Päätin himmailla tämän viikon ja ottaa iisisti selkäni kanssa, ettei se nyt vaan enää äityisi pahemmaksi. Vappuaatto-iltana käytiin kyllä Peetun kanssa SATS Core Pulsessa – sellaista tolkutonta juhlintaa täällä meilläpäin harrastetaan. No, olihan sitä pientä juhlaa sitten viikolla, kun ensin käytiin keskiviikkona Peetun skivassa ja torstaina treffasin Jenniä ja Moksua. Juteltiin aika paljon Moksun kanssa juoksemisesta ja juoksutapahtumiin osallistumisesta, niihin valmistautumisesta ja mitä olisi hyvä ottaa huomioon, koska reipas neitokainen oli menossa eilen juostuun HCR-tapahtumaan. Keskustelun jälkeen oli sellainen olo, että ei vitsi vieköön, haluan saada selkäni kuntoon n-y-t NYT ja päästä taas kunnolla lenkkeilyn makuun. Onneksi selkälääkärille varattu aika on jo huomenna. Sitten seuraa varmasti oma aikansa fysioterapeuttikäyntejä ja rehab-jumppaa, mutta se ei haittaa – kuntoon on nyt päästävä, makso mitä makso!

TREENIT VKO 18

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Vaikka ruotsalaiset ei juuri olekaan kiinnostuneita vapusta, oli aattoillan jumppa melkein puolityhjä – varmaankin kauniin ilman ja seuraavan päivän vapaan vuoksi. Oli oikein hauska treenailla ohjatussa jumpassa ilman, että koko ajan tarvitsi pelätä huitaisevansa jotakuta kuonoon. Keikkulauta alkaa tulla pikkuhiljaa tutuksi, vaikka kyllä edelleen tulee välillä sellainen olo, että nyt lennän justiinsa nokalleni. Hiukan himmailin tietyissä “epäsymmetrisissä” liikkeissä selkäni vuoksi, mutta muuten oli ihan loistava meininki!

Lauantai, kahvakuula kotona, 30 min

• Hmmm, joo… Koko viikko ehti vierähtää ja lauantai-iltana tuumasin, että olisihan se hyvä, jos tekisi edes jotain… En jaksanut lähteä kotoa minnekään, eikä ulkoilukaan huvittanut, koska täällä oli ihan älytön myrskytuulinen keli. Kaivoin siis koneelta vanhan kahvakuulatreenivideoni ja tsemppasin itseäni, että vähäsenkin on aina tyhjää parempi…

Sunnuntai, sauvakävely, 60 min

• Alunperin ajattelin meneväni salille vähän crosstraineilemään, mutta tulin järkiini, kun heräsin tajuamaan, millainen keli ulkona on! Täydellinen auringonpaiste ja lämpö, tuulikin tyyntynyt eiliseltä. Jälleen kerran jaksoin ihmetellä, miten sauvojen kanssa kävely voikin tuntua niin paljon tehokkaammalta kuin ihan vain pelkkä reipas kävely. Selälle tuo tuntui myös tekevän hyvää ja kun jalassa oli vielä MBT-kengät niin kyllähän siitä sekä kroppa että pääkoppa sai elvyttävän hetken valkovuokkojen keskellä.

Huomenna on tosiaan se selkälääkäri. Pikkuisen jännittää, mitä siellä sanotaan. Alan kyllä itkeä, jos lääkäri sanoo, että mikset tullut vuosi sitten – nyt on jo liian myöhäistä… No, ei pidä maalailla piruja seinille. Otetaan ohjeet vastaan ja tsempataan kohti selkäkivutonta tulevaisuutta.

Mun ja Peetun vakitunnit SATSissa on kyllä varattuna ensi viikolle. Uskon, että saan edelleen luvan käydä tunneilla, kunhan osaan ottaa huomioon sen, että selkä vaatii nyt vähän erityiskohtelua. Huomenna olen toki tässä suhteessa huomattavasti viisaampi. Ainakin toivon niin.

