Ihanan, mutta ei ehkä niin kovin perusterveellisen gaalaviikonlopun jälkeen tuli polttava hinku palata takaisin puhtaaseen ravintoon. En kyllä ole niitä, jotka potevat morkkista, vaikka juhlimista oli kahtena päivänä peräkkäin ja sunnuntaina piti vielä pyöristää fiilinkejä ei-niin-kevyellä nouto-thaikulla. Päinvastoin nautin siitä, että välillä voi olla huoletta miettimättä, mitä suuhunsa pistää. Parin päivän jälkeen viimeistän iskee jo kova hinku terveellisempään meininkiin.
Aloittelin kevennykset puhdistavalla vihersmoothiella, joka ainesosiensa ansiosta on lähestulkoon puhdasverinen detox-juoma. Skippasin kuitenkin varsisellerit tästä versiosta, sillä vaikka tuon Bloody Mary -tikku -nimellä meillä kulkevan kasviksen puhdistava teho onkin kiistaton, sen maku on sev verran ärtsy, että mielestäni hyvin juhlitun viikonlopun jälkeen voi aloitella hiukan lempeämmällä versiolla.

Mitä enemmän lehtivihreää sitä enemmän antioksidantteja ja mineraaleja – eli kaikkea sitä, mitä vihersmoothielta toivotaan. Yleensä valitsen kivan miedon makuista baby pinaattia, mutta nyt ostoskoriin sujahti nippu houkuttelevan näköistä tummaa salaattia.
Jostain luin, että kroppa pystyy käyttämään vihersmoothien arvokkaat ainesosat parhaiten hyödyksi, kun mukana on myös vähän rasvaa. Yksi vaihtoehto olisi lorauttaa joukkoon jotain hyvää öljyä. Voisin kuvitella, että esim laadukas pähkinäöljy olisi aikas herkullista. Rakastan kuitenkin avokadoa, joten tällä kertaa se sai pitää huolta smoothien rasvatasapainosta.

PUHDISTAVA DETOX-SMOOTHIE   (2 keskikokoista tai yksi tosi iso annos)
ainekset:
1 ruukku tummaa salaattia (Romana, Tammenlehti.. esmes)
1 ruukku persiljaa
1 lime
1 hyvin kypsä avocado
3 – 4 ruokalusikallista  pellavansiemeniä
valmistus:
Pese salaatti ja persilja ja laita mikseriin yhdessä avokadon hedelmälihan, pellavansiemenien ja puristetun lime-mehun kanssa. Limestä voi laittaa mukaan vähän hedelmälihaa myös – se antaa maulle mukavaa potkua. Lisää reilu desi kylmää vettä ja pari kourallista jääpaloja. Huristele tasaiseksi ja nauti!
 

Olen vilpittömästi sitä mieltä, että tämä on kaikista valmistamistani smoothieista paras ikinä! Avocado antaa kokonaisuudelle pehmeän kermaisen maun ja olomuodon – ihan kuin mukana olisi vähintään kermaa tai jotain syntisen hyvää tuorejuustoa. Lime tuo mukaan raikkautta ja tästä lähtien laitan kyllä kaikkiin smoothieihin jääpaloja. Tätä kylmää herkkua nautiskellessa ei ollenkaan ole sellainen olo, että sitä nyt hampaat irvessä detoxataan, kun on pakko. Päinvastoin! Viimeisistä mikseriin jääneistä tilkoista tuli melkein kilpailu, että kuka ehtii ensimmäisenä santsaamaan. 🙂

Reilu viikko sitten kerroinkin jo, että pääsin mukaan Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjaan ja sen tiimoilta aloitin kymmenen päivän detox-kuurin. Tänään litkin viimeiset tipat Défiligne-juomasta ja kropan kevätsiivous on tehty.
Otin jokaisena kuuripäivänä detox-selfien, jonka julkaisin Instagram-tililläni (minnapaakkulainen – jos joku haluaa tsekata!). Tarkoitus oli seurata homman etenemistä ja tietty toiveissa oli, että kymmenen päivän jälkeen ero aikaisempaa olisi sekä silminnähtävä että häikäisevä.
Ihan niin hurjaa total make overia en saanut aikaiseksi, mutta ihan kivoja tuloksia kuitenkin.

Oikealla ylhäällä kuva tasan kymmenen päivää sitten. Perjantai-iltana olo oli aivan järkyttävän väsynyt ja ryytynyt. En melkein kehdannut edes julkistaa tuota ensimmäisen päivän selfietä, mutta kun kerran oli sovittu, että näin tehdään, niin sitten tehdään kanssa. Lauantaina silmänaluset on vielä ihan yhtä mustat, mutta sunnuntain selfiessä muikistelee jo paljon reippaamman näköinen detoxaaja.
Join joka päivä ohjeen mukaisesti litran detox-mehua. Défiligne-juoma tulee tiivisteenä ja korkin mittakupin avulla se laimennetaan juontikuntoon. Maultaan mehu on niin hyvää, että aluksi tuntui, että voiko tämä tosiaan tehota jollain tapaa. Miedon persikan tai vesimelonin aromit maistuvat päällimmäisenä ja taustalla on vieno vihreän teen aavistus. Ei siis tosiaankaan tarvinnut pakottaa detox-juomaa kurkusta alas. Päinvastoin!

