[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’Vaasan RuisNachot’ title=’Kevennettyä herkuttelua’]

Niinkuin sunnuntaina julistin, nyt on korkea aika tsempata reippailun ja syömisten kanssa. Pikavilkaisu vaatekaappiin riittää kertomaan, että jos en nyt ryhdistäydy, kesäksi pitää uusia koko garderobi. Kokemuksesta kuitenkin tiedän, että liian tiukka ja pääasiassa itsekuriin ja itsensä pieksemiseen perustuva elämäntaparemontti ei ole milloinkaan kovin pitkäikäinen. Myös herkuttelua on mahduttava mukaan! Onneksi sen voi tehdä myös kevyesti ja hyvällä omatunnolla. Pääsin mukaan Indiedaysin ja Vaasan RuisNachojen kampanjaan ja päätin todistaa itselleni, että herkuttelun ei aina tarvitse tarkoittaa epäterveellisyyttä ja tyhjiä kaloreita.
RuisNachoja on useampaa eri makuvaihtoehtoa. Itse päätin testata uutuuksia Paahdetut siemenet ja Tomaatti & Rosmariini. Tein kyytipojaksi kaksi superkevyttä, mutta todella maukasta dippikastiketta. Kerrankin ei tarvitse ajatella, että ”en voi ottaa yhtäkään, koska sitten en pysty lopettamaan”. Kevyen ja herkullisen RuisNacho + dippi –yhdistelmän kanssa mopo saa karata ihan vapaasti.

Ajatuksena oli, että lähden kaverini kanssa viikonloppuna aurinkoiselle ja reippaalle power walk –lenkille ja sitten parkkeeraisimme parvekkeelleni nauttimaan ja paistattelemaan päivää. No, viikonlopun sää oli tyypillinen aprilväder. Välillä paistoi, välillä ropsi vettä ja vaikka mittarin lukemat näytti ihan mukavaa reilua kymmentä lämpöastetta, jääkylmä tuuli jäähdytti parvekkeellaistumisaikeet.
Ulkoilun jälkeen tarvitsimme lämmikkeeksi teetä ja RuisNachot dippikastikkeen tekivät erinomaisesti kauppansa lämpimän juoman kanssa.

VALKOSIPULINTUOKSUINEN YRTTIDIPPI
Ainekset:

• 1 dl rahkaa
• 1 dl maustamatonta jogurttia
• ½ – 1 sitruunan mehu
• 1 tl juoksevaa hunajaa
• 1 valkosipulin kynsi
• Nippu ruohosipulia
• Nippu tilliä
• Suolaa maun mukaan

Valmistus:
Pilko valkosipulin kynsi tosi, tosi pieneksi. Hienonna tilli ja ruohosipuli. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja laita suolaa maun mukaan.

Valkosipulintuoksuinen yrttidippi on todella kesäinen ja raikas kastike. Keveys tulee rahkasta, joten sen määrää muuttelemalla voi hiukan säätää kokonaisenergian määrää. Koostumusta ohentaa maustamaton jogurtti ja sitruunanmehu. Niiden määrää voi säädellä ihan oman maun mukaan. Itselläni oli aika makeita eco-sitruunoita, joten laitoin mehun kokonaisesta hedelmästä, vaikka puolikaskin voisi kyllä riittää.
Hiukan ylimääräiseltä tuntuvaa energiaa tulee myös hunajasta, mutta jotain makeutusta kannattaa laittaa hiukan, sillä se taittaa ihanasti kaiken muun happamuutta.
Kastiketta voi muunnella loputtomasti käyttämällä erilaisia yrttejä. Itse kyllä ihastuin juuri tähän yhdistelmään niin paljon, että aion testata sitä myös ihan kastikkeena esim. uunilohelle.

DIJON-SINAPILLA MAUSTETTU RAEJUUSTODIPPI
Ainekset:

• 1 dl raejuustoa
• 1 dl kermaviiliä
• 1 tl Dijon-sinappia
• Muutama herkullinen cocktail-kurkku
• Pari tl kapriksia (kapristen lientä 2 tl)
• Mustapippuria myllystä

Valmistus:
Pilko kurkut tosi pieniksi palasiksi. Sekoita kaikki ainekset. Lisää sinappia ja/tai kapristen lientä, jos maku tuntuu liian laimealta.