Viimev iikon merkkittävin treeniuutinen ei liity varsinaisesti treenaamiseen… Mutta olin reipas (tai reipas ja reipas…) ja sain vihdoinkin varattua ajan selkälääkäriin! Pari kertaa käytiin Peetun kanssa viime viikolla jumpassa, mutta keskiviikon SATS Energyn jälkeen oli selässä niin jäätävä kipu, että vihdoin tajusin ettei tästä nyt kotikonsteilla tule yhtikäs mitään.

Loppuviikon otinkin sitten aika rauhallisesti. Muutama ihana pitkä kävelylenkki tuli tehtyä, mutta en enää uskaltanut raahata kiukuttelevaa selkääni mihinkään hikijumppaan. Lauantaina olin lähinnä seuraneitinä salilla ja hiihtelin rauhalliseen tahtiin crosstrainerillä. Sykemittari näytti hillittyä 110-120 väliin asettuvaa pulssia ja olo (selkäkin) tuntui ihan hyvältä.

TREENIT VKO 17

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Kaikkeen sitä näköjään oppii! Viime viikolla olin ihan tiltissä corepulsessa ja sekoilin laudan kanssa. Tällä viikolla sujui jo paljon paremmin. Tuntuma keikkuvaan lautaan on toki vielä vähän hakusessa, mutta nyt kun tiesin vähän, mitä odottaa sujui tunti paljon sutjakkaammin. Selän takia piti kyllä varoa hiukan jotain saksihyppyjä etc. mutta muuten huomattavasti vähemmän kaoottinen kokemus kuin edellisellä kerralla. Ja on se vaan hurjaa puuhaa ja kovaa treeniä!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Vakkari-energy-tunnilla oli sijainen, mikä aluksi tuntui vähän pettymykseltä. Tunnin vakiohjaaja, norjalainen vaihtimimmi Linn, on ihan meidän suosikki. Tuntuu, että Linnillä on pakko olla joku pallopelitausta – tai ainakin meininki on jotenkin rennompaa ja vähemmän tyypillistä aerobic-klisetouhua. Linnin hyväntuulisuus ja energia on ihan omaa luokkaansa ja tunnin jälkeen tuntuu, että olisi saanut varsinaisen piristysruiskeen itsekin. No, meininki oli ihan hyvä ja meillä oli kivaa, jos nyt ei oteta sitä huomioon, että lopputunnista piti jo vähän irvistellä kivusta selän takia…

Lauantai, SATS crosstrainer 35 min + lihaskunto ja venytykset

• Lähdin salille oikeastaan mukaan vain seuraksi. Vesan polvi leikattiin pari viikkoa sitten ja rehab-ohjelmaan kuuluu tasapainolautaa ja muuta kuntoutustyyppistä treeniä. Hiihtelin crosstrainerillä yhden pähkähullun MTV-reality shown ajan, tein vähän lihaskuntoliikkeitä (käytännöllisesti katsoen treenasin vain vatsaa) ja venyttelin. Rauhallinen treeni sopi selällekin ihan hyvin – pysyttiin kavereina koko session ajan. Ihaninta oli kylläkin istuskella kaikessa rauhassa tyhjässä saunassa ja kerrankin heitellä oikein kunnon löylyt. 🙂

Tälle viikolle en nyt ole suunnitellut kovinkaan paljon ohjattua treeniä… Selkälääkäri on vasta viikon päästä, enkä oikein tiedä, onko jumpassa käynti ylipäätään juuri nyt hyvästä vai pahasta. Päänupille tietty hyvästä, mutta täytyy sanoa, että selkä on mennyt huonompaan suuntaan – tai ainakin ollut kipeämpi – nyt tässä viimeaikoina. Toisaalta vatsalihaksia tehdessä tuntuisi kuin alaselän liikkuvuus olisi aavistuksen kuitenkin parantunut. Nääs, nääs… Mistäs sitä nyt tietäisi, onko tuollainen treeni hyvästä vai pahasta. Kipukynnykseni on aika korkea, eli oikeastaan sen takia ei jumppaa tarvitsisi jättää väliin, mutta kun en haluaisi aiheuttaa enempää vahinkoa itselleni.