Maanantaina ja tiistaina oli jo usko mennä. Tunsin oloni hiukan pirteämmäksi, mutta mustat silmänaluset ja väsynyt ilme vain tuijotteli takaisin kuvista. Keskiviikon kuva näyttää aavistuksen pirteämmältä – saattaa kyllä johtua myös valaistuksesta.
Kaikki selfiet on täysin ilman filtteriä, koska halusin, että mahdollinen “edistyminen” tulee selvästi esille. Pariin kuvaan lisäsin tosin hiukan valoa, koska niistä olisi muuten tullut aivan liian pimeitä. Kuvat on otettu iPhone 5s:llä.

Loppukiri! Detox-juoman nauttimisen lisäksi rukkasin hiukan normaalia ruokavaliotani. Aluksi ajattelin jättää pois myös kahvin, mutta sitten tajusin, että se on aivan turhaa, sillä jo juomassakin on hiukan kofeiinia. Muuten jätin pois kaiken näkyvän sokerin, eläinrasvat (paitsi maitotuotteita en), lihan ja alkoholin. Ei mikään erityisen suuri ruokaremontti siis, mutta jotenkin en jaksa innostua mistään kovin äärimmäisyyksiin menevistä dieteistä.
Viimeiset päivät olo oli aivan mahtava! Taisin olla ihan ärsyttäväkin kaikessa energisyydessäni. Haha! Myös unen tarve väheni aivan ihmeellisesti. Normaalisti olen kanttuvei, jos takana on vain seitsemän tunnin yöunet. Nyt saatoin herätä ihan itsekseni ja tarpeeksi nukkuneena vain kuuden ja puolen tunnin unien jälkeen. Uskomaton juttu!

Tässä vielä virallinen ennen ja jälkeen kuvapari. Ehkä suurin ero on fiiliksessä – mikä välittyy mielestäni myös kuvista. Tunnen oloni reippaammaksi, kaikenlainen ärsyttävä turvotus on häipynyt, iho vaikuttaa kimmoisammalta ja heleämmältä. Kuvissa posket näyttävät yhtä pyöreiltä sekä ennen että jälkeen, samoin eron freesiysasteessa voi selittää sillä, että toinen kuva on otettu perjantai-iltana rankan työviikon päätteeksi ja toinen sunnuntai-iltana hyvin levätyn viikonlopun jälkeen.
Siitä huolimatta olen sitä mieltä, että detox-kuuri toimi mainiosti. Mangostanihedelmää ja vihreää teetä sisältävä Défiligne-juoma laittaa vauhtia sekä neste- että rasva-aineenvaihduntaan. Yksi suuri etu juoman nauttimisessa on se, että kun litran päiväannosta lipittelee aamusta alkaen, ei kuuri pääse “unohtumaan” kesken iltapäivän verensokerikuilunkaan kohdalla.
Sisäistä kevätsiivousta olen juhlistanut myös ulkoisilla jutuilla.

Jostain luin, että tämän kevään ehdoton hittiväri kynsissä on puhdas valkoinen. Pitihän tuo tietenkin kokeilla. Sen verran olen kuitenkin jumittautunut “ringfinger” -manikyyriin, että nimettömiin oli pakko saada vähän kultahilettä. (Lumenen lakka saatu blogin kautta, sävy 39, Hiekkaa purossa).
Kampanjapaketissani tuli myös pikkupullo Yves Rocherin valkoista lakkaa. Aikaisemmin en olekaan YR:n lakkoja testannut, mutta oikein mainiosti tuo tuntuu pysyvän kynsissä. Lisäplussaa edullisesta hinnasta ja lakkapullon minikoko tuntuu tosi hyvältä silloin, kun haluaa vain testata jotain sesongin hullutusta. Niinkuin nyt esimerkiksi vitivalkoiseksi maalattuja kynsiä.
Toinen tärkeä kevätilmeen piristäjä on huulipuna!

Kyllä – luitte aivan oikein – huulipuna. Minulla!
Syytän tästä Lumenen paksun kynän mallisia punia, joiden myötä opin käyttämään väriä huulillani. Porttiteoria osoittautui jälleen toimivaksi ja meitsi käyttää nykyään aivan suvereenisti jopa ihan perinteisiä huulipunia.
Yves Rocherin kampanjapaketissa oli mukana aivan täydellinen kevätväri huulille. Sävy 71 Rose Poudré näytää raikkaalta ja valoisalta kevätkalpealla iholla. Se on riittävän roosa muttei kuitenkaan liian hallitseva.

