Jos on tavannut allekirjoittaneen joskus tavallisena arkiaamuna, voi tulla hiukan yllätyksenä se, että pidän itseäni aivan täysin aamuihmisenä!
Pääsin mukaan Indiedaysin ja Rynkeby God Morgenin kampanjaan pohtimaan hyvän aamun salaisuutta. Siinä onkin hiukan miettimistä, sillä vaikka olenkin mielestäni aamuihminen, aika harvoin sitä tulee oltua kovinkaan säihkyvällä tuulella päivän ensimmäisinä tunteina. Jossain on siis vikaa, mutta missä?
Päästäkseni ongelman ytimeen, aloin hahmotella mielestäni täydellistä aamua. Sitten onkin helpompi ottaa se toinen askel – eli miettiä, mitä niistä muista aamuista puuttuu ja voisiko asialle tehdä jotain.
Hoksasin melkein välittömästi, miksi arkiaamut eivät ole suosikkejani. Olen aika peruslaiska ihminen ja tykkään loikoilla lämpimien peittojen alla niin pitkään, että en enää pysty vastustamaan kahvihampaan kolotusta. Viikonloppuisin se yleensä onnistuukin ihan mainiosti, mutta arkisin torkuttaminen tarkoittaa valitettavasti sekä huonoa omatuntoa että järkyttävällä kiireellä töihin laittautumista.
Täydellinen aamukokemus ja tulipalokiire ei ole varsinaisesti samaan lauseeseen sopivia ajatuksia.
Rauhallisen aikataulun, leppoisan aamun lehden lukemisen ja hissuksiin aamiaisen nauttiminen on niinikään viikonloppuaamujen luksusta. Aivan ihanaa on silloin, kun Karkki ja Peetu on kotona ja viivytään pöydän ääressä pitkään hölpötellen ja uutisia kommentoiden. Onneksi lehdessä on aina monta osaa, että kaikille riittää luettavaa (Karkki aloittaa yleensä päälehden uutisista, Peetu kulttuurisivuilta ja Minttu Tukholman paikallisuutisista). Mukavan lokoisia ovat kuitenkin nekin aamut, kun ollaan kotosalla vain kissojen kanssa. Silloin kannan aamiaisen ja lehden sänkyyni ja yritän saada pääuutiset luettua ennenkuin karvakuonolauma on ihan totaalisesti silpunnut päivän Dagens Nyheterin.
Viikonloppuaamuja on viikossa kuitenkin vain kaksi – ja jotenkin pitäisi saada vapautettua sisäinen aamuihmiseni myös kaikkina arkiaamuina. Tai edes useimpina. Tai edes vähän useammin kuin nykyään.
Mitä tarvittaisiin siihen, että puhelimen pimpotukseen herääminen ei tuntuisi niin kammottavalta ajatukselta?
Koska näköjään inhoan eniten aamuista kiirettä, päätin testata seuraavia keinoja:
- Herätyskello soittamaan 15 min nykyistä aikaisemmin
- Puhelimen sijoittaminen niin, että herätyksen sammuttaminen nousematta sängystä on mahdotonta
- Riittävän yöunen varmistaminen (arkisin ei tarvitse kukkua tietokoneella puolille öin)
Viimeinen kohta tulee olemaan kaikkein vaikein. En voi mitenkään ymmärtää, miksi on niin älyttömän haasteellista päästä iltaisin ajoissa nukkumaan. Vetkuttelen kuin uhmaikäinen taapero, vaikka silmät on jo ihan ristissä ja tiedän aivan mainiosti, miten tolkuttoman hyvältä riittävän pitkät yöunet tuntuu.
Jotta voisin kutsua arkiaamujanikin täydellisiksi, pitää siis joka yö saada tarpeeksi unta. Vetkutteluhalujen vähentämiseksi päätin yrittää seuraavia keinoja:
- Iltapesu, hampaat ja meikit, mahdollisimman pian heti kotiin tultua, illallisen jälkeen, jotta nukkumaanmeno ei tunnu niin työläältä
- Tietokone- ja iPad-kielto sängyssä (paitsi viikonloppuisin)
- Puhelimeen hälytys kello kymmeneltä, mikä on aivan optimaalinen aika alkaa laittautua punkkaan
Tästähän tuli nyt varsinainen aikuisten unikoulu, mutta jospa näiden vinkkien avulla arkiaamut muuttuisivat edes astetta ihanammiksi!