Luulenpa siis, että yritän ottaa tämän viikon aika rauhallisesti treenien kanssa ja keskittyä kävelyyn ja crosstrainer-juttuihin. Ehkä on ihan asiallista odottaa, mitä lekurilla on sanottavaa.

Toinen The Artist Way -viikko starttaa tänään, mutta tsekataas ensin, miten ensimmäinen viikko meni. (Sorry muuten, että olen myöhässä sovitusta klo 18.00 tapaamisesta. Piti käydä hammaslääkärillä töitten jälkeen…)

Aamusivut

Monenako päivänä kirjoitit ja miltä se tuntui?

Tavoite on kirjoittaa sivut kaikkina seitsemänä päivänä, vaikka se tuntuisi miten turhalta tai hölmöltä tahansa. Kirjoittaminen sinänsä toimii henkisenä treeninä – vähän niinkuin lenkillä käyminen toimii fyysisenä ja senhän nyt kaikki tietää, että treenissä säännöllisyys palkitsee!

Itse onnistuin missaamaan aamusivut kahtena päivänä. Ensimmäisenä päivänä huomasin vasta bussissa (kirjoitan sivut työmatkalla, koska herään muutenkin niin aikaisin), että vihko oli jäänyt kotiin. Lauantaina muistin vasta myöhään iltapäivällä, että ainiinjustjoo… Kuvittelin, että kirjoittaminen olisi ollut mulle helppo rutiini, kun tein sitä kuitenkin koko viime syksyn, mutta näköjään tavat unohtuvat aika nopsaan.

Kirjoittaminen tuntui hyvältä, vaikka kyllä tosiaankin tuntuu, että jauhan ja jauhan tismalleen samoja asioita aamusta toiseen. No, tekstiä ei pidä analysoida ja ajattelenkin, että tuo kirjoittaminen vapauttaa kovalevytilaa aivoista.

Taiteilijatreffit

Miten ensimmäiset treffit onnistui? Löytyikö tapaamiselle aikaa? Tuntuiko mukavalta vai hölmöltä?

Yllättävän vaikeita nämä treffit, vaikka kirjassa painotetaan moneen kertaan, että ne ovat aivan välttämätön osa koko tätä itsensälöytämisprosessia. Kaikenlaisia suunnitelmia kyllä oli, mutta lopulta päädyin napsaisemaan pienen hetken siihen, että tein haaveilusuunnitelmia meidän terassin uudelleen sisustamisesta. Rakastan viettää aikaa ulkona heti, kun on vaan vähänkään tarpeeksi lämmintä… Suunnitteleminen tuntui kivalta, vaikka tiedänkin, että mahdollisuus kaiken toteuttamiseen on aika minimaalinen. Mutta ehkä jotain?

Tehtävät

Teitkö viime viikon tehtävät? Miltä se tuntui? Oliko jokin tehtävä erityisen hankala?

Itse tein tehtävät ja huomasin, että viime syksynä käymäni kurssi vaikuttaa vielä takaraivossa. On hankala assosioida vapaasti, kun samojen teemojen kimpussa pyöritään koko kurssin ajan ja niitä prosessoidaan pidemmälle. Toisaalta ajattelin, että ei se haittaa, vaikka tavallaan jatkaisin siitä mihin jäin. Ajattelin kyllä asettaa tälle viikolle itselleni tavoitteeksi, että pyrin tekemään tehtäviä enemmän “puhtaalta pöydältä”. Ehkä aamusivujenkin kirjoittaminen auttaa tässä.

Kakkosviikon tavoitteena on vahvistaa omaa identiteettiä, erottaa ympäristön odotukset ja itse asettamamme paineet siitä, mitä todellisuudessa pidämme tärkeänä ja mikä on meille hyväksi. Miten usein sitä onkaan ajatellut tekevänsä jotain kivaa ja – hui kauhistus – jotain mikä ei ole välittömästi hyödyllistä, mutta sitten tulee ystävä, puoliso, lapsi, vanhempi, pomo tms. ja esittää viattomalta tuntuvan toiveen, että käyttäisimmekin tuon itselle varatun ajan johonkin tärkeämpään. Tottakai työaikana pitää tehdä töitä ja aikuisen elämä on täynnä muitakin velvollisuuksia – se on selvä asia, eikä kukaan sitä kritisoikaan. Mutta että myös se yksi ainokainen tunti kaikista viikon 168:sta tunnista, joka on varattu ihan omaan käyttöön – pitääkö siitäkin luopua, jonkun muun – sitä muka paremmin tarvitsevan – hyväksi?