 
Tykkään oikein kovasti!
Tuntuu, että nyt kevät saa tulla – olen valmis kaikin tavoin! (No okei, ehkä jotkut kengät vielä…)
Mikäli nyt heräsi innostus testata detox-kuuria tai hankkia vähän uusia kevätmeikkejä, kannattaa klikata Yves Rocherin sivuille. Koodilla YR30 saa nettikaupassa 30 % alennuksen aivan kaikista tuotteista! Kampanjakoodi on voimassa 3.4.-10.4.

Terkkuja aurinkoisen kauniista, reilun kymmenen asteen lämmössä köllöttelevästä Tukholmasta! Ajattelin tulla varoittamaan, että jos bloggari vaikuttaa tässä lähiaikoina aavistuksen takakireältä syynä ei ehkä ole pelkästään kesäaikaan siirtymisestä johtuva tuntia aikaisempi herätys tai edes siite- ja katupölyn aiheuttama jatkuva silmien kutina ja aivastusolo.
Aloitin perjantaina kymmenen päivän mittaisen detox-kuurin. Avukseni sain Yves Rocherilta Défiligne-juoman, jonka pitäisi edistää neste- ja rasva-aineenvaihduntaa. Lisäksi yritän syödä kuurin ajan mahdollisimman puhtaasti, välttää prosessoituja ruoka-aineita, sokeria, eläinrasvoja ja alkoholia. Mistään kokonaispaastosta ei tosiaankaan ole kysymys, joten ei tämän nyt luulisi niin kovin hermoille käyvän. Etenkin, kun tein sellaisen päätöksen, että kahvista ei tarvitse luopua.
Detox-kuurini on osa Indiedaysin ja Yves Rocherin kampanjaa (eli juoman olen siis saanut testiin kampanjaa varten). Varsinaiset tulokset raportoin ensi sunnuntaina, kun kymmenen päivää on tullut täyteen. Siihen asti edistymistä voi seurata Instagramista. Minttu löytyy salaperäisellä koodinimellä minnapaakkulainen.

Juuri näin sopivasti kevätinspiraation iskiessä treenihermoon keskitytään täälläkin hankkimaan monipuolisesti hyvää oloa. Olen mukana Indiedaysin Motivaation Maaliskuu -kampanjassa. Mahtava kaarti bloggareita on laittanut parhaat vinkkinsä jakoon – tsekkaa kaikki täältä teemasivulta ja inspiroidu sinäkin (niin minäkin!).
Itse pääsin kertomaan parhaat vinkkini itselleni rakkaan juoksuharrastuksen aloittamiseen.

Juokseminen on yksi hienoimmista liikuntaharrastuksia, mitä voi olla! Sen aloittaminen ei vaadi suuria investointeja, fitness-klubien jäsenyyksiä eikä mahotonta kama-arsenaalia. Lenkkeily sopii aivan jokaiselle perusterveelle ihmiselle ja sitä voi harrastaa käytännöllisesti katsoen ihan missä tahansa. Ulkopuolisen silmin ehkä varsin yksipuoliselta näyttävä liikunta hoitaa kroppaa yllättävänkin monipuolisesti – ja mikä parasta – tuloksien näkymistä ei tarvitse odotella kuukausikausia. Jo muutaman viikon suht säännöllisen harjoittelun jälkeen huomaa aivan selvää edistystä.
Helppoudesta huolimatta alkuun pääseminen voi olla hankalaa. Entisenä lenkkeilynvihaajana tiedän erinomaisen hyvin, miltä aloittaminen tuntuu. Itseasiassa olin jossain vaiheessa aivan vakuuttunut, että juokseminen ei kertakaikkiaan sovi minulle. Onneksi entisen naapurini esimerkistä innostuin kiskomaan juoksutossut jalkaan ja kannustavilla neuvoillaan pääsin ensimmäisten kynnysten yli. Ennenkuin tajusinkaan, olin aivan koukussa.

Mintun vinkit menestyksekkääseen juoksuharrastuksen aloittamiseen.
1. Hanki kunnon tossut.
Lenkkeilyn ei tarvitse olla välineurheilua, mutta tossujen kohdalla ei kannata pihistellä. Varaa kunnolla aikaa, kun lähdet ostoksille. Käytä hyväksesi urheilukaupan myyjän ammattitaitoa (jos sitä ei löydy, mene muualle). Perusidea on se, että tossu ei saa puristaa, mutta sen pitää tukea. Varpaiden eteen tulisi jäädä noin sentin verran tyhjää (itselläni reilu 1,5 cm on ihan must), että jalka pääsee liikkumaan ilman, että varpaat tulee kipeiksi.

Itse olen tykännyt kaikkein eniten Asics Gel-Kayano -tossuista. Nämä ihanat vihreä-neon-oranssi -versiot ovat jo ties kuinka monennet samanlaiset. Joitain muitakin merkkejä olen kokeillut, yleensä enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä. Monet enemmän juoksevat tykkäävät myös Asics Nimbus -tossuista ja tiedän useammankin vannoutuneen Asics-käyttäjän hankkineen toisiksi tossuiksi adidaksen Boostit.
Muuten varusteiksi käy mukavat, ei-tiellä-liuhuvat urheiluun sopivat vaatteet. Naisille suosittelen myös kunnollisten tukevien urheiluliivien hankintaa. Ja tietty, jos inspiraation kannalta ajatellaan, muutamat kivat treenivetimet saattavat olla juuri se juttu, joiden avulla päästään alkua pidemmälle.

