Vieläkö muistatte viime tiistaisen jutun Imagination is more important than knowledge – Albert Enstein? Nyt olisi aika lähteä löytöretkeilemään ja etsimään iloa, keveyttä, luovuutta ja hyvää oloa elämään.

Tällä kertaa esittelen The Artist Way -kirjan keskeisimmät työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Kaikki työkalut ja tehtävät ovat tärkeitä, koska niiden tekeminen on se, mikä saa alitajunnan työskentelemään ja sitä kautta omat valinnat ja niin – koko elämän – kulkemaan enemmän toivomaamme suuntaan. Ihan uskomattoman ihania asioita voi tapahtua, kun vaan uskaltaa ottaa pieniä askelia oikeaan suuntaan. Tämän “kurssin” etu on se, että askelia ei tarvitse sen paremmin keksiä itse kuin ottaa yksin. Kirjan lukemisesta saa kyllä inspiraatiota, mutta jos todella haluaa muutosta, haluaa löytää sisäisen vahvuutensa, haluaa iloa ja hyvää oloa elämäänsä, on tehtävien tekeminen ainoa keino.

Tämä on vähän sama juttu kuin treenaamisessa. Kaikenlaisesta liikunnasta ja useimmista urheilulajeista on kirjoitettu hienoja, todella mukaansatempaavia ja inspiroivia kirjoja. Omaa kuntoasi kirjojen lukeminen ei auta yhtikäs mitään, vaikka kuinka inspiroituisit. Muutos tapahtuu vasta, kun oikeasti lähdet lenkille/salille/pelaamaan…

Vaikka The Artist Wayn kohdalla puhutaankin vähän toisenlaisesta itsensä löytämisestä, on tehtävien tekemisellä ja pitkäjännitteisyydellä sama missio. Tehtävien tarkoituksena on ensin herättää ja myöhemmin vahvistaa hyviä, luovia ja vahvuutta tuovia asioita kunkin omassa sisimmässä, mutta ihan samoin kuin yksi juoksulenkki ei tee kenestäkään hyväkuntoista, ei yksi harjoitelmasessio vielä auta kovin pitkälle itsensä löytämisessä.

Niinpä toivon, että kaikki antavat itselleen sen lahjan, että edes yrittävät “treenata” säännöllisesti.

AAMUSIVUT

Aamusivut kirjoitetaan nimensä mukaisesti aamuisin. Jokaikinen aamu. Parasta olisi, jos sivut voisi kirjoittaa heti, kun on herännyt, mutta ennenkuin on noussut ylös sängystä. A4 -kokoisia sivuja kirjoitetaan joka aamu kolme kpl. Paperi saisi olla mieluiten ihan valkoista (ei siis ruudullista tai viivoitettua).

Sivuille tulee kirjoittaa editoimattomana tajunnanvirtana kaikki se, mitä päässä pyörii. Ihan kaikki. Kaikki pikkumaisuudet,  kaikki murheet, kaikki suunnitelmat, kaikki ärsytykset, kaikki odotukset, kaikki toiveet, kaikki haaveet ja kaikki arkisuudet. Tavoitteena on tyhjentää pääkoppa kaikesta siellä pyörivästä roinasta. Kirjoittamisen tulee olla täysin kritiikitöntä. Mikään ei ole liian halpamaista tai pientä päätymään sivuille. Jos se kulkee ajatuksiesi läpi, sen on tarkoitus päätyä paperille.

Kirjoitetut sivut ovat salaisia. Niitä ei saa missään tapauksessa näyttää kenellekään (koska se vaikuttaa, miten suhtaudut tulevien sivujen kirjoittamiseen), niitä ei pitäisi lukea ääneen – ja itseasiassa aamusivuja ei tulisi lukea itsekään ensimmäisten kuuden-seitsemän viikon aikana!