Olen vasta ihan vähän aikaa sitten hoksannut Dijon-sinapin ja nyt haluaisin tunkea sitä vähän joka paikkaan. Pikkuiset cocktail-kurkut on sen sijaan ollut salainen paheeni jo pidempään. Raejuustoksi voi valita kevytversionkin, mutta dipissä toimii parhaiten vähän vähemmän rakeinen (ruotsalaistyyppinen) versio. Kermaviilillä pystyy lisäämään kastikemaisuutta.
Suolaisuutta tähän kastikkeeseen tulee aivan tarpeeksi kurkuista ja kapriksista, joten suolaa ei kannata lisätä ainakaan vielä valmistusvaiheessa. Kaikki eivät tykkää kapriksista ja ne voi aivan hyvin jättää poiskin. Omasta mielestäni pikkuisen kirpsakka suolaisuus on aivan ihanaa ja dippi maistuu aivan erityisen hyvältä pienen hikoilun jälkeen.

Dippikastikkeet on yleensä parhaimmillaan, jos ne on saanut vetäytyä hetken. Siitä syystä sekoittelin kastikkeet valmiiksi ennen lenkille lähtöä ja pistin jääkaappiin odottamaan nälkäisiä ulkoilijoita. Sikälikin mukavaa, jos maha alkaa kurnia oikein kunnolla, ei tarvitse muuta kuin nostaa herkut pöytään!
Testatuista RuisNachoista oma suosikkini on Paahdetut siemenet, mutta kaverilleni maistui mielummin Tomaatti & Rosmariini. Onneksi ostin Tampereen reissullani pussin kaikkia muitakin makuja – pääsee testailemaan niitäkin! Veikkaan, että Seesami & Merisuola iskee meikäläisen makuhermoon myös. (Sitä voisikin tarjota vappuna…)

Mutta nyt kiinnostaisi kovasti tietää, milloin sinä kaipaisit pientä herkutteluhetkeä hyvällä omatunolla? Milloin sinä söisit Vaasan RuisNachoja?
Jätä vastauksesi tämän postauksen kommentteihin viimeistään sunnuntaina 24.4. klo 23.59 mennessä ja olet mukana Vaasanin mahtavan tuotepalkinnon arvonnassa! Tarkemmat kilpailun säännöt voi käydä lukemassa täältä!

[mittaustagi]
[conversionpixel campaign=’ XL-S Medical 1′ title=’Elämäntaparemontti N-Y-T nyt!’]

Tiedän olevani varsinainen klisee, mutta täällä sitä taas ollaan, kevään korvalla elämäntaparemonttia tekemässä. Sopivasti boostia hommaan antaa Indiedaysin ja XL-S Medicalin kampanja, jonka tiimoilta pääsin testailemaan remppahommia tukevaa rasvansitojavalmistetta.
Välillä ihmettelen vilpittömästi sitä, miten vaikeaa kultaisen keskitien noudattaminen voi olla. Siis ei ole todellakaan mikään uutinen, että energiaa ei pitäisi ahtaa itseensä enempää kuin mitä kuluttaa. Ja jos tavoitteena on vyötärönympäryksen kaventaminen suhteen tulisi olla piirun verran miinuksella. Yksinkertaista ehkä, mutta käytännössä ei tosiaankaan aina helppoa!

En oikeastaan ole mikään poppakonstien ystävä, enkä usko pikaisia tuloksia lupaileviin ihmekuureihin. Vielä en ole päässyt alkua pidemmälle XL-S Medicalin valmisteen kanssa. Kerron kyllä ehdottomasti kokemuksia, kunhan testivaihe on kestänyt vähän pidempään. Karkki oli melkein vihainen, kun sai tietää, mihin hullutukseen olen taas lähtenyt mukaan. Haha!
Itselleni kuitenkin suurin merkitys on sillä, että säännöllisesti nautittava valmiste muistuttaa ihan vain olemassaolollaan, että muutenkin pitäisi vähän skarpata.
Tavoitteenani ei missään tapauksessa ole mikään superhoikka perusstandardimuottiin sopiva ihannevartalo, mutta talven massakauden jälkeen vähän turhan monet lempparivaatteeni puristavat ja kiristävät epämiellyttävästi. Yleisesti haluaisin voida paremmin ja tavoitteenani onkin yleisen kevenemisen lisäksi myös ulkoilun lisääminen agendalle.