2. Aloita rauhallisesti.
Ja nyt tarkoitan ihan oikeasti rauhallisesti. Rapakuntoisen juoksulenkki on todennäköisesti pääosin kävelyä ja keskinkertaiskuntoisenkin, joka on kenties harrastanut ihan muunlaisia lajeja, kannattaa ekoilla kerroilla tyytyä hölköttelemään sauvakävelevien mummojen kanssa samaan tahtiin.
Pointti on se, että muutamilla ensimmäisillä lenkeillä kroppa, nivelet ja pääkoppa totutetaan uuteen liikuntamuotoon. Kukaan ei lähde toistamiseen juoksemaan, jos tuloksena on vain kipeät polvet, kolottavat lonkat ja tunne, että ei musta ole mihinkään. Vanha, kasarikoululaisille tolkutettu PPP-sääntö (Pitää Pystyä Puhumaan) on ihan hyvä pitää mielessä noin 2/3 aikaa lenkistä alkuaikoina. 1/3 lenkistä voidaan omistaa kevyehkölle puuskutukselle.

3. Harjoittele säännöllisesti.
Säännöllisyys on kaiken a&o. Enkä nyt tosiaankaan sano tätä sillä kireä-jumppamaikka-äänellä, vain kiusatakseni ja kasatakseni paineita ja huonoa omaatuntua väliin jääneistä lenkkikerroista. Ei, säännöllinen harjoittelu on tärkeää siksi, koska sillä tavoin pääsee paljon nopeammin kiinni kaikesta siitä kivasta, mitä juokseminen tarjoaa. Henki kulkee, jalat tottelee, ajatukset kirkastuu, kiukku häviää ja aurinko alkaa paistaa. I promise!! Ja kaikki tämä tulee jo ihan muutaman kerran jälkeen, jos vain jaksaa lenkkeillä säännöllisesti. Harvoin juoksevat joutuvat kärsimään ikuisesti “ensimmäisen lenkin” tuskista – ja sitä kohtaloa en toivo kenellekään.
Sopiva tahti aloittelijalle on mielestäni noin 2 – 3 alle tunnin lenkkiä viikossa. Kuinka pitkälle tuossa ajassa ehtii, riippuu paljon lähtökunnosta. Rapakuntoinen pääsee hyvään alkuun vaihtelemalla 5 minuutin juoksupätkiä ja 5 minuutin kävelypätkiä. Vähitellen kävelyn osuutta voi pikkuhiljaa vähentää ja lisätä hölköttelyä.
Ja sitten pitää sanoa vielä se, että jokainen askel on askel eteenpäin! Jos tällä viikolla ei kertakaikkiaan ehdi kahta kertaa lenkille niin mene sitten kerran. Ei kannata jättää sitä yhtä kertaa menemättä sillä verukkeella, kun ei kuitenkaan ehdi harjoitella suositusten mukaan.

4. Aseta tavoitteita.
Itse suosin monen eri aikavälin tavoitteita. Jokaisen lenkin kohdalla kannattaa esimerkiksi ajatella, että lyhentää kävelyjaksoja, pidentää juoksupätkiä, vaikka vain yhden katulyhtyjen välin verran. Tänään yksi lyhtyjen väli lisää, huomenna kaksi, sunnuntaina jo koko kadunpätkä.
Erilaisia juoksutapahtumia alkaa olla jo niin paljon, että jokaiselle luulisi löytyvän omanlaisensa häppeningi. Niin nörtiltä kuin se kuullostaakin, suosittelen lämpimästi laittamaan sopivan ajan päähän tavoitteeksi sopivan haasteellisesta juoksutapahtumasta selviytymisen. En tiedä ketään niin kyynistä ihmistä, joka ei olisi kokenut valtavaa voittamisen iloa saadessaan tapahtumamitalin kouraansa ja tapahtumapaidan niskaansa maaliintulon kunniaksi. Kyllä voitto maistuu niin makealta, vaikka voitettujen listalla ei olisi kuin oma entinen minä.