The Artist Way -kirjassa sanotaan, että voisi olla ihan hyvä idea käyttää irtonaisia papereita, jotka voisi sitten joka aamu sulkea omaan kirjekuoreen. Itse tykkään kyllä mielummin käyttää vihkoa, mutta on kyllä tärkeä teroittaa sekä itselle että muille samassa taloudessa asuville, että aamusivut eivät todellakaan ole tarkoitettu lukemista varten!

TAITEILIJATREFFIT

The Artist Way -ajattelu lähtee siitä, että jokaisen meidän sisällä asuu luova taiteilija. Tuo taiteilija on sisäinen lapsemme (hei, onko joku muka nähnyt hyvinvoivan lapsen, joka ei olisi ollut omalla persoonallisella tavallaan luova!?) ja taiteilijatreffien ensisijainen tarkoitus on antaa huomiota ja iloa tuolle sisäiselle taiteilijallemme.

Taiteilijatreffit järjestetään kerran viikossa ja tapaamisen tulisi kestää vähintään tunti.

Omalla syksyn kurssillamme kävimme paljon keskusteluja siitä, mikä “hyväksytään” taiteilijatapaamiseksi. Kirja ei anna tähän mitenkään selkeitä ohjeita, vaikka on kysymys näin tärkeästä asiasta. Suuntaa antavina ohjeina voi käyttää esim. näitä:

1. Ajattele, että olisit sisäisen lapsesi viikonloppuvanhempi, mitä kivaa haluaisit tehdä hänen kanssaan nyt, kun teillä vihdoinkin on hetki yhteistä aikaa?
2. Taiteilijatapaaminen ei saa suoranaisesti liittyä työntekoon. Esim: jos sinun pitäisi käydä vaikka katsomassa joku tietty näyttely töittesi takia, ei siellä käymistä lasketa taiteilijatapaamiseksi. Tuskin sisäinen lapsesi on kovinkaan innoissaan, että on päässyt mukaan töihin.
3. Tapaamisen aihe tai sisältö ei saa liittyä mihinkään muihinkaan velvollisuuksiin. Jos tunnet, että sinun on “pakko” tehdä jotain, niin tee sitten, mutta sitä ei lasketa taiteilijatapaamiseksi.
4. On ihan ookoo, että tapaat muita ihmisiä taiteilijatreffeilläsi, mutta muista, että olet pitämässä kivaa sisäisen lapsesi kanssa – häntä ei saa hylätä nurkkaan murjottamaan vain, koska tapasit jonkun muka tärkeän ihmisen.
5. Olisi oikein hyvä, että treffit olisivat vähän jänskiä. Puoli askelta mukavuusalueen ulkopuolelle riittää, just sen verran, että voit tuntea mukavan kutkuttavan pirinän sisäisen lapsesi mahanpohjassa.

Aamusivut ja taiteilijatreffit ovat The Artist Way -kurssin perustyökalut ja niitä käytetään koko kurssin ajan. Aluksi nuo saattavat tuntua vähän hassuilta, mutta kuka voi sanoa, että tunsivat olonsa täydellisen luontevaksi elämänsä ensimmäisellä jooga-tunnilla?

Niin, että eikun matkaan – hoplaa!! Seikkailu odottaa!! 🙂

Viime syksynä mietin jälleen kerran, että mikähän minusta tulee isona. Paljon olen mielestäni saavuttanut – elänyt kivaa ja ainakin hyvin vaiherikasta elämää. Siitä huolimatta tuntuu aina välillä, että sitä hukkaa itsensä. Huomaa tekevänsä ziljoona asiaa, koska niin kuuluu tehdä – tai joku sisäinen ääni sanoo, että pitää tai on pakko. Kuitenkin meillä on vain tämä yksi elämä ja siitä pitäisi osata nauttia, eikä päivien pitäisi olla vain suorittamista ja selviämistä. Miten helppo sitä onkaan hukkua kaikkiin velvollisuuksiin ja unohtaa se, mikä oikeasti tuottaa itselle iloa.