Elämäntaparemontit on aina hauskimpia, kun mukana on samanhenkistä seuraa! Livenä voi joskus olla hankala löytää remppakavereita, mutta näin virtuaalisesti se on yleensä helpompaa.
Huikkaa tämän postauksen kommenttiboksiin omat elämäntaparemonttitavoitteesi ja olet mukana huikeassa arvonnassa. Palkintona on nimittäin 20 minuutin puhelinkonsultaatiot sekä Personal Trainer Piia Korisevan, että psykologi Mikael Saarisen kanssa!! Kilpailun säännöt löytyvät täältä! Vastausaikaa on ensi torstaihin 21.4. klo 23.59 asti!

Jos on tavannut allekirjoittaneen joskus tavallisena arkiaamuna, voi tulla hiukan yllätyksenä se, että pidän itseäni aivan täysin aamuihmisenä!
Pääsin mukaan Indiedaysin ja Rynkeby God Morgenin kampanjaan pohtimaan hyvän aamun salaisuutta. Siinä onkin hiukan miettimistä, sillä vaikka olenkin mielestäni aamuihminen, aika harvoin sitä tulee oltua kovinkaan säihkyvällä tuulella päivän ensimmäisinä tunteina. Jossain on siis vikaa, mutta missä?
Päästäkseni ongelman ytimeen, aloin hahmotella mielestäni täydellistä aamua. Sitten onkin helpompi ottaa se toinen askel – eli miettiä, mitä niistä muista aamuista puuttuu ja voisiko asialle tehdä jotain.

Hoksasin melkein välittömästi, miksi arkiaamut eivät ole suosikkejani. Olen aika peruslaiska ihminen ja tykkään loikoilla lämpimien peittojen alla niin pitkään, että en enää pysty vastustamaan kahvihampaan kolotusta. Viikonloppuisin se yleensä onnistuukin ihan mainiosti, mutta arkisin torkuttaminen tarkoittaa valitettavasti sekä huonoa omatuntoa että järkyttävällä kiireellä töihin laittautumista.
Täydellinen aamukokemus ja tulipalokiire ei ole varsinaisesti samaan lauseeseen sopivia ajatuksia.
Rauhallisen aikataulun, leppoisan aamun lehden lukemisen ja hissuksiin aamiaisen nauttiminen on niinikään viikonloppuaamujen luksusta. Aivan ihanaa on silloin, kun Karkki ja Peetu on kotona ja viivytään pöydän ääressä pitkään hölpötellen ja uutisia kommentoiden. Onneksi lehdessä on aina monta osaa, että kaikille riittää luettavaa (Karkki aloittaa yleensä päälehden uutisista, Peetu kulttuurisivuilta ja Minttu Tukholman paikallisuutisista). Mukavan lokoisia ovat kuitenkin nekin aamut, kun ollaan kotosalla vain kissojen kanssa. Silloin kannan aamiaisen ja lehden sänkyyni ja yritän saada pääuutiset luettua ennenkuin karvakuonolauma on ihan totaalisesti silpunnut päivän Dagens Nyheterin.
Viikonloppuaamuja on viikossa kuitenkin vain kaksi – ja jotenkin pitäisi saada vapautettua sisäinen aamuihmiseni myös kaikkina arkiaamuina. Tai edes useimpina. Tai edes vähän useammin kuin nykyään.

Mitä tarvittaisiin siihen, että puhelimen pimpotukseen herääminen ei tuntuisi niin kammottavalta ajatukselta?

Koska näköjään inhoan eniten aamuista kiirettä, päätin testata seuraavia keinoja:

• Herätyskello soittamaan 15 min nykyistä aikaisemmin
• Puhelimen sijoittaminen niin, että herätyksen sammuttaminen nousematta sängystä on mahdotonta
• Riittävän yöunen varmistaminen (arkisin ei tarvitse kukkua tietokoneella puolille öin)

Viimeinen kohta tulee olemaan kaikkein vaikein. En voi mitenkään ymmärtää, miksi on niin älyttömän haasteellista päästä iltaisin ajoissa nukkumaan. Vetkuttelen kuin uhmaikäinen taapero, vaikka silmät on jo ihan ristissä ja tiedän aivan mainiosti, miten tolkuttoman hyvältä riittävän pitkät yöunet tuntuu.
Jotta voisin kutsua arkiaamujanikin täydellisiksi, pitää siis joka yö saada tarpeeksi unta. Vetkutteluhalujen vähentämiseksi päätin yrittää seuraavia keinoja:

• Iltapesu, hampaat ja meikit, mahdollisimman pian heti kotiin tultua, illallisen jälkeen, jotta nukkumaanmeno ei tunnu niin työläältä
• Tietokone- ja iPad-kielto sängyssä (paitsi viikonloppuisin)
• Puhelimeen hälytys kello kymmeneltä, mikä on aivan optimaalinen aika alkaa laittautua punkkaan

Tästähän tuli nyt varsinainen aikuisten unikoulu, mutta jospa näiden vinkkien avulla arkiaamut muuttuisivat edes astetta ihanammiksi!