Tällä viikolla opetellaan asettamaan rajoja ja pitämään omia tarpeita yhtä tärkeinä kuin muidenkin. Aina ei ole pakko olla valmis joustamaan, mutta kannattaa myös kiinnittää huomio niihin tilanteisiin, kun itse on valmis luopumaan omista suunnitelmistaan toisen hyväksi. Se on nimittäin myös oiva pakokeino, täydellisen pitävä tekosyy olla heittäytymättä itsensä löytämisen tielle. “Kyllähän minä, mutta kun on niin paljon töissä”, “kyllähän minä, mutta kun ei tässä ole ikinä aikaa, kotitöihin menee kaikki joutilas aika”, “kyllähän minä, mutta kun talon, kotieläinten, lasten, vanhempien, taloyhdistyksen, ylitöiden… hoitamiseen menee kaikki vapaa-aika”. Kukaan ei väitä, etteikö nämä olisi myös niitä ihan oikeita syitä, miksi viikon 168:sta tunnista ei löydy edes sitä yhtä ainokaista itselle, mutta kannattaa olla rehellinen itselleen.

Samoja “yleisesti hyväksyttyjä” syitä on niin helppo käyttää myös pakokeinona. “Kunnon ihmisten syyt” toimivat samaan tyyliin tekosyynä itsensä löytämisen välttelylle kuin ihan fyysiselle lenkille lähtemisen esteenä. Kukapa ei haluaisi tietää ja tunnistaa kuka on ja mitä haluaa – ihan samalla tavalla kuin varmasti jokainen haluaisi olla fyysisesti hyvässä kunnossa. Kumpaakaan näistä ei saavuteta ilman työtä ja sille omistettua aikaa, mikä saattaa kuullostaa vaivalloiselta. Helpompi keksiä syitä kuin ottaa sitä kuuluisaa härkää sarvista.

Tehtävä 1:

Lue kaikki viime viikolla kirjoittamasi affirmaatiot (itsekehut) läpi jokaisena aamuna ja jokaisena iltana. Kiinnitä erityistä painoa niihin affirmaatioihin, jotka kirjoitit omien huonojen puoliesi listan perusteella.

Tehtävä 2:

MIhin kaikki aika menee? Kirjoita lista viidestä asiasta, mihin käytit eniten aikaa tällä viikolla. Kuinka suuri osa näistä oli sellaisia, joita halusit tai oli pakko tehdä? Miten paljon aikaa käytit muiden auttamiseen? Miten paljon uhrasit omiin juttuihisi ajateltua aikaa muille?

Tehtävä 3:

Kirjoita lista kahdestakymmenestä eri asiasta, joita olet joskus tykännyt tehdä (rullaluistelu, leipominen, naruhyppely, runojen lukeminen, rakastelu, saven valaminen, sukeltaminen etc..). Milloin olet tehnyt näitä asioita? Kirjoita päivämäärä jokaisen jutun perään – ja juu, on ihan normaalia, että joistakin on saattanut kulua vuosikausia. Säästä lista – se toimii erinomaisena lähteenä mahtavien taiteilijatreffien suunnittelulle!

Tehtävä 4:

Valitse edelliseltä listalta kaksi asiaa, jotka toteutat tällä viikolla taiteilijatreffien ohella. Tässä on tarkoitus opetella käyttämään “itsekkäästi” hyväksi päiväohjelmaan yllättäen ilmaantuvia pikkuisia aukkoja. Onko ystäväsi vartin myöhässä tapaamiselta? Käytä aika hyödyksi ja livahda sisään kirjakauppaan ja ihastele kaikkia hienoja mustavalkoisia postikortteja niinkuin saatoit tehdä joskus 12 vuotiaana. Tärkeintä on fiilis, että olet oman aikasi valtija, etkä muiden suunnitelmien mukana ajelehtiva ajopuu.