Tällasia asioita mietiskelin, kun kaverini Camilla kysyi haluaisinko lähteä mukaan opintopiiriin, jonka tavoitteena on löytää sisäiset luovuuden voimavarat ja lisää iloa elämään. En usko sattumaan, joten tajusin heti, että niin epäilyttävältä kuin sana opintopiiri (no okei, se oli studie cirkel, koska ollaan täällä Stockholmissa, mutta same same..) kuullostaakin, tämä on juuri se juttu, mitä kaipasin. Ei, tarvitsin.

Opintopiiri perustui Julia Cameronin kirjoittamaan kirjaan The Artist Way. Julia Cameron on itse käsikirjoittaja, kirjailija ja elokuvaohjaaja ja lisäksi luovuuskouluttaja. Itseasiassa kirjan alkusanojen mukaan koko opus on koottu hänen kurssimateriaalinsa pohjalta. Kirja on jaettu kahteentoista eri kappaleeseen, joista jokainen on oma askelmansa sisäisen luovuuden ja itsensä löytämisen polulla.

Julia Cameron on amerikkalainen – ja selkeästi oman osansa self-help kirjoja kahlannut. Lievältä “noudata näitä viittä kohtaa ja taivas aukeaa” -keittokirjasoopafiilikseltä ei tämänkään kohdalla voi välttyä. Pikkuisen myös tökkii yltiö-amerikkalainen suhtautuminen jumaluuteen. Toki Cameron itsekin suosittelee korvaamaan käyttämänsä “God”-sanat millä tahansa ylempään voimaan liittyvällä käsitteellä, johon kukin lukija voi uskoa.

Syksyinen opintopiirimme kesti vähän reilut 12 viikkoa. Kirjassa on 12 lukua ja etenimme yhteisellä sopimuksella luvun viikossa – niitä paria viikkoa lukuunottamatta, jolloin yhdessä päätimme, että tapaamiskerta jätetään väliin. Tahti oli mielestäni oikein hyvä. Viikossa ehtii nippanappa lukea kappaleen ja tehdä siihen liittyvät tehtävät. The Artist Way on todella siis varsinainen työkirja. Vaikka tekstin ajoittainen amerikkalaisuus pistääkin huvittamaan (joitakin ryhmäläisiäni jopa ärsyttämään), ovat lukuisat tehtävät  kaikessa yksinkertaisuudessaan yllättävän tehokkaita.

Pidempi aikaväli tapaamisten välillä olisi todennäköisesti johtanut siihen tavalliseen: ns. “oikea elämä” tulee ja nielaisee kaiken niinkin höpsöön kuin itsensä löytämiseen varatun ajan.

No miksi sitten tilitän täällä jotain viime syksynä käymääni opintopiiriä? Yksinkertaisesti siksi, että koin heti kurssin loputtua hyvin voimakkaasti, että haluaisin käydä sen uudelleen. Tuntui, että pääsin vasta nippanappa alkuun… Sain ikäänkuin juonen päästä kiinni, mutta jatko on edelleen hämärän peitossa. Selvittelin aikani, löytyisikö uutta ryhmää jonkun järjellisen matkan päästä sellaiseen aikaan, että voisin edes kuvitella osallistuvani lähes joka kerta, mutta sellaista ei löytynyt.

Päätin sitten perustaa opintopiirin tänne blogiini!

Julia Cameron rohkaisee kirjansa loppusanoissa kaikkia halukkaita perustamaan oman opintopiirin tai creative cluster – niinkuin hän niitä kutsuu. Koska Mintulle ei sellaista löytynyt IRL, julistan sellaisen perustetuksi NYT tänne blogiin.