5. Hanki lenkkikaveri.
Itse olen tyypillinen suomalainen yksinpuurtaja, joka ei yleensä paljon seuraa kaipaa, mutta voin kertoa, että aika monta lenkkiä olisi “siirtynyt huomiselle”, jos en olisi sopinut treffejä juoksukaverin kanssa. Hauskinta yhdessä lenkkeily on silloin, kun tavoitteet ja kunto on kutakuinkin samoilla linjoilla. Mäkitreeniä gasellina vetävä superhyperkunnossa oleva kaveri voi olla jollekulle suuri inspiraation lähde ja toisaalta maratoonille treenaava saattaa hyvinkin haluta välillä vetää hitaita lenkkejä, mutta periaatteessa suht samat lähtökohdat ja tavoitteet on aika hyvä juttu. Eikä toisaalta ole pahitteeksi, jos lenkkikaveri osaa muutaman huonon blondivitsin pahimpia ylämäkiä keventämään.
Teknisistä lenkkikavereista en oikein osaa sanoa mitään. Nyt olen pikkuhiljaa opetellut kuuntelemaan musiikkia juostessa, mutta oikeastaan se toimii itselläni vain, kun juoksen juoksumatolla. Ulkona haluan kuulla, mitä tapahtuu. Erittäin monet vannovat sykemittarin nimeen. Olen yrittänyt parikin kertaa opetella sen käyttöä, mutta tuon tyyppiset tilastot eivät voisi itseäni vähempää kiinnostaa, joten motivaatiomerkityskin on täysi nolla. Samaan sarjaan taitaa kuulua erilaiset juoksuappit. Jos on vähänkään siihen suuntaan kallellaan, että haluaa dataa omista treeneistään, kannattaa noita ehdottomasti kokeilla. Niin monet niistä tuntuu kovasti tykkäävän, että minä taidan olla se outo poikkeus, kun en moisista välitä.

6. Pidä huolta korsetista äläkä skippaa venyttelyä.
Vatsalihakset ja selkälihakset ovat juostessa kovilla. Niiden tehtävänä on pitää kroppa ryhdissä treenin aikana. Jos korsetti ei anna tarpeeksi tukea, ryhti menee helposti lysyyn vähän samaan tapaan kuin istuisi huonosti tuolilla. Varsinkin lenkin puolivälin jälkeen, kun jo alkaa vähän muutenkin väsyttää, vatsalihasten tiukkana pitäminen voi unohtua ja lopputuloksena on kipeä selkä. Ja tähän se klassinen: Terv. nimim. “kokemusta on”. Ikävä kyllä.
Nykyään yritän tehdä ihan jokaisen lenkin jälkeen vähän vatsoja ja selkää. Muutama punnerruskin saattaa väliin lipsahtaa. Onhan se kesätoppikausi taas tuloillaan.
Aivan totaalinen must lenkin jälkeen on jalkojen venyttely. Muutama yksinkertainen liike isoimmille lihasryhmille: reisille, pohkeille ja persmukselle, antaa hyvän olon ja nopeuttaa palautumista.

7. Muista pitää hauskaa!
Ei kannata juosta veren maku suussa, jos ei erityisesti nauti juuri siitä. Jos treenaus tuntuu hauskalta, sen tekeminen ei tunnu pakkopullalta. Aluksi tuo vaatii ehkä vähän asennetta (vinkki: katso itseäsi silmiin peilistä, hymyile ja sano pirteällä äänellä ääneen: “juokseminen on kivaa”), mutta kyllä se siitä. Nyt kun aloittaa, sitä ehtii juhannukseen mennessä koukkuuntua jo niin totaalisesti endorfiineihin ja runners’ high:in, että entistä aikaa tuskin muistaa.
Ja alkutaipaleelle vielä yksi muistutus: lenkkeilyn vaikein hetki on ehdottomasti se, kun pitäisi solmia lenkkitossujen nauhat. Sitten kun se on tehty, loppu sujuu jo ihan omalla painollaan.

Olen tässä viimeaikoina miettinyt, että miltähän sellainen ihan oikea, kirurgin tekemä, kasvojenkohotus tuntuisi. En kiistä ollenkaan, ettenkö aina silloin tällöin huvittelisi peilin ääressä nassunahkaa kiristellen ja mieti, että jos, jos olisi ne rahat, niin antaisinko veitsen viuhua. Aika minimaalisella linjojen kiinteytyksellä saisi kuitenkin käännettyä visuaalista kelloa vähintään 15 vuotta taaksepäin.
Mutta ei, en usko, että ryhtyisin niin radikaaleihin toimenpiteisiin ainakaan ihan heti. Leikkaus on aina riski ja julkisuudessa näkee ihan riittävästi pelottavia esimerkkejä. Ja tässä tapauksessa tarkoitan pelottavalla sitä, että ihminen nuorennusleikkauksineen muuttuu täysin tunnistamattomaksi. Luen sen verran harvoin suomalaisia lehtiä, että yksikin suomalainen kauneusleikkausia läpikäynyt näyttelijätär, jonka nimi on kyllä ihan tuttu, piti oikein googlata ennenkuin tajusin, kenestä on kyse.

Eli en siis tuomitse kirurgista kasvojenkohotusta, mutta valitsen ehdottomasti mielummin muun vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla. Blogivuosieni aikana olen saanut testata niin monenlaisia anti-ageing tuotteita, että pikkuhiljaa alan tuntea itseni varsinaiseksi spesialistiksi alalla. Ymmärrän toki, että voiteiden avulla ei milloinkaan ole mahdollista saavuttaa samanlaista, yhtä näkyvää, lopputulosta kuin leikkauksilla. Mutta kuten sanottu – moniko sellaista oikeasti haluaa?
Sain reilu kuukausi sitten testattavaksi Lancômen uutuuden, muutaman viikon päästä kauppoihin tulevan, Rénergie-sarjaan kuuluvan,  Rénergie French Lift -voiteen.