Tehtävä 5: 

Viime viikolla kirjoitimme 5 haave/toiveammattia tai kuvitteellista elämää. Tällä viikolla kirjoitetaan viisi lisää. Katso listaa “sillä silmällä” – olisko siellä jotain, mitä voisit toteuttaa vähän pienemmässä skaalassa? Haluatko olla astronautti? Mitä jos kävisit visiitillä jossain observatoriossa?

Tehtävä 6:

Kirjoita lista kymmenestä asiasta, jotka haluaisit muuttaa elämässäsi. Asiat voivat olla miten pieniä tahansa (haluaisin tuoreita kukkia ruokapöytään, haluaisin juoda aamukahvini pinkistä mukista), miten suuria tahansa (haluaisin, että kotini olisi meren rannalla, haluaisin vaihtaa työpaikkaa) tai ihan mahdottomia (haluaisin, että meillä olisi aina siistiä, haluaisin tavata Marilynin). Aloita jokainen kymmenen lausetta sanoilla “haluaisin…”.

Tehtävä 7:

Valitse yksi edellisen listan “pienistä” asioista ja ota se yhdeksi tämän viikon tavoitteistasi.

Tehtävä 8:

Toteuta se nyt.

Tällä viikolla jatketaan edelleen aamusivujen kirjoittamista. Kannattaa muistaa, että niinä aamuina, kun kirjoittaminen tuntuu erityisen tylsältä, turhalta tai hankalalta – silloin niitä tarvitsee eniten! Muista myös merkata kalenteriin taiteilijatreffit. Yritä keksiä jotain mikä tuntuu kivalta ja hauskalta – taiteilijatreffeistä ei missään tapauksessa saa tulla yksi suorittamisen muoto. Parempi mennä metsään syömään suklaata kannon nokkaan iloisella mielellä kuin puoliväkisin taidenäyttelyyn, vaikka näyttely kuullostaisikin paljon paremmalta paikalta itsensä löytämiseen. Ainakin näin aluksi voi olla parempi, ettei paljoa huutele kylillä taiteilijatreffeistään. Hyvää tarkoittavat ystävät ja tutut voivat helposti pilata ilon neuvoillaan. Kannattaa muistaa, että sisäinen taiteilija on lapsi – ja kuka lapsi nyt haluaisi, että joku muka paremmin tietävä tulisi besserwisseröimään ja kertomaan, mikä on oikeasti kehittävää ja hauskaa.

Tsemppiä tokalle viikolle! Ens tiistaina tavataan taas normaaliin aikaan – eli kuudelta.

Edelliset The Artist Way – postaukset löytyy täältä.

Viime viikolla tuli treenattua lähinnä SATSissa. Pari ryhmäliikuntatuntia ja kerta crosstrainerilla salilla on kai se kuuluisa semihyvä saldo. Kävin myös tekemässä pari reipasta kävelylenkkiä normaalin työmatkaramppaamisen lisäksi. Sunnuntaina siivosin koko meidän kämpän ja siinä samalla ajattelin, että olisi oikeastaan aika hauska laittaa sykemittari päälle siivotessa. Kyllähän siinä imurinvarressa pyllistellessä pulssi nousee ja pieni hikikin. Ehkä koko puuha tuntuisi hauskemmalta, kun voisi samalla todeta mukavat rasvanpolttosykkeet… 😀

TREENIT VKO 16

Maanantai, SATS CorePulse, 55 min

• Aikaisemmin corepulse oli Peetun lempparitunti. Muistaakseni olen käynyt itse kerran joskus viime vuonna testailemassa keikkulaudan kanssa huhkimista. Nyt meidän maanantai-boxing on ollut tauolla, joten päätettiin osallistua corepulseen. Hauskaa ja tehokasta oli, mutta kyllä se lauta vaan vaatii hiukan totuttelua. Välillä tuntui, että lennän justiinsa nokalleni ja joudun tuijottelemaan jalkojani kuin mikäkin toope. Vaikka laudan kanssa säätäminen aiheutti sen, että ihan täysillä en kyennyt painamaan, sain kyllä lihakset kipeiksi ihan erilaisista paikoista kuin muissa jumpissa. Eli “viesti oli mennyt perille” ja sehän se on pääasia!

