Mitenkäs teillä siellä on vuoden 2017 Kansainvälinen naistenpäivä mennyt?
Allekirjoittanut nappasi aamulla Malabrigo-alpakkalangasta kutomansa fuksianpunaisen Pyssyhat-myssyn matkaansa,  vastaili puoliärhäkästi miesten esittämiin naistenpäivätoivotuksiin, osallistui ensin Pussyhat Projectin virtuaalimielenosoitukseen (kuva Instagramissa: @minnapaakkulainen) sitten naistenpäivän mielenosoitukseen/Flashmobiin Tukholman keskustassa, T-Centralissa – ja lopulta fikasi upean, fiksun ja älykkään tyttärensä Karkin kanssa. Hyvä päivä siis, vaikka maailmaa ei saatukaan valmiiksi.
Jätän nyt tänä vuonna “virallisen” naistenpäiväpostauksen tekemättä. Näkemykseni ei ole muuttunut ja saan edelleen keollisen muurahaisia ihon alle kaikesta “ihanainen nainen”-hömppäilystä. Olen vouhkannut aiheesta niin paljon jo aikaisemmin, 2014 vähän maltillisemmin ja 2016 vähän ärhäkämmin, joten ajattelin, että kirjoittelen tänä naistenpäivänä ihan jostain muusta. Maailmankirjatkin on nyt niin sekaisin, että naisten aseman hidas mutta vakaa parantuminen ei tunnu enää ollenkaan yhtä itsestäänselvältä kuin esim. vuosi sitten, joten epäilen pystyväni tuottamaan blogikelpoista aihetta tunteitani kuumentavasta tilanteesta.

Paasaamisen sijaan ajattelin heittää vielä viimeisen kerran heipat pitkille hiuksilleni!
Kyseessä on viime perjantain toimistoasuni, jonka ei nyt ihan välttämättä olisi tarvinnut päätyä blogiin tavanomaisuutensa vuoksi. Lisäksi sisällä itselaukaisijalla napatut kuvat ei nekään yleensä ole mikään hittiratkaisu.
Halusin kuitenkin ikuistaa viimeisen asuni pitkien hiusten kanssa. Jääpähän sitten tänne muistojen arkistoon.

Toisaalta tykkään kyllä asustakin. Henkkamaukan Studio-linjan XL-hihainen kauluspaita on ollut ihan suosikkini syksyn ja talven työpukeutumisessa. Jossain vaiheessa tuumasin, että paidan vajaamittaiset hihat ovat aika vilpoiset, vaikkei täällä mitään varsinaista oikeaa pakkastalvea ole ollut tänäkään vuonna.
Pitkähihainen t-paita tai poolo lämmittää mukavasti ja näyttää mielestäni kivalta. Aluspaidan kanssa pidän yleensä aina kauluspaidan napit auki, jolloin ilmeestä tulee jakkumainen.
Nyt onkin taas ollut hiukan viileämpää, pakkasen puolella ihan päivälläkin ja lunta tullut ihan kunnolla. Talvi teki toisin sanoen yllättävän paluun, joten kaikki keinot, miten pukeutua kivasti kylmällä kelillä, on tullut tarpeeseen. Sanomattakin on selvää, että sääriippuvaista keväänrakastajaa ketuttaa kuin pientä oravaa.


Viikonlopuksi on onneksi luvattu sekä mieletöntä paistetta, että reilusti plussan puolella olevia lämpötiloja. Se onkin ihan oikein, sillä lauantaina on Karkin synttäripäivä ja neito on täällä kotona Tukholmassa juhlimassa tärkeää merkkipaalua. (Eikös se niin ole, että alle kolmikymppisille joka vuosi on merkittävä… :D)
Ja noista hiuksista. Ymmärrän kyllä, että ne on näyttävät ja monien mielestä hienot. Vielä ei kuitenkaan hiusten leikkaaminen ole kaduttanut enkä ole hetkeäkään haikaillut vanhan lookin perään!

• poolopaita, Primark
• kauluspaita, H&M
• housut, H&M
• kengät, Acne

 

Nyt seuraa ihan kertakaikkiaan hävytön kuvakavalkadi uusista hiuksistani!!
Tai siis hävytön toki ainoastaan ja vain siinä mielessä, että kuvia on hävyttömän paljon – muuten täällä ollaan erittäin säädyllisiä, niinkuin aina.