[mittaustagi]

Tykkään tehdä uuden vuoden lupauksia. Tiedän ihan hyvin, että niiden pitämisen kanssa on aina vähän niin ja näin. Aina kuitenkin tapahtuu pientä säätöä oikeaan suuntaan – ja jo itse lupaustenpohdintaprosessi selkeyttää sitä, minne suuntaan haluaa elämän olevan menossa. Ennen vuoden vaihdetta luin jonkun semitieteellisen tutkimusartikkelin, missä sanottiin samaa: huolimatta siitä, että lupauksia ei useimmiten tule pidettyä aivan kirjaimellisesti, jo lupausten tekeminen aiheuttaa positiivisia muutoksia käyttäytymiseen ja selkeyttää tavoitteita.
Tämän vuoden vaihtumisen aikaan olin lähinnä paniikissa ja shokissa. Oman elämän ajatteleminen aiheutti ahdistusta – enkä todellakaan ollut fiiliksissä minkään tsemppihenkisten uuden vuoden lupausten tekemiseen. Nyt on kuitenkin tilanne rauhoittunut huomattavasti ja äidin olo kohentunut selkeästi. Tuntuu, että olisi oikea aika miettiä oman elämän suuntaa ja tavoitteitani nykyisen uuden tilanteen valossa.

Mietin, että miten lähtisin etsimään niitä asioita, jotka juuri nyt tuntuvat tärkeältä, joihin haluan keskittyä ja joiden varaan haluan tänään alkaneen loppuelämäni perustaa. Koska olen ollut aavistuksen eksyksissä, päätin kysyä neuvoa menneisyydeltä.
Luin vuosi sitten tekemäni lupaukset ja pohdin, miten on mennyt, mitä olen saavuttanut (olenko mitään?) ja miten voisin käyttää näitä tietoja hyväkseni elämäni uutta suuntaa miettiessäni.
Viime vuonna lupasin:

• Lupaan lakata lykkäämästä asioita kotona.
• “Muuttosiivous” kotona.
• Itseluottamuksen rakentaminen
• Itsestä huolehtiminen
• Enemmän aikaa vain olla
• Liikunnan ilo
• Oman näköisen elämän puitteet
• Ystävien tapaaminen
• Asioiden hyväksyminen
• Tehdä enemmän sitä, mikä on kivaa ja jännää

Muistelin tehneeni kovin sfäärejä syleileviä ja mahtipontisia lupauksia, joiden pitämisen tai pitämättä jättämisen arvioiminen olisi ihan tulkintakysymys. Päinvastoin, yllättävän konkreettisiahan noista monet on, etenkin, kun lukee kunkin lupauksen perustelut.
No, miten siinä sitten kävi? Pidinkö yhtään lupausta ja toiko ne mitään hyvää lisää elämääni?
Sen voin sanoa, että patologinen asioiden lykkääminen kotona on kyllä jatkunut lähes entiseen malliin. Tänä viikonloppuna olen tosin ollut superpolleana, kun sain vihdoinkin pakastimen sulatettua. Edellisestä kerrasta on varmaan jo kolme vuotta. Toisaalta keittiöön kasvaa edelleenkin säännöllisesti järkyttävä tiskivuori, kun en saa aikaiseksi pestä astioita aina, kun tiskiä tulee – vaikka silloin pääsisi paljon helpommalla. Eikä keittiön tuolit ole vieläkään saaneet uusia päällisiä, vaikka siihen tarkoitettu kaunis Pentikin kangas on odottanut kaapissa jo useamman vuoden. Ja ei, sitä “muuttosiivoustakaan” en ole tehnyt.
Itseluottamuksen rakentaminen ja itsestä huolehtiminen on sujunut hiukan paremmin. Olen antanut itselleni luvan olla sellainen kuin olen. Ei minun tarvitse olla sen parempi tai hienompi kelvatakseni. Ja ennen kaikkea kelvatakseni kenelle? Olen sinut sen kanssa, että haluan kelvata vain itselleni. Tottakai muiden mielipiteillä on väliä ja haluan olla pidetty, mutta jos en kelpaa itselleni, miten muutkaan voisivat olla sitä mieltä, että riitän sellaisena kuin olen?