Eli suunnitelma on tämä:

• The Artist Way -opintopiiri kokoontuu täällä Go 4 it vol. 2 -blogissa  joka tiistai klo 18.00, tästä noin 12 viikkoa eteenpäin.
• Kirjaa ei ole pakko hankkia, käyn läpi keskeiset tehtävät ja ajatukset täällä blogissa. Siitä huolimatta suosittelen lämpimästi kirjan hankintaa!
• Osallistujien ei ole pakko ilmoittautua eikä muutenkaan “tehdä itseään näkyväksi”. Kuitenkin olisi mukavaa ja opintopiirimäistä, jos osallistujat osallistuisivat myös keskusteluun ja toistensa kannustamiseen.
• Vedän koko kurssin täällä alusta loppuun asti, koska itse haluan käydä läpi prosessin uudelleen – kaikki ovat tervetulleita mukaan!

Ensi viikon tiistaina esittelen The Artis Way -luovuuskurssin keskeiset työkalut: aamusivut ja taiteilijatreffit. Sen jälkeen – eli tiistaina 17.4. on ensimmäinen varsinainen kurssikerta. Eli tässä on nyt tasan kaksi viikkoa aikaa, jos haluaa ostaa/tilata itselleen tuon kirjan.

Lämpimästi tervetuloa mukaan löytöretkelle luovuuteen ja itsetuntemukseen!

xoxo

Minttu

PS. <3-kiitokset ystävälleni Tinnille, jolta olen saanut jutun kuvituksena käytetyt kortit!

Viime viikolla sain testattavakseni Gilleten uusia höyliä ja karvanajogeeliä. Olen ollut erittäin tyytyväinen tuotteisiin ja nyt minulla on iloisia uutisia: sain arvottavaksi lukijoiden kesken kolme pakettia, joihin kuuluu Venus ProSkin Sensitive -höylä ja Satin Care -geeli!!

Arvonnan säännöt:

1. Kerro tämän postauksen kommenteissa mikä on paras niksisi kauniiden säärien saavuttamiseksi.
2. Jätä kommenttiin sähköpostiosoite (ei tule näkyviin muille), jotta tavoitan sinut voiton osuessa kohdalle.
3. Osallistumisaika päättyy perjantaina 30.3. klo 23.59 – sen jälkeen jätetyt kommentit eivät osallistu arvontaan.

Eikä sitten muuta kuin sääriniksejä kehiin ja onnea arvontaan!

Tämä viikko oli varmaan treenien puolesta niin stereotyyppinen “normiviikko” kuin vain voi olla. Ehdin treenata kolme kertaa, mikä tuntuu aika vähältä, mutta on kuitenkin paljon enemmän kuin ei yhtään. Suunnitelmat olivat taas paljon massiivisemmat, mutta sen jälkeen, kun sekä tiistain Body Pump että torstain Zumba piti peruuttaa työjuttujen takia, tiesin, että ei tästäkään nyt mitään huipputreeniviikkoa tullut. En anna sen kuitenkaan haitata vaan tuumaan, että parempihan se on että suurista suunnitelmista tulee yli puolet toteutettua. Paljon vähemmän tulisi treenattua, jos jo lähtökohtaisesti suunnittelisi vain vähän – ja sitten niistäkin jäisi kolmasosa toteuttamatta… 🙂

TREENIT VKO 12

Maanantai, SATS Boxing, 75 min

• Tällä kertaa ohjaaja pysyi aikataulussa ja tunti oli todella 75 min. Meillä oli Peetun kanssa tunnin jälkeen niin hillitön nälkä, että päätettiin hipsiä himaan syömään ja sovittiin, että  “venytellään kotona”. Haha! Ehkä joskus olen onnistunut venyttelemään kotona muutakin kuin lenkin jälkeiset pikavenytykset, mutta en ikinä koskaan mitään perusteellisempia kuvioita. Eikä niin tapahtunut tälläkään kertaa, mikä kostautui tiistaina. Paikat olivat todella jäykkänä ja selkäkin jotenkin kipeämmän oloinen, vaikka tavallisesti se ei juuri jaksa reagoida mitenkään boxingiin.