En oikein tiedä edes mitä sanoisin vielä. Vaikka kampaamoaika oli tosiaan jo lauantaina, tässä on mennyt hetkonen uuteen lookiin totutellessa.
Hiuksista tuli aika paljon lyhyemmät, mitä olin etukäteen ajatellut. Tavoitteena oli kampaus, joka olisi kuitenkin vielä jollain mittapuulla pitkä. Kampaamotuolissa mieleni kuitenkin ehti muuttua, mitä sitä nyt nössöilemään, kun kerran on hommaan ryhdytty.
Ratkaisevaa oli se, että tajusin heti olevani erinomaisen osaavissa käsissä. Huikean taitava Sofia Geideby Norrmalmsgatanin Bjorn Axénilla on voittanut vaikka mitä kilpailuitakin. Suosittelen erittäin lämpimästi, mikäli etsiskelet kampaajaa Tukholman keskusta-alueelta!

Lopputulos on siis ennemminkin rikottulinjainen BOB kuin pitkähkö LOB.
Ja kyllä, täytyy sanoa, että tykkään uudesta lookistani ihan valtavasti! Se tuntuu keveältä, leikkisältä, hauskalta ja iloiselta.
Hiukan pitää vielä totutella elämään uusien karvojen kanssa, vaikka yllättävän vähän olen haikaillut pitkien perään. Lähinnä hiusten harjaaminen, takin päälle pukeminen ja muut pikkuasiat, jotka ennen olivat hankalia hiusten tarttuessa kiinni kaikkeen mahdolliseen, tuntuvat nyt niin ihanan yksinkertaisilta.
Vielä en ole hiuksia pessyt enkä kunnolla stailannutkaan itse. Lähinnä vain elvytellyt kampaajan tekemiä  luonnollisia kiharoita. Voin silti kuvitella, miten ihanaa onkaan, kun hiusten peseminen ei olekaan tuntikausia kestävä projekti. Näitähän voisi vaikka opetella fiksaamaan ihan oikeasti!

Vaikka hiuksista tosiaan tuli aika paljon lyhyemmät kuin mitä vielä kotona ajattelin (siis vaikka käytän sanamuotoa “tuli”, kysymyksessä ei ole mikään vahinko – vaan kampaajan kanssa yhteistuumin päätetty pituus!), ne saa kuitenkin vielä kivasti pienelle töpöponnarille. Tärkeä yksityiskohta itselleni, sillä tiedän, etten aina jaksa kasvoilla roikkuvia karvoja.
Tosin yksi hiusten leikkaamisen tavoite oli, että voisin pitää niitä pääasiassa auki. Olin niin kyllästynyt ainaiseen nutturaan ja Pikku Myy -viittauksiin (todellakin big no – jos nyt johonkuhun Muumilaakson asukkiin tunnen hengenheimolaisuutta, niin Muumipappaan sitten). Noniin, olin kieltämättä erittäin kyllästynyt hiuksiini tosi monella tapaa.

Väriinkin olen tässä hiukan tottunut. Ajattelin, että eipä se haittaa, jos nyt hetken seikkailen punapäänä, vaikka mitään pysyvää ratkaisua tästä tuskin tulee. Kampaajakin kyllä kehui, että onpas harvinaisen luonnollisen sävyinen punertavanruskea tullut.
Ihanaa oli muuten myös se, että kerrankin ammattilainen ei lähtenyt sättimään asiakasta sen vuoksi, että tämä hoitaa hiustensa värjäyksen kotona itse.

Norrmalmsgatanin Bjorn Axén ja upea, supertaitava Sofia Geideby, saivat uuden vakiasiakkaan!
 