Keskiviikko, SATS Energy, 55 min

• Keskiviikon energystä on tullut uusi kiva perinne. Karkkikin pääsee tuohon, joten hypitään ja hikoillaan siellä salissa kaikki kolme ripirinnan. Tuo on mielestäni tosi tehokas aerobinen tunti ja ponnistusta lisäämällä siitä saa ihan miten vaativan itse haluaa. Lihaskunto-osuus on mielestäni vähän outo, mutta se ei ole tunnin pääasia – ja parempihan se on tehdä jotain kuin olla tekemättä mitään.

Torstai, SATS crosstrainer 35 min, lihaskunto 30 min + venytykset

• Pitkästä aikaa crosstrainerillä! Olen vihdoin päätymässä olemaan samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka sanovat, että liikunnan vaihtelevuus on tärkeä asia. Aikaisemmin olen ollut innostunut, mutta melko yksipuolinen. Kun on juostu niin sitten on juostu… Nyt huomaan, että vaihtelu virkistää ja sinänsä pikkuisen yksitoikkoinen salivisiitti tuntui samanaikaisesti leppoisalta ja tehokkaalta.

Tänään olisi taas tiedossa corepulsea ja keskiviikoksi on varattuna energy. Näin ne tavat vakiintuvat – siltä vähän vaikuttaa. Ensi viikonloppun ajattelin laittaa fillarini kuntoon. Olisi mahtava lähteä vähän retkeilemään keväisille poluille nyt, kun tietkään eivät enää pölise ihan niin pahasti ja kävelytiet ovat kuivat. Tulisi vain nyt tännekin ne aurinkoiset kevätkelit, joista kuulemma siellä Suomessa on saatu nauttia.

Nyt on aika aloittaa tosissaan The Artist Way -kurssi!

Ensimmäisellä viikolla keskitymme itseluottamuksen parantamiseen ja sisäisen lapsen turvallisuuden tunteen luomiseen. Kaikilla meillä on varmasti menneisyydessä kokemuksia siitä, miten jotkut puolihuolimattomasti lausutut sanat ovat heikentäneet luottamustamme siihen, mihin pystymme. Kuvaamataidon opettajan tuhahdus piirustukselle, äidin tai isän epäilys, kun haluamme yrittää jotain uutta, valmentajan epäilys lahjakkuudesta, kollegan vähättely, kun ehdotamme jotain uutta, ystävän kommentti ulkonäöstä – kaikki nämä vaikuttavat siihen, että ajattelemme, että on parempi vain “pysyä ruodussa”, olla niinkuin ennenkin, vaikka elämä tuntuu tyhjältä.

Ensimmäinen tämän viikon tehtävistä on alkaa tietoisesti muuttaa alitajuisesti (tai tietoisesti) itsestämme negatiivisesti ajattelemiamme asioita. Välineenä ajatusten muuttamiseen käytetään positiivisia affirmaatioita. Negatiivisten affirmaatioden kanssa olemme yleensä aika taitavia… Miten helppo onkaan ajatella en ole tarpeeksi lahjakas/fiksu/taitava/nuori/laiha tekemään sitä tai tätä. Aloitetaan tuo negatiivisen ajattelun kehän murtaminen niin, että jokaisen päivän aamusivujen loppuun kirjoitetaan vähintään viisi positiivista affirmaatiota (ajatusta) itsestä.

Parhaiten affirmaatiot toimivat, mikäli ne ovat sidoksissa siihen, mitä muutenkin olet kirjoittanut aamusivuillesi. Esimerkiksi, jos olet kirjoittanut “olen niin tyhmä, kun sanoin tai tein niin tai näin…” voi kääntää lopuksi “olen hyvä ja fiksu ja tulen toimeen vaikeissakin tilanteissa”. Affirmaatioiden avulla pystyy ihan kummasti vaikuttamaan siihen, mitä alitajuisesti ajattelee itsestään ja samalla luoda turvallisuuden tunnetta “sisäiselle lapselle” ja vahvistaa toivoa tulevaisuudesta.

