Kotikampaamosta päivää!
En olisi ikinä uskonut, että tämäkin päivä taas koittaa – että värjään hiukseni itse kotona! Inspiration Day -tapahtumassa, jossa olin käymässä Helsingissä muutava viikko sitten, oli mukana myös LÓreal Paris esittelemässä uutta Prodigy L’Oréal Paris –hiusvärisarjaansa. Aikani asiantuntevan esittelijän kanssa juteltuani tulin siihen tulokseen, että uskallan käydä väripurtiloiden kanssa hiusteni kimppuun.
Aikaisemmin värjäsin hiukseni aina itse, mutta lopulta kyllästyin siihen, että lopputulos oli aina jotenkin kummallinen. Keltaiseen ja oranssiin taittava blondi pehko ei ole kovin sofistikoituneen näköinen, mutta sekin olisi vielä mennyt. Pahinta oli kuitenkin, kun aavistuksen neutraalimpaa sävymaailmaa halutessani, hiukset muuttuivat välittömästi vihertäviksi. Eikä millään kovin trendikkäällä tai kivalla tavalla. Jossain vaiheessa havaitsin, että kulutan niin paljon rahaa itse tekemien värjäysten korjaamiseen, että parempi lopettaa koko juttu ja uskoa homma ammattilaiselle.
Valitettavasti en ole onnistunut löytämään hyvää luottokampaajaa. Kampaamossa, missä yleensä käyn, vaihtuu tekijät tämän tästä ja varsinkin ne, joilla on taito hyppysissään, matkaavaat aina liian nopeasti uralla eteenpäin. Yleensä väri on ollut kuitenkin ihan ookoo, mutta esimerkiksi viimeksi kampaaja oli niin kiinnostunut kaikesta muusta hiuksiani föönatessaan, että onnistui polttamaan päänahkani ja otsaan nousi jopa pieni vesikello…

Olin siis varsin otollisella mielialalla testailemaan uusia Prodigy L’Oréal Paris -hiusvärejä aiemmasta vannomisestani huolimatta!
Edellisestä kotivärjäyksestäni on jo varmaan neljä-viisi vuotta. Pakkauksen sisältö näytti kuitenkin heti tutulta: oli värituubia, kehitysainetta, sekoituspullo, hoitoaine ja suojahanskat. Hanskat ainakin tässä Prodigy-pakkauksessa on todella laadukkaat ja tykkäsin myös sekoituspullosta, minkä ansiosta värin levitys oli tosi helppoa.

Homma hoitui muutenkin helpommin kuin mitä muistin. Sain Inspiration Dayssä hyvät ohjeet värjäykseen. Tavoitteenani ei ollut muuttaa väriä vaan piilottaa tyvikasvu ja ne-minkä-nimeä-ei-sanota-ääneen (no ne harmaat!). Levitin ensin ainetta vain tyvikasvuun ja annoin vaikuttaa 20 min. Sen jälkeen ruuttasin loput väristä pituuksiin ja annoin vaikuttaa vielä 10 min.
Sitten vain pesu, hoitoaine ja kuivaus – ja voilá!

Olen tosi tyytyväinen lopputulokseen!
Väri on aavistuksen tummempi tyvestä, mutta mielestäni blondissa tukassa se on vain luonnollisen näköistä. Kymmenessä minuutissa latvaan tarttui kuitenkin aivan uskomaton kiilto. En olisi uskonut, että hiukseni voi näyttää niin terveiltä ja hyväkuntoisilta!
Testissä Prodigy L’Oréal Paris sävy 8,0 “Blonde”.

Onhan siinä aina oma säätämisensä, kun kotona värjäilee. Pitää olla tarkkana, ettei sotke paikkoja kylppärissä ja muutenkin pitää touhuta – eikä vain uppoutua toiseen todellisuuteen Se&Hör ja kahvikuppi kourassa. Toisaalta eipähän tarvitse vaivautua varaamaan aikaa ja järjestelemään vapaata sovittuun aikaan – kotivärjäyksen voi tehdä juuri silloin, kun itselle parhaiten sopii. Eikä tarvitse kuunnella kampaajan nalkutusta siitä, kuinka taas on antanut tyvikasvun venähtää niin kamalan pitkäksi – eikä myöskään jälleen kerran vastata virallisiin kampaamohaastattelukysymyksiin, että mitä sä oikeen teet työksesi ja ootko naimisissa ja eikö ees poikaystävää…
Taisi siis käydä niin, että tämän Prodigy L’Oréal Paris -värjäyskokeilun jälkeen jäin taas koukkuun kotivärjäämiseen… Haha!
Täältä Indiedaysin ja Prodigy L’Oréal Parisin kampissivulta voi käydä tsekkailemassa muiden bloggareitten värjäyskokeiluja.

Poden – jälleen kerran – keskivaikeaa hiustenleikkauskuumetta. Tiedän, että monet pitävät pitkää tukkaani aika kivana ja toisaalta viihdyn siinä itsekin ihan ookoo. Toisaalta olen roikottanut pitkää, suorastaan ylipitkää, kuontaloani lähestulkoon samanlaisena jo niin kauan, että tekisi tosiaan mieli saada vähän vaihtelua.
Eniten himottaisi pitkähkö, olkapäille ulottuva kampaus – long bob. About vuosi sitten tyyli oli iso hitti celebrityjen keskuudessa, minkä ansiosta inspiraatiokuvamateriaalia löytyy interwebsin täydeltä.

Olen leikannut muutaman kerran aikaisemmin hiukseni tosi tosi pitkästä ihan lyhyeksi. Ensimmäisellä kerralla olin töissä Tampereen Työväen Teatterissa ja teatterin kampaamon tytöt leikkasivat hiukseni toivomukseni mukaisesti melkein siiliksi sitä vastaan, että saivat pitkän ponnarini peruukkiaineksiksi. Karkki oli silloin ihan melkein vauva vielä, joten superlyhyt tukka oli teknisesti helppo. Kasvatus takaisin pitkäksi alkoi tosin samana päivänä, kun hiukset leikattiin.
Toisella kerralla olin töissä Tampereen yliopistolla. Muistan, miten perjantaina lounaalla puhuttiin työkavereitten kanssa hiusten leikkaamisesta ja kuinka julistin olevani ehdottomasti eniten oma itseni pitkissä hiuksissa, enkä missään tapauksessa ajatellut leikata niitä tyyliin ikinä. En tiedä, mitä yön aikana tapahtui, mutta lauantaina käytin koko aamupäivän soitellen läpi Tamperelaisia kampaamoja vapaan ajan toivossa. Tuloksena oli jälleen superlyhyt kampaus – itse pyysin vieläkin lyhyempää, mutta kampaaja kieltäytyi leikkaamasta. Sanoi, että voin mennä maanantaina takaisin, jos hiukset edelleen tuntuvat liian pitkiltä… No, eivät tuntuneet. Haha! Ja työkavereitten ilmeet oli kyllä ikuistamisen arvoiset, kun en-kyllä-koskaan-leikkaa-hiuksiani-Minttu saapui lyhyen kuontalonsa kanssa toimistolle!

Muutaman kerran olen tehnyt myös vähän maltillisemman hiustenlyhennysoperaation. Aina lopputulos on kuitenkin ollut se, että olen alkanut kasvattamisprojektin aivan samantien. Eli onko leikkaamisessa ylipäätään mitään järkeä?
Yleensä pidän hiukset aina kiinni ja siksikin tuntuu jotenkin turhanaikaiselta pitää matkassa ylipitkiä karvoja. Ei niistä toisaalta mitään haittaakaan ole. Mieleni tekisi silti uudistua jotenkin – ja mikä olisikaan ihanampaa kuin uudet hienot hiukset?

Ongelma taitaa olla nyt oikeastaan vain se, että raaskinko leikata. Nyt, kun hiukseni ovat olleet niin pitkät niin pitkään, tuntuu, kuin en osaisi kuvitellakaan elämää ilman mahdollisuutta Hollywood-kiharoihin. Tai että kaikki supervoimani olisi säilööntynyt juuri karvojen pituuteen. Asiaa ei millään tavalla helpota se, että kampaajani sai viime kerralla melkein sydärin, kun ilmoitin harkitsevani kutrien katkaisua.

No, saa nyt sitten nähdä, löytyykö rohkeutta kutrien pätkäisyyn vai ei. Mieli kyllä tekisi. Olkapäille ulottuva long bob olisi siitäkin hyvä, että sen saisi vielä ponnarille. Eikä tämä meikäläisen melkoisen luonnonsöherökiharainen hiuslaatuni kovin lyhyessä viihtyisikään – etenkään, kun en edelleenkään halua ryhtyä laittamaan hiuksiani joka kerta, kun olen lähdössä ihmisten ilmoille.

Vanha viisauteni on, että kyllähän ne siitä sitten taas kasvaa – ja niin kasvaakin. Toisaalta tähän pituuteen, missä hiukseni on nyt, ei päädytä ihan hetkessä. Mutta ehkä voisin oikeasti viihtyäkin pitkässä polkassa… Pitäisi varmaankin rohkaistua ihan oikeasti ja käydä pätkäisemässä kiharat. Tai jos sitten kuitenkin ei… Nääs, nääs…
Kuvat: Getty Image, poimittu täältä ja täältä.

Pitkät, varsin ohjelmoimattomat, vapaat on aivan ihana asia! Laskiskelin tuossa juuri, että olemme katsoneet joulun ja välipäivien aikana Karkin ja Peetun kanssa yhdessä kolme elokuvaa (yksi oikein leffateatterissa), puolitoista sesonkia Pretty Little Liarsia, neljä jaksoa Originalsia ja yhden sesongin sekä Suitseja että Orphan Blackia. Lisäksi olemme ehtineet treenata yhdessä, aleshoppailla ja käydä Moderna Museetissa. Kaikenlaiseen ihanaan on riittänyt aikaa ja ruokapöydän ympärillä on myös tullut parannettua maailmaa kerran jos toisenkin.
Aikaa on riittänyt myös prinsessaleikkeihin. Karkki ilmoitti jo ennen joulua haluavansa testata oikeiden “blogityttökiharoiden” tekemistä. Lupauduin tietty auliisti koekaniiniksi – ja tässä on tulos.
Karkki seuraa pääasiassa australialaisia ja britti-blogeja, joten en ole aivan varma, onko nimitys blogityttökiharat ihan paikallaan täällä meilläpäin. Olo kampauksen kanssa oli ainakin varsin glamour, kaikkien pyjamassa vietettyjen päivien jälkeen. En usko, että itse kykenisin tai jaksaisin tehdä itselleni kiharoita samalla tekniikalla – sen verran on takahiuksissa pituutta. Varsin yksinkertaiselta tekniikka kuitenkin tuntuu, joten luulisin, että puolipitkiin hiuksiin blogityttökiharat saa varmasti ihan vaivatta ilman apuakin.

Vaihe 1: Hiusten suoristaminen. Tämän voi tehdä joko föönaamalla tai suoristusraudalla. Tärkeintä on, että pohja on sileä ja helppo työstää.

Vaihe 2: Jaa hiukset osioihin. Karkki laittoi Mintun pitkiin ja melko paksuihin hiuksiin neljä osiota: kaksi päälaelle, yhden “keskikerrokseen” ja yhden alahiuksiin. Aloita kihartaminen alimmasta kerroksesta.

Vaihe 3: Hiusten kihartaminen kauttaaltaan. Ota kerralla noin viiden cm:n levyinen ohut siivu hiuksia ja aloita kihartaminen noin 10 cm hiusrajasta – eli ei siis heti hiusten juuresta. Kiepauta hiussuikale suoristusraudan (muotoiluraudan…) ympäri ja käännä rautaa kerran itseesi päin. Vedä rauta tasaisesti latvaan asti, asettele kihara muotoonsa sormin ja anna jäähtyä

Käytetyt tuotteet: Sain ihanan paketin Cutrinilta! Suolasuihke, kuivashampoo ja kiiltoseerumi ovat aivan mainioita tuotteita. Tarkoitus oli käyttää niitä tämänkin kampauksen toteuttamisessa, mutta lopulta hiuksiin päätyi vain Anti-Frizzer -kiiltoseerumi ja jo aiemmin saamani Multivolumizer (joka on ihan luottomuotoilutuotteeni muutenkin!). Kuivashampoo on tosi hyvä hiuspohjan kuohkeuttaja ja suolasuihketta käytän yleensä aina, kun en sen kummemmin tee mitään mittavia muotoilujuttuja hiuksilleni.
Välineistä käytössä oli Mariela Sarkiman Cailapille suunnittelemat aivan älyttömän kätevät kroko-pinnit (en tajua, miten olen aikaisemmin selvinnyt ilman näitä! Pakko hankkia vielä toinen setti heti, kun olen Suomessa taas!) ja ihana violetti piikkikampa. Kamman materiaali on hiilikuitua, mikä kuulemma vähentää hiusten sähköisyyttä. Siihen en osaa sanoa mitään, sillä Peetu konfiskeerasi tuon heti, kun saimme kiharakampauksen valmiiksi.

Lopputulos ilman jälkikäsittelyä. Suoristusraudalla saa yllättävän tiukkaa kiharaa, jos niin haluaa. Voisin kuvitella, että vaikutelma olisi aikas koominen, jos kihartaminen olisi aloitettu ihan päälaelta. Tässä vaiheessa, kun päällimmäiset hiukset vielä jäähtyvät kiharat ovat varsin muovisen ja barbiemaisen näköiset, mutta pieni pörröttäminen viisipiikkisellä tekee ihan ihmeitä yleisilmeelle.
Eli pää alaspäin ja muutamia vetoja sormin hiusten läpi ja kiharat ovat valmiit!

Lopputulos on mielestäni hauskasti rennon elegantti ja huoliteltu ilman pönötys-fiilistä. Kelpo blogityttökiharat toisin sanoen.
Koko homma sujui yllättävän nopeasti. Suoristuksen Karkki teki kahdessa kerroksessa ja kihartamisen tosiaan neljässä eri osiossa. Peetu toimi kuvaajana, joten kuvien takia ei tarvinnut pitää mitään pausseja. Arviolta kampauksen tekemiseen meni kaikkiaan maksimissaan 15 – 20 minuuttia. Itse omiin hiuksiin tehtynä tuo ei varmaankaan sujuisi ihan yhtä nopsaan, mutta eipä siihen kuuman raudan kanssa paljoa enempääkään pysty käyttämään.
Itse tykkään blogityttökiharoistani kovasti! Täytyy toivoa, että ne selviävät yön ylitse, että pääsen huomenna toimistolla esittelemään kampaustani.
*kaikki postauksessa esiintyneen tuotteet saatu blogin kautta

Viime perjantaina oli meidän toimiston pikkujoulut – niinkuin ehkä joku muistaakin. Suurin osa porukasta lähti vähän aikaisemmin töistä, mutta kotona käymiseen ja juhlaan tälläytymiseen ei jäänyt siitä huolimatta kovinkaan pitkää aikaa. Vajaassa tunnissa piti selviytyä takaisin tien päälle. Meidän juhlien teema oli 90-luku, mutta vinkkini nopeaan valmistautumiseen on helposti sovellettavissa ihan vaan juhliin ilman sen kummempaa teemaa.
Nopeuden salaisuutena on karsia pois turhat vaiheet ja tehdä aikaisemmin se, minkä voi. Itselläni ei ole kovin helposti rasvoittuvat hiukset, joten pesin ne jo edellisenä iltana. Viimeistään aamulla kantsii kuitenkin hoitaa se puoli ja pikavalmistautuessa keskittyä vain laittautumiseen.

Kiharat tuovat aina iloisen bilemielialan, joten ihan ensimmäiseksi suihkuttelin hiuksiin kauttaaltaan suolavesisuihketta ja sitten kietaisin ne muutamalle patukalle. Kiharoiden tekeytyessä laitoin kaikki illan kamppeet valmiiksi, pakkasin vaihtokengät ja tarkistin, että iltalaukussa on kaikki tarpeellinen. Ja lakkasin kynteni.
Ennen patukoiden poistamista kuumensin ne ensin pikaisesti föönillä ja annoin sitten jäähtyä. Lopputuloksena hilpeä kiharapilvi!

Jakaus reilusti sivuun, kiharoihin tanakasti hiuslakkaa ja tukkapuuteria päälaelle tuomaan mahtavaa muhkeutta.
Illan meikki tuli toteutettua käytännöllisesti katsoen näillä ohjeilla: 3 minuutin juhlameikki. Aikaa oli onneksi muutama minuutti enemmän, että ehdin nappailla kuvia siinä samalla. 😀

Mielikuvani (ja muisti-) ysärimeikistä on, että silloin käytettiin paljon ruskeita, maanläheisiä sävyjä etenkin silmämeikissä, mutta myös muuten. Kaikenlainen glitteri, kimallus ja helmiäinen oli täysin pannassa. Niinpä keräilin meikkilaatikostani käyttöön kaikki mattaiset maan sävyt.

Koko luomelle ja varsin korkealle ylös kohti kulmakarvoja levitin ikivanhaa MAC:in luomiväriä, sävy nimeltä “Soft Brown Matte”. Livenä tuo on melkein terrakottaan taittuva lämmin ruskea – eikä ollenkaan noin hillityn tyylikäs, miltä kuvassa näyttää.

Varjostuksiin ja sumurajauksiin käytin vakiopalettiani L’Orealilta. Tällä kertaa tosin varmasti ensimmäisen kerran tuota tumminta, melkein mustaa harmaata, jossa ei ole lainkaan kiiltoa mukana.

Keskiluomelle ja kulmakarvojen alle on yleensä pakko sipaista vähän valoa. Face Stockholmin puuterimainen luomiväri on myöskin täysin matta. Sävyn nimi on “Mist”.

Karkki oli sitä mieltä, että olisi pitänyt laittaa kunnolliset punaiset huulet – eikä nekään ihan väärin olisi ollut. Halusin nyt kuitenkin hassutella yhden ysärin hulluimmista meikkitrendeistä kanssa. Siis oikeasti – miten sitä silloin saattoi kuvitella, että selkeästi tummemmat rajaukset huulissa vaalean huulipunan kanssa voisi ikinä näyttää tyylikkäältä?? Rajauksena MaxFactorin Lipfinity-tussi, sävy 09 (tai 60 – kumminkohan päin tätä kuuluu lukea?) ja huulipunana Lumenen Wild Rose -sarjan sävy “Vuodenajat” (saatu blogin kautta).
Kynsissä vähän grungea ja vähän pikkujoulufiilistä.

Punainen glitteri: Ciaté, sävy “Serendipity”, musta Essie “Licorice”.

 
Noniin – ei sitten muuta kuin hypätään niihin vaatteisiin, jotka on:
a) katsottu, sovitettu ja päätetty hyvissä ajoin (ei, tässä vaiheessa ei saa enää muuttaa mieltään) – ja
b) laitettu valmiiksi yhteen paikkaan niin, että mitään pikkujuttua ei tarvitse alkaa kiireessä etsiskellä.
Ja sitten vain kiitolaukkaa seuraavaan bussiin/odottavaan taksiin tai muuten vain kohti illan juhlia!