Voidetta ei kutsuta varsinaisesti yövoiteeksi, mutta parhaiten se sopii nimenomaan yökäyttöön. Ensinnäkin nukkuessa iho uudistuu kaikkein tehokkaimmin, joten silloin kannattaa olla kaikkein parhaimmat tuotteet käytössä (päivisin, etenkin kaupungeissa elävien, kannattaa panostaa eniten ihon suojaamiseen) ja toisaalta voide on myös sen verran tuhtia, että en kyllä haluaisi levittää meikkivoidetta sen päälle.
Rénergie French Lift -voiteen inspiraationa ovat toimineet ranskalaisten kauneuskirurgien käyttämät kasvojenkohotusmenetelmät. Tavoitteena on siis nimenomaan kiinteyttää ihoa, mutta samalla kunnioittaa kasvojen ominaispiirteitä ja ilmeitä, mikä tietty voiteilla onkin helpompaa kuin botox-pistoksilla tai kirurgisilla toimenpiteillä.

Uutuusvoiteen todellinen uutuusominaisuus on se, että kysymyksessä ei ole vain pelkkä voide, vaan myös hieronta, joka toteutetaan mukana seuraavan hierontaläpyskän avulla. Tavoite on siis kohottaa kasvoja alue alueelta sekä hieronnan että voiteen vaikuttavien ainesosien avulla.
Rénergie French Lift ei ole siis mikään hokkus-pokkus-nuorennusvoide vaan taustalla on perusteelliset tutkimukset sekä solubiologiasta että hieronnan hyödyllisistä vaikutuksista. Jotenkin tuo tuntuu jopa hyvin järkeenkäyvältä – hierotaanhan sitä kaikkia muitakin lihaksia, että ne saavuttaisivat täyden kimmoisuutensa, miksi ei sitten kasvojen lihaksia?

Periaate on se, että puhtaaksi pestyjä kasvoja käsitellään ensin alue kerrallaan mukana seuraavalla läpyskällä, mikä puolestaan vaikuttaa hienovaraisesti lihaksiin aktivoimalla niitä niin, että ne palaavat alkuperäisiin kohtiinsa. Muokkaavan hieronnan ja tehokkaan yövoiteen yhteisvaikutuksen tavoitteena on saavuttaa kosmeettinen kasvojenkohotus. Lehdistötiedotteen mukaan:
“Hieronta stimuloi ihon mikroverenkiertoa ja tehostaa solujen vuorovaikutusta… hieronta vaikuttaa myös geenien ilmentymiseen, mikä auttaa aktivoimaan kehon aineenvaihduntatoimintoja (rasvan hajoamista), rauhoittamaan ihoa sekä tehostamaan ketjureaktioiden kautta soluille energiaa antavien mitokondrioiden synteesiä. Näin ihokudos saa uutta energiaa ja sen toiminnot uudelleenaktivoituvat.”
Katsotaanpas, miten kävi käytännössä.

Noin kuukauden ajan, viitisen viikkoa, olen nyt testannut sekä hierontakiekon että Rénergie French Lift -voiteen käyttöä.
Itse hierontarutiini on yllättävän helppo ja lyhyt. Kolme vetäisyä kiekolla kaulan molemmin puolin, kolme kummallekin leukalinjalle, kolme molemmille poskipäille ja kolme otsalle. Erittäin kätevää, että homma hoituu nopeasti ja tehokkaasti – muuten se todennäköisesti jäisi tekemättä. Käytännössä siis jokailtainen rutiinini menee näin: 1) hampaiden pesu, 2) kasvojen pesu, 3) silmänympärysvoiteen levitys, 4) kasvojen hieronta hierontakiekolla, 5) seerumin levitys kasvoille ja kaulalle, 6) hammaslanka ja 7) yövoiteen, eli Rénergie French Liftin, levitys.

Voide sinänsä on ollut todella positiivinen yllätys näiden testiviikkojen aikana. Ensimmäisillä käyttökerroilla ajattelin, että normi 50 ml purnukka kuluu loppuun alta aikayksikön, koska koostumus on niin paksu. Toisin kuitenkin kävi. Tuntuu, että edelleenkin pitää joka ilta muistuttaa itselle, että vähempikin riittää oikein hyvin. Voide on paksuudestaan ja ihanasta runsaudestaan huolimatta erittäin riittoisaa.
Muutenkin voiteesta on pelkästään positiivista sanottavaa. Koostumuksen runsas riittoisuus ei ole ainoa hyvä puoli, se myös tuntuu hyvältä iholla. Varmasti ensimmäisen kerran tapaan voiteen, joka on sekä riittävän “paksu” että antaa ihon hengittää. Useimmiten kun nuo aikuisemmalle iholle tarkoitetut voiteet aiheuttavat ihan melkein fyysisen tukehtumisen tunteen. Rénergie French Lift ei todellakaan ole mikään kevyt voide, mutta siitä huolimatta ainakin yökäytössä iho lepää ja hengittää.
Ja sitten vielä yksi tärkeä hyvä puoli: tuoksu. Rénergie French Lift ei tuoksu käytännössä juuri miltään. En voi käsittää, miten se voi olla mahdollista ja hetken jo epäilin, että hajuaistissani on jotain vikaa. Sitten testasin yhtä toista, päiväkäyttöön tarkoitettua voidetta, ja totesin, että ei, hajuaistissani ei ole mitään vikaa eikä hajuherkkyydessäni ole tapahtunut erityistä muutosta. Eli vienon kosmetiikan ja apteekin välimaissa leijuvan hyvin vähäisen tuoksun lisäksi Rénergie French Lift ei levittele ympäriinsä mitään erityistä hajua. Me tuoksuherkät ihmiset kiitämme kauniisti!