Mikäli affirmaatioiden keksiminen tuntuu hankalalta, kirjoita lista asioista, joihin et ole itsessäsi tyytyväinen. Sinänsä hassua, mutta yleensä tämän listan kirjoittaminen ei ole kenellekään suuri ongelma… Sen jälkeen kirjoita sama lista uusiksi, mutta positiivisessa mielessä ilman, että käyttäisit muotoa toivoisin tms. Tarkoitus on tehdä positiivista aivopesua itselle, joten älä anna kriittisen realistisen minäsi pilata leikkiä.

 Mikäli et vielä ole aloittanut taiteilijatreffejä itsesi kanssa, nyt on aika! Tämänkään kanssa ei kannata olla aluksi liian kunnianhimoinen tai kriittinen. Hiljainen hetki kivassa kahvilassa kaiken kiireen keskellä kelpaa hyvin treffeiksi, tai että pitkästä aikaa menet uimahalliin, tai shoppailet Tiimarista älyvapaita pikkuisia tarroja, joita liimailet itsellesi palkinnoksi vaikka kalenterin kulmiin.

Tehtävä: Kirjoita paperille kolme kauhutapahtumaa menneisyydestäsi, jolloin tunnet, että sinut on nolattu, sivuutettu, aliarvostettu, dissattu ja/tai arvosteltu maan rakoon.  Kirjoita kuka se henkilö oli ja mitä tapahtui ja miten tämä tapahtuma on vaikuttanut minäkuvaasi negatiivisesti. Voit myös piirtää arvostelijasi potretin.

Vedä paksu ruksi kirjoittamasi ylitse tai vaikka revi koko juttu. Kirjoita lopuksi puolustuskirje itsellesi, kerro miten tuo arvostelijasi oli vain kertakaikkiaan väärässä.

Tehtävä: Seuraavaksi kirjoita lista viidestä eri vaihtoehtoisesta elämästä/ammatista. Tämän on tarkoitus olla hauska ja nopea tehtävä, joten anna mielikuvituksesi laukata ja kirjoita villisti, mitä tekisit, jos sinun ei tarvitsisi yhtään välittää todellisuuden realiteeteista. Tässä voit huvitella ihan vapaasti! Omalla listallani viime syksynä oli mm. balettitanssija, vuorikiipeilyopas ja huippu fashion editor… 🙂

Kun olet kirjoittanut listan kuvitteellisista ammateista, voit käyttää tätä listaa apuna, kun mietit taiteilijatreffejäsi. Esimerkiksi yksi meidän viime syksyn kurssilaisista haaveili olevansa upea Hollywood-tähti, joka lipuu tämän tästä punaisella matolla upeissa luomuksissa. Hänen taiteilijatreffit tähän liittyen oli mennä NK:lle sovittelemaan iltapukuja (ilman ostoaikeita…) ja pyörähtelemään peilin eteen kuin poseeraisi paparazzeille..

Viimeinen tämän viikon tehtävistä on tehdä noin puolen tunnin reipas kävelykenkki yksinään. Suosittelisin, että tämä The Artist Waylle omistettu kävelylenkki tehdään vasta viikon loppupuolella. Affirmaatiot ja muut viikon tehtävät jäävät alitajuntaan tekemään positiivista työtään. Reipas kävelylenkki ulkona lisää turbokierroksia ajatusten prosessointiin! Tärkeää ei ole se, missä kävellään, mutta ympäristö ei mielellään saisi olla “liian” stimuloiva – esim. kaupungilla näyteikkunat voivat häiritä ajattelua. Mutta tämä on tietysti hyvin henkilökohtaista. Itse en myöskän suosittele musiikin kuuntelua tässä kohdin, mutta ehkä kaikki eivät uppoudu kuuntelemaansa musiikkiin niin, että muu häviää… 🙂

Tsemppiä ja hyvää matkaa kaikille!!