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Oltiin pitkästä aikaa jumpassa niin, että Karkkikin oli mukana. Tai siis Karkki ja Peetu treenaa kyllä yhdessä – ja me Peetun kanssa, mutta kolmistaan ollaan oltu viimeksi SATSissa joskus joulun aikoihin. Energy on Karkin lempparijumppa (spinningin lisäksi) ja menin tunnille ihan odottavaisin mielin, vaikken oikein tiennyt, mitä on tulossa. Ja olihan meillä ihan mielettömän kivaa… Tai ainakin ne ensimmäiset parikytminuuttia, joista vielä muistan jotain kunnollla. Sen jälkeen muistan lähinnä keskittyneeni haukkomaan happea ja pysymään pois jaloista. Aivan hillittömän nastaa!! Tietää ainakin tehneensä jotain! 😀

Lauantai, Tracy Andersonin “sääritreeni” 20 min ja kahvakuula 30 min

• Päätin testata saamani treenivinkit ihan käytännössä. En nyt oikein tiedä liikkeiden erityissopivuudesta juuri säärien treenaamiseen. Tai ainakin omien säärieni ongelma on lähinnä se, että pohkeet ovat vähän liiankin lihaksikkaat (johtuu perintötekijöistä eniten ja ihan vähän treenaamisesta!) enkä mielelläni haluaisi niihin enää yhtään enempää lihaksia. Hyppelystä tuli kuitenkin ihan kiva hengästys ja hiki. Sen jälkeen kahvakuulailu tuntui oikeastaan kivemmalta kuin ihan kylmiltään aloitettuna. Siinä videossa, jonka mukaan tuon 30 min kahvakuulatreenin teen, on kyllä muutaman minuutin lämmittely, mutta ei siinä oikeastaan ehdi varsinaisesti lämmetä.

Ensi viikolle on suunnitelmissa maanantai-tradition boxingin lisäksi enemmänkin Energyä Karkin ja Peetun kanssa. Kivaa! Lenkillekin haluaisin päästä. Jotenkin vain pitäisi saada tuo selän tilanne stabiloitua ensin. Viime viikolla ja varsinkin nyt viikonloppuna, on ollut ihan uskomattoman hieno kevätkeli, yhtäkuin täydelliset juoksuolosuhteet. Siitä huolimatta en oikeastaan edes kyennyt tosissani ajattelemaan, että uskaltautuisin oikeasti taas juoksemaan… Sen verran ikävästi tuo selkä on taas koko viime viikon vihoitellut. Ehkä sitä ensi viikolla olis jo aika saada aikaiseksi varata käynti fysioterapeutille. Taisin mennä lupaamaan sen itselleni siitäkin huolimatta, että inhoa yli kaiken lääkärissä käyntiä! ;D

Postista putkahti muutama päivä sitten kiva laatikollinen Nivean Pure Sensitive -deodorantteja testattavaksi. Tällä kertaa ei ole kysymys varsinaisesti blogi-testailusta, vaan olen mukana Buzzadorissa. Buzzadorin idea on se, että sinne voi kuka tahansa ilmoittautua mukaan.  Ilmoittautumisen jälkeen saa tietoja tulossa olevista kampanjoista ja niistä voi valita ne, joihin haluaa osallistua.

 Jos tulee valituksi mukaan kampanjaan, saa kotiin tuotepaketin. Siinä on aina yksi normaalikokoinen tuote itselle testikäyttöön ja pienempiä näytekokoja jaettavaksi ystäville, naapureille, työkavereille etc.

Mitään varsinaista palkkiota kampanjaan osallistumisesta ei makseta, vaan tätä tehdään lähinnä innostuksesta ja kiinnostuksesta tuotteita kohtaan. Mintun sisäinen akateemikko on kieltämättä kiinnostunut Buzzador-hommasta myös ihan siksi, että on kiehtovaa tutustua sisältä käsin tämän tyyppiseen markkinointiin… 😀

 Kampanjalaatikossa tulee aina mukana ohjeita ja vinkkejä, miten ja mitä tuotteista kannattaa kertoa. Esimerkiksi tämän Nivean dödön kohdalla on tärkeää painottaa, että se sopii erityisen hyvin herkälle iholle, ei sisällä alkoholia, väriaineita tai parabeenejä. Mutta se toimii siitä huolimatta yhtä hyvin kuin enemmän ja vaarallisempia kemikaaleja sisältävät vastaavat tuotteet.