OMG!! Mitä olen mennyt tekemään!? Hiukseni on aivan porkkana-meats-mansikka -punaiset!!
Juuri, kun kaikki oli lähestulkoon kunnossa (ainakin tukkarintamalla), lankesin klassiseen äääh-kyllä-siitä-hyvä-tulee -ansaan. Kaikki lähti siitä, kun tosiaan nyt lauantaina olen menossa poikkaisemaan hiukseni. Tuumasin, että ihan vielä ei oikeastaan olisi tarvetta tyvikasvun värjäämiselle, mutta että olisihan se aivan mahtavaa, kun sitten lauantaina hiukset olisivat freesit myös värin puolesta.
Aikoinaan, kauan ennen blogiaikoja, värjäsin aina hiukseni itse. Muutamankin kerran homma päätyi arveluttavasti a) erittäin omituiseen värjäystulokseen (vihreä, keltainen, oranssi, vitivalkoinen tyvi + okrankeltainen latva… you name it – I’ve done it!) b) todella monen hiusväripaketin käyttämiseen kerralla, kun yritin paikkailla tekemiäni eksperimentaalisia virheitä. Jossain vaiheessa tein päätöksen, että en enää k o s k a a n värjää hiuksiani itse.
Nooo, vannomatta paras, sillä jotenkin samaan syssyyn sattui se, että lähikampaamoni luotettava ja supertaitava nuori neito lopetti – siirtyi todennäköisesti ja toivottavasti urallaan eteenpäin, koska hän kyllä oli oikeasti hirmu lahjakas – ja että L’Oréal oli esittelemässä uutta Prodigy-hiusvärisarjaansa Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumassa.
Heti ensi testailulla vakuutuin L’Oréal Prodigyn, sävy 8, sopivuudesta itselleni ja eka kerran jälkeen olen värjännyt sillä tyvikasvun säännöllisesti noin kuuden viikon välein.

Nyt ei ollut ihan kuutta viikkoa kulunut, mutta halusin silti freesin värin tyvikasvuun, koska lauantaina on se kampaaja ja olen varannut ajan vain leikkaukseen. Yritin kyllä tsekata, että voisiko aikaa pidentää niin, että olisi saanut myös värin, mutta siinä tapauksessa leikkausta olisi pitänyt siirtää yli kuukaudella eteenpäin.
Kävin ensin yhdessä, sitten seuraavana päivänä toisessa ja lopulta vielä kolmannessa myymälässä, joista kaikista olen aikaisemmin ostanut luottoväriäni. Kaikissa myytiin ei-oota. Lopulta menin ruokaostoksille lähimarkettiin ja tuumasin, että sieltä on pakko löytyä, koska heillä on tyyliin koko seinällinen täynnä hiusvärejä – ja sieltä olen ennenkin Prodigyni hankkinut.
Mutta ei, ei ollut sielläkään. Koska koko sarja oli hävinnyt hyllystä, aloin pelätä pahinta – ehkä sen valmistus on lopetettu! Laimensin paniikkia puhelemalla itselleni rauhallisesti, että kyllä täältä joku korvaava tuote löytyy. Vietin valehtelematta puoli tuntia hyllyn edessä hiusväriä valiten ja lopulta päädyin Schwarzkopfin “Medium Blond” -väriin sarjasta, jonka nimeä en muista, mutta se oli joku unbreakable care tai jotain sinnepäin. Sävyn numero oli sama kuin Prodigyn, eli 8. Olin siis aika luottavaisin mielin, että kyllä tästä ihan hyvä tulee.
No ei tullut. Tuli monta astetta tummempi kuin mitä hiukseni olivat (Prodigyn 8 on just eikä melkein!) aikaisemmin ja – mikä pahinta – sain elää uudelleen sen kammottavan hetken, kun hiukseni ovat oikeasti harmaanvihreät! Ei todellakaan silleen trendikkäästi harmaat tai vihreät, vaan ihan selkeästi kaikki-on-mennyt-pieleen -harmaanvihreät.
Kaiken tämän keskellä tuntui aika pikkujutulta se, että hiukset olivat muuttuneet myös vähintään kaksi astetta aikaisempaa tummemmiksi. Mikä ei todellakaan ollut tavoite.

Olin lievästi sanottuna paniikissa, kun tajusin, mitä on tullut tehtyä. Kello oli niin paljon, että enää ei ollut mitään saumaa laukata kauppaan ostamaan uutta väriä. Onneksi kylppärin hyllystä löytyi joskus aikoinaan pressituotteena saamani hiusväri, L’Oréalin sekin, mutta en kyllä muista enää, mikä sarja. Sävyn nimi oli “Caramel Blond” ja mallikuvien perusteella tuhkanvaaleasta tulisi kivasti luonnollisen lämpimän blondi sävy.
Kuvissa näkyy lopputulos, joka ei ole luonnollista nähnytkään! Tavoitteenani oli todellakin vain häivyttää tyvikasvu, mutta sain hiukset, joita jopa meidän toimiston äijät kommentoi. Ja minä kun luulin, että kukaan ei koskaan huomaa toisten tekemiä muutoksia hiuksissa, vaikka ne itsestä tuntuisi tosi suurilta..
Nyt on ilmeisesti niin, että Prodigy-hiusvärisarjaa ei olla lopettamassa (onneksi!) vaan, että mulla on nyt vaan käynyt todella huono tsägä, kun luottovärini on poistunut vakikauppojeni valikoimista. Tietääpähän sitten jo nyt hamstarata Suomesta väripaketteja, kun seuraavan kerran suuntaan sinnepäin kesällä.