Ensi viikon kurssikerta aloitetaan pikaisella tsekkauksella, miten tämä viikko on mennyt ja sitten siirrytään kakkosviikon tehtäviin. 

PS. Kaikki The Artist Way postaukset löytyvät tagin The Artist Way -alta!

Semihyvä treeniviikko takana. En sit tohtinut lähteä lenkille kiusaamaan selkääni, kun viimeviikon postaukseen tullut kommentti vahvisti sen, mitä oon intuitiivisesti ajatellutkin. Eli ei ole kovin hyvä merkki, jos jalka puutuu juostessa. Ongelmani on kai ollut vähän se sellainen perussuomalainen asenne, että kyllä se sillä lähtee, millä on tullutkin… Ja että terveyskeskuksen omalääkärini ei ole mikään urheilulääkäri. Hänen silmissään olen varmasti tosi aktiivinen ja hyvin treenattu, jolloin tee sitä, mikä tuntuu hyvältä, on ihan järkevä ohje. En nyt tietenkään vieläkään saanut varattua aikaa fysiotreapiaan, mutta henkisesti olen ottanut jo ison askelen siihen suuntaan. 🙂

TREENIT VKO 15

Maanantai, SATS BodyPump 55 min

• Maanantaina olikin pyhäpäivä ja aika vähän mitään ohjattuja tunteja tarjolla. No, pumppi on aina hyödyllisen oloista – ja täytyy kyllä tunnustaa, että just jotain tuollaista punttirääkkiä kaipasin kipeästi pääsiäisen herkuttelujen ja löllöilyjen jälkeen. Hassua vaan edelleenkin, että pulssi ei nouse tunnilla juuri mihinkään. Korkein lukema taisi olla 125, mikä on mun skaalassani kyllä tosi alhainen. Silti en tuntenut, että olisin mitenkään “säästellyt” treenissä.

Tiistai, SATS Energy 55 min, powerwalking 20 min

• Tiistaina olin yhä vapaalla ja mentiin aamupäiväjumppaan yhdessä Karkin ja Peetun kanssa. Onnistuttiin katsomaan Peetun kanssa bussiaikatauluja tosi hassusti (molemmat!)! ja oltiin puoli tuntia liian aikaisin – eli noin 45 min ennen tunnin alkua jo salilla. Vedettiin ihan kivat powerwalkit lämmittelyksi juoksumatolla. Pulssi oli siinä 118  ja 124 välillä koko tuon 20 minuuttia. Ihan hyvät verryttelyt siis. Karkki oli puolestaan laskenut aikataulut toiseen suuntaan väärin – ja päätellen siitä, miten punaposkisena hän lopulta päätyi salille, oli sielläkin vedetty aikamoiset powerwalkit… 🙂

Sunnuntai, Body Pump 55 min

• Täähän menee nyt ihan pumppaamiseksi, mutta hyvältä tuo sunnuntai-aamun tunti silti tuntui. Olisin ehkä kaivannut vähän aerobisempaa treeniä sunnuntaille, mutta tosiaan en uskaltanut lähteä lenkille ja silloin kun treenaan yksin, olen tosi laiska lähtemään muualle kuin tuohon meidän lähi-SATSiin. Sinne kun pääsee kävelemällä ja suihkuun voi sitten tulla kotiin.

Nyt olen siis vakaasti päättänyt – ja myös henkisesti valmistautunut – siihen, että otan yhteyttä fysioterapeuttiin. Tuossa meidän lähellä on itseasiassa yksi, kuulemma hyvä, paikka, joka on erikoistunut “tavallisten ihmisten” urheiluvammoihin. Elikkä meidän, jotka emme ole mitään aktiivi/eliittiurheilijoita, mutta joiden ongelmat saattavat olla nimenomaan sidoksissa väärin tehtyyn liikuntaan ja kuntoutus tähtää siihen, että pääsee jälleen niinsanotusti baanalle. Mikään täkäläinen kela ei tuota korvaa, mutta kai sitä nyt voisi turhempaankin rahansa heittää… 🙂