Entäs sitten se hierontakiekko?
No, en aio teeskennellä, vaan sanon suoraan, että ennakko-odotukset olivat erittäin lähellä nollaa. Kyllä tiedän, että läpyskä on valmistettu erityisestä kumista ja v-kuvion muoto on tarkkojen tutkimusten tulosta. Mutta hei – kasvojen “hierominen” kumiläpyskällä – miten ihmeellistä se nyt voisi olla?

Voisin kuvitella, että moni siellä ruudun toisella puolella suhtautuu ainakin vähäsen skeptisesti tuohon Lancômen lanseeraamaan hierontakiekkoon. Enkä yhtään ihmettele. Kuvilla en pysty todistamaan näiden noin viiden viikon aikana tapahtunutta muutosta – tuskin edes kirurginen kasvojenkohotus antaisi selkeästi valokuvissa näkyviä tuloksia niin nopeasti. Omasta fiiliksestäni voin kuitenkin kertoa sen, että tuntuu siltä, kuin varsinkin (normaalisti syvästi infoamani) leukalinja olisi ryhdistäytynyt ihan selvästi näiden viikkojen aikana.
Moni varmasti ajattelee, että oh well, hieronta kuin hieronta, ja niin ajattelin itsekin. Parina-kolmena ei-peräkkäisenä iltana (välttääkseni mahdollisen bad-day-suman) testasin samoja suositeltuja hierontaliikkeitä vain sormilla toteutettuna. Oli ihan pakko toistaa testi tosiaan kolme erillistä kertaa, koska muuten en olisi itsekään uskonut, miten erilaiselta, miten paljon tehokkaammalta ja paremmalta hierontakiekolla tehty hieronta tuntui verrattuna käsin toteutettuun. Kiekko kiinnittyy magneetin avulla voidepurkin kanteen ja piti ihan käydä tarkistamassa etteikö magneetti vaikuta myös hierontaan. Mutta ei, jostain syystä hierontaläpyskä toimii ihan itsekseen.
Rénergie French Lift -kasvohieronta/yövoide -setin myyntihinta tulee tietojeni mukaan olemaan siinä 140 euron kieppeillä. Eihän tuo ole mikään maailman edullisin yövoideinvestointi, mutta suosittelen kyllä ehdottomasti hankkimaan ainakin sen ensimmäisen, että saa hierontakiekon itselleen. En tiedä, johtuuko se tuosta kiekon muotoilusta vai mistä, mutta parikin ikävästi uhkaavaa viikonloppumigreeniä on karkoittunut kiekolla toteutetulla poskipää-ohimo-otsahieronnalla. Ei ehkä Lancômen ykköstavoite, mutta meille aikuisille uranaisille yhtäkaikki tärkeä asia! Ja voide, se on myös ihan ehdottomasti parhaimpia ikinä testaamiani.

Tiedän olevani patologinen säätilojen raportoija, mutta näin lomilla se kuuluu jotenkin erityisesti asiaan. Tällä lyhyellä hiihtolomallani olen kokenut sekä vesisadetta, pilvipoutaa, kirkasta auringonpaistetta, posketonta sumua, huikeana puhaltavaa pohjoistuulta että pieniltä kiviltä tuntuvaa miniraesadetta. Oikeastaan ainoa hiihtolomakeli, mitä ei ole ollut tämän lyhyen Branäs-visiitin aikana tarjolla, on käsittämättömiin miinuslukuihin vajoava pakkanen (terkuin yksi, joka on viettänyt kokonaisen viikon laskettelureissun kolmenkympin kieppeissä pyörivässä pakkasessa..).
Säätilojen ei itseasiassa tarvitse edes olla mitenkään ekstreme-hurjat tällaisella ulkoilulomalla. Jo pelkästään se, että ylipäätään 90 % hereilläoloajasta tulee vietettyä ulkosalla, asettaa etenkin kasvojen ihon ihan toisenlaiseen rasitukseen kuin normaali toimistoarkihässäkkä.