Kampanjan päätteeksi pitää aina tehdä lyhyt loppuraportti, jossa kerrotaan, miten ihmiset ovat ottaneet vastaan tuotenäytteet ja mitä itse on pitänyt testattavista tuotteista.

 Tässä paketissa tulleet näytepullot päätyvät Mintun ystäville ja työkavereille testattavaksi. Eli blogiarvontaa ei nyt tällä kertaa näistä ole tiedossa. Sen sijaan, jos ilmaiset tuotteet kiinnostaa, kannattaa ryhtyä Buzzadoriksi – ja kohta postilaatikkoon voi tupsahtaa vaikka minkälaisia tuotteita testattavaksi ja arvioitavaksi. 🙂

Sain testattavakseni Gilleten Venus ProSkin sarjaan kuuluvat ProSkin Sensitive- ja ProSkin MoistureRich -höylät sekä Satin Care Pure & Delicate -ihokarvanajogeelin. Samassa paketissa tuli Gillette ProSkin sarjan mainoskasvon (vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa mainossäärten??) Jennifer Lopezin personal trainerin treeniohjeita, miten saavuttaa upeat sääret.

Höyliä ja geeliä onkin meidän mahtava kaksihenkinen testipatrullimme jo ehtinyt kokeilla muutamia kertoja.

Kuivalle iholle tarkoitettu tuoksuton Pure & Delicate -geeli on todella juuri kuin meidän (Mintun ja Peetun) toiveiden mukaan tehty! Itse välttelen viimeiseen asti voimakkaasti parfymoituja kosmetiikkatuotteita ja Peetu erittäin kuivaihoisena allergikko-atoopikkona haluaa aina kaikkein herkimmälle iholle sopivia tuotteita. Pure & Delicate on sekä tuoksuton että hellävarainen, aivan loistavaa. 🙂

ProSkin Sensitive -höylää en valitettavasti ole päässyt testaamaan, sillä Peetu omi sen välittömästi ja mukana ei seurannut kuin yksi terä. On kuulemma oikein mahtava käytössä ja paras, mitä Peetu on koskaan testannut…

Itse olen testaillut tuota ProSkin MoistureRich -höylää ja ihan yllättävän kiva sekin on, vaikka yleensä en kyllä juuri tykkää höylistä, missä on valmiina jotain tököttiä tai liukasteainetta. Jotenkin ne tuntuvat aina parin käyttökerran jälkeen epäfreeseiltä.. Vaikka toisaalta, käytetäänhän palasaippuaakin pidempään, eikä mulla niiden kanssa ole mitään ongelmaa. ProSkin MoistureRich on käytännöllisesti katsoen tuoksuton ja fiilis höyläämisen jälkeen oikein mukava – eli ongelmat on ainoastaan korvien välissä! Haha!

Seuraavaksi ajattelin testata tuotteiden mukana tulleet, Jennifer Lopezin personal trainerin Tracy Andersonin sääritreenivinkit. 🙂

Tracy Andersonin treenivinkit kauniiden kesäsäärten saavuttamiseksi:

• Hypi haarahyppyjä minuutin ajan
• Hypi minuutin ajan tasajalkaa nostaen polvet korkealle
• Tee potkuliikkeitä ja polvennostoja vuorojaloin minuutin ajan
• Toista näitä kolmea liikesarjaa 20 minuutin ajan
• Venyttele kunnolla treenin jälkeen

Itseasiassa olen tietävinäni, että nimenomaan tuo venyttely on tosi tärkeää, että säären lihakset pysyvät pitkinä ja kauniina. Mutta varmaan siihen tarvitaan vähän treenausta myös.