Olen myös antanut itselleni aikaa vain olla. Se on näkynyt mm. siinä, että blogipostauksia on tullut harvemmin. En ole ihan täysin vakuuttunut, mitä hyvää siitä on seurannut. Sen verran sitkeässä asuu sisäänrakennettu suoritusmentaliteetti, että on vaikea nauttia ei-mitään-tekemisestä. Huono omatunto iskee edelleen helposti, minkä seurauksena epärealistisen pitkät to-do -listat senkuin pitenevät kompensaationa löysäilylle.
Liikunnan ilo on mennyt vuoden aikana ylös ja alas. Kesällä oli huippumukavaa, kun kävimme lenkillä ja ulkoilmapunttisalilla Peetun kanssa treenaamassa. Välillä on muutenkin ollut kivaa, mutta salilla ja jumpissa käyminen tuntuu edelleenkin enemmän velvollisuudelta kuin palkinnolta. Toki olo jälkeenpäin on aina hieno, mutta kun itsekurini on aivan surkea, pitäisi itse suorituksenkin olla nautinto – muuten sitä tulee helposti kehitettyä jotain mukavammalta kuullostavaa tekemistä.
Oman näköisen elämän puitteet ovat yhä levällään. Kaikki on ihan ookoo periaatteessa. Tykkään arjestani, enkä oikein osaa sanoa, mikä mättää. Ehkä tämä on vain pidempi kasvuprosessi – vuosi on lopulta aika lyhyt aika. Sosiaalinen elämäni on edelleen aika satunnaista ja sisäänpäinkääntynyttä, se on ehkä yksi syy. Vuosi sitten lupaamiani juhliakaan en ole järjestänyt ja nyt olen lähdössä New Yorkiin karkuun viettämään The Syntymäpäivää. Tosin kaverit ovat painostaneet, että haluavat jotenkin juhlistaa tulevia pyöreitäni (kyllä, en kykene sanomaan sitä kunnolla edes ääneen… :D), joten varmaan jonkinlainen epämuodollinen kokoontuminen on tiedossa.
Asioiden hyväksyminen sellaisena kuin ne on, on varmasti sellainen prosessi, joka ei ole ikinä valmis. Sen havaitsin konkreettisesti nyt, kun äiti aivan yllättäen joutui sairaalaan. Sen sijaan olen ollut hiukan ahkerampi tekemään kivoja ja jänniä asioita. Esimerkkinä nyt vaikkapa kroki-piirtämisen aloittaminen ja kaikki vuoden aikana tekemäni mukavat reissut.

Tilinpäätös viime vuodesta on siis kuitenkin plussan puolella. Konkreettisia parannuksia on aika vähän, mutta suunta on kaikesta takkuamisesta huolimatta ollut eteenpäin. Sen toteaminen tuntuu oikeastaan aika hyvältä.
Nyt seuraava tavoitteeni on miettiä miten tästä eteenpäin. Mihin suuntaan haluan elämäni kääntyvän ja millaisin valinnoin? Varmasti kaiken tämän angstin takana kummittelee se paljon puhuttu The Syntymäpäiväkin, vaikka suurin muutos onkin äidin vakava sairastuminen. Molemmat saavat kyllä miettimään elämän rajallisuutta, aika loppuu jossain vaiheessa, eikä ole mitään syytä lykätä hetkeäkään mahdollisuutta oman näköiseen, tasapainoiseen ja onnelliseen elämään.
Kaikki postauksen kuvat on tämänpäiväiseltä kävelylenkiltäni tässä kotikulmilla. Kyllä vaan sellainen muutaman (-8 oli tänään) pakkasasteen kirpeä, aurinkoinen talvipäivä tekee hyvää sielulle!

