Yritin hikipäässä etsiä linkkiä vanhaan asukuvaan, jossa näkyisi alkuperäinen aakkoshame. Se oli blogin aamuhämärissä ihan suosikki ja muistan aivan selvästi, että tuosta ballerinapituisesta täyskellohameesta on useampikin setti kuvia. Eikä vain minun päälläni – vaan myös sekä Karkin että Peetun asustamina.
Se olisi nimittäin ollut täydellinen johdanto tähän tämänpäiväiseen asuuni. Alkuperäinen aakkoshame oli melko raskaasti laskeutuvaa mustaa viskoositvilliä, kauttaaltaan kuvioitu kirjaimilla kuin joku olisi heittänyt sen päälle laatikollisen niitä sellaisia valkoisia muovisia kirjaimia, joita näkee (taas) trendikkäiden hipster-kahviloiden ilmoitustauluissa. Malliltaan kapeavyötäröinen (siksi se varmasti sitten lopulta putosi pois kaikkien meidän asuvalikoimista…) ja erittäin laajahelmainen suosikki saapui perheeseen tyttöjen muotialan yrittäjänä työskenneeltä isoäidiltä (ehkä joku vielä muistaakin Turo Tailorin sisaryhtiön Estaten kasarin loppupuolelta?)
No, tämän hamosen kanssa ei ole ihan yhtä mukaansatempaavaa stooria, sillä löysin sen ihan yksinkertaisesti Henkkamaukalta, kun olin hermoromahduksen partaalla etsimässä jotain päällepantavaa, jonka saa puettua yhdellä kädellä. Silti sukulaissieluisuus tuohon vanhaan rakkaaseen hameeseen lämmittää kovasti mieltä. (Mihinkähän se muuten sitten lopulta joutui? Ei kyllä aavistustakaan.. varmaan jommalle kummalle lapsoselle..)
Eikös Mintun asukuvajuttujen perinteisiin kuulu säätilojen päivittely? Haha! No, pitää nyt sitten sanoa, että onpas ollut kertakaikkiaan aivan upea syksy! On ollut niin aurinkoista ja kuulaan kirpsakkaa, että vain yhä aikaisemmin laskevasta auringosta tajuaa, miten pitkällä syksyssä sitä oikeastaan ollaankaan. Ja tietty siitä, että nyt kun on Halloweenit lusittu, saa vihdoinkin alkaa luvan kanssa hehkuttaa joulua!
Pitkähihaisten vaateratkaisujen hankaluus on johtanut siihen, että ponchojen lisäksi olen alkanut kulkea huivi harteilla toimistolla. Hiukan kyllä arveluttaa, että tuleeko siitä liiaksi, povarimummo/iltanuotiolla istuskelija/kotimyyssailu -fiilikset, mutta minkäs teet. Onneksi en palele helposti – päinvastoin – inhoan, jos on liian kuuma.
Aurinkoisuus tähän aikaan vuodesta on tuntunut kyllä aivan ihanalta lahjalta. Ihmeesti valo virkistää, vaikka sitä saisi vain pienen annoksen keskellä päivää. Olen kyllä ollut kovasti sen tarpeessakin, sillä jostain syystä olo on ollut ihan poikkeuksellisen superväsynyt viimeaikoina. Työpäivän jälkeen tekisi mieli lähinnä painua suoraan peiton alle. Ehkä korkeintaan jotain moneen kertaan nähtyä hömppäviihdettä á la How I Met Your Mother viihdykkeeksi.
Kai se on se viime viikolla kärsitty pikku vilustuminen ja kaikki hässäkkä töissä, mikä pistää väsyttämään. Tai sitten se on vain se alitajuinen sisäinen kello, joka kehottaa painumaa talviunille!
Paras resepti tässä taitaa olla se, että antaa vain itselleen aikaa elpyä. Turha pinnistely ei yleensä johda yhtään mihinkään hyvään. Hyvinvointia lisää myös ihan kummasti se, jos jaksaa raahautua edes pienelle happihyppelylle ulos valoisaan aikaan. Muuten voikin sitten keskittyä pehmeisiin villashaaleihin kääriytymiseen ja lemppariteen hauduttamiseen!
- paita, Asos
- hame, H&M
- huivi, Acne
- tennarit, Puma
