukesästä on tulossa Karkin häät, ja täysin poikkeuksellisesti päässäni ei ole edes haileaa visiota siitä, mitä laittaisin päälleni. Eikä siinä vielä kaikki. Tarvitsen kivan outfitin itse hääjuhlan lisäksi sekä perjantain pre-wedding drinksuille että sunnuntain hääbrunssille. Aivan ihanaa, mutta stressaa kyllä kieltämättä vähän, kun ei ole mitään mielikuvaa edes siitä, minkä tyylistä asua olen hakemassa.
Viime kesän Ameriikan reissulta hankin Karl Lagerfeldin kengät, jotka aivan huutavat hääjuhlia, mutta en aio jumittaa niissä, jos asu muuta vaatii. Lisäksi vihkiminen on Tukholman suomalaisessa kirkossa – ja sen ulkopuolella on koko mäki mukulakivipäällysteinen. Eli stiletot ei sikälikään ole mikään kovin fiksu idea.
Tarvitaan siis ankara annos inspiraatiota!
Viime viikolla jaettiin täällä musiikkibisneksen Polarpriset-palkinnot. Alkukesästä järjestettävä tilaisuus tarjoilee perinteisesti erinomaisen katsauksen sesongin juhlapukeutumiseen. Tämän vuoden punainen (pinkki) matto ei tehnyt poikkeusta, vaikka lastenkirjansa promoamisen vuoksi kiireinen prinsessa Madeleine ei päässytkään paikalle.

Kruunuprinsessa Victorian supertrendikäs vaaleanpunainen tylliunelma on aivan mielettömän ihana! Puvun keveä, kuplivan naisellinen olemus suorastaan hengittää kesän 2019 juhlatunnelmaa. Designista vastaa ruotsalaisen muodin tuorein lupaus, viime muotiviikoilla valtavasti huomiota ja kiitosta kerännyt Selam Fessahaye. Klassiset nudet avokkaat tasapainottaa asun kokonaisuuden sokerisen paremmalle puolelle.
Luonnollisestikaan morsiamen äitinä en voi – en haluaisikaan – pukeutua noin näyttävään ja hörsöilevään luomukseen, mutta jotain tuollaista kepeää elementtiä voisin kyllä hyvinkin harkita. Laitetaan talteen alitajunnan ideapankkiin ja katsotaan millaista inspiraatiota siellä alkaa muhia!

Ruotsalaisen kulttuurin power couple, Eva Dahlgren ja Efva Attling, onnistuu aina sykähdyttämään asuvalinnoillaan. Välittömästi kiinnostelee: hopeiset nahkahousut, puuteripastellit matalakantaiset, kristallein koristellut avokkaat, aksenttiväriset avokkaat sekä jälleen ihana haaleanpinkki fluff. Efva Attlingin puvun takana on niinikään Selam Fessahaye.

Näyttelijä Eva Röse oli valinnut asukseen lempparimuotitaloni Dagmarin epäsymmetrisen keltaisen luomuksen. Peetu on laittamassa hääjuhliin todennäköisesti mekon, jonka pääväri on juurikin tuo tämän kesän ykkösväri ja sikäli olisi aika hauska (etenkin valokuvia ajatellen!! :D), jos meidän asut matsaisi.
Tykkään myös aivan valtavasti puvun toisen olkapään paljastavasta mallista. Häiden juhlatilassa tulee todennäköisesti olemaan kuuma, joten tuollainen huitulamainen leikkaus olisi varmasti sata kertaa mukavampi päällä kuin joku tyköistuva kotelomekko.

Multiyrittäjä Isabella Löwengrip on kuin kreikkalainen jumalatar Lilli Jahilon valkoisessa juhlapuvussa. Valkoista en tietenkään laita päälleni tyttäreni häihin – niinkuin en kyllä mihinkään muihinkaan häihin. En myöskään usko, että haluan mitään täyspitkää. Sen sijaan Bottega Venetan nude clutch kelpaisi mainiosti!

Dolce & Gabbanan kukkamekko todistaa, että kyllä kesäjuhliin sopii ihan hyvin myös kuosit ilman, että ilmeestä tulee liian arkinen. Prinsessa Sofia on trendiaallon harjalla myös kukkapantoineen, mutta mitään vastaavaa en kyllä osaa omaan päähäni kuvitella. Todennäköisesti skippaan kaikenlaiset päähän aseteltavat laitokset, vaikka toisaalta ne perinteisesti kuuluu juuri morsiamen äidin juhlavarustukseen.

Artisti Sanna Nielsenin asu on tässä muistutuksena sisäiselle hääjuhla-asustylistilleni. Koska Karkin häät on vasta loppukesästä, saattaa olla ihan hyvä idea miettiä myös vähän vahvempia värisävyjä kuin näin alkukesästä silmää miellyttäviä heleitä pastelleja. Esimerkiksi just joku vihreän sävy voisi hyvinkin tuntua omalta.
No, onneksi tässä on nyt vielä hiukan armonaikaa asujahtiin – vaikka viikot vierii kyllä sellaista vauhtia, että ihan kokonaan ei voi tuudittautua kyllä se jostain vastaan kävelee -tyyppiseen toiveajatteluun. Esmes toi Dagmarin mekko täytyy käydä sovittamassa (siitä on myös aivan ihana cappucinon värinen versio!) ihan varmuuden vuoksi.
Kaikki kuvat: Elle.se