Aina välillä harmittaa, että saunakulttuuri ei täällä meillä ole mitenkään verrattavissa suomalaiseen. Ruotsalaiset kyllä pitävät itseään ihan saunoja-kansana, mutta kunnollisia löylyjä saa hakea. Omassa asunnossa oleva sauna on täällä ihan ennenkuulumatonta luksusta (Tampereella moinen oli vakiona jo opiskelija-asunnoissakin) – eikä taloyhtiöissäkään niitä ole, vaikka muuten yhteistiloja pesutuvasta juhlahuoneistoihin olisikin.
Onneksi sentään salilla on sauna ja jokunen SATS jopa lämmittää sen yli 55 asteiseksi. Kunnon löylyjä on välillä kova ikävä, vaikken suomalaisen mittapuun mukaan mikään himosaunoja olekaan koskaan ollut. Etenkin näin syyspimeällä, sateen piiskatessa ikkunoita ja jatkuvan koleanvilutuksen keskellä, olisi ihana saada lämmiteltyä ihan sielun pohjukoita myöten.
Onneksi meillä on kuitenkin kylpyamme! Ihana, tuoksuva kylpy rentouttaa, lämmittää ja hemmottelee ihanasti.

Sain testattavakseni Magic Bath -kylpysuolasekoituksia ja täytyy sanoa, että kylpyhetket muuttuivat samantien astetta nautinnollisemmaksi! Puhdas merisuola, mineraalit ja yrtit hemmottelevat sekä kroppaa että mieltä. Testattavanani on ollut kylpysuolat Protection ja Love – molempia voin suositella lämpimästi. Tuoksu ei ole kummassakaan liian voimakas ja olo on kylvyn jälkeen ihanan elpynyt.
Yksi paketti on ilmeisesti tarkoitettu yhteen kylpykertaan. Mielestäni annos on kuitenkin sen verran reilu, että siitä riittää hyvin kahteen kertaan.

 
Ei kylpy tietenkään ole ihan sama asia kuin kunnon sauna – mutta näillä eväillä kyllä ihan kelpo korvike! Love & Protection -teemoilla mennään siis Mintun “joulusaunassa”.

Tämä torstai on erityisen täynnä toivoa. Universumi antaa parasta taustatukea kaikille, jotka haluavat ottaa avun vastaan.
“Mourning Moon” on viimeinen täysikuu ennen talvipäivän seisausta ja sen uskotaan auttavan elämän puhdistamisessa, rauhoittumisessa, anteeksi antamisessa ja uuden aloittamisessa. Uusi vuosi on toki tulossa, mutta ei ole mitään syytä jättää kaikkia mahdollisia elämänparannuksen askelia sinne asti. Etenkin, kun nyt olisi astrologista backuppia tarjolla.

Torstai-illan Mourning Moon -tehtävälista:
1. Päästä irti vanhasta
Kuun vaikutuksesta tänään tulee varmasti miettyä paljonkin omaa elämää ja kulunutta vuotta. Nyt on hyvä hetki päästää irti kaikesta turhasta painosta, asioista, jotka eivät tuo mitään positiivista, ihmissuhteista, jotka vain vievät energiaa ja masentavat, antaa anteeksi menneisyydelle.
2. Lopeta huonot tavat
Tänään, jos koskaan kannattaa tehdä päätös lopettaa kaikki olemista rasittavat huonot tavat. Tämän otollisemmaksi ajankohta ei enää muutu! Eli oli sitten kysymyksessä kynsien pureskelu, meikkien pesemättä jättäminen ennen nukkumaanmenoa, tupakointi tai muu pahe, tsäänssit, että päätös pitää, on tänään huipussaan.
3. Tee jotain, mikä saa hyvälle tuulelle
Olkoonkin, että on pimeää ja kalsaa, pomokin narisee ja kahvi on loppu, jotain hyvää on kaikissa hetkissä. Pienetkin asiat ilahduttavat. Hyvältä tuoksuva inkivääritee, kisujen silitys (juuri Nellyltä saapunut paketti…) ja pari jaksoa Gilmore Girlsiä ovat oman listani kärjessä juuri tänään.
4. Tunne olosi kotoisaksi mukavuusalueellasi
Tuntuu, että vaikka mihin kun katsoo, aina tuputetaan ohjetta, että pitäisi hikipäässä olla hyppimässä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Eikä siinä mitään – no pain no gain pätee kaikilla elämänalueilla. Tänään ei ole kuitenkaan mitään syytä panikoida kehittymään ja murtamaan rajoja. Mourning Moon kehoittaa katselemaan ympärilleen, tuntemaan olonsa mukavaksi, lepäämään hetken. Nyt on aika taputtaa itseään olalle ja sanoa pari rakastavaa ja kehuvaa sanaa.
Hyväksi lopuksi vielä “count your plessings” eli tehdään kunnon Thanksgiving-henkeen lista asioista, joista voi olla kiitollinen.
Ihanaa torstai-iltaa! <3
Kuva: Daily Mail