Kun tässä nyt ollaan tällaisella itsekritiikkilinjalla, niin vähän näiden kuvien jälkeen tuntuu siltä, että pitäisi varmaan hankkia kokoa pienemmät prässihousut toimistokäyttöön. Nuo, sinänsä hyvät ja yllättävän laadukkaat H&M-housut lököttää kyllä vähän liikaa ollakseen riittävän fiksut officelle.

• kauluspaita, Cheap Monday
• neulepaita, Acne Studios
• housut, H&M
• tennarit, Adidas Original

Olen uhonnut jo ziljoona kertaa täällä blogissakin, että nyt lähtee tukka. Mutta tiedättekö mitä, nyt se tosiaan lähtee!
Päätöksen kypsyttelyaika on ollut kieltämättä melkoisen pitkä. Taisin tarvita sitä sisäistääkseni, ettei pitkät hiukseni pidä sisällään mitään taikavoimia.
Olen tosiaankin nyt valmis luopumaan ehkä siitä ainoasta asiasta, jota ulkopuoliset ulkonäössäni ihailevat. “Ooh, mitkä hiukset!”, “Onko ne tosiaan kokonaan sun omat?”, “Sun pitäisi pitää hiuksia useammin vapaana!” ja niin edelleen. Haluan eroon pitkistä kutreistani, koska haluan muutosta.

Tai oikeastaan paremminkin niin, että tunnen itse muuttuneeni ja haluan kevyemmän kampauksen, joka kuvastaa paremmin nykyistä Minttua.
Ihan lyhyt-lyhyeen en kuitenkaan halua palata. Olen kerran elämässäni testannut veikeän reippaan pixie cutin – ja voin vilpittömästi todeta, että se ei sovi sen paremmin kasvoihini kuin persoonallisuuteenikaan. Jotain vähän pidempää sen on pakko olla.

Karkilla ja Peetulla on molemmilla juuri nyt aika klassiset (ja melko lyhyet) polkkatukat. Olisihan se kai aavistuksen hassua, jos äiskällä olisi tismalleen samanlainen kampaus kuin tyttärillä.
Jotenkin myös tuntuu, että korvannipukat paljaaksi jättävä bob on niin suuritöinen pidettävä – eihän se ylety edes ponnarille – että meikäläisen hiustenlaittoaktiivisuudella se ei olisi ihan paras vaihtoehto. Sitä äsken mainitsemaani pixie cutia pois kasvatellessani, kävin läpi myös sen vaiheen, kun hiuksille oli tehtävä joka aamu jotain, että kehtasi mennä toimistolle. Sellainen peli ei kyllä vetele, kun kerran vaihtoehtojakin on.


Kampaaja-aikani on lauantaina vajaan kahden viikon päästä. Mieli ehtii toki muuttua siihen mennessä moneen kertaan, mutta todennäköisesti päädyn jonkinlaiseen long bob -versioon. Mukavasti vähän pidempi malli, jonka kuitenkin vielä saisi kiinni Se tuntuu sellaiselta sopivan suurelta loikalta superpitkästä vähän lyhyempään.
Varasin ajan samasta kampaamosta, jossa Karkki ja Peetukin käyvät, keskustan Björn Axén -salongista. Tytöt ovat käyttäneet vähän eri kampaajia siellä käydessään ja lopputulos on aina ollut tosi ihana.
Valitsin itselleni listalta “senior stylist & make up artist” -tittelisen Glorian, vaikka leikkuun hinta samalla tuplaantuikin. Ajattelin, että tässä kohdin ei ole järkevää alkaa pihistellä. Ihmisellä, jolla on kokemusta ja näkemystä, on ehkä myös ideoita siihen, miten tukastani saataisiin lyhyt mutta silti pitkä. Ja mielellään vielä myös niin, että se sopii kasvoihini.