Tässä hiukan osviittaa, millainen keli täksi viimeiseksi mäkipäiväksi osui. Kuva on otettu parin ensimmäisen laskun jälkeen, joskus kymmenen aikaan aamupäivällä. Jokainen aamu täällä on ollut varsin sumuinen, mutta viimeistään puolilta päivin on kirkastunut.
Tänään oli toisin. Aamupäivällä sumu istui tiukasti ylärinteillä, mutta kun ensimmäiset vaiheet selvitti hengissä, alkoi alempana olla vähän selkeämpää. Lounaspaussin jälkeen matkaseurueeni jäi loikoilemaan ja katsomaan leffaa, mutta itse päätin lähteä katsomaan, että etteikö se näkyvyys olisi sitten kuitenkin hiukan parantunut. Ei ollut. Sen sijaan oli alkanut vihmoa alijäähtynyttä vettä/rakeita, jotka piiskasivat kivasti nassua. Sumun takia en voinut pitää laskettelulaseja, joten naatiskelin siinä sitten muutamat rinteet veden valuessa valtoimenaan silmistä. Mahdan olla upea näky tomaattisilmineni juuri nyt… Haha!
Silmät saattavat muistuttaa lähinnä jotain punakkaa vihannesta, mutta ihoni voi kaikesta rääkkäyksestä huolimatta yllättävän hyvin. Uskon vakaasti, että voin kiittää siitä kolmea loistavaa voidetta.

Vanha palvelija: Vitalis, mielletään helposti vain pakkassuojaksi. Voin kertoa, että ei ole parempaa voidetta turhaa ahavoitumista estämään, vaikkei miinusasteita olisi edes nimeksi. Kylmä tuuli, laskettelussa syntyvä viima ja ylipäätään runsas ulkoilu on koettelemus etenkin kasvojen iholle. Vitalis toimii kuin ohut Gore Tex -kuoritakki. Iho alla voi hyvin, kun voide pitää liialliset sään vaikutukset loitolla.

Huulivoide, kynsinauhavoide, hiertymävoide etc. Karkin Espanjan reissultaan viime kesänä tuoma Biopel näyttää, tuoksuu ja tuntuu aivan 8 Hour Creamilta. Ilmeisesti kuitenkin tuo on aikas paljon edullisempaa. Tuhannen taalan vinkki kaikille Espanjaan matkustaville: Biopel – best buy!

Uusin ihonpelastuskosmetiikkani on Lumenen SOS -voide. Sain ko. voiteesta vinkin lukijoiltani – ja sittemmin Lumenelta testiin tuon putelin. Hiihtolomakamppeita pakatessani tiesin heti, että SOS-voide on pakko ottaa mukaan. Ehdin vakuuttua sen tehokkuudesta jo tässä pari viikkoa sitten ikävässä talviflunssassa kipuillessani. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on nuhassa ja niistänyt niin monta kertaa, että ajatus siitä, että proseduuri pitäisi vielä toistaa, tekee kipeää?
Juuri sellaisessa tilanteessa otin käyttöön tuon SOS-voiteen. Sen lisäksi, että olo nenänpielissä helpottui lähes välittömästi, koko hökötys (siis nenä) näytti aamulla, illan rasvaamisen jälkeen, ihan ihmismäiseltä. Mikä siis voisi olla parempi suositus hiihtolomakasvovoiteelle? Olen käyttänyt Lumenen SOS-voidetta joka ilta saunan jälkeen poskipäissä, leuassa ja nenässä – eli kaikkein ärtsymmin ahavoituvimmissa kohdissa. Ja täytyy sanoa, että ihoni ei ole millään aikaisemmalla hiihtolomalla voinut yhtä hyvin!

 
Tässä vielä virallinen päivän rinne-selfie. (Lupaan, että ilman meikinhiventäkään esiintyvästä bloggarista ei tule mitään tapaa… :P). Kuvassa ei ole käytetty mitään filttereitä tai pehmennyksiä. Takanani aukeaa ihan normaali laskettelurinne, mutta sumun takia näyttää kuin seisoisin jossakin pilvessä.
Tämän päivän kokemuksista vielä sen verran, että eilinen vitsi-oon-hyvä-snoukkaan -euforia laskeutui tänään aika hyvin sille huomattavasti realistisemmalle tasolle. Äärimmäisen rajallinen näkyvyys ja eilisen jälkeen pistaamatta jätetetyt mäet (=kumparemäen ja off-pisteen sekoituselämys…) olivat sen verran haasteellinen yhdistelmä, että tänään on tullut kynnettyä rinnettä sekä takaraivolla että leualla. Useasti. Saunassa tuossa katselin myös, että onpas se hyvä, ettei kesän ja avoimien vaatteiden aika ole ihan vielä – sen verran on muija mustelmilla. Haha!
Ihan mahtava reissu on ollut kaikin puolin. Nyt aletaan paistaa pizzaa illalliseksi ja sitten vielä ehkä hetki chillailua jonkun tarpeeksi kevyen leffan kanssa. Huomenna kotimatkalle ja perjantaina takaisin sorvin ääreen. No, loppuu ne pitkätkin lomat.