Vaalean käsitellyn pitkän tukan pitäminen elinkelpoisen näköisenä on välillä aika haastavaa. Kesällä porottaa polttava aurinko ja talvella kimppuun käy kuiva keskuslämmitysilma. Siihen päälle kun vielä lisää föönauksen ja kaikenlaisilla kuumennetuilla vekottimilla väkertämisen, ei kulutusrasitusta voi estää.
Aikaisemmin vannoin tehohoitoaineiden ja hiusnaamioiden nimeen, mutta kun muutamia vuosia sitten testasin ensimmäisen kerran hiuksille tarkoitettua öljyä, paluuta ei ollut. En voisi kuvitellakaan enää pärjääväni ilman. Olen ehtinyt testata matkan varrella aikas monen merkin hiusöljyjä – tässä testituloksia viimeksi käytössä olleista ja pysyvämpään käyttöön päätyneistä tuotteista.

Tällä hetkellä kylppärin kaapista löytyy Pantene Dry Oil, BC Bonacure Oil Miracle, Cutrin Premium Oil Treatment (saatu blogin kautta) ja Body Shop Olive Beautifying Oil.

BC Bonacure Oil Miracle on ollut, kuten melkein tyhjästä pullosta näkee, suuri suosikkini. Öljy on varsin kevyttä ja omaan kuontalooni sitä saa levittää ihan kunnollisen kämmenenpohjallisen, vaikka ohjeessa taidetaan sanoa “muutama tippa”. Tuoksu on hento ja mukavan “hiustuotemainen” – eikä siis häiritse omaa, voimakkaita kosmetiikkatuoksuja vierastavaa nenääni. Keveytensä vuoksi öljy on myös helposti levitettävää ja sopii siksi hyvin aloittelijallekin. Omat hiukseni ovat hyvin kuivat, mutta voisin hyvin kuvitella, että BC Bonacure Oil Miracle – ainakin tuo itselläni käytössä oleva “Light Finishing Treatment” – sopii hyvin myös terveemmässä kunnossa oleville hiuksille.

Body Shop Olive Beautifying Oil on yleisöljy, jota voi käyttää hiusten lisäksi myös kasvoille ja vartalolle. Silloin, kun hiukseni ovat todella rapisevan kuivat, turvaudun ehdottomasti tähän öljyyn, sillä se tuntuu todella ravitsevalta ja elvyttävältä. Lopputulos on kuitenkin helposti hiukan raskas ja öljymäinen olo jää hiuksiin, joten tätä ei tosiaankaan tule käytettyä kuin silloin tällöin ja hiukan naamiotyyppisenä hoitona. Lisäksi tuoksu on aikas maanläheinen, joten senkään vuoksi ei Body Shopin öljyä tule työaamuisin käytettyä. Vähemmän käsitellyille hiuksille tämä on kyllä melko varmasti liian raskasta jokaisen pesun jälkeen käytettäväksi.

Cutrin Premium Oil Treatment on ollut viimeaikojen arkisuosikkini. Öljy on niin kevyttä, että sitä ei tule vahingossakaan annosteltua liikaa. Tuoksu on miellyttävä, hiukan makea, ja nopeasti haihtuva. Fiilis hiuksissa ei ole lainkaan öljymäinen, mistä syystä aluksi ajattelin, että tuote on ihan liian ohutta käsitellyille ja kuiville hiuksilleni. Vasta, kun parikin työkaveria oli kehunut tukkaani, tajusin, että Cutrinin öljyn avulla saan luonnollisen terveesti hohtavat hiukset. Eipä juuri enempää voisi toivoa! Varsinkin, kun tietää, miten kuivat, ja kaikkien vaalennuksien jälkeen elottomat, hiukseni oikeasti ovat… Voisin kuvitella, että tämä palvelisi mainiosti myös lyhyemmissä ja parempikuntoisissakin latvuksissa.

Pantene Dry Oil (with vitamin E) on toinen tämän hetken ykkössuosikeistani. Hinnaltaan Pantenen öljy on selkeästi edullisin, joten testipullon ostaminen ei vaadi mitään superinvestointia. Cutrinin öljyyn verrattuna se on hiukan tanakampaa tavaraa, mikä kyllä kieltämättä tuntuu silloin tällöin hyvin tarpeelliselta. Tuoksu on tässäkin ihan mukiin menevä, muistuttaa Pantenen hoitoaineita, eikä jää roikkumaan nenään koko päiväksi. Tykkään hyvin paljon pumppupullosta – kaikki muut ovat erilaisissa enemmän tai vähemmän hankalasti annosteltavissa perinteisistä pulloista. Lievästä tuhtiudestaan huolimatta hiukset jäävät luonnollisen keveiksi, eivätkä yhtään öljymäisiksi. Suosittelen kaikille kuivahiuksisille ja värjätyille tai raidoitetuille.

(Assistentti vauhdissa! Blogikuvien ottamiseen hassaantuu helposti tuplasti niin kauan, kun on pentu touhuissa mukana. :D)
Näiden neljän lisäksi olen toki testannut muitakin merkkejä, mm. koko hiusöljyboomin aloittanutta Moroccan Oil:ia. Periaatteessa olen klassikoiden kannattaja, mutta tällä kertaa oli pakko päättää toisin. Sinänsä ihan hyvän tuoksuinen Moroccan Oil ei sovi itselleni lainkaan, vaan ihan muutama tippakin jo latistaa hiukset ja tekee rasvaisen näköiseksi. Ehkä en oppinut annostelemaan sitä oikein, mutta mielummin pitäydyn tuotteissa, joilla saan kauniin lopputuloksen ilman armotonta säätämistä.

En ole mikään vimpan päälle tehtyjen kampausten suuri ystävä. Oloni on paljon kotoisempi myös kaikenlaisissa juhlatilaisuuksissa, jos hiukseni on varsin rennosti laitettu. Kyllähän se silti juhlatunnelmaa lisää huomattavasti, kun kampaus on vähän muuta kuin se sama arkinen yhden hiuskumilenksun avulla toteutettu söherönuttura.
Lauantaisen Indiedays Blog Awards -gaalan lettinutturani toteuttaminen on erittäin helppoa, kunhan hiuksissa on edes pikkuisen mittaa. Varusteiksi tarvitsee neljä pientä läpinäkyvää silikonihiuslenksua, kasan hengettömiä ja hyvää hiuslakkaa.

Tässä vielä näin heti aluksi lopputulos myös takaapäin.

1. Jaa hiukset kolmeen osaan siten, että päällimmäiset hiukset tulevat sivuille ja alahiukset taakse.
2. Kiinnitä “alahiukset” ponnariksi lenksulla ja palmikoi löysästi. Kiinnitä palmikko lenksulla myös alapäästä.

3. Kieputa palmikko itsensä ympäri löysähköksi keräksi.
4. Kiinnitä hengettömillä.

5. Palmikoi sivulle kammatut päällihiukset löysille leteille.
6. Kiinnitä sivuletit kumilenksulla vain alapäästä.

7. Kieputa sivuletit alakautta keskimmäisen kerän ympäri.
8. Kiinnitä hengettömillä.

9. Töki hengettömien avulla kaikki törröttävät lettien päät ja muut töyhdöt keskimmäisen kerän alle.
10. Löysentele kokonaisuutta varovaisesti sormin, jos on tarvetta.
11. Suihkuttele päälle riittävä määrä hyvää hiuslakkaa.
12. Ota iltalaukkuun muutama hengetön mukaan siltä varalta, että osa päättää pudota tanssilattialle.

Gaalanutturan toteutus on helppoa ja sujuu harjaantumattomillakin sormilla varsin nopsaan. Ihan kiva idea esim. silloin, kun on pikkujouluihin lähtö suoraan töistä tai muuten vaan poikkeuksellisesti vähän kiire.