Saas ny sit nährä kuinka muikkelin käy..
Kaikki kuvat täältä

Ei ole kauaakaan siitä, kun joku kysyi, että onko hiuksissani oma, luonnollinen värini. No, ei todellakaan ole! Olen värjännyt, sävyttänyt ja raidoittanut kuontaloani siitä lähtien, kun äiti teki ensimmäiset highlightsit silloin 12 vuotiaan Mintun hiuksiin. Olen käynyt läpi melkein kaikki mahdolliset sävyt aivan vitivaaleasta Marilyn-blondista porkkananpunaiseen, tummaan mahonginpunaiseen ja mustaan. Ja luonnollisesti olen testannut myös aikoinaan ah-niin-trendikkäitä kaksi- ja monivärisiä värjäyksiä.
Nykyisin tavoitteena on kuitenkin mieluiten luonnollinen vaalea sävy, joka ei ole ihan superblondi, muttei ruskeakaan. Kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvat irtokarkkisävyt ajattelin jättää ihan suosiolla muille, mutta pikkuisen karamellia sain hiuksiini kuitenkin Björn Axénin sävyttävällä maskilla.

Tyvikasvusta päätellen oikea oma värini on aika tumma hiirenharmaa. Siitä on oikeastaan hyvä lähteä säätämään sävyä, sillä pohja on melko neutraali ilman yliannostusta punapigmenttiä. Ongelmallista on kuitenkin se, että vaikka värikäsittely sinänsä on aika mieto, pitkäksi venähtäneet latvat tykkäävät haalistua pienimmästäkin auringosta vähän turhan vaaleiksi.
Liukuvärihiukset on juuri nyt trendikkäät, mutta jostain syystä sekin tyyli näyttää huomattavasti paremmalta vasiten tehtynä. Omat vahingossa syntyneet “liukuvärjätyt” hiukseni näyttävät ainakin omaan silmääni lähinnä suttuisilta. Kovia kestovärejä en mielelläni kuitenkaan latvaan käytä, ihan jo pelkästään siitä syystä, että haluan säästää muutenkin kovilla olevaa hiusten osaa kovin rajuilta käsittelyiltä.

Hoitoaineen tapaan käytettävä sävytysmaski on aivan loistava tapa tasata hiusten väriä mahdollisimman hellävaraisesti. Sen verran ällön näköistä tuote on ihan itsekseen, että piti laittaa se poseeraamaan kukkien kanssa kuvaan.

En ole juuri muita vastaavia tuotteita testaillut, mutta ainakin Björn Axénin sävytysmaskin käyttö on superhelppoa! Hiukset pestään ensin normaalisti shampoolla ja sen jälkeen aine levitetään pyyhekuiviin hiuksiin. Vaikutusaika on kymmenisen minuuttia, mutta itseltäni taisi mennä tuplasti sen verran, kun piti näitä kuvia räpsiä ja muutenkin oli kaikkea hässäkkää.
Blonde caramel sisältää pigmenttiä, joten on suositeltavaa suojata vaatteet ja mahdollisesti jopa käyttää suojahansikkaita. Meiltä ei juuri tähän hätään mitään hansikkaita löytynyt, mutta en kyllä huomannut kämmenissä mitään värivahinkoja.

Lopputulos huuhtelun ja kuivauksen jälkeen!
Täytyy sanoa, että olen aivan supertyytyväinen sekä sävyyn että homman helppouteen. Hiukan tuo eteisestä tuleva lämpimän sävyinen valo hämää tässä kuvassa, mutta mielestäni ero on silti yllättävänkin selkeä.

Hämärä laskeutuu nykyään niin järkyn aikaisin, että en oikein käsitä milloin sitä voisi ottaa sävymaailmaltaan neutraaleja kuvia. Mutta tässä “ennen-jälkeen” -kuvaparissa näkyy mielestäni selkeästi, miten väri on nyt paljon tasaisempi. Oikeasti hiukseni on kokonaisuudessaan astetta karamellisemmat, sellaisen suussasulavan kermatoffeen tai fudgen väriset ennemmin kuin ihan vain blondit. Orastava keltaisuus on myöskin taittunut pehmeämmäksi vaaleanruskeaksi.
Vielä ei ole testitietoa siitä, miten kauan sävytys pysyy hyvänä, mutta veikkaukseni on, että pari-kolme pesua – maksimissaan neljä.

Ihan mitään ilmaista lystiä karamellisävytys ei ole. Tuo 250 ml puteli kustantaa kruunuissa 290,- ja menekki on selkeästi kovempi kuin tavallisen hoitoaineen kanssa. Yhdestä pullosta riittänee meikäläisen hiuksiin ehkä vain kolme käsittelykertaa. Lyhyempiin tietty useampia.
Tykkään kuitenkin hurjasti lopputuloksesta ja ihan hoitoaineenakin Blonde Caramel on ihan huippu. Hiukset tuntuvat pehmeiltä ja sileiltä – eikä ollenkaan niin ryytyneiltä kuin varsinaisen kemiallisen värjäyksen jälkeen.

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Livbox’ title=’Kampaamokauniit hiukset kotikonstein + arvonta!’]

Pääsin mukaan Indidaysin ja Livboxin kampanjaan ja sain valita yhden kevään Livbox-laatikoista testattavaksi. Suurin osa teistä varmasti jo tietääkin, mikä Livbox on, mutta varmuuden vuoksi pieni kertaus: Livbox on täysin suomalainen yritys ja perusidea on se, että pientä kuukausimaksua vastaan saa joka kuukausi postitse laatikollisen kosmetiikkaa. Laatikon arvo on aina reilusti yli kuukausittaisen maksun ja mukana on vähintään yksi täysikokoinen tuote.
Mielestäni idea on aivan loistava! Itse tykkään tosi paljon testailla uusia tuotteita, mutta olen niin hurjan laiska shoppailija, että yleensä tulee aina hankittua niitä vanhoja samoja aina edellisten loppuessa. Livboxissa on aina mukana useampia tuotteita ja varsinkin matkakokoiset pakkaukset ovat todella mainioita, kun haluaa testata uutta kosmetiikkaa.

Valitsin testaukseen viime huhtikuun Livboxin. Laatikosta löytyi rakastamiani hiustuotteita, ihoöljyä, valkaisevaa hammastahnaa ja Lumenen uutuus, huuliöljy, jota Emilia kovasti kehui taannoin Pietarin matkallamme.

Garnierin vartaloöljy ja Golgaten valkaiseva hammastahna päätyivät heti käyttöön, mutta erityisesti ihastuin Osiksen tuuhentavaan, mukavasti luonnollista tukea antavaan Big Blast -geeliin.
Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on käynyt kampaajalla ja siellä hiukset on föönattu upean kiiltäviksi ja juuri oikealla tavalla taipuisiksi? Osiksen geelin – tai oikeastaan se on melkein nestemäistä lientä – avulla on mahdollista saada melkein yhtä ihana tulos itse kotona!

Ei tarvita kuin suuri pyöröharja ja hiukan kärsivällisyyttä ja kauniin rennot kiharat ovat totta! Totuuden nimessä täytyy kyllä sanoa, että kolmas käsi auttaisi kovasti prosessissa, mutta näköjään mikään ei ole mahdotonta.
Eipä olisi tätäkään tuotetta tullut testattua, jos sitä ei olisi Livboxin kautta saanut kotiin.

Jos kosmetiikka ja uusien tuotteiden testailu kiinnostaa, kantsii tilata LivBoxin uutiskirje:

Kaikki uudet uutiskirjeen tilaukset osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa heinäkuun Livboxin!
Katso arvonnan säännöt täältä.

Ja jos kuukausittain postilaatikkoon kolahtava ihana kosmetiikkapaketti kiinnostaa, Livboxin voi helposti tilata heidän kotisivuiltaan! Melkein unohdin mainita, että ensi sunnuntaihin 26.6. asti on lukijoilleni tarjolla myös alekoodi – eli:
Tilaa heinäkuun LivBox itsellesi tai ystävällesi lukijakoodillani go4it hintaan 13,90 €* (norm. 16,90 €). Koodi on voimassa sunnuntaihin 26.6. asti.
*Alennus koskee seuraavia normaalihintaisia tilauksia: joko kolmen kuukauden määräaikaisen tilauksen kokonaishintaa tai jatkuvan tilauksen ensimmäistä boxia. Voit päättää jatkuvan tilauksen milloin haluat. Alennus koskee myös lahjatilauksia.
 Koodi on